torstai 30. toukokuuta 2013

HELLYYTENI KOHDE / THE OBJECT OF MY AFFECTION (romantiikka, v.1998, 112min.)

Ohjaaja: Nicholas Hytner
Rooleissa: Paul Rudd, Jennifer Aniston 

Esittely
Elokuva ehdottomasta rakkaudesta ja ystävyydestä. Tarina raskaaksi tulleesta naisesta Ninasta (Jennifer Aniston) ja juuri eronneesta homopoika Georgesta (Paul Rudd), jotka muuttamat yhteen ja ystävystyvät.

Arvostelu
Tämä on kaikkea muuta kuin kliseinen elokuva ja ainekset todelliseen klassikkoon ovat käsillä. Aihe on nimittäin sen verran erikoisempi ja vielä tänäkin päivänä oikein raikas ja virkistävä poikkeus elokuvamaailmassa.Vaikka aluksi elokuvan aihe platonisesta rakkaudesta ja lapsenkasvatuskuvioista tuntuvat utopistisilta, niin elokuva saa uskomaan niihin. Ainakin siihen asti, kunnes kaikki lässähtää. Aihetta ei viedä pidemmälle, vaikka juuri se olisi ollut mielenkiintoista. Loppu oli mitä oli, mutta ainakin vähän erilaisempi, mitä tämän lajityypin elokuvissa yleensä.

Mielestäni elokuva on kuitenkin keskivertoa parempi. Paul Rudd oli miellyttävä, uusi tuttavuus ja hän todella vakuutti homona. Oikeastaan ei hän ihan uusi tuttavuus minulle ollutkaan (ilmankos näytti niin tutulta), sillä mies on näytellyt myös Frendeissä Mike Hannigania, Phoeben poikaystävää ! Tässä elokuvassa Paul todella loistaa ja valloittaa hymyllään ja silmillään. Eikä Jenniferkään jää hänen varjoonsa, vaan tekee kenties yhden hienoimmista rooleistaan Ninana. On myös jännä imelyyden ja romanttisuuden huomioiden, että kyseessähän on varmaan juuri sellainen elokuva, jota kaikki miehet välttelee ja kuitenkin elokuvan on ohjannut mies. Mielenkiintoista!
Kuva on lainattu täältä.
post signature

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

VAATTEIDEN VALITSEMISEN VAIKEUS

Toissapäivä ja eilinen olivat hyviä päiviä. Maanantaina puin ensimmäistä kertaa kesävaatteet ja eilen oli jo talviturkin heitto lähellä. 
Pepe Jeans-housut ja Anna Fieldin toppi, joka on aivan ihana -tosin himppusen liian iso miulle. Olin varmaan niin häikäistynyt sen kauneudesta, etten sitä huomannut. Mutta olen tyytyväinen ja olo uusissa kesävaatteissani on vallan mainio.

Vaatteiden valitseminen ei aina ole läheskään mutkatonta. Siinä missä joku näkee jo rekistä mieluisan vaatekappaleen ja parhaimmassa tapauksessa kiikuttaa sen kassalle sovittamatta (!), on miulle sula mahdottomuus. On hämmästyttävää, että tosiaan on ihmisiä, jotka jo yhdellä silmäyksellä näkevät vaatteen olevan juuri oikea: mallia, istuvuutta ja koko myöten. 

Ensinnäkin jo vaatteiden valitseminen tuottaa hankaluuksia. Minulla taitaa olla tiedostettuja ja tiedostamattomia kriteereitä siitä, mikä vaate päätyy sovitukseen. Vasta sovitus on se varsinainen tulikoe, sillä siellä katson itseäni kriittisin silmin. Makutuomarina toimin monesti yksinäni, mutta joskus myös ystävättärieni kanssa sekä lukuisina ja taas lukuisina kertoina poikaystäväni, joka on vaatteiden suhteen erittäin tyypillinen espanjalainen –eli todella tarkka. 

Vaatteessa yritän katsoa sen istuvuutta, mutta ennen kaikkea sen täytyy tuntua ”minun vaatteelta” ennen kuin vakuutun ostamaan sen. Aikaisemmin kävin aina kivijalkaliikkeissä. Siellä sai heti sovittaa vaatteen.

Nyt olen tullut ostaneeksi vaatteita netistä. Selaan ja selaan, mutta se, miksi kiinnostun erityisesti jostain vaatteesta tai kengistä, on mysteeri. Tai miksi se lopulta päätyy ostoskoriini. Viimeaikaisissa ostoksissa uskon siihen vaikuttaneen erityisesti värit. Ostin valkoiset tennarit ja vaikka kyseessä on niin epäkäytännöllinen väri kuin olla voi, niin veikkaanpa juuri sen värin vetäneen minua puoleensa magneetin lailla. Olen ristinyt nuo valkoiset tennari aurinkoisiksi. Käytän niitä vain päivinä, jolloin aurinko paistaa täydeltä terältä. Onneksi niitä päiviä on nyt ollut! Eilenkin kävin taas pyöräilemässä (kilometrejä on nyt kertynyt yhteensä 116 verran) ja silloin jalassani oli nuo tennarit. 
 Jatkossakin vaatteiden valinta tapahtuu siis sovituksen kautta, oli se sitten pukukopissa tai kotona.  Ja ehkäpä myös suurennuslasi olisi tarpeen… ;)
post signature

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

RAKKAUDEN PILVIPUUTARHA/A WALK IN THE CLOUDS (draama, sota, v.1995, 102min.)

Ohjaaja: Alfonso Arau
Rooleissa: Keanu Reeves, Aitana Sánchez-Gijón, Anthony Quinn

Esittely
Nuori ja kaunis neito Victoria on pulassa. Kiertävä suklaakauppias Paul Sutton rientää sankarillisesti auttamaan, vaikkei entuudestaan Victoriaa tunnekaan.

Arvostelu
Elokuvassa pidin kovasti huikeista puitteista, jotka loivat romanttiselle elokuvalle lämpimän tunnelman. Rakkauden pilvipuutarha-elokuva on muuten tavanomainen, jopa kliseisen romanttinen elokuva. Juoni on melko kepoinen, eikä tarjoa suurempia yllätyksiä, eikä syvällisyyttä.

Ainoastaan näyttelijät onnistuvat tekemään elokuvasta mielenkiintoisen. Elokuvana Rakkauden pilvipuutarha on varsin mainio -ainakin kaikille romantiikannälkäisille.
Kuva on lainattu täältä.
post signature

perjantai 24. toukokuuta 2013

PÄIVÄN PIRISTYS: SÄÄSTÄVÄINEN EMÄNTÄ

En ole pitkään aikaan kirjoittanut näitä päivän piristys-juttuja, mutta nyt (pitkästä aikaa) ajattelin jakaa kanssanne yhden tosi kivan jutun.

Työkaverini kanssa joskus jätämme muistilappuja toisillemme tai vihkoon raapustaen. Joskus tarinoimme sinne pidemmän kirjoituksen tai jätämme ihan vain lyhyen lappusen. Siinä lapussa saattaa lukea ihan vain ”Hyvää työpäivää, toivottavasti tulee paljon kävijöitä.” 

Joskus saatamme innoissamme lukea lehtiä, jos siellä on joku erityisen hyvä juttu ja työhömme liittyvä. Oppia ikä kaikki. Tällä erää löysin tämän säästäväinen emäntä-jutun, jonka työkaverini on alun perin ilmeisesti jostain kirjasta skannannut. Miusta se on jotenkin niin hauska, joten tässä tämä luettavaksenne ja nautittavaksenne. Mitäs tykkäätte?
  post signature