ASTETTA ERIKOISEMMAT KORVAKORUT

Aina silloin tällöin tykkään ”hemmotella” itseäni ja saatan ostaa jotain kivaa. Erityisesti kesä on kivaa aikaa myös siinä mielessä, että voi mennä museokauppoihin.

Tällä kertaa löysin itselleni käsityönä tehdyt todella upeat korvakorut. Minulla on kolmet reiät, mutta tuppaan yleensä käyttämään niitä samoja korviksia -ihan vain vanhasta tottumuksesta. Lisäksi, kun on tällaiset olkapäille ulottuvat, melkein aina auki olevat hiukset, niin korvakoruille ei ole ollut tilaa korulippaassani.

Siksi oli hauska huomata, miten tykästyin näihin pitkän mallisiin korviksiin. Tartuin tuumasta toimeen ja valkkasin ne itselleni. Itse asiassa ne suorastaan huusivat nimeäni. Näissä korviksissa minua viehätti väri-ja muotomaailma. Tuntui, että ne on kuin minulle tehdyt. Ne ovat astetta erikoisemmat korvakorut. Näin jopa sieluni silmin asuyhdistelmän, johon nämä istuisivat kuin nenä päähän. Musta hame, oranssi toppi… Oijjoi, sormet jo suorastaan syyhyävät päästä hienostelemaan ja kokeilemaan näitä ihanuuksia!

Luultavammin laitankin ne ylle jo juhannuksena. Ja jos ei, niin onhan kesän aikana vielä monen monta festaria tai juhlaa. Enköhän minä löydä niille käyttöä! Itse asiassa minulla oli juhannukselle jo asuyhdistelmä mietittynä: mustat farkut ja valkoinen kukkaistoppi. Mieli tekisi kuitenkin laittaa hame. Saas nähdä, millainen sää juhannukseksi osuu. Se vaikuttaa myös aika paljon. Sadesäällä ne farkut ei olisi pöllömpi vaihtoehto.

Juhannussuunnitelmiini kuuluu perinteisesti kokko kaverin kanssa, mutta tällä kertaa hengailen varmaan työkavereiden kanssa.

Erityisesti arvostan, että ne on tehty käsityönä. Silloin raaskii myös maksaa hieman enemmän, kun tietää, että näiden tekoon on nähty vaivaa. Joku on sen suunnitellut ja sitten toteuttanut. Ei ole mikään massatuote, jota tehdas syyltäisi. Muutenkin arvostan kotimaisuutta. Kesällä Suomessa ollessa yritän käyttää paikkakunnan palveluita optikosta kukkakauppaan.

Haluan ehdottomasti oppia käyttämään korviksia. Tosin en aio laittaa edelleenkään hiuksia kiinni, sillä se muistuttaa liikaa minun työlookkia. Nyt minulla on hyvä syy oppia pitämään riippukorvakoruja!

Mitä pidät uusista korvakoruistani? Millaisia juhannussuunnitelmia sinulla on?

UUSISTA AURINKOLASEISTA HAAVEILUA

Edellisessä postauksessa kerroin aurinkolaseista ja esittelin omani. Kerroin, miten minulla on lasit kuhunkin tilaisuuteen ja ne ovat kuin asuste. Mutta ennen kaikkea niiden täytyy suojata silmiä.

Minulla olisikin käyttöä uusille, laadukkaille laseille. Aurinkolaseja voisi kai verrata kenkiin; niitä ei ole koskaan liikaa. Siinä missä huivikardeborini on jo aikoja sitten ylittynyt, eikä minulle mahdu yhden yhtä uutta huivia kaappiin (ai mistäkö tiedän? Siitä, että kaappi oikeasti tursuaa huiveja ja miulla on jopa sellaisia huivia, joita en ole koskaan vielä ehtinyt käyttää(!), niin aurinkolasien kanssa tilanne on toinen. Jatkossa täytyy kiinnittää huomiota erityisesti lasien laatuun.

Uudet aurinkolasit olisivatkin enemmän kuin tervetulleet. Viime postauksessani vihjailinkin jo toiveissani olevista laseista, sellaisista puukehyksisistä, laadukkaista aurinkolaseista. Itse asiassa jo viime kesästä asti olen miettinyt puuaurinkolaseja, joten tämä ei ole mitään hetken huumaa.

Espanjassa on muutama yritys, jotka valmistavat mitä upeimman näköisiä puuaurinkolaseja. Yllätyksekseni myös Suomessa on ainakin yksi yritys, joka myy puuaurinkolaseja. Ne on tosin valmistettu Kiinassa, eikä kai suunnittelukaan ole suomalaista käsialaa, joten taidan kallistua espanjalaisten lasien puolelle. Espanjalaisista laseista olen harkinnut Laveta tai Palens-merkkejä. Molemmat valmistavat aurinkolasinsa käsityönä, Andaluciassa ja toinen Barcelonassa. 

Kuva on lainattu www.palens.com -sivustolta.

Lasien lisäksi minua kiinnostaa tarina niiden takana. Palens -aurinkolasit tulivat markkinoille vuonna 2012 kuukausien tutkimustyön tuloksena, erään nuoren barcelonalaisen yrittäjän autotallissa. Palensilla keskitytään käsin valmistettujen puuaurinkolasien tuottamiseen ja jakeluun, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kaikki lasit valmistetaan käsin Barcelonassa.

Puulaseissa minua viehättää niiden luonnonläheisyys. Muovi on jo niin nähty materiaali. Voisin myös kuvitella puun materiaalina olevan paljon miellyttävämpi käytössä. Eikä niitä olekaan ihan joka iikalla! Toisaalta veikkaan näiden tulevan jossain vaiheessa muotiin, kunhan tietoisuus kasvaa.

Olen vähän jo vilkuillut erilaisia malleja sillä silmällä. Palensin laseista Waldi Walnut, Waldi Dorian, Intelect Walnut-lasit ovat todella upeat. Noista ihan minkä tahansa kelpuuttaisin vaikka heti. Voisin myös harkita Silvi Walnut ja Intelect Amaranto-malleja. 

Kuvat on lainattu Palens-sivustolta.

Laveta-merkin lasit ovat pääsääntöisesti kovin rohkeita omaan makuun. Mutta jos päätyisin Lavetaan, niin silmääni miellyttäisi yksinkertainen Salitre/Ébano de Macassar Natural –malli. Merkin lasit vaikuttavat todella laadukkaita. Sangan sisäpuolella teksti ”tehty käsin Andaluciassa”  on tosi suloinen. Toisaalta en pidä merkin logosta, jonka ovat laittaneet lasien etuosaan, kun mielestäni oikeampi paikka olisi sangassa. Lavetan lasit ovat huomattavasti paljon Palensin laseja kalliimmat. Ihan noin paljoa en suostuisi maksamaan laseista ilman kokeilua. 

Kuva on lainattu www.lavetaeyewear.com -sivustolta.

Mielestäni puuaurinkolasien hauskuus on siinä, että niistä huomaa niiden olevan selkeästi valmistettu puusta. Siksi nuo mallit vaikuttavat minusta kaikkein kiinnostavimmilta. Aivan erityisen päheä yhdistelmä olisi puukehykset peililinssien kera! 

Vielä ainakaan suuret massat eivät ole löytäneet puuaurinkolaseja, sillä kadulla niitä ei näy kenelläkään. Vain pari kertaa puuaurinkolasit ovat tulleet vastaan katukuvassa. Oma lukunsa ovat aurinkolasit, jotka ovat muovia, mutta imitoivat puuta. 

Mitä mieltä olet puuaurinkolaseista?

AURINKOLASIT ASUSTEENA

Kesän lähestyminen ja aurinkoiset päivät ovat tuoneet mieleen yhden asian: aurinkolasit. Niitä on tullut käytettyä viime aikoina paljon, varsinkin sään oltua näin suosiollinen. Minulla on käytössä kolmet erilaiset aurinkolasit, joita käytän tilaisuuden mukaan.

Viime aikoina olen selkeästi käyttänyt eniten Knockaround-merkkisiä laseja, jotka sain mieheltäni lahjaksi. Rahallisesti ne eivät ole kovin arvokkaat, mutta sitäkin upeamman näköiset! Olen myös yllättynyt, miten hyvin ne käyvät ottaen huomioon, etten voinut sovittaa niitä etukäteen. Valittiin ihan sokkona malli merkin nettisivuilla. Muutenkin minulle on hankala löytää sellaisia laseja, jotka kävisivät täydellisesti. Olen kuitenkin aivan myyty näistä.

Malli on yksinkertainen, mutta erityisesti tykkään tuosta värillisestä peililasista, enkä nähtävästi ole ainoa. Varsinkin kuluneen vuoden aikana värillisiä aurinkolaseja on näkynyt yhdellä jos toisellakin. Knockaround-lasit ovat ns. low-cost lasit. Niissä on UV400 –suoja. Se tarkoittaa sitä, että UV-säteily suodattuu kokonaan. Käytän näitä siis yleensä arkena, jolloin en ole pitkiä aikoja ulkona. Uskon näiden olevan laadullisesti riittävät minun käytöllä. 

Laadullisesti parhaimmat lasini ovat Pierre Cardin-merkkiset, joita olen käyttänyt putkeen melko lailla viimeiset seitsemän vuotta. Ne ovat optikkolasit ja maksoivat aikoinaan 250 euroa, joka silloisella opiskelijabudjetilla kirpaisi. Halusin kuitenkin ihan ehdottomasti ostaa optikosta saadakseni laadukkaat lasit ja toisekseen samalla tukea pienen paikan optikkoliikettä. 

Nämä aurinkolasit ovat malliltaan yksinkertaiset ja ehkä ripaus sporttisuutta. Koskapa ne ovat mustat, ne istuvat vaikka minkä asun kanssa. Se ei ole kuitenkaan lasien tärkein ominaisuus, vaan että nämä ovat oikeasti laadukkaat ja näiden tärkein tehtävä on suojata minun silmiä. Vaikka tämä postaus käsittelee aurinkolaseja asustenäkökulmasta, niin ei pidä unohtaa sitä, että aurinkolasien tärkein tehtävä on suojata silmiä.

 

Nämä lasit ovat siis edelleen käytössäni. Käytän niitä yleensä silloin, jos olen pidempiä aikoja ulkona tai jos menen lämpimiin maihin matkoille. Myös merenrannalla tai autoillessa käytän näitä. En voisi kuvitella autoilevani esim. Knockaround-lasien kanssa, sillä ne tekevät näkökentästä hieman keltaisen. 

Lisäksi minulla on eräänlaiset ”pilottilasit”. Niissä on jo vähän enemmän asennetta. Tavalliset pilottilasit ei käy minulle, koska ne ei vain istu kasvojeni muotoon. Näissä on hieman neliskanttisuutta, jota toivon laseiltani. Nämä ovat ehkä enemmän imagolasit, koska en usko niiden paljoa suojelevan silmiä. Ne oli niin edulliset ja näyttivät hyviltä, joten siksi ne silloin aikoinaan ostin. Käyttö on kuitenkin hyvin vähäistä. Jos milloin laitan ne, niin en ole kovin pitkiä aikoja ulkona. 

Omat suosikkini ovat Knockaround-lasit. Liekö vielä uutuudenviehätystä vai mitä, mutta ainakin tällä hetkellä ne tuntuvat omimmilta. Niissä olo on jotenkin "cool". Aurinkolasit voivat toimia asusteena siinä missä vaikkapa huivi. Ne tuovat viimeisen silauksen asuun! Jos asu on muuten kovin yksinkertainen, niin asusteilla siihen saa ilmettä. 

Yksi nyrkkisääntö minulla taitaa olla...En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta näitä kuvia katsoessa huomasin yhden jännän jutun. Aurinkolasit ja vaatteet käyvät yks yhteen muun värimaailman kanssa. Mustat lasit olen yhdistänyt mustien vaatteiden kanssa. Sinisten lasien kanssa asussakin on ollut jotain sinistä. Ja tämä on nimenomaan sattumaa, koska lasit olen tosiaan laittanut fiiliksen ja tarkoituksen mukaan!

Nyt kun olen päässyt aurinkolasien makuun ja ihmeelliseen maailmaan, niin haaveissa olisi seuraavaksi puukehykselliset, laadukkaat aurinkolasit ja ehkä jopa vahvuuksilla. Mutta se taitaa olla kokonaan ihan toisen postauksen aihe! 

Käytätkö sinä aurinkolaseja?

SOLMU LAUKUSSA

Sain viime syksynä lahjaksi tällaisen laukun. Se on päässyt käyttöön joitakin kertoja, mutta vasta nyt olen toden teolla ihastunut ja ”ottanut laukun haltuun”. Laukku oli lahja naapurin tädiltä, jonka huomassa se on ollut jo 30 vuotta –noin suunnilleen. Ihmettelinkin, miten hän siitä raaski luopua.

Pitkästä iästään huolimatta laukku on kestänyt hyvin ajan hammasta. Kaverini ei millään meinannut uskoa sitä niin vanhaksi. Käytön jälkiä siinä ei juuri ole. Siinä on kuitenkin hauska yksityiskohta. Täti selitti, että hän tykkäsi laittaa siihen tällaisen solmun. Niinpä minäkin –perinteitä kunnioittaen, jätin solmun paikallensa. Minusta juuri tuo solmu on todella veikeä ja se juttu, joka tekee tästä laukusta niin mahtavan. 

Solmu-yksityiskohdan lisäksi pidän laukun väristä. Viininpunainen! Pelkäsin värin olevan hankala yhdisteltävä, mutta loppujen lopuksi ei se ole. Jos ei ajattele asiaa suuremmin. Väri taitaa olla ajaton siinä mielessä, että vaikka itse laukku on noin kamalan vanha, niin nyt erilaiset punaiset ovat tulleet muotiin.

Tässä kuvassa laukku on minulla ekaa kertaa käytössä. Tämä onkin hyvin erimallinen laukku, mitä minulla on yleensä. Kaikki muut laukut ovat sellaisia olkapäällä kannettavia, niin kuin periaatteessa tämäkin, mutta tuo hihna!

LÖYTÖJEN LÖYTÖ!

Täytyypäs nyt perjantain illan kunniaksi hehkuttaa löytöä, joka kirjaimellisesti on sitä. Minulla on nyt ”uusi” kello. Entinen on upea ja sillä on minulle erittäin paljon tunnearvoa, mutta siitä huolimatta kaipasin kovasti vaihtelua. Siinä mielin olisi kiva olla olemassa toinenkin. Ja nyt minulla on sellainen! En vain odottanut saavani sitä niin odottamattomalla tavalla. 
 

Olin jo pitkään tiiraillut ruusukultaisia kelloja, mutta Suomessa ollessani etsintä lykkääntyi. Kellot olisivat luultavimmin olleet aika paljon kalliimpia kuin Espanjassa. Ja olihan minulla monta muutakin menoa ja asiaa. Kuten vaikkapa se, että päätin yksi päivä siivota meidän ulkovaraston. Se todella oli siivouksen tarpeessa, koska minun vanhemmat säilyttää tyyliin kaiken ”pahan päivän varalle”. Tällä kertaa siivottiin vähän rankemmalla kädellä ja heitimme turhat rojut pois. 

Rojujen keskeltä löytyi vanha laukku ja suureksi yllätykseksi sieltä löytyi tuo kello. Se oli ihan kuin uusi. Laukku meni roskiin siltä istumalta, mutta kelloa piti tutkailla pidempään. En osaa edes arvailla, miten pitkään kello on ollut unohduksissa varastossamme.  Todennäköisemmin se on minun, mutta en yhtään muista, mistä minä olen tämän ostanut tai saanut. Käytössä se on tuskin ikinä ollutkaan ja minulle se oli aivan liian iso. Mikä varmaan aika hyvin selittää sen, miksi se ei ole koskaan päätynyt käyttöön! Kello näytti niin uudelta ja kiiltävältä, mutta siinä oli myös kaipaamaani bling-blingiä. Se on merkiltään Seiko, joten kyseessä on ihan hyvä merkki. Päätin pitää kellon, vaikka en olekaan kovin kultaista tyyppiä. Minusta on aina tuntunut, ettei kulta käy kovin hyvin minulle. Hopea tuntuu omimmilta.

Ensimmäisenä työnäni kello piti puhdistaa ja puunata, vaikka se olikin ollut laukun suojassa ja ei missään nimessä näyttänyt likaiselta. Maalaistalon varasto, jossa ei ole lämmitystä ja jossa on samassa puuliiteri, ei ehkä ole maailman hygieenisin paikka. Siinä mielin halusin sen siis puhdistaa kunnolla. 

Kello matkasi mukanani Espanjaan, jossa vein sen tällä samaisella viikolla lähiömme koruliikkeeseen. Siellä siihen laitettiin paristot, jotta nähtäisiin, toimiiko se edes. Suureksi hämmästyksekseni se toimi ja oli pakko myyjällekin hymysuin kiljahtaa, miten on ihmeellistä, että kello käy, vaikka on kokenut -30 ºC ja -20ºC pakkasia! 

Seuraavaksi siitä piti poistaa muutama lenkki, jotta se olisi juuri oikean kokoinen ranteeseeni. Myyjä suositteli, että laitetaan sen verran kireälle, että se asettuu oikeaan kohtaan, eikä roikkuisi. Niin tehtiin. Kiitin, maksoin ja lähdin tyytyväisenä ja iloisena. Miten iloiseksi sitä voikaan tulla näin pienestä asiasta! 

Viime päivinä olen käyttänyt kelloa ahkerasti. Edelleen se on himpun verran liian iso, koska se valahtaa. Se ei kuitenkaan ole häirinnyt tai estänyt käyttöä. Pääasia, että toimii.

IKI-IHANA JA UUSI KESÄHATTUNI

Täällä Espanjassa syksy on jo virallisesti alkanut, vaikka vielä lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä on riittänyt. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi kesään. Matkakuvista olette varmaankin bonganneet minulla sellaisen päähineen.

Kun matkustin Suomesta takaisin Espanjaan heinäkuun alussa, minulle sattui hauska tapaus matkan varrella. Kirjoitin siitä jopa Facebookiin kavereilleni seuraavasti:

” Tänään, kun olin odottamassa koneeseen pääsyä, niin kuulin espanjalaisen äidin ja kahden pikkupojan keskustelua. Pojat kovasti kyselivät onko kaikki nuo menossa Madridiin. Sitten kuulin, että halusivat kysyä englanniksi tuntemattomalta onko menossa Madridiin ja viel ennen sitä arpoivat kumpi joutuu kysymään. Pikkupoika katsoo silmät loistaen minuun ja kysyy sujuvasti englannilla mut miepä vastasinkin espanjaks! Jäi poika suu auki! Ihania! Ja oppivat samalla et samaa kieltä puhuva voi löytyä vierestä. ”

 

Noiden poikien äidillä oli hattu. En enää tarkkaan muista millainen se oli, mutta sopi kantajalleen täydellisesti.

Ja tämä on aasinsilta siihen, kuinka lopulta hankin itselleni ikioman hatun –hänen innoittamanaan!

Hatulle tarvetta

Muistin tuon lentokentällä tapaamani naisen ja SEN hatun. Tajusin, että kaikki muut jutut aurinkoa vastaan minulta löytyy, mutta ei sitä yhtä tärkeää, eli hattua. Aurinkoahan vastaan voi suojautua vaatteilla, aurinkovoiteilla ja – laseilla sekä hatulla. On myös hyvin tärkeää juoda riittävästi. Vesi on paras janojuoma. 

Myös Rooman matka lähestyi kovaa vauhtia, joten mikäs olikaan sen parempi tekosyy kuin se.

Hatun hankinta

Kun olin tullut siihen johtopäätökseen, että hattu olisi ehdoton hankinta, oli vain yksi mutta. En tykkää hatuista. Ne kaikki ovat tuntuneet niin oudoilta ja epäsopivilta, etten ikinä eläissäni ole omistanut hellehattua. Vaikka tarvetta olisi ollut… Viime kevään pääsiäisreissulla jouduin turvautumaan huiviin ja se nyt ei ainakaan näytä hyvältä. Mieleen tulee mummo.

Tuona viikonloppuna sain ilmeisesti myös auringonpistoksen, kun parin tunnin kävelylenkille ei ollut tullut edes sitä huivia mukaan. Päänsärky seurasi auttamattomasti.  Se oli hyvä muistutus siitä, että aina kannattaa pitää mukana vesipullo ja jotain pään suojaksi. 

Pitkin kesää aloin kaikesta huolimatta pitää silmällä näyteikkuinoita. Jospa vaikka joku ihana hattu tulisi vastaan. Sitten eräänä päivänä näin valloittavan lierihatun pikkuputiikissa ja hintakaan ei ollut paha, vain 6 euroa alennuksessa. Se oli sininen, jossa oli vaaleita raitoja. Olin vakuuttunut, että tuon hatun minä haluan. Menin liikkeeseen ostaakseni sen itselleni. Tiesin jo sinne mennessä, etteivät hatut istu päähäni. Siitäkin huolimatta oli pienoinen shokki huomata, ettei tämä tosiaan ole minulle tehty. Pääni kirjaimellisesti upposi hatun uumeniin ja lierit olivat niin isot ja lörpyt, että minulla oli vaikeuksia nähdä ympärilleni. Jos olisin kulkenut se päässäni Rooman reissulla, niin kaikki olisi jäänyt näkemäti. Sanomattakin lienee selvää, että se hattu jäi kauppaan ja haaveet uudesta päähineestä saivat jäädä. Minulle ei vain käy mikään hattu. Piste.

Kunnes vähän ennen Rooman matkaa menin piipahtamaan eräässä pikkuputiikissa. Siellä oli lierihattu, jota sovitin, mutta jonka totesin olevan yhtä huononmallinen kuin se edellinen ja ajattelin, että nyt viimeistään on peli pelattu. Liikkeen myyjä kuitenkin ehdotti ystävällisesti toisen tyylistä päähinettä. Kokeilin ja huomasin, että tämähän näyttää kivalta. Hetken katselin peilikuvaani ja totesin sen olevan täydellinen. Minun hattuni! Olin löytänyt sen!