KÄSIKIRJOITUS ON VALMIS

Minulla menee ja lujaa. Niin paljon on taas tapahtunut, että huh! Olen edistynyt projekteissani. Olen tutustunut uusiin tyyppeihin ja kaikenlaista muutakin jännittävää on tapahtunut.

Tässä postauksessa kerron kuitenkin vain tästä käsikirjoitusprojektista. Muista jutuista kerron tuonnempana… 

Käsikirjoitus valmistui

Yksi isoimmista uutisista on se, että kässäri on VALMIS!!! Eihän tätä hinkattukaan kuin ehkä 1,5 vuotta!!! Luulin, että tämä ei tule koskaan valmiiksi. Se oli se ikuisuusprojekti. Pelkäsin, että jään ihan oikeasti lyhyiden tarinoiden kirjoittajaksi. Kyseenalaistin itseni monta kertaa.

Ja nyt elokuvakäsikirjoitus on vihdoinkin valmis! Vaikka samalla minusta tuntuu, että tästä se vasta alkaakin…

Elokuva-ala on miulle tuntematon, mitä nyt joskus olen työskennellyt avustajana elokuvissa ja sarjoissa. Siksi tämä kaikki on minulle uutta ja pikkuisen kyllä jännittää. Haluan saada tämän kunnialla maaliin.

Sen tiedän, että tarkkana pitää olla. Omista oikeuksistaan on pidettävä kiinni ja mahdolliset sopimukset luettava tarkkaan.

Lue avustajakokemuksistani:

Päivä elokuva-avustajana (v.2012)

Pääsin avustajaksi Netflix-sarjoihin (v.2019)

Uskomaton päivänäni sarjan kuvauksissa (v.2022)

 

Mutta mitä seuraavaksi?

Tulevina steppeinä minulla on ainakin:
1. Palautteen kerääminen ja käsikirjoituksen muokkaaminen. Muutama luottoystäväni on lupautunut lukemaan kässärini ja antamaan raakaa… Hups, siis rakentavaa palautetta! 

Olen tähän asti tehnyt kässäriä aivan yksin. Uskon, että tämä on yksi parhaimmista ellei jopa paras kirjoitukseni. Mutta ehkä olen tullut sokeaksi? 

Muiden näkökulmat ja keskustelut auttavat minua parantamaan tarinaa. Edessä on siis vielä unettomia öitä kässärin viilauksen parissa.

2. Kässärin tulostaminen, 2 kpl. Ensimmäinen on minulle, toinen rekisteröintiä varten. 

3. Kässärin rekisteröinti.  Pakollinen toimenpide, jota varten minun on matkustettava Santa Cruziin asti. Lisäksi joudun pulittamaan saadakseni todistuksen, että tämä on varmasti miun ja vain miun tuotos.

4. Kässärin oikolukeminen. Jonkun natiivin pitää oikolukea kässäri. Vaikka espanja on kuin toinen äidinkieleni, haluan varmistua, että tässä kässärissä se on 100 % virheetöntä. En voi kuitenkaan oikoluetuttaa tekstiä, ennen kuin se on rekisteröity.

5. Tuottajan etsiminen. Tutustuin hiljattain elokuva-alalla työskentelevään naiseen, joka lupasi auttaa minut alkuun tämän kanssa. Itse asiassa tutustuin häneen teatteri- ja elokuvanäyttelykurssilla, josta kerroin myös täällä blogissa.

Tämän lisäksi minulla on Teneriffalla asuvien tuottajien yhteystiedot. Minun ei oikeastaan tarvinnut tehdä mitään, vaan sain ne käsiini täysin sattumalta kiitos erään ystäväni. Otan siis tarvittaessa heihin yhteyttä ja ristin sormeni. 

Ja seuraavat stepit ovatkin kysymysmerkki... Enköhän kuitenkin näillä pääse alkuun. Uskon tähän minun kirjottaamaan elokuvaan ja haluan nähdä sen valkokankaalla Espanjassa. Enkä ole (onneksi) ainoa!

Kaiken lisäksi olen kuullut, että hyvistä käsikirjoituksista on pula. Uskon, että tulevaisuudessa voin hyvinkin elää menestyselokuvien käsikirjoittajana.

Siihen voi toki vielä olla matkaa, mutta ehkä siksi myös kirjoitan tätä blogia… Etten koskaan luopuisi toivosta, vaan jaksaisin jatkaa. Ja näin pitkälle olen päässyt. Olen ylpeä jokaisesta pienestä, suuresta askeleesta.

Kun katson taaksepäin, täytyy henkäistä. Joka päivä teen jotain oman juttuni eteen. Oli kyse copywriterin töistä tai käsikirjoituksesta. Oli aika, jolloin uurastin aamusta iltaan. Nyt yritän vähän myös nauttia elämästä, ystävistä ja Teneriffalla olosta.

Olen muuttanut elämäni täysin ja olen kiitollinen, että uskalsin. Uskalsin muuttaa Teneriffalle ja aloittaa nollasta. Uskalsin aloittaa yrittäjänä. Uskalsin alkaa tehdä omaa käsikirjoitusta.

Uskalla siis sinäkin! Jos sinulla on mikä tahansa unelma, mene sitä kohti. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi.

JOULUKALENTERIN 4.LUUKKU

Eilen en millään ehtinyt koneelle, kun oli niin touhurikas päivä ja tänään minulle iski kamala päänsärky, joka vei miut vuoteen omaksi. Niinpä 4. ja 5. luukku avautuvat ihan siksi myöhässä. Sori, sori!

Kuva on lainattu netistä.

Mutta niin sitä vain, että joulutortut kuuluvat varmasti kaikkien suomalaisten joulun odotukseen. Täällä Espanjassa en ole niitä vielä kuitenkaan tehnyt kertaakaan -Suomessa sitten senkin edestä. Pakko myös tunnustaa, että aikaisemmin tein tortut kaupan valmiista taikinasta. Sillä sai ainakin pommin varman lopputuloksen.

Olen leipomuspuolella vähän tohelo. Monesti jokin on mennyt pieleen. Olen esimerkiksi onnistunut tekemään suklaamousessesta tönkkömoussea. Siitä tuli kova kuin kivi ja sanomattakin lienee selvää, ettei moussen syöminen ollut kovinkaan nautinnollista…

Tänä vuonna päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä ensimmäistä kertaa joulutorttuja, joita tarjota espanjan perheelle ja naapurin tädille. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka uunimme on vähän sökö. Jouduin taas kerran turvautumaan naapurin tädin apuun. Sain lainata hänen uunia ja kiitokseksi annoin hänelle pari joulutorttua.

Tein kaiken itse alusta loppuun. Luumuhillon ja taikinan pyöräytin jo edellisenä päivänä eli keskiviikkona.

Joulutorttutaikinan perinteinen ohje (tein Confetin joulubloginohjeella, mutta jätin pois konjakin)
3 dl kuohukermaa
6,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g voita
1. Vatkaa kerma.
2. Nypi pehmyt voi ja jauhot sekä leivinjauhe keskenään.
3. Laita kerma joukkoon ja sekoita nopeasti.
Tässä vaiheessa minun taikinasta tuli ryppyinen ja ehdin ajatella, että jossain meni joku vikaan, vaikka ohje oli näin simppeli.
Kaulin taikinan ja annoin olla jääkaapissa. Seuraavana päivänä kaulin lisää. 

Täyte: kuivia luumuja 500 g, sokeria 100 g (1 ¼ dl), ½ dl vettä, 1 tl vaniljauutetta. Luumut keitetään vedessä ja sokerin kanssa 30 min. ja sitten sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Tästä tuli reilu annos. Tuolle taikinamäärälle riittäisi varmasti, kun tekisi puolet (250 g luumua, 50 g sokeria, 2,5 dl vettä). Luumuhillon ohje on Kotikokin sivuilta, joskin muuntelin sitä itse vaniljauutteen osalta.

Eilen sitten tuli leipomisen vuoro. Lopulta sain aikaiseksi joulutortun näköisiä tekeleitä, 12 kpl. Maku oli ihan hyvä. Ainut vaan, että olisin toivonut lehtevämpää lopputulosta ja koostumukseltaan pehmeämpiä joulutorttuja. Toisaalta tämä oli eka kerta, kun tein kaiken alusta loppuun itse, joten pitäisi olla ylpeä jo siitä. 

Oletteko te jo leiponeet joulun ajan herkkuja?

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Itsenäisyyspäivä on tärkeä juttu. Silloin hiljennymme kunnioittamaan Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyttä, jonka puolesta sodissa taisteltiin ja jossa myös oma ukkini oli puolustamassa maatamme.

Itsenäisyyspäivän perinteeseeni kuului pitkään Itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen, mutta nyt kun olen asunut ulkomailla, niin se on jäänyt. 6.12. sytytettiin kynttilöitä ja vietettiin aikaa perheen kanssa.

Tämä päivä on myös Espanjassa varsin erityinen. On juhlapäivä: Día de la Constitución Española (Espanjalaisen perustuslain päivä). Silloin joka iikka hiljentyy juhlaan kukin tavallansa.

Osallistun samalla Valokuvatorstain aiheeseen sinivalkoinen seuraavalla kuvalla. Askartelin paperijoutsenen (jossa auttoi tämä video youtubessa). Nyt hiljennyn viettämään näitä kahta juhlaa. Hyvää Itsenäisyyspäivää teillekin sinne ruudun toiselle puolelle!

NÄYTEIKKUNAN TUUNAUSTA HALLOWEENIKSI

Havahduin eilen siihen, että herrajestas, Halloween ja Pyhäinpäivä on jo ovella! Menin viivana kukkakaupalle. Sain toteuttaa näyteikkunan. Miulle näköjään osuu aina Halloween-teema, kuten viimekin vuonna. Ihan siitä syystä, että näinä päivinä espanjalaiset ostavat paljon kukkia ja työn sarkaa on. 

Näyteikkunan rakentaminen on tosi mielenkiintoista puuhaa ja olisin voinut olla vaikka koko päivän ja yön viilailemassa sitä. Jossain vaiheessa on vain todettava, että se on nyt siinä ja huokaistava.

Näyteikkuna syntyi niistä aineksista, mitä meillä oli jo valmiiksi. Nollabudjetilla siis mentiin. Tehtävä oli sitäkin haasteellisempi, koska joitakin koristejuttuja oli jo heitetty pois. Esimerkiksi se viimevuotinen iso koristekurpitsa (puhumattakaan siitä toisesta, aidosta kurpitsasta). Sitä ei enää ollut. Melkein tuli tippa linssiin. 

Eipähän ainakaan tullut kangistuttua vanhoihin kaavoihin. Halusin tehdä näyteikkunasta erilaisen, sellaisen elegantimman kokonaisuuden, jossa olisi vain ripaus Halloweenia. 

Näyteikkunan rakentaminen

Aloitin tuttuun tapaan pohjan rakennuksesta, joka antaisi puitteet kukille. Laitoin siis näyteikkunan ääreen pöydän, joka oli pituudeltaan juuri passeli. Emme löytäneet mustaa kangasta mistään, joten käytin sitten roskasäkkejä(!). Luovuutta parhaimmillaan. ;) Sellaisinaan en niitä kuitenkaan jättänyt, vaan päällystin ne läpikuultavalla, aivan ihastuttavalla hopeakankaalla. Roskasäkit ajoivat asiansa mustana taustana läpikuultavan kankaan alla.

Harmillisesti miulla ei ole kuvia näyteikkunan teosta. Silloin uppoudun ihan täysin omaan hommaani ja ympärillä oleva maailma kameroineen ja muine nykyajan kotkotuksineen katoaa.

Näyteikkunan alkoi rakentua pala palalta. Miulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa. Kun olin saanut ensimmäisen tason, asettelin kukat ja kasvit. Sitten huomasin, että pakko tehdä vielä toinen taso. Ja sitten tein vielä sen jälkeen yhden minitason lisää.

Halusin myös valoa, joten otin jouluvalot kehiin. Kukat ja kasvit valikoitui tunnepohjalta eli mikä tuntui parhaimmalta. Sen verran yritin katsoa niiden perään, että olisivat oikean pituisia ja värisiä, olisi ihan oikeita kukkia, mutta myös teko. Jos joku ei tuntunut hyvälle, niin sitten sitä ei laitettu. Kokeilemalla selvittiin. 

Kukkakaupan näyteikkunalla on kuin oma elämänsä. Kukat ja kasvit vaihtuvat. Sain siitä heti hyvän esimerkin. Olin juuri saanut näyteikkunan valmiiksi ja vain tuijotin höpsönä aikaansaannostani. Silloin eräs rouva tuli sisälle kukkakauppaan ja osti näyteikkunassa olleen kukka-asetelman. Seuraavaksi tuli toinen rouva ja varasi itsellensä kukan ja juuri näyteikkunasta. Can’t believe it!

Näin näyteikkuna muuttui...

Lopputulos kyllä miellytti kovin, samaten kukkakaupan täti tykkäsi. Sain myös kehuja asiakkailta, joka sai miulle varmaan kestohymyn päälle, koska heh, tätä kirjoittaessa hymyilen edelleen. 

VÄRIKYLLÄINEN PIKKUTAULU

Miulla oli pienen pieni sisustushaave. Haaveilin sellaisesta tauluryhmästä, jossa olisi pääosassa pari kukkaa. Sitten muistinkin miulla olevan öljyvärit. Jossain. Etsin ne. Huomasin, että ajan saatossa siveltimet on näköjään ottaneet ja lähteet. Minne lie. Ostin uudet ja entistä ehommat ja samalla jottain, johon voin vähän maalatakin.

 

Hipsin maalauskurssille, jossa oli kiva yhdessä sumplia, mitenkä tarttua tuumasta toimeen. Aloitin värien maailmaan tutustumisen. Sekoittelin ja leikin. Sain tuntumaa, jopa ahaa-elämyksiä. Sekoittamani värit oli niin hienoja. En millään raaskinut olla niitä käyttämättäkään, vaikka kuinka yritin ensin muille tarjota. Näin sai alkunsa tämä miniteos. 

Tänään se sitten valmistui! Olin aikani siihen värejä lätkinyt aina siihen maagiseen hetkeen asti, jolloin oli pakko sanoa ääneen: ”Miusta tunttuu, että tämä on valmis.” Lähdin kurssilta taulu kainalossa ja erittäin tyytyväinen ilme kasvoillani. 

Tässä minitaulussa ei ole järjen hiventäkään. Se on abstraktia. Värejä. Tunnetta. Kaikkea mahdollista. Jollain omituisella tavalla se on aika hauska, värikyllästetty. Ajattelin jopa laittaa sen seinälle. Haaveilen edelleen tauluryhmästä, joka oikeasti esittäisi jotain, mutta ennen sitä jatkan näiden… kokeilujen parissa. Värien maailma on mielenkiintoinen. Annoinpa ehkä pikkusormen maalausharrastukselle…

ITSE TEHTY HIUSKORISTE

Kun prinssi William ja Kate menivät naimisiin, syntyi ilmiö nimeltä hiuskoristeet. Hiuskoristeet eivät sinällään olleet mikään uusi asia, mutta Williamin ja Katen häiden jälkeen, ne singahtivat ennennäkemättömään suosioon. Yhä edelleen ne ovat valtaisassa suosiossa. Ja mikseivät olisikin? On piristävää nähdä erilaisia hiuskoristeita. Ei kaiken tarvitse olla niin tylsää!

Kuten tiedättekin, olen menossa häihin vieraaksi ja mitäpä muutakaan ajattelin hiuksiini kuin hiuskoristetta tai tarkemmin sanottuna pientä, sievää kukkasta. Sellaista, jonka voisin vain töksäyttää kiharapehkoon, tiedättehän? 

Melkein luovuin toivosta löytää THE kukka. Ensinnäkin suurin osa hiuskoristeista oli sellaista XL-kokoa, kun minä puolestani ajattelin sellaista pientä kukkaa ilman mitään suurempia hilpetöörejä. No, ei löytynyt sellaista. Jos se ei ollut koosta kiinni, niin sitten tökki väri! Kunnes sain AHAA-elämyksen! Teen hiuskoristeeni ihan itse!

Tunnen erään floristin. Häneltä sain juuri oikeanlaisen kukan niin väriltään kuin kooltaan. Hän myös suunnittelee ja toteuttaa hiuskoristeita. Hän sitten auttoi minut alkuun tuon kukkakoristeen kanssa ja loput tein minä ihan itse. Aikamoista näpräämistä, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi… 

Kuva on tarkoituksella mustavalkoinen. En nimittäin halua, että kukan väri paljastuisi vielä tässä vaiheessa. Kukka nimittäin sointuu kivasti yks yhteen juhlamekkoni kanssa. 

Hiuskoriste on tehty tekokukasta, jonka jokaisen terälehden kävin lävitse kimalleliiman kanssa. Kukkanen kiedottiin pieneen palaan kangasta ja siten saatiin samalla laitettua pinni. Se on kuin mini-mini-kukkakimppu. Vielä kun saisin testattua toimiiko tämä suloisuus minun hiuksissa. Toivottavasti!

Jos ette näe minua blogin puolella ikuisuuteen, niin olen hautautunut kylppäriin testailemaan eri kampauksia! Joskus hiustenlaitto on niin rasittavaa ja juuri siksi en arkena jaksa pahemmin vaivautua. Vaihtelu kuitenkin virkistäisi, joten siinä mielessä haluan panostaa tulevaan juhlakampaukseen. 

TEKEMISTÄ LAPSILLE

Mieleeni juolahti kuin salaman iskusta, että Suomessa taitaa olla vielä pajunkissa-aika. Niinpä haastan/ehdotan kaikkia perheellisiä (joihin en tosin itse kuulu) puuhaamaan lasten kanssa seuraavaa. Eli, jos on mahdollista, niin tekisitte luontoretken. Vanhemmat ja lapset ja keräisitte yhdessä pajuja, joissa on pajunkissoja, ja tekisitte niistä oikein kauniin, runsaan kimpun... Kun teillä on kimppu kasassa, niin ensimmäinen vaihe on suoritettu. Mutta mitäpä ei olisi retki ilman huikopalaa?

Sitten eikun vain kotia ja seuraava vaihe on tuhota ne vanhat sanomalehdet, joita varmasti löytyy iso nivaska kotoa... Tarkoituksena on tehdä sanomalehtistä joku yksinkertainen hahmo. Mahdollisuuksia on rajattomasti: meritähti, kukka, auto... Kun teillä on idea mietittynä, niin eikun vain pyörittelemään sanomalehden lehdistä palloja. Tärkeää olisi, että pallot ovat samankokoisia, niin tulee symmetrisempi otus. Toisaalta esim. meritähteä tehdessä piti aloittaa tosi isosta pallosta ja sitten pallot pienenivät. Sanomalehdestä tehdyt pallot liitetään toisiinsa pakkausteipillä.

Pikkuhiljaa muotoutuu kuvio. Teipillä kannattaa varmistella hyvin, että kuvio pysyy kasassa. Muistakaa myös tehdä pieni reikä, johon tulee vahva keppi (itse käytin keppinä pensseliä). Kun otus on tehty, niin sitten otatte esille läpinäkyvää liimaa, jota voi levittää siveltimellä. Liimalla alatte levittämään haluamanne väristä silkkipaperia (leikkaatte silkkipaperista palasia ja ne liimataan). Näin peitätte otuksen kauttaaltaan. Antakaa kuivua. Silmät ja suun voitte tehdä silkkipaperista tai ihan vain tussilla. Sitten liitätte kepin otukseen teipin avulla ja viimeistelette vielä silkkipaperilla. 

Otus on valmis ja näin on syntynyt hieno kevätkoriste. Laitatte vain keräämänne kimpun ja koristeen isoon maljakkoon. 

Tämä aktiviteetti sopii mielestäni koko perheelle ja ideana on yhdessä tekeminen. Myös kuvioiden tekemisen aikana vanhemmat voivat osallistua ohjaten ja neuvoen, etenkin reijän teko figuuriin voi olla kinkkisempi juttu, jos on tullut laitettua teippiä yli juuri siitä strategisesta kohdasta, joten suosittelen vanhempia hoitamaan sen puolen.

Tarvikkeet:

- pajunkissakimppu --> maljakko

- sanomalehtiä

- sakset

- pakkausteippiä

- silkkipaperia

- tukeva keppi (esim. sivellin)

- sivellin

- liima (läpinäkyvä, askarteluun sopiva)

(- tussi)

Ohje lyhyesti:

1. Kerätään pajunoksia, joissa on pajunkissoja ja tehdään kimppu.

2. Tehdään sanomalehdistä figuuri esim. meritähti. Sanomalehden lehdistä pyöritellään palloja ja pallojen avulla rakennetaan figuuri pala palalta pakkausteippiä hyödyntäen, kunnes se on valmis.

3. Tehdään reikä, johon on myöhemmin tarkoitus laittaa keppi teipillä kiinni. 

4. Silkkipaperista leikataan paloja, jotka siveltimellä liimataan otukseen. Annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen voi tehdä silmät ja suun.

5. Laitetaan keppi paikoilleen teipillä ja viimeistellään silkkipaperipaloilla. Valmista! 

ILMAPALLOTAITEILU

Ilmapallotaiteilussa eli ilmapallofiguurien muotoilussa käsitellään ilmapalloja. Niistä on mahdollista luoda melkein mikä tahansa figuuri, esimerkiksi joku eläin. Vain mielikuvitus on rajana!

Ilmapallofiguurien muotoilu vaatii paljon harjoittelua, mutta on taatusti kivaa ja palkitsevaa. Harjoittelu kannattaa aloittaa yksinkertaisista hahmoista ja vähitellen lisätä vaikeusastetta. Yksinkertaisia hahmoja ovat miekka, kukka, kala, silmälasit, koira ja hattu.

Ilmapallotaiteilu sopii hyvin esimerkiksi lastentapahtumiin tai syntymäpäiväjuhliin. Yksi tärkeä osa hauskanpitoa on se kuinka lapset pääsevät näkemään miten hahmo syntyy. Jos hahmot olisivat jo valmiiksi tehtyjä, jotain oleellista jäisi pois.

Tässä muutama esimerkki tekemistäni hahmoista ja seuraavalla kerralla kerron tarkemmin ja vaihe vaiheelta, miten tällaisten teko onnistuu. Olen itsekin vielä harjoitteluasteella, mutta iloisin mielin todellakin haluan lisää harjoitella ja mikäs sen kivempaa, kuin jakaa hyvät vinkit eteenpäin!

Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!

"Hau-hau"!

PARAS MEHU SYNTYY TEKEMÄLLÄ ITSE

Mehu on vaan niin hyvää. Ei ehkä joka päivä, mutta ainakin silloin tällöin nautittuna ja varsinkin, kun sen tekee itse, niin nam nam!

Tällä kertaa tein sitruunamehua, koska sattui olemaan sitruunoita ja ne piti saada pois alta, ettei vaan mene pilalle. Sitruunamehussa on niin kirpsakka maku, ettei ihan mehuna mene alas, mutta se käy vallan mainiosti esimerkiksi leivontaan.

Samalla halusin laittaa tänne vaihe vaiheelta mehunteon, niin huomaatte, miten nopeaa ja vaivatonta se on oikeilla laitteilla. Sitten, kun mehunteko osuu teidän kohdalle, niin sitruunan voi korvata vaikkapa appelsiinilla. Appelsiinimehu on varmasti monen mieleen ja erityisen hyvää. Itse ainakin tykkään appelsiinimehusta ja nimenomaan itse tehtynä se maistuu parhaimmalta.

Mehun teko

Valitse hedelmä ja leikkaa se kahtia.

Ota hedelmäpuristin esille...

...ja käy rohkeasti toimeen!

Jäljelle jää tyhjät kuoret...

....ja mehu odottaa valmiina, dadaa!