KESÄKUVIA MUMMON ASUSSA

Päätin tarttua tuumasta toimeen ja ikuistaa kuviin vintage-mekkoja. Eikä mitä tahansa, vaan oman mummoni.

Jos muistatte, viime kesänä minua kohtasi suuri suru, kun mummoni menehtyi. Häneltä jäi minulle monta, upeaa mekkoa. En silloin keksinyt niille käyttöä ja olin melkoisen varma, etten niitä tule koskaan pitämäänkään. Jätin itselleni kaksi mielestäni kauneimman näköistä mekkoa ja loput lahjoitin eteenpäin puvustamistarkoituksiin.

Minua lämmitti kovasti ajatus, että ne pääsisivät joskus käyttöön: teatteriin, näyttelijöiden ylle ja yleisön eteen. Ajatus tuntuu vieläkin hyvältä. Kuitenkin viime keväänä mekot palasivat mieleeni kummitelemaan. Sain ajatuksen. Voisin ikuistaa ne kuviin! Minun ylläni. Siten minulle jäisi niistä kaunis muisto.

Tänään toinen mekoista pääsi ylleni. Teimme serkkutytön kanssa retken metsäisiin maisemiin, kosken äärelle. Hän oli suurinpiirtein ainoa henkilö, jolta ilkesin kysyä apua kuvausprojektiin.

Vaatteet sain kätevästi vaihdettua kuvauspaikan lähellä olevassa uimahuoneessa. En ollut sovittanut etukäteen mekkoja. Heti mekon päälle saatuani, totesin sen olevan minulle liian iso. Jotenkin olin automaattisesti kuvitellut olevani samasta muotista tehty kuin isoäitinikin. Hän oli vielä vanhoilla päivilläänkin ollut hoikka. Sattui kuitenkin niin, että mukana oli samasta kankaasta oleva vyö. Kiepsautin sen vyötärölle, jolla sain tasoitettua sitä, ettei mekko näytä ihan teltalta ylläni.

Oli jotenkin outoa, mutta jännää, olla mummon vaatteessa; vintage-mekossa, joka oli ihan oikeasti kuulunut hänen pukuvarastoonsa. Ikää mekolla lienee villinä veikkauksena viitisenkymmentä vuotta. Silti mekko om kuin uusi.

Kuvia napsittiin pääsääntöisesti kännykällä. Vaikka laatu ei olekaan paras mahdollinen, niin mielestäni kuvista tuli siitä huolimatta tosi kivoja. Vai mitä olette mieltä?

MITÄ OSTIN MATKALTA?

Minulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset ostamista kohtaan. Yhä enemmän vierastan shoppailua. Olenkin päättänyt, että minulle paras tapa kuluttaa, on ostaa tarpeeseen. Vaikka myönnettävä on, että joskus tulee tuhlattua johonkin ihan höhlään juttuun. Sellaiseen, jota ei oikeasti tarvitse, mutta joka olisi kiva omistaa.

Esimerkiksi vaikkapa kynsilakka. Minulla on niitä hurumykkä, mutta kun ne on vaan niin kivoja.

Yleensä matkoilla en tuhlaa aikaa ja rahaa shoppailuun. Ehkä saatan pyörähtää matkamuistomyymälässä tai museokaupassa huvin vuoksi, mutta harvemmin tulee oikeasti ostettua mitään. 

Aivan erityisesti minua viehättävät erikoisemmat putiikit, kirpputorit ja markkinat. Erikoisella tarkoitan sellaista putiikkia, johon ei muuten törmäisi. Esimerkkinä vaikkapa Roomassa näkemäni Pinokkio-aiheinen liike, joka myi kaikkea Pinokkiin liittyvää. Niissä on kiva pyörähtää ja niitä on kiva tutkia. 

Madridin matkalla en ostanut yhtään mitään, mutta Andorrassa kyllä. Muistatteko vielä viime syyskuussa tekemäni matkan, jolloin kävimme mm. Andorrassa? Matkakertomukseni voi käydä lukemassa täältä klik, jos joltakulta jäi se sivusuun. 

Olin etukäteen suunnitellut ostavani hajuvettä, mutta sen sijasta mukaan tarttuikin jotain ihan muuta. Ja nyt vihdoin ja viimein paljastan, mitä ostin tuolta reissulta.

Ensin kengät…

Huomioni kiinnittyi kenkiin. Olen vaikka kuinka pitkään haaveillut sporttisista kengistä, jotka sopisivat niin vuoristoon kuin kuntosalille, juoksuun taikka lenkkeilyyn. Ilokseni sellaiset kengät löytyivät! Jonkin aikaa piti etsiä. Kun sitten näin yhdet harmaat jossa oli ripaus pinkkiä, niin se oli siinä. 

Olen tainnut päästä yli inhokkiväristäni. Vaaleanpunainen ei edelleenkään kuulu lemppareihini, mutta pinkki sopivassa suhteessa on kiva. Kengät olivat omassa mittapuussa melko arvokkaat, mutta onhan ne toki myös hyvät ja varmasti kestävät pitkään. Tuolla matkalla ne myös pääsivät heti käyttöön, kun mentiin kävelylle hotellia ympäröiviin maisemiin. 

Sittemmin ne ovat olleet kovassa käytössä, sillä laitan ne aina jalkaan kuntosalille mennessä. Välillä tuntuu, että juoksemisestakin on tullut välineurheilua. Kun on hyvät kengät, niin juokseminenkin on astetta kivempaa.

Sitten takki…

Andorrassa ollessa kävimme myös outleteissa. Siellä oli vaikka mitä ihania merkkitakkeja sopuhintaan eli parhaimmillaan jopa puolet alkuperäisestä hinnasta. Minä päätin ostaa kenkien kaveriksi takin, jonka voisin vetäistä päälle vuorilla. 

Heh, tästä saa kuvan, että minä kävisin useinkin vuoristossa. Ei suinkaan, mutta maaseudulla kyllä. Ja yleensä siellä on kylmempää. Olen oikea vilukissa, joten hyvä takki on hyvä olla. Esimerkiksi tällaisille retkille.

Lopulta ostin oranssin takin, joka pitää vettä -täydellinen vuoristoon ja maaseudulle. Tämä päällä tulee ainakin nähdyksi, niin pirsakan värinen se on.Toki tärkeä kriteeri metsässä liikkuessa. Lisäksi takissa on kivat yksityiskohdat, esimerkiksi sivuilla on harmaa-valkoista ruutukuviota. Voisin ihan hyvin kuvitella käyttäväni tätä kaupungissakin, jos joskus on sellainen päivä. Yleensä kaupungissa tulee kuljettua elegantissa lookissa. En ole niin hienohelma, ettenkö voisi olla sporttivaatteissa. Riippuu siis ihan päivästä! 

Vasta tänä viikonloppuna takki pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, kun lähdimme vuoristomaisemiin. Siitä lisää myöhemmin... Muuten täällä kotikaupugissa on ollut ihan ihmeellisen lämmintä koko syksyn ajan. Huomaa, että vielä on syksy. Lehdet ovat jo tippuneet puista ja parisen viikkoa sää on ollut viileämpi. On ollut sumuista ja pimeys tulee aikaisemmin. Talvi on siis jo aivan ovella. Ja silloin varmasti tämä takki pääsee useammin käyttöön!

Mitä pidät kengistä? Entä takista?

TAKKIHÖPERÖ ILMOITTAUTUU

Viime aikoina blogissani olen kirjoitellut laukuista. Nyt minut on vienyt menessään takit! Eikä ihan mitkä tahansa...

Sain vihiä näistä erikoisuuksista. Takkikuumettani nosti entisestään, kun näin eräällä naisella saman merkkisen takin. Niinpä minunkin alkoi tehdä mieli jotain iloisen väristä takkia. Iloisen oloisia takkeja saisi olla katukuvassa enemmän. Liian monella on liian samanlaiset takit perusväreissä. Miksei takeissakin voisi olla kuvioita ja pirteitä värejä? Minä ensimmäisenä, koska en ole varmaan koskaan omistanut muuta kuin mustia ja harmaita takkeja. 

Näine ajatuksin matkustin maaseudulle erääseen majataloon, jossa on myytävänä astetta erikoisempia takkeja. Mukava majatalon emäntä esitteli valikoimaansa. Siinä oli tunnelmaa. Sain kokeilla noita ihania takkeja, maaseutumiljöössä, ihan rauhassa, ilman minkäänlaista tuputtamista.

Takkien taustalla on mielenkiintoinen idea. Ne ovat ekologisia. Ne tehdään siis kierrätysmateriaalista. Pöytäliinoista ja vaikka mistä, kaikki käy ja osaavissa käsissä niistä muotoutuu uusi luomus. Jokainen takki on erilainen. Uniikki. Kokoja oli erilaisia, mutta pääsääntöisesti reilumman kokoista. Näitä ei ihan mistä tahansa saakkaan, vaan nämä täytyy osata etsiä, ikään kuin löytää sen äärelle.

Olin kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Haltioiduin väreistä ja kuvioista. Valkkasin kokeiltavaksi lukuisia, mutta talon emäntäkin toi minulle muutaman kappaleen kokeiltavaksi. Kaiken lisäksi sellaisia, joihin itse en normaalisti tarttuisi. Hän pyysi kokeilemaan. Ilmoitin itsevarmasti, että tässäkin on sellainen väri, joka ei minulle sovi. No kuinkas kävikään? Taisin tykästyä pikkutakkiin, jonka malli on hirmu kiva. Kangas on todella outo, sellainen jäykkä, mutta tässä takissa on jotain kivaa.

Juttelimme siitä, miten tärkeää on istuvuus. Jos päätyisin tähän takkiin, niin takaosaa joutuisimme hivenen tuunailemaan, jotta se istuisi täydellisesti. Muuten malli on todella upea!

Sitten löytyi takki, joka oli jetsulleen oikean kokoinen ja kuin minulle tehty, sekä malliltansa kivan erikoinen. Voi pojat, se toden totta oli iloisen ja pirteän värinen: oranssi! Enkös minä sellaista itselleni mielistellyt, heheh...

Lisäksi sininen takki ihastutti. Harmi vain, että se oli yli-iso. Kirjoitin sähköpostia itse takkien tekijälle, löytyykö samaa kangasta, jotta voisi tehdä minulle pienemmän palttoon.

Mitään en ole vielä päättänyt. Ottaako yksi, kaksi vai kaikki kolme. Hinnat on ok. Kirjoitinkin tämän jutun oikeastaan siksi, että olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä? Ja mikä takki olisi eniten miun näköinen?

KEVÄINEN ASU

Pitkästä aikaa esittelen päivän asua. Vaikka olen aina silloin tällöin ostanut uusia vaatteita tai jopa saanut lahjaksi, niin en ole niitä tänne jaksanut kuvata. Ehkä siksi, etteivät ne ole olleet kovin erikoisia. Tämä asu oli kuitenkin omasta mielestä niin kiva, että halusin ikuistaa sen kuvaan ja samointein jakaa myös täällä.

Säät ovat olleet nyt pääsiäisenä todella suosiolliset täällä päässä maailmaa. Lämpötila on ollut +15ºC kieppeillä, aurinkoista ja mikä parasta, ei ole tuullut niin kuin mitä normaalisti. Niinpä olen uskaltautunut ulos pelkässä bleiserissä, ei vain yhtenä vaan useampana päivänä! Bleiserin alle laitoin tuon kukkapaidan, joka on tämän vuoden alelöytöjä. Erikoisuutena siinä on hihoissa ja takana olevat vetoketjut, jotka ei kuvasta kylläkään näy. Mutta jos heittäisin bleiserin narikkaan, niin ne kyllä näkyisivät ja toisivat astetta enemmän asennetta asuun. 

Musta vekkihame on myös alesta, josta bongasin sen muutamalla eurolla. Koska se oli niin uskomattoman edullinen, niin päätin siltä istumalta opetella käyttää tällaista hametta. Tämä on siis ensimmäinen vekkihameeni koskaan. Vaikka olen haaveillut hulmuavista helmoista vaikka kuinka pitkään, niin aina tosi paikan tullen en ole uskaltautunut sellaista ostaa. Ihan sillä, ettei yksikään hulmuhelmainen hame ole näyttänyt päälläni hyvältä. Myönnän, että tätäkin hametta sovittaessa, se näytti sovituskopissa itselleni kovin vieraalle. Halpa hinta sai minut kuitenkin ostamaan hameen. 

Kun hame nyt viimein, parin kuukauden odotuksen jälkeen, pääsi käyttöön, en voisi olla tyytyväisempi! Se on niin kiva! En tajua, miksen uskaltautunut käyttää tätä aiemmin. Se sopii kivasti omaan klassiseen tyyliini. Väri on kieltämättä tylsä, mutta toisaalta sitäkin monikäyttöisempi ja helppo yhdistellä. Tällaisia perusvaatteita haluankin vaatekaappini. Vaatteita, jotka on kätevä yhdistää. Eikä vaatekaappini todellakaan ole pelkkää mustaa ja harmaata, vaan olen tietoisesti pyrkinyt värittämään sitä. 

Tämä asu päälläni kävin siis päiväkahvilla ystäväni kanssa. Hyvästellessä pieni tuulenpuuska tarttui hameeseen ja sai sen hulmuamaan kauttaaltaan. Hulmuhameen titteli on ansaittu.

YSTÄVÄN TYYLIÄ

Tällä kertaa parrasvaloissa on ystäväni L Uve.  Tutustuin häneen joitakin vuosia sitten täällä Espanjassa. Olen aina ihaillut todella suuresti hänen persoonallisia kuvia ja omanlaista tyyliään, jotka jaksavat yllättää kerta toisensa jälkeen. 

L Uve on erittäin muuntautumiskykyinen ja hänen kuvansa ovat todella kivoja, joista välittyy paljon. Ne ovat kuin taidetta ja muutenkin ne ovat mielestäni todella erilaisia. 

Niinpä halusin, että tekin voisitte tutustua häneen ja joihinkin hänen kuviinsa. Pyysin L Uvea vierailemaan blogissani ja suureksi iloksi hän suostui kera pienen haastattelun.

Esittelisitkö itsesi, kiitos. Hei, olen L Uve. Olen espanjalainen. Rakastan musiikkia ja sarjoja, jotka lataan netistä, sekä Ian Curtisia, sisälmyksiä kikherneiden kanssa kesällä ja keittoja ympäri vuoden.   

Tyyli

Kertoisitko hieman tyylistäsi?
Tyylini on moninainen. Se on melko impulsiivinen, vaikka pidän joistakin asioista kuten ikonisista 40-ja 50-luvun naisista ja vintagesta jämähtämättä kuitenkaan mihinkään tiettyyn tyyliin.

Seuraatko muotia? Joka kerta yhä vähemmän ja joka kerta minusta tuntuu enemmän, että olen antikapitalisti. Näkemykseni nähdä muoti ja maailma ovat kehittyneet paljon, ehkä osittain pettymyksestä nykyiseen sosioekonomiseen tilanteeseen.

Mistä ostat yleensä vaatteesi?
Tällä hetkellä ostan sellaisesta paikasta kuin American Apparel, vaikkakin vähän (se on yksi niistä vähistä kapitalistiyrityksistä, jotka itsekkäästi pelastaisin). Hym, Primark ja kirpputoreilta. En osta oikeastaan mitään Inditexistä.

Onko sinulla lempimerkkiä? Ollakseni rehellinen, ei oikeastaan, mutta sanoakseni jotain, niin American Apparel.

Onko sinulla jokin lempiasukokonaisuus? Kyllä, en tiedä miksi, mutta olen tykästynyt legginsseihin ja urheiluvaatteisiin, ainakin tänä kesänä. Ulos mentäessä tykkään laittaa yläosaan jotain samettista ja alaosaksi mustat housut.

Miten luot asukokonaisuudet? No, harjoitusten ja virheiden kautta, suunnilleen. Lopulta tulee aina jotain. 

Kuvat

Kuvasi ovat hyvin erilaisia. Miten teet ne? Otan kuvat digitaalisella järjestelmäkameralla, jonka ostin ensimmäisellä palkallani. Joskus minä itse otan kuvat, toisinaan joku muu.

Jotkut kuvat ovat hyvin huomiota herättäviä/provosoivia. Miksi? Se on paljon hauskempaa ja tunnen, etteivät ne ole myöskään loukkaavia.

Mitkä ovat sinun lempikuvasi ja miksi? Lempikuviani ovat ne, jotka teen parhaan ystäväni Álvaron kodissa. Hänellä on paras maku.  
     

Kuvat: L Uve

VAATE ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE

Päivänsäteen menninkäinen-blogin esimerkkiä seuraten minäkin intoudun raottamaan nyt vaatekaappini aarteita. Minulla on yksi tosi vanha vaatekappale, joka on 1970-luvulta. Äitini tykkäsi matkustella tuohon aikaa ja kävi vähän eksoottisimmissakin paikoissa -kuten Marokossa. Sieltä hänen mukaansa tarttui tällainen vaate, sininen kaapu. Kyseessä on todella nätti vaate. Niinpä se ajoi ennemminkin matkamuiston virkaa, eikä siten päätynyt käyttöön.

Sitten minä kinusin sitä itselleni, eikä sen ostosta ollut ehtinyt vierähtää kuin muutama vuosikymmen... Mutta miulla oli tosi hyvä tekosyy! Olin lähdössä matkalle Tunisiaan, joten halusin olla maassa maan tavalla. Tunisiahan on melkein kuin Marokko. ;) Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme miehen kanssa reissuun  kohti Tunisiaa, oli vuosi 2009. 

Kyseessä oli matkatoimiston kautta järjestetty kiertomatka espanjalaisryhmän mukana ja meillä oli koko ajan espanjaa puhuva opas mukana. Se oli ensimmäinen valmismatkani. Oli todella luksusta, kun ei itse tarvinnut huolehtia mistään, kunhan oli vain lentokentällä sovitusti. Sillä matkalla nähtiin niin paljon, varmaan puoli Tunisiaa.

Varmaan arvaattekin, että tuo sininen kaapu oli minulla mukana matkassa. Ja se todella pääsi jopa käyttöön -ensimmäistä kertaa ever! Oppaammekin sanoi, että olen ihan kuin paikallinen. Tosin ainoa mutta oli tuo miun hiusten väri, joka herätti vähän turhan paljon huomiota. 

Tuo puku osoittautui käytössä supermukavaksi. Varsinkin, kun me oltiin matkalla ajankohtana, jolloin lämpötilat olivat päätä huimaavia. Se oli täydellinen hellevaate ja mikä parasta, ei tarvinnut murehtia pömpöstä mahasta. Sattumalta miun kengätkin osui yks yhteen tuon puvun kanssa, sillä ne oli myöskin tummansiniset ja ripaus säihkyä ja kimallusta, vaikkei se kuvassa näykään.