KATSE KOHTI TULEVAISUUTTA

Tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Itse asiassa sain yksityisviestillä kyselyä, että mikä on meininki… No, en oikeasti saanut, mutta kuulosti vain hauskalta sanoa noin.

Olen pitänyt tarkoituksella taukoa, koska tuntui, ettei paukut riittäneet blogin puolelle. Viime vuosi, 2024, oli todella haastava kaikin tavoin. En päässyt edes matkalle Suomeen, mutta kuvauskeikkojen ansiosta tuli sentään käytyä Gran Canarialla ja Lanzarotella useampaan otteeseen.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata blogin äärelle ja kertoa, millainen vuosi 2024 oli, millaisia haasteita kohtasin ja miten niistä selvisin.

Vuoden 2024 haasteet

Vuosi 2024 ei ollut ammatillisesti mikään huippuvuosi. Vuoden 2023 lopussa päätin yhteistyön ison asiakkaan kanssa, ja vuoden 2024 aloitin tyhjän päältä. Samaan aikaan tekoäly rynnisti markkinoille, ja minäkin olin huuli pyöreänä.

Huomasin, että tekoäly on hyödyllinen, mutta samalla se tuntui myös ”uhkalta”. Yhtäkkiä työt loppuivat. Uusia asiakkaita ei tullut, enkä toisaalta itse myöskään aktiivisesti myynyt osaamistani. Ne tahot, joita lähestyin, eivät olleet kiinnostuneita copywriterin palveluista.

Tilanne alkoi hirvittää. Olin tottunut menemään flow’lla, ja aina aiemmin töitä oli löytynyt. Tuntui, että olin jälleen kerran aivan hukassa. Ensimmäistä kertaa olin kuitenkin tilanteessa, jossa pohdin, jatkanko copywriterina vai pitäisikö keksiä jotain muuta.

Samaan aikaan päätin, että jos rahavirrat eivät liiku, niin asialle on tehtävä jotain. Aloitin rahaan liittyvän kurssin ja lähdin kehittämään omaa rahamieltäni. Siitä alkoi ”rahamatkani”. Olin jo aikaisemmin ymmärtänyt, että raha on energiaa, niin kuin kaikki täällä.

Raha itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, vaan heijastus siitä, mitä sisälläni tapahtuu. Kaikki lähtee siis oman mielen työstämisestä. Ja se ei ole mitenkään helppoa, ei ainakaan minulle. Yritin tsempata itseäni, mutta välillä lilluin epätoivon rajamailla.

Mitä muuta tein vuonna 2024?

Koska kirjoitushommia ei ollut isommin, päätin tutkia muita työmahdollisuuksia. Ensimmäisenä kokeilin retkimyyjän työtä, mutta jo muutaman päivän jälkeen totesin, että se ei ole minun juttuni. 

Hommassa oli liikaa punaisia lippuja, ja viimeinen niitti oli se, kun vain 45 minuuttia ennen työvuoron alkua työnantaja ilmoitti, että ”jää tänään kotiin opiskelemaan”. Olin jo kuitenkin tehnyt pitkän työmatkan ja herännyt aikaisin aamulla.

Seuraavaksi kokeilin siipiäni kiinteistönvälittäjänä. Aloitin elokuussa, mikä tarkoitti myös sitä, että vuosittainen Suomi-reissu jäi väliin. 

Pidin työstä, mutta komissiopalkkaus ja pitkät myyntiprosessit eivät tuottaneet tuloksia viiden kuukauden aikana, vaikka tein valtavasti töitä. 

Kuljin paljon Etelä-Teneriffan ja Santa Cruzin väliä, bussilla tietenkin. Onneksi se oli ilmainen meille saaren asukkaille. Eli käytännössä sijoitin omaa aikaani, paljon.

Valitettavasti olin myös pariin otteeseen topakassa flunssassa, mikä johti poissaoloihin. Joulunpyhät menivät sohvan pohjalla. Lopulta yritys ehdotti, että minun pitäisi lisätä työtunteja saadakseni tuloksia.

Ymmärrän pointin: menestyminen vaatii sitoutumista. Jos haluaa menestyä, on siihen laitettava energiaa. Olin jo laittanut työhön lukemattomia tunteja viiden kuukauden ajan. Joka päivä tein jotain kiinteistönvälitykseen liittyvää. 

Enempää aikaa en olisi voinut laittaa, koska minulla ei ollut varsinaista palkkaa. Eli minun oli myös tehtävä muita töitä rinnalla maksaakseni oma elämiseni. 

Komissioon perustava malli on tosiaan yleinen käytäntö kiinteistönvälitysalalla ja tiesin sen kyllä etukäteen. Mainittakoon myös, että se on hyvin raadollinen ala ja kilpailua on paljon. 

Tiesin, että en ollut valinnut sitä helpointa työtä, mutta silti alan raadollisuus yllätti. Lopulta päätin jättää kiinteistönvälityksen taakse ja vannoin, etten enää ota vastaan pelkkään komissioon perustuvia töitä.

Vuoden 2024 parasta antia olivat säännölliset kuvauskeikat. Niitä oli joka kuukausi 1-3, mikä oli aivan mahtavaa. Pääsin kerran mukaan jopa mainoskuvauksiin, jolloin tienasin tavallista enemmän. Yleensä avustajien palkkiot eivät ole päätähuimaavia, ja matkakulutkin joudun kattamaan itse.

Kuvauskeikkojen teko onkin enemmän intohimo, mutta ne ovat myös todella palkitsevia. Erityisesti mieleeni jäi kohtaaminen erään todella kuuluisan espanjalaisen näyttelijän kanssa, joka laittoi kätensä käsivarrelleni ja opasti, miten toimia kuvauksen aikana. Hänestä jäi todella hyvä ja sympaattinen kuva!

Kesä toi myös ikäviä yllätyksiä. Mieheni matkailuauto tuhopoltettiin, eikä syyllisiä koskaan saatu kiinni. Se oli iso järkytys.

Vaikka vuoteen mahtui haasteita, syksyllä onni potkaisi: aloitin eräässä erittäin laadukkaassa lehdessä, jonne kirjoitan artikkeleita Teneriffasta ja Espanjasta. Se oli unelmieni täyttymys! 

Sain hyvää palautetta artikkeleistani ja pitkästä aikaa tunsin toivoa: ehkä saan sittenkin jatkaa kirjoittajana. Ehkä minun on vain löydettävä oikea kaava. 

Tähän lehteen olen nyt kirjoittanut useita juttuja, joita julkaistaan noin kerran kuukaudessa. 

Vuodenvaihde ja uudet tuulet

Vuoden 2025 päätin aloittaa uudella innolla. Tästä tulisi kaikkien aikojen paras vuosi. Halusin, että tänä vuonna asiat tapahtuvat isosti, pääsen eteenpäin ja ennen kaikkea ansaitsen enemmän rahaa.

Tein itselleni lupauksen: keskityn tänä vuonna vain itseeni. Suunnitelmissa on myös reissu Suomeen, ja ehkä jonnekin muuallekin.

Vuosi 2025 alkoi näin:

✅ Jatkan edelleen lehden kirjoittajana ja pääsen tuottamaan kiinnostavaa sisältöä eri aiheista.
✅ Kirjoitan myös blogia eräälle suomalaiselle yritykselle, mikä tarjoaa uusia näkökulmia ja kehittää kirjoitustaitoani.
✅ Toimin avustajana elokuva- ja sarjakuvauksissa, mikä antaa ainutlaatuisia kokemuksia ja mahdollisuuden seurata tuotantojen kulissien takaista maailmaa.
✅ Meditoin säännöllisesti. Se auttaa minua keskittymään paremmin ja lisää hyvinvointiani.
✅ Toimin Teneriffalla paikallisoppaana pikkuserkulleni, joka on erään urheilulajin moninkertainen maailmanmestari. Hän saapui lomalle saarelle yhdessä vaimonsa kanssa, ja oli hienoa esitellä heille paikallisia helmiä.
✅ Aloitin kaksi uutta kurssia, jotka liittyvät rahaan ja henkilökohtaiseen kasvuun. Opin koko ajan uutta.
✅ Katson nykyään enemmän elokuvia ja sarjoja sekä olen aloittanut äänikirjojen kuuntelun. Äänikirjat ovat auttaneet minua vähentämään turhaa netissä skrollaamista ja käyttämään aikaani fiksummin.

✅ Pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviini ja pyrin näkemään heitä aina kun mahdollista. Arvostan näitä hetkiä entistä enemmän.
✅ Olen käynyt koiratarhalla lenkittämässä kodittomia koiria, mikä on ollut todella palkitsevaa ja antanut iloa niin minulle kuin koirillekin.
✅ Saimme kutsun megasyntymäpäiväjuhlille, joissa nautimme herkullisen illallisen ja jatkoimme juhlintaa diskossa. Tämä oli ikimuistoinen ilta!
✅ Olen käynyt jam-sessioissa kuuntelemassa, kuinka muusikot eri taustoista kokoontuvat yhteen soittamaan ja laulamaan. Mukana on niin ammattilaisia kuin tavallisia tallaajia. Tunnelma siellä on aina ainutlaatuinen.

Tietenkään kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Tammikuussa autoni hajosi ja on edelleen korjaamolla. 

Nyt maaliskuussa muutama päivä sitten kaaduin niin pahasti, että jouduin ensiapuun ja siellä röntgeniin. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, mutta kylkeä parannellaan vielä hetki. Juoksulenkeille en ihan heti ole menossa…

Muuten fiilis on hyvä! Jatkan henkistä polkuani ja rahamatkaani. Olen varma, että tästä vuodesta tulee todella hyvä vuosi. 

Miten sinun vuotesi on alkanut? Onko sinulla jotain tavoitteita tai lupauksia tälle vuodelle? 

ROMANTTINEN LUOLARETKI – TAI SITTEN EI

Kun mieheni ehdotti, että nyt mennään retkelle luolaan, olin heti mukana. Paitsi, että kyseessä ei ollutkaan mikään kahdenkeskinen reissu – loppujen lopuksi meitä oli kaikkinensa lähes kymmenen henkeä.

Idea oli miehen, mutta syy oli yksinkertaisesti se, että meidän piti lähteä ”evakkoon”. Ei niiden tulipalojen vuoksi, vaan koska huvila vuokrattiin muutamaksi päiväksi.

Eri vaihtoehtoja pohdittiin vuoristoretkeilystä rannalla nukkumiseen. Se ei varsinaisesti ole sallittua… mutta Teneriffalla on tälläkin hetkellä niin sanottuja hippiyhteiskuntia. Eli ihmisiä elää rannoilla ja luolissa.

Minäkin tunnen yhden henkilön, joka turhautui tähän eloon lopulta niin paljon, että päätyi asumaan eräälle rannalle kesäkuun lopussa. Ja sillä tiellä hän on edelleen.

Ei siis ihme, että minäkin halusin kokea tämän seikkailun.

Olin viettänyt tällä ihanalla maatilahuvilalla reilun viikon, enkä olisi voinut jäädä sinne kuitenkaan. Olisin tietenkin voinut mennä omaan kämppääni… Mutta halusin vielä kokea luolaretken. Sen lisäksi, että olin nyt kokeillut viikon yhteiseloa miehen kanssa.

Huvilalla minä sain ruhtinaallista kohtelua. Muutenkin olin saanut nauttia sellaisesta elintasosta, johon en ole normaalisti tottunut. Sain asua luonnon keskellä ja tulla valmiiseen pöytään. Hienosti oli huomioitu myös se, että olen kasvissyöjä.

Málagan ja Suomen matkani lähestyi uhkaavasti, joten lopulta olin luolaretkellä mukana vain yhden yön eli 10.–11.8.

Aamupäivä meni jotenkin tosi nopeasti ja hitaasti samaan aikaan. Fiilis oli jännittynyt ja odottava. Vapaaehtoistyöntekijät valmistivat ruokaa heti aamusta iltapalaksi. Minä pakkasin omat kimpsuni ja kampsuni, jotka kannettiin puolestani autolle.

Olin huolissani tietokoneesta. Eihän sitä voisi rannalle viedä. Lopulta sille järjestyi turvallinen säilytyspaikka.

Retkelle olivat lähdössä minun ja mieheni lisäksi myös paikan vapaaehtoistyöntekijöitä. Siis he, ketkä halusivat. Muutama halusi jäädä mukavuuksien äärelle ja hoitaa tilan eläimiä, joten he majoittuivat matkailuvaunuissa.

Me retkelle lähtijät menimme ravintolaan, jossa söimme todella hyvin. Sen jälkeen hajaannuimme. Porukka suuntasi retkelleen, mutta minä ja mies jäimme vielä huvilalle odottamaan tulijoita. Lopulta he tulivatkin ja me pääsimme lähtemään. Teimme pysähdyksen ruokakaupassa ja ostimme lisää ruokaa koko poppoolle.

Luolaretki

En paljasta tarkkaa paikkaa, missä olimme. Sen verran voin mainita, että se oli erittäin hankalapääsyinen. Tie oli aivan kuopilla, maisema oli karua, sellaista aavikkomaista. 

En myöskään ilahtunut tuulivoimaloiden läheisyydestä. Olivathan ne vaikuttavan näköisiä, mutta olin samalla tuskallisen tietoinen, että niiden lähelle ei kannata jäädä pidemmäksi aikaa. Ne ovat terveydelle haitallisia.

Mutta ajattelin, että jospa yksi yö ei suuremmin vaikuta terveyteeni. Ja toisaalta toivoin, että luolalla on eristäviä vaikutuksia.

Kun vaikeakulkuinen tie, jossa ei luonnollisesti ollut opasteita, oli selätetty, piti vielä kävellä. Onneksi ei kuitenkaan pitkään, kun olimme jo paikan päällä.

Ihastelin luolaa aivan meren äärellä. Olot olivat todella alkeelliset ja tajusimme, että emme olleet varautuneet riittävällä valaistuksella.

Ilta pimeni, mutta saimme valoa nuotion loimusta. Kyseessä oli paikka, joka on pelkkää kiveä – sieltä ei mikään tuli pääsisi etenemään mihinkään suuntaan.

Juttelimme pitkään ja katsoimme tähtiä. Näimme upeita tähdenlentoja, jotka luultavasti olivat satelliitteja. Ne olivat niin upeita, että oli vaikea uskoa niitä tosiksi.

Yksi retkeläisistä oli jättänyt kenkänsä kallionkielekkeelle. Eipä olisi voinut arvatakaan, miten aalto vei ne yllättäen. Yhden kengän hän onnistui saamaan takaisin, mutta toinen oli hävinnyt merelle.

Minä aloin mennä yöpuulle. Ensin makasin maassa mieheni vierellä, eikä ollut yhtään kylmä. Noina päivinä Teneriffaa piinasi calima, joka tuo hiekkapölyä Afrikasta asti. 

Kuuntelin muiden kertomuksia ja mieheni korvaan kuiskuttelua. Siinä hetkessä oli taikaa, kunnes lopulta nukahdimme. Luultavasti minä ensin ja mies sitten myöhemmin samaan aikaan muiden kanssa.

Aamulla heräsin rähjäisenä ja paikkoja koski. Maassa nukkuminen vain peite alla ei tehnyt hyvää kropalle. 

Tunsin myös tarvitsevani suihkua. Siinä kohdassa, jossa olimme, uiminen meressä ei olisi ollut turvallista, joten en edes harkinnut sitä.

Tunnustinkin, että voisin jo lähteä asunnolleni. Mielessäni oli pitkä lista asioita, jotka minun pitäisi hoitaa. Myös miehen oli lähdettävä huvilalle takaisin, sillä sieltä oli mennyt sähköt poikki ja vain hän saisi ne takaisin.

Niin sitten lähdimme. Emme meinanneet ensin löytää ulospääsyä, mutta pääsimme pois kyllä. Kävimme romanttisella aamupalalla kahvilassa, jossa yleensä käymme yhdessä. Otin reppuni ja pääsin asunnolleni. Totesin, että oma auto on melkoisen kätevä. 

En muuten usko, että olen ihan heti lähdössä uudelle luolaretkelle. Mietin myös surullisena niitä ihmisiä, jotka todella asuvat rannoilla ja luolissa. Mutta ehkäpä he ovat jollain tapaa onnellisempia?

 

P.S. Jos tykkäsit tästä jutusta, saattaisit tykätä myös tästä: Kohtaaminen erakkohipin kanssa.

JOULU TENERIFFALLA

Tänä vuonna(kaan) en lähtenyt minnekään, vaan pysyin kiltisti Teneriffalla. Odotin melko stressivapaata joulua kivassa seurassa eli ystävieni kanssa. Toteutuiko tämä? KYLLÄ! Odotukseni jopa ylittyivät ja saat kohta tietää, miksi…

Tuttuun tapaan olimme päättäneet viettää joulua ystäväpariskunnan kodissa. Sovimme, että jokainen osallistuu ruokakustannuksiin eli tuo mukanaan ruokaa. Meillä oli menu suunniteltuna. 

Joulumenu

Valikoima eri hummuksia: punajuuri-, papu-, kikherne- ja munakoisohummus

Ilmakuivattu kinkku, chorizo, sisäfilee, iberialainen makkara

Aurinkokuivattu tomaattipatee

Juustolautanen

Kasvispiirakka

Bataattilaatikko

Kvinoasalaatti

Rosmariinilla maustetut uuniperunat

Chili-hunajalohi

Vadelmaraakakakku

Omenapaistos

Joulutorttu

Juomat:

Mehu

Olut

Valko- ja punaviini

Glögi

Vanhojen tuttujen naamojen lisäksi kutsuimme myös kavereita, joita emme ole tunteneet vielä kovin pitkään. Lopulta koossa oli kaikkiaan kymmenkunta henkeä. 

Meitä oli eri kansalaisuuksia – Espanjasta, Italiasta, Skotlannista ja Suomesta. Joulumme Teneriffalla oli siis todella kansainvälinen! Suureksi yllätykseksi sain ystävältäni lahjan, johon en ollut varautunut ollenkaan.

Aloitimme klo 19 maissa, kun toiseksi viimeinen vieras tuli. Minä pidin puhelinta silmällä, sillä luvassa olisi yksi yllätys. Söimme pitkän kaavan mukaan. 

Mistä kansainvälinen poppoo keskustelee illallispöydässä? Ainakin ruoasta, miten tunnemme toisemme ja mitä olemme tehneet yhdessä.

Pian huomasin, että odottamani henkilö oli tulossa. Ja, kun hän oli aivan lähellä, lähdin ulos häntä vastaan. Ei mennyt pitkään, kun hän jo tuli luokseni ja tervehdimme lämpimästi jouluvalojen valaisemalla kadulla.  

Mutta illan päätähti puuttui vielä... Niinpä menimme tämän espanjalaismiehen auton luo. Yhtäkkiä tapahtui jotain uskomatonta ja edessäni oli itse joulupukki!

Kävelin joulupukin kanssa kadulla ja hän kilkatti kelloaan. Astuimme sisään ystäväpariskunnan kotiin ja voi, miten kaikki yllättyivät aivan totaalisesti nähtyään joulupukin! 

Otimme tietenkin kuvia muistoksi. Joulupukki jakoi lahjat. Teemaan sopivasti viiniä ja suklaata. 

Suureksi yllätykseksi joulupukki antoi minulle lahjan. Tätä lahjaa en myöskään ollut odottanut! Sitten joulupukki oli hävinnyt yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Mutta illan viimeinen vieras, espanjalaismies, olikin äkkiä ilmaantunut keskuuteemme ja tunnelma oli katossa – varsinkin, joulupukin vierailun jälkeen. ;)

Miten sinun joulusi sujui? Oletko viettänyt joulua ulkomailla?

EL MÉDANO ̶ 2,5 KK BOHEEMISSA KYLÄSSÄ

Ah, tästä olen halunnut kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Siis lyhyestä asumisestani tässä ihanassa, boheemissa kylässä. Olemme kesän alussa ja minä olen muuttanut jo neljä kertaa tänä vuonna. NELJÄ!!!

1. Vuoden vaihteessa muutin maaseudulle siihen epäonniseen kämppään, jonka myöhemmin nimesin Lutikkalinnaksi.

2. Sitten olin ystäväni luona asumassa kaksi kuukautta jäljellä olevieni kimpsujeni ja kampsujeni kanssa, eli käytännössä tammi-helmikuu. Tosin pari viikkoa olin reissussa La Gomera-saarella.

3. Maaliskuussa muutin El Médanoon, josta löysin huoneen.

Olin siellä vain 2,5 kuukautta, mutta se oli niin ihana paikka ja siksi ansaitsee oman postauksensa. 

Millaista oli asua El Médanossa?

El Médano on ensinnäkin pieni. Asukkaita on vain 8400, mutta silti siellä on paljon elämää. Turistit tekevät kylästä vilkkaan. El Médanossa on monta rantaa, sillä se on aivan meren äärellä.

Siellä myös tuulee paljon. Siksi se on surffareiden suosiossa. Eli jos haluat surffata lomallasi tai asua surffipaikassa, El Médano on oikea kohde. 

Kylästä löytyvät kaikki palvelut. Ihanat, boheemit liikkeet, ravintolat ja kahvilat tuovat oman ainutlaatuisen lisänsä. Ja kyllä, myös kiinalainen sekatavarakauppa, jota alussa en meinannut löytää.

Erityisesti pidin Esencia Nativa-kaupasta, jossa myydään kaikkea henkisyyteen liittyvää sekä kosmetiikkaa. Varsinkin kaupan kristallivalikoima oli mieluinen. Ei ihme, että kivikokoelmani kasvoi lyhyessä ajassa!

El Médanossa selviää autotonkin, sillä bussit kulkevat. Nopeimmin Los Cristianokseen pääsee, kun hyppää San Isidroon menevään bussiin ja siellä vaihtaa bussiin 110. Minulla itselläni ei tosiaan ole autoa. Onneksi olivat bussit ja ihanat ystäväni.

Luonnonkaunis La Tejita-ranta ja Montaña Roja- ja Bocinegro -kukkulat löytyvät kävelymatkan päästä. Etenkin Chiringuito Piratan lähellä oleva ranta oli aivan ihastuttava, kuin oma maailmansa. La Tejitan toisesta päästä löytyy nudistiranta, joka taitaa olla gay-miesten valtaama.

Juuri siellä oli ecstatic dance, johon osallistuin ystävieni ja uunituoreen kämppikseni kanssa. Olihan se erikoista halata tuikituntemattomia ihmisiä ja sanoa ääneen ”I love you”, mutta tunnelma oli upea ja tanssiminen kivaa. 

El Médano ja vuokra-asunnot

El Médanossa asuntojen hinnat ovat melko kalliita. On vaikea kuvitella, miten tavallisella espanjalaisella keskiverto- tai minimipalkalla sieltä saisi mitenkään vuokrattua mitään. Hinnat ovat huidelleet 800 eurossa tai sitä enemmän.

Toisaalta vuokrakämpässä, jossa itse asuin, kokonaisvuokra oli 650 euroa ja se vielä kahteen pekkaan jaettuna. Tässä oli peräti kolme huonetta! Ensimmäistä kertaa minulla oli ikioma toimisto, jos ystävieni kämppiä ei lasketa. 

Ja voi, että kuinka onnellinen olin tästä omasta toimistosta! 

Joku random-koira El Médanossa.

Sain kerrankin työskennellä erillisessä huoneessa. Olla omassa kuplassa, eikä esimerkiksi olohuoneen pöydän äärellä, jossa helposti jää juttusille kämppäkaverin kanssa. Ei, tässä sain olla ihan rauhassa.

Kämppäkaverini, eräs espanjalainen nainen, työskenteli ja oli poissa koko päivän. Minulle seuraa piti hänen koiransa, joka oli todella lutuinen, ystävällinen ja erikoisennäköinen. 

Meren äärellä ensimmäistä kertaa

Oli aivan ihanaa ensin työskennellä omassa toimistossa ja sitten mennä meren rannalle. Vaikka en ole mikään rannalla lököttelijä, otin tavoitteekseni mennä rannalle joka päivä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni asuin aivan rannan läheisyydessä. Siellä saatoin olla jopa kaksi tuntia. Kävelin paljain jaloin, kuuntelin meren aaltoja, nukuin auringonpaisteessa. Elämä tuntui luksukselta.

Jotenkin minulta olivat menneet voimat ja olin henkisesti todella väsynyt. Tarvitsin tällaista rauhallisempaa eloa ja hengähdystaukoa. Tein vain välttämättömimmät työjutut. 

Työjuttujen lisäksi aloitin kahdella eri kurssilla, joista ensimmäinen oli itsensä kehittämistä ja toinen copywriting-kurssi. Työhön liittyvät kurssit voi laittaa verovähennyksiin, joten päätös oli selvä.

Yllättävintä El Médanoon muutossa oli se, että exäni sattuu asumaan siellä. Ja minä pystyin näkemään hänen asuntoonsa terassiltani! 

Onneksi meillä on hyvät välit, joten muuttoni El Médanoon ei tuntunut kiusalliselta tai muuten oudolta. Ainoastaan hauskalta ”sattumalta”.  

Autoin koiranhoidossa

Pääsiäisenä sain toimia koiranhoitajan roolissa, kun kämppikseni matkasi manner-Espanjaan kotikonnuilleen, eikä voinut ottaa koiraansa mukaan. Kävin koiran kanssa lenkeillä. Annoin ruoat, huolehdin vedestä. Muistin jopa harjata. Ja kaikki meni oikein hyvin.

Pääsiäisen jälkeen kämppikselläni oli uutisia. Häntä hermostutti, miten otan uutiset vastaan, koska olin vasta muuttanut… Hän oli löytänyt töitä kotikaupungistaan. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että kämppä täytyisi sanoa irti.

Onnittelin! Olin iloinen hänen puolestaan. Olin tiennyt jo muuttohetkestäni alkaen, että en varmaan ole kovin pitkään El Médanossa.

Etenkin, koska olin suunnitellut meneväni Suomeen kesäksi ainakin pariksi kuukaudeksi. Entä olisinko voinut jäädä tähän kämppään ja siten ”saada” sen itselleni? Valitettavasti ei, sillä omistaja halusi myydä asunnon. En siis jäänyt harmittelemaan, että hyvä asunto jäisi tyhjäksi. 

Hoitokoirani.

Toisin kuin olisi luullut, vuokraisäntä ei ilahtunut lähtöpäätöksestä. Hän oli nimittäin juuri uusinut vuokrasopimuksen asunnon myyntiaikeista huolimatta. 

Kämppikseni oli asunut vuoden ja lain mukaan vuokralaisella on oikeus uusia sopimus ja asua kolme vuotta asunnossa. Vuokraisäntä oli myös tuhlannut takuuvuokran, vaikka lain mukaan se pitäisi tallettaa.

Taas opin vuokrakuvioista jotain uutta!  

Onnettomuus ja kämpän luovutus

Kun kämppikseni oli viimeistä päivää töissä, hän joutui pahaan onnettomuuteen ja oli yön sairaalassa.

Onneksi olin minä ja pystyin siis hoitamaan hänen koiraansa. Asunnolle kämppikseni pystyi palaamaan seuraavana päivänä. Silloinkin olin vielä apuna koiranhoidossa, jotta hän saisi levätä ja parantua rauhassa.

Lopulta siivosimme yhdessä koko asunnon, kun se piti luovuttaa. Pelkäsimme, että jollain tekosyyllä omistaja ei haluaisi palauttaa takuuvuokraa.

Minä siivosin koko keittiön ja kaapit. Induktioliesi piti saada puhtaaksi. Siihenkin keksimme konstin ja sen jälkeen se oli kuin uusi. Siivosin toimistohuoneen ja oman huoneeni, ikkunat mukaan luettuna.

Kämppikseni siivosi terassin, oman huoneensa, olohuoneen ja kodinhoitohuoneen. Hän jopa sulatti pakastimen ja siivosi jääkaapin. 

Tämän lisäksi hänellä oli valtava muuttotyö, jonka hän ratkaisi lähettämällä paketteja ja laittamalla loput matkalaukkuihin. Jonkin verran hän lahjoitti tavaraa. Minä sain mekon, pari paitaa, joogamaton, hatun ja ruokaa.

Olin todella kiitollinen, koska olinhan menettänyt lutikkaepisodissa lähes koko omaisuuteni. Toukokuun puolivälissä torstaina muutin ystäväni avulla. Pakettiautoon mahtuivat kimpsuni ja kampsuni. Toimistotuolini tuotti eniten päänvaivaa, mutta sekin onneksi saatiin kyytiin purkamatta.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin asua El Médanossa ja olen kiitollinen tästä(kin) kokemuksesta. 

Entä muuttaisinko uudestaan El Médanoon? 

Ehdottomasti kyllä, jos vain hinta on sopiva. En itse ainakaan haluaisi maksaa 800 euron vuokria. Tätä postausta kirjoitan ystäväni luota, jossa olen koiria hoitamassa hänen ollessa lomalla. Eli se oli se neljäs muutto.

Kesäkuussa lähden itse reissuun kohti Suomea. Sen jälkeen palaan Teneriffalle ja maailma on avoin… Saa nähdä, minne lopulta päädyn asumaan!