MIELENKIINTOINEN NAVARRA

Navarra on yksi Espanjan itsehallintoalueista ja sijaitsee maan pohjoisosassa Ranskan rajalla naapureinaan Baskimaa-, Aragonia- ja La Rioja –itsehallintoalueet. Alueen pääkaupunki on Pamplona, jonne päätimme mennä pidennetyn viikonlopun viettoon löydettyäni erinomaisen tarjouksen Weekendesk -sivustolta.

Todella edullisen hotellihuoneen hintaan sisältyi runsaat aamupalat, visiitit viinikellarissa ja Oliten palatsissa sekä pullo viiniä.

Meillä ja tosiaan aragonialaisilla oli pidennetty viikonloppu syystä että San Jorge, Aragonian päivä, osui juuri sunnuntaiksi. Jos mikä tahansa juhlapäivä osuu sunnuntaiksi, niin silloin se siirtyy maanantaille.

 

En ollut koskaan käynyt Navarassa. Enkä viinikellarissa. Enkä Oliten palatsissa. Myöskään Pamplona ei ollut tuttu entuudestaan. Näin ollen tällä reissulla kaikki oli minulle aivan uutta.

Zaragozasta on matkaa Oliteen noin 130 km ja Pamplonaan puolestaan 180 km. Periaatteessa voisi siis vielä puhua lähimatkailusta.

Matkaan lähdimme autolla ja olimme katsoneet sellaisen reitin, ettei tietulleja osuisi kohdalle. Seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota autoillessa Espanjassa. Moottoritiet ovat Espanjassa hyvässä kunnossa ja säästävät monesti aikaa, mutta niiden käyttö on maksullista. Kannattaa siis muistaa, että aina on olemassa vaihtoehto ja voi ajaa teitä pitkin, joiden käytöstä ei veloiteta erimaksua.

Viinikellarissa

Saavuimme Oliten kylään. Siellä meille oli varattu visiitti viinikellarissa, joka on Navarran toiseksi vanhin. Se on perustettu vuonna 1913. Oppaana toimi vanhempi mieshenkilö, joka oli selvästi innostunut viininvalmistuksesta ja näytti tiloja. Kunnes tulimme valtavan suuren munanmuotoisen viinitynnyrin kohdalle.

Opas kertoi, että tässä vaiheessa yleisö pitää häntä hulluna, mutta samaan hengenvetoon painotti, ettei ole keksinyt mitään päästään tai lukenut Wikipediasta. Siinä vaiheessa alkoi tuntua, että nyt ollaan jännän äärellä.

Ensinnäkin munanmuotoinen viinitynnyri on harvinaisuus. Niitä on maailmassa vain alle 20 kpl ja Espanjassa ainoastaan kaksi. Ranskalainen yhtiö valmistaa viinitynnyrin ja sen tekemiseen menee vuoden päivät. Toinen vuosi hurahtaa viinin valmistuessa tynnyrin sisällä, jonka jälkeen se pullotetaan ja viedään myyntiin nimellä ”Ovum”.  

Tämän muotoinen tynnyri edistää viinin luonnollista valmistusprosessia, mutta sen lisäksi siinä tapahtuu varsin kummallinen ilmiö, jolle ei ole keksitty selitystä tähän päivään mennessä. Varmaa on vain se, että munasta tullut viini on ensiluokkaista ja yllättää maullaan viinin ystävät.

Viinin ollessa munanmuotoisessa tynnyrissä, alkaa neste liikkua ympyrää. Tuloksena syntyy harvinainen viini -jopa maailman mittakaavassa! Nestettä pitää olla vähintään se 600 litraa, muuten ilmiö ei toimi. Se ei myöskään tapahdu tavallisessa viinitynnyrissä.

Vitriviuksen mies, Leonardo Da Vincin versio lienee se kaikista kuuluisin, esittää miestä täydellisine mittasuhteineen ja esille tuli myös numero áureo. Luonnossa kaikki mittasuhteet ovat tasapainossa ja täydellisiä, jopa ihmispäätä myöten. Ehkä siksikin munanmuotoisessa valmistunut viini on… täydellistä?

Oliten palatsi

Jatkoimme Oliten kylään tutustumista. Vanha kaupunginosa on koko kylän parasta antia, jonka kruunasi opastettu kierros Oliten palatsissa.

Kyseessä on nimenomaan palatsi, sillä se palveli Navarran kuningaskunnan hovin asuinpaikkana. Siitä on käytetty myös nimitystä Oliten linna. Palatsin ja linnan ero on kuitenkin se, että linna rakennetaan puolustusta varten, kun taas palatsissa asuu kuningaskunnan hoviväki.

Niin tai näin, rakennus oli kuin suoraan sadusta! Se ei ollut mitenkään yhtenäisen näköinen, vaan jokainen kolkka tai torni oli erilainen, toinen toistaan viehättävämpi tai erikoisempi. Kierreportaita oli paljon.

Kuningattarelle piti saada puutarha, joten sitä kannattelemaan tehtiin suuri sali, mutta salille itsessään ei ollut käyttöä. Keskellä linnaa kasvaa puu ja legendan mukaan sen on siihen istuttanut itse palatsin rakennuttaja Carlos III. Todellisuudessa puu on vanha, muttei ihan niin vanha.

Palatsi on vaikuttava ja toista samanlaista ei tule vastaan. Se on monen eri palatsin ja linnan taidonnäyte yhdessä paketissa. Carlos III tykkäsi matkustaa ja paljon. Ranskassakin hän saattoi viipyä matkalla parisen vuotta ja imi vaikutteita ja ideoita, jotka sitten kopioi omaan palatsiinsa. Rakennusprosessi kesti kaiken kaikkiaan yli 20 vuotta.

Palatsi näyttää myös ihan liian täydelliseltä. Syystä, että sitä on restauroitu reippaalla kädellä. Restauroimisessa on kuitenkin tehty selkeä pesäero vanhan ja uuden välillä.

Tänä päivänä Oliten palatsi onkin tunnettu matkailukohde –eikä suotta. Se todellakin on tutustumisen arvoinen!

Pamplona ja baskiksi Iruña
Oliten jälkeen menimme Pamplonaan. Tosin tässä vaiheessa reissu sai dramaattisemman käänteen, sillä mies ei voinut hyvin ja mietimme, onko edessä sairaalareissu. Onneksi se meni ohi ja pääsimme Pamplonaan ehjin nahoin. Oikeastaan hotellimme sijaitsi Noáin -kylässä Pamplonan kupeessa, kahdeksan km päässä kaupungista.

Hotellista minulla on vain hyvää sanottavaa. Aamupala oli runsas ja mikä parasta, siellä sai aitoa appelsiinimehua suoraan appelsiineista puristettuina.

Syntymäpäivänäni tutustuimme Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin.

Mitä tehdä Pamplonassa?
Ensinnäkin ihan ensimmäiseksi kannattaa mennä matkailuneuvontaan, jossa saa kartan kaupungista. Siitä on hyvä aloittaa.

Pamplona on kuuluisa heinäkuussa järjestettävästä San Fermín –juhlasta, jota on vietetty vuodesta 1922 lähtien. Sen kenties kuuluisin ohjelmanumero on juurikin härkäjuoksu, jossa ihmiset juoksevat 849 metrin pituisen pätkän. Niinpä me aloitimme tekemällä ”härkäjuoksun”.

Härkäjuoksun aloituspisteessä näkyy paikka, jossa härkiä säilytetään kesätapahtuman aikaan. Reitin alkupuolella on myös kohta, jossa pyydetään siunausta matkan varrelle. Ja sitä härkäjuoksuissa todellakin tarvitaan! Loukkaantumiset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eikä myöskään kuolemantapauksilta ole vältytty, joskin ne ovat äärimmäisen harvinaisia (16 kuolemantapausta).

Siunausta pyytämässä.

Meillä oli myös tuuria, sillä näimme tanssiesityksen, jossa ihmiset tanssivat perinneasuissa. Vierailimme myös karkkikaupassa… Mukaan tarttui poksahtelevia karkkeja, jotka kirjaimellisesti poksahtelevat suussa!

Kiertelimme ympäri vanhaa kaupunginosaa ja lopulta tutustuimme Ciudadelaan, joka on linnoitus ja Pamplonan tärkein nähtävyys.

Lopuksi oli ihan pakko päästä vierailemaan kuuluisaan kahvilaan, joka on perustettu vuonna 1888 ja jossa kuuluisa yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway vieraili usein.

Sattumalta näin suomalaisten seurueen, mutta ei tullut huikattua mitään. Keskityin nauttimaan kahvilasta ja sen ainutlaatuisesta ilmapiiristä ja hyvästä seurasta.

Jos jonnekin Ernest Hemingway on jättänyt jalanjälkensä, niin Pamplonaan ja etenkin Café Iruñaan. Kahvilassa on säilytetty vanhan ajan sisustus ja siellä on aitoa historian havinaa. Lisäksi se on kohtuuhintainen. Ehdottomasti paikka, joka kruunasi Pamplonan visiittimme.

Kotimatka
Eilen lähdimme kotimatkalle, mutta ennen sitä päätimme koukata paikassa, jonka opas oli maininnut opastuskierroksella. Ujué. Keskiaikainen kylä, joka on mainittu joskus jopa yhdeksi Espanjan kauneimmista kylistä. Halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja koukata paikan päällä.

Matkalla Ujuéen poikkesimme San Martín de Unx –kylässä. Myös se on keskiaikainen kylä ja asukkaita 370 henkeä, mutta paikka vaikutti oikeasti melko hiljaiselta. Palveluita ei juuri ollut.

San Martín de Unx.

Matka kiemurtelevaa tietä pitkin seuraavaan kohteeseen huikeiden maisemien äärellä oli sinänsä jo seikkailu.

Ujué vaikutti paljon eloisammalta, vaikka asukkaita siellä on vain n.180. Näimme paljon lampaita. Näimme kirkon, josta oli jäljellä vain perustukset, mutta jonka ympärillä pyöri puolentusinaa työmiestä. Ilmeisesti olivat laittamassa teitä kuntoon. En usko, että ainakaan kirkkoa ehtivät restauroida seuraavalle turistikaudelle.

Kiertelimme Ujuén keskiaikaisilla kapeilla kaduilla. Ihastelimme huikeita maisemia. Katsoessa yhteen suuntaan, näkyi Moncayo. Katsoessa toiseen suuntaan, näkyi Pyreneet. Korppikotka liiteli niin lähellä, että suu pyöreänä jähmetyin vain tuijottamaan sitä.

Ujué.

Ujué.

Ujué.

Lopuksi halusimme jotain juotavaa, koska oli niin kuuma päivä. Menimme kahvilaan, jossa oli myös matkamuistomyymälä. Tuliaisiksi ostimme leipää.

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli yksi parhaimmista koskaan! Suosittelen kaikille vastaavanlaista reissua ja hyödyntäkää ihmeessä Weekendesk –sivustoa. Oli mukava viettää syntymäpäiviä muualla, mutta tätä kirjoittaessa tulin yllätetyksi synttärilahjalla. Sain lahjaksi Ernest Hemingwayn kirjoittaman Fiesta –kirjan.

Oletko sinä vieraillut jossakin näistä paikoista?

SÄHKÖKIRJAKOKEMUS

En tiedä onko tämä miten ajankohtainen aihe Suomessa, mutta minulle tämä on hyvinkin paljon.

Sähkö-tai e-kirjat, ihan miten kukin itse halua niitä kutsua, ovat olleet jo pidemmän aikaa kuluttajien saatavilla. Espanjassa olen nähnyt niiden yleistyvän ja näppituntumalta heittäisin, että ne ovat saaneet täällä positiivisen vastaanoton. Myös kirjojen saaminen lukulaitteisiin on todella helppoa.

 

Suomessa asian laita on toisin. En tiedä kovinkaan montaa kaveripiiristäni, joka olisi siirtynyt e-kirjoihin. Kirjojen saatavuus lukulaitteisiin on heikkoa ja hinnat ovat liian kalliita. Esimerkiksi, jos etsit jotain tiettyä kirjaa, niin on todennäköisempää, että löydät sen englanniksi. Suomalaisten kirjailijoiden tuotokset on taas asia erikseen. 

Ilokseni yllätyin huomatessani, että Elisa Kirjasta on mahdollista ladata klassikkoja ilmaiseksi. Minä latasin sieltä Monte Criston kreivin, jota parhaillaan luen. Todella luksusta lukea kirjaa suomeksi!

E-kirja tuo aivan uudenlaisen ulottuvuuden niille onnekkaille, jotka osaavat englantia. Eikä tarjonta espanjankaan kielellä ole hullumpaa. 

Olen varma, että jos Suomessa parannettaisiin kirjojen saatavuutta, niin e-kirjoista tulisi paljon suositumpia. Tällä hetkellä e-kirjojen tekeminen on kuulemma kalliimpaa kuin paperiversioiden, jotka edelleen pitävät Suomessa sitkeästi pintansa. 

Ymmärrän sen hyvin. Kirjastoissa voi lukea ja lainata ilmaiseksi. Oikea kirja on hieno lahja. Ne toimivat myös sisustuselementtinä. Kirjoissa on aivan omanlaista taikaa. Se uuden kirjan tuoksu…  Se, että sitä saa koskettaa ja lehtiä kääntää. Vanhoja kirjoja on puolestaan jännittävä etsiä kirppareilta.

Matkoille lähtiessä minulla oli repussa kirja jos toinenkin lomalukemiseksi. Voitte uskoa, ettei niiden raahaaminen mukana ollut mitään herkkua.

Toki minulla oli myös kausia, melko pitkiäkin sellaisia, ettei se lukeminen kiinnostanut pätkän vertaa. Internet ja sieltä löytyvät lehdet ja blogit olivat tempaiseet mukaansa, kuten myös elokuvat ja sarjat, ja kirja jäi helposti nurkkaan pölyttymään. 

Olinkin yllättynyt, kun sain lahjaksi sähkökirjan. En ole koskaan ollut mikään tekniikan ihmelapsi, joten yllätys oli siinäkin mielessä sitä suurempi. 

Oma sähkökirjani on merkiltänsä Kindle. Luen sillä espanjaksi ja englanniksi. Tuo Monte Criston kreivi on ensimmäinen suomenkielinen kirjani tällä laitteella.

Kindlen käyttö

Tämä on hyvin helppokäyttöinen laite kaiken kaikkinensa. Kirja ladataan joko tietokoneen usb-liittimen kautta tai pistorasiassa, ihan niin kuin matkapuhelinkin. Yhdellä napin painauksella kirja on auki. Tämä nappi löytyy Kindlen alaosasta, lautauspidikkeen vierestä (ks.kuva).

Kindle aukaisee sen kirjan, joka minulla on kesken ja vieläpä oikeasta kohdin. Jos en halua lukea kyseistä tuotosta, siirryn kotikirjastooni painamalla oikeanpuolista nappia, jossa on talon kuva (ks.kuva). 

Keskellä olevalla nuolinäppäimellä selaan kotikirjaston kirjoja ja lista voi jatkua monen sivun verran. Noille sivuille siirryn helposti sivuosissa olevilla nuolinäppäimillä. Niillä onnistuu myös sivujen kääntö kirjaa lukiessa. 

Kun haluan avata uuden kirjan, painan nuolinäppäimien keskikohtaa. Ja kirja avautuu, simsalapim! Alaosassa näkyy, miten pitkällä olen kirjan luvussa. Yläosassa oikealla on wifi, kentät ja minkä verran on virtaa jäljellä.

Talonäppäimen vieressä on toinen näppäin, jolla on erinäisiä säädöksiä esim. näytön kääntäminen. En nyt sen kummemmin ala käymään läpi noita säädöksiä, mutta sieltä esimerkiksi pääsee wifin avulla Kindle-kauppaan shoppailemaan uusia kirjoja. 

Vasemmalla on puolestaan näppäin, josta aukeaa näppäimistö ja lisäksi sellainen nuolinäppäin, jota kautta pääsee suoraan siihen kesken jääneeseen kirjaan. Eli tässä tapauksessa Monte Criston kreiviin. 

Kirjoja voi etsiä internetistä, jossa on paljon tarjontaa. Kun olet löytänyt mielenkiintoisen tuotoksen, niin se ladataan koneelle ja siitä se sitten siirretään Kindleen. Minulla on sellainen ohjelma kuin Calibre e-book management, jolla voi muuttaa tiedostomuotoa epub-muotoon. Samaan sysyyyn onnistuu kirjan työntäminen Kindleen.

Kindle sammutetaan samasta kohdin, mistä se laitetaan päälle, mutta tässä on pieni juju. Jos painat lyhyen aikaan, jätät kirjan ikään kuin valmiustilaan ja tietenkin se kuluttaa nopeammin akkua. Siksi kannattaakin painaa n.7 sekuntia, jolloin laite sammuu kokonaan eikä vie turhaan virtaa. 

Käyttökokemukseni, hyödyt ja haitat

Nyt kun olen päässyt laitteen kanssa sinuiksi, olen löytänyt minulle mielenkiintoisia kirjoja, niin on ollut aika nauttia lukuelämyksistä. Minulle tämä on ollut todella mullistavaa, ensinnäkin siinä mielessä, että luen nyt enemmän kirjoja. Kirjojen luvusta on tullut kuin tapa. Kindle sujahtaa näppärästi käsilaukkuun tai reppuun, oli matka lyhyt tai pitkä. Hyvästit painavien kirjojen raahaamiselle! Monesti kävellä sipsuttelen läheiseen puistoon, istahdan puun varjossa olevalle penkille ja alan lukea. Kannattaa valita varjoinen paikka, mikäli luet ulkona, sillä suorassa auringonvalossa lukeminen ei ehkä välttämättä onnistu. 

On myös huippua, että voin kuljettaa yhdellä laitteella monta kirjaa. Tämä on suuren suuri etu matkustellessa. Näin pidän huolen siitä, että minulla on aina lukemista.

Kielitaitoni on parantunut entisestään, kun luen englanniksi ja espanjaksi. 

Kirjoja voi saada laillisesti ilmaiseksi, esim. Elisa Kirjan kautta.

Kirjatarjonta (etenkin englanniksi/espanjaksi) on laaja ja niitä löytyy melko edullisesti ja joissakin tapauksissa ilmaiseksi.

En tiedä teistä, mutta monesti itse olen lukenut ennen nukkumaan menoa sivuttain pitkällään. Perinteisen kirjan kanssa se on vähän kenkkumaista sivujen kääntämisen takia. Nyt tuota ”ongelmaa” ei enää ole, vaan voin lukea kyljellään ja sivun vaihto onnistuu nappia painamalla. 

Suurin huolenaiheeni oli rasittaako lukulaitteella lukeminen silmiä, kuten tietokoneen kanssa. En ole vielä huomannut, että rasittaisi. Lukeminen on varsin miellyttävää ja helppoa.

Ja sitten ne huonot puolet… Näytön mustavalkoisuus. Olisi ihana lukea vaikkapa matkaoppaita ja ihastella värillisiä kuvia. Mutta ei, minun lukulaitteella ei ainakaan onnistu. En kyllä toisaalta tiedä onko olemassa sähköisiä kirjoja kera värikuvien?

Myös suomalaisten sähkökirjojen hinnat ovat mielestäni vielä liian kovat verrattuna ulkomaisiin sivustoihin. Minä, tavallinen kuluttaja en halua maksaa sähkökirjasta saman verran, kuin mitä se maksaisi painettuna. Sähkökirja on sellainen, jonka luen kerran, sitten poistan sen ja siirryn seuraavaan. En ole valmis maksamaan 30€ yhdestä lukukokemuksesta, mutta painetusta kirjasta kylläkin. Ihan vielä en ole raaskinut luopua oikeista, painetuista kirjoista. 

Onko teillä sähkökirja käytössä?

KIRJASUOSITUS

Luin tässä yhden kirjan. Kun sain sen käsiini, ahmin sen minulle ennen näkemätöntä vauhtia. Pikaapikaa sivu, jos toinenkin kääntyi ja lopulta olin lukenut kirjan kannesta kanteen. Se on miulta aikamoinen uroteko! Ottaen huomioon, että olen varmaan maailman saamattomin ja laiskin lukija. Lukulistani on pitkä ja liian monta kirjaa on jäänyt kesken. Aina on ollut “muka” parempaa tekemistä. Netissä on tullut luettua sitten senkin eestä.

Mutta palataanpa siihen kirjaan, jonka olen nyt lukenut ja erinomaiseksi todennut. Ei se suotta Bestselleriksi ole joutunut! Siis huh, miten kiinnostava! Kirja on kirjoitettu tosi hyvin ja mukaansatempaavasti, joskin välillä oli pienen pientä toistoa –ei kuitenkaan häiritsevästi. Kerronta on sujuvaa ja kannattelee lukijan alusta loppuun.

Kirjan aihe on selvitymistarina maailmanlopun pyörteissä, jossa zombiet kulkevat valtoimenaan. Ei, en suostu paljastamaan tämän enempään aihepiiristä, mutta se täytyy sanoa, että kirjoittaja on varsinainen Espanjan Stephen King! Jos yhtään iskee aihepiiri, niin lukekaa se kirja!

Kirjasuosituspointsit siis kirjalle nimeltä Apocalipsis Z: El principio del fin. Kirjoittajana on Manel Loureiro.

Tässä vielä lopuksi herkullisia espanjankielisiä fraaseja kirjasta...

“Realmente es de agradecer el cambio, pero cuando un gato perso naranja decide ponerse cariñoso, puede resultar pesado. Muy pesado.”

“Tengo que pensar. Rápido.”

“Creo que alguien ha abierto la puerta del infierno y ya se empieza a notar el calor.”

“Espero que quienquiera que quede allí, me dé una cálida bienvenida.”

“Por fin hemos salido del armario.”

UUSI KIRJA VS. VANHA KIRJA

Uusi kirja – ah! Sen tuoksua ei voita mikään. Uudessa kirjassa on aina oma viehätyksensä. Sitä saa hypistellä, nuuhkia, pitää käsissä, käännellä sivuja… Ja se uutuuden tuoksu on vain niin ihana! Puhumattakaan jännityksestä ja lukemisen ilosta, kun vihdoin voi aloittaa lukemisen.

Kirjaostokseni on tällä kertaa ”Enigmas de la humanidad”, suomeksi ”Ihmiskunnan arvoitukset”. Aihe on suorastaan kutkuttavan jännittävä. Tämä kirja on kuin minulle tehty: erittäin kiinnostava aihe, paljon värikuvia, paljon tietoa. Kaiken lisäksi se oli uskomattoman edullinen 7,95€! Kuten jo otsikon perusteella varmasti huomasitte, niin kirja on espanjaksi. Se ei kuitenkaan ole este, kun vihdoinkin voin hyvällä omatunnolla sanoa osaavani espanjaa ja olen siitä niin iloinen. 

Jos uudet kirjat ovat ihania, niin kyllä vanhatkin kirjat ovat myös. Vanhoissa kirjoissa viehättää niiden ikä, miten ne ovat uhmanneet ajankulua vuodesta toiseen, mutta kuitenkin vanhenneet arvokkaasti. Kerran elämässäni sain nähdä todellisen jyty-teoksen. Kirja oli todella, todella vanha (siis vuosisatoja vanha, älyttömän isokokoinen, raskas ja eihän siitä tekstistä saanut edes kunnolla selkoa). Siinä hetkessä, kun näin sen kirjan, oli kuitenkin ripaus taikaa. En koskaan tule unohtamaan sitä, enkä kirjastoa, jossa se oli arvokkaasti esillä eräässä palatsissa jossain päin Espanjaa.

Tällä hetkellä minulla on kesken eräs vanha kirja, jos ei nyt kuitenkaan vuosisatoja vanha, niin kuitenkin vuosikymmeniä. Sen nimi on Kaksi kaupunkia, kirjailijana englantilainen Charles Dickens. Kaksi kaupunkia on yksi Dickensin tunnetuimpia teoksia ja vuodelta 1859 (eli itse tarinalla on ikää jo 153 vuotta!). Dickens (7.2.1812-9.6.1870) oli aikansa tuotteliaimpia viihdekirjailijoita. Olisihan se hurjaa, jos minun kirja olisi kyseiseltä vuodelta ja vieläpä alkuperäisversiona, mutta näin ei ole. Minun Kaksi kaupunkia on suomennos, painettu vuonna 1945. Kirja on kärsinyt, mutta onneksi sivut ovat sentään tallella. 

Uusi taikka vanha kirja, kirja on kuitenkin aina kirja ja kirjoja on ilo lukea.

Lukuiloa!

Toivottaa