TALVINEN BILBAO BASKIMAASSA

Kun luin säätiedotusta Bilbaoon luvatusta säästä, alkoi varattu matka kaduttaa. Kuka varaa matkan Pohjois-Espanjaan talveksi?! Minä. Muutenkaan reissufiilikset eivät olleet katossa, kuten kerroin tässä postauksessa.

Matkaa ei voitu enää perua, joten oli lähdettävä. Onneksi olimme jo tervehtyneet ja huomattavasti parempivointisia. Matka bussissa Bilbaoon sujui hyvin. 

Saavuimme illalla kaupunkiin, jossa sää oli sateinen ja kostea. Hyppäsimme metroon ja menimme läheiseen kylään, jossa meille oli varattu hotelli. Huomattiin, että metro oli virhe. Jouduimme kävelemään hyvän tovin hotellille asti, kun taas jos olisimme valinneet lähijunan, olisimme saapuneet suoraan hotellin portille.

Hotelli URH Palacio de Oriol.

Näkymä hotellilta.

Hotelli palatsissa

Itse hotelli oli erittäin vaikuttava. Se sijaitsi yli satavuotiaassa palatsissa, joka oli sisältä remontoitu täysin ja lisäksi siihen oli tehty uusi lisäsiipi. Yllätykseksemme vastaanotto sijaitsi viidennessä kerroksessa ja huoneemme toisessa kerroksessa, jonne meno oli kuin olisi labyrintissa kulkenut.

Hotellin baari-kahviossa nautimme tervetuliais-pintxon ja juoman. Tällaiset pienet, suuret eleet hotellin puolelta lämmittävät mieltä. Ja se tuli kyllä tarpeeseen ulkona vallitsevan säätilan huomioiden. Kaiken kaikkiaan tämä hotelli täytti ne kuuluisat hotellikriteerini. Ainoastaan kriteereideni mukaista sijaintia se ei täyttänyt, sillä hotelli sijaitsee kylässä. Sinne on kuitenkin erinomaiset kulkuyhteydet Bilbaosta ja kuten sanottu, lähijuna jättää aivan hotellin viereen. Myös kokemus saada majoitua hyvätasoisessa, erikoisemmassa hotellissa kompensoi sijaintia.

Seuraavana päivänä runsaan aamupalan jälkeen lähdimme Bilbaoon. Tällä kertaa sillä lähijunalla, koska se on tosiaan aivan hotellin vieressä. Juna ei kuitenkaan ollut häirinnyt minun yöuniani millään lailla, koska ilmeisesti puolen yön jälkeen se ei enää kulje. Tai ehkä allekirjoittanut oli niin syvässä unessa, ettei huomannut junan tulemisia ja menemisiä.

Hyvä puoli oli myös se, ettei junassa paljoa näkynyt muita matkustajia, kun taas metro silloin perjantai-iltana oli aivan täynnä.

Puolitoista päivää Bilbaossa

Bilbaossa sää ei ollut yhtään parempi; sateista, kylmää ja viimaista. Sateenvarjo tempoili tuulenpuuskan mukana, mutta kesti kuin ihmeen kaupalla.  Vaikka se oli ostettu aikoinaan Venäjältä… Mitenkään aliarvioimatta venäläisiä tuotteita, emme uskoneet sen voivan kestää näin hyvin! Joillain muilla ei ollut käynyt niin hyvin, sillä vähän väliä joko kadulla, roskiksesta tai puskasta tuli vastaan hylätty, rikkinäinen sateenvarjo.

Sää oli todellakin kenkkumainen sinä päivänä! Onneksi minulla oli päällä Andorrasta eräästä outletista viime syksynä ostettu takki. Olin niin kiitollinen tuosta silloisesta heräteostoksesta. Se piti minut lämpimänä ja kuivana. Ihan paras takki!

Kiertelimme Bilbaon vanhassa kaupunginosassa. Tyydyin katselemaan kuvaamisen sijaan. Kun aikamme olimme kierrelleet, niin siirryimme sisätiloihin. Jotain lämmintä juotavaa oli saatava nyt-miulle-heti. 

Pintxot olivat niin houkuttelevan näköisiä, että tilasimme niitä parit. Vaikka olin erehtynyt sanomaan niitä tapaksiksi, niin tarjoilija oli oikein kiltti ja ymmärtäväinen. Sillä hetkellä lämmin poleo-menta-yrttitee ja pintxo tuntui maailman parhaimmalta asialta –oranssin lämpöisen takkini lisäksi. Makujen ilotulitus ja harmoninen yhdistelmä sai minut innostumaan näistä herkuista oikein toden teolla. Ei, en suinkaan sillä hetkellä ahnehtinut lisää. Olinpahan vain hurmioitunut!

Sitten yhden’äkin aloin näkemään sahalaitakuvioita. Arvasin, että jonkun ajan kuluttua iskee päänsärky niin kuin kävikin. Great!

 

Jatkoimme kiertelyämme Bilbaossa ja minun huonovointisuus ajoi meidät tutkimaan El Corte Inglesin viimeisiä alennusrykäyksiä. Mies kierteli ja minä jäin penkille istumaan ja päänsärkyäni potemaan. Röyhkeästi hyödynsimme myös tavaratalon vessoja, vaikka sillä kertaa emme ostaneet yhtään mitään. Ja onneksi, onneksi päänsärky hävisi! Juuri, kun olin niin valmis ostamaan apteekin hyllyt tyhjäksi.

Seuraavaksi menimme ihastelemaan Guggenheim-museota. Ulkoa, ei sisältä. Vaikka olenkin suuri museoiden ystävä ja jo säänkin puolesta museoon meno olisi ollut hyvä vaihtoehto, niin modernit näyttelyt eivät aina jaksa innostaa. Etenkin, kun viimekertaisella Madridin matkalla saimme tujun annoksen modernia taidetta. Guggenheim itsessään on todella vaikuttava rakennus, kuten myös jättiläismäinen koirahahmo, joka on vastaanottamassa vieraita. 

Päätimme mennä läheiseen ostoskeskukseen. Matkan varrella näimme todella ison rakennuksen ja sen sisällä rehotti muutama oliivipuu. Jotenkin niin huvittava näky! Kuljimme taas muutaman pintxo-paikan ohi, jossa pintxot suorastaan kilvoittelivat sisustuksen kanssa. Niin kodikkaan ja kauniin näköistä!

Ostoskeskus tuli pian vastaan. Sekin oli nätti paikka itsessään. Päätettiin syödä hamppariateriat siellä ja jättää Foster’s Hollywood –visiitti tuonnemmaksi. Söimme Burger Kingissä. Olipahan eka kerta, kun näimme vieri vieressä McDonalds, Burger King ja 100 montaditos-paikat –ilman minkäänlaisia väliseiniä! Mies haki olusensa tuosta toisesta paikkaa. Kätevää! Jos joku ei tiedä, niin tosiaan 100 montaditos -paikasta saa tapaksia tavallista edullisemmin, mutta laatu ei ole niin hyvä verrattuna ns. oikeisiin tapaksiin. Isolle tuopille hintaa tuli vain 1,50€. 

Ostoskeskuksen jälkeen päätimme palata hotellille. Kello olikin jo melkein ilta yhdeksän. Hotellin vastaanottovirkailija pudisteli päätään meidät nähdessämme. Olimme kuin uitetut koirat.

Seuraava päivä valkeni kauniimpana eli pilvisenä. Hyödynsimme aamupäivän tutkimalla Bilbaota lisää ja söimme myös pintxoja lisää ennen kuin hyppäsimme bussiin ja sanoimme heipat kaupungille.

Loppuun vielä kuva, jota en edes tajunnut ottaneeni räplätessäni kameraa. Kuva on viimeisimmästä pintxo-paikasta, jossa ne olivat niin herkullisen näköisiä, esillelaitto taidokasta ja koko paikka kerta kaikkiaan upeasti sisustettu. 

Harmi vain, että kuva on otettu pöydän alta, jolloin tuo pöytä leikkaa jotenkin hassusti kuvan. Oikeasti tuo viiniviritelmä ylsi todella korkealle ja oli todella vaikuttavan näköinen. Päätin kuitenkin laittaa tämän vahinkolaukauskuvan, koska jonkin verran siitä välittyy paikan rento, välitön ja lämmin tunnelma. Ja tunnustan, kuvaaminen kävi toki mielessä! En vain millään iljennyt kysyä saako kuvata...En sitten kuvannut. Arvatkaa siis yllätykseni, kun kotona selasin kuvia ja huomasin otoksen? Olikohan kamerassa telepaattinen toiminto. Haha. ;) 

Summasummarum

Bilbao on kaunis, mielenkiintoinen kaupunki, vaikka nyt emme saaneet niin paljoa irti kuin mitä sateelta pystyimme. Erityisesti vanha kaupunginosa, suussa sulavat pintxot, ystävälliset ihmiset ja Guggenheim jäivät positiivisesti mieleen! Tämän matkan myötä kiinnostukseni espanjalaista tapas/pintxo-kulttuuria kohtaan kasvoi roimasti.

MATKA ANDORRAN RUHTINASKUNTAAN

Matkamme viimeinen etappi oli Andorrassa, Koillis-Espanjassa ja Etelä-Ranskassa kiertelyn jälkeen. Ja nimenomaan tarkoitan Andorran ruhtinaskuntaa, en samannimistä paikkaa Espanjassa! Täältäkin löytyy Andorra. Samaan syssyyn varoitan, että tästä tuli aika pitkä postaus noin omalla mittapuulla... Eli kannattaa ottaa mukava asento ja kuppi kuumaa tälle nojatuolimatkalle.

Olen ollut Andorrassa (molemmissa) kerran aikaisemmin elämässäni, mutta en juuri muista siitä mitään. Se matka oli lähinnä ostosmatka, jolloin kierreltiin erilaisissa kaupoissa, eikä lopulta ostettu mitään.
 

Andorra on minivaltio Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneiden vuoristossa, joten koko maa on kauttaaltaan yhtä vuoristoa. Siellä verot ovat paljon pienemmät kuin Espanjassa (Ranskasta puhumattakaan), joten ennen sinne mentiin useinkin niin sanotusti shoppailemaan. Ajat ovat toki muuttuneet ja vaikka veroprosentit ovat edelleen pienemmät, niin hintaerot eivät ole kovinkaan merkittäviä Espanjan ja Andorran välillä. 

Oikeastaan sieltä olisi kannattanut tuoda vain tupakkaa ja alkoholia ja hyödyntää edullisempi polttoaine. Mutta kun kumpikaan ei sauhutella, niin tupakkakaupat kierrettiin kaukaa. Alkoholia oltaisiin haluttu ostaa yömyssyksi pari pulloa, mutta tiukat tuontimääräykset torppasivat sen. Oli tyydyttävä yhteen. Tässä vaiheessa en voi kuin ihmetellä moista tiukkapipoisuutta! Entä jos minäkin olisin halunnut oman viskipullon? 

Katso kuvan tietä vasemmalta oikealle. Se on se tie, jota pitkin ajettiin!

Automatka Ranskasta Andorraan

Turvauduimme tuttuun konstiin. Jo Ranskassa laitoimme älypuhelimiemme gps:t päälle hyvän sään aikaan eli hyödyntäen hotellin ilmaisen wifi-yhteyden. Tosin siinä mystisessä kylässä signaali hävisi kuin pieru Saharaan, sekä muutenkin koko vehje meni ihan täysin sekaisin. Sekös otti meitä molempia pannuun, sillä vaikka oli Etelä-Ranskan ja Espanjan kartat, niin eipä tietenkään ollut Andorran. Ja Ranskan kartasta ei edes näkynyt tuota pikkupaikkaa. 

Pienen kinastelun jälkeen ajoimme lähimpään kylään, jonka olimme paikantaneet kartalta. Ja kuinkas ollakaan, myös gps alkoi taas toimia! 

Maisemat alkoivat muuttua huomattavasti mitä lähemmäs Andorraa tulimme. Hetki hetkeltä tuli yhä vehreämpää, puita ja lopulta vuoristoa. Noustiin jonnekin korkealle, laskeuduttiin ja taas noustiin. Tie kiemurteli ja maisemat todella saivat haukkomaan henkeään. Niin vehreää. Pikku hiljaa kasvillisuus ja vehreys alkoi vähenemään, kun oltiin noustu ilmeisesti riittävän ylös. Joka tapauksessa näköalat olivat hienoja ja vuoristomaisema sopii Andorralle kuin nenä päähän. 

Matkan ajan taisinkin olla nenä auton ikkunassa kiinni. Näin yhdessä kohti jopa niin ison linnun, että olisi voinut olla vaikka kotka. Vaikka automaattisesti nimitin kaikkia näkemiäni isoja lintuja haukoiksi… Näin paljon lehmiä, jopa vuorten rinteillä ja ihmettelin, miten ne viihtyvät kaltevalla tasolla. Ihmeellisintä oli, kun siellä ne kirmasivat vapaina kuin taivaan linnut ja jopa tiellä saattoi tulla vastaan lehmä. Ja ne maastoutuu aika hyvin, kun ovat pirulaiset vaaleita väritykseltään. Onneksi olin minä varasilminä ja pystyin huikkaamaan, että edessä on lehmä. Ai missä? Kun ei mies nähnyt.

Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo Andorrassa! Matkan pelottavin osuus oli, kun nousimme yhä ylemmäs ja jouduimme ajamaan pilven sisään. Tiedättehän ne kaukana siintävät vuoren huiput ja pilvet, jotka niitä ympäröi? Kuvitelkaa, että me jouduttiin kirjaimellisesti tuollaisen pilven sisään. Siinä oli maailman lopun tunnelmat käsillä, sillä tie oli petollisen mutkainen ja eteenpäin näkyvyys oli todella huono. Ja se, kun ajettiin mutkaan, ja tunsin olevamme korkealla, mutta ei näy kuin vain harmaanvalkoista sumua. Se on pirun pelottavaa. Onneksi se osuus ei kauaa kestänyt!

Pian tulimmekin määränpäähämme ja kun gps lausui ensimmäistä kertaa paikan nimen, niin se sai hymyn huulille! Grau Roig (joku hihittelee edelleen vedet silmissä).

Paras hotellielämys ja paras aamupalani koskaan

Meidän hotelli oli hiihtokeskuksessa, eräässä laaksossa. Maisemat olivat kauniita ja hotelli oli kaunis. Olimme varanneet pari yötä. Ja kuulkaas, tässä oli elämäni kaikkien aikojen paras ja ikimuistoisin hotellielämys ja paras aamupala koskaan. Suosittelen, suosittelen ja suosittelen!

Hotelli oli kaunis sisältä ja ulkoa. Kirsikkana kakun päällä olivat ne upeat maisemat. Huone oli ylellinen. Tv oli taulu-tv ja iso. Sänky oli iso. Ikkunasta näkyi kaunis vuoristomaisema. Kylpyhuoneessa oli pyyhkeitä monta, kylpytakki ja tossut. Minibaari löytyi. 

Entäs sitten hotelli? Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Kylpyläosasto oli toki pieni, mutta ihan riittävä. Sieltä löytyi sauna, höyrysauna, uima-allas ja kaksi poreallasta. Toinen sisällä ja toinen ulkona. Jo tulopäivänä menimme kylpylään.

Aamupalalla yhdistyi kaikki ne elementit, mitä täydelliseltä aamupalalta voi odottaa. Paitsi tällaisesta aamupalasta en edes ollut osannut unelmoida! Siellä oli vaikka mitä makeita herkkuja, juustoja, pähkinöitä hedelmiä, leipiä, mini-hampurilaisia, lohta, hyvälaatuista kinkkua, pekonia, chorizoa, muroja montaa eri sorttia. Ja kerrankin hotelli, jossa oli hyvää mehua ja kahvia. Jogurtteja oli itse tehtyjä, smoothieta… Kaikkea. Ihan kaikkea. Esille laitto oli täydellinen. Ja ravintola; se oli hieno. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällinen. 

Lauantaina olimme shoppailemassa (ostokset esittelen myöhemmin). Sen jälkeen menimme kävelylle lähitienoille. Illansuussa alkoi laskeutua pimeys. Näimme ison pilven laskeutuvan laaksoon kohti hotellia ja sen mukana alkoi tulla vilpoista. Sittenpä olikin ihana mennä kylpylään. Ulkona olevassa porealtaassa olimme vain me, eikä ketään muuta. Oli huippua!

En edes voisi kuvitella, minkä hintainen hotelli on pääsesonkina eli talvella. Mutta nyt se oli erittäin kohtuuhintainen sopien siten budjettimatkaajankin kukkarolle. Minähän olen ikuinen budjettimatkaaja, joka katsoo hintoja, mutta josta on tullut vuosi vuodelta ylellisemmän haluinen. Mutta tästä hotellista tuli minun kaikkien aikojen lempihotelli! Täydellinen.

Hotellin nimi on Grau Roig Boutique Hotel & Spa. Seuraavan kerran, kun menette Andorraan, tiedätte siis missä yöpyä! 

Kotimatka

Sunnuntaina koitti matka kotia kohti. Ensin kuitenkin menimme vielä tutkimaan kauppoja, sillä sunnuntaisinkin ne ovat siellä auki. Käytiin muutamassa outletissa, josta ehkä saatoin ostaa jotain… 

Matka Andorrasta aina Zaragozaan asti Espanjan puolelle kesti neljä tuntia taukoineen. Emme taaskaan ajaneet moottoriteillä, joilla olisi pitänyt maksaa tietulleja. Reissu oli takanapäin, mutta fiilikset korkealla!

HOTELLI FLAMINGO, LISSABON, PORTUGALI

Portugalin matkalla yövyimme Marqués de Pombal  -aukion läheisyydessä, sopivan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Hotelliksi valikoitui Hotelli Flamingo. Käytössäni on eräänlaiset hotellikriteerit, joiden perusteella paras hotelli seuloutuu.

Kuvauksen perusteella Hotelli Flamingo näytti täyttävän nuo kuuluisat kriteerit eli aamupala, 24 h vastaanotto, hyvä sijainti, edullinen hinta, televisio, oma kylpyhuone. Lisäksi siellä piti olla kylpyamme.

Hotelli on remontoitu vuonna 2010.

Kuva on lainattu netistä.

Millaiseksi majoitus sitten osoittautui?

Hotelli oli päällisin puolin ihan siisti. Se oli remontoitu, mutta tuntui vanhalta. Tällaisissa hotelleissa on oma viehätyksensä.

Meille sattui pieni huone, jossa oli pieni kylppäri. Hotellissa on kyllä isompiakin huoneita. Tiedämme tämän kuvista, mutta myös siitä, että ensin laittoivat meidät isompaan twin huoneeseen. Halusimme kuitenkin vaihtaa sen double-huoneeseen, vaikka se olikin pienempi. Siellä oli kuitenkin juuri ne mukavuudet, mitä pitikin olla (esim. vuodevaatteet, pyyhkeet) -paitsi se kylpyamme. Sitä ei ollut. Hiustenkuivaaja oli todella vanha ja sai varoa, ettei se säry käsiin. Televisio oli myös pieni ja vanhanaikainen mötikkä.

Patja oli todella kova omalle selälleni, kun taas miehen mielestä se oli juuri sopiva. Tyynyt olivat ihan kamalia, kovia ja möykkymäisiä. Patjat ja tyynyt kaipaisivat kovasti päivitystä! Kuten myös telkkari, vaikka asiansa ajoikin.

Huoneesta avautui näkymä sisäpihaan ja varmaan osittain sen ansiosta oli hiljaista ja rauhallista. Eikä muista hotellivieraista kantautunut minkäänlaista mölyä.

Huoneessa oli myös minibaari, jota ei luonnollisestikaan käytetty -paitsi omien eväidemme säilyttämiseen.

Aamupala oli yksinkertainen ja se oli joka päivä sama. Muroja kahta eri sorttia, leikkeleitä, munakokkelia, leipää ja sämpylöitä, voisarvia, voita, marmeladia, kahvia, maitoa ja mehua.

Hotellin sijainti on melko hyvä ja metro lähellä. Hotellissa vastaanotto on auki 24h. Henkilökunta oli ystävällistä.

Suosittelisinko hotellia?

Hintansa puolesta kyllä, jos ei löydy parempaa. Hinta oli todella hyvä! Me emme matkallamme tarvinneet enempää, vaikka se sänky oli epämukava. Jos menen uudestaan Lissaboniin, niin voisin palata tähän hotelliin. Toisaalta varmasti tsekkaisin muut vaihtoehdot ensin läpi. 
                                                                                        Hotel Flamingo
                                                                                        Rua Castilho 41,
                                                                                             Lissabon.