ESPANJALAINEN KOTIRUOKA –OSA II

Espanjalainen kotiruoka yllättää. Olen päivä päivemmältä hämmästyneempi, miten monipuolinen valikoima on etenkin vihanneksissa / kasviksissa sekä luonnollisesti myös hedelmissä. Ne ovat tuoreita. Runsaan valikoiman lisäksi niitä on mahdollista ostaa myös luomuna. Luomu on kalliimpaa, mutta laadullisesti parempaa.
 

Kaikki tämä yltäkylläinen vihannesten ja kasvisten valikoima olisi niin tervetullutta Suomeen! Se toisi monipuolisuutta suomalaisten ruokavalikoimaan, mutta auttaisi myös terveellisissä elämäntavoissa.

Monet espanjalaiset kysyvät: mitä Suomessa syödään? Tuo kinkkinen, kamala kysymys. Mitä siihen vastaisi..? Omissa mielikuvissani Suomessa syödään melko yksipuolisesti peruna-pasta-riisilinjalla. Leipää aamusta iltaan melkein joka aterialla. Käytetään paljon voita, kermaa ja juustoa. Vanhempieni kotona syödään karjalanpaistia ja maksalaatikkoa, tehdään kaali-ja makaronilaatikkoa, nautitaan erilaisista keitoista kuten kesä-, pinaatti-, herne-ja kaalikeitot. Ruoat valmistetaan itse suurimmaksi osaksi. 

Näiden postauksieni myötä haluan paljastaa, mitä espanjalaiset itse syövät arkena. Kertaus on opintojen äiti!

Aikaisemmissa osissa olenkin kertonut, miten espanjalaisten lounas koostuu ensimmäisestä (kasvista/vihannesta) ja toisesta (liha/kala/kana/merenelävät) lautasesta. Olen jakanut joitakin reseptejä. 

Kertonut meidän syövän täällä

● kikherneitä (garbanzos)

● vihreitä (litteitä) papuja (judias verdes)

● villiartisokkaa (cardo)

● linssejä (lentejas)

● lehtijuurikasta (acelgas)

● kurkkuyrttiä (borrajas). 

Kurkkuyrtti on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei sitä oikein tunneta muualla Espanjassa. Ainoastaan täällä Aragonian valtakunnassa. 

Näistä mistä tahansa kasviksesta / vihanneksesta saa arkipäivän ensimmäisen lautasen. Tosin kikherneistä ja linsseistä valmistamme yleensä vain yhden ruoan eli emme kokkaile silloin lihaa erikseen. 

Ei riitä tieto siitä, että mitä syömme, vaan myös miten valmistamme ruoat. Ja ehkä siten myös te ruudun toisella puolella innostutte kokeilemaan näitä reseptejä? Jos mikäli ainekset löytyisi Suomesta?

Tämän juttusarjan myötä olen päätynyt myös kurkkimaan, mitä tuttavan luona syödään. Eilen siellä syötiin endibiaa! Olin, että niin mitä?! Sana kuulosti nopeasti lausuttuna envidia-sanalta, joka tarkoittaa kateutta. Kateudesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan ENDIBIAS, jolle sanakirja antaa käännöksenä endiivi. Ei sekään kovin suomalaiselta kuullosta. 

Endiivi sopii erinomaisesti salaatteihin. Siinä on hieman kitkerä maku. Tuttavamme söi tätä kuitenkin sellaisenaan, kera etikan, lounaan ensimmäisenä lautasena. Sitä ei siis tarvinnut valmistaa mitenkään, vaan tosiaan se syötiin niine hyvineen. Lisäksi hän söi tonnikalaa ja sen lisäksi vielä kanaa kera sipulin. Tämän helpommaksi ruoanlaitto ei voi mennä! ;)

Minun oli pakko ostaa kokeiltavaksi… Endiivi on kuulemma erinomainen ruoka helpottamaan esim. nivelreuman oireita. Sitä suositellaan diabeetikoille, sillä se auttaa pitämään verensokerin tasaisena. Samaan aikaan se alentaa korkeaa kolesterolia, mutta lisää hyvää kolesterolia. Se on kuiturikas ja tekee hyvää ruoansulatukselle. Endiivi on erittäin suositeltu syksy-ja talviaikaan, sillä se parantaa myös vastustuskykyä. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Loppuun laitan yhden reseptin espanjalaisesta kotiruoasta.

Miten valmistamme villiartisokkaa eli cardo?

Normaalisti hakisimme villiartisokkaa kasvimaalta. Meillä tai siis miehellä on pikkuinen pläntti parin muun tyypin kanssa, jossa viljelevät tomaatteja, mansikoita ja vaikka sun mitä. Yksi niistä on cardo, suomeksi villiartisokka tai kardoni, kasvi, jota voi syödä, mutta ensin se pitäisi puhdistaa ja valmistaa, ennen kuin siitä voi tehdä ruokaa. 

Koska juuri nyt minulla ei ole tuoretta villiartisokkaa saatavilla, niin kerron reseptin, jolla valmistaa purkki-kardonista herkullisen ruoan, sen ensimmäisen lautasellisen. Pidän tästä reseptistä todella paljon, sillä se on tuttuun tapaan helppoa, nopeaa ja herkullista. Villiartisokan maku on pehmeä, oikein miellyttävä. 

Laita loraus oliiviöljyä paistinpannulle. 

 

Laita muutama valkosipulinkynsi. Anna niiden ruskistua hieman. 

Laita vehnäjauhoa ja sitten hienonnettua mantelia. Sekoita seosta. 

Jonkun ajan kuluttua lisää maito. Sekoita kastike tasaiseksi. Lisää suolaa. Halutessaan voi lisätä pinjansiemeniä (piñones) ja hienonnettua muskottipähkinää.

Lopuksi lisätään villiartisokka. Annetaan sen kuumua ja valmista! 

Joskus purkkeja on vaikea saada auki omin voimin, niin silloin tällainen vekotin hoitaa homman.

Purkki-villiartisokka on hätäisen ruoanlaittajan pelastus. Ihanteellisinta olisi valmistaa reseptin ruoka tuoreesta villiartisokka-kasvista, joskin siinä on oma hommansa, sillä se täytyy esikäsitellä ennen käyttöä. 

Tällä kertaa söimme kardonin seurana naudanlihaleikkelettä pippurisekoituksen kera.

 

ESPANJALAINEN KOTIRUOKA -OSA I

Viime viikolla kerroin uudesta juttusarjasta, jossa paneudumme espanjalaiseen kotiruokaan. Nyt on aika lunastaa lupaus. Ensimmäinen virallinen osa startataan käyntiin.

 

Ennen kuin mennään ruokajuttuihin, haluan varoittaa, ettei espanjalainen ruoka ole kovin vegaaniystävällistä. Espanjalaiset syövät paljon lihaa ja siksi tulossa on paljon reseptejä, jotka sisältävät juurikin lihaa. Minunkin on sitä syötävä, koska kuten kerroin, niin olen kärsinyt anemiasta, raudanpuutoksesta. Minulle ei sopisi kasvisruokavalio ollenkaan tästä syystä, mutta myös siksi, että pidän liharuoista. En halua kokea tästä huonoa omaatuntoa. Kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät elämään kasvisruoalla, mutta minä en siihen pysty. Suunnitelmissani on kuitenkin opetella tekemään myös kasvisruokaa ja ujuttaa se ruokavalioon siten, että viikossa olisi vaikkapa yksi kaksi päivää, jolloin syömme vain ja ainoastaan kasvisruokaa.

Toisekseen haluan myös painottaa, että espanjalainen kotiruoka on yksinkertaista. Ehkä teitä hätkähdyttää, miten yksinkertaista se todellisuudessa on. Hienot gourmet-ruoat ovat erikseen. Näissä postauksissa keskityn esittelemään vain ja ainoastaan espanjalaista kotiruokaa.

Ja sitten itse asiaan, eli ruokaan. Ensimmäiseksi haluaisin jakaa ehkä maailman yksinkertaisimman reseptin, johon Suomestakin taatusti löytyy ainekset. Tämä on sellainen ruoka, jota Suomessa ollessa tulee kokattua. 

Vihreät (litteät) pavut perunan kera ja kylkeen broilerfile

Suomessa ollessa olen löytänyt näitä vihreitä papuja pakastealtaasta. Hinta oli alle euron. Espanjassa ostamme pavut tietenkin tuoreena. Tuoreista pavuista täytyy napsaista pääty pois. Sitten kuoritaan joukkoon pari tai muutama peruna, niin että papuja on suhteessa enemmän kuin perunaa. Höyrykattilassa nämä valmistuvat noin viidessä minuutissa. Joukkoon voi laittaa halutessaan myös sipulia ja porkkanaa. Lounaan ensimmäinen lautanen on valmis! Nautitaan sellaisenaan tai tee kuten espanjalaiset ja lorauta sekaan oliiviöljyä. Joskus syömme tätä myös majoneesin kera, mutta hyvin harvoin. Majoneesikin täällä tehdään pääasiassa itse.

Seuraavaksi broilerfilettä. Meillä on pääasiassa neljä erilaista vaihtoehtoa broilerfileelle. Huom, filee on aina maustamaton ja ilman marinadia. Aluksi oli todella outoa, ettei löytynyt marinoitua kanaa, mutta nyt siihen on jo tottunut. Marinadia ei ole tullut ikävä, mutta jossain vaiheessa haluan kokeilla sen valmistamista itse. 

Näin me maustamme broilerfileet.

Vaihtoehto 1. Mausta filee curry-mausteella. 

Vaihtoehto 2. Mausta filee mustapippurilla ja suolalla.

Vaihtoehto 3. Friteeratut fileet. Vatkaa kanamuna lautasella. Laita toiseen lautaseen korppujauhoja. Uita filee ensin kananmunassa ja sitten korppujauhossa. Paista paistinpannulla oliiviöljyssä. Valmiit friteeratut fileet voi syödä sellaisenaan, tai toinen kiva tapa syödä ne, on laittaa päälle punaista paprikaa.

Vaihtoehto 4. Broileria kera sipulin ja punaisen/vihreän paprikan. Kuullota sipulit ja paprikat oliiviöljyssä, laita broilerpalat sekaan ja anna kypsyä. 

Paprikapurkki, paprika käy hyvin friteerattujen kanafileiden kanssa. Korppujauhoa eli pan rallado ja hierbas probenzales,joka koostuu basilikasta, oreganosta, rosmariinista, timjamista, kyntelistä ja meiramista. 

Ruokajuomana vesi. Jälkiruoaksi hedelmä, esim. appelsiini. Pieni pala patonkia, jota espanjalaiset monesti tykkäävät uittaa lautasella. Ja myönnetään, minä myös!

Iltapalaksi iso lautasellinen salaattia ja hedelmiä.

Joskus kokkaamme koko kanan uunissa. Siitä lisää jossain vaiheessa. 

Pyhäpäivän ruoka –taivaallisen hyvää

Seuraavaksi annan yksinkertaisen reseptin siinä muodossa, kun sen sain anopilta -whatsapp -viestillä. Tähän ruokaan ihastuin heti. Se on todella hyvää. En voi kuin suositella kokeilemaan! Tämä on varmasti lempiruokani täällä. Toki emme tätä kovin usein valmista, ehkä kerran kuussa. Todellakin suosittelen kokeilemaan. Ohje on yksinkertainen, mutta lopputulos taivaallinen!

"Porsaan sisä/ulkofile uunissa

neljä valkosipulin kynttä paloiteltuna, hierbas provenzales, suolaa ja kolmen appelsiinin mehu,

1 tunti uunissa" 

***

Tai jos teit niin kuin minä, että pilkot paloiksi, niin paista ensin paistinpannulla ja sitten liha vuokaan kera mehun, valkosipulin, maustesekoituksen ja suolan ja n. puolisen tuntia uunissa. Huomaa, että me siis puristamme itse mehun appelsiineista siihen tarkoitetulla laitteella.

***

Perunat kuoritaan ja pilkotaan haluttuun muotoon. Paista paistinpannulla oliiviöljyssä, jota on oltava reilusti. Niin, että perunat peittyvät. Öljyn pitää antaa kuumua ennen perunan laittoa pannulle. Lisätään suola. Nosta valmiit perunat tarjoiluvadille, älä jätä öljyyn lillumaan. Öljyä voi käyttää uudestaan, sillä peruna ei jätä makua. Näin se ei mene hukkaan.

Olisi kiva kuulla, mitä pidit tästä postauksesta?

MAAILMAN PARAS PIZZAPOHJA

Minä tykkään pizzasta. Enkä varmasti ole ainoa. Se on aina niin hyvää –varsinkin, kun saa itse päättää, mitä laittaa täytteeksi. Täällä Espanjassa en käy koskaan pizzalla. Täällä ei vain osata tehdä hyvää pizzaa. Murrr. Hassua, vaikka ovat aivan Italian naapurissa, mutta pizzanteko ei espanjalaisilla ole hyppysissä. Esimerkiksi pohja on aivan liian paksu pizzerioissa.

Monesti, kun on pizzaa tehnyt mieli, olen ostanut marketista ja lisännyt mieluisia täytteitä ja juustoa. Intouduinpa joskus tekemään itsekin, sillä oma tehty on aina parasta. Se tuntui kuitenkin varsin työläältä. Ensin tehdä pohja, vaivata, kohottaa, tehdä tomaattikastike, laittaa aineet ja uuniin... 

Elämäni varrella olen kokeillut monia erilaisia pohjia. Kunnes vähän aikaa sitten löysin maailman parhaimman pizzapohjan! Ohje on niin täydellinen, että teimme miehen kanssa päätöksen: emme enää ikinä osta yhtään valmispizzaa, vaan tästä lähin teemme ne itse –alusta loppuun. 

Tähän ohjeeseen törmäsin internetissä, Go 4 it vol 2. –blogissa, jossa sitä mainostettiin maailman parhaana pizzapohjana. Ja sitä se oikeasti on! Niinpä haluan ehdottomasti jakaa tuon ohjeen teidän kanssanne ja antaa omat vinkkini täydellisen pizzan tekoon, sekä miten tehdä se helposti, vaivattomasti ja nopeasti.

Ohje (neljä uunipellin kokoista pizzaa)

Tarvitset

- oliiviöljyä tilkkanen (oliiviöljyksi suosittelen valitsemaan ”virgen extra”, joka on laadullisesti sitä parhaimmanlaatuista oliiviöljyä)

- 5 dl kylmää vettä

- ½ tuorehiivaa

- 2 tl suolaa

- 13 dl vehnäjauhoa

Taikinan valmistus

1. Laita kulhoon kylmä vesi, oliiviöljy ja hiiva.

2. Mittaa vehnäjauhot ja sekoita suola jauhoihin.

3. Laita jauho-suolaseos kulhoon muiden aineksien joukkoon vaivaten koko ajan.

4. Vaivaa taikina kunnolla kunnes se on reunoista irtoava pallo. Itse käytin tähän osuuteen paljon aikaa.

Seuraavaksi laita liina kulhon päälle ja jääkaappiin. Nimenomaan kylmä on tämän pohjan salaisuus. Itse pizzan voit tehdä parin tunnin päästä tai vasta seuraavana päivänä, kuten me teimme. Ja nyt tulee hyviä uutisia: tämän pohjan voi pakastaa!

Väittäisin jopa, että pakkasessa oleminen tekee pohjasta jopa vieläkin parempaa. Kannattaa siis kerralla tehdä isompi satsi ja laittaa pakkaseen. Sitten vain ottaa jääkaappiin sulamaan päivää aikaisemmin.

Tomaattikastike syntyy helposti, kun ostaa paseerattua tomaattia. Jos on kova kiire, niin helpoimmalla pääsee, kun laittaa kulhoon paseerattua tomaattia, tilkka oliiviöljyä ja haluamiaan mausteita. Itse käytän basilikaa ja oreganoa. Sitten sekoitus. Tämä oli eka kerta, kun tein näin ”kastikkeen”. 

Yleensä olen kaivanut paistinpannun ja tehnyt kastikkeen siinä ja olenpa joskus tehnyt sen oikeista tomaateista. Mutta myönnettävä on, että tämä on aidan ali kulkemista, eli silloin, kun on kiire, niin silloin on kiire. Näinkin tehty tomaattikastike on ihan hyvää. Varsinkin mies kehui kovasti ja kysyi, miten olin tehnyt tomaattikastikkeen. 

Pizzan valmistus

Kaulitse pohjasta ohut. Se voi olla pyöreä tai neliön mallinen, pääasia, että se on ohut. Itse tykkäisin tehdä pyöreän pohjan, mutta lopputulos on yleensä kuvan mukainen. 

Levitä tomaattikastike. 

Laita juustoa ja sitten haluamasi aineet. Juustoa ei tarvitse laittaa enää päälle. Tosin itse laitan ihan pikkuisen.

Omaan pizzaani laitoin viimeksi kinkkua, sipulia, mozzarellaa, herkkusieniä, vihreää paprikaa ja vuohenjuustoa. Nämä siis tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi.

Pizzan paistoin uunissa keskitasolla 250ºC, vaikka alkuperäisessä ohjeessa oli 200ºC astetta.

Tästä pizzasta tuli taivaallisen hyvää! Ihanan ohut pohja ja herkulliset täytteet. 

Täyteideoita pizzalle (kaverit vinkkasi ja muutama on oma suosikkini)
1. Pekoni, vuohenjuusto, aurajuusto, herkkusieni
2. Kana, BBQ-kastike, pekoni, sipuli
3. Vuohenjuusto, artisokka, punasipuli, paprika
4. Tomaatti, tonnikala, mozzarella, savukinkku
5. Kinkku, ananas, aura
6. Kana, ananas, aura
7. Kinkku, ananas, herkkusieni, pepperoni/salami
8. Kinkku, sipuli, mozzarella, herkkusieni, vihreä paprika, vuohenjuusto

Mitkä on sinun lempitäytteesi pizzassa?

MAAILMAN PARAS KAALILAATIKKO + OHJE

Kaali tuntuu jakavan monien mielipiteet -ihan syyttä. Viimeistään nyt on aika opetella popsimaan kaalilaatikkoa, sillä se on kotiruokaa parhaimmillaan. Terveellistä, riittoisaa ja maistuvaa. Lisäksi siitä voi tehdä oman kasvisversion, kuka ei syö lihaa.

Omalle espanjalaiselle miehelleni kaali ei todellakaan ole ollut mitään herkkua, mutta pikku hiljaa olen saanut hänet sitä syömään: kun mitään muuta ruokaa ei ole ollut tarjolla. Viime viikolla tein kaalilaatikkoa. Harmittelin, kun oma reseptivihko on Espanjassa ja minä edelleen Suomen kamaralla (tosin tällä viikolla lähden takaisin Espanjaan ja sitten matkoille). Harmillisesti en ollut tallentanut tuota reseptiä blogiinikaan.

Menin internetin syövereihin ja löysin yhden ohjeen, joka oli lähinnä sitä omaa reseptiäni. Tapani mukaan en noudattunut ohjetta kuin piru raamattua, vaan innostuin soveltamaan.

Tämä on tavan kaalilaatikkoa modernimpi ja lisäksi siinä on yksi salainen ainesosa. Lopputuloksena tulikin paras koskaan tekemäni kaalilaatikko, jota koko suomi-perhe tädin miestä myöten intoutuivat kehumaan. Joten testattu on ja takuulla maistuvaa! Kannattaa kokeilla ja antaa kaalille (ja sille salaiselle ainesosalle) mahdollisuus!

Tässä siis ohje maailman parhaaseen kaalilaatikkoon (josta en ehtinyt kuvaa napata)

Aineet:

1 kaali

2-3 sipulia

1 dl puuroriisiä

2,5 dl täysmaitoa

2 kananmunaa

400 g jauhelihaa (sika-nauta)

2 rkl tomaattipastakastiketta

1 lihaliemikuutio

2 tl kuusenkerkkää

3 dl vesi

voita ja oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria, paprikaa, lipstikka-basilika-persilja-mausteseos, valkosipulijauhetta

1. Laita uuni päälle, 175 C.

2. Laita kattilaan voita ja oliiviöljyä, napsauta levy päälle

3. Pilko kaali ja sipulit ja laita ne kattilaan kuulottumaan.

4. Keitä 3 dl vettä ja laita ne kattilaan kaalin ja sipulien joukkoon.

5. Lisää 1 dl puuroriisiä ja lihaliemikuutio

6. Ota paistinpannu ja laita jauheliha ruskistumaan (huom. et tarvitse rasvaa, sillä liha ruskistuu ihan omassa rasvassaan). Lisää kaikki mausteet sekä tomaattipastakastike ja salainen ainesosa eli kuusenkerkkä.

7. Kun kaali-sipuli-riisiseoksesta on vesi melkein haihtunut, niin yhdistä siihen liha-mausteseos.

8. Mittaa maito erillisessä astiassa, laita munat sekaan ja sekoita.

9. Lapioi kaali-sipuli-riisi-liha-seos vuodeltuun vuokaan. Laita maito-munaseos ja lisäksi juustoraastetta pinnalle. Uuniin ja noin 1 h.

Salainen ainesosa on tietenkin tuo kuusenkerkkäsiirappi. Mistä tuli mieleen sen joukkoon lisääminen? Ihan sillä, kun meillä ei kaapista löydy siirappia ja joissakin ohjeissa sitä laitetaan kaalilaatikkoon. Sen sijaan meillä on kuusenkerkkäsiirappia ja oivalsin, että se voisi hyvinkin toimia korvikkeena. Lisäksi uskon sen olevan terveellisempi vaihtoehto. 

 

Kuusenkerkkää käytetään yskän ja flunssan ensioireisiin. Sellaisenaan hieman omituisen makuista, mutta todella toimiva, aito luonnontuote. Jotkut käyttävät sitä myös maustamiseen esimerkiksi jäätelön tai letun kanssa. Minä maustoin sillä ekaa kertaa ja menestyksekkäästi!

Kokkaatko tavallisesti kaalilaatikkoa? Onko kuusenkerkkäsiirappi tuttu tuote?

JOULUKALENTERIN 4.LUUKKU

Eilen en millään ehtinyt koneelle, kun oli niin touhurikas päivä ja tänään minulle iski kamala päänsärky, joka vei miut vuoteen omaksi. Niinpä 4. ja 5. luukku avautuvat ihan siksi myöhässä. Sori, sori!

Kuva on lainattu netistä.

Mutta niin sitä vain, että joulutortut kuuluvat varmasti kaikkien suomalaisten joulun odotukseen. Täällä Espanjassa en ole niitä vielä kuitenkaan tehnyt kertaakaan -Suomessa sitten senkin edestä. Pakko myös tunnustaa, että aikaisemmin tein tortut kaupan valmiista taikinasta. Sillä sai ainakin pommin varman lopputuloksen.

Olen leipomuspuolella vähän tohelo. Monesti jokin on mennyt pieleen. Olen esimerkiksi onnistunut tekemään suklaamousessesta tönkkömoussea. Siitä tuli kova kuin kivi ja sanomattakin lienee selvää, ettei moussen syöminen ollut kovinkaan nautinnollista…

Tänä vuonna päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä ensimmäistä kertaa joulutorttuja, joita tarjota espanjan perheelle ja naapurin tädille. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka uunimme on vähän sökö. Jouduin taas kerran turvautumaan naapurin tädin apuun. Sain lainata hänen uunia ja kiitokseksi annoin hänelle pari joulutorttua.

Tein kaiken itse alusta loppuun. Luumuhillon ja taikinan pyöräytin jo edellisenä päivänä eli keskiviikkona.

Joulutorttutaikinan perinteinen ohje (tein Confetin joulubloginohjeella, mutta jätin pois konjakin)
3 dl kuohukermaa
6,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g voita
1. Vatkaa kerma.
2. Nypi pehmyt voi ja jauhot sekä leivinjauhe keskenään.
3. Laita kerma joukkoon ja sekoita nopeasti.
Tässä vaiheessa minun taikinasta tuli ryppyinen ja ehdin ajatella, että jossain meni joku vikaan, vaikka ohje oli näin simppeli.
Kaulin taikinan ja annoin olla jääkaapissa. Seuraavana päivänä kaulin lisää. 

Täyte: kuivia luumuja 500 g, sokeria 100 g (1 ¼ dl), ½ dl vettä, 1 tl vaniljauutetta. Luumut keitetään vedessä ja sokerin kanssa 30 min. ja sitten sauvasekoittimella sileäksi tahnaksi. Tästä tuli reilu annos. Tuolle taikinamäärälle riittäisi varmasti, kun tekisi puolet (250 g luumua, 50 g sokeria, 2,5 dl vettä). Luumuhillon ohje on Kotikokin sivuilta, joskin muuntelin sitä itse vaniljauutteen osalta.

Eilen sitten tuli leipomisen vuoro. Lopulta sain aikaiseksi joulutortun näköisiä tekeleitä, 12 kpl. Maku oli ihan hyvä. Ainut vaan, että olisin toivonut lehtevämpää lopputulosta ja koostumukseltaan pehmeämpiä joulutorttuja. Toisaalta tämä oli eka kerta, kun tein kaiken alusta loppuun itse, joten pitäisi olla ylpeä jo siitä. 

Oletteko te jo leiponeet joulun ajan herkkuja?

VAALEANPUNAINEN PANTTERI JA ESPANJALAISET SYNTYMÄPÄIVÄT

Ette varmaankaan arvaa, mitä yhteistä on vaaleanpunaisella pantterilla ja espanjalaisilla syntymäpäivillä? Kerron tuota pikaa… 
 

Meillä juhlittiin espanjalaisia syntymäpäiviä. Poikaystäväni oli päivän sankari. Monesti lahja tuottaa suurta päänvaivaa ja harmaita hiuksia, mutta tänä vuonna selvisin kuin koira veräjästä.

Olin sattumalta saanut käsiini erään kakkureseptin ja heti kun äkkäsin, minkä niminen kaakku onkaan kyseessä, tiesin leipovani juuri sitä syntymäpäiväksi. Vaaleanpunainen pantteri! 

Täällä Espanjassa vaaleanpunaiset pantteri-kakkuset oli todella suosittuja aikoinaan ja muistan poikaystäväni kertoneen sen olleen hänen lapsuuden suuri herkku. Vielä tänäkin päivänä noita kakkusia on myynnissä hyvin varustelluissa supermarketeissa Espanjan maassa.

Syntymäpäivä tuli ja leivoin kakun. Olin oikeasti todella innoissani, vaikka pelkäsin siitä tulevan ällömakea. Ajatus vaaleanpunaisesta pantterista syntymäpäiväkakkuna tuntui niin metkalta, että toteutin kakun kaikesta huolimatta. 

Syntymäpäiviä juhlittiin perheen kesken hyvän ruuan äärellä, niin kuin täällä on tapana. Jälkiruoka oli ruokailun kohokohta, koska syntymäpäivillä täytyy olla aina syntymäpäiväkakku. Sattuipa myös niin, että joku toinenkin oli ajatellut kakkuasiaa ja oli ostanut leipomosta suklaakakun lahjaksi. Näin poikaystäväni sai kakkuja kaksin kappalein! 

Vaaleanpunainen pantteri osoittautui nappivalinnaksi. Poikaystäväni oli aika hämmästynyt, mutta otettu. Kerroin, että halusin tehdä kakun, joka toisi hänelle lapsuuden mieleen. Loppujen lopuksi se ei ollutkaan niin makea, kuin olin pelännyt. Maku oli juuri oikeanlainen ja väri sähäkän vaaleanpunainen. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Jos tekin haluatte yllättää rakkaanne vaaleanpunaisella pantterilla, niin tässä resepti. Espanjankielinen resepti löytyy täältä.

Vaaleanpunainen pantteri

Kakkupohja

- 2 jogurttimitallista tuorejuustoa

- 6 kananmunaa

- 4 jogurttimitallista vehnäjauhoa siivilän läpi

- 1 ½ jogurttimitallista sulatettua voita

- 2 pussia hiivaa (levadura en polvo = leivinjauhe, 2 rkl)

- 2 tuubia punaista elintarvikkeen väriainetta

- 1 ampolli vanilja-aromaa

Frosting

- 350 gr mascarpone juustoa, erittäin kylmänä

- 300 gr voitta, erittäin kylmänä

- 100 gr tomusokeria

- 2 ruokalusikallista vaniljaesanssia

 Valmistus

1.Laita uuni lämpiämään 150 ºC. 

2. Laita kakkupohjan ainekset yksitellen kulhoon sekoittaen sauvasekoittimella hellästi luoden kauttaaltaan tasainen vaaleanpunainen taikina.

3.Voitele kakkuvuoka ja kaada taikina siihen. 

4. Laita kakku uuniin ja anna kypsyä n. 1h.

5. Anna kakun jäähtyä täysin, jotta seuraava vaihe onnistuisi. Voit jopa jatkaa kakun tekoa seuraavana päivänä.

6. Valmista frosting. Laita juusto, voi, tomusokeri ja vaniljaesenssi kulhoon. Sekoita sauvasekoittimella luoden täyteläisen massan. Älä kuitenkaan sekoita liian pitkään, koska jos frosting lämpiää, siitä tulee käyttökelvoton. 

Kakun rakentaminen

1. Halkaise kakkupohja. 

2. Levitä frosting-täytettä reilusti ja melko paksulti pohjaan. 

3. Yhdistä kakkupalat. Lopuksi peitä kakku kauttaaltaan täytteellä. Halutessasi voit koristella sokerimassalla, tehdä esimerkiksi tassun jäljet. 

5. Laita jääkaappiin. Ota jääkaapista huoneenlämpöön 1h ennen tarjoilua.

CREME BRULEE

Kun mietin menua uudeksi vuodeksi, miulla ei ollut aavistustakaan, mitä tekisin jälkiruoaksi. Törmäsin netissä creme bruleen reseptiin, jossa sanottiin vieraiden olevan myytyjä laittaessa tämän heidän eteensä. Kuulosti niin hyvältä! Sattumalta törmäsin toiseen versioon kyseisestä ranskalaisesta jälkiruosta, jossa luvattiin ohjeen olevan pomminvarma. Tein siis pomminvarman ohjeen mukaan Kotiharmin Kokkeillaan –blogin reseptillä. 

Ja hienostihan se onnistui! Yli odotusten! Jos minä onnistuin tässä, niin kuka vain onnistuu myös. ;)

Itse asiaan. Tästä tulee 4 pientä tai 2 vähän suurempaa annosta. Minä tein tämän kaksinkertaisena ja se oli juuri passeli neljälle hengelle. 

Tarvitset…

2 dl kuohukermaa

½ dl maitoa

½ dl sokeria

½ vaniljatankoa

pala sitruunan kuorta

3 keltuaista

kuorrutusta varten n.1,5 tl sokeria per kulho

Valmistus…

- Laita uuni kuumenemaan 150ºC.

- Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Voit laittaa jo lämmön päälle.

- Halkaise vaniljatangon puolikas, raaputa siemenet kattilaan kerman, maidon ja sokerin sekaan ja lopuksi vaniljatangon puolikkaat mukaan samaan kattilaan.

- Pese sitruuna huolella ja leikkaa perunankuorintaveitsellä pala kuorta. Laita kuorenpalanen kattilaan ja anna seoksen kiehahtaa.

- Vatkaa keltuaisia kunnes rakenne rikkoutuu.

- Poista kermamaidosta vaniljatanko ja sitruunankuori.

- Kaada kuuma seos munien joukkoon koko ajan sekoittaen.

- Jaa seos uuninkestäviin kulhoihin. Miulla ei ollut uunipannua, joten laitoin kulhot vuokaan, kiehautin veden ja kaadoin sen vuokaan kulhojen puoliväliin saakka.

- Laita creme brulee uuniin, alimmalle tasolle ja lämpöä se 150ºC n.60min. Vanukas on valmista, kun se on hyytynyt. Miulta meni 45 tai 50 min.

- Anna creme bruleen jäähtyä ja laita sitten säilöön jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Juuri ennen tarjoilua täytyy polttaa sokeri joko asiaankuuluvalla työvempaimella tai uunissa, kuten minä tein. Mittasin kuhunkin kulhoon sokerin, jonka sirottelin tasaisesti kauttaaltaan. Laitoin jopa hieman vähemmän sokeria kuin mitä ohjeessa oli, vajaa teelusikallinen per kulho. Pistin uunin täysille ja grilliohjelman, joka paahtaa, muttei kypsennä.

Laitoin kulhot mahdollisimman ylös lähelle lämpövastuksia. Neljä kulhoa ei mahtunut, mutta kaksi kerrallaan onnistui. Uunin luukku oli hieman auki ja vahdin koko ajan, ettei sokeri pala.

Lopputuloksena syntyi taivaallinen jälkiruoka. Niin hyvää! Pinta oli ihanan rapsakkaa ja sisältä pehmoista, täyteläistä. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä herkkua!