ESPANJALAINEN KOTIRUOKA –OSA IV

Näitä ruokajuttuja kirjoittaessa olen itsekin innostunut yhä enemmän ja enemmän ruoista ja nimenomaan espanjalaisesta ruoasta.

Yllätyin itsekin, kun rupesin tässä seurailemaan Espanjan MasterChefiä. Yksi jakso on yli kaksi tuntia pitkä, mutta tulipahan katsottua. Ruoat olivat todella herkullisen näköisiä. Sekä ruoanlaitossa että esillelaitossa oli annettu mielikuvituksen lentää. Enpä osannut arvata MasterChefin olevan näin jännää katseltavaa.

Tämän kertaisessa postauksessa jaan kolme reseptiä; kasvissosekeitto eli puré tai crema (puré on sosemaisempi ja crema täyteläisempi, jolloin siihen voi lisätä esim. tuorejuustoa), espanjalaiset lihapullat ja ensaladilla rusa (jolle sanakirja antoi käännökseksi italiansalaatti, mutta minä mieluummin kutsuisin sitä kuitenkin venäläiseksi salaatiksi –varsikin, kun luin sen alkuperämaan olevan juurikin Venäjä). 

Kasvissosekeiton reseptin olen jakanut täällä aikaisemmin. Tässä tulee hivenen erilainen versio. 

Espanjalaiset lihapullat ovat gloriaa. Niin hyvää ja täällä opin erään erinomaisen hyvän tekniikan niiden valmistamiseksi. Sellaisen tekniikan, että siinä ei kauan nokka tuhise, kun pallot pyöräyttää. 

Ensaladilla rusa on puolestaan meidän tyypillinen kesäruoka. Kesäaikaan tekee mieli jotain raikasta ja kevyttä syötävää ja tämä on juuri sellainen, täydellinen kesäpäivän lounaan ensimmäiseksi lautaseksi.

Se on myös erittäin suosittu tapas Espanjassa, joten hyvin espanjalaiset ovat imeneet ruokakulttuurinsa vaikutteita myös muualta. 

PURÉ / CREMA – KASVISSOSEKEITTO

1 sipuli

1 kesäkurpitsa

purjoa

2 porkkanaa

maitoa

Valmistus:

1. Kuullota kasviksia paistinpannulla, oliiviöljyssä, kesäkurpitsa kuorineen. Keitä ne sen jälkeen. Voit laittaa joukkoon puolikkaan kasvisliemikuution.

2. Ota keitinvesi pois. Soseuta kasvikset. Lisää maito ja halutessasi osan keitinvedestä.

3. Kiehauta seos liedellä.

Puré.

ALBONDIGAS ESPAÑOLAS - ESPANJALAISET LIHAPULLAT

Kerron lihapullien valmistuksen kahdessa osiossa. Ensimmäiseksi varsinaisten pullien teko ja sitten kastike, joita tällä kertaa laitan kaksi erilaista versiota. 

Lihapullien valmistamiseen tarvitset

- 2 palasta vaalea vuokaleipää ilman kuorta

- puoli lasia maitoa

- yksi paketti (400 g tai 500 g) sika-nauta jauhelihaa

- 2 kananmunaa

- (persiljaa ja valkosipulia)

- suolaa

1. Laita sika-nautajauheliha astiaan, jossa valmistamme massan.

2. Laita paloitellut leivänpalaset maitolasiin. Kun leipäpalat ovat kauttaaltaan märkiä ja lasi täynnä, laita leipä-maitoseoksen samaan astiaan liha-nautajauhelihan kanssa.

3. Lisää suola.

4. Pilko tuoretta persiljaa ja valkosipulia ja lisää 3 tl tätä seosta massaan. Me normaalisti arjessa emme laita persiljaa-valkosipulia, mutta tämä tekee pullista maukkaammat.

5. Lisää massaan sekoitetut kananmunat

6. Sekoita koko massa hyvin tasaiseksi seokseksi.

7. Peitä astia muovikelmulla ja laita jääkaappiin (n.12 tuntia).

Lihapullien teko

Tarvitset vehnä-tai korppujauhoa, tämä riippuu ihan jokaisen omasta mausta. Jauho laitetaan lasiin. Otetaan ruokalusikkaan lihapullamassaa ja laitetaan liha lasiin, jossa on jauhoa. Liikutellaan lasia ja pian palasta alkaa muodostua lihapulla.

Kun olet tehnyt lihapullat, pitää ne seuraavaksi paistaa runsaassa oliiviöljyssä kattilassa. Käännellään sitä mukaa, kun pullat kypsyvät. Kun pullat ovat täysin kypsiä laitetaan ne lautaselle.

Kastike 1.

Tämä on kaikista helpoin kastike. Kuullotetaan sipulia oliiviöljyssä kattilassa. Lisätään paseerattua tomaattia. Lopuksi lihapullat sekaan. Kaikki eivät laita edes sipulia. Ainoastaan paseerattua tomaattia ja se on siinä.

Kastike 2. 

Tämä kastike on jo vähän työläämpi, mutta helppo resepti.

Tarvitset

- herneitä

- porkkanaa (esim. baby-porkkanat)

- 1 sipuli

- 200 g paseerattua tomaattia

- oliiviöljyä

- suolaa

1. Laita oliiviöljyä kattilaan (sitä samaa, jota käytit lihapullien paistamiseen tai jos haluat, kokonaan uutta öljyä), sen verran, että kattilan pohja juuri ja juuri peittyy.
2. Laita pieneksi silputtu sipuli, kun öljy on kuumennut. Kuullota.
3. Lisää paseerattu tomaatti ja anna kypsyä.
4. Lisää suola.
5. Kun kastike on ”käristynyt” , saanut sellaisen ruskehtavan sävyn, lisätään herneet ja porkkanat.
6. Lisätään lihapullat.
7. Lisätään vettä tai lihalientä niin, että pullat peittyvät.
8. Jätetään kypsymään.
9. Kun kastike on kypsynyt tarpeeksi (noin puolisen tuntia), ota kattila pois liedeltä. Valmista!

ENSALADILLA RUSA - VENÄLÄINEN SALAATTI

Venäläinen salaatti koostuu perunasta, porkkanoista, keitetyistä kananmunista, herneistä, majoneesista, ripauksesta suolaa ja oliiveista. Mutta olemmepa laittaneet myös raakaa sipulia (se makea sipuli, ”cebolla dulce”), tomaattia ja tonnikalaa sekaan. Jos laittaa muunlaista sipulia, niin en takaa makunautintoa. ;) 

1. Keitetään perunat kuorineen. Määrä riippuu ihan siitä miten paljon on syöjiä, meille riitti ihan pari perunaa.

2. Keitetään kananmunat kovaksi (10 minuuttia, määrä riippuu taasen syöjien määrästä, me laitoimme kaksi munaa).

3. Kun perunat ovat kypsiä, annetaan niiden jäähtyä ja aloitetaan muun salaatin valmistus.

4. Keitetään kasvis/juuressekoitus (herneet ja porkkanat).

5. Tee majoneesi. Raaka-aineiden suositellaan olevan huoneenlämpöisiä, mutta kyllä meillä majoneesin teko onnistui, vaikka se kananmuna oli suoraan jääkaapista. Tämä majoneesi on helppo. 
                                                1. Laita yksi kananmuna pitkänmalliseen kulhoon.

                                                2. Lisää rypsiöljyä silmämääräisesti, ehkä n.1 dl

                                                3. Hurauta sauvasekoittimella ja voit vielä lisätä etikkaa.

6. Kuori ja pilko perunat, oliivit ja sipuli.

7. Sekoitetaan kaikki aineet yhteen ja laitetaan jääkaappiin. Tarjoillaan kylmänä.

Miltä kuulostaa tämänkertaiset reseptit? Innostutko kokkailemaan jotakin näistä?

ESPANJALAINEN KOTIRUOKA –OSA III JA TEE-SE-ITSE-KERMAVIILI

Sunnuntaina äitinpäivä ja wappu osuivat samalle päivää Espanjassa. Me juhlistimme äitienpäivää vasta eilen koko poppoolla. Espanjan perhe kokoontui yhteen syömään ja herkuttelemaan hyvän ruoan ja seuran merkeissä. Söimme porsaan sisä/ulkofilettä, jonka reseptin paljastin täällä klik. Sillä erotuksella, että sisä/ulkofilee valmistettiin uunissa kokonaisena (n.1 h), kun taas itse tykkään tehdä paloina. 

Lisänä perunoita.Monesti täällä on tapana laittaa perunat suoraan fileen kanssa, jotta se saisi makua liemestä. Meistä osa ei kuitenkaan tykkää siitä, vaan ennemminkin valmistamme perunat erikseen. Fileeen ja perunan lisäksi oli monen monta alkupalaa. Jälkkäriksi natillas ja omenapiirasta.

Juttusarjamme espanjalaisen kotiruoan parissa jatkuu. Jossain vaiheessa voin kokata hienompiakin ruokia. Toistaiseksi jatketaan yksinkertaisella arkiruokalinjalla.

Tällä kertaa on vuorossa pinaattiruoka ensimmäisenä lautasena ja toisena mustekalaa espanjalaisen tuttavaperheen isoäidin reseptillä. Tämä on todella suuri kunnia saada jakaa täällä espanjalaisen mummon resepti, joten ottakaa resepti onkeenne.

Pinaattilautasellinen

Pinaattia

Muutama valkosipulin kynsi

Perunaa

Katkarapuja

1. Keitä peruna(t). Meillä oli vain yksi iso peruna.

2. Valmista pinaatti. Me valmistimme pinaatin paistinpannulla tilkkasessa öljyä kera valkosipulien.

3. Laita pinaatti erilliselle lautaselle odottamaan. Sillä välin pilko keitetty peruna ja laita paistumaan paistinpannulle, että saa väriä. Kun perunat ovat valmiit, laita ne myös lautaselle odottamaan. 
4. Valmista katkaravut. Ota ylimääräinen vesi pois. Lisää pinaatti ja perunat katkarapujen sekaan. Voit lisätä ripauksen suolaa. Valmista!

Mustekalaa Finan tyyliin

1, 5 kg mustelaa (huom! määrä vaihtelee syöjien määrästä riippuen ja tässä mustekala tulee kokonaisena, jolloin joudutaan siivoamaan mustekala. Itse ostin 500 g mustekalaa jo puhdistettuna ja määrä oli aivan riittävä parille hengelle ja kolmannellekin olisi jäänyt. )

2 sipulia

1 iso persiljan oksa

1 laakerinlehti

2 valkosipulia

1 lasillinen valkoviiniä

1 tl paprikajauhetta

1. Pilko sipuli ja laita kattilaan.

2. Lisää mustekalapalat.
3. Lisää valkosipuli murskattuna, persiljan oksa, paprikajauhe ja laakerinlehti kylmään kattilaan.
4. Lorauta oliiviöljy sekaan ja laita levy päälle, puolessa välin.
5. Anna kypsyä puolisen tuntia.
6. Lisää valkoviini ja anna kypsyä vielä vartti. Kokeile mustekalaa, sen täytyy olla mureaa.

Hyvää ruokahalua!

Tuli muuten mieleen, että täällä teemme kermaviilin itse. Sitä kun ei kaupasta löydy tai jos löytyy, niin se on oikein tuhtia creme fraichea. Parempi siis tehdä itse! Se on sitä paitsi todella kätevää. Tulee luultavasti halvemmaksi ja en tiedä laittavatko kaupan kermaviiliin säilöntäaineita, mutta tämä kermaviili on täysin naturelli. Säilyy noin viikon jääkaapissa. Kaiken lisäksi sen voi pakastaa.

Kermaviili / Sour cream / Crema agria

2 dl kylmää kuohukermaa

2 tl sitruunamehua (puristetusta sitruunasta)

1 tl valkoviinietikkaa

ripaus suolaa

1. Laita kerma ja sitruunamehu kulhoon.

2. Ala vatkata haarukalla. Pikku hiljaa seoksesta tulee sakeampi.
3. Lisää valkoetikka ja suola. Jatka sekoittamista, kunnes kermaviili on haluamasi paksuista. Valmista!

Miltäs vaikuttaa tämänkertaiset ruoat? Maistuuko sinulle pinaatti noin niin kuin yleensä?

 

ESPANJALAINEN KOTIRUOKA –OSA II

Espanjalainen kotiruoka yllättää. Olen päivä päivemmältä hämmästyneempi, miten monipuolinen valikoima on etenkin vihanneksissa / kasviksissa sekä luonnollisesti myös hedelmissä. Ne ovat tuoreita. Runsaan valikoiman lisäksi niitä on mahdollista ostaa myös luomuna. Luomu on kalliimpaa, mutta laadullisesti parempaa.
 

Kaikki tämä yltäkylläinen vihannesten ja kasvisten valikoima olisi niin tervetullutta Suomeen! Se toisi monipuolisuutta suomalaisten ruokavalikoimaan, mutta auttaisi myös terveellisissä elämäntavoissa.

Monet espanjalaiset kysyvät: mitä Suomessa syödään? Tuo kinkkinen, kamala kysymys. Mitä siihen vastaisi..? Omissa mielikuvissani Suomessa syödään melko yksipuolisesti peruna-pasta-riisilinjalla. Leipää aamusta iltaan melkein joka aterialla. Käytetään paljon voita, kermaa ja juustoa. Vanhempieni kotona syödään karjalanpaistia ja maksalaatikkoa, tehdään kaali-ja makaronilaatikkoa, nautitaan erilaisista keitoista kuten kesä-, pinaatti-, herne-ja kaalikeitot. Ruoat valmistetaan itse suurimmaksi osaksi. 

Näiden postauksieni myötä haluan paljastaa, mitä espanjalaiset itse syövät arkena. Kertaus on opintojen äiti!

Aikaisemmissa osissa olenkin kertonut, miten espanjalaisten lounas koostuu ensimmäisestä (kasvista/vihannesta) ja toisesta (liha/kala/kana/merenelävät) lautasesta. Olen jakanut joitakin reseptejä. 

Kertonut meidän syövän täällä

● kikherneitä (garbanzos)

● vihreitä (litteitä) papuja (judias verdes)

● villiartisokkaa (cardo)

● linssejä (lentejas)

● lehtijuurikasta (acelgas)

● kurkkuyrttiä (borrajas). 

Kurkkuyrtti on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei sitä oikein tunneta muualla Espanjassa. Ainoastaan täällä Aragonian valtakunnassa. 

Näistä mistä tahansa kasviksesta / vihanneksesta saa arkipäivän ensimmäisen lautasen. Tosin kikherneistä ja linsseistä valmistamme yleensä vain yhden ruoan eli emme kokkaile silloin lihaa erikseen. 

Ei riitä tieto siitä, että mitä syömme, vaan myös miten valmistamme ruoat. Ja ehkä siten myös te ruudun toisella puolella innostutte kokeilemaan näitä reseptejä? Jos mikäli ainekset löytyisi Suomesta?

Tämän juttusarjan myötä olen päätynyt myös kurkkimaan, mitä tuttavan luona syödään. Eilen siellä syötiin endibiaa! Olin, että niin mitä?! Sana kuulosti nopeasti lausuttuna envidia-sanalta, joka tarkoittaa kateutta. Kateudesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan ENDIBIAS, jolle sanakirja antaa käännöksenä endiivi. Ei sekään kovin suomalaiselta kuullosta. 

Endiivi sopii erinomaisesti salaatteihin. Siinä on hieman kitkerä maku. Tuttavamme söi tätä kuitenkin sellaisenaan, kera etikan, lounaan ensimmäisenä lautasena. Sitä ei siis tarvinnut valmistaa mitenkään, vaan tosiaan se syötiin niine hyvineen. Lisäksi hän söi tonnikalaa ja sen lisäksi vielä kanaa kera sipulin. Tämän helpommaksi ruoanlaitto ei voi mennä! ;)

Minun oli pakko ostaa kokeiltavaksi… Endiivi on kuulemma erinomainen ruoka helpottamaan esim. nivelreuman oireita. Sitä suositellaan diabeetikoille, sillä se auttaa pitämään verensokerin tasaisena. Samaan aikaan se alentaa korkeaa kolesterolia, mutta lisää hyvää kolesterolia. Se on kuiturikas ja tekee hyvää ruoansulatukselle. Endiivi on erittäin suositeltu syksy-ja talviaikaan, sillä se parantaa myös vastustuskykyä. Kuulostaa hyvältä, eikö?

Loppuun laitan yhden reseptin espanjalaisesta kotiruoasta.

Miten valmistamme villiartisokkaa eli cardo?

Normaalisti hakisimme villiartisokkaa kasvimaalta. Meillä tai siis miehellä on pikkuinen pläntti parin muun tyypin kanssa, jossa viljelevät tomaatteja, mansikoita ja vaikka sun mitä. Yksi niistä on cardo, suomeksi villiartisokka tai kardoni, kasvi, jota voi syödä, mutta ensin se pitäisi puhdistaa ja valmistaa, ennen kuin siitä voi tehdä ruokaa. 

Koska juuri nyt minulla ei ole tuoretta villiartisokkaa saatavilla, niin kerron reseptin, jolla valmistaa purkki-kardonista herkullisen ruoan, sen ensimmäisen lautasellisen. Pidän tästä reseptistä todella paljon, sillä se on tuttuun tapaan helppoa, nopeaa ja herkullista. Villiartisokan maku on pehmeä, oikein miellyttävä. 

Laita loraus oliiviöljyä paistinpannulle. 

 

Laita muutama valkosipulinkynsi. Anna niiden ruskistua hieman. 

Laita vehnäjauhoa ja sitten hienonnettua mantelia. Sekoita seosta. 

Jonkun ajan kuluttua lisää maito. Sekoita kastike tasaiseksi. Lisää suolaa. Halutessaan voi lisätä pinjansiemeniä (piñones) ja hienonnettua muskottipähkinää.

Lopuksi lisätään villiartisokka. Annetaan sen kuumua ja valmista! 

Joskus purkkeja on vaikea saada auki omin voimin, niin silloin tällainen vekotin hoitaa homman.

Purkki-villiartisokka on hätäisen ruoanlaittajan pelastus. Ihanteellisinta olisi valmistaa reseptin ruoka tuoreesta villiartisokka-kasvista, joskin siinä on oma hommansa, sillä se täytyy esikäsitellä ennen käyttöä. 

Tällä kertaa söimme kardonin seurana naudanlihaleikkelettä pippurisekoituksen kera.

 

ESPANJALAINEN KOTIRUOKA -OSA I

Viime viikolla kerroin uudesta juttusarjasta, jossa paneudumme espanjalaiseen kotiruokaan. Nyt on aika lunastaa lupaus. Ensimmäinen virallinen osa startataan käyntiin.

 

Ennen kuin mennään ruokajuttuihin, haluan varoittaa, ettei espanjalainen ruoka ole kovin vegaaniystävällistä. Espanjalaiset syövät paljon lihaa ja siksi tulossa on paljon reseptejä, jotka sisältävät juurikin lihaa. Minunkin on sitä syötävä, koska kuten kerroin, niin olen kärsinyt anemiasta, raudanpuutoksesta. Minulle ei sopisi kasvisruokavalio ollenkaan tästä syystä, mutta myös siksi, että pidän liharuoista. En halua kokea tästä huonoa omaatuntoa. Kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät elämään kasvisruoalla, mutta minä en siihen pysty. Suunnitelmissani on kuitenkin opetella tekemään myös kasvisruokaa ja ujuttaa se ruokavalioon siten, että viikossa olisi vaikkapa yksi kaksi päivää, jolloin syömme vain ja ainoastaan kasvisruokaa.

Toisekseen haluan myös painottaa, että espanjalainen kotiruoka on yksinkertaista. Ehkä teitä hätkähdyttää, miten yksinkertaista se todellisuudessa on. Hienot gourmet-ruoat ovat erikseen. Näissä postauksissa keskityn esittelemään vain ja ainoastaan espanjalaista kotiruokaa.

Ja sitten itse asiaan, eli ruokaan. Ensimmäiseksi haluaisin jakaa ehkä maailman yksinkertaisimman reseptin, johon Suomestakin taatusti löytyy ainekset. Tämä on sellainen ruoka, jota Suomessa ollessa tulee kokattua. 

Vihreät (litteät) pavut perunan kera ja kylkeen broilerfile

Suomessa ollessa olen löytänyt näitä vihreitä papuja pakastealtaasta. Hinta oli alle euron. Espanjassa ostamme pavut tietenkin tuoreena. Tuoreista pavuista täytyy napsaista pääty pois. Sitten kuoritaan joukkoon pari tai muutama peruna, niin että papuja on suhteessa enemmän kuin perunaa. Höyrykattilassa nämä valmistuvat noin viidessä minuutissa. Joukkoon voi laittaa halutessaan myös sipulia ja porkkanaa. Lounaan ensimmäinen lautanen on valmis! Nautitaan sellaisenaan tai tee kuten espanjalaiset ja lorauta sekaan oliiviöljyä. Joskus syömme tätä myös majoneesin kera, mutta hyvin harvoin. Majoneesikin täällä tehdään pääasiassa itse.

Seuraavaksi broilerfilettä. Meillä on pääasiassa neljä erilaista vaihtoehtoa broilerfileelle. Huom, filee on aina maustamaton ja ilman marinadia. Aluksi oli todella outoa, ettei löytynyt marinoitua kanaa, mutta nyt siihen on jo tottunut. Marinadia ei ole tullut ikävä, mutta jossain vaiheessa haluan kokeilla sen valmistamista itse. 

Näin me maustamme broilerfileet.

Vaihtoehto 1. Mausta filee curry-mausteella. 

Vaihtoehto 2. Mausta filee mustapippurilla ja suolalla.

Vaihtoehto 3. Friteeratut fileet. Vatkaa kanamuna lautasella. Laita toiseen lautaseen korppujauhoja. Uita filee ensin kananmunassa ja sitten korppujauhossa. Paista paistinpannulla oliiviöljyssä. Valmiit friteeratut fileet voi syödä sellaisenaan, tai toinen kiva tapa syödä ne, on laittaa päälle punaista paprikaa.

Vaihtoehto 4. Broileria kera sipulin ja punaisen/vihreän paprikan. Kuullota sipulit ja paprikat oliiviöljyssä, laita broilerpalat sekaan ja anna kypsyä. 

Paprikapurkki, paprika käy hyvin friteerattujen kanafileiden kanssa. Korppujauhoa eli pan rallado ja hierbas probenzales,joka koostuu basilikasta, oreganosta, rosmariinista, timjamista, kyntelistä ja meiramista. 

Ruokajuomana vesi. Jälkiruoaksi hedelmä, esim. appelsiini. Pieni pala patonkia, jota espanjalaiset monesti tykkäävät uittaa lautasella. Ja myönnetään, minä myös!

Iltapalaksi iso lautasellinen salaattia ja hedelmiä.

Joskus kokkaamme koko kanan uunissa. Siitä lisää jossain vaiheessa. 

Pyhäpäivän ruoka –taivaallisen hyvää

Seuraavaksi annan yksinkertaisen reseptin siinä muodossa, kun sen sain anopilta -whatsapp -viestillä. Tähän ruokaan ihastuin heti. Se on todella hyvää. En voi kuin suositella kokeilemaan! Tämä on varmasti lempiruokani täällä. Toki emme tätä kovin usein valmista, ehkä kerran kuussa. Todellakin suosittelen kokeilemaan. Ohje on yksinkertainen, mutta lopputulos taivaallinen!

"Porsaan sisä/ulkofile uunissa

neljä valkosipulin kynttä paloiteltuna, hierbas provenzales, suolaa ja kolmen appelsiinin mehu,

1 tunti uunissa" 

***

Tai jos teit niin kuin minä, että pilkot paloiksi, niin paista ensin paistinpannulla ja sitten liha vuokaan kera mehun, valkosipulin, maustesekoituksen ja suolan ja n. puolisen tuntia uunissa. Huomaa, että me siis puristamme itse mehun appelsiineista siihen tarkoitetulla laitteella.

***

Perunat kuoritaan ja pilkotaan haluttuun muotoon. Paista paistinpannulla oliiviöljyssä, jota on oltava reilusti. Niin, että perunat peittyvät. Öljyn pitää antaa kuumua ennen perunan laittoa pannulle. Lisätään suola. Nosta valmiit perunat tarjoiluvadille, älä jätä öljyyn lillumaan. Öljyä voi käyttää uudestaan, sillä peruna ei jätä makua. Näin se ei mene hukkaan.

Olisi kiva kuulla, mitä pidit tästä postauksesta?

ESPANJALAISTA KOTIRUOKAA –UUSI JUTTUSARJA ALKAA!

Jo blogini alkuajoista lähtien olen halunnut kirjoittaa ruoasta. Tähän mennessä olen jakanut muutaman reseptin, mutta varsinainen espanjalaisen ruokakulttuurin esitteleminen on jäänyt.

 

En tiennyt mistä aloittaa ja miten lähestyä aihetta, sillä se on laaja. Espanjalaiset, jos ketkä ymmärtävät ruoan ja nimenomaan hyvän ruoan päälle. Hyvin harva kansakunta suhtautuu ruokaan yhtä intohimoisesti kuin espanjalaiset. Täällä se näkyy. Ravintoloita on lukemattomia, siinä missä baarejakin. Tapaksien kirjo on henkeäsalpaava.  Olenpa ollut joskus mukana tekemässä jättikokoista paellaa. 

Kertoako siis niistä hienoista ravintoloista ja gourmet-ruoista? Vai tavallisesta kotiruoasta? Päädyin jälkimmäiseen. Lähinnä siksi, että se on osa arkeamme. Ei ne hienot ravintolat. Olen ehkä kerran elämässäni ollut ns. hienommassa ravintolassa. Kyseessä oli Zaragozan kaupungissa sijaitseva Teatro Principal. Eli ravintola sijaitsee teatterin yläosassa. Niin kuin teatteri, se on kaunis ja ylellinen, minkä lisäksi erittäin suosittu. Hinta ei ole ollenkaan paha, vain n. 20€! Jos siis kiinnostaa syödä astetta erikoisemmassa paikassa Zaragozassa, niin tämä on se paikka. Tähän ravintolaan on kuitenkin viikkojen jonot, joten varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin.   

Ravintola Teatro Principal, kuvassa teatterin aula. Kuva on lainattu.

Tässä siis ainoa ravintolavinkkini tänne Zaragozaan. Tästä eteenpäin turisen vain kotiruoasta, espanjalaisesta aidosta kotona valmistetusta ruoasta. Se kuuluu välimeren ruokavalioon, joka on yksi terveellisimmistä ruokavalioista, mitä olla voi. 

Sitä tukee myös oma kokemukseni. 

Suomessa ollessa yleensä lihon, kun taas Espanjaan palatessa laihdun. Molemmissa maissa liikun, mutta ainoa mikä muuttuu, on ruoka. Lisäksi vuosia sitten minulla todettiin anemia. Olin lomamatkalla Espanjassa. Olimme eräässä kirjakaupassa, kun yhtäkkiä korvissani alkoi soida. Silmäni olivat auki, mutta näin vain pimeyttä. Ambulanssi ja poliisi tulivat paikalle. Minulle tehtiin paikan päällä kokeita, esim. sydänfilmi. Kyseltiin, käytänkö huumeita. En tietenkään. En ollut myöskään humalassa. Minulla todettiin anemia. Itse epäilen, etten vielä silloin ollut tottunut ruoka-aikoihin ja verensokeri pääsi laskemaan liian alas.

Minulla on ollut todella alhainen hemoglobiini lähes koko ikäni. Kun asuin Espanjassa yhtä kyytiä melkein vuoden ja menin sitten Suomeen ja kävin testeissä, niin arvot olivat täysin normaalit. Olin ihmeissäni. Ensimmäistä kertaa elämässäni ne olivat kohdillaan. En löydä tähän mitään muuta syytä kuin espanjalaisen ruokavalion. Toki Suomessakin syömme melko terveellisesti, eli kotiruokaa, mutta Espanjassa minun elämä on paljon terveellisempää. 

Niinpä kerron tässä juttusarjassa espanjalaisesta kotiruoasta. Mitä me täällä oikein syömme? En väitä, että se olisi se täydellisin ruokavalio. Mutta minulle se on sitä, joskin tiedostan, että parannettavaa on. Tämän juttusarjan avulla yritän siis samalla parantaa omia syömisiäni, esim. hedelmiä minun pitäisi syödä enemmän. 

Tässä ensimmäisessä postauksessa esittelen pieniä paloja keittiötämme ja ruokavaliomme peruspilareita. 

Hunajaa, oliiviöljyä, rypsiöljyä, tummaa ja vaaleaa etikkaa (vinagre bálsamico de modena, vinagre de vino - blanco).

Oliiviöljy. Se on espanjalaisen keittiön ehkä kaikista tärkein ainesosa. Kunnon oliiviöljy, jota käytetään ruoanvalmistuksessa ja salaatinkastikkeena. Se on erittäin terveellinen, jossa on paljon hyviä rasvoja. Ihmiskeho tarvitsee myös rasvaa ja oliiviöljystä sitä saa. Jotkut espanjalaiset jopa karsastavat rypsiöljyä. 

Oliiviöljy on heille se ainoa ja oikea. Suosittelen ostamaan ekstra-neitsytoliiviöljyä, joka kuuluu parhaimpaan laatuluokkaan. 

Mausteet. Kaapistamme löytyy paljon erilaisia mausteita. Mausteita käytämme tavallisesti lihaan, mutta myös pasta-ja riisiruokiin. Koskaan emme mausta liikaa. Oikeastaan ne muutamat tietyt mausteet toistuvat kerta toisensa jälkeen; basilika, mustapippuri, oregano ja yrttisekoitus ”hierbas Provenzales”, joka koostuu basilikasta, oreganosta, rosmariinista, timjamista, kyntelistä ja meiramista. 
 

Tietenkään keittiöstä ei koskaan puutu salaatin tekoon tarvittavia aineita. Meiltä löytyy aina myös sipulia, valkosipulia ja perunaa. 

Liha ja leipä ostetaan samana päivänä. Liha lihakaupasta (carniceria) ja leipä leipomosta (panaderia).

Höyrykattila

Höyrykattila näyttelee keittiössämme tärkeää osaa. Sillä kasvikset valmistuvat todella nopeasti, joskin kikherneiden ja linssien teossa menee silläkin enemmän aikaa. Silti höyrykattila on nopeampi kuin tavallinen. Lisäksi maku on paljon parempi kuin perinteisellä kattilalla valmistetuissa ruoissa. 

Ruoka-ajat

Aamu alkaa kevyellä aamupalalla. Tyypillinen espanjalainen aamupala on paahtoleipä marmeladilla, voisarvi marmeladilla tai ilman, keksejä tai muffinssia. Ei missään nimessä näitä kaikkia samaan aikaan, vaan vain jotain näistä. Lisäksi tuoremehua, parhaimmassa tapauksessa itse tuoreista appelsiineista puristettu. Kupponen kahvia tai teetä, yleensä kuitenkin kahvia. Espanjalaiset ovat kahvikansaa. 

Itse tyydyn paahtoleipään, koska nuo muut vaihtoehdot ovat mielestäni epäterveellisimpiä. Viikonloppuna saatan syödä muffinssin aamupalalla, mutta melko harvoin. Koska täällä ei ihan joka paikassa ole saatavilla ruisleipää, niin olen jo jonkin aikaa ajatellut vaihtaa aamupalatottumuksiani, niin että jatkossa keittäisin aamupuuron tai söisin enemmän kaurahiutaleita. 

Espanjassa syön huomattavasti vähemmän leipää kuin mitä Suomessa. Vain aamupalalla. Lounaalla otan vain pienen palan ja joskus iltapalalla. 

Meillä syödään lounasta klo 15.15. Yleensä lounas muodostuu ensimmäisestä lautasesta, joka on kasviksia/vihanneksia. Toinen lautanen on lihaa. Jälkiruoaksi hedelmä, joka vaihtelee kunkin kauden mukaan. Talvella appelsiineja ja mandariineja, kesällä persikoita jne. 

Perunaa syödään 1-3 kertaa viikossa ja silloinkin vähän, kera muiden kasvisten.

Pastaa meillä syödään perjantaisin. Ei muulloin. 

Riisiruoka myös kerran tai kaksi kertaa viikossa. 

Kaikkina muina päivinä siis kasviksia/vihanneksia: linssejä (lentejas), kikherneitä (garbanzos), lehtijuurikasta (acelgas), kurkkuyrttiä (borrajas), vihreitä papuja (judias verdes) ja cardo, jota en osaa kääntää. 

Kasvislautasen jälkeen syömme lihaa tai joskus harvoin kalaa. Me tykkäämme vain tonnikalasta ja lohesta. Tonnikalaa syömme lähes päivittäin salaatin kanssa. Liha voi olla vaikkapa jauhelihapihvi, porsas- tai naudanlihafilee, lihapullia tai makkaraa. Makkara on aina perinteisesti valmistettua, ei mitään teollista, kuten myös lihapullat. Ne teemme alusta alkaen itse. 

Illalla syömme ison lautasellisen salaattia, yleensä klo 22 kieppeillä. Ostamme kaupasta salaattipussin. Sen lisäksi laitamme salaattiimme tomaattia, herkkusieniä, oliiveja, maissia, tonnikalaa. Joskus myös sipulia (cebolla dulce), mutta silloin täytyy katsoa, että se on oikeanlaatuista sipulia, ei sitä, joka on vahvanmakuinen. Harvoin tulee laitettua surimia.

Iltapalalla saatamme syödä myös jotain lämmintä ruokaa, esim. espanjalainen perunamunakas, ranskalainen munakas tai makkaraa.  Tai jogurttia.

Ruokajuomana juomme lähes aina vettä, jonka otamme hanasta ja laitamme kannuun, jossa on suodatin.

Ruokailujen välillä (mutta myös jälkeen) syömme hedelmiä. Tosin minä olen ollut huono hedelmänsyöjä ja olen saattanut nauttia vaikkapa jogurttia. Yhteen aikaan valmistin paljon hedelmäsmoothieita ja oikeastaan niitä pitäisi taas alkaa valmistaa. Se on helppo tapa nauttia paljon hedelmiä yhdellä kertaa.

VÄLIMEREN RUOKAVALION ABC

● ruoka valmistetaan itse alusta loppuun, ei einesruokaa

● yksinkertaista, helppoa ja monesti nopea valmistaa

● ruoka valmistetaan kattilassa (höyry) ja paistinpannussa, harvemmin uuniruokaa

● ei kastikkeita, vain silloin tällöin ja silloinkin yleensä tomaattipohjainen esim. pastan kera, kermaa ei käytetä juuri koskaan ruoan valmistuksessa

● paljon kasviksia, lihaa/kalaa/mereneläviä ja hedelmiä

● päivittäin suositellaan vähintään 5 hedelmää

Tulevissa postauksissa esittelen lähemmin, millaista ruokaa syömme ja jaan reseptejä. Mutta tosiaan, ei tämä ole mitään rakettitiedettä. Espanjalainen kotiruoka on niin helppo valmistaa. Haasteena voi pikemminkin olla se, löytyykö Suomesta puoliakaan näistä kasviksista/vihanneksista?   

Loppuun vielä kuva keittiömme "erikoisuudesta", joka kuitenkin täällä päin maailmaa on ihan tavallista. Keittiöstä löytyy nimittäin pesukone ja tiskit tiskataan käsin. Ikkuna on tuossa vieressä ja siitä ripustan pyykit ulos kuivumaan. Saapi muuten olla tarkkana, ettei tipu naapurin terassille!