KAIKKI TIET VIEVÄT KYLÄÄN

Olet varmaan joskus kuullut sanonnan: Kaikki tiet vievät Roomaan? Espanjalaisille se on Rooman sijasta kylä. Lähes kaikilla espanjalaisilla on oma kylä (pueblo), jonne mennään pidennetyn viikonlopun viettoon, kokoonnutaan Pääsiäisenä tai muuten vain mennään rentoutumaan, pakoon pois kaupungin hulinasta. Ellei satu jo valmiiksi asumaan sellaisessa. Vaikka olisi syntynyt kaupungissa, niin monesti perheessä tai suvussa on joku maaseudun helmassa asuva, jolloin kaupunkilaisetkin oppivat menemään sinne.

 

Espanjassa on kyliä valtaisa määrä. Niin monta, että tietävätköhän itsekään tarkkaa lukumäärää. Unohtamatta tietenkään kyliä, jotka on hylätty tai jopa myytävänä. 

Kylä esiintyy espanjalaisessa kulttuurissa vahvasti. Se elää vitseissä, uutisissa ja ihan kaikkialla. Tutustuessaan uuteen ihmiseen, he saattavat kysyä ”miltä kylältä olet?”, ainakin jos kyseessä on vähäänkään vanhemman sorttinen espanjalainen. Jos siis haluat löytää jutun juurta espanjalaisten kanssa, niin kannattaa jutella heidän kylästään. He mielellään kertovat siitä ja ilman muuta se on se maailman paras paikka. 

Joitakin vuosia sitten oli suosittua tehdä maaseutumatkailua, joka tunnetaan ”ir al pueblo”. Hauskuus piili siinä, että siten saattoi tutustua toisen kotikylään. Kukapa ei olisi utelias näkemään ja vähän vertailemaan toista kylää omaansa. Maaseutumatkailu on edullista, mutta hintansa silläkin on. 

Myös meillä Espanjassa on oma kotikylä tai oikeastaan kaksi, jonne voimme aina mennä huoletta –vaikka päiväselti. Se on ilmaista, mutta siinä on tiettyjä velvollisuuksia. Ensinnäkään harvoin osumme vain me, vaan sinne voi tulla joku muukin sukulainen. Erityisesti kesäviikonloput, kylän juhlaviikonloppu ja Pääsiäinen ovat varsin suosittua aikaa. Onneksi talo on iso ja porukkaa mahtuu. Siellä on kuin olisi kotona. Täytyy itse tehdä ruokaa, pestä liinavaatteet ja siivota. Eli vierailu maaseudulla ottaa, mutta myös antaa. Vastapainoksi voi kerätä piha-aukiolta tomaatteja, tehdä kävelyretkiä, kulkea pitkin kylän sokkeloisia katuja, nähdä oliivipuuviljelmät...

Kylässä on tyystin toisenlainen tunnelma kuin kaupungissa. Ihmiset eivät vaikuta niin stressaantuneilta. He tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja saattavat jäädä juttusille. Jos he eivät tunne sinua entuudestaan, varadu vastaamaan kysymykseen ¿de qué familia eres? eli suomeksi Kenenkäs tyttöi/poikii työ ootta?

Viime syksynä tein retken molempiin espanjalaisiin kyliimme (joista kerroin täällä ja täällä). Niistä jäi hyvät muistot. Jos espanjalainen kylä onnistui valloitamaan miut, niin uskon, että varmasti myös monen muun matkailijankin. Espanjassa kun on kyliä moneen eri lähtöön... Oletteko kuulleet näistä kylistä?

Espanjan kauneimmat kylät TOP-15
1. Ronda (Malaga)

Kuva on lainattu täältä.

 2. Vejer de la Frontera (Cadiz)

Kuva on lainattu täältä.

  3. Cangas de Onís (Asturias)

Kuva on lainattu täältä.

 4. Altea (Alicante)

Kuva on lainattu täältä.

 5. Albarracín (Teruel)

Kuva on lainattu täältä.

6. Ubeda (Jaen)

Kuva on lainattu täältä.

 7. Hervas (Caceres)

Kuva on lainattu täältä.

8. Cudillero (Asturias)

Kuva on lainattu täältä.

 9. Priego (Cordoba)

Kuva on lainattu täältä.

 10. Laguardia (Alava)

Kuva on lainattu täältä.

 11. Alquezar (Huesca)

Kuva on lainattu täältä.

12. Hondarribia (Guipuzcoa)

Kuva on lainattu täältä.

13. Chinchon (Madrid)

Kuva on lainattu täältä.

14. Ribadesella (Asturias)

Kuva on lainattu täältä.

15. Alcalá de Henares (Madrid)

Kuva on lainattu täältä.

6 erikoista kylää Espanjassa 

1. Besalú (Girona)

Besalússa on aitoa historian havinaa, sillä siellä on arkkitehtuuria keskiajalta.

Kuva on lainattu täältä.

2. Setenil de las Bodegas (Cadiz)

Kylä, joka sijaitsee kivessä tai paremmin sanottuna sen alla.

Kuva on lainattu täältä.

3. Casares (Málaga)

Valkoinen kylä.

Kuva on lainattu täältä.

 4. Olite (Navarra)
Olipa kerran kylä, Olite...

Kuva on lainattu täältä.

5. Castellfollit de la Roca (Girona)
Kylä, joka on kuilun reunalla.

Kuva on lainattu täältä.

6. Borja 
Kylä, joka jäi historiaan, kun eräs innokas vanha rouva halusi "restauroida" Jeesusta esittävän Ecce Homo-freskon. Lue lisää täältä.

Katunäkymää Borjasta.

(Lähde: Espanjan 15 kauneinta kylää -artikkeli)

AURINKOENERGIAA

Jestas, miten ihana päivä miulla olikaan eilen. Ensin tein jotain odottamatonta ja latasin akkuja auringossa. En normaalisti ota aurinkoa, mutta tuli sellainen tunne, että se voisi tehdä hyvää. Niinhän se tekikin. Pari tuntia aamuauringossa oli juuri passeli. Ei ollut liian kuumakaan. Vaikka vallan hyvin viihdyn vaaleaakin vaaleamassa ihossani, niin ehkä jopa sain väriä naamaan. 

Pitkästä aikaa myös laittauduin, sillä menin ystävääni tapaamaan. Se oli spesiaalimpi juttu siinä mielessä, ettei olla nähty pariin vuoteen ja miun täytyi ajaa naapuripitäjään hänet tavatakseni. Olin valmistellut pikkulahjan, koska kuten olen varmaan jo aikaisemmin maininnut, niin miusta on ihana muistaa ystäviäni pienen lahjan muodossa. 

Asuna miulla oli peplum-toppi ja mustat housut. Löysin kaapin perukoilta teinivyöni (vyön, jota olen käyttänyt viimeksi joskus kymmenen vuotta sitten). Siinä on edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen säihkyä ja kimallusta, joten en malttanut olla laittamatta sitä. Se vähän niin kuin sopi yhteen avokkaideni kanssa. 

Vaikka blogini perusteella voisi luulla, etten korkkareita/avokkaita käytä, niin eilen siis jotain poikkeavaa. Minä avokkaissa! Tosin gröhöm, todellisuudessa ne oli jalassa vain lyhyen aikaa, koska ajaessa en todellakaan voisi noita kenkiä käyttää ja ne matkasikin pelkääjän paikalla. Ystäväni oli vastassa ja heh, siinä sitten unohdin kengät sinne autoon. Vierailu meni hyvin teetä hörppiessä ja kuulumisia vaihtaessa. Aika kului kuin siivillä. Ystäväni tietää paljon kaikesta kauneudenhoitoon liittyvästä ja häneltä sainkin hyviä vinkkejä ihoni paranteluun.

Tällä viikolla aloin muuten vihdoin seurata Serranon perhettä, heti kun tajusin sen tulevan Yle areenalta. Ilostuin niin kovin! En olekaan odottanut tätä sarjaa kuin muutaman vuoden. Sillä uskokaa tai älkää, niin en ole nähnyt vieläkään kyseistä sarjaa. Siis kokonaan. Mutta se oli vasten tahtoani, koska kaikki nämä vuodet olen kyseistä sarjaa kärkkynyt, josko milloin tulisi tv:stä. 

Serranon perhe on erityisen merkityksellinen espanjalaisuutensa vuoksi. On mukavaa kuunnella espanjan kieltä, kun se on niin kaunista -vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Oli myös mahtavaa tavata sarjan näyttelijöitä. Ensi talven, kun olen taas Espanjassa, niin oletettavasti tapaan lisää näyttelijöitä, joten toivon pääseväni kirjoittamaan taas postauksia niistä ja yleensäkin elokuvista enemmän. Nyt vain on elokuvan katselut jääneet vähemmälle, kun olen katsonut sarjoja, enkä niitäkään mitenkään erityisen paljon, kun olen ollut niin kiireinen.

VANHAN AJAN TUNNELMA

Aluksi meinasin, etten julkaise näitä kuvia. Sitten mietin, että näissä on niin ihana tunnelma. Oikea vanhan ajan henki! Miksi turhaan pantata tällaista kauneutta? Kyseiset kuvat on otettu paikasta, joka on oikeasti vanha, nimittäin yli 100 –vuotiaasta kartanosta, mikä varmasti tuo niihin oman kosketuksensa. Ehkäpä juuri sen takia paikassa tuntuu kuin aika pysähtyisi.

Kuulostaa kamalalta kliseeltä, mutta näistä kahdesta kuvasta olen saanut inspiraatiota. Kirjoitan joskus runoja. Pitkään aikaan, siis hirvittävän pitkään, ei ole tullut mitään ulos. Näitä katsellessa runosuoni alkoi sykkiä ja ei voinut muuta kuin tarttua paperiin ja kynään. Myös itse paikka on niin upea, että sitä pysähtyy ihastelemaan ja ehkä samalla myös haaveilemaan. 

UUTISIA KASVIMAALTA

Pahin pelkoni kävi toteen. Rikkaruohot olivat vallanneet kasvimaani. Tai sen mitä oli vallattavissa. Kasvimaani ei ollut mikään malliesimerkki aikaisemminkaan. Horsmat ovat ympäröineet sen melko hyvin ja kasvimaalle meno on kuin menisi viidakon läpi. Tällä kertaa mennessäni kasvimaalle vähän pitemmän tauon jälkeen, olin vaipua epätoivoon rikkaruohopaljouden äärellä. Olin ollut liian kiireinen kitkuhommiin ja nyt se oli kostautunut. Nostan kyllä tassut pystyyn ja myönnän samaan hengenvetoon, ettei se ole kovin mielekästä puuhaa.  

Rikkaruohokatastrofi ei jäänyt kasvimaani ainoaksi vitsaukseksi. Menetin yhden tomaattikasvin. Se oli ilmeisesti kuollut kuivuuteen. En ymmärrä, miten se on mahdollista. Olen ihan tarkoituksella tehnyt niin, etten ole kastellut kasvimaata kuin kerran viikkoon. Tomaatit ei pidä liiasta kastelusta, vaan auringosta ja lämmöstä. Ottaen huomioon viime aikaiset sateet ja ukkoskuurot, olin siinä uskossa, että minun kastelut oli olleet riittävät sekä tomaateille että muille kasvimaan kasveille. 

Ryhdyin urakkaan, jota niin kovin inhoan. Kitkin pahimmat horsmat ja muut rikat. Harmistukseni jäi kuitenkin pieneksi, kun kasvimaalla touhutessa huomasin sinne kaikesta huolimatta ilmestyneen salaatinlehtiä ja tomaatteja! Siis vau! 

Tomaatin versoissani on keltaisia kukkia ja ihka ensimmäiset tomaatit ovat nyt siis tässä jossain välissä ilmestyneet. Vielä ne on vihreitä. Siksi ne jäi miulta melkein huomaamatta. Siellä ne joka tapauksessa ovat. Enää täytyy vain odotella niiden kypsymistä ja sitten pääsen salaatin tekoon! Tunnelmani on aikaslailla  Kivisten ja Sorasten mukaan. Yabba Dabba Duu! 

Kasvimaan arkitodellisuutta. Ja ne itikat!