TÄSSÄ ON DAMA

Vilkas ja iloinen, koko ajan menossa ja leikkimässä. Kaikki vetää sitä puoleensa, pienestä muurahaisesta aina puluun asti. Mutta se on kiltti, ei pure ja se näyttää aina niin iloiselta, hymyilevältä. 

Sellainen on Dama, uusi perheenjäsenemme. Hän on siis poikaystäväni siskon koira, mutta kun yhtä suurta perhettä tässä ollaan, niin voinen varmasti puhua perheenjäsenestä. Ja ainakin häntä sellaisena kohtelen, aina rapsuttamassa ja paijjaamassa. Eipä Dama näytä siitä pistävän ollenkaan pahakseen. Se kun vaikuttaa rakastavan huomion keskipisteenä olemista ylitse kaiken. 

Dama on rodultaan cavalierkingcharlesinspanieli eli lyhyemmin ja helpommin sanottuna cavalier. Rotu on lähtöisin Britanniasta. Miusta on aika erikoista, että tämän näköisiä koiria on kuvattu maalauksissa jo 1400-ja 1500 –luvuilla. (Wikipedia)

Eikös olekin ihana koiruus? Vauva vasta, kuusikuukautinen. Oppi hiljattain haukkumaan, josta saimme taidonnäytteen eilen. Koko kerrostalolähiö raikui Daman haukuista. Toinen koira jossain haukkui ensin.

Tänä viikonloppuna Dama on täällä hoidossa. Juuri äsken veimme sen kävelylle läheiseen puistoon ja loppu viimein siitä tuli melko pitkä lenkki. Söimme hyvää espanjalaista kotiruokaa, jonka jälkeen jokainen vetäytyi levollensa. On siesta-aika. Ja jopa Damallekin näyttää pikku nokoset maittavan. 

REISSUN JÄLKEEN

Kotiin on nyt vihdoin palauduttu. Kamppeet on purettu matkalaukusta. Pyykkipino oli aikamoinen ja tämän päivää olen sitä selvitellyt. Espanjassa pyykinpesu tai paremmin sanottuna kuivaaminen on oikein metkaa puuhaa. ;) Monetkohan sukat tai pyykkipojat olen tiputtanut naapurin terassille? Upsista.

Ihana olla taas kotona. Moni pieni, suuri asia on muuttunut. Kuten vaikkapa se, että miun poissaollessani tänne oli ilmestynyt uusi perheenjäsen. Esittelen hänet pikimiten, jahka ensin itse tutustun häneen. En malttaisi odottaa!

 

Unkari-Kroatian matkamme oli erilainen monessakin mielessä. Tämä oli pisin reissuni (jos ei lasketa Espanjan matkoja sekä koulun puolesta tehtyjä vaihtoja). 16 ihanaa reissupäivää on takanapäin, mutta kamerassa on parhaat palat tallella. Otin jopa ihan vain muutaman videon, kun seilasimme Adrianmeren aalloilla. Niitä aaltoja, tyrskyjä, aurinkoa, kaunista rannikkoa ja saaria voisi tuijottaa pienen ikuisuuden.

Budapest.

Yhden matkan aikana tutustuimme kahteen maahan. Kuljimme junalla, lentäen, bussilla, metrolla, laivalla ja ratikalla. Silti käveltyä tuli ylivoimaisesti eniten. Jalkaparkani. Budapest-Zagreb-Plitvice-Dubrovnik –huippureitti, suosittelen! 

Matkamme aikana majoituimme hotellissa, hostellissa ja asunnossa. Kolme tyystin erilaista majoitusta. Sattumalta kaksi niistä osoittautui TripAdvisorin suosittelemiksi. 

Vielä reissutunnelmat pyörivät päässä. Vastentahtoisen blogitauon jälkeen tulossa postauksia reissustamme. Pahoittelut, etten bloggaillut reissun päältä. Olisin kovasti halunnut välittää reissukuulumisia jo paikan päältä, mutta en omista minikannettavaa tai tablettia. Muutenkin koko matkan ajan olin internetin saavuttamattomissa. Miulla oli vain vihko ja kynä mukana jemmassa ja siihen tuli raapustettua aatoksia. Lomallakaan en tahtonut irtautua kirjoittamisesta. Kynään oli tartuttava kirjoitusvimman iskiessä. Olisi ollut kiva jo silloin jakaa ne teidänkin kanssa. 

Unkarin ja Kroatian ymppääminen samaan reissuun oli varsin toimiva ratkaisu. Tosin nyt jos suunnittelisin reissun uudestaan, niin olisin Budapestissa pidempään. 

Maisemaa Dubrovnikista.

Tykkäsin molemmista maista ja kaikki kolme kaupunkia, Plitvicen kansallispuisto ja Elafiti-saaristo olivat eri kivoja. Silti tuntuu, että Budapestilla oli meille eniten annettavaa. Mutta huikean ihana matka oli tällaisenaan. Ihanat muistot jäivät lämmittämään mieltä ja siitä ammennan energiaa tulevaan. Lisää postauksia tulossa myöhemmin!

KOTONA TAAS JA MATKALLE JO

Eilen lopen väsynyt, mutta nyt taas pirteä ja onnellisella mielellä oleva reissaaja tuli ilmoittautumaan. Kaikki hyvin! Matka Espanjaan oli hyvin pitkä. Oli haikeaa lähteä taas, mutta toisaalta olin hyvinkin iloinen, että pääsin takaisin. Tästä alkaa loma! Matkalaukku on viittä vaille valmis ja reissaajat myös. Lähtö on yöllä. Tätä matkaa on odotettu ja sitä varten on säästetty. 

Hei, hei kesä

Tämä kesä oli kiva kesä, vaikkakin työntäyteinen. Nyt ilmassa oli jo syksyn tuntua, mutta Espanjassa kesää on onneksi vielä jäljellä. Harmitti kuitenkin ihan älyttömästi, etten Suomessa ollessani ehtinyt nähdä yhtä parhaimmista ystävistäni. Odotan häntä kuitenkin Espanjaan vierailulle. Toivottavasti toteutuisi!

Onneksi ehdin tekemään kivoja kesäjuttuja. Sellaisia, jotka tekevät kesästä kesän.

● otin aurinkoa.
● uin omassa rauhassani metsälammella.
● seurasin piisamien touhuja.
● näin lepakon liitelevän (keskellä kirkasta päivää).
● säikähdin sorsia. Vaikkakin on todennäköisempää, että ne säikähtivät enemmän minua kuin minä niitä. Ensin kuulin oudon äänen, säikähdin. Näin sorsan sukeltavan veteen. Sitten se nousi vedestä vähän matkan päästä ja lensi pakoon. Hänen mielestään olin varmaan todella pelottava näky. 
● söin jäätelöä, lakkoja, mansikoita ja muita marjoja.
● luin kirjaa.
● katsoin Serranon perhe –sarjaa.
●  kävin festareilla.
● vietin aikaa ihanien ihmisten kanssa ja puhelimen äärellä käyden pitkiä keskusteluja aina yömyöhälle.♥ (kaikista tärkein!)
● kävin Venäjän matkalla.
● tutustuin uusiin ihmisiin ja tapasin taiteilijoita.
● pyöräilin.
● kävin kuntosalilla.
● rullaluistelin.
● ihastelin ukkosta ja näin häikäiseviä salamoita.
● kesälonkero hyvässä seurassa

Nyt vihdoinkin miulla on oma loma ja vihdoinkin voin ihan oikeasti nauttia auringosta, vapaasta, tekemättömyydestä. Ainakin aion hyvällä omatunnolla rentoutua ja hemmotella itseäni. Irtiotto arkeen. Niitä tarvitaan. Ne ovat elämän suola. Varsinkin, kun sen saa jakaa mitä parhaimmassa seurassa. 

LÄHTÖ LÄHESTYY

Tunnelma on nyt melko hermostunut ja jännittynyt. Tässä viimeistelen matkalaukun pakkausta. Ja sitten, ihan kohta, nappaan jättikokoisen, sinisen matkalaukkuni, laitan repun olalleni ja otan käsilaukun käsiini. Vilkaisen viimeisen kerran huonettani, kotiani. Sanon hyvästit perheelleni. Matka kohti Espanjaa alkaa. Siellä minua odottaa toinen perheeni, Espanjan perhe.

Tämä on varsinainen pikalähtö (onneksi olin aloittanut matkalaukun pakkaamisen hyvissä ajoin, hih!). Vielä eilen olin töissä. Miulla oli tosiaan viimeinen työpäivä täällä Suomen puolella. Se ei ollut mikään normipäivä, vaan poikkeuksellisesti menin iltavuoroon. Meillä oli häpenningiä, josta laittaisin kuvia, jos niitä olisin ehtinyt ottaa. Sen sijaan on tyytyminen näihin valmistelukuviin. 

Siitä syntyi ihana itämainen keidas, joka lähti minun ideasta. Oli paljon kynttilöitä, tuikkuja ja lyhtyjä. Oli kukkia, neilikoita ja liljoja, joiden tuoksu oli huumaava. Sain kiitosta, miten olin osannut valita juuri oikeat kukat oikeaan paikkaan. Oli musiikkia, suitsukkeita.

Tapahtuma onnistui hyvin ja saimme kiitosta erityisesti tunnelmallisesta itämaisesta kuistista, jossa sai nauttia teetä, olla vain, nauttia ja seurustella. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli paljon porukkaa ja ilokseni huomasin, että eräs taiteilijakin. Tänä kesänä olen tutustunut moniin taiteilijoihin ja heidän töihinsä. Olen nähnyt hyvin erilaista taidetta, oppinut taas uutta ja sitä, miten taiteessa on rajattomat mahdollisuudet. Siinä missä oma taiteeni rajoittuu sarjakuviin, joku toinen taiteilija luo taidetta vaikkapa puusta. Koruseppä tekee koruja, mutta joskus korujen ja taiteen välinen raja on hyvin häilyvä.

 

Kun ilta oli pulkassa, järjestimme pienet kesäkauden päättäjäiset työkavereiden kesken. Illastimme yhdessä. Tarjolla oli mm. erilaisia salaatteja ja jälkiruokaa. Miun piti ottaa vain vähän iltapalaa, mutta söin niin paljon, että maha paukkui. Kaikki oli hyvää ja melkein kaikkea oli pakko maistella.

Hyvää sunnuntai-iltaa teille siellä ruudun toisella puolen!