SUNNUNTAI

Espanjassa sunnuntait ovat siitä erilaisia, että kaikki (paitsi kiinalaisten) kaupat ovat kiinni. Hassua kyllä, eipä edes tee mieli mennä ostoksille, kun kyseessä on sunnuntai. Kioskit puolestaan ovat auki ainakin aamupäivällä, koska eihän lasten karkkipäivää sovi unohtaa. ;)

Tuulee...

Sunnuntaina ilmapiiri on rauhallinen ja leppoisa. Ei ole kiire minnekään ja pitkästä aikaa näkyy iloisia kasvoja kadulla. Se onkin vallan mainio päivä mennä puistoon pienelle kävelylle, viettää aikaa perheen kanssa tai käydä vaikka jossain näyttelyssä, kuten me teimme. Eri toten tänä sunnuntaina kadut olivat täynnä väkeä keskustassa, koska eilen alkoi Pilarin juhlat. Kerroin tuosta juhlasta vuosi sitten tässä postauksessa.

 

Me puolestaan suuntasimme bonsai-näyttelyyn, jossa pääsimme tutustumaan noihin pienoiskokoisiin puihin. Bonsaita eli ruukkupuuta kasvatetaan ruukuissa siten, että niistä lopulta tulee kuin oikeita puita. Sillä erotuksella, että ne ovat pieniä. Oksia ja juuria muotoillaan leikkelemällä.

Minullakin oli joskus oma bonsai-puu, mutta äh, se kuoli. Hoito on hyvin vaativaa ja lisäksi täytyy huomioida kunkin lajin erityisvaatimukset. Mistä tahansa puusta voidaan kasvattaa bonsai, vaikkapa koivusta. Myös pensaasta voi kasvattaa bonsain. Oikeastaan ainoa ehto on, että kasvattipa mistä kasvista tahansa, niin sillä täytyy olla puumainen varsi.

Bonsain kasvattaminen on varsin palkitsevaa. Niissä näkyy vuodenaikojen vaihtelu siinä missä normaalikokoisilla lajitovereillansa.

Huomatkaa tässä, miten lehdet ovat alkaneet kellastua. On syksy...

Tässä näyttelyssä mielenkiintoisinta oli nähdä metsä, joka muodostui bonsai-puista. Näin myös isokokoisimmat  bonsait ikinä, mikä oli todella kiehtovaa. Mutta jotta pienestä taimesta tulee puu, vaatii se vuosikausien työtä ja panostusta. 

Puut voivat elää hyvin vanhoiksi, vanhemmiksi kuin me. Juttelimme alan harrastajan kanssa, joka kertoi jo opettavansa harrastusta lapsenlapsilleen. Kun hän ei enää pysty ja voi, jatkavat hänen lapsensa ja lapsenlapsensa niiden bonsaiden huolehtimista, joiden kasvattamisen hän aloitti pienestä taimesta.   

AVAUTUMINEN VIIKONLOPUSTA

Miun täytyy tunnustaa, että olen varmaan huonoin koiranhoitaja ikinä. Viikonloppuna meillä oli koiravieras Dama, kuten varmaan muistattekin. Kiitos Daman, siitä tuli erilainen viikonloppu. Koiravieraita on kiva saada, mutta aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä.

Dama-hauveli palasi suunnitelmien  mukaisesti sunnuntai-iltana kotiinsa ja huom. täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vaikka oli lähellä sekin, ettei meillä ole kohta hauvaa ollenkaan...

Tässäpä Daman tempaukset:
-  Käytin Damaa lenkillä lauantai-yönä illallisen jälkeen. Neiti teki siitä lenkistä mahdottoman hyppimällä koko ajan ja puremalla talutushihnaa. Sitten Dama asettui makuulle, eikä suostunut liikkumaan -enkä minä vakuutettua neitiä lenkkeilyn ihanuudesta. Lopulta suunnanvaihto kotia kohti auttoi.Ja minä ihmettelin, että ensimmäistä kertaa tapaan koiran, joka ei halua lenkkeillä?!

 - Teimme taikatemppuja Daman leikkiluulla siten, että olevinaan söimme hänen luunsa. Sivuprofiilista katsottuna luu siis katosi. Dama sai jostain epäinhimilliset voimat ja juoksi suoraan maasta syliin istuessamme sohvalla. Normaalisti se on niin pieni, ettei yletä tulla syliin!

 -  Dama karkasi. Kyllä, luit oikein. Keskellä kirkasta päivää, keskellä kaupunkia. Se nappasi talutushihnan suuhunsa ja pinkaisi karkuun kuin tuli perseen alla. Tietenkin se juoksi keskelle tietä ja sitä lähestyvä taksi iski jarrut pohjaan. Dama selvisi säikähdyksellä, mutta oli karvan päässä, ettei sille sattunut mitään tai pahempaa, menettänyt henkeään.  

- Sunnuntaina vein Daman lenkille siestan jälkeen.  Kun palasimme kotiin, niin heti sisälle päästyään neiti tekee elämänsä pisut eteisen lattialle. Ei sitten voinut tehdä tarpeitaan minuuttia aikaisemmin, kun olimme vielä ulkona? Oli neidillä pokkaa! 

TREENIOHJELMA KUNTOSALILLE

Eilen aloitin kuntosalin. Päätin, että jokin liikunnallinen harrastus on aloitettava. Koska olin tykännyt käydä kuntosalilla ja koska myös poikaystäväni käy, niin valinta ei ollut kovinkaan vaikea. Takaisin kuntosalille!

Paluu ei kirpaissut, toisin kuin olin jo mielessäni ehtinyt kuvittelemaan. Päinvastoin. Viikonloppuna jalat huusivat hoosiannaa. Olinkohan lenkittänyt Damaa liian paljon vai mikä lie, mutta jalat olivat oikeasti kipeät, sellaiset jäykät.

Tänään oli ihme tapahtunut! Ilmeisesti kuntosalille paluun myötä sain tuon kivun pois tai sitten kyseessä oli vain sattuma. Joskaan tänään ei tullut sitä tunnetta, joka tulee kunnon treenin jälkeen lihaksiin. Eilen hikoilin ja sydän pomppi tuhatta ja sataa. Alkukankeutta oli. 

Henkilökuntakin muisti minut näin pitkän ajan jälkeen. Olin otettu! Tänään, kun puolestani kävin marketissa, niin sielläkin myyjä muisti miut. Hauska juttu!

Tässä treeniohjelma, jolla treenaan nyt jonkin aikaa. Tällä pääsee kuntosaliharrastuksen alkuun, mutta nämä ohjelmathan ovat aina henkilökohtaisia. Meillä jokaisella on omat tavoitteet. Esimerkiksi minun ohjelma on tarkoitettu parantamaan kuntoa ja kiinteytymään kauttaaltaan. 

Jos tekin aloitatte kuntosalin ja on samat tavoitteet, niin tällä tosiaan pääsee alkuun. Myöhemmin teitä kiinnostanee konsultoida oman kuntosalinne kanssa ja pyytää räätälöity ohjelma. Ohjelma täytyy vaihtaa jonkin ajan kuluttua, ettei kroppa totu, vaan kehittyisi. 

Ja eikun urheiluvaatteet reppuun ja kuntosalille mars! Tai ainakin ylös, ulos ja lenkille!

SERRANON PERHE –SARJA-ARVOSTELU JA MUISTELOITA

Kesällä en katsonut elokuvia. Vapaa-aikaa oli vähän ja tekemistä paljon. Silloin Serranon perhettä alettiin esittää uusintana alusta loppuun. Ilostuin! Miutkin sarja imaisi siinä samalla mukaansa ja sitä oli hauska seurata niinä synkkinä, sateisina kesäiltoina. 

Serranon perhettä voisi kuvailla komediaksi ripauksella draamaa. Nimensä mukaisesti sarjassa seurataan Serranon perheen elämää. Kaikki alkaa, kun Diego avioituu nuoruuden rakkautensa Lucian kanssa. Syntyy uusperhe ja se tuo mukanaan jos jonkinmoista konvervinkkia. 

Sarjassa osattiin luoda hyvin jännitteitä. Suurimmaksi osaksi kepeää ja hauskaa katseltavaa. Välillä oli turhauttavaa, kun tuntui, ettei tarina etene. Hahmot ja näyttelijät ovat parasta. Santiago on lempihahmoni sarjasta ja täytyy kyllä nostaa hattua Jesús Bonillan näyttelijänlahjoille. Hauskinta, kun Santi suuttuu. 

Antonio Resines tekee myös upeita roolisuorituksia Serranon perheen päänä, Diego Serranona.

Olen nyt menossa neljännessä tuotantokaudessa. Pientä toistoa on ilmassa. Silti sarja vaikuttaa edelleen kiintoisalta, vaikka siltikin pidän ensimmäisiä tuotantokausia parhaimpina. Kokonaisuudessaan voitaneen puhua loistavasta sarjasta. Neljä tähteä viidestä.

Heh, en ole yhtään puolueellinen, vaikka olen tavannut sarjan näyttelijöitä. ;) Ihania immeisiä! Jesús Bonilla ja Antonio Resines tulivat pari vuotta sitten käymään Zaragozassa uuden elokuvansa La Daga de Rasputin tiimoilta. Olin promotilaisuudessa mukana ja seurasin suurella mielenkiinnolla, vaikken ihan kaikkea ymmärtänytkään, kun höpöttivät espanjaksi niin nopeasti. Myös muita näyttelijöitä olen tavannut juurikin promotilaisuuksissa, kuten Véronica Sánchezin.

Tosi asiassa yksikään sarja ei ole koskettanut näin henkilökohtaisesti. On eri asia seurata sarjaa kotisohvalta ja sitten yhtäkkiä tavata näyttelijä ilmi elävänä. Zaragozassa järjestetään edelleen promotilaisuuksia vaihtelevasti. Koska tilaisuuksia on niin vähän, olin syystäkin harmissani, kun sain tietää viime viikon torstaina olleen yhden. Ja minä loistin poissaolollani! Matkoilla kun vielä olin. 

Arvostelin nyt ensimmäistä kertaa Serranon perhe –sarjan ja koska kyseessä on päänäyttelijät ja oleelliset hahmot, niin ajattelin näiden kuvien sopivan tähän. Minä itsehän olen näissä ihan epäonnistunut. No, olkoon se näiden aitoustodiste. ;)