VAATE ÄIDILTÄ TYTTÄRELLE

Päivänsäteen menninkäinen-blogin esimerkkiä seuraten minäkin intoudun raottamaan nyt vaatekaappini aarteita. Minulla on yksi tosi vanha vaatekappale, joka on 1970-luvulta. Äitini tykkäsi matkustella tuohon aikaa ja kävi vähän eksoottisimmissakin paikoissa -kuten Marokossa. Sieltä hänen mukaansa tarttui tällainen vaate, sininen kaapu. Kyseessä on todella nätti vaate. Niinpä se ajoi ennemminkin matkamuiston virkaa, eikä siten päätynyt käyttöön.

Sitten minä kinusin sitä itselleni, eikä sen ostosta ollut ehtinyt vierähtää kuin muutama vuosikymmen... Mutta miulla oli tosi hyvä tekosyy! Olin lähdössä matkalle Tunisiaan, joten halusin olla maassa maan tavalla. Tunisiahan on melkein kuin Marokko. ;) Pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme miehen kanssa reissuun  kohti Tunisiaa, oli vuosi 2009. 

Kyseessä oli matkatoimiston kautta järjestetty kiertomatka espanjalaisryhmän mukana ja meillä oli koko ajan espanjaa puhuva opas mukana. Se oli ensimmäinen valmismatkani. Oli todella luksusta, kun ei itse tarvinnut huolehtia mistään, kunhan oli vain lentokentällä sovitusti. Sillä matkalla nähtiin niin paljon, varmaan puoli Tunisiaa.

Varmaan arvaattekin, että tuo sininen kaapu oli minulla mukana matkassa. Ja se todella pääsi jopa käyttöön -ensimmäistä kertaa ever! Oppaammekin sanoi, että olen ihan kuin paikallinen. Tosin ainoa mutta oli tuo miun hiusten väri, joka herätti vähän turhan paljon huomiota. 

Tuo puku osoittautui käytössä supermukavaksi. Varsinkin, kun me oltiin matkalla ajankohtana, jolloin lämpötilat olivat päätä huimaavia. Se oli täydellinen hellevaate ja mikä parasta, ei tarvinnut murehtia pömpöstä mahasta. Sattumalta miun kengätkin osui yks yhteen tuon puvun kanssa, sillä ne oli myöskin tummansiniset ja ripaus säihkyä ja kimallusta, vaikkei se kuvassa näykään.

KUUKAUDEN BLOGI

Mukavia uutisia! Vivi Vinna on Pink Bubble-blogin marraskuun Kuukauden blogina. Jippii! Kirjoitin jo viime vuonna Susannalle, kun hän huhuili uusien blogien perään niitä esittelevään juttusarjaan. Silloin ei tärpännyt, mutta nyt vuotta myöhemmin pääsin mukaan.   

Pink Bubble on blogi blogimaailmasta, jossa käsitellään kaikkea siihen liittyvää ja annetaan vinkkejä moneen pulmaan. Olen vakkarilukija ja saanut moneen juttuun kullan arvoisia neuvoja. 

Kuukauden blogeissa esitellään erilaisia blogeja joko haastattelun tai arvioinnin kautta. Minun osuudessa yhdistyivät nuo kaksi. En tiennyt yhtään, mitä tuleman pitää Susannan arviointi-osuudessa, mutta kaikki risut ja ruusut otetaan mukisematta vastaan. 

Lisäksi juttuun tuli kuvia matkan varrelta. Juttusarjaan osallistuminen oli kiva kokemus. Siinä sai pohtia vastauksia tosissaan, mikä ei koskaan ole ainakaan huono asia. 

Minusta tuntuu, että juuri nyt minulla on paljon annettavaa blogille. Vaikka postaustahti on harventunut siitä, mitä se oli alkuaikoina, niin se ei johdu ideoiden vähyydestä. Vaikka oli sekin aika, jolloin tuntui, että pää löi tyhjää. Nykyisin vaan panostan enemmän tekstiin.  Uskon, että pidempään mukana olleet ovat huomanneet jonkinlaista kehitystä. Ainakin itse koen näin ja pyrin siihen koko ajan. Jotenkin kuvatkin tuntuvat hivenen laadukkaammilta, vaikka kamera on se sama vanha. 

Blogini on tosiaan ollut rönsyilevä ja ehkä muiden on ollut vaikea löytää punaista lankaa ja itsellenikin se selvisi joku aika sitten. Espanja ja tarinat. Kaikenlaisten tarinoiden kirjoittaminen ja kolumnit. Myös elokuva-ja sarjajuttuja on tulossa. Eli melko samoilla eväillä mennään; kirjoittaen siitä, mikä hyvältä tuntuu. 

Lisää voitte lukea Pink Bubble-blogissa!

LUCY (sci-fi, toiminta, v.2014, 90 min.) –VUODEN HULLUIN ELOKUVA

Hei, kirjoitan nyt pitkästä aikaa elokuva-arvostelun. Olin ihan liekeissä tätä raapustaessa, koska tässä on potentiaalia vuoden tai kenties kaikkien aikojen hulluimmaksi elokuvaksi! Katsoin Lucyn viime viikonloppuna. Siitä tuli heti tunne, että "huhhuh". Lucy on sci-fiä ja toimintaa alusta loppuun.

Elokuva kertoo nuoresta Lucy-nimisestä naisesta, joka sekaantuu vahingossa hämäriin bisneksiin ja joutuu vasten tahtoaan muuliksi. Jotain kuitenkin tapahtuu… ja Lucystä tulee supernainen.

Elokuvan on ranskalainen ja sen on ohjannut Luc Besson. Pääosassa loistaa Scarlett Johansson. Alku alkaa lupaavasti ja erittäin mielenkiintoisesti. Sitten elokuvassa tapahtuu jännittäviä käänteitä. Mitä pitemmälle se etenee, sen oudommaksi ja hullummaksi se tulee. Elokuva ei lässähtänyt missään vaiheessa, koska siinä oli koko ajan toiminta päällä. Hieman kiinnostavuuttaan se menetti loppua kohden, ollen samalla kertaa niin mieletön, ettei katsomista voinut jättää kesken. Lucy oli jotain niin utopistista kuin olla voi. Elokuvan nähneet ymmärtävät varmasti, mitä tarkoitan. 

Suosittelenko katsomaan elokuvan? Kyllä, jos yhtään kiinnostaa sci-fi ja toiminta. Elokuvateatterissa tätä en kuitenkaan katsoisi, sillä ei tämä niin hyvä ollut, että siitä kannattaisi maksaa kallis sisäänpääsy. Sen sijaan lauantai-illan viihdykkeeksi oikein mainio leffa. Miinuksia annan siitä, että elokuva tosiaan on niin mieletön ja hullu. 

Kuva on lainattu netistä.

Mielestäni, jos tehdään sci-fiä, niin olisi tosi tärkeää tehdä se ns. uskottavasti. Antaa joku ”looginen” selitys. Toki elokuvan alussa oli yritystä antaa selitys, miksi Lucysta tuli sellainen kuin tuli. Se, mitä sitten tapahtui, oli jotain niin uskomatonta, ettei sitä oikein voinut ymmärtää. Sci-fin piikkiin toki voi ja pitää tehdä hulluja asioita, mutta olisin kaivannut jonkinlaista uskottavuutta. Uskottavuutta ymmärtääkseni elokuvaa paremmin. 

Lucy saa kaksi ja puoli tähteä viidestä eli ihan ok leffa ajanvietteeksi.  

YKSI ESPANJAN KUULUISIMMISTA NÄYTTELIJÖISTÄ OLI TÄÄLLÄ!

Sain jälleen kerran ilon olla mukana espanjalaisen elokuvan keskustelutilaisuudessa Zaragozassa, jossa paikalla oli erityinen vieras. Erityinen siinä mielessä, että kyseessä on yksi Espanjan kuuluisimmista näyttelijöistä. Mies, joka on kokeillut siipiään myös Yhdysvalloissa ja ollut mukana sellaisissa elokuvissa kuin Blade, Hellboy…

Jos odotatte jotain kansikuvapoikaa, niin valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Tämän miehen ulkonäkö ja persoona jakaa ihmiset kahteen leiriin, toiset tykkää ja toiset ei. Joka tapauksessa illan vieraamme on alan rautainen ammattilainen, jolla on kokemusta näyttelemisestä, käsikirjoittamisesta, ohjaamisesta ja tuottamisesta.

Ennen tilaisuutta ja päivän asu

Tilaisuuden oli määrä alkaa tuttuun tapaan klo 20, paikkana vanha yliopisto Paraninfo. Ja, kun sanon vanha, tarkoitan myös todella sitä. Itse Albert Einsteinkin vieraili omana aikanaan siellä. Tuntuikin vähän hassulta ajatella, että näitä käytäviä pitkin hänkin oli varmaan kuljeksinut.

Oltiin melkein ensimmäisiä, jotka tuli paikan päälle. Ja hyvä, kun tultiin. Näimme nimittäin jo aulassa tilaisuuden isännän ja hänen vieraansa, joka höpötti puhelimeen ja piiloutui hatun alle.

Minulla oli asuna tällainen kokonaisuus. Monesti arkena pukeudun mustiin kauttaaltaan, mutta nyt halusin vähän väriäkin mukaan. Laitoin siis tuon punaisen itse tekemäni hameen, josta pidän todella paljon. 

Jonossa sattui ja tapahtui

Pitkän aikaa sai odotella ilman sen kummempaa liikennettä. Muutama ihminen tuli jonoon. Tuntia ennen tilaisuuden alkua alkoi tapahtua. Ihmisiä lappasi sisään ja jono vain kasvoi. Taas kerran oli ihmisiä, jotka yrittivät etuilla ja livuttautuivat meidän eteen. Vieressä ollut nainen huomautti heille, jotka sitten tottelivat ja menivät jonon päähän.

Lopulta, kun kello oli pykälässä, ihmiset vyöryivät portaisiin. Portailla oli mies, joka otti numerot talteen. Ilman tuota numeroa ei päässyt siitä ohi, mutta tokihan siitä varmasti joku on livahtanut. Lisäksi siinä oli muutama tyyppi, jotka ihan törkeästi etuilivat. Aika kiireellä siinä sai sitten nousta isot raput ylös asti ja sitten tapahtui jotain. Ihmiset alkoivat JUOSTA. Ja kyseessä oli ihan kaiken ikäisiä ihmisiä. Minunkin oli sitten pikku pakko laittaa turbovaihde päälle, koska olin varta vasten tullut sinne todella hyvissä ajoin. Ei olisi ollut reilua, etten sitten pääsisikään etualalle. Onneksi sain lopulta ihan hyvän paikan! Vaikka eihän se ole sama asia, kuin eturivin paikka.

Minua jäi harmittamaan ja ehkä vähän hampaankoloon etenkin ne pari miestä, jotka olivat etuilleet. Tämä kaksikko oli tullut paikalle aivan viime hetkellä, kiilasivat kaikkien ohi törkeästi ja kaiken kukkuraksi pääsivät eturiviin. Reilua?  

Tämä olikin koko tilaisuuden ainoa huono puoli. Ja jos olikin paha mieli, niin se haihtui viimeistään silloin, kun illan vieras Santiago Segura tupsahti paikalle ja sai kaikki nauramaan.

Kysymyksiä ja keskustelua

Luis Alegre esitteli Santiago Seguran ja sanoi:”On luksusta saada hänet tänne vieraaksi”. Lisäksi hän sanoi pilke silmäkulmassa: ”olemme yliopistossa ja täällä varmasti tullaan tekemään monet väitöskirjat Torrente-elokuvasta”.

 

Juuri Torrente oli illan teema. Torrente on sovinistinen ja juopotteleva madridilaispoliisi ja elokuvat kertovat hänestä tosi toimissa.

Kuva on lainattu netistä.

Santiago Segura on mies Torrenten takana. Hän loi kyseisen hahmon ja sen jälkeen ohjasi ja näytteli ensimmäisen komediaelokuvan. Siitä tuli niin suosittu, että niille on tehty jatko-osia. Santiago oli tässä tilaisuudessa markkinoimassa viidettä jatko-osaa, joka hänen mukaansa tulee olemaan se viimeinen. Tämä elokuva onnistui saavuttamaan ensimmäisenä viikonloppunaan 530 000 katsojaa, mikä tekee siitä tämän vuoden parhaimman ensi-iltaviikonlopun. Torrente-elokuvat ovat todellinen ilmiö espanjalaisessa elokuvamaailmassa.

Huuliveikkona Santiago heitti näppärän kommentin:  ”Nostakoon kätensä pystyyn jokainen, jolla on fiksu kysymys. Tai vähemmän fiksu.” Sen ensimmäisen kysymyksen laukaisi vanha rouva, joka on jo vakiokasvo tuossa tilaisuudessa.

Keskusteluakin saatiin aikaiseksi. Vaikka ilmapiiri oli sellainen jännittynyt -varsinkin alussa. Loppua kohden tunnelma alkoi vapautua. Vaati aika paljon rohkeutta esittää oma kysymyksensä niin suuren yleisön edessä. Etenkin, jos vieraana on tuollainen humoristi, jonka vastauksista ei voi tietää. Naurua ja iloista puheensorinaa riitti. 

Millaisia kysymyksiä Santiagolle sitten esitettiin? Monia. Tässä muutamia.

Kuinka suuri osa elokuvasta on improvisoitua?

- ”Elokuvissa on melko tarkka käsikirjoitus. Kuvaustilanteessa voi tulla jotain pieniä muutoksia, jos huomataan, että joku juttu toimii paremmin. 15% on improvisoitua. Sanotaan 16% ollaksemme tarkkoja.”

Ja yleisö ulvoi naurusta.

Missä kaikkialla Torrente on ilmestynyt?

-”Tietääkseni Italiassa, Saksassa ja Unkarissa.” Sitten Santiago kertoili, miten etenkin unkarin kieli kuulosti oudolta ja että elokuvasta tuli Unkarissa melkoisen suosittu.

Mikä on sinun motiivisi tehdä elokuvia: tykkäät tehdä komedioita, kritisoida vai ansaita rahaa?

- ”Kaikki nuo kolme. Etenkin rahan ansaitseminen, koska en ole tyhmä.” Mutta samalla hän vitsaili, että hän halusi tulla miljonääriksi, mutta elokuvia tekemällä se ei ainakaan onnistu. Koskaan.

Mielestäni kaikista mielenkiintoisimman kysymyksen esitti eräs opettajatar. Hän kertoi, että hänellä on oppilaidensa joukossa eräs 6-vuotias, joka on suuri Torrente-fani, mutta aiheuttaa paljon ongelmia esimerkiksi kiroilemalla. Hänen kysymyksensä kuuluikin: Mitä Santiago Segura tekisi hänen asemassaan ja tarkalleen ottaen mitä sanoisi tuolle lapselle?”

Tähän Santiago ensin heitti hauskan kommentin. Sitten hän vakavoitui ja tuumasi, ettei ole hyvä juttu, kun vanhemmat antavat noin pienen lapsen katsoa Torrente-elokuvia. Nainen nyökytteli, mutta sanoi, ettei hän edelleenkään tiedä, mitä sanoa tuolle pikkupojalle. Santiago sanoi: ”Sano hänelle, että tapasit herra Seguran ja tämä kertoi, että on aina ollut onnellinen Santiago Segurana, mutta ollessaan Torrente hän ei ollut onnellinen.”

Yleisö antoi hänelle raikuvat aplodit ja minäkin häkellyin, miten fiksu vastaus noin odottamattomaan kysymykseen. Torrente-elokuvat eivät todellakaan kuulemani mukaan sovellu perheen pienemmille.

Ilta tuli päätökseensä. Mutta Santiagollakin oli oma kysymyksensä meille. Hän kysyi: ”kuinka moni EI ole nähnyt elokuvaa? Suurin osa yleisöstä, me mukaan luettuna, nostettiin kädet ylös...