TÄMÄ ON TAIDETTA

Viime viikolla sähköpostiini kilahti kutsu erään taiteilijan näyttelyn avajaisiin. Olin todella otettu kutsusta, sillä se oli niin iso yllätys. En edes arvannut hänen muistavan minua. Olen taiteilija itsekin, joten oli suuri kunnia saada kutsu. En ole ikinä ollut mukana missään avajaisissa, joten päätin osallistua tilaisuuteen. Pyysin samaisen taiteilijan tuntevia ystäviäni mukaan avajaisiin.

Eilen koitti tuo päivä. Olin avajaisissa ystävättäreni kanssa. Paikalla oli paljon porukkaa, sekä televisio ja lehdistö. Alussa oli haastatteluja, minkä jälkeen avajaiset varsinaisesti pyörähtivät käyntiin taiteilijan pitämällä puheella. 

Kiersimme katsomassa maalauksia. Kyseessä ei todellakaan ollut mitään maisematauluja, vaan hyvin rankkoja aiheita. Sotaa, väkivaltaa… Ne olivat omalla tavallaan hyvin vaikuttavia, vaikka toisaalta en ihan täysin ymmärtänyt. Mutta kuten eräs ystäväni kerran totesi ”Ehkä taidetta ei tarvitse ymmärtää.”

Taiteilija kävi meitäkin moikkaamassa pikaisesti ja kysyi sarjakuvistani. Sitten alkoikin jo seuraava osuus. ”Vihdoinkin maalaukseni käy yksiin sohvan kanssa”-performanssi, joka oli mielestäni kaikista mielenkiintoisin. Ihan alussa varoitettiin, ettei se sovi kaikkein herkimmille saati lapsille. Vaikka osaltaan se oli varmasti ”osa showta”, mutta siinä oli kyllä vähän rankempiakin osuuksia. 

Alussa oli televisio, jota katsottiin. Tuli viihdeohjelmia ja sitten yhtäkkiä sota-aiheita. Taiteilija hyppäsi television toiselle puolelle. Taulu, jossa luki ”this is art” peittyi hetkessä vaaleanpunaisen maalin alle, kuten kävi hetkeä myöhemmin myös nojatuolille ja lopulta taiteilijalle itselleen. 

Ystäväni ottama kuva.

Performanssi huipentui tähän hetkeen, jossa taiteilija kippasi loput maalit päähänsä. Yleisö haukkoi henkeään ja kerrankin kaikki, jopa lapset, olivat hiljaa. Lopulta huomattiin antaa raikuvat aplodit esitykselle.

 

SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ JA VASTAUSTA

Näin tämän postauksen ihanan Anna-Marian blogissa ja minäkin intouduin vastailemaan noihin seitsemään kysymykseen.

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?

En ole keittiön hengetär, mutta tykkään kyllä kokata ja leipoa. Silloin keittiö on kuin hävityksen jäljiltä, vaikka toki aina raivaan jälkeni. 

Minulla ei ole varsinaista bravuuria, vaan pikemminkin tykkään kokeilla uusia ruokia ja eri maiden keittiöitä. Viimeksi kokeilin tehdä vatruskoita, kun koti-ikävä iski. Creme brulee on herkku, jota tykkään kanssa tehdä uudestaan kerta toisensa jälkeen. 

2. Mitä harrastat? Mitä muuta kuin bloggaamista?

Käyn kuntosalilla kolme kertaa viikossa, tai ainakin yritän. Joskus saattaa lipsua ja käynnit jää kahteen kertaan. Päivittäin lenkkeilen. Kesällä rullaluistelen. Kirjoitan elokuva-ja sarja-arvosteluita, joskus novelleja. Viime aikoina olen alkanut myös neulomaan, lähinnä villasukkia. En ole koskaan ollut mikään käsityöimmeinen, joten saa nähdä, miten pitkään innostusta riittää. Historia on aina ollut lähellä sydäntäni ja se oli yksi vahvimmista aineista myös koulussa. Lasken myös matkustelun harrastuksekseni, vaikken pääsekään matkoille niin usein kuin haluaisin. Pelaan pokeria, joka on kiehtova peli. Erityisesti pidän kasvotusten pelaamisesta, koska siinä näkee toisen pelaajan ja pelin psykologinen puoli tulee vahvemmin esille. Täällä ei toisaalta ole tullut käytyä live-peleissä, joten pokerin peluu rajoittuu yhteen pelisivustoon. Harmittaa ihan älyttömästi, miten espanjalainen lainsäädäntö rajoittaa pelaamista. Täällä ei voi kokeilla siipiään pokeriammattilaisena.

Sarjakuvat ovat aina olleet tietenkin tavalla tai toisella mukana elämässä. Joskus oikein innostun ja teen sarjakuvia ja joskus on pitkiäkin taukoja, jolloin en piirrä ollenkaan. Silti sarjat ovat mielessä ajatustasolla, jolloin kehittelen uusia strippi-ideoita. 

3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveille kävi?

Kun olin lapsi, minulle ei ollut selvää, mikä minusta tulee isona –kuten monilla muilla, joilla tuntui olevan selvät sävelet. Mutta ei minulla, jolla ei ollut mitään erityisiä unelmia. Olen kai niin monipuolinen ihminen ja minulla on paljon mielenkiinnon kohteita. 

Nuorempana, kun ammatinvalintakysymykset alkoivat tulla ajankohtaisiksi, haaveilin kenkäsuunnittelijan urasta. Opettaja piti sitä haihatteluna ja myöhemmin itsekin huomasin, että on melkein mahdotonta päästä Iso-Britanniaan opiskelemaan alaa. Jossain vaiheessa haaveilin myös arkeologin urasta, mutta hyvin nopeasti torppasin senkin, sillä minulla tuskin olisi niin paljon lukupäätä saati kärsivällisyyttä ja muutenkin työllisyystilanne ei ole hyvä. Sosiaali-ja terveysalaa en silloin halunnut edes harkita, koska äitini on alalla ja näin, miten se on sekä fyysisesti että henkisesti todella raskasta. Nyt, jos saisin valita uuden alan, jota alkaisin opiskella, niin luultavammin valitsisin suuhygienistin tai hammashoitajan opiskelut. Niissä työllisyystilanne on hyvä. 

Minusta olisi ihana työskennellä toimittajana. Aikoinaan kirjoittelin muutaman jutun lehteen. Kun opettaja näki kirjoitukseni, niin hän suositteli toimittajakoulutusta. Lopulta päädyin opiskelemaan matkailua.

4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit, tyyli – vai joku muu?

Jos ja kun minulla on koti, niin sen seinät olisivat harmaat tai valkeat, katto valkea ja lattia harmaanruskea laminaatti. Harmaa sohva, punainen nojatuoli ison lampun alla. Puunväriset huonekalut, ei liian tummat, eikä liian vaaleat. Makuuhuoneessa voisi olla ripaus luksusta eli sellainen kristallilamppu. Kylpyhuoneessa olisi mustavalkoinen ruutulattia, valkoiset seinät ja vaikka mintunvihreän värinen retrokaappi lavuaarin alla. Keittiössä tummanharmaa lattia, valkoiset kaapit, valkoinen tiiliseinä. 

Sisustus olisi yksinkertainen, mutta maustettu pienillä yksityiskohdilla. Rakastan suomalaista designia, joten haluaisin tuoda kotiin ripauksen Iittalaa, Marimekkoa, Pentikiä… Mutta kohtuus kaikessa. ;) Kodissa tärkeää on se, että se kaunis ja harmonien, mutta toisaalta helppo pitää puhtaana. 

5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Täytyy tunnustaa, etten juuri kuuntele musiikkia. Radion saatan laittaa päälle, kun siivoan tai tiskaan, mutta siinäpä se. Minulla on kyllä joitakin lempikappaleita eri artisteilta, rockia taikka poppia, ei niin väliä, kunhan kappale on hyvä. Yhteen aikaan kuuntelin paljon Akonia. Tykkään myös klassisesta musiikista ja oopperasta, mutta harvoin tulee niitäkään kuunneltua.

6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai -kymmenellä eläisit, minkä valitsisit ja miksi?

Aika paha. Niin paljon kuin historiasta pidänkin, niin en oikeastaan haluaisi elää millään tietyllä vuosisadalla –tai kymmenellä. Nykyaika on minusta kiinnostava –inhottavasta talouskriisistä huolimatta. Toisaalta olisi mielenkiintoista kurkistaa tulevaisuuteen, mutta en kuitenkaan haluaisi elää kovin kaukanan tulevaisuudessa. 

Minua kutkuttaa ajatus, jos voisin matkustaa ajassa. Matkaisin 1700 –luvun Skotlantiin ja sieltä edelleen Ranskaan, jossa tutustuisin Marie Antoinetteen. Sitten loikkaisin 1800-luvulle, jolloin piipahtaisin Lontoossa Viiltäjä-Jackin kulmilla. Tutustuisin myös Elisabethiin, joka oli Baijerin herttuatar, Itävallan keisarinna ja Unkarin kuningatar. Haluaisin myös Titanic-laivalle.

Kuva on lainattu netistä.

7. Pakopaikkasi – onko sinulla sellaista ja jos on, niin mikä?

Suomessa metsä ja sauna. Niissä sielu lepää ja saa rauhoittua. Espanjassa minulla ei varsinaisesti ole pakopaikkaa. Saatan uppoutua elokuvien maailmaan. Joskus viikonloppuisin mennään retkille lähialueille. 

 Osuiko joku kohta sinuun? 

KAKSI KAUNISTA KYNSILAKKAA

Viime viikolla pyörähdin Kikossa. Tarkoitus oli vain silmäillä kynsilakkoja. Niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa kiusausta ja mukaan tarttui kaksi kaunista kynsilakkaa. Ne olivat niin hyvässä tarjouksessa, vain 1€ per puteli. Pakko oli käyttää noin hyvä alennus hyväksi. Varsinkin, kun sävyt olivat näinkin herkullisia! 

Normaalisti kynsilakat maksavat enemmän. Olen todella tyytyväinen näihin sävyihin, vaikka toista en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Ihan siksi, kun koukutuin siihen ensimmäiseen. Jos tämä toinen sinivihreä sävy on lähes puolet yhtä ihana kuin miltä se näyttää, niin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Kiko on kiistatta lempikynsilakkamerkkini. Lähes kaikki kynsilakkani ovat sieltä, ja niitä on jokunen kertynyt tässä ajan saatossa, eikä läheskään kaikista ole tullut kirjoiteltua tänne, hih. Minäkö merkkiuskollinen..? Siellä värivalikoima on laaja ja hyvinkin vahvan värisiä lakkoja on vaikka kuinka. Itse ehkä kaipaisin enemmän valikoimaa hempeän sävyisiin lakkoihin, koska ne sopivat paremmin arkeen kuin huomiota herättävän värikkäät kynnet. Vaikka toki myös niistäkin pidän. Kikossa hinta-laatu suhde on mainio. Normaalistikin lakkojen hinnat ei päätä huimaa, mutta olen huomannut tarttuvani tarjouksiin paremmin.

Kynsilakka on siitä jännä tuote, että en itse siihen hirveästi sijoittaisi rahaa. Sen sijaan kaikki sellaiset tuotteet, jotka tulevat iholle (puhdistusaine, seerumi, kosteusvoide, meikkivoide jne.), niin niissä korkea laatu on kaikista tärkein tekijä.

Kiko on italialaista perua ja toiminut vuodesta 1997. He eivät testaa eläimillä ja etsivät vaihtoehtoisia testauskeinoja kuluttajan turvallisuuden takaamiseksi.

Itse tutustuin merkkiin ensimmäistä kertaa Espanjassa, Madridissa, kaverini kautta. Jo ensi silmäyksestä liikkeen kynsilakat veivät mennessään ja voin toki muillekin lämpimästi suositella!

Jos tämä tarina kuulosti tutulta, niin ei ehkä ollut ensimmäinen kerta, kun innostuksisani höpötän Kikon lakoista.

PÄIVÄN PIRISTYSTÄ: YKSI HAUSKIMMISTA...

Meinasin kirjoittaa otsikkoon erään tähän postaukseen oleellisesti liittyvän sanan. Sitten tajusin, että moni varmasti näkisi punaista ja pahimmassa tapauksessa ei lukisi juttuani ollenkaan, joten jätin sanan tahallani pois. Tarkoitus ei ole todellakaan saada ketään ärsyyntymään, vaan kertoa päivän paras juttu! Jatka siis lukemista…

Suupieleni kääntyivät automaattisesti hymyyn, kun näin tämän näyn ollessani lenkillä mieheni kanssa. Molemmat alettiin oikein kilpaa räpsiä kuvia. Ekaa kertaa näin tämän ollessani iltamyöhällä bussissa, joka ajaa hurautti mainoksen ohi. Siinä piti melkein hieraista silmiä, onko tämä totta.
 

Kyseessä on erään puhelinfirman mainos. Sen enempää ottamatta kantaa espanjalaisten puhelinfirmojen hyvyyteen tai huonouteen, niin täytyy nostaa hattua tästä onnistuneesta mainoksesta. Se on todella ovela, sillä kehen Saul ei kolahtaisi? Jos et tiedä, kuka Saul on, niin suosittelen lukemaan tämän kirjoittamani jutun.

Monestihan mainokset eivät nappaa ollenkaan ja mieluiten niitä ei näkisi yhtään. Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Tulipahan todistettua, että mainokset voivat parhaimmillaan olla ihastuttavia ja saada hymyn huulille.

¿Ongelmia puhelinyhtiösi kanssa?

Parempi soittaa Saulille. Saul Goodman (asianajaja)

Tämä on varmasti yksi hauskimmista mainoksista, mihin olen täällä tai ylipäätään missään törmännyt. Halusin sen heti oitis jakaa näin naistenpäivän kunniaksi. Hyvää naistenpäivää!

Ps. Jos tykkäsit tästä jutusta, niin saatat tykätä myös tästä postauksesta. Siinä on toinen erittäin hauska mainos, johon törmäsin aikapäiviä sitten.