JÄLLEEN KAUHUSIRKUKSESSA

Ennen kuin karkaan muille maille, niin haluaisin kertoa vielä Kauhusirkuksesta eli Circo de los horrores. Kyseessä on sirkus, joka yhdistää sirkuksen ja kauhun kunkin teeman mukaisesti. Tänä vuonna he esittävät Kirottu kabaree-spektaakkelin. Me halusimme tietenkin mukaan ja sunnuntaina olimme näytöstä katsomassa.

Ostimme pääsyliput heidän oman sivustonsa kautta ja saatiin ihan kiva alennus. Emmimme jopa, pitäisikö ottaa kerrankin pöytäpaikka. Lopulta otettiin takarivin paikka (rivi 7 ja 8). Ja ehkä parempi niin, sillä spektaakkelissa osa yleisöstä joutui kuin tulisille hiilille…

Kuva on lainattu netistä.

Olen ollut Kauhusirkuksessa aikaisemminkin ja siitä jäi hyvä mielikuva: sirkusta ja kauhua sopivassa suhteessa. Enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään. Itse asiassa odotin tämän olevan jotenkin paljon huonompi kuin viimeksi. En hirveästi kabareesta välitä, enkä tykkää laulusta. Esim. musiikkielokuvia en pysty katsomaan juuri ollenkaan, koska laulukohtaukset eivät vain nappaa. Tässä oli kuitenkin juuri sopivasti kabareeta mausteena, ei siis liikaa. Tuttuun tapaan oli säikäyttelyä alussa. Minä liimauduin penkkiin, kun eräs hirviöhahmo tuli liian lähelle. Tuttuun tapaan myös yleisöä otettiin showhun mukaan. Se tekee esityksestä paljon mielenkiintoisemman, mutta toisaalta myötähäpeän tunne on suuri ja minun kävi myös sääliksi. Esimerkiksi yksi miesjuontaja yhtäkkiä suuteli yleisössä istuvaa miestä. Ja itse sirkustirehtööri nuolaisi toista yleisössä olevaa kaljua miestä päälaesta! Ja monta muuta paljon heavympää juttua… Muu yleisö tietenkin nauroi sydämensä kyllyydestä. Toisaalta sirkusesitykset toivat vastapainoa, johon oli sekoitettu kauhua ja siinä yleisö joutui haukkomaan henkeä. Vähän jännitti niiden esiintyjien puolesta, ettei vain käy huonosti.

Tässä Kauhusirkuksessa on siis hyvin osattu sekoittaa huumoria ja kauhua, mikä ei ole ollenkaan helppoa. Toisaalta saa nauraa ja toisaalta pelätä. Varmaa on, ettei esitys jätä kylmäksi. Suosittelen kaikille Kauhusirkuksessa vierailua! Parhaiten kokemuksesta saa kaiken irti, kun ymmärtää espanjan kielen. Kuvia luonnollisestikaan ei saa esityksestä ottaa (kiellettyä, mikä kiellyttyä), mutta täällä klik on sirkuksen kuvagalleria, joten käykäähän kurkkimassa!

MATKA KOHTI PORTUGALIA

Olen nyt lähtöfiiliksissä. Huomenna lähdetään iltapäivällä matkaan kohti Portugalia. Matka on synttärilahjani itse itselleni. Ensin mennään bussilla Zaragozasta Madridiin Barajas –lentokentälle ja sieltä suora lento Lissaboniin. Kolme kokonaista päivää muissa maisemissa ja sunnuntaina takaisin. Suunnitelmissa olisi Lissabonin lisäksi vierailu Sintrassa. Ostettiin myös kirja, jossa on Lissabonin tärkeimmät nähtävyydet ja lähitienoot.

Matkalaukun pakkaamisen aloitin tänään. Se onkin astetta kinkkisempi homma. Tämä on ensimmäinen kerta, kun matkustan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Siinä missä ennen matkalaukun pakkaus on hoitunut suorastaan rutiinilla, niin nyt olen joutunut miettimään, miten toimia esim. kasvovoiteiden tai piilarinesteen kanssa. Päädyin ostamaan suljettavia, pieniä minipusseja, joihin laitan tarvitsemani määrät kutakin. Kyllä vain, oli suorastaan huvittavaa ostaa yksittäisiä, suljettavia pusseja. Ostin aika monta ja yhteensä teki hurjat 40snt! Mutta mahtavaa, että ylipäätään oli mahdollista ostaa yksitellen. Niissä voiteet ynnä muut kulkeutuu kätevästi. En halua luopua ihonhoitorutiinistani edes matkan aikana! Ja varsinkin aurinkosuoja on todella tärkeä. 

Eilen menin ostamaan piilarinestettä matkakokoisena. Yllätys oli suuri, kun optikko antoikin sen minulle lahjaksi.

Vielä on tuhat ja yksi asiaa hoidettavana ennen h-hetkeä. Ja huomenna matka alkaa! Aion olla netin ulottumattomissa. Välillä tekee vain hyvää olla poissa, tavoittamattomissa. On myös hyvä muistuttaa itselleen, että ilman nettiäkin pärjää. Blogi ei tule päivittymään matkan aikana, mutta sen jälkeen matkapostauksia on luvassa ihan varmasti!

SYMPAATTINEN ELOKUVATÄHTI

Miten suuri on rahan voima? Miten pitkälle olemme valmiita menemään rahan vuoksi?

Espanjassa pyörii nyt teattereissa elokuva Felices 140 (Onnelliset 140), jossa nuo kysymykset ovat melko oleellisia. 

Elia (Maribel Verdú) täyttää 40 vuotta, jolloin hän kutsuu joukon hyviä ystäviä ja perheenjäseniä maalaistaloon. Samalla hän haluaa kertoa olevansa ainoa 140 miljoonaa lotossa voittanut. Minkä jälkeen ilmapiiri alkaa muuttua oudoksi… Unelmien viikonlopusta tulee jotain ihan muuta kuin kukaan oli odottanut.

En ole (vielä) nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta sen tekijät tai siis osan heistä kyllä!

Minulla oli ilo ja kunnia olla kuulemassa elokuvan tekijöiden mietteitä. Paikalla olivat elokuvan ohjannut Gracia Querejeta ja näyttelijätär Maribel Verdú. Tämä mahtava naiskaksikko tuli Zaragozaan Luis Alegren luotsaamaan keskustelutilaisuuteen. Kyseessä on se sama elokuvatapahtuma, jossa olen ollut jo niin monet kerrat aikaisemminkin. 

Tämä poikkesi aikaisemmista kerroista siinä, että paikka oli vaihtunut tutusta ja turvallisesta tyystin toisaalle. Olimme erään oppilaitoksen salissa. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja pääsimme heti paikalle tultuamme istuutumaan. Siten saimme valita omat paikkamme ja olisimme voineet olla vaikka eturivissä! Ihan toista verrattuna viimekertaiseen. 

Tapahtumassa ei myöskään kerrottu elokuvasta juuri mitään, jottei sen yllätyksellisyys tärveltyisi. Ainoastaan heitettiin ilmaan nuo alussa esittämäni kysymykset ja samaan hengen vetoon kerrottiin aiheen olevan sellainen, johon jokainen voi samaistua jollain tavalla. Kukapa ei olisi haaveillut lottovoitosta? Tarinassa pohditaan sitä, mitä tapahtuu ystävyydelle, jos raha erottaa enemmän kuin yhdistää? Mikä tavallaan on myös surullista. 

Idea tällaiseen tarinaan tuli yksinkertaisesti rahasta ja sen mahdista, mutta myös elävästä elämästä. Espanjassa on edelleen pitkään jatkunut talouskriisi, joka vaikuttaa monien elämään. Ohjaaja Gracian mukaan myös hänen lähipiiriinsä. Siitä sitten kehkeytyi ajatus ja ajatuksesta muovautui käsikirjoitus, joskin melko nopealla aikataululla. Heti alusta asti oli selvää, kuka tulee näyttelemään pääosaa. Rooli tehtiin nimenomaan Maribel Verdúa ajatellen. 

Hän onkin rooliin varmasti loistava valinta. Maribel on pitkän linjan espanjalainen näyttelijätär, joka on esiintynyt muun muassa Belle époque -muutosten aika (1992), Ja äitiäs kans (2001) sekä Pan’s Labyrinth (2006)-elokuvissa. Onpa hän napannut Goya-palkinnon parhaana naisnäyttelijänä v.2008 elokuvassa Siete mesas de billar francés (2007). 

Omien sanojensa mukaan hän aloitti näyttelemisen 30 vuotta sitten, mutta iän myötä paniikki vain kasvaa. Hänelle ei ole ongelma itse näytteleminen ja kohtausten teko, vaan pikemminkin se prosessi ennen sitä. Näyttelijälle vuorosanat ovat kaikki kaikessa, koska se on se, mitä tulee suusta. Itse roolista Maribel oli alussa kauhuissaan ja ettei ikinä pystyisi näyttelemään henkilöä, jolle sattuu ja tapahtuu niin paljon yhden viikonlopun aikana. 

Ohjaaja Gracia puolestaan kommentoi, ettei hän ole koskaan nähnyt Maribelia huonossa valossa missään näyttelemässään elokuvassa. Ei ennen eikä jälkeen, kun tutustui näyttelijättäreen henkilökohtaisesti. 

Minusta Maribel esiintyi keskustelutilaisuudessa hyvin luontevasti ja hänestä sai todella sympaattisen kuvan. Ohjaaja Gracia oli enemmän jäykkä alussa, mutta tulihan se hymy sieltä. Minulla oli myös se kamala tunne katsojana, että ohjaaja tuijottaa minua tiukasti silmiin. 

Millaista oli sitten Felices 140 teko? Vaikka se oli todella yksinkertainen ja esivalmistelut mittavat ja hyvät, niin siitä huolimatta se ei ollut mikään helppo tehtävä. Sitä kuvattiin kuusi viikkoa, kahdella kameralla. Kauniilla Teneriffan saarella. 

Felices 140 on ennen kaikkea draama, jota värittää musta huumori.

PIENKÖ... VAI PALLAUTANKO?

Elkkee ihmmetelkö. Mie aattelin nyt ensimmästä kerttoo kirjottoo miun murtteella. Tää on vuan tämmönen kokkeillu, luultavammin kertaluontteinen.

Ja nyt siihen varsinaasseen assiisseen. 

Mie olin ostoskeskuksella viikko takaperin. Vae pitäskö kerttoo kaekki alusta asti? No taijjan mie kerttoo. Eli mite päävvyin ostoskeskukseen. 

Myö löyvettiin tapletti. Joku ol unohtanu sen penkille. Yritettiin käynnisttöö, mut siittä ol akku lopussa. Oltas haluttu kattoo omistajan yhteystiijjot. Mie halusin sen palauttoo. Ettei vuan tulis huono karma meijjän ylle. Yhttää enemppee huonnoo tuurrii ei tähä huusholliin tarvittas.

Enstiks yritettiin kysellä laturrii lainnoon kavereilta, vuan ei kellään ollunna oikeenlaista. Niinpä menttiin ystävän kanssa eri kaappoloihin kysymmään. Sen verran ouvvonmerkkinen tapletti se ol, ettei kukkaan voinna auttoo. Vuan oli siinä kauhhee homma, niin monessa paikkoo puikkelehttii. Miun ystävä, joka on vanhempi nainen, oli jo hättee kärsimässä. Melekkein jo luovutettiin tapletin suhteen, mutta sitten myö kekkastiin, että mennään yhtteen hirmusen issoon elektroniikkaliikkeesseen. Hypästtiin bussiin ja matka alko. Yht’ äkkii kuulu kova meteli ja jäykistyin kuin kakkakikkare. 

Bussista rikkoutu lasi ja sirpalleet lens meijjän takana –hyvä, ettei meijjän päälle! Säikähhin ihan hirvveesti. Mannailin, että nykkö meitä seurroo huono karma, vaikka yritettään palauttoo sitä taplettii! Meijjän piti vaihttoo bussii tappauksen vuoks. Matka jatku. Kotvasen päästä bussi törmevvää liikennemerkkiin, mut kuski ei ollunna moksiskaan. Mitähän meille ehttii sattuu, ennen ku piästään siihen liikkeesseen? 

Lopulta piästiin kuin piästiinkin perille asti. Eka meille yritettiin kaupata laturrii, mut kerrottiin rehellisesti, ettei tää oo meijjän ommaisuutta, eikä meillä oo aikomusta osttoo, ku tarkotus on palauttoo. Ainnoo mitä myö haluttas, ni lainata laturrii, että saahhaan tapletti pelittämmään ja katottuu ne yhteystiijjot. 

Tähän myyjä suostu ja laturi löyty tiskin takkoo. Vuoteltiin tovi, jos toinenkkii, mut ihan ol koko kone mykkä. Paineltiin käänistysnappulloo, mut ei pihhaustakkaa. Myyjäkkii katto ja eppäili siinä olevan vikkoo. Se ol viimonen niitti. Luovutettiin. Ku kerta olttiin sellanen matka tehty ostoskeskukseen asti, ni sitte menttiin näyteikkunaostoksille. 

Kello mielessäin

Mie oon jo vuuen ajan miettiny kellon hankinttoo. Sellasta ruusukultasta. Miulla, kun on jo hoppeinen ja kultasen väriset kellot, niin ruusukultanen olis sopiva kolmanneks. Yhtä sellasta ihastelin, mut en raaskinna osttoo. Sitten menin toisseen liikkeeseen. Siellä näin yhen kellon, joka kolahti heti. En ostannu. Mut sit mie huomasin sen jiänneen ajatukssiin. Piti palata ostammaan. Se oli niin ihana! Iha ku miulle tehty! 

Monta kerttoo vuan on kelloo katellu tässä viikon aekana ja ihastellu, miten ihana se on. Kunnes justtiinsa eilen tajussin yhen assiin! Siinä on suuremman luokan moka. Huommaateko jottain outtoo kellossa?

Siinä on roomalaiset numerot ja nelonen on viärin! Eikös sen pitäs olla IV? Nyt mie nään ihan liian monta viivvoo ja aina, ku mie katon kelloo, niin se hyppevvää silimille. Mut silti tykkeen kellosta. Vasta äsken katoin, missäs tiä on tehty, niin Kiinassa. Yllätys!

Mitäs mieltä työ ootta? Pitäskö palauttee vai pittee? Tykkään kyllä kellosta, mutta tuo nelonen viärin laitettuna häirihtöö. Nyt kun sen viimmein tajusin. Ostohetkellä olin näköjjään liian hurmiossa! Mielpitteitä puolesta ja vasttaan suapi laittoo.

Ainniin, ja miten kävi tapletille? Mie kiikutin se polliisisetälle ja toivottaan, että piättyy omistajalleen. Hyvästä työstä suapi hyvän mielen ja toivottavasti jatkossa paremman karman! 
;)