PÄIVÄN PIRISTYS: KATSE YLÄILMOIHIN

Moni tulee Zaragozaan vain piipahtakseen. Harva jää pidemmäksi aikaa. Zaragoza ei ole se ykköskaupunkikohde Espanjassa matkailevalle. Perusnähtävyydet kiertää päivässä. Mutta niiden lisäksi Zaragozasta löytyy myös erikoisuuksia. Niille, jotka osaavat katsoa ja etsiä…  

Yksi erikoisuus on peseta (Espanjan raha ennen euroa), joka löytyy erään hotellin julkisivulta. Tarina kertoo hotellin omistajista, joilta jäi yksi pesetan seteli yli ja niinpä he lätkäisivät sen hotellin julkisivuun. Hotelli valmistui armon vuonna 1952. Oletettavasti noista ajoista lähtien seteli on ollut esillä, satoi tai paistoi. Ainakin sen kuluneesta ulkonäöstä näin voi päätellä.

Tämän tarinan kuulin espanjalaiselta ystävältäni, joka on minua puolet vanhempi ja viisaampi. On asunut jo pitkään Zaragozassa ja tuntee historian kuin omat taskunsa.

Meillä oli hauskaa pällistellä pesetaa, napata pari kuvaa ja piipahdimme jopa hotellin sisällä juttelemassa henkilökunnan kanssa tyyliin ”tiesittekö, että hotellinne julkisivua koristaa peseta?” Vastaus: ”Mitä, ihan totta?”.   

Peseta kruunasi päiväni.

RUSKETTUMINEN –VAARALLINEN MUOTI

Espanjassa on verbi ”ponerse de moda”. Eli ”tulee/on muotia”. Se ei koske vain vaatteita, vaan sitä voi käyttää minkä tahansa muoti-ilmiön kohdalla. 

Ruskettuminen on ollut muotia jo vuosikymmenet. Monen kesään kuuluu auringonpalvomista ja sitä myöten ruskettumista. Tähän kastiin kuuluu myös moni suomalainen –useimmiten huonolla menestyksellä. Joko suomalainen rusketuskiimassaan palaa ja hänestä tulee punainen kuin rapu. Tai sitten hän paahtaa itsensä luonnottoman ruskeaksi. Joillekin se tuntuu olevan myös ikään kuin status-kysymys. Sillä näytetään, että on oltu ulkomailla.

Haluaisin kuitenkin nostaa esille oman mielipiteeni asiasta. Sillä tässäkin asiassa olen vastarannan kiiski. Olette varmaan laittaneet merkille, ettei minua nähdä ikinä ruskeana. Olen läpi vuoden valkoinen. Olen sitä mieltä, että meidän väri on tällaisenaan kaunis. Valkoinen iho on kaunis, siinä missä musta tai tumma. 

Iho on ihmisen suurin elin. Saamme terveen ihon syntymälahjana. Jotta iho säilyy kauniina läpi elämän, on sitä hoidettava. Sisäisesti ja ulkoisesti. 

Kuva on lainattu netistä.

Aurinko on ihon vaarallisin vihollinen. On erittäin vaarallista yhdistää ruskettunut iho hyvään terveyteen. Näin ei ole. Silloin kun rusketus tuli vuosikymmeniä takaperin muotiin, niin auringon vaaroista ei tiedetty.

Tänä päivänä meillä on tieto puolellamme. Tiedämme, että otsonikerros on ohentunut, joten auringon vaaralliset säteet läpäisevät sen herkemmin. Tiedämme, että nuo säteet ovat vaarallisia. Iho voi palaa. Aurinko vanhentaa ihoa. Aurinko altistaa ihosyövälle. Kuulostaako tutulta?

Toki tarvitsemme D-vitamiinia ja sitä saa auringosta. Mutta varta vasten ei tarvitse aurinkoa ottaa. Täällä Espanjassa riittävä D-vitamiini on taattu, kun vain työntää nokkansa ulos. Suomalaiset saavat omat D-vitamiininsa litkimällä maitoa. 

Minä en koskaan poistu kotoa ilman aurinkosuojaa. Käyttämässäni päiväseerumissa on aurinkosuoja 30. Lisäksi laitan aina meikkivoidetta, joka puolestaan suojaa ilmansaasteilta.

Kuva on lainattu netistä.

Yksi Shanghain parhaiten säilynyt salaisuus on ollut perinteisesti auringon välttäminen. Allekirjoitan tämän täysin. Välttämällä aurinkoa teet ihollesi palveluksen. Toki aina se ei onnistu. Esimerkiksi lomalla on mukava köllötellä rannalla, kuulla meren pauhua ja nauttia auringon lämmöstä. Silloin on ehdottomasti suojattava itsensä aurinkorasvalla, jonka suojakerroin on 50. Se ei estä sinua ruskettumasta. Se suojaa tasan yhtä paljon kuin vaikkapa suojakerroin 15 sillä erotuksella, että voit olla auringossa paljon pidempään. 

Omalla terveydellä ei kannata leikkiä. Aurinkorasva on ainoa keinoa estää ihoa palamasta. On myös muistettava, että vaikka olisi pilvistä, niin kyllä ne auringon säteet tulevat silti. Eli oli aurinkoista tai pilvistä, niin muista ehdottomasti aurinkosuoja. 

Kuva on lainattu netistä.

Rusketuksen ikävät puolet

Ruskettumisen seurauksena jää aina rusketusraidat, ellet sitten ota aurinkoa alasti. Jos iho pääsee palamaan, on se melko kivuliasta. Tulevaisuudessa sinulla on ryppyinen  (siis todella ryppyinen) ja läikikäs iho. Tämän lisäksi bonuksena suurempi riski ihosyöpään. Ei kuulosta kivalta, vai mitä? Lisäksi iho saattaa auringon jäljiltä alkaa kuoriutumaan. Minulle näin on käynyt ja olo oli kuin käärmeellä, joka luo nahkaansa. 

Jos siis välttämättä edelleen haluat olla ruskea ja se on mielestäsi jotain tavoittelemisen arvoista, niin suosittelen itseruskettavaa. Näin saat rusketuksen suoraan purkista välttäen auringon haitat. Esimerkiksi pieni päivetys sopii kesäaikaan, mutta talvella yliruskea iho näyttää luonnottomalta, jopa rumalta.

Kaunis valkoinen iho

Mutta minä olen edelleen sitä mieltä, että valkoinen iho on todellakin kaunis, se kaikista kaunein. Valkoinen on jotenkin niin terveen ja puhtaan oloinen. Se on niin kuulas.  

Minulla ei ole tarvetta ruskettua tieten tahtoen. Ei edes silloin, kun yksi espanjalainen tuijotti minua liikennevaloissa ja sitten töksäytti: ”Ota aurinkoa”. Joo, oltiin keskellä kesää ja minä valkoinen kuin lakana. Mutta tiedättekö mitä? Ei oikein nappaa ajatus ruskettumisesta. En pidä rusketusta millään lailla tavoiteltavana asiana. Olen ylpeä ja tyytyväinen just tällaisena kuin olen. 

Jos saankin ”vahingossa” väriä pintaan tai muuten vain vaihtelun vuoksi haluaisin ruskettua, niin minusta tuntuu, että naama on jotenkin likaisen näköinen. Itseruskettavaa kokeilin muuten kerran mielenkiinnosta, mutta sillä ei ollut minuun suurempaa vaikutusta. Vaikka käytin koko tuubin, pysyin edelleen todella vaaleana. Ja hyvä niin! 

Olkaa tekin ylpeitä omasta ihonväristänne! Ja toivotaan, että valkoinen iho tulee muotiin. ;)

Lopuksi laitan tähän viisi kuvaa julkisuuden henkilöistä, jotka ovat kauniita valkoisen ihonsa kera. 

1. Scarlett Johansson

Kuva on lainattu netistä.

2. Zooey Deschanel

Kuva on lainattu netistä.

3. Reese Witherspoon

Kuva on lainattu netistä.

4. Kirsten Dunst

Kuva on lainattu netistä.

5. Anne Hathaway

Kuva on lainattu netistä.

 Mitä mieltä sinä olet? Kumpi ompi kauniimpi, valkoinen iho vai ruskettunut iho? 

RUOKAOSTOKSIA ESPANJASSA

Ensimmäinen kysymys, jonka moni heittää Espanjasta, on ”paljonko eläminen maksaa?”. Espanja on halvempi maa kuin Suomi. Varmasti täällä on asioita, jotka ovat vastaavasti kalliimpia kuin Suomessa.

Ruoka on joka tapauksessa paljon halvempaa verrattuna Suomeen. Tässä postauksessa esittelen omia ostoksiani ja paljonko tälle kaikelle tuli hintaa. 

Tein kuvassa olevat ostokset Mercadonassa. Normaalisti käyn eräässä toisessa kaupassa, koska se on selkeästi lähimpänä, nimittäin alakerrassa! Minun ei siis tarvitse kuin mennä kerrostalon rappuset alas ja tadaa -olen jo ruokakaupassa. Täällä, lukuun ottamatta niitä kaikkein isoimpia super vai onko ne jo peräti hypermarketteja, valikoimat eivät ole kovin suuria. 

Mielestäni Suomessa on paljon enemmän valikoimaa, etenkin Suomen karkkiosastot on jotain järkyttävää. Käytän tätä sanamuotoa siksi, koska karkit nyt vaan on epäterveellisiä. Myös jogurteissa on Suomessa paljon enemmän valinnanvaraa. Espanjassa karkkeja ei näy paljoa ruokakaupassa, eikä jogurttivalikoima ole kummoinen. Tuoretiskit ovat tavallinen näky, joskin espanjalaiset haluavat mennä erikseen lihakauppaan. Hedelmät taas ostetaan erikseen hedelmäkaupasta. Jne. 

Espanjassa toki löytyy perusjutut näistä lähiön marketeista. Isot super-ja hypermarketit ovat kokonaan oma historiansa (Carrefour, Alcampo). Niissä luonnollisesti on valtaisat valikoimat kaikkea ja ne ovat mielettömän isoja. Nyt siis puhunkin lähinnä näistä lähiön marketeista, Mercadona, Eroski, El Árbol, Simply, Día...

Mieheni ei ollut tästä valikoiman laajuudesta samaa mieltä kanssani. Mutta minulle on käynyt monta kertaa, että jos haluan jonkun tietyn mausteen esim. kardemumman, niin sitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Kun taas Suomessa ihan missä tahansa lähikaupasta sitä on saatavilla. Myös kermaviili. Ei sitä täältä saa. Joissain kaupoissa on sen korvaava tuhdimpi créme fraiche, mutta ei se ole ihan sama asia. Olenpa joskus joutunut itse väsäämään kermaviilin, kun ei ole löytynyt edes sitä créme fraichea. Tätä siis tarkoitan Suomen laajalla valikoimalla. 

Olen myös pohtinut, että Suomessa vähempikin valikoima riittäisi ja enemminkin voisi lisätä vaikka papuja ja muita terveellisiä tuotteita. Saisiko sillä hintoja alas, jos valikoima ei siis olisi niin iso? Noh, se olisi varmaan kokonaan toisen postauksen aihe. ;)

Tällä kertaa tein ruokaostokset siis Mercadonassa, joka oli pienen kävelymatkan päässä. Mukaan tarttui perusjuttuja, elintarvikkeita: leipää, juustoa, kinkkua ja salaattia. Appelsiinimehua juon harvoin, mutta nyt innostuin nappaamaan sen mukaan. Olin tosi janoinen kaupassa, joten varmaan siksi se päätyi ostoskoriin. Lisäksi päätin kokeilla paria virvoitusjuomaa. Tavallisesti en niitäkään juo. Nyt vain teki mieli kokeilla. Lohi lähti mukaan extempore. Yleensä lohi on kallista, mutta tässä hinta oli jostain syystä huokeampi ja siksi päädyin ostamaan. En ole koskaan tainut syödä lohta curryn kera.

Ostokset hintoineen
1. Muovipussi, iso 0,10€
2. Frankfurt-makkarat, juusto 1,49 €
3. Frankfurt vien-makkarat 1,18 €
4. Emmental-juusto 2,15 €
5. Siemenleipä 1,45€
6. Lohi curryn kera 3,34€
7. Salaatti 0,60€
8. Kinkkuviipaleet 2€
9. Tonic-virvoitusjuoma 0,24€
10. Limonaati 0,26€
11. Appelsiinimehu 1,18€

Hintaa tälle kaikelle tuli yhteensä siis 13,99 €. Eli pyöristettynä 14€. Näissä oli arvonlisäveroa 4%, 10% ja 21%.

Yllättikö joku hinta? Tuliko mieleen jotain kysyttävää/kommentoitavaa aiheen tiimoilta?

IHMEELLINEN PÄIVÄNI

Tämä päivä oli hyvin epätavanomainen, joten kerron siitä. Heräsin aamulla aikaisin ja olin menossa valintakokeeseen erään minulle ajankohtaisen kurssin tiimoilta. Vain sitten kuullakseni, ettei minun ole millään muotoa mahdollista päästä sille. Tutkintojani kun ei ole hyväksytty. Se jäi silloin aikoinaan tekemättä, koska kääntäjälle olisi pitänyt laittaa alkuperäinen(!) todistus ja minusta se tuntui liian kovalta vaatimukselta. Nyt olen oppinut kantapään kautta, että tutkinto kannattaisi hyväksyttää täällä (homologar).

Kaiken tämän kurssihässäkän tiimoilta mieli oli matalalla. Tuntui siltä, että kaikki suunnitelmat menevät pipariksi, enkä onnistu missään. Minulla on eräs tavoite mielessä ja kurssi olisi ollut tärkeä osa tuota tavoitetta ja tulevaisuuttani. Joskaan ei onneksi välttämätön.

Päiväni ei siis alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla… Tiistaina oli täällä muuten epäonnen päivä. Koska oli tiistai ja 13.pvä. 

Päiväni kuitenkin piristyi kertaheitolla iloisilla uutisilla. Siitä kiitos ihanille ystäville! Ensinnäkin teimme varauksen ravintolaan ensi viikoksi. Sitten sovin toisen ystävän kanssa, että nähdään pian. Ja kolmas ilouutinen, sain tietää kaverilta casting-tilaisuudesta amerikkalaiseen elokuvaan, ja casting olisi vain tänään ja huomenna. Siitä oli lehtijuttukin. 

Jutussa kerrottiin elokuvaprojektista, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Sotasankari, jonka rinnalla kulki uskollinen koiraystävä. Perustuu tositapahtumiin. Sitä kuvataan ympäri Espanjaa ja tää on yksi niistä paikoista! Niinpä haussa on 300 ekstraa. Siitä saa jopa pienen palkkion. 
 

Olin heti menossa tähän tilaisuuteen ja houkuttelin miehenikin mukaan. Olimme paikalla n. klo 16.45, eikä silloin ollut paljon porukkaa. Piti vain hengailla ja odottaa. Lyöttäydyimme erään nuoren naisen seuraan, joka oli tosi mukava ja koko se aika juteltiin niitä näitä. 

Päivän asuni. Uudet sammaleenvihreät housut, ihanat! Ja tuo takki on ihan paras.

Melko pitkään piti odottaa, ennen kuin alkoi tapahtua. Siinä vaiheessa väkeä oli tullut pilvin pimein. Paikalle tuli nainen, joka tekisi valinnan. Jatkoon tai ulos. Ja se oli sitten menoa. Porukkaa alkoi tippua pois. Toisia onnisti ja pääsivät sisään. Jatkoon pääsijät olivat sellaisia, jotka oikeasti sopivat haussa oleviin profiileihin.

Tuli meidän vuoro. Totuuden hetki. Mies pääsi heittämällä sisään. Minun kohdalla nainen mietti ehkä about 2 sekuntia ja sitten minäkin pääsin jatkoon. Meidän seurassa ollut nainen taas ei ja meitä harmitti hänen puolestaan. Niin mukava ja armeijatausta. Olisi sopinut elokuvaan kuin nakutettu. 

Siitä matka jatkui hotellin saliin, jossa piti täyttää kaavake. Meitä infottiin elokuvasta ja valintaprosessista. Annettiin kaavake eteenpäin hakuprosessiin tarvittavine dokumentteineen ja sitten toinen nainen nappasi jokaisesta hakijasta kuvan. Olin yksi numero muiden joukossa. Paikalla oli huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia.

Lähdettiin takaisin kotiin päin ja matkan varrelta otin tämän kuvan paikasta, jossa casting oli.

Sen pituinen se. Loppujen lopuksi hieno ja unohtumaton päivä. Olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi ja kiitollinen siitä, että sain jakaa sen miehen kanssa. Me ollaan aina naurettu, että jos minä muistutan Scarlett Johanssonia, niin mies on kuin ilmetty nuori George Clooney. Saas nähdä miten meidän käy.

Minulla on toki aikaisempaa kokemusta elokuvissa avustamisesta, siitä voi lukea täällä klik. 

Olen tosi innoissani siitä, että täällä kuvataan jotain amerikkalaista leffaa. Siis vau. Olisi huikeaa saada osallistua sen tekoon. Mutta tuskin pääsen sisään. Miehiähän siellä pääasiassa haettiin, mistä kielii elokuvan aihe ja casting. Sali oli täynnä ukkoa. Naisia, ei kovinkaan monta. Nyt jännitetään siis miehen puolesta. Mut hei, oon silti iloinen! Ainakin sain hienon casting-kokemuksen ja who knows… ;)