CESAR TULI KAUPUNKIIN

Haha, en vaan voinut vastustaa laittaa juuri tuota otsikkoa. Ehkä osuvampi otsikko tälle postaukselle olisi ollut ”Zaragozaan tuli uusi nähtävyys”. Näin on näreet. Tänne saatiin taas jotain uutta pällisteltävää. Tämä tiedoksi kaikille niille, jotka ehkä joskus ovat harmitelleet, ettei täällä ole mitään näkemistä.

No nyt on! Ei enempää eikä vähempää, itse Cesar Augusto maxi-koossa. Poseeraan itse patsaan äärellä, jotta todellakin kokoero tulisi selväksi. 

Näkymä hissistä.

Tämä jättiläispatsas löytyy Puerta Cinegia –liikekeskuksesta, joka keskittyy pääasiassa gastronomiaan. Sijainti on siis oivallinen, aivan Zaragozan ydinkeskustassa Plaza Españan kupeessa. Patsaalla on pituutta 10 metriä ja painoa lähes 1000 kg. Se laitettiin paikoilleen lokakuun lopulla.

Kuten monet muut, minäkin menin ystävien kera ihmettelemään kaupungin uutta tulokasta ja joimme samalla kahvit. Käytännössä voit siis nauttia kahvikupposen Cesar Auguston valvovan katseen alla. 

En ihmettele yhtään, jos moni teistä nyt miettii, mitä ihmettä Cesar Augustolla on tekemistä Zaragozan kanssa? Asiahan on hyvin yksinkertainen. Cesar Augusto perusti Zaragozan 2000 vuotta sitten. Lainaan kappaleen vuoden takaisesta postauksestani, jossa jo silloin valaisin asiaa. Olin näköjään todella kauskatseinen! ;)

”Cesar Auguston olemassaolo oli siis hyvin merkittävä Zaragozan kaupungille, sekä aika monelle muulle paikalle, joita ei olisi ilman kyseistä keisaria. Lisäksi Zaragoza on ainoaa laatuaan siinäkin mielessä, että Cesar Augusto antoi juuri tälle kaupungille oman nimensä (Caesaraugusta (Zaragoza). Miettikää, että äijä perusti kaiken kaikkiaan noin 70 kaupunkia maailmassa ja vain yhdelle kaupungille antoi oman nimensä. ”

Nyt sinullakin on hyvä syy tulla tänne Zaragozaan. Voit tehdä kuten ystäväni: nappaat itsestäsi kuvan patsaan äärellä, laitat someen ja ilmoitat olevasi Roomassa. 

Mitä pidät patsaasta? Hitti vai huti?

Ps. Muita Zaragoza-aiheisia postauksia: Matkakohteena Zaragoza, Espanja , Päivän piristys: Katse yläilmoihin.

Pps. Huomasitteko uuden keltaisen hameeni? Eikös ole ihana! Ja tuo takki, näyttääkö tutulta? Lopulta hankin sen ja voi että se on ollut mahtava takki tämmöisille epämääräisille päiville, kun ei ole kuuma, lämmin, muttei kylmäkään.

MADRID –OSA III

Maanantaista ei itse asiassa ole paljon kerrottavaa, sillä se oli kotiinpaluupäivä. Se oli myös päivä, jolloin kaikki ei mennyt niin kuin piti…

Meillä oli tarkoitus hyödyntää aamupäivä ja tehdä tai nähdä vielä jotain. Ystäväpariskunta, jonka kanssa matkasimme, ovat erittäin spontaaneita reissun päällä. He eivät suunnittele yhtään. Siis yhtään. Minä taas etsin tietoa etukäteen, selvitän käyntikohteita ja laadin jonkinlaisia suunnitelmia. Koska olin suunnitellut sunnuntain museovisiitit, niin en ollut ajatellut maanantaille yhtikäs mitään… Se oli siis meille kaikille täysi kysymysmerkki, kun lopulta olimme jo ehtineet näkemään kaiken haluamme. 

Niinpä aamulla kokoonnuimme autolle, jonka olimme Madridiin tulopäivänä onnistuneet parkkeeraamaan ilmaiseksi. Maanantaina parkkipaikka taas muuttuisi maksulliseksi, joten päätimme lähteä johonkin suuntaan. Kohteeksi valikoitui El Escorial ja Valle de los Caidos. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan kyseisestä paikasta, mutta olin heti lähdössä. Escorial puolestaan kuulosti tutulta.

Kun pääsimme Valle de los Caidos-kohteeseen, niin jouduimme toteamaan paikan olevan kiinni. Niinpä tietysti. Kukaan meistä ei ollut aamutuimaan hoksannut katsoa aukioloaikoja. Päätimme suunnata El Escorial –kylään. Siellä on suunnattoman suuri palatsi-, luostari-, museo –ja kirjastokokonaisuus. Vaikka tässä vaiheessa arvasimme senkin olevan todennäköisesti kiinni. 

Escorial. Kuva on lainattu netistä.

Kaiken kukkuraksi sää oli pilvinen ja aina välillä satoi. Kun pääsimme El Escorialiin, niin siellä vasta satoikin ja kadut jopa paikoin tulvivat vedestä. Jipii. Teimme siis pikapyörähdyksen tuon valtaisan rakennelman äärellä ja näimme puutarhan. Valitettavasti en ottanut kuvia, mutta siinä säässä ei yksinkertaisesti tehnyt mieli ruveta kuvailemaan.

Kylmä ja sade alkoi tehdä tehtävänsä, joten suunnistimme lähimpään kahvilaan, jossa tarjosin koko konkkaronkalle lämmintä juomista. Minä join poleo-menta-yrttiteetä, joka on tosi hyvä vatsalle ja muutenkin terveellistä. 

Tämä kahvila oli erikoisemmasta päästä, sillä se oli kivirakennuksessa. Tuntui kuin olisimme olleet jossain vanhan linnan hämyisessä salissa.

Päätin hyödyntää kahvilakäynnin ja menin vessaan. Vain nähdäkseni seuraavan näyn. Muistatte varmaan, kun siinä ensimmäisessä Madridin matkapostauksessani kerroin, että tästä reissusta ei naurua ja itkua puuttunut. Noh, tämä on se itkuosuus. 

Ensimmäinen ajatukseni taisi olla ”ei voi olla totta”. En voinut uskoa tällaisen ilmestyksen tulevan vastaan. Jossain arabimaassa tai Aasiassa ehkä, mutta että Espanjassa?!

Tästä vessareissusta tulisi legendaarinen… Jos et siis halua lukea siitä, niin suosittelen tässä vaiheessa skippaamaan tekstin loppuosan.

Alkujärkytyksestäni selvittyäni päätin, että yrittänyttä ei laiteta. Siitä ei kuitenkaan tahtonut tulla yhtään mitään, sillä korokkeet tekivät asennosta epämukavan. Kyykky yläkenossa. Ou-jeah. Päätin luovuttaa ja menin takaisin seurueemme luo ääni vapisten kertoen kamalimmasta koskaan näkemästäni vessasta. Nyt joku voisi luulla minun olevan hienohelma, mutta mielestäni en ole. Olen vain tavallinen nainen. Minulla on kokemusta matkailusta esim. Venäjällä ja siellä piti yhden jos toisenkin kerran mennä metsään, ja monesti se metsä osoittautui paljon paremmaksi kuin huoltoaseman vessa.

Mutta koskaan aikaisemmin en ole tällaiseen törmännyt. Että lattialla on vain reikä ja sitten nuo korokkeet jaloille… Olisi edes se reikä, eikä niitä pirun korokkeita. 

Lopulta minun oli pakko mennä uudestaan siihen vessaan, koska a) oli oikeasti kova hätä ja b) ei tietoa, milloin tarjoutuisi seuraava tilaisuus mennä vessaan. 

Tällä kertaa sain homman hoidettua. Jes-jes, ja hyvä minä. Tosin huomasin myös, että kaide olisi aika jees… Käsipesu, erittäin tärkeää jokaisen vessareissun yhteydessä ja takaisin pöytään. Sitten mies kysyi, että tajusinko vetää? No enpä tietenkään. Jestas, miten voi olla vaikeaa yksi vessareissu. Kiitin mielessäni, ettei minulla ollut onneksi sitä isompaa hätää. :’D

”Ikimuistoinen” kahvila/vessareissu.

Seuraavaksi menimme Alcalá de Henares-kaupunkiin, joka on myöskin suhkot mukavan matkan päässä Madridista. Piipahdimme leipomossa, joka oli syötävän herkullisen näköinen -sellainen suloinen leipomo. Huomasin, että siellä myydään joululottoa. Ostin itselleni oman kupongin. Siitä on tainnut nyt tulla minulle perinne; joululottoon on osallistuttava, kun kerta Espanjassa ollaan. Ja jos pitää osallistua, niin kuponki kannattaisi ostaa Madridista, jonne yleensä ne voitot osuvat. En nyt siis ollut enää Madridissa, mutta melko lähellä.

Tässä kaupungissa kävimme myös ravintolassa ja söimme tosi hyvin. Täydellä vatsalla oli hyvä aloittaa kotimatka Zaragozaan. Sen pituinen se. 

MADRID –OSA II

Edellisessä postauksessa kerroin matkastamme Madridiin ja mitä teimme ensimmäisenä päivänä. Tässä kerron sunnuntaistamme, jolloin meillä oli koko päivä aikaa olla Madridissa.

Ohjelmassa oli pari museovisiittiä sekä käynti kuuluisassa El Rastrossa. Koska ystäväpariskunta majoittui tyystin toisessa paikkaa kuin me, piti sopia tapaamispaikka ja tässä tapauksessa paras siihen tarkoitukseen oli Plaza España. 

Ennen kuin lähdimme yhtään minnekään, ihmettelimme jättimäistä rakennusta Madridin keskustassa, Plaza Españan vieressä. Se on kuin historiallinen monumentti, joka myytiin kiinalaiselle. Kyllä, luit oikein. Kiinalaiselle. Kaiken kukkuraksi ei ole tietoa, mitä hän aikoo tehdä rakennuksen kanssa. Kyseessä on ikoninen 50-luvun rakennus, 117 metriä korkea ja huimat 28 kerrosta.  Tällä rakennuksella on siis merkittävää, historiallista arvoa, joten on käsittämätöntä, että rakennus myytiin ulkomaalaiselle. Tai että se ylipäätään myytiin.

Museo Cerralbo

Ensimmäiseksi suuntasimme museo Cerralboon. Olin lukenut netissä erittäin positiivisia arvosteluja ja niissä paikkaa kuvattiin Madridin helmeksi. Niinpä minun piti houkutella matkaseurueemme museoon.

Kerroin heille markiisista, joka matkusteli ympäri maailmaa ja keräsi kaikenlaista noilta matkoiltaan. Enrique de Aguilera y Gamboa (1845-1922) eli Cerralbon markiisi, aristokraatti, keräilijä ja arkeologi, joka testamenttasi palatsinsa ja kokoelmansa valtiolle. Ja joka tänä päivänä tunnetaan museo Cerralbona.

Suureksi yllätykseksemme se olikin sunnuntaina ilmainen! Ja minä huokaisin helpotuksesta. Tavallisestikaan pääsymaksu ei ole ollenkaan paha, vain 3€. Toinen yllätys oli, että takki ja laukut piti jättää säilytyslokeroon. Kuvia sai ottaa, mutta ilman salamaa. 

Minulla oli suuret odotukset tästä museosta ja odotukseni myös täyttyivät. Paikkaa ei suotta kehuta Madridin helmeksi tai Madridin parhaiten säilyneeksi salaisuudeksi. Kiersimme jokaisen huoneen… Oli käytäviä, saleja, kylpyhuone, ruokasali, kirjasto, tanssisali… Joka puolella oli maalauksia, esineitä, koruja, haarniskoja, miekkoja… Palatsi oikein tursusi kaikesta ihanasta. Kaikki oli ylellistä. Kaunista. Oli isoja ja pieniä esineitä. Yksityiskohtia. Alussa sisustus oli hyvin tummaa, maalaukset synkkiä… Loppua kohden värit ja iloisuus tulivat esille. 

Tämä on yksi parhaimmista museoista, joissa olen vieraillut. Todella tuntui kuin olisin ollut tuon kyseisen herran kotona eri aikakautena. Samalla voisin sanoa olevani jopa kateellinen (hyvällä tavalla) noista hänen matkoistaan. Mitä kaikkea hän onkaan nähnyt ja kokenut elämänsä varrella! 

Toisaalta tuli hassu tunne, ihan kuin olisi ollut sadussa. Ihan käsittämätön paikka ja ettäkö joku ihan oikeasti olisi elänyt näin hienosti. Olin siis lievästi sanottuna ihastuksissa, mutta hämilläni samanaikaisesti, joten laitetaan sen piikkiin pöljä ilmeeni tuossa yhdessä kuvassa...

El Rastro

El Rastro tarkoittaa ulkoilmamarkkinoita, jotka järjestetään joka sunnuntai Latinan kaupunginosassa. Näin on ollut jo yli 400 vuoden ajan. Alunperin myytiin kirpputorimeiningillä, mutta nykyään myynnissä on myös uutta tavaraa. Itse asiassa Rasto taitaa jakautua kahteen osaan, ensimmäisessä osassa on myynnissä uudet tavarat ja toisessa käytetyt. 

El Rastro nimen historia on myös mielenkiintoinen. Ennen muinoin siellä sijaitsi parkitsimo (jossa suoritetaan nahan käsittelyn eräs työvaihe) lähellä teurastamoa. Kun eläimiä kuljetettiin parkitsimoon, jättivät ne jälkeensä verijälkiä (rastro=jälki) ja siitä ulkoilmamarkkinat saivat nimensä. 

Kun saavuimme Rastroon, oli se aivan täynnä. Hyvä, kun pystyimme edes lähestymään myyntikojuja. Rastrossa on myynnissä aivan kaikkea. Aivan erityisesti ihastelin huiveja ja koruja, sekä vanhoja esineitä. Oli mielenkiintoista vain kierrellä ympäriinsä ja katsoa myyntikojuja, mutta myös sitä ihmisvirtaa, joka siellä vallitsi.

Rastron jälkeen lähdimme kohti toista museota ja matkan varrella pysähdyimme ruokailemaan. 

Latinan kaupungin osasta. Miehen ottama kuva.

Miehen ottama kuva Rastrosta.

Reina Sofia

Jokainen, joka on käynyt Madridissa, on oletettavasti vieraillut myös tässä museossa. Reina Sofia on yksi Madridin tärkeimmistä nähtävyyksistä, vaikka se avattiin vasta reilut 20 vuotta sitten. 

Reina Sofiassa merkittävintä ovat 1900-luvun espanjalaisen taiteen suurnimet: Pablo Picasso ja Salvador Dalí. Erityisesti meitä kaikkia kiinnosti nähdä Guernica, joka on Picasson käsialaa vuodelta 1937. 

Lisäksi esillä oli monenmoista muunlaista taidetta. Sellaista, jota itse en oikein ymmärrä. Sellaista, joka näyttää lapsen tekemältä ja jota siitä huolimatta taiteeksi kutsutaan. 

Ei millään pahalla. Itse vain tykkään enemmän perinteisestä taiteesta. Maalauksista, joista heti ymmärtää, mitä ne esittävät. Tai vaikka ei ymmärtäisi, mutta joka kuvaa jotain, vaikka absurdisella tavalla. Pelkkä väriläiskä ei minua puhuttele millään tavalla.

Guernica. Kuva on lainattu netistä.Reina Sofiassa kuvaaminen oli kiellettyä...

Kun poistuimme Reina Sofiasta, oli jo hämärää. Sitten piti keksiä lisää tekemistä, sillä ilta olisi pitkä. Miehet halusivat välttämättä uudestaan karting-radalle, joten hypättiin metroon ja mentiin toiseen Madridissa sijaitsevaan Carlos Sainz karting-keskukseen . Tällaista se on, kun matkustaa muiden kanssa. Kaksi autohullua ja meille naisille alkoi selvitä se Madridin matkan todellinen syy… ;) 

Oletko sinä käynyt Madridissa ja jossakin näistä paikoista? Tai jos et ole, niin missä haluaisit käydä?

ERILAINEN VIIKONLOPPU MADRIDISSA –OSA I

Eilen kotiuduimme reissusta, josta ei naurua ja itkua puuttunut.

 

Lähdimme kohti Madridia aikaisin lauantai-aamuna, lokakuun viimeisenä päivänä. Ilmassa oli ilmiselvästi Halloweenin tuntua... Sääkin oli puolipilvinen. Meitä oli matkassa kaiken kaikkiaan neljä henkeä ja matka taittui mukavasti autolla.

Pysähdyimme jossain matkan varrella hörppimään kahvit. Siellä oli ymmärretty Halloween. Baaritiskillä möllötti mahtava kurpitsa. Ihania tällaiset paikat, joissa panostetaan teemoihin. Mitä elämä olisikaan ilman tällaisia juhlia ja tempauksia? ;)

Emme ajaneet suorilta Madridiin, sillä hotelleihin ei olisi vielä päässyt kirjautumaan. Teimme extempore ratkaisun ja suuntasimme Las Rozasiin, jossa on jättimäinen outlet-kylä. Oli hauska fiilistellä luksusliikkeissä ja kiertää kylä. Ostoksia en tehnyt, koska hinnat olivat edelleen melko järkyttäviä tällaisen tavallisen tallaajan näkökulmasta. 

Tosin melkein sorruin ostamaan sadan euron puuaurinkolasit.Puuaurinkolaseista olen haaveillut jo vaikka kuinka pitkään... Ne istuivat täydellisesti, ne oli tehty ihan oikeasta puusta ja niissä oli übercoolit peililasit! Toisaalta ne on tehty toisella puolen maailmaa -yllättäen Etelä-Amerikassa. En osannut päättää ostaako vai ei ja niinpä lasit jäivät putiikkiin. 

Piti kiiruhtaa seuraavaan kohteeseen: karting-radalle, joka on aivan outlet-kylän tuntumassa ja Euroopan paras. Me naiset oltiin katsojina, kun miehet ajoivat. Näillä on vauhti veressä ja bensaa suonissa. Vaikka voisi luulla sen olevan vain lapsille, niin ei kuitenkaan ole. Karting sopii kaikille, yli 8-vuotiaille ja yli 130 cm pitkille. Eniten oli nuorisoa, mutta ihan hyvin vanhemmatkin voi irrotella ja mennä radalle kurvailemaan. Kallista lystiä toki, mutta täytyy ajatella positiivisesti. Se on elämys! Kokemus, jollaista ei joka päivä tule vastaan. 

Karting-kurvailujen jälkeen oli aika käydä syömässä. Söin elämäni ekan mustan hampurilaisen, Halloweenin kunniaksi. Ei tällaistakaan tule joka päivä vastaan!

Vihdoin pääsimme Madridiin ja kirjauduimme hotelliin. Meidän varauksen kanssa oli käynyt niin, että jouduimme menemään kokonaan täysin toiseen hotelliin. Onneksi tiesin tulevasta hotellin vaihdoksesta etukäteen, joten aikaa säästyi. 

Tämä toinen hotelli oli aivan mielettömän upea ja paljon ylellisempi kuin alkuperäinen sekä henkilökunta todella skarppia ja ystävällistä. Meidän huone oli todella nätti ja ikkunasta näki suoraan Espanjan kuninkaan viralliseen virka-asuntoon, eli Palacio Real de Madrid. Vain yksi asia harmitti vietävästi. Aamupala ei kuulunut huoneen hintaan. Ja minulle se on tosi tärkeä. Eli tosiaankaan hotellinvaihdos ei mennyt kaikkien sääntöjen mukaisesti… Tästä aiheutui meille ylimääräisiä kustannuksia, kun aamupala piti maksaa vielä erikseen. Vaikka onneksi saimmekin alennusta. 

Madrid Ghost Tour

Lauantain ohjelmanumerossa oli kummituskierros, joka alkoi Plaza Mayor –aukiolta. Kiersimme siellä sun täällä keskustan tienoilla ja näimme katuja, joihin ei muuten tulisi mentyä. Oli mielenkiintoista kuulla historiaa ja niitä kummitustarinoita. Toisaalta jotain jäi puuttumaan. Opas ei kertonut mistään syvällisemmin. En siis suosittele kierrosta. Ei siksi, että se olisi huono. Se ei vain herättänyt minussa suurempia tunteita. 

Kierroksen jälkeen suuntasimme Madridin yöhön. Liikkeellä oli jos monenmoista hirviötä. Näimme paljon  mielenkiintoisia asuja. Halloween-teema näkyi myös kadulla, jotka oli koristeltu teeman mukaisesti. Näimme myös katuesityksen. Siinä yössä oli taikaa. Tosi erilainen verrattuna tavan viikonloppuun!