LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Tällä viikolla näin vain yhden ainoa elokuvan -sarjoja sitäkin enemmän.

Elokuvat

Captive (rikos, draama, trilleri, v.2015)

Tositapahtumiin perustuva elokuva, jossa huumeriippuvainen yksinhuoltajaäiti joutuu pakomatkalla olevan miehen panttivangiksi omassa kodissaan. 

Elokuva oli hyvä ja mielenkiintoinen. Varsinkin ottaen huomioon, että taustalla on tositapahtumat. 

Kate Mara näytteli hienosti huumeriippuvaista yksinhuoltajaäitiä. Olin myös innoissani, koska Katenhan olen nähnyt ihan oikeasti elävässä elämässä. Viime joulukuussa, kun olin mukana ensimmäistä kertaa elämässäni Hollywood-leffassa ja Kate näytteli pääosaa. Noh, minä olin vain avustajan roolissa, mutta ainakin oli todella mielenkiintoinen kokemus kaikin puolin. Kate esimerkiksi ilveili kasvoillaan meille kauempana oleville avustajille päin, samaan aikaan kameran ollessa takana. Hän oli myös hymyileväinen. Hyvä kuva jäi hänestä, vaikka ei jutellutkaan kenenkään kanssa kuvauspaikalla. Keskittyi vain omaan hommaansa. 

Miehellä puolestaan kävi säkä, sillä hän pääsi Katen kanssa kohtaukseen, jossa joutui olemaan paljon lähempänä. Ja sai seurata hänen näyttelijäntyötään suorastaan aitiopaikalta. Esimerkiksi jos piti itkeä, niin hänhän itki –ihan tuosta noin vain. Tuollakin kertaa hän ei jutellut avustajien kanssa. Tuli paikalle vain, kun oli kuvausten aika.

Näiden meidän omien kokemuksien pohjalta oli aivan erityisen mielenkiintoista katsoa tätä leffaa, jossa Kate Mara oli pääosassa. Vaikka täytyy sanoa, että tarina vei niin mennessään, että vasta myöhemmin sisäistin Katen todellakin olleen siinä. 

Lisäksi pidin siitä, että elokuvan lopussa esiintyi oikea Ashley. Elokuvasta bongasin myös erään kirjan, jota nyt olen kuunnellut äänikirjana. Siinä on ollut ihan mielenkiintoista pohdintaa elämän tarkoituksesta. Esimerkiksi ”suurin tragedia ei ole kuolema, vaan elämä ilman tarkoitusta”. 

***

Sarjat

Sarjoissa aloin seurata peräti neljää uutta sarjaa! The 100, The last man on earth, Better call Saul ja Manhattan. Tai uutta ja uutta, koska The 100 on minulle tuttu aikaisemmilta kausilta ja nyt on menossa jo kolmas kausi. Myös Better call Saul on tuttu ensimmäiseltä kaudeltaan. 

Näin ensimmäisten jaksojen perusteella tuntuu, ettei The 100 ole enää niin kiinnostava kuin ennen. Pari ekaa tuotantokautta olivat melko mielenkiintoisia. Jatkan silti sen seuraamista, jospa se siitä kehittyisi paremmaksi. 

The 100 eli suomeksi Eloonjääneet on post-apokalyptinen sarja. On kulunut lähes 100 vuotta, kun ydinsota tuhosi sivilisaation. Ihmiskunta pelastui avaruusaluksen avulla. Avaruusaluksesta lähetetään Maahan 100 rikollista nuorta toivoen samalla voivansa asuttaa planeetan uudelleen. 

The last man on earth –sarjassa eletään vuotta 2022. Virus on vienyt mennessään koko ihmiskunnan, paitsi yhden miehen nimeltä Phill. Hän etsii ja etsii muita ihmisiä, mutta tuloksetta. Kunnes eräänä päivänä… 

Manhattan sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin, jolloin yhdysvaltalaiset rakensivat Manhattan-projektissa ydinpommia kilpaa saksalaisten kanssa. 

Better call Saul Spin-off –sarja Breaking Bad –sarjasta tutuksi tulleesta korruptoituneesta asianajaja Saulista. 

Kaikki minut tuntevat tietävät, miten suuresti tykkäsin Breaking Bad –sarjasta. Sanoisin, että se on varmasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjoista. Siksi latasin niin suuria odotuksia Better Call Saul –sarjalle, kuten kerroin tässä postauksessa klik. 

Hahmona Saul on nimittäin niin todella veikeä ja kaikista vaikeuksista huolimatta uskomattoman positiivinen. Kerran täällä Espanjassa ollessa ”törmäsin” häneen kadulla, josta kerroin tässä postauksessa klik. 

Sarjapuolella jatkoin tuttuun tapaan myös Grimm, The Walking Dead ja Zoo–sarjojen parissa. 

Millainen elokuva -/ sarjaviikko teillä on ollut?

TÄMÄN VUODEN REALISTISET JA VÄHEMMÄN REALISTISET MATKAHAAVEET

On taas se aika vuodesta, jolloin on hyvä miettiä tulevia matkoja ja suunnitella tulevaa. Vuosi on vasta aluillaan ja reissut edessäpäin.
 

Matkakuume on korkeimmillaan, ja mieli tekisi reissuun vaikka heti. On kuitenkin maltettava mielensä. Maltti on valttia. Kun uhraa ajatuksen ja toisenkin suunnittelulle, niin matkoista saa paremmin irti ja osaa varautua tulevaan mm. säästämällä. 

Viimevuotinen oli niin huikea reissuvuosi, että haluaisin tämänkin vuoden olevan vähintään samaa luokkaa. Yksi asia on toivoa, ja toinen asia, mikä lopulta toteutuu.

Kokoan tähän oman realistisen ja vähemmän realistisen haavematkalistan.

Starttasin tämän vuoden matkasaldon käyntiin tekemällä päivämatkan Barcelonaan. Minulla oli ihan oikeaa asiaa kyseiseen kaupunkiin, jonne suuntasin helmikuun puolessa välin.

Seuraavaksi kutsui Bilbao, Baskimaan sydämessä. Menimme sinne viime kuun lopulla. Odotin matkaa kovasti, mutta sää teki tepposet ja matka ei sen puolesta mennyt aivan nappiin. Olen kuitenkin iloinen, että teimme reissun. 

Tässä kuussa on Pääsiäinen ja olisi aivan ihana päästä jonnekin, minne tahansa. Puheissa saattoi vilahtaa Puola. Puolan matkat ovat niistä halvimmista päästä ja siellä hintataso on kohdillaan. Ihan ehdottomasti joku päivä oikeasti haluaisin Puolaan. Eniten ehkä tässä laiskotuttaa se, että pitäisi ensin mennä Barcelonaan / Madridiin ennen kuin voi ottaa lennon. Siksipä Italian matka, kohteena Milano houkuttelisi, koska täältä olisi sinne suora lento. 

Tässä vaiheessa ulkomaan matkat ovat kuitenkin eittämättä poissuljettuja, sillä hinnat ovat jo karanneet ulottumattomiin. Pääsiäinen on yksi pahimpia aikoja matkustaa Espanjassa, sillä majoitusten ja matkojen hinnat ovat pilvissä. Niinpä todennäköisesti olemme tänäkin vuonna kiltisti Zaragozassa Pääsiäisen aikoihin.

Huhtikuussa haluaisin tehdä taas synttärimatkan jonnekin. Viime vuonna olimme Portugalissa ja tykkäsin ihan täysillä. Haluaisinkin tehdä tästä perinteen. Niinpä juuri tein matkavarauksen huhtikuulle. Enpäs paljasta vielä kohdetta, mutta tällä kertaa pysytään ihan Espanjan rajojen sisäpuolella.  Ihan sen takia, että meillä on käytössä vain viikonloppu, joten reissu kauemmaksi rajallisen ajan vuoksi ei ole järkevää. 

Toukokuun lopulla menen Suomeen, jossa vietän toivottavasti ihanaa Suomen kesää ja paiskin töitä. Teen parin päivän pysähdyksen Helsingissä ennen kuin suuntaan kotikonnuilleni Pohjois-Karjalaan. Lentolippuja en ole vielä hankkinut, mutta se olisi tarkoitus tehdä pikimiten, kunhan saan lyötyä muutamat tapaamiset lukkoon. 

Mies tulee myöhemmin perästä, koska haluaa taas reissata Suomessa. Tässä kohdin meillä tuli vähän erimielisyyttä, koska hän haluaa Suomeen ja minä Gran Canarialle. Varsinkin, kun Suomi on niin kallis ja Gran Canaria halpa. Lisäksi auringonpaiste olisi taattu, kun taas Suomessa syyskuussa varmasti sataa.  

Syyskuu on meillä ollut perinteisesti se lomakuukausi minun töiden vuoksi. Niinpä mietin, että jätämme Kanarian matkan jollekin toiselle kertaa ja matkaamme sitten Suomessa. Ensin yritin yhdistää nämä kaksi vaihtoehtoa, mutta se tulisi liian kalliiksi ja myös aikakysymys tulee vastaan. Jos mennään Gran Canarialle, niin siellä oltaisiin mielellään se viikko. 

Suomessa meitä kiinnostaa luonto ja olenkin miettinyt matkaa Lappeenrannan tai Imatran suunnalle. Kylpylä olisi kiva juttu. Lisäksi jossain meille uudessa kansallispuistossa olisi mielenkiintoista käydä. 

Olemme sumplineet matkaa Pietarin suunnalle, joka olisi varsin realistinen vaihtoehto. Viisumivapaita laivamatkoja on jatkuvasti tarjolla Helsingistä Pietariin, joten se olisi sellainen helppo reissu. Muistissa ovat vielä edellisen Venäjän matkamme järjestelyhässäkät. En ole varmaan minkään muun matkan kanssa hermoillut niin paljon kuin mitä silloin sen matkan kanssa. 

Loppuvuodesta on vielä tässä vaiheessa paha sanoa. Olen koukuttunut kovasti edullisten tarjousten metsästämiseen, joten viikonloppumatkat ovat täysin mahdollisia. Eikä se olisi sula mahdottomuus mennä muutamaksi päiväksi jonnekin näihin lähellä oleviin maihin; Portugali, Iso-Britannia, Ranska, Italia… Kerranhan marraskuussa teimme matkan Lontooseen!

Jouluksi olisi ihana päästä Suomeen, mutta tässä vaiheessa se on täysin auki. Olen jo muutamat joulut ollut perätysten Espanjassa ja kieltämättä olisi jo korkea aika olla välillä Suomessakin. 

Jos nämä matkasuunnitelmat saan toteutetuksi, niin hyvä tulee. Vaikka se Gran Canaria jäi nyt vähän mielen päälle. Ja matka Suomeen jouluksi.

Millaisia matkasuunnitelmia tai- haaveita sinulla on tälle vuotta?

MARKKINOILLA SUNNUNTAINA

Espanjassa sunnuntait ovat tyystin erilaisia kuin Suomessa. Jo se, että suurin osa kaupoista on kiinni, luo todella rauhallista tunnelmaa. Sellaista sunnuntai-tunnelmaa, jolloin ei ole kiirus minnekään. Olen kirjoittanut aikaisemmin aiheesta täällä klik.
 

Espanjassa se on todella tyypillinen markkinapäivä. Mekin ajattelimme tällä kertaa mennä markkinoille ja viettää vähän erilainen sunnuntai. 

Matkalla markkinoille.

San Pablo –kaupunginosassa Zaragozassa järjestetään kuukauden toisena viikonloppuna markkinat. Tapahtuma on melko uusi, mutta jo nyt saanut erittäin myönteisen vastaanoton. Tämä siitä huolimatta, että kyseinen kaupunginosa on melko pahamaineinen. Sen kaduilla on ollut paljon huumeita ja prostituutiota. 

San Pablo, joka tunnetaan myös El Gancho-nimellä, on kuitenkin selvästi muuttumassa ja kehittymässä kohti parempaa. Siitä tulenee modernien ihmisten kaupunginosa. Jännä sekoitus, ottaen huomioon, että se on Zaragozan yksi vanhimpia asuinalueita. Se on vain kivenheiton päässä keskustassa. Omasta kaupunginosastani olen kirjoittanut aikaisemmin täällä klik. 

Zaragozassa on mielenkiintoista se, että jokainen kaupunginosa on omanlaisensa, kuin oma maailmansa ja juuri siksi käymisen arvoinen. Miten voikin olla, että ollaan samassa kaupungissa, mutta silti kaupunginosasta riippuen ihan eri maailmassa. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

Tapahtuma-alue jakautui kahteen osaan. Huomasimme, ettemme todellakaan olleet ainoat, jotka olivat saaneet idean tulla markkinoille. Ihmisiä pyöri joka paikassa ja paikoin oli mahdotonta lähestyä myyntikojuja.

Myytävänä oli paljon kaikenlaista, modernia ja mielenkiintoista tavaraa. Oluista puuaurinkolaseihin. Oli miesten rusetteja mielenkiintoisella, modernilla designilla. Teetä. Vaatteita. Erikoisia takkeja.

Musiikki soi. 

Paikka oli täynnä tunnelmaa. Ihmiset olivat silmin nähden hyvällä tuulella. 

Isot seinämaalaukset varastivat huomiomme kerta toisensa jälkeen. Ja silti juuri ne antoivat täydelliset puitteet noille markkinoille. 

Aion varmasti mennä markkinoille toistekin.

LEFFAT JA SARJAT –VIIKKOKATSAUS

Jee, viikonloppu edessä! Aion ottaa rennosti ja hoitaa viimeisetkin flunssan rippeet pois. Tarkoitus olisi mennä myös ravintolaan isolla, siis todella isolla naisporukalla. Odotan sitä jo vesikielellä, koska 25€ maksavan menun on pakko olla hyvä. Ja seura on tietenkin hyvää. Niistä on hyvän viikonlopun ainekset tehty.

Tämä viikko oli hyvä elokuvaviikko. Näin peräti viisi leffaa, joista yksi oli saksalainen englanninkielisellä tekstityksellä. Yritän nyt kovasti opetella saksaa. Elokuvat auttoivat minua oppimaan espanjan. Nyt yritän oppia saksan elokuvien avulla. 

Youtubesta löytyi saksalaisia leffoja vaikka kuinka. Kaiken lisäksi niissä on englanninkielinen tekstitys, joten ihan ummikkona ei tarvitse seurata tarinaa. Alussa voi olla hassua kuunnella yhdellä kielellä ja lukea toisella, mutta äkkiä siihen tottuu. Tosin tässä vaiheessa saksa kuulostaa epäselvältä. Erotan yhden sanan täältä ja toisen tuolta. Lyhyet lauseet ymmärrän. Ilman tekstitystä en ymmärtäisi jutun juonta. En kuitenkaan aio luovuttaa. Olisi ihanaa osata saksaa. 

Kuvat on lainattu netistä.

Elokuvat

Death hospital (kauhu, v.2009, Saksa)

Sovia työskentelee sairaalassa, jossa eräs naispotilas kuolee. Pian Sovia itse käy lähellä kuolemaa joutuessaan auton töytäisemäksi. Kuolemarajakokemuksensa aikana hän tapaa menehtyneen naispotilaan. Sovia selviää, mutta kaikki ei ole niin kuin ennen…

Death hospital ei ole kovin kummoinen elokuva, eikä varsinkaan kauhuelokuva. Juoni on perushuttua. Loppuratkaisu oli puolestaan osin ennalta arvattava.

*½

Deep blue sea (trilleri, toiminta, v.1999)

Koe-eläiminä käytetyt hait tulevat älykkäiksi ja alkavat hyökätä ihmisten kimppuun. 

Suomalaisen Renny Harlinin ohjaama elokuva, joka on kohtuuhyvä toimintapläjäys. Rennyn elokuvissa vilahtaa aina joku Suomi-juttu ja tässä se oli Finlandia-vodkapullo. Niitä on hauska bongailla.

***

The Wolf of Wall Street (elämänkerta, rikos, draama, komedia, v.2013)

Elokuva kertoo newyorkilaisen pörssimeklari Jordan Belfortin tositarinan.

Huh, elokuva oli rankka, täynnä seksiä, huumeita, rahaa. Se oli mustempi kuin yö, jossa korostui rahan voima ja turmellus. Se oli hyvin amerikkalainen, joka ratsasti noilla kolmella pääteemalla. Tarinan päähenkilön tarina kaikessa hulluudessaan oli jotenkin surullinen ja kaikista pahinta, että tämä tapaus on tosi. Se tietenkin antaa elokuvalle lisäarvoa.

***½

The Escort (komedia, romantiikka, draama, v.2015)

Juuri työttömäksi jäänyt ja seksiadiktiosta kärsivä journalisti ujuttautuu tasokkaan seuratytön elämään tavoitteenaan kirjoittaa mehukas artikkeli. 

Tämäkin oli ihan jees leffa. Kiinnostava lähtökohta on aina hyvä aloitus elokuvalle ja toimii tässäkin tapauksessa. Seksiähän tässä on, ottaen huomioon tarinan omintakeiset päähenkilöt. Romanttisena elokuvana tämä ei mielestäni onnistu. Tässä on liikaa seksiä, ei ole minkäänlaista tervettä mustasukkaisuutta tai kinastelua, vaan pointti on pikemminkin siinä, että he ymmärtävät toisiaan liiankin hyvin. Itse taas kaipaisin romanttisilta elokuvilta sellaista jännitettä, mutta tästä se puuttuu tyystin. 

***

What we do in the shadows (v.2014, Uusi-Seelanti)

Dokumentin keinoin kuvattu elokuva vampyyrinelikosta, jotka kertovat arjestaan modernissa yhteiskunnassa ja sen tuomista haasteita. 

Ei, en ole tällaisten ns. ”dokumentti-elokuvien” ystävä. En osaa selittää, mikä minua häiritsee niissä. Varmaankin se dokumenttimainen ote, samalla tietäen kaiken olevan puhdasta fiktiota. Ne ovat monesti myös tylsiä kameralle höpöttämistä, kun itse tykkään dynaamisimmista elokuvista, joissa näkee tarinan kulun.  

Ilokseni voin sanoa, että tästä leffasta tykkäsin, vaikka se oli kuin paraskin dokumentti vampyyreista. Se oli mielenkiintoinen. Siinä oli todella hyvät vampyyrihahmot. Siinä oli ne omat hetkensä, jotka sai vähintään hymyilemään.

Katsokaahan vaikka traileri, joka väkisinkin saa hymyn huulille.

****

Sarjat

Seurannassa olivat hyvinkin tiiviisti Fargo ja The Walking Dead, jotka eivät enempää esittelyjä kaipaa. Sen verran olen täällä molemmista puhunut. 

Kuva on lainattu netistä.

Kuva on lainattu netistä.

Juuri äsken katsottiin miehen kanssa myös En Portada –dokumentti ”La crisis tranquila” (Rauhallinen kriisi), jossa kerrottiin Suomen talouskriisistä. Miten Euroopan mallimaa eli Suomi on ajautunut vaikeuksiin.

Oli todella mielenkiintoista katsoa dokumentti espanjalaisten näkökulmasta. Siinä oli haastateltu valtiovarainministeri Stubbia. Dokumentti kuvattiin nyt tammikuussa niin Helsingissä, Espoossa kuin allekirjoittaneen synnyinseuduilla eli Pohjois-Karjalassa. Dokumentti oli melko kattava ja siinä esiteltiin Suomen resursseja. Siitä sai kuvan, että tilanne on oikeasti paha. Että ollaan samalla viivalla Kreikan ja Espanjan kanssa. 

Dokumentti päättyi Stubbin sanoihin, miten olemme tarkkoja sääntöjen kanssa ja ”älkää huoliko, en aio joustaa myöskään Suomen kanssa”. Sen jälkeen hän teki oudon eleen, johon mies reagoi välittömästi, eikä itseltänikään mennyt se ohi. Stubb katsoi alas.

Pokerinpelaajana ja Espanjassa pitkään asuneena ymmärrän melko paljon elekielen päälle. Katse alaspäin voi tarkoittaa alistumista tai ujoutta. Se voi merkitä myös sitä, ettei henkilö haluaisi olla mukana keskustelussa. Se voi myös merkitä surua tai häpeää. Teoriassa. Kun katsoo kokonaisilmettä, niin se voisi olla myös ironinen. Arvaukseksi jää, mitä Stubbin päässä lopulta liikkui.

Muuten haastattelu oli hyvä. En itsekään varmasti olisi osannut tehdä paremmin, omille eleilleen kun ei mitään voi. Mutta olisi ollut jotenkin parempi, jos se alaspäin katsominen olisi jäänyt kokonaan pois. Just saying.

Jos joku teistä osaa espanjaa ja haluaa katsoa kyseisen dokumentin, niin se löytyy täältä klik. Sitä en osaa sanoa, voiko sitä katsoa Espanjan rajojen ulkopuolella. 

Millainen elokuva -/ sarjaviikko teillä on ollut? Katsoitko En Portada-dokumentin?