25 KAPPALETTA, JOTKA AUTTOIVAT MINUA ETEENPÄIN

Musiikki on suurelle osasta ihmisistä tärkeää. Jopa elintärkeää! Musiikki saa ihmiset liikuttumaan, kyynelehtimään tai parhaimmillaan kohottaa mielialaa. Ihmiset ovat valmiita maksamaan isoja summia päästäkseen maailmantähtien konsertteihin.

Siksi onkin hassua, että minulle musiikki ei ole ollut niin tärkeää. Se on korkeintaan ollut sivuosassa.

Tämä voi tulla monelle suurena yllätyksenä, mutta olen niin epämusikaallinen ihminen kuin olla voi. Itse asiassa koin musiikin jopa häiriötekijäksi, koska vapaa-ajallani tykkäsin lukea tai kirjoittaa. Eikä musiikki sopinut siihen kuvioon ollenkaan. Se häiritsi keskittymistäni.

Kuva Suomesta, vuosi sitten.

Tämä on varsin erikoista, koska olen kasvanut paikkakunnalla, jossa musiikki on ollut aina tärkeässä roolissa. Koulussa monet osasivat soittaa vaikka mitä hienoja instrumentteja. Itse asiassa minäkin soitin: pianoa. Sekin meni erikoisemman kaavan kautta, sillä siinä missä muut opiskelivat musiikkiopistossa, niin minua opetti äiti kotona. Voin kuitenkin ylpeänä sanoa äitini oppineen pianonsoiton eräältä kuuluisalta pianotaiteilijalta Helsingissä. Mutta se on kokonaan aivan oma tarinansa…

Minun pianonsoitto jäi kuitenkin lyhyeksi kokeiluksi. Piirtäminen, kirjoittaminen ja lukeminen kiinnostivat enemmän. Myöhemmin olen ollut töiden puolesta tekemisissä muusikkojen kanssa, mikä on ollut todella innostavaa. Ehkäpä sieltä sain kipinän, joka roihahti Teneriffalla.

Ennen en kuunnellut musiikkia juuri ollenkaan. Nyt on toinen ääni kellossa.

Teneriffa on ollut osa elämääni yli vuoden ja minä olen osa Teneriffaa. Tähän vuoteen on mahtunut PALJON! Ja blogistani olette voineet lukea pienen osan siitä, mitä on tapahtunut ja mitä kaikkea olen käynyt läpi.

Nyt voin onnellisena sanoa, että kannatti. Entisen elämän taakse jättäminen, hyppy tuntemattomaan… Mikä parasta, olen vielä täällä Teneriffalla toteuttamassa unelmiani.

Täällä olen tavannut aivan erityisiä ihmisiä. Ja ne kohtaamani ihmiset ovat tehneet tästä vuodesta aivan erityisen… Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa ja seikkailunsa. Jokainen tulee tälle saarelle jostain syystä. Teneriffa todellakin antaa mahdollisuuden muutokselle.

Muutoksen teko ei kuitenkaan ole helppoa, eikä se tapahdu yhdessä yössä tai sormia napsauttamalla. Voin sanoa, että itse asiassa se on vaikeaa. Kasvaminen tekee kipeää. Tällä saarella olen saanut suuria ahaa-elämyksiä.

Tässä blogissa haluan paneutua syvällisemmin elämänmuutokseen ja prosessiin, joka minullakin on vielä kesken. Haluaisin valottaa sitä polkua, jota kuljen. Asioita, joita olen joutunut kohtaamaan ja työstämään. Ehkä toivoen, että voisin auttaa oman kokemukseni kautta Sinua.

Yksi noista suurista ahaa-elämyksistä on musiikki, jonka olen löytänyt takaisin elämääni.

Nykyisin kuuntelen musiikkia JOKA PÄIVÄ. Ennen musiikki oli häiriöksi ja kuuntelin sitä korkeintaan kesällä työmatkoilla. NYT musiikki on minulle inspiraation lähde. Tätä postaustakin kirjoitan musiikin soidessa taustalla, mikä ei ennen olisi ollut mahdollista.

Kuuntelen tarkkaan sanoja, innostun rytmistä ja näen tiettyjä hetkiä elämästäni. Jotkut kappaleet yhdistän johonkin tiettyyn ihmiseen. Minulle etenkin ne sanat on se juttu. Niissä pitää olla sanomaa, mutta toisaalta myös itse kokonaisuus on tärkeää.

Miettiessäni kulunutta vuotta, kuunnellessani musiikkia…. Toistaen niitä samoja kappaleita yhä uudestaan ja uudestaan. Tajusin, että voin esittää Teneriffan vuoteni kappalein. Alusta asti jokainen kappale on sopinut kuhunkin hetkeen. Ja niin syntyi tämä erikoinen musiikkipostaus. 25 kappaletta, jotka auttoivat minua eteenpäin.

1. College Electric Youth - A Real Hero

Kuuntelin tätä kappaletta paljon, kun olin alamaissa ja vasta aloin suunnitella elämänmuutosta. Myöhemmin tämä kappale soi ja lohdutti eroprosessissa. Sen maaginen sointu vie mennessään. Vaikka kappale on surullinen, niin silti se on jotenkin lohduttava samanaikaisesti.

2. Kavinsky - Nightcall

Tätä kappaletta olen kuunnellut monet kerrat. Tämä on yksi ehkä kaikkien aikojen lempparikappaleeni ja löysin tämän itse asiassa paljon ennen Teneriffaa.

3. Charlie Puth -We don’t talk anymore

Tätä kappaletta kuuntelin myös erotessa. Sanat kuvastivat hyvin sen hetkistä ajatusmaailmaani.

4. Adele -Hello

Törmäsin tähän kappaleeseen monessa kohdin. En aluksi tiennyt kenen kappale se oli, mutta se antoi minulle voimaa. Vaikka kappale on hyvin surullinen, en liitä sitä esimerkiksi eroprosessiini. Tämä kappale on minulle kuin valonpilkahdus. Se antaa toivoa. Kuunnellessani tätä lentokentällä, tai ravintolassa, minulle tuli tunne jostain isommasta tarkoituksesta elämässäni ja että minä onnistun vielä. Tiedän, että sanat eivät vastaa ollenkaan näitä tuntemuksia, mutta se ”Hello from the outside.” on minulle se juttu.

5. Desire – Under your spell

Tämä kappale tuli osuvasti tutuksi, kun olin tavannut erään ihmisen Teneriffalla yli vuosi sitten. Hän vaikutti hyvin mielenkiintoiselta ja olisi ollut kiva tutustua enemmän, mutta niin ei käynyt. Meistä tuli kyllä tuttavat.

5. Wankelmut & Emma Louise - My Head Is A Jungle

Tämä on aivan huikea kappale, jota kuuntelin paljon vuosi sitten. Tuo ”My head is a jungle” on vaan niin mukaansatempaava niin kappaleena kuin nimenäkin, ihan niin kuin suoraan minun päästä!

6. Major Lazer & DJ Snake - Lean On (feat. MØ)

Kuulin tämän kappaleen livenä Ilosaarirockissa, jossa olin toissakesänä töissä. Oli huikea kokemus! Tämä artisti jäi mieleen ja kuuntelin paljon myös viime kesänä.  

7. Safri Duo - Played-A-Live

Löysin tämän kappaleen uudestaan viime kesänä ja se toi iloa elämääni.

8. Alice Deejay – Better of alone

Tätä kappaletta kuuntelin viime kesänä ja se tuli hyvään saumaan pohtiessani yksinoloa. Voin rehellisesti sanoa tykkääväni olla yksin omassa seurassani. Mutta tykkään myös kavereiden näkemisestä. Sanoisin, että sopivassa suhteessa kaikkea. Tiedän tämän kappaleen olevan vanha ja minulle se on nostalginen. En sanoisi tämän olevan mitenkään erityisen hyvä, mutta se on jännä kappale ja auttoi minua tuolloin.  

9. Swedish House Mafia - Don't You Worry Child

Lohduttava kappale, joka antaa uskoa johdatukseen.

10. David Guetta - Titanium ft. Sia

Etenkin viime syksynä kuuntelin tätä paljon.

11. David Guetta & Sia -Flames

Kun sain lehtiartikkeleitani julkaistuksi, kuuntelin tätä kappaletta todella monta kertaa. Se muistutti minua jatkamaan eteenpäin.

12. The Script - Hall of fame

Tämä kappale on myös yksi niistä kappaleista, joilla sain uskoa siihen oman juttuni tekemiseen.

13. Imagine Dragons –Whatever it takes

Viime marraskuussa aloin opiskella. Tämä kappale auttoi minua tarttumaan tilaisuuteen!

14. Alan Walker – Sing me to sleep

Hieman surullinen kappale, mutta tässä on jotain taianomaista.

15. Alan Walker – Alone

Viime syksynä kohtasin erään miehen, josta tuli minulle todella tärkeä. Hän kuitenkin muutti toiselle puolen palloa. Tiedän etten ole koskaan yksin, vaan hän on aina minun tukena.

16. Calvin Harris, Sam Smith – Promises

Olin eräänä iltana lähdössä ulos ja olin juuri laittautumassa, kun tämä soi. Näin sinä iltana minulle tärkeää ihmistä ja muistan hänet aina tästä kappaleesta. Se oli tavallaan käänteentekevä ilta. Yksi niistä illoista, jolloin olette vain te kaksi baarissa. Baari on täynnä ihmisiä. Olette niin uppoutuneena keskusteluun, että siinä hetkessä olette vain te kaksi. 

17. OneRepublic – Rescue me

Videolla poika juoksee metsän läpi pyöräilevä joukko perässään. Kadulla poika yhtäkkiä pysähtyy. Paljastuu, että hänellä on yliluonnollisia voimia! Täällä Teneriffalla minulle on sattunut asioita, jotka ovat kuin olleet ihmeitä ja ehkäpä tämä kappale muistuttaa niistä. 

18. Janna – Sä et ole hullu

Niihin todella vaikeisiin hetkiin…

19. Imagine Dragons – Bad liar

Tämä on hyvä kappale.

19. Kygo, Chelsea Cutler - Not Ok

20. The Chainsmokers - Closer ft. Halsey

21. Sia – Move your body

22. OneRepublic –Kids

Tämä on yksi parhaimmista kappaleista. Tässä on jotain maagista, toivoa antavaa.

23. Carly Rae Jepsen - Too much

Tämä on niin ihana kappale! Kuunnellessa tulee syvä kiitollisuuden tunne ja mietin ”onko tämä liikaa”?

24. Ellie Goulding –Still Falling For You

Uskon vahvasti siihen, että kun mieli ja sydän yhdistyvät, niin kaikki sujuu. Tämä kappale kuvastaa sitä.

25. Anna Puu – Ota minut tällaisena kuin oon

Loppuun on pakko nostaa suomalaisartisti, Anna Puu! Hänellä on monta hyvää kappaletta, mutta viime aikoina olen kuunnellut tätä kappaletta. Ja jostain syystä se saa minulle hymyn huulille…

Lopuksi

Nämä ovat vain kappaleita, joita olen kuunnellut tavallista tiuhempaan tahtiin tämän puolentoista vuoden aikana ja näkisin niiden olevan sidoksissa juuri tähän elämänvaiheeseen, eikä niinkään edusta musiikkimakuani, ainakaan täysin. 

Vaikka musiikki ei ole ollut elämässäni niin suuressa roolissa, niin ei se kuitenkaan tarkoita, että olisin ollut ilmankaan. Olen ollut konserteissa ja festareilla. Pariissa opin kuuntelemaan oopperaa. Rock-musiikkia opin kuuntelemaan entisen mieheni kanssa. Ja niin edelleen... Voisi kai siis sanoa, että Teneriffa toi minulle takaisin musiikin kuuntelemisen ilon. 

Tässä postauksessa esitellyt kappaleet ovat tärkeitä omalla tavallaan, enkä kaikkien osalta osaa sanoa, miksi laitoin tähän. 

Selvästi huomaa, että alkupään kappaleet ovat melankolisia, surullisia ja ehkä niistä heijastuu se suuri suru, jota kävin elämässäni läpi. 

Pikku hiljaa kappaleet alkavat tulla iloisemmiksi, vaikka joukkoon mahtuu edelleen myös surullisia kappaleita. Elämä Teneriffalla ei ole ollut ruusuilla tanssimista, vaan minulla on ollut vastoinkäymisiä. Oli lähellä, että meinasin heittää pyyhkeen ja palata Suomeen. 

Jotenkin olen selvinnyt. Nyt elämä näyttäisi hymyilevän. Katson varovaisesti kohti tulevaisuutta, jonka toivon olevan valoisa Espanjan auringon alla. Ehkäpä minun on tarkoitettu olla Teneriffalla... 

Mikä on sinun lempikappaleesi?

HUOMIOITANI MUKAVUUSALUEEN ULKOPUOLELLA OLEMISESTA

Sanotaan, että elämässä ne mielenkiintoisimmat asiat tapahtuvat mukavuusalueen ulkopuolella. Mukavuusalue on henkinen tila, jossa henkilö elää elämäänsä saman kaavan mukaan. Kaikki on miellyttävää, tuttua ja turvallista. On kuin olisi kuplassa. Kuplan sisällä voi olla joko iloinen tai onneton.

Minä olin monta vuotta kuplan sisällä. Elämä meni samalla kaavalla. Jokin pieni ääni kuitenkin kuiski, etten ollut tyytyväinen. Sitten se ääni vain voimistui ja tein elämäni vaikeimman päätöksen. Hyppäsin kohti tuntematonta. Yksin. Menin mukavuusalueeni tuolle puolen. Halusin pois kuplasta.

Ja silti… vuosi sitten palasin kesäksi Suomeen. Siihen tuttuun ja turvalliseen. Miksi ihmeessä? Siksi, koska se oli niin helppoa. Siksi, koska todella pidin töistäni. Siksi, koska työkaverit olivat tuttuja. Siksi, koska sain nauttia Suomen kesästä ja olla perheen luona. Siksi palasin. Ja siksi, koska minulla ei ollut parempaakaan suunnitelmaa. Ei ollut rohkeutta jäädä tyhjän päälle epämukavuusalueelle.

Kuitenkin tuo ääni palasi kuiskuttelemaan… Minun on palattava Teneriffalle. Kun on monta vuotta asunut muualla, niin ei sitä vaan enää osaa kuvitella itseään Suomeen. Ei sitten millään. Vuoden takaisia ajatuksiani voi lukea paremmin tästä postauksesta klik. 

Ja niin minä palasin. Vasta silloin todella poistuin mukavuusalueeltani. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiesin varmaksi vain yhden asian. Halusin löytää oman polkuni.  

Seurasin sydämeni ääntä ja aloin tehdä sitä, mistä kaikkein eniten pidän ja jossa olen hyvä. Olen lapsesta asti tuntenut olevani kirjoittaja. En vain koskaan uskonut voivani elää sillä. Se tuntui aina niin tavoittamattomalta haaveelta. ”Enhän minä, kun…” 

Toisaalta en ole koskaan kokenut olevani se paras, vaan kohtalaisen hyvä monessa muussakin, ei vain kirjoittamisessa.  Mutta tuon syksyn aikana opin, että kirjoittamisella voi elää. Ja olenhan minä hyvä.

Nyt elämäni ei todellakaan mene saman kaavan mukaan. Voisin olla jo takaisin Suomessa, takaisin sorvin äärellä. Täällä minä kuitenkin olen, Teneriffalla, omaa polkuani etsimässä. Mutta… kuinka pitkään?

Pois mukavuusalueelta

Mukavuusalueelta poistuminen vaati minulta rohkeutta. Rohkeutta toteuttaa. Rohkeutta hypätä kohti tuntematonta. Rohkeutta kestää paineita. Rohkeutta tehdä päätöksiä. Rohkeutta kohdata tulevaisuus. Toi se sitten tullessaan mitä tahansa.

Olen kiitollinen ajastani Teneriffalla. Olen oppinut niin paljon. Varsinkin yhtä jos toista mukavuusalueen ulkopuolella olemisesta. Minulle tosiaan mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on juurikin sitä, että olen aivan yksin elämäni haasteiden kanssa ja silti yritän tavoitella omia unelmiani. Jos haluaisin elämäni olevan yksinkertaista, helppoa, ja tylsää, palaisin heti Suomeen.

Tämä on matka, joka on vielä kesken. Minä olen kesken. Meno on ollut toisinaan kuin vuoristoradassa. Varsinkin viime kuukaudet olen todella ollut mukavuusalueeni ulkopuolella. 

Ja olen huomioinut seuraavaa.

1. Pelko

Minua on monesti pelottanut tulevaisuus. Olen ollut huolissani. Olen miettinyt tämän kaiken tarkoitusta ja omaa hyppyäni tuntemattomaan. Olen lukemattomat kerrat stressannut. Monesti on jopa tuntunut, etten tiedä, miten edetä. Päämäärä on selvillä. Enää pitäisi vain löytää reitti sinne.

Minulle on avautunut uusia ovia. Mutta uskallanko tarttua tilaisuuksiin? Yksi tilaisuus olisi uuden kokeminen. Mutta uskallanko kokeilla uutta, jos se ei mielestäni ole välttämättä sen arvoista tai jos riski on liian suuri? Toki olen ehdottomasti sitä mieltä, että uusia juttuja pitää kokeilla. Mutta missä menee raja?

Yllättäen ystäväni ehdotti muuttoa ulkomaille. Siis toiseen maahan! Pois Espanjasta, pois Euroopasta. Juuri, kun ehdin sanoa, etten enää ikinä varmasti koskaan aio muuttaa minnekään minkään tai kenenkään takia. Voisiko se olla uhka vai mahdollisuus? 

Olen vasta ehtinyt tänne asettua ja tuntuu, että asiat ehkä viimeinkin alkoivat rullata. Mutta mitä jos pakkaisin taas laukkuni ja… lähtisin? Pelottavaahan tässä on se, että Espanja jäisi taakse. Minun rakas Espanja, joka on minulle kuin toinen kotimaa. Hyppäisin jälleen kohti tuntematonta. Menisin Atlantin toiselle puolelle. Pois ”tutusta ja turvallisesta Euroopasta”. 

Kun ystäväni ehdotti minulle tätä vaihtoehtoa, niin puhelumme aikana sattui maanjäristys! Hänelle ei käynyt kuinkaan, mutta hetken päästä puhelu katkesi sähkökatkon vuoksi. Tietenkin varmistin, onhan kaikki hyvin maanjäristyksestä ja sähkökatkosta huolimatta. Juuri hänen kanssaan juttelin mukavuusalueen ulkopuolella olemisesta. Hän on nimittäin koko ajan sen ulkopuolella ja meillä oli todella mielenkiintoinen keskustelu -ennen sitä maanjäristystä. Ystäväni kertoi, että hänen mukavuusalueensa kasvaa ja kasvaa koko ajan. Hänen on jatkuvasti etsittävä uusia haasteita.

Muutto Atlantin toiselle puolelle voisi siis olla yksi vaihtoehto. Tiedän, että jos olisin hänen kanssaan, oppisin todella paljon esimerkiksi yrittäjyydestä. Ja ajatus todella kiehtoo minua.

Mutta sitten minua on alkanut kiehtoa vieläkin enemmän ajatus matkustelusta maailmalla. Yksin tai hänen kanssaan. Nyt, kun en ole sidottu mihinkään. Matkustaminen yksin tuntuisi kyllä pelottavalta. Pelko. Typerin syy jättää jokin asia tekemättä. Mutta niin, en taitaisi kuitenkaan uskaltaa matkustaa yksin vaaleana naisena esimerkiksi jossain Etelä-Amerikassa. Mutta ehkäpä ystäväni kanssa voisin..?

Olen siis kokenut monenlaisia pelon tunteita. Menneessä ja tulevassa. Tiedän, että pelko on normaali tunne. Tiedän, että se ikään kuin kuuluu asiaan. Olisi epänormaalia, jos en tuntisi pelkoa. Pelko kertoo siitä, että ainakin olen elossa ja elämä ei ole tylsää.

2. Fokus

Olen yrittänyt pitää fokuksen yhdessä asiassa kerrallaan. Tullessani Teneriffalle, alkoi raivokas huoneen metsästys. Sitten opiskelu. Sitten työasioiden järjestäminen. Kun työasiani ovat järjestyksessä, siirryn seuraavaan vaiheeseen eli kirjoittamiseen. Opiskelut tulevat kuitenkin jatkumaan koko ajan. Minun on kehityttävä ja tultava paremmaksi. Myös kuntosalilla on käytävä.

Tavallaan yritän tasapainoilla monen asian kanssa, mutta pitää fokuksen sen hetkisessä tärkeimmässä asiassa.

3. Luovuus

Olen alkanut nähdä mahdollisuuksia joka puolella. Ideoin paljon ja mietin erilaisia vaihtoehtoja. Mistä saada töitä? Mistä löytää projekteja? Ketä voin auttaa? Olen kovasti yrittänyt kolkutella eri oviin, pitää silmät auki. Minulla on tunne, että kaikki järjestyy. Näin sen piti mennä. 

Tavoitteenani on ollut koko ajan etätyöt. En halua olla sidottu tiettyyn paikkaan.

4. Riskinotto

Muutama kuukausi takaperin minulla oli mahdollisuus palata Suomeen. Silti päätin jäädä tänne. Se tunne, että tänne minä kuulun, oli niin vahva… Sanoin ei tutulle ja turvalliselle. Sanoin ei Suomelle. Jäin Teneriffalle, vaikka siinä oli omat riskinsä. Näin sen kuitenkin enemmän mahdollisuutena kuin riskinä.

Mutta onko Teneriffasta tulossa ”tuttu ja turvallinen”? Pitäisikö minun vaihtaa taas maisemaa? Ollakseni liikkeessä? Toisaalta olen haaveillut, että voisin asettua paikoilleni ja vain kirjoittaa. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin? Eikö minun juuri nimenomaan pitäisi elää ja kokea, jotta voisin kirjoittaa?

5. Selviytyminen

Meno on ollut kuin vuoristoradassa. Kaikki ei mene aina odotetusti. Jotenkin ihmeellisesti olen kuitenkin selviytynyt monista yllätyksistä! Ajoittain tuntuu, kuin tämän matkan aikana olisi tapahtunut yksi jos toinenkin ihme.

6. Sattumia

Minulla on ollut onnea matkassa ja minulle todella on tapahtunut asioita, jotka ovat kuin ihmeitä. Ystäväni mukaan ne eivät kuitenkaan ole ihmeitä. Ne ovat vain sattumia, tilaisuuksia. Kaikilla meistä on elämässämme lukemattomia määriä tilaisuuksia. Meidän vain pitää osata hyödyntää ne ja olla valmiita tarttumaan niihin. Silloin ihmeitä tapahtuu ja saamme kiittää hyvää tuuriamme. Mutta jos emme osaisi tarttua noihin tilaisuuksiin, niin valittaisimme, miten huonoa onnea meillä on. Pidin ystäväni teoriasta.

Minun tapauksessa minä olen saanut projekteja mitä ihmeellisimmin. Kuin sattumalta olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Projektin avulla elin kuukauden. Sain veronpalautuksen. Selvisin toisen kuukauden. Sain lisää projekteja. Selviän kolmannen kuukauden. Sain elämääni ihmisiä, jotka haluavat työskennellä kanssani.

Eräs todella konkreettinen esimerkki tällaisesta tuurista on, kun olin eräässä yrittäjyystapahtumassa Etelä-Teneriffalla. Siellä oli puhujina tärkeitä henkilöitä, kuten vaikkapa Barack Obaman neuvonantajana toiminut mies. Tuolla matkalla jäin yöksi ystäväni luo. 

Seuraavana päivänä törmäsin kadulla yhteen siinä tapahtumassa olleeseen puhujaan, jonka kanssa aloin jutella. Niin minulle järjestyi tapaaminen. Sitä kautta saattaisin päästä yhteen projektiin. Tämäkin tuntuu ihmeeltä, vaikka projektiin pääsy ei ole ollenkaan varmaa. Se ei kuitenkaan haittaa. On upeaa törmätä tällaisiin jännittäviin sattumiin.

Mikähän mahtaa olla seuraava ihme, joka minulle tapahtuu?

7. Kivikkoinen polku ylä- ja alamäkineen

Ja kuten tiedätte, minun matkani Teneriffalla ei ole ollut helppo. Ei missään nimessä. Olen murehtinut. Olen stressannut. Olen pelännyt. Asun paratiisissa, mutta elämäni on ollut pitkälti neljän seinän sisällä.

Tietenkin minulle on tullut yllätyksiä, jotka ajoivat minut reunalle. Saivat minut kyseenalaistamaan päätöstäni. Tunsin itseni jopa tyhmäksi miettiessäni, että joutuisin palaamaan Suomeen ja olisin sitten ilman töitä, kun olisin voinut valita Suomeen paluun ja mennä töihin. Mutta minulla ei ole kristallipalloa. En näe tulevaisuuteen. En voinut tietää yllätyksistä, joita joudun kohtaamaan.

Asiat ovat kuitenkin järjestyneet.

8. Kyseenalaistaminen

Pohdin ja mietin paljon omaa elämääni. Olenko varmasti oikealla polulla? Missä on minun paikkani? Onko tämä sitä, mitä todella haluan?

Välillä haluaisin nauttia elämästä enemmän. Tiedän tämän kuitenkin olevan vain välivaihe. Vaihe, jossa etsin itseäni. Kokeilen rajojani. Minun on yksinkertaisesti nähtävä, että selviän. Yksi puoli minusta haluaisi jäädä Teneriffalle. Toinen puoli janoaisi uusia seikkailuja. Kun nyt kerrankin minua ei ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan.

Voin työskennellä missä vain. Tarvitsen vain läppärin ja Internet-yhteyden. Olen aina ajatellut, että sellainen ei olisi minua varten. Etten osaisi työskennellä reissun päällä. Mutta… mistä sen voi tietää, kun en ole koskaan sitä kokeillut? Ainoastaan viime syksynä koin sellaista upeaa vapauden tunnetta, kun olin melkein kuukauden reissussa yksin. Toki se oli lomamatka ja ainoastaan kirjoittelin blogia. Mutta mietin vakavissani, millaista elämä olisi jatkuvassa liikkeessä? Kun olisin koko ajan mukavuusalueeni ulkopuolella?

Matkan ja työnteon yhdistäminen olisi minulle aivan uutta ja se todella olisi poistumista mukavuusalueeltani.

9. Sisu

Monet ei-vastaukset ja ylipäänsä ne vastoinkäymiset ovat tehneet minusta sisukkaamman. Sain juuri tietää, ettei minua valittu kirjoittamisen perusopintoihin. Minulla oli sama pistemäärä, kuin joillakin valituilla. Minun sisäänpääsyn ratkaisi arpa ja jouduin varasijalle. Mutta en ole pettynyt. Huomasin, ettei nyt olisikaan ollut paras mahdollinen momentti. Kirjoittamisen opinnot jääkööt odottamaan joskus tulevaisuuteen. Kyllä minä vielä pääsen sisään, jos niin on tarkoitettu.

10. Asenne

Olen sitä mieltä, että asenne ratkaisee. Se sinun mindset ja suhtautuminen eri tilanteisiin. Positiivinen ote ja reippaus. Aion kehittää omaa mindsettiä. Uskon, että olen pärjännyt täällä nimenomaan mielen voimalla. Uskomalla itseeni ja kykyihini. 

11. Seikkailun tuntu

Elämäni voi ymmärrettävästi kuulostaa tavallaan myös tylsältä. Olenhan niin tiukasti kiinni työasioissa viikon aikana. Teneriffa on kuitenkin siitä ihana paikka, että hetkessä voi mennä johonkin toiseen kolkkaan saarta ja silloin se tuntuu lomamatkalta. 

Monesti viikonloppuna saatan mennä ulos tuulettumaan. Näen ystäviäni, teen patikointireissun tai jonkun muun retken tai menen ulos viinilasilliselle. Vaikka yksin, jos on pakko. Teneriffalla olen tavannut ihmisiä ympäri maailmaa.  

Teneriffa on monikulttuurinen, täynnä mielenkiintoisia ihmisiä. Mutta silti ne ovat ne samat kasvot, joihin törmään. Pikku hiljaa olen tutustunutkin heihin. Yhtäkkiä ne eivät olekaan olleet vain niitä samoja kasvoja, joihin törmään kerta toisensa jälkeen. Nyt he ovat minun kavereitani. Ihmisiä, joilla jokaisella on oma mielenkiintoinen tarinansa. Noita tarinoita olen kuunnellut haltioituneena. On ihan parasta, kun voi jutella syvällisiä aamuyöhön ja pohtia elämän tarkoitusta. 

12. Toivo

Summasummarumina olen todella toiveikas. En vain Teneriffan suhteen, vaan myös tulevaisuuden. Koen olevani oikealla tiellä.

Minulla olisi kyllä monta syytä jäädä tänne Teneriffalle… Tämä on täydellinen paikka kirjoittaa. Täällä olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä. Täällä ovat minun ystäväni. Minun elämä. Kiva kämppäni ja kämppäkaverini. Täällä voin auttaa. Täällä olen hyödyksi. Mutta…

Mitä jos..? Mitä jos menisin ystäväni luo Chileen? Mitä jos lähtisin kiertämään maailmaa? Mitä jos työskentelisin vaikkapa Australiassa tai Uudessa-Seelannissa? Vuosi maailmalla voisi olla jännittävä kokemus.

JOS todella lähtisin ”maailmanympärysmatkalle”, niin se tapahtuisi ensi vuonna. Nyt haluaisin kartuttaa kokemuksiani ihan vain täällä maagisella, upealla saarella, jota Teneriffaksi kutsutaan.

Onko sinulla omia kokemuksia mukavuusalueen ulkopuolella olemisesta? 

 

WEBINAARI TULOSSA -EHKÄ?

Muistatteko, kun joku aika sitten mainitsin, että minut oli kutsuttu puhujaksi erääseen tapahtumaan Lanzarotelle, Espanjaan?

Kaikki alkoi siitä, kun olin mukana eräässä yrittäjyystapahtumassa noin kuukausi sitten. Tapasin siellä erään liikenaisen. Juttelimme asiakaspalvelusta. Siitä, millaisia kokemuksia esimerkiksi minulla on ollut niin asiakkaana kuin asiakaspalvelijana. Hän ei epäröinyt hetkeäkään kutsua minua siltä istumalta puhujaksi, enkä minä ehtinyt räpäyttää silmäänikään, kun huomasin vastanneeni: ”Totta kai”.

Vaikka sen jälkeen olimme yhteydessä, ei tapahtumalla ole vieläkään lukkoon lyötyä päivämäärää. En tiedä järjestetäänkö tapahtumaa lopulta ollenkaan.

Se kuitenkin iski minuun pienen kipinän.

Minulla on siis niin paljon kokemuksia, tarinoita, oppeja. Tunnen olevani luontainen tarinankertoja. Olen nainen, joka haluaa kehittyä niin ihmisenä kuin oman alansa asiantuntijana. Tästä oppimisen halusta, tahdosta auttaa muita, minulle tarjoutui tilaisuus järjestää webinaari. On vain yksi pieni mutta… En ole koskaan elämäni aikana järjestänyt yhden yhtä!!!

Sen sijaan olen itse ollut hyvin monessa webinaarissa mukana ja rakastan niitä. Siksi koska niistä yleensä saa jotain todella hyödyllistä tietoa. Siksi, koska etenkin live-webinaareissa voi olla vuorovaikutuksessa järjestäjän kanssa. Webinaareissa järjestäjä myös tekee tarjouksen jostain omasta verkkokurssistaan, jossa innokkaimmat voivat syventää omaa osaamistaan ja oppia järjestäjältä. Ehkä ei siis tule yllätyksenä, että olen todella koukussa tällaisiin kursseihin. Minusta verkkokurssit ovat parhautta. Ne perustavat usein järjestäjän omaan kokemukseen. Koska mikään koulu ei valmista siihen elämänkouluun.

Ja uskon vahvasti, että jokaisella meillä on jotain, jota voimme opettaa. Jotain, jota voimme jakaa. Jotain, josta kertoa. Ja jotain, jota voimme oppia muilta.

Siitäpä se ajatus sitten lähti…

Haluaisinkin järjestää täällä blogissani webinaarin. Webinaarin, josta olisi iloa mahdollisimman monelle. Hyödyllistä tietoa ja olisi kerrankin jotain vähän erilaista. Samalla saisin itse harjoitusta siihen omaan, tulevaan webinaariini. Ja ei, minun webinaari ei tule sisältämään tarjousta mistään kurssista, koska minulla ei ole mitään omaa kurssia. Minulla on vain halu opetella ja jakaa tietoa!

Monet bloggaajathan tekee live-videoita tai videoita Youtubeen. Itse en vielä ainakaan ole innostunut tuottamaan videoita sinne tai tehdä live-lähetyksiä. Minusta vuorovaikutus on parasta ja tällainen webinaari todella kiehtoo minua kaikista vaihtoehdoista eniten.

Aiheina voisi olla vaikkapa...

Asiakaspalvelu, joka on lähellä sydäntäni ja olenkin aina saanut siitä positiivista palautetta. Elämäni varrella olen ollut hyvin monessa mukana ja monenlaisista tehtävistä on tullut kokemusta. Monesti asiakkaat ovat yllättäneet minut ja antaneet jopa lahjoja. Silti parasta on ollut kuitenkin se hyvä mieli ja aito kiitos. 

Asiakaspalvelu on tärkeä osa yritystoimintaa. Hyvän asiakaspalvelun ansiosta asiakas palaa takaisin ja tuo mukanaan muita. Huono asiakaspalvelu taas tekee hallaa niin yrityksen maineelle kuin kassalle. Siksi asiakaspalveluun kannattaa panostaa! Enkä tarkoita vain työntekijätasolla, vaan tämä koskee myös johtoporrasta. Siitä minulla olisi melkoisen hurjia kertomuksia esimerkiksi täältä Teneriffalta. 

Olen omin silmin nähnyt ja kokenut hyvin monenlaisia paikkoja Suomessa ja Espanjassa. Samaan hengenvetoon täytyy todeta, että Suomessa, meillä Pohjois-Karjalassa olen ollut elämäni parhaimmissa työpaikoissa. Espanjassa Titanic-näyttelyssä työskentely oli yksi mahtavimmista kokemuksistani.

Espanja. Asiakaspalvelun lisäksi minulla on paljon Espanja-tietoutta, jota voisin jakaa. Miten tulla Espanjaan? Mitä asioita pitää ottaa huomioon? Mikä on nie? Miten löytää asunto? Miten oppia kieli? Minne matkustaa Espanjassa? Nämä kysymykset tulevat mieleen ainakin aluksi, mitä kaikkea voisinkaan kertoa Espanjasta.

Elämänmuutos. Muutoksen tuulet puhalsivat vai pitäisikö sanoa, että suorastaan pauhuivat reilu vuosi sitten. Sillä tiellä ollaan edelleen. Matkan varrella haluamani suunta on selkiytynyt ja nyt minulla on päämäärä, jota kohti kulkea. Mutta vastoinkäymisiltä en ole voinut välttyä. Haluaisitko kuulla, miten olen selvinnyt? Voisin antaa vertaistukea ja omia vinkkejäni elämänmuutokseen, mutta toisaalta tsemppiä niiden omien unelmien saavuttamiseen. Tiedän, miltä tuntuu olla pohjalla. Tiedän, miltä tuntuu, kun yrittää ja yrittää ja silti mikään ei onnistu. Tiedän miltä tuntuu, kun saa ties monennenko kerran ei-vastauksen. Olisi inspiroivaa puhua tästä aiheesta ja antaa vertaistukea.

Mitä voimme oppia espanjalaisilta? Kuinka tulla sosiaalisemmaksi? En tiedä, minkälainen kuva teillä on minusta, mutta rivien välistä luettuna luulen tietäväni. Uskon teidän ajattelevan minun olevan jotenkin todella sosiaalinen tapaus. Sellainen, joka tutustuu ihmisiin helposti. 

Noh, minä olen ollut todella ujo ja edelleen koen jollain tasolla olevani. Joskus olen ollut jopa niin ujo, etten ole uskaltanut tutustua muihin. Olen Pohjois-Karjalasta ja lopulta se lupsakka meno tarttui minuun. 

Toisaalta olen joutunut tekemään itseni kanssa töitä ja tiedostamaan monia asioita, jotka vaikuttavat siihen, millaisen kuvan ihmiset saavat minusta. Tämä toisaalta liittyy myös taas siihen asiakaspalveluun, mutta toisaalta elämään. 

Elämässä, yhteiskunnassa, on tavallaan pakko olla muiden kanssa tekemisissä. Minusta kasvatettiin ”kiltti tyttö”, mutta Espanjassa olen oppinut temperamenttisuutta. Enää en kaikkeen suostu ja nykyisin ei tee tiukkaa sanoa EI. Se ei silti tee minusta huonoa ihmistä. Ja olen tällaisenaan edelleen miellyttävä tyyppi. 

Voisin siis kertoa omien kokemuksieni kautta ja jokainen voisi peilata siihen omaa tilannettaan. Ja uskon, että jokainen voi oppia jotain espanjalaisilta ja heidän elämänmenostaan.

Bloggaus. Mitä olen oppinut bloggaamisesta kaikkien näiden vuosien varrella? Miten minun artikkelini syntyvät? Mistä saada ideoita blogipostauksiin? Olen blogannut jo 7 vuotta tavoitteenani kehittyä kirjoittajana. Jotain olen oppinut!

En tiedä ollenkaan oletteko samaa mieltä. Lähteekö ajatus jatkoon vai ei? Järjestänkö teille ilmaisen webinaarin?

Mutta sehän selviää yhdellä ainoalla tavalla. 

1. Kommentoi tähän alle, mistä yllä olevista aiheista haluaisit webinaarin tai ehdota minulle uutta aihetta? Olen avoin uusille ideoille, mutta en voi tietenkään luvata mitään. Webinaarin tulisi olla aihealueesta, jonka osaan ja hallitsen ja josta olisi teille mahdollisimman paljon hyötyä.

2. Milloin? Minulle kävisi esimerkiksi ylihuomenna keskiviikkona vappuna 1.5. klo 18 (Suomen aikaa), sunnuntaina 5.5. tai maanantaina 6.5. klo 20 (Suomen aikaa).

3. Olisiko tästä iloa muille? Kerro eteenpäin. Mitä enemmän porukkaa olisi mukana, sen parempi webinaarista tulisi. Jos mukana olisi vähintään vaikka viisi henkilöä, niin se olisi hyvä. En tosiaan halua mitään monologia pitää, vaan olen kiinnostunut kuulemaan sinun ajatuksiasi ja vaihtaa mielipiteitä.

Joten… Kirjoita kommenttisi alle!

PS. Tekisin vain yhden webinaarin, joten äänestä aihetta, josta olet aidosti kiinnostunut. Joka tapauksessa nuo kaikki aiheet sopivat hyvin tulevieni postauksieni aiheiksi, sai webinaari sitten kannatusta tai ei.

EDIT: Peruin webinaarin, koska näytti, ettei tulijoita ole.