lauantai 4. syyskuuta 2021

SUOMEN MATKA ─ NÄIN SE SUJUI

Tarkkasilmäisimmät saatoitte huomata, että matkustin Suomeen tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä postauksessa, miten matka sujui k o r o n a rajoituksineen ja testeineen ja millaista oli olla Suomessa 2,5 vuoden jälkeen.

Tämä matka tuli täysin yllättäen. Näinä aikoina matkustaminen ei innosta ollenkaan. Mikä sitten sai minut menemään Suomeen? Ehkä suurimpana syynä oli sisäinen ääneni, Higher Self, joka pyysi minua matkustamaan Suomeen perheeni luokse. Ja että minun tulisi olla siellä kuukausi. Näin tapahtui. Myös ystävälläni oli osuutta asiaan. Hän kysyi viime hetkeen asti, olisinko halukas tulemaan Suomeen hänen kanssaan ja jos mahdollista samalla lennolla.

Jos et vielä tiedä, mitä tarkoitan puhuessani sisäisestä äänestä ja Higher Selfistä, kannattaa lukea postaukseni: Hypnoosi – tällainen oli kokemukseni. 

Lentojen osto

Lentoliput hankin viime tipassa. Minulla oli menopaluu lennot Barcelonaan (Iberia) ja toiset menopaluu lennot Barcelonasta Helsinki-Vantaalle (KLM). Teneriffa-Barcelona oli suora lento, kun taas Barcelona-Helsinki-Vantaa välillä jouduin tekemään välilaskut: menolennolla Amsterdamissa ja paluulennolla Pariisissa.

Lentoja ostaessa en ollut huomannut, että paluulennon välilasku on tosiaan Pariisissa. Luulin, että paluulennonkin välilasku olisi sama kuin mennessä eli Amsterdamissa. En ehkä olisi ottanut sitä lentoa, koska minulla ei juuri nyt ole kovin hyvät vibat Ranskasta. Vaikka muuten se onkin minulle niin rakas ja tärkeä paikka.

Miten matka Suomeen sujui?
Ensinnäkin tarvitsin todistuksen, että minulla ei ole sitä k:lla alkavaa tautia. R o k o t u s todistus olisi käynyt myös tai todistus sairastetusta k o r o n a s t a. Netistä kunnan sivuilta latasin itselleni myös matkustustodistuksen, jolla voin todistaa olevani oikeutettu Kanariansaaren vakituisena asukkaana edullisempaan lentoon. Tosiaan meillä saaren vakkariasukkailla on tällainen oikeus, kun matkustamme manner-Espanjaan.

Turvatarkastukset sujuivat Espanjan päässä hyvin. Suomeen palatessa kuulin koneessa aivan kuin joku olisi sanonut nimeni ja "this is the last time". Kylmänväreet kulkivat pitkin selkääni ja säikähdin. Onko tämä minun viimeinen visiittini Suomessa? 

Seuraavaksi minua olivat vastassa Suomen päässä rajanylitys tiukempine sääntöineen, mikä "yllätti". Piti täyttää lomake. Ensimmäinen tarkastaja tsekkasi minun k-todistuksen ja täyttämäni lomakkeen. Hän huomasi, että olen menossa Pohjois-Karjalaan ja sanoi, että pitäisi ottaa taksi… *Syvä hiljaisuus.* Sitten hän lisäsi ymmärtävänsä, että minun tapauksessa en varmaan ole menossa taksilla Pohjois-Karjalaan. Tämän kierroksen jälkeen vielä joku rajavartija tsekkasi minun passin.

Menin suorinta reittiä junalle ja ostin junalipun Joensuuhun. Joka tuutista tuli k o r o n a a. Junassa muistuteltiin maskipakosta. Veli haki minut Joensuusta ja niin pääsin maaseudulle, jossa olin karanteenissa, enkä liikkunut yhtään minnekään.

Terveyskeskus soitti kolmen päivän päästä ja pyysi testeihin, joihin kuitenkin kieltäydyin menemästä vedoten karanteeniin. 

Kuukausi Suomessa ─ mitä tein?

Yksi kuukausi meni oikeasti tosi nopeasti Suomessa. Karanteeniajan olin vain luonnonhelmassa, meditoin suuren kiven päällä ja kävin uimassa lammella. Mikä parasta näin perhettäni, ystäviä ja sukulaisia. Sain pidellä ystäväni vastasyntynyttä vauvaa sylissäni.

Perheeni tapaaminen oli tunteellinen hetki ja silmänikin kostuivat. Keskustelimme paljon maailmantilanteesta ja näemme kaikki selvästi, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Tämä synkkä maailmantilanne saa minun kulmakarvat kurttuun ja silmät kyyneliin. Ehkä tämän ajanjakson on tapahduttava, jotta ihmiskunta heräisi suurempaan tietoisuuteen.

Muuten minulla on elämässä ihana flow. Uskon vahvasti siihen, että asiat järjestyvät. Tuota uskoa tarvittiin, koska minulla ei ollut varaa heittäytyä lomailemaan. Minun oli tehtävä töitä. Hetken minut meinasi vallata paniikki, koska heinäkuussa koko Suomi oli lomalla ja tarvitsin uusia projekteja.

Onneksi sellainen löytyi! Ei tosin Suomesta, vaan kansainvälisestä yrityksestä. Aloitin isommassa projektissa, jossa työskentelen tälläkin hetkellä. Olen niin kiitollinen siitä, että kun yksi projekti päättyy, toinen alkaa. Joka kerta, kun näin tapahtuu, se vahvistaa minun uskoani Jumalaan, universumiin, korkeampaan voimaan. 

Ilotalosta intialaiseen

Myös Teneriffan ystäväni, jonka kanssa tulimme samaa matkaa Helsinkiin, tuli myöhemmin kotipaikkakunnalleni päiväretkelle. Tutustuimme tietenkin nähtävyyksiin. Tänä kesänä oli mielenkiintoinen ja kantaaottava taidenäyttely. Päivämme oli täynnä taidetta ja kulttuuria.

Vaatteet sävy sävyyn taideteoksen kanssa. ':D

Söimme intialaisessa ravintolassa ja menimme sitten vielä kahville paikkakunnan korkeatasoisimpaan paikkaan. Ihastelimme maisemia yläilmoista. Päivä oli täydellinen. 

Paluu Espanjaan

Stressasin paluumatkaa ja k o r o n a todistusta. Olisin halunnut varata Finnairin k o r o n a testin, mutta se ei onnistunut. Ajat olivat menneet. Finnairin testit ovat ainakin inhimillisen hintaisia. Lentokentän muut testit ovat kalliita. Lasken tämän käyttäytymistieteen alaiseksi painostukseksi. Ihmisiä ohjataan systemaattisesti ”valitsemaan” p i i k k i. Jokainen voi hiljaa mielessään miettiä, miksi näin on.

Tulin lentokentälle hyvissä ajoin ja vietin jopa yön siellä. Niin paljon stressasin tätä testiasiaa, että en ottanut pienintäkään riskiä, että tulisin lennolle myöhässä. Yö lentokentällä sujui yllättävän hyvin. Siellä oli penkit, joissa pystyin oikaisemaan itseni. Ja yllättäen oli myös viltti, jonka joku oli jättänyt siihen. Siinä hetkessä, kun kylmissäni näin viltin, oli jotain maagista. Tunsin, miten universumi huolehtii minusta. Niinpä päätin hyödyntää vilttiä ja kääriydyin siihen. Minun ei tarvinnut kokea lentokentän kylmyyttä, vaan viltin lämmössä sain jopa nukuttua.

Päästäkseni Espanjaan piti täyttää ”Formulario de control sanitario”. Se löytyy tästä linkistä. Täyttämällä sen saa QR-koodin, joka vaaditaan päästäkseen Espanjaan. Tein sen Helsinki-Vantaalla omalla koneellani. Check-in yhteydessä tietenkin haluttiin nähdä k-todistus ja minulla se oli negatiivinen testitulos (ei r o k o t u s tai sairastettu k o r o n a). Juttelin erään miehen siis toisen matkustajan kanssa, joka kertoi minulle olevansa r o k o t e t t u, mutta maksoi juuri 200 euroa (kaksi sataa!!!) negatiivisesta testistä.

Pian minulla oli lento Ranskan kautta. Koneessa piti täyttää vielä joku lippu lappu. Pariisin lentokentällä en tuntenut oloani hyväksi. Ranskan tapahtumat painoivat mieltäni. Ranskassa on menossa (edelleen tätä kirjoittaessa) hurjat m i e l e n o s o i t u k s e t ja kansanliike, koska k-p a s s i a vaaditaan joka paikassa. Kahville, ravintoloihin, ruokakauppoihin…

Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä ei ole enää normaalia. Sinäkin, joka uskot tässä maailmassa olevan vaarallinen p a n d e m i a, kuulet varmasti sisimmässäsi äänen kuiskaavan, että jokin mättää. Kuuntele sitä ääntä. Voin sanoa, että asiat eivät ole kohdallaan. Etkö usko? Suosittelen silloin tutustumaan t o i s e n  m a a i l m a n s o d a n historiaan. Jos et nyt näe, miten maailma on vinksallaan, ok. Uskon, että tulevaisuudessa tulet näkemään. Jotkut eivät ehkä koskaan. Se on sitten tarkoitettu niin.

Ranska on minulle erityinen maa siinä mielessä, että olin siellä yhden kesän Au Pairina. Pariisin kadut ja nähtävyydet ovat minulle tuttuja. Jotenkin olen aina tuntenut Ranskan minulle kotoisaksi paikaksi. Siksi Ranskan tilanne kosketti erityisesti. Mutta tällä kertaa… kamala tunne painoi minua. Kun kone sitten lähti kohti Barcelonaa, olin todella helpottunut.

Barcelonan päässä matkustajilta tarkistettiin tämä kyseinen QR-koodi. Pitiköhän vielä sielläkin näyttää uudestaan negatiivista k-todistusta, en muista. Barcelonassa vaihdoin vaatteet. Se auttoi siihen, etten tuntenut oloani niin nuhjuiseksi. Nukuin kaiken kukkuraksi lentokentällä. Kyllä, toinen yö lentokentällä. Vaikka ei uskoisi, minulla oli kylmä. Oli elokuun alku ja Barcelonan kentällä sai hytistä. Nyt minulla ei ollut vilttiä, johon kääriytyä.

Aamuyöstä tein uudestaan turvatarkastuksen. K-todistusta tarvittiin. Söin aamupalaa lentokentällä ja sitten olinkin jo lähtöportilla valmiina nousemaan Teneriffan koneeseen. Ja kun sitten pääsin Teneriffan koneeseen, olin niin helpottunut. Olin matkalla takaisin kotiin, minun rakkaalle saarelleni. 

Takaisin Teneriffalle

Teneriffan päässä minun piti näyttää negatiivinen k-todistus jälleen. Matkapuhelimen akku oli loppumaisillaan. Sanoinkin lentokentän työntekijälle, että minulla on mahdollisesti akku loppu, enkä ehkä pysty siksi näyttämään todistusta. Mies hymähti iloisesti, että siihen on helppo ratkaisu. Onneksi ei tarvinnut alkaa latailemaan puhelinta, vaan pystyin vilauttamaan koodia. Olin takaisin Teneriffalla. Noh, matka ei ollut vielä kesken, sillä vielä minun piti matkustaa bussilla. Lento oli nimittäin tullut saaren pohjoisosaan ja minä asun etelässä…

Voitte uskoa, kun loppu viimein työnsin avaimen kotioveeni likaisena, nuhjuisena ja väsyneenä, olin… helpottunut! Ja kun pääsin suihkuun ja siitä seuraavaksi sänkyyn nukkumaan, olin kiitollinen, erittäin kiitollinen.

Oletko sinä matkustanut viime aikoina jonnekin? Miten maailman tilanne on vaikuttanut sinun matkusteluun?

post signature

maanantai 19. heinäkuuta 2021

MYSTINEN KUUKIVI

Sain tietää kuukiven olemassaolosta ensimmäisen kerran kuunnellessani Lucinda Rileyn Seitsemän sisaren-kirjasarjan ensimmäistä osaa. Siitä hetkestä lähtien en saanut kuukiveä pois mielestäni...

Aloin etsiä sitä netistä kuumeisesti. Kunnes päätin ostaa yhden korun itselleni syntymäpäivälahjaksi. Harmi vain, että tuon korun kuukivi paljastui feikiksi avattuani kirjekuoren ja pidellessäni korua käsissäni. Voi sitä pettymystä!

Harmittelin omaa hyväuskoisuuttani ja vannoin, etten enää ostaisi koruja netistä. Päätin, että nyt odotan sen oikean kiven kanssa. Jos minun on tarkoitettu saada ikioma kuukivi, niin se tulee tapahtumaan.

Aloin opiskella mineraaleista. Nimestään huolimatta kuukivi ei suinkaan ole Kuusta, vaikka niin voisi päätellä. Sen ulkonäkö kuitenkin voi muistuttaa vaaleaa Kuuta. Kuu itsessään on kiehtova, sillä siitä tuleva valo on Auringon heijastamaa.

Tutkiessani kuukiveä, huomasin sillä olevan paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia. 

Kuukivi

- tasapainottaa tunteita ja hormoneja

- on hedelmällisyyden ja feminiinisen energian kivi

- vahvistaa mieltä

- edistää naisen terveyttä

- vahvistaa intuitiota ja selvänäköisyyttä

- lievittää täydenkuun aikaan unettomuutta ja levottomuutta

- auttaa empatiakyvyssä ja luovuudessa

- luo yhteyttä Kuun energian kanssa

- puhdistaa kruunuchakraa ja kolmatta silmää hoitaen koko chakrajärjestelmää

- avaa rakkaudellisen energian ja tukee uusissa aluissa

- suojelee matkailijoita heidän matkoillaan, varsinkin öisin 

Nämä ovat kaikkien kuukivien ominaisuuksia. Lisäksi kuukiven väristä riippuen sillä voi olla lisäominaisuuksia. Minun kuukiveni on kaunis helmenvaalea, joten se stimuloi psyykkistä havainnointikykyä ja auttaa unityöskentelyssä (mitä se sitten tarkoittaakaan?). Se tukee henkistä kasvua. Tyynnyttää ja hoitaa tunteita ja mieltä.

On mielenkiintoista, että kuukivi tuo elämään rakkautta ja sitä pidetään uusien alkujen kivenä. Se muistuttaa Kuusta, joka kasvaa ja pienenee, aivan kuten elämässäkin on muutoksia, ylä- ja alamäkiä.

Erityisen ilahtunut olin huomatessani, että kuukivi sopii mainiosti Härälle, joka on siis minun horoskooppimerkkini. Kuukivi sopii myös seuraaville horoskoopeille: Rapu, Vaaka, Neitsyt ja Kalat.

On jotenkin todella kiehtovaa ajatella, että kivissä on tällaista energiaa. Jotenkin sitä on aina ajatellut, että kivet ovat… noh, vain kiviä. Nyt kuitenkin olen herännyt siihen, että myös kivillä kuten kaikella muullakin universumissa on omat energiansa, värähtelynsä, ja niissä on uskomatonta voimaa. 

Tieteellisesti tätä ei ole todistettu. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että maailmassa on vielä paljon asioita, joita ei ole todistettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei se toimisi. Riittää, että sinä tiedät sen toimivan. Ja joissakin tapauksessa oma usko on kaikki, mitä tarvitaan. Ihmismielellä on mieletön voima.

Ja niin on kivissäkin. Kivien historia on pitkä. Niitä on hyödynnetty tuhansia vuosia eri kulttuureissa ympäri maailmaa. Kiviä on käytetty kautta aikojen fyysisesti ja emotionaalisesti tuomaan harmoniaa niin kehoon kuin mieleen. Jokainen mineraali on ainutlaatuinen rakenteeltaan ja koostumukseltaan vaikuttaen sen läpi virtaavaan energiaan. Siksi jokaisella kivellä on erilainen vaikutus.

Näin löysin oman kuukiveni

Kovin pitkään minun ei tarvinnut kuukiveäni odotella, kun olin todennut jättäväni asian ”universumin haltuun”. Meni 2 kuukautta ja toive toteutui. Kyllä universumi on ihmeellinen!

Miten kaikki kävi? Sattuipa niin, että ystäväni pyysi minut mukaan erääseen kauppaan Las Galletas-nimiseen pieneen merenrantakaupunkiin. Siellä oli myynnissä vähän kaikenlaista hippitavaraa. Ja sitten tietenkin myös niitä kiviä. Valitettavasti mikään niistä ei kutsunut minua. Sanoin tämän myyjälle ja kerroin myös todellisen toiveeni.

Myyjä kaivoi esille ”kuukiven”, mutta jouduin kyseenalaistamaan sen aitouden. Hän ei voinut väittää vastaan. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin opalina, jota usein myydään kuukivenä. Lähdin siis kaupasta tyhjin käsin… Toistin itselleni, että kyllä se aito ja oikea kuukivi löytyy, kun sen aika on.

Söimme ystäväni kanssa jäätelötötteröt. Siinä jutellessa muistin Los Cristianosissa sijaitsevan kivikaupan. Mainitsin siitä myös hänelle. Aloimme tutkia kaupan Instagram-sivustoa. Ja kuinka ollakaan, huomasimme sinne juuri tulleen kuukiviä!

Hämmästykseni oli suuri. Tästä huolimatta en rohjennut ehdottaa kivikauppaan menoa. Olimmehan ystäväni autolla liikkeellä. Yllättäen hän kuitenkin kysyi minulta mennäänkö sinne. Ja minä vastasin, että mennään vain. 

Tuon ajomatkan aikana mieleeni pulpahti luku 22. Itse kauppa löytyi helposti Los Cristianosista. Se oli paljon pienempi kuin olin ajatellut Instagram-kuvien perusteella. Pyysin myyjältä saada tarkastella kuukiviä lähempää.

Näin kuukiven, jonka hintalapussa oli... yllätys, yllätys luku 22. Silloin tiesin siinä olevan minun kiveni. Asiassa ei ollut mitään epäselvää. 

Minä vain tiesin sen olevan minulle. Enemmän päänvaivaa tuotti oikean ketjun valitseminen. Sekin kyllä löytyi lopulta. Hatunnosto kauppiaan ystävällisyydelle ja kärsivällisyydelle!

Tietenkin kivikaupassa oli paljon muutakin ja tutkin valikoimaa suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä mieleeni pulpahti eräs miehen nimi ja mietin, voisiko se olla kauppiaan nimi. 

Sitten tukahdutin ajatuksen ajattelemalla ”tunnen niin monia sen nimisiä” ja ”enhän minä voi noin vain arvata tuiki tuntemattoman ihmisen nimeä”.

Lähdimme ostoksiemme kanssa, mutta lupasimme palata takaisin pian uudestaan. 

Huomaa Auringon heijastama kuvio veden pinnassa. Minusta se näyttää sydämeltä. Tämä kuva on otettu Suomessa. Jatka lukemista postauksen loppuun, niin saat selville, miksi.
 

Maaginen hetki

Menimme vielä ystäväni kanssa iltaa istumaan meren äärelle. Aurinko oli jo painumassa horisontin taakse, kun kävelin meren rannalle kuukivikoruni kanssa. Uusi kivi on hyvä puhdistaa kaikista energioista. Merivesi on erinomainen tähän tarkoitukseen. 

Sinä hetkenä, kun laitoin kuukivikoruni meren aaltojen huuhdeltavaksi, tapahtui jotain maagista. Helmenvaalea kuukiveni loisti sinisen väreissä ohikiitävän hetken.  

Kylmänväreet kulkivat pitkin kehoani. Tämä koru oli tarkoitettu minulle. Koin suurta kiitollisuutta universumille ja herkistyin sisintäni myöten. Tunsin, miten elämässäni on suurta johdatusta.  

Tämä ei ollut suinkaan ainoa "outo juttu". Kun palasimme autolle, cd-soitin alkoi soida. Siis ilman, että olimme siihen tietääksemme koskeneet. Oudoksi asian teki sen, että se ei ollut toiminut vuosiin ja cd, joka oli sisällä, oli ollut jumissa eli sitä ei oltu saatu sieltä aikaisemmin pois.

Katsoimme hetken aikaa toisiamme. Miten voi olla mahdollista? Ystäväni starttasi ja hurautimme koteihimme. En enää muista, mikä kappale oli kyseessä, mutta tässä on jotakin samaa.

Sattumalta tosiaan asun samassa teneriffalaisessa kylässä ystäväni kanssa. 

Sattumalta oli Täysikuu, joten laitoin kuukiveni latautumaan ulos ja imemään Kuun energiaa. 

Ja sattumalta Lucinda Riley, joka alunperin oli antanut minulle idean kuukivestä, nukkui ikiuneen. 

Onko sinulla omaa voimakiveä? Oletko kokenut tällaisia maagisia hetkiä omassa elämässäsi? 

post signature

P.S. Palasin muuten siihen kivikauppaan. Minulle tuli vahva tunne, että tarvitsen vielä yhden kiven ennen Suomen matkaani… Kyllä, kirjoitan tätä Suomesta käsin!

Ostin itselleni ja ystävälleni omat shungit-kivikorut. Shungit on hyvin harvinainen mineraali, jonka suurin esiintymä on Venäjän Karjalassa, Äänisjärven läheisyydessä. Erään tarinan mukaan se olisi tullut Maahan meteoriitin mukana.

Shungit suojaa erityisesti negatiivisilta energioilta. Sitä on käytetty vuosisatoja parantamiseen ja veden puhdistamiseen ja sen on sanottu myös auttavan suojautumaan laitteiden säteilyltä.

Ostaessani kivikorut, päätin kysyä kauppiaalta vielä yhtä asiaa. Kerroin hänelle edellisestä käynnistäni ja miten olin saanut päähäni erään nimen. Pyysin häntä korjaamaan olenko oikeassa vai väärässä. Ja sitten kysyin ”onko sinun nimesi David?”

Arvatkaa mitä?! Kyllä oli. Eikö ole uskomatonta?

Voit uskoa, miten hämmästyneitä olimme kumpikin. 

perjantai 9. heinäkuuta 2021

HYPNOOSI ─ TÄLLAINEN OLI KOKEMUKSENI

Pääsin hypnoosiin! Sattumalta, ilman suurempaa suunnitelmaa. Nämä ovat näitä elämän ihmeellisiä sattumuksia, joita kohdalle osuu, kun sain tietää tämän hypnoterapeutin olemassaolosta. Ja mikä vielä ihmeellisempää, hypnoosisessio oli minulle maksuton.

Mutta ilmaisia lounaita ei ole. Ei myöskään tässä tapauksessa. Sain tämän kokemuksen pro bonona, koska opinnot olivat kesken ja siihen liittyen tämä mies tarvitsi harjoitusta. 

Kyllä, luotin itseni ja mieleni hänen käsiinsä. Miten se oli mahdollista? Ottaen huomioon, että hypnoosi ei ole täysin vaaratonta. Ja varsinkin, koska olen tosi tarkka itsestäni ja omasta kokonaisvaltaisesta terveydestäni.

Luotin, koska ystäväni oli jo ollut hänen luonaan. Kokemus oli ollut niin hyvä ja vapauttava, että ystäväni suositteli sitä myös minulle. Ymmärrän täysin, miksi. Hypnoosin aikana ystäväni kirjaimellisesti löysi itsensä. 

Lisäksi, kun näin hypnoterapeutin kuvan ensimmäisen kerran, sain välittömästi hyvät vibat ja tiesin, että minun on päästävä hänen luokseen hypnoosisessioon. Otin yhteyttä ja minulle varattiin aika. 

Keskustelimme myös pitkään hypnoosista, mitä se on ja liittyykö siihen riskejä. Keskustelu oli erittäin tärkeä. Monelle hypnoosi on joko tuntematon tai siitä on syntynyt vääränlainen kuva viihteen kautta. 

 
Laita tämä kappale soimaan taustalle, kun luet eteenpäin. Tämä postaus on ennätyspitkä, joten varaathan myös aikaa sen lukemiselle. 

Mitä hypnoosi sitten on?

Hypnoosi on tietoisuuden tila, joka poikkeaa meidän normaalista tietoisuudestamme. Se on unen ja valveen välinen tila. Tässä tilassa mieli on avoin. Hypnoosia käytetään yleensä pelkojen ja ahdistuneisuuden hoidossa. Ammattitaitoisen henkilön kanssa se on turvallinen ja tehokas hoitomuoto.

Tämä on se niin sanotusti virallinen määritelmä.

Epävirallisessa määritelmässä meidän tietoinen mielemme on 1 % ja hypnoosin avulla päästään siihen muuhun 99 % tietoisuuden tilaan. 

Tuo 99 % on viisas alitajunta, suurempi minä eli Higher Self, joka on yhteydessä korkeampaan voimaan, universaaliin lähteeseen. Samalla me kaikki olemme yhteydessä toinen toisiimme.  

Minulle universaali lähde tarkoittaa Jumalaa. Meidän suurempi minä on se meidän sielumme, sisäinen äänemme, jota myös intuitioksi kutsutaan. 

Olemme siis kaikki yhteydessä toisiimme ja korkeampaan voimaan. Tässä siis syy, miksi intuitio on aina oikeassa. Sille ei ole salaisuuksia. Se tietää totuuden. Aina.

Tämän vuoksi meidän jokaisen tulisi kuunnella sydämen ääntämme. Ja monestihan teemmekin päätökset tunteella, jota sitten järjellä perustellaan. Jokainen on varmasti myös tehnyt sellaisia päätöksiä, joka on sotinut omaa intuitiota vastaan. Vasta jälkikäteen on tajunnut, että olisi ollut parempi kuunnella omaa sisäistä ääntä.

Hypnoosiin erikoistuneen Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan ”meillä ei ole mitään viisasta alitajuntaa.”

Ja silti… on paljon meedioita, parantajia ja henkisiä työntekijöitä, jotka uskovat, että on. Oman hypnoosikokemukseni perusteella voin tämän allekirjoittaa. Ennen tätäkin tiesin, että meillä kaikilla on sielu – kehomme ja tietoisen mielen lisäksi. 

Luonnollisesti pohdin hypnoosiin liittyviä riskejä, sillä täysin vaaratonta se ei ole. Hypnoosi on toki luonnollinen tila, jossa käymme kaikki päivän aikana ihan itsestäänkin. Esimerkiksi autolla ajaessa voit joutua tilaan, jossa alitajunta ottaa vallan.

Olin itse hyvin avoin tällaiselle hypnoosikokemukselle, kuten myös suurin osa ystävistäni. Toki kaikki ystäväni eivät olleet niin avoimia ja miettivät, tulenko takaisin hulluna.

Täysin tuulesta temmattu tämä väite ei ole.  

Hypnoosi ei sovellu kaikille henkilöille, kuten sellaisille, joilla on psykoottisia taipumuksia, skitsofreniaa tai muuten hämärtynyt todellisuudentaju.  Eräs nainen oli osallistunut hypnoosikurssille, joka laukaisi psykoosin.

Koin kuitenkin, että oma mieleni on niin vahva, että sellaista vaaraa ei minun kohdallani ole. Olenhan elänyt tähän ikään asti selväjärkisenä ja kun miettii tätä maailmaa, missä me elämme, hulluja asioita tapahtuu koko ajan.

Päinvastoin minusta tuntui vahvasti, että minun on päästävä juuri tähän hypnoosisessioon. Tunnustettakoon, että hypnoosi ei ollut minulle aivan vieras, sillä seuraanhan esimerkiksi Sami Minkkistä ja olen osallistunut joihinkin hänen ilmaisille hypnoositunneilleen.

Olen myös tehnyt erään mielenhallintakurssin, jonka tekniikoita käytän edelleen omassa elämässäni. Nämä ovat olleet pieniä, suuria askeleita omalla henkisellä polullani. Olen avannut hieman tuota matkaani postauksessani Miten olen kasvanut henkisesti

Hypnoosi ei siis ole huuhaata ja kuten sanottu, oikean henkilön kanssa se on turvallinen ja tehokas. Myöskin lähes kenet vain voidaan hypnotisoida, mutta ei koskaan vasten tahtoa. Kaikille se ei onnistu. Eräs toinen ystäväni meni myös hypnoosisessioon, mutta hänen tapauksessaan hypnoosi ei kerta kaikkiaan onnistunut.

Jos ihminen on hyvin epäluuloinen tai haluton, silloin hypnotisointi ei tietenkään onnistu. Tämä ei ollut ystäväni tapaus, sillä hän olisi kovin halunnut.

Ihmisillä on myös mielikuva, että kenet vain voidaan hypnotisoida ja silloin ihminen tekee asioita vasten tahtoaan. Tämä ei tosiaan pidä paikkaansa. Ketään ei todellakaan voi hypnotisoida vasten tahtoaan. Päinvastoin hypnotisointia varten nimenomaan tarvitaan halua osallistua prosessiin.

Ja vaikka olisi hypnoosissa, ei kukaan tee siinä mitään sellaista, mikä on vastoin omia arvoja tai tahtoa. Ne, jotka onnistuvat vaipumaan hypnoosiin, kokevat sen yleensä miellyttävänä.

Hypnoosiin ei ole mahdollista jäädä, vaan siitä herätään aivan niin kuin unestakin. Myöskään tietoinen mieli ei häviä, vaan ihminen on koko ajan tietoinen ympäröivästä maailmasta.

Hypnoosisession jälkeen ei kannata hypätä auton rattiin, mennä nukkumaan tai ahtaa kalenteria täyteen. Sen sijaan olisi tärkeää antaa itselleen aikaa vain olla ja mennä luontoon vaikkapa kävelylle.  

Olin vakuuttunut, että hypnoosi olisi minulle tärkeä kokemus ja yksi askel eteenpäin henkisellä polullani. Jos se onnistuisi, saisin vastauksia kysymyksiini. Voit uskoa, että niitä minulla oli paljon!

Hypnoosikokemuksen valmistelu

Ja nyt sitten itse aiheeseen eli minun omaan kokemukseeni hypnoosista. Tämä kokemus oli niin mielenkiintoinen, että haluan jakaa sen.

Kuten jo tiedät, hypnoosi voi auttaa moneen asiaan kuten vaikkapa ajopelosta pois pääsemiseen. Mutta se ei ollut se pointti tällä kertaa, vaan tarkoitus oli tosiaan tavata suurempi minä. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa, kuin matka itseensä?

Hypnoosisessio oli sovittu alkavaksi klo 11, paikkana Puerto de la Cruz, Teneriffa. Koska asun Etelä-Teneriffalla, enkä omista edelleenkään autoa (ja kaiken lisäksi minulla on vielä ajopelkoa), lähdin matkaan bussilla hyvissä ajoin aamuvarhaisella.  

En kokenut oloani mitenkään erityisen jännittyneeksi, mutta odotin hypnoosia kuin kuuta nousevaa. Ajattelin, että tulipa tästä millainen kokemus hyvänsä, se on tärkeä ja niin on tarkoitettu. Varsinkin, kun tuoreessa muistissa oli ystäväni kokemus, jossa hän ei ollut päässyt hypnoosiin…

Minulla oli kuitenkin niin paljon kysymyksiä, että toivoin session onnistuvan. Halusin vastauksia sydämeni pohjasta, enkä vain pyöritellä niitä päässäni päivästä toiseen. Vaikka pidän itseäni selväjärkisenä, niin kyllä: olen kyseenalaistanut sen monta kertaa ja miettinyt, olenko hullu.

Puerto de la Cruzissa söin aamupalaa toista kertaa sille päivää ja join kahvia ilman kofeiinia. Sessio voisi kuulemma kestää jopa 4-6 tuntia, joten halusin itselleni lisäenergiaa. 

Sattumalta löysin itseni jälleen vastapäätä kasvitieteellistä puutarhaa. Olin ollut siellä vuosia sitten silloisen mieheni kanssa ja vain paria päivää aikaisemmin ystävieni mukana.

Mieleeni tulvahtivat muistot lähes kymmenen vuotta sitten tekemästäni Teneriffan matkasta ja mietin, onko siitä todella jo niin pitkä aika? Ja nyt minä asun Teneriffalla.

Kyllä elämä on ihmeellistä! 

Lopulta koitti se hetki, kun kävelin keskukseen, siihen paikkaan, tilaan, jossa hypnoosi tapahtuisi. Hypnoterapeutti odotti jo minua, vaikka saavuin paikalle 20 minuuttia etuajassa.

Tila oli oikein rauhoittava ja miellyttävä. Koin energian hyvänä, eikä minua pelottanut, ei sitten yhtään. Fiilis oli kaikin puolin erittäin positiivinen. Aistin, että edessäni oleva henkilö on rehellinen, puhdas ja hyvää tarkoittava.

Jos tuossa kohdin minun sisäinen ääneni olisi sanonut jotain, edes pienen kuiskauksen, en olisi epäröinyt kääntyä kannoiltani. Sellaista tunnetta ei tullut ja tiesin, että hänen käsissään uskallan tehdä tämän matkan sisimpääni ja kohdata Higher Selfin, sen 99 % minusta, tiedostamattomasta mielestäni.  

Otin kengät pois jaloistani ja kävimme istumaan. Kolme tuntia hurahti kuin siivillä, kun juttelimme elämästäni, lapsuudesta aina tähän hetkeen asti. Hänen täytyi tuntea minut, tarinani ja henkilöt, joihin liittyen minulla oli kysymyksiä. Keskustelu itsessään oli todella terapeuttinen.

En ole varmaan koskaan kertonut kenellekään noin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti omaa elämäni tarinaa. Täällä blogissakin on vain pintaraapaisu ja joskus mietin, uskaltaisinko koskaan kertoakaan koko tarinaani. 

Kaikki tapahtumat ovat muokanneet elämääni, minua, tehden minusta minut ja johdattaneet siihen hetkeen, juuri tämän hypnoterapeutin eteen.

Minun oli aika saada vastauksia.

Hypnoosikokemus

Ennen varsinaista hypnoosia teimme mielikuvaharjoituksen, jotta näkisimme, missä muodossa vastaanotan tietoa. Minä näin mielikuvia, mutta sain myös sanoja päähäni. Se oli mielenkiintoista.

Kävin vielä vessassa, jotta hypnoosin aikana ei vahingossakaan tulisi hädän tunnetta. Sitten asetuin lattialle makuuasentoon. Sain päähäni kuulokkeet ja tarkistimme sopivan äänenvoimakkuuden. Musiikki soi ja minä kuuntelin ja kuuntelin ja kuuntelin.

Yhtäkkiä musiikki koveni ja se tuli ikään kuin pääni sisälle. Vaivuin tuossa vaiheessa ilmeisesti jonkinlaiseen transsiin, mutta olin silti tietoinen, en unessa. Toisaalta en varmasti ollut kaukana unimaailmastakaan.

Tunsin, kuinka hypnoterapeutti otti kuulokkeet pois päästäni, ja sen jälkeen kuulin hänen äänensä. Keskityin ääneen ja seurasin sitä.

Ääni johdatti minut oikeaan aikaan ja paikkaan. Aloin nähdä mielikuvia, joiden kautta pääsin tutustumaan kahteen edelliseen elämääni. 

Ensimmäisessä näkemässäni elämässä olin nuori nainen, joka seisoi yksin peloissaan synkässä metsässä. Sitten hän joutui jonkinlaisen pahan hengen hyökkäyksen kohteeksi, jota vastaan hän taisteli, mutta lopulta kuoli veren valuessa maahan. 

Toisessa elämässä olin Marie-niminen nainen, joka eli jossain pienessä maalaiskylässä. Jossain, jossa näkyi suihkulähde aukiolla, mukulakivikatu ja vaaleanruskeita rakennuksia ympärillä. Minulla oli yllä maahan asti ulottuva mekko, ruskeat kengät ja päässä valkoinen hilkka. Vasemman käden nimettömässä säihkyi sormus.

Näin Marien elämän tärkeitä kohtia ja perheen. Näin ilot ja surut. Koin jopa hänen kuoleman ja miten sen jälkeen seurasin henkenä omia hautajaisiani samalla tietäen, että oma aikani oli tullut. Lopulta menin valoon ja jätin tuon edellisen elämän taakseni.

Palasin omaan tietoisuuteeni, tähän hetkeen, siihen, kuka olen tässä elämässä. Teimme suojauksen pahoja energioita vastaan ja pyysimme minun Higher Selfiä tulemaan esiin ja lupaa kysyä kysymyksiä.

Higher Selfin kohtaaminen  

Suurempi minä tuli esiin ja antoi luvan kysymyksille. Millaisia kysymyksiä minulla oli sitten takataskussani?

Sellaisia kysymyksiä, kuten mikä on elämäni tarkoitus? Miksi taistelen niin paljon kirjoituksieni kanssa? Miksi minusta tuntuu, että olen niin outo ihminen? Kuka tai mikä minä olen? Miten voisin edetä henkisellä polullani? Miksi Hemingway ilmestyy elämässäni ja mikä on hänen roolinsa? Mitä mieltä olet maailman tilanteesta ja r o k o t t e e s t a?

Ja todellakin. Sain vastaukset kysymyksiini. Ne tulivat niin itsevarmasti, ilman minkäänlaista epäröintiä.

Higher Self kertoi, että minun elämäni tarkoitus on auttaa. Se taitaa olla meidän kaikkien elämän tarkoitus. Miten voin auttaa ihmisiä? Yksinkertaisesti kirjoittamalla.

Kamppailen tällä hetkellä kovastikin kirjoituksien kanssa. Syy on se, että kirjoitan vääriä asioita.   

”She is writing wrong things.” paljasti Higher Self.

Mitä minun tulisi kirjoittaa? 

Higher Self vastasi:  

"Lessons." 

Millaisia opetuksia? 

"Moral"

Tosiaan. Nyt kirjoitan työkseni tekstejä yrityksille. Näköjään se ei olekaan elämäntehtäväni ja siksi kirjoittaminen takkuaa.

Kysymykseen, miksi minusta tuntuu, että olen niin outo ihminen, Higher Self vastasi:  

”She is not a strange person, this time is just odd for her.”

Ernest Hemingway on puolestaan minun mentorini. Hän auttaa minua kirjoittamisessa, aivan kuten myös Higher Self.

Entä kuka tai mikä minä olen?
Higher Selfillä oli tähänkin vastaus: 

Spirit, nothing more.

Tässä vaiheessa hypnoterapeutilta pääsi nauruntyrskähdys. Olin itse myös tietoinen näistä vastauksista ja ihmettelin vain, että whaaat?! Tosiaan hypnoosi oli muuten englanniksi, sillä hypnoterapeutti itse on kotoisin Puolasta. 

Kaikkein eniten yllätyin Higher Selfin vastauksesta kysymykseeni henkisellä polulla etenemisestä. Minun tulee meditoida joka päivä ja viettää aikaa ystävieni kanssa. Higher Self luetteli nimeltä ne ystävät, jotka ovat tärkeitä henkisen kehitykseni kannalta.

Yllätyin isosti, koska eräs näistä ystävistäni on nainen, johon olen vasta hiljattain tutustunut ja olemme nähneet vasta muutaman kerran.

Entä, mitäpä mieltä Higher Self oli maailman tilanteesta ja r o k o t t e e s t a?

”Don’t take it, it’s bad.”

Tämän minä jo tiesinkin sisimmässäni, mutta halusin saada vahvistuksen omille tuntemuksilleni. Maailman tilanne on kuin painajainen, jolle ei näy loppua. 

Tunnen itseni ulkopuoliseksi, joka seuraa esitystä kauhistuneena ja epäuskoisena. Show must go on. Ja suuri osa meistä ihmisistä uskoo.

Meitä on h a r h a a n j o h d e t t u. Meille on v a l e h d e l t u. Meitä s e n s u r o i d a a n. Meitä p a i n o s t e t a a n. Meitä p e l o t e l l a a n. Meitä a i v o p e s t ä ä n.

Jos tämä kohta tekstissäni just nyt tiggeröi sinua, ota happea, hengitä syvään ja mieti, mikä siinä on sellaista, joka sai ärtymään?

Tiedän muutaman jutun ihmismielestä, kiitos työni.

1.) Epämukavat totuudet kielletään, eikä mieli suostu uskomaan. Silloin, kun asia tuntuu epätodelliselta, se on helppo kiertää ja selittää itselleen parhain päin.

2.) Ihminen on helpompi saada uskomaan mikä tahansa valhe, kuin vakuuttaa, että hän on tullut huijatuksi.

3.) Mistä tahansa valheesta tulee totuus, kun sitä toistaa kaksi kuukautta putkeen. Olipa valhe miten uskomaton tahansa.

4.) Pelolla on helppo hallita ihmisiä ja saada heidät tekemään ihan mitä vain.

Tiedän. Tämä kuulostaa hullulta, kerta kaikkiaan uskomattomalta. Haluaisin olla väärässä, eikä tätä ole mukava kirjoittaa. Mutta totuus ei pala tulessakaan ja se tulee esille, ennemmin tai myöhemmin. Higher Self on yhteydessä korkeampaan ja se tietää totuuden.

Voit aina sulkea silmäsi ja olla uskomatta. Se on se helpoin tie, kulkea laput silmillä ja tehdä niin kuin muut sanovat. Muistathan kuitenkin, että päätökset, jotka perustuvat pelkoon ja ”koska muutkin”, ovat lähtökohtaisesti aina he*vetin huono peruste millekään päätökselle. Saati sellaiselle, joka vaikuttaa sinun koko loppuelämääsi.

Sinulle paras päätös tulee sydämestäsi. Aina. Olethan siis rehellinen itsellesi.

Mutta se siitä. Saarna päättyy tähän. En halua, että tämä(kin) blogi s e n s u r o i d a a n ja vuosien työni häviäisi kuin savuna ilmaan. Jos kuitenkin haluat jutella tästä aiheesta, kirjoita minulle sähköpostia vinna piste vivi at yahoo piste es.

Minun Higher Self ei tosiaan ylimääräisiä laverrellut, vaan antoi minulle juuri sen tiedon, mitä tarvitsin siihen hetkeen. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Joihinkin kiperiin kysymyksiin Higher Self ei halunnut antaa vastausta ollenkaan.

”It’s not important to know now.”

Higher Self painotti, että minun tulee keskittyä kirjoittamiseen, koska minusta voi tulla todella hyvä siinä. 

"Just saying you should focus in writing because you could become really good."

Sain ohjeet meditaatioon, työskentelyyn, kirjoittamiseen ja jopa syömiseen.

Viime aikoina olen tuntenut rinnassani kipua, sydämen kohdalla. Tähänkin sain vastauksen. Higher Self kertoi sen olevan tunneperäinen.

"It's emotional."

Seuraavaksi hypnoterapeutti pyysi Higher Selfiä tarkistamaan chakrat. Chakrat ovat seitsemän kehossa sijaitsevaa energiakeskusta. Niiden tehtävä on tärkeä, auttaa energia virtaamaan. Jos yksikin chakra on epätasapainossa, voi se aiheuttaa terveysongelmia.

Higher Self tarkasti chakrat ja huomasi, ettei sydänchakra ole kunnossa.

Hypnoterapeutti kysyi Higher Selfiltä, voimmeko tehdä mitään. Ja niin minun Higher Self paransi sydänchakrani valolla. Se oli ainoa chakra, joka tarvitsi hoitoa. 

Hypnoterapeutti kiitti Higher Selfiä ja hypnoosi päättyi. Oli aika herätä. Kaikki oli sanottu. Pääni oli pyörällä ja jäin haukkomaan henkeä. Vielä sen jälkeen juttelimme ja jaoimme ajatuksia kaikesta kokemastamme. 

Hypnoterapeutti lupasi laittaa minulle nauhoitteen sessiosta, koska luultavasti en muistaisi kaikkea. Olin niin kiitollinen. Tunsin oloni hyväksi, mykistyneeksi.

Hypnoosin jälkeen 

Matkasin bussilla takaisin Etelä-Teneriffalle kotiini ja koko matkan ajan varoin nukahtamasta. Illalla sain nauhoitteen ja kuuntelin sen. Huomasin, että muistin kaiken ja todellakin olin ollut tietoinen koko session ajan.

Seuraavana päivänä aloin kyseenalaistaa kokemaani. Mitä jos se kaikki oli vain mielikuvitusta? Höpöhöpöä. 

Minä olen näköjään sellainen tyyppi, että kaikki pitää kyseenalaistaa. Kaikki, aina omista uskomuksista lähtien. Pakko oli kirjoittaa hypnoterapeutille ja kävimme asiasta keskustelua.

Hypnoterapeuttini kertoi, että oli selvästi huomannut Higher Selfin esiin tullessa energian muuttuneen. Hänellä ei ollut epäilystäkään, ettemmekö todella olisi kohdanneet minun Higher Selfiä. 

Seurasin omia tuntemuksiani ja tarkkailin ajatuksiani. Egoni yritti järkeillä kaikkea koettua ja laittaa mielikuvituksen piikkiin. 

Ja sitten... minä vain tiesin.

Eikä sydämeeni enää koskenut. 

Oletko sinä ollut hypnoosissa? 

post signature