KATSE KOHTI TULEVAISUUTTA

Tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään. Itse asiassa sain yksityisviestillä kyselyä, että mikä on meininki… No, en oikeasti saanut, mutta kuulosti vain hauskalta sanoa noin.

Olen pitänyt tarkoituksella taukoa, koska tuntui, ettei paukut riittäneet blogin puolelle. Viime vuosi, 2024, oli todella haastava kaikin tavoin. En päässyt edes matkalle Suomeen, mutta kuvauskeikkojen ansiosta tuli sentään käytyä Gran Canarialla ja Lanzarotella useampaan otteeseen.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata blogin äärelle ja kertoa, millainen vuosi 2024 oli, millaisia haasteita kohtasin ja miten niistä selvisin.

Vuoden 2024 haasteet

Vuosi 2024 ei ollut ammatillisesti mikään huippuvuosi. Vuoden 2023 lopussa päätin yhteistyön ison asiakkaan kanssa, ja vuoden 2024 aloitin tyhjän päältä. Samaan aikaan tekoäly rynnisti markkinoille, ja minäkin olin huuli pyöreänä.

Huomasin, että tekoäly on hyödyllinen, mutta samalla se tuntui myös ”uhkalta”. Yhtäkkiä työt loppuivat. Uusia asiakkaita ei tullut, enkä toisaalta itse myöskään aktiivisesti myynyt osaamistani. Ne tahot, joita lähestyin, eivät olleet kiinnostuneita copywriterin palveluista.

Tilanne alkoi hirvittää. Olin tottunut menemään flow’lla, ja aina aiemmin töitä oli löytynyt. Tuntui, että olin jälleen kerran aivan hukassa. Ensimmäistä kertaa olin kuitenkin tilanteessa, jossa pohdin, jatkanko copywriterina vai pitäisikö keksiä jotain muuta.

Samaan aikaan päätin, että jos rahavirrat eivät liiku, niin asialle on tehtävä jotain. Aloitin rahaan liittyvän kurssin ja lähdin kehittämään omaa rahamieltäni. Siitä alkoi ”rahamatkani”. Olin jo aikaisemmin ymmärtänyt, että raha on energiaa, niin kuin kaikki täällä.

Raha itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, vaan heijastus siitä, mitä sisälläni tapahtuu. Kaikki lähtee siis oman mielen työstämisestä. Ja se ei ole mitenkään helppoa, ei ainakaan minulle. Yritin tsempata itseäni, mutta välillä lilluin epätoivon rajamailla.

Mitä muuta tein vuonna 2024?

Koska kirjoitushommia ei ollut isommin, päätin tutkia muita työmahdollisuuksia. Ensimmäisenä kokeilin retkimyyjän työtä, mutta jo muutaman päivän jälkeen totesin, että se ei ole minun juttuni. 

Hommassa oli liikaa punaisia lippuja, ja viimeinen niitti oli se, kun vain 45 minuuttia ennen työvuoron alkua työnantaja ilmoitti, että ”jää tänään kotiin opiskelemaan”. Olin jo kuitenkin tehnyt pitkän työmatkan ja herännyt aikaisin aamulla.

Seuraavaksi kokeilin siipiäni kiinteistönvälittäjänä. Aloitin elokuussa, mikä tarkoitti myös sitä, että vuosittainen Suomi-reissu jäi väliin. 

Pidin työstä, mutta komissiopalkkaus ja pitkät myyntiprosessit eivät tuottaneet tuloksia viiden kuukauden aikana, vaikka tein valtavasti töitä. 

Kuljin paljon Etelä-Teneriffan ja Santa Cruzin väliä, bussilla tietenkin. Onneksi se oli ilmainen meille saaren asukkaille. Eli käytännössä sijoitin omaa aikaani, paljon.

Valitettavasti olin myös pariin otteeseen topakassa flunssassa, mikä johti poissaoloihin. Joulunpyhät menivät sohvan pohjalla. Lopulta yritys ehdotti, että minun pitäisi lisätä työtunteja saadakseni tuloksia.

Ymmärrän pointin: menestyminen vaatii sitoutumista. Jos haluaa menestyä, on siihen laitettava energiaa. Olin jo laittanut työhön lukemattomia tunteja viiden kuukauden ajan. Joka päivä tein jotain kiinteistönvälitykseen liittyvää. 

Enempää aikaa en olisi voinut laittaa, koska minulla ei ollut varsinaista palkkaa. Eli minun oli myös tehtävä muita töitä rinnalla maksaakseni oma elämiseni. 

Komissioon perustava malli on tosiaan yleinen käytäntö kiinteistönvälitysalalla ja tiesin sen kyllä etukäteen. Mainittakoon myös, että se on hyvin raadollinen ala ja kilpailua on paljon. 

Tiesin, että en ollut valinnut sitä helpointa työtä, mutta silti alan raadollisuus yllätti. Lopulta päätin jättää kiinteistönvälityksen taakse ja vannoin, etten enää ota vastaan pelkkään komissioon perustuvia töitä.

Vuoden 2024 parasta antia olivat säännölliset kuvauskeikat. Niitä oli joka kuukausi 1-3, mikä oli aivan mahtavaa. Pääsin kerran mukaan jopa mainoskuvauksiin, jolloin tienasin tavallista enemmän. Yleensä avustajien palkkiot eivät ole päätähuimaavia, ja matkakulutkin joudun kattamaan itse.

Kuvauskeikkojen teko onkin enemmän intohimo, mutta ne ovat myös todella palkitsevia. Erityisesti mieleeni jäi kohtaaminen erään todella kuuluisan espanjalaisen näyttelijän kanssa, joka laittoi kätensä käsivarrelleni ja opasti, miten toimia kuvauksen aikana. Hänestä jäi todella hyvä ja sympaattinen kuva!

Kesä toi myös ikäviä yllätyksiä. Mieheni matkailuauto tuhopoltettiin, eikä syyllisiä koskaan saatu kiinni. Se oli iso järkytys.

Vaikka vuoteen mahtui haasteita, syksyllä onni potkaisi: aloitin eräässä erittäin laadukkaassa lehdessä, jonne kirjoitan artikkeleita Teneriffasta ja Espanjasta. Se oli unelmieni täyttymys! 

Sain hyvää palautetta artikkeleistani ja pitkästä aikaa tunsin toivoa: ehkä saan sittenkin jatkaa kirjoittajana. Ehkä minun on vain löydettävä oikea kaava. 

Tähän lehteen olen nyt kirjoittanut useita juttuja, joita julkaistaan noin kerran kuukaudessa. 

Vuodenvaihde ja uudet tuulet

Vuoden 2025 päätin aloittaa uudella innolla. Tästä tulisi kaikkien aikojen paras vuosi. Halusin, että tänä vuonna asiat tapahtuvat isosti, pääsen eteenpäin ja ennen kaikkea ansaitsen enemmän rahaa.

Tein itselleni lupauksen: keskityn tänä vuonna vain itseeni. Suunnitelmissa on myös reissu Suomeen, ja ehkä jonnekin muuallekin.

Vuosi 2025 alkoi näin:

✅ Jatkan edelleen lehden kirjoittajana ja pääsen tuottamaan kiinnostavaa sisältöä eri aiheista.
✅ Kirjoitan myös blogia eräälle suomalaiselle yritykselle, mikä tarjoaa uusia näkökulmia ja kehittää kirjoitustaitoani.
✅ Toimin avustajana elokuva- ja sarjakuvauksissa, mikä antaa ainutlaatuisia kokemuksia ja mahdollisuuden seurata tuotantojen kulissien takaista maailmaa.
✅ Meditoin säännöllisesti. Se auttaa minua keskittymään paremmin ja lisää hyvinvointiani.
✅ Toimin Teneriffalla paikallisoppaana pikkuserkulleni, joka on erään urheilulajin moninkertainen maailmanmestari. Hän saapui lomalle saarelle yhdessä vaimonsa kanssa, ja oli hienoa esitellä heille paikallisia helmiä.
✅ Aloitin kaksi uutta kurssia, jotka liittyvät rahaan ja henkilökohtaiseen kasvuun. Opin koko ajan uutta.
✅ Katson nykyään enemmän elokuvia ja sarjoja sekä olen aloittanut äänikirjojen kuuntelun. Äänikirjat ovat auttaneet minua vähentämään turhaa netissä skrollaamista ja käyttämään aikaani fiksummin.

✅ Pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviini ja pyrin näkemään heitä aina kun mahdollista. Arvostan näitä hetkiä entistä enemmän.
✅ Olen käynyt koiratarhalla lenkittämässä kodittomia koiria, mikä on ollut todella palkitsevaa ja antanut iloa niin minulle kuin koirillekin.
✅ Saimme kutsun megasyntymäpäiväjuhlille, joissa nautimme herkullisen illallisen ja jatkoimme juhlintaa diskossa. Tämä oli ikimuistoinen ilta!
✅ Olen käynyt jam-sessioissa kuuntelemassa, kuinka muusikot eri taustoista kokoontuvat yhteen soittamaan ja laulamaan. Mukana on niin ammattilaisia kuin tavallisia tallaajia. Tunnelma siellä on aina ainutlaatuinen.

Tietenkään kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Tammikuussa autoni hajosi ja on edelleen korjaamolla. 

Nyt maaliskuussa muutama päivä sitten kaaduin niin pahasti, että jouduin ensiapuun ja siellä röntgeniin. Onneksi mitään vakavaa ei löytynyt, mutta kylkeä parannellaan vielä hetki. Juoksulenkeille en ihan heti ole menossa…

Muuten fiilis on hyvä! Jatkan henkistä polkuani ja rahamatkaani. Olen varma, että tästä vuodesta tulee todella hyvä vuosi. 

Miten sinun vuotesi on alkanut? Onko sinulla jotain tavoitteita tai lupauksia tälle vuodelle? 

GRAN CANARIA – TARINOITA KUVAUSMATKOILTA

Tänä vuonna olen päässyt vierailemaan useita kertoja Gran Canarialla, jossa kuvataan paljon elokuvia ja sarjoja, samoin kuin Teneriffalla. 

Jostain syystä minulle on nyt vain tullut paljon enemmän kuvauksia naapurisaarella kuin Teneriffalla.

Olen ollut mukana kuvauksissa avustajana lähes joka kuukausi. Samalla yrittäjänä työt ovat vähentyneet.

Uskon, että tämä tilanne ei koske vain minua. Olen etsinyt ratkaisuja ja harkinnut uusia työmahdollisuuksia.

Välillä vakavasti mietin, haluanko jatkaa yrittäjänä kirjoitustöissä markkinoinnin parissa. Mutta sitten toisaalta nautin suuresti kirjoittamisesta!

Toivon löytäväni pian lisää asiakkaita, joita auttaa.

Onneksi olen saanut avustajan hommia ja nähnyt erilaista työelämää. Palkkio ei ole suuri, mutta vaikka olen matkustanut Gran Canarialle, olen päässyt plussan puolelle.

Eikä minun ole tarvinnut matkustaa yksin, vaan mieheni on ollut mukana. Olemme huomanneet, että haluamme jatkaa yhteistä matkaamme ja olemme saaneet paljon uusia kokemuksia.

Olemme myös oppineet tuntemaan toisiamme paremmin – niin hyvässä kuin pahassa.

Randomkuvia viime reissulta.

 

Seikkailu Gran Canarian vuoristoteillä

Meidät kutsuttiin elokuvakuvauksiin ja niinpä matkustimme Gran Canarialle. Miehelläni oli sovittuna koepuvustus. Minun tehtäväni oli toimia luotettuna co-pilottina. Otin homman haltuun tottunein ottein, enhän ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Tarkistin osoitteen Whatsapp-ryhmästämme ja laitoin GPS:n laulamaan.

Eteenpäin, oikealle, sitten vasemmalle.

Kun päädyimme kylään, siellä ei näkynytkään elokuvien kuvauspaikoille ominaisia rekkoja. Juuri silloin kuvausporukka soitti meille ja kysyi, missä olemme.

Paljastui, että olimme täysin väärässä paikassa – toisella puolella Gran Canarian saarta. Laitoimme uuden paikan GPS:ään, joka näytti 1 h ja 10 min olisi matkaa.

Kuvausporukka lupasi odottaa meitä. Oli jo ilta ja hämärä laskeutumassa.

Mieheni iski vaihteen silmään ja ajoi pitkin kiemuraisia vuoristoteitä kuin rallikuski. Onneksi pimeän aikaan me olimme ainoat hullut tien päällä.

Paitsi yhdessä kohdin oli kokonainen autoletka edessämme. Siinä vaiheessa meinasi tulla itku, kun tajusin, että tämän jonon perässä meiltä voisi mennä hyvinkin kaksi tuntia koko vuoriston ylittämiseen.

Onneksi kuin taikaiskusta koko autoletka kääntyi vasemmalle ja me pystyimme jatkamaan matkaamme.

Välillä olin mieheni olkapäässä kiinni ja välillä poski kiinni ikkunassa vuoriston tiukkoja mutkia myötäillen.

Vessahätä iski myös, mutta ymmärsin, ettei nyt ole aikaa yhdelle ylimääräiselle taktiselle pysähdykselle.

Pääsimme lopulta perille ennätysajassa ja mieheni pääsi työkeikalle, koepuvustukseen. Minä odotin kiltisti autossa. 

Ulkona oli samaan aikaan menossa kuvaukset, joten en halunnut aiheuttaa ylimääräistä häiriötä.

Edelleen oli vessahätä, mutta no can do. Puolen tunnin kuluttua mieheni oli vapaa ja meidän matkamme jatkui kohti majoituspaikkaamme, jonka olin varannut.

Kyselin mieheltäni, voisiko hän jossain kohti pysähtyä. Hän oli vielä sen verran tulistunut minun ”pikku” mokasta, että ei päästänyt minua edes puskapissille. 

Odotin sitten loppumatkan jalat ristissä. Hän vielä laittoi vesiputousmusiikkia, koska halusi kiduttaa minua hieman enemmän.

Olin jo rangaistukseni saanut ja vessaankin pääsin lopulta, kun kävimme vielä yön pimeinä tunteina syömässä Vecindario -nimisessä pikkukaupungissa. 

Onneksi minulla ei oikeasti ollut niin hirveän kova hätä, että en olisi voinut odottaa. Muuten olisin vihastunut.

Majapaikkaan kirjautuminen oli helppoa. Kukaan ei ollut vastassa, mutta numerosarjalla sai avaimen ja löysimme huoneemmekin helposti.

Seuraavana päivänä töihin mennessä huomasin, miksi emme olisi voineet edellisenä yönä pysähtyä ”puskapissille”. Syystä, että yhdellä puolen tietä oli valtaisa laakso ja toisella kallioseinämää.

Entäpä sitten itse kuvaukset? Niistä voin todeta yleisesti, että oli yhdet hauskimmista, joissa olen ollut. Mukana oli jopa drag queen.

Tarina käsikirjoittajasta, joka soluttautui avustajaksi

Seuraava matkamme suuntautui Las Palmasiin, Gran Canarian pääkaupunkiin. Menimme matkalle matkailuautolla, vuosimallia 1975. Yövyimme yhden yön Santa Cruzissa satamassa, sillä lähdimme päivän ensimmäisellä laivalla. 

Gran Canarialla heti laivasta päästyämme poliisi pysäytti meidät. He olivat huuli pyöreinä siitä, että katsastus oli tehty viimeksi vuonna 2020.

Meillä oli kuitenkin näyttää, että olimme varanneet huomiseksi ajan korjaamolle. Poliisit totesivat, että meidän on mentävä sinne suoraan. Ja niin pääsimme jatkamaan matkaamme. Ajoimme korjaamolle, mutta matkan varrella kävimme tsekkaamassa kuvauspaikan, joka olikin aivan keskustassa.

Korjaamolle tullessa yllätyimme positiivisesti, sillä siellä oli 24 h auki oleva baari-kahvila, jossa söimme kunnon lounaan. Korjaamolla oli vartiointi.

Meillä oli hyvin rento sunnuntai matkailuautossa. Emme menneet minnekään, vaan olimme kaksistaan.

Seuraavana päivänä meidän piti olla ylhäällä todella aikaisin. Jätimme matkailuauton avaimen vartijalle. Kuvauskaverin kyydillä pääsimme Las Palmasin keskustaan.

Söimme aamupalaa, sitten oli puvustus, meikkaus ja hiustenlaitto.

Jouduimme odottamaan pitkään niin kuin aina. Minä juttelin muiden avustajien kanssa. Tutustuin erääseen singaporelaiseen mieheen, joka osoittautui myös hyvin henkiseksi ja oli hereillä monesta asiasta.

Mieheni on aina hyvin huomaavainen, hän ei pelkää pussata ja halata julkisesti. Joku meidän kuvausporukastamme sanoikin, että seuraavan kerran, kun kuvaavat Titanicia, olemme heidän luottoparinsa.

Varsinaisissa kuvauksissa olin sattumalta tämän elokuvan käsikirjoittajan vieressä. Miten sain tämän selville? Hän oli avustaja kuten me kaikki muutkin. 

Jutellessani hänen kanssaan, asia paljastui. Hän kertoi tulleensa vain katsomaan, miten kuvaukset edistyvät, kun hänelle oli tarjoutunut mahdollisuus osallistua avustajana.

Käytin tietenkin tilaisuuden hyväkseni ja kysyin kaikkea mahdollista käsikirjoituksiin liittyen. Hän suositteli minulle elokuvafestivaaleille ja kilpailuihin osallistumista.

Minä kerroin tietenkin innoissani hänelle omasta elokuvastani. Tauolla näytin jopa hänelle kuvan elokuvajulisteesta.

Kännyköiden käytöstä tuli muistutusta. Lopulta niitä ei saanut ottaa kuvauspaikalle. Minä salakuljetin kännykkäni. 

Sitten se tippui lattialle! Jouduin luopumaan kännykästä kuvausten ajaksi ja mieheni tuntema meikkaaja nappasi puhelimen talteen.

Minua tuskastutti ajatus siitä, että meitä on 250 työntekijää – löydänkö tuosta enää naista, jolle olin kiireessä antanut kännykkäni?

Muutenkaan en olisi kännykkää alun perin ottanut kuvauspaikalle, jos meidän toimistomme ei pakottaisi meitä kirjoittamaan sopimukset kännykällä.

Kuvaukset kestivät kolme päivää, mutta emme voineet nukkua matkailuautossa, koska sen korjaaminen osoittautui odotettua isommaksi työksi.

Ensimmäisenä päivänä saimme kuulla, että auto joutuisi jäämään korjaamolle ja lisäosia tilattaisiin Madridista. Meidän piti joka yö etsiä uusi majapaikka Las Palmasissa, ja olin tietenkin jättänyt kaikki vaatteet ja hygieniatarvikkeet matkailuautoon.

Ensimmäisenä yönä jouduimme huumekortteliin. Itse majapaikassa ei ollut mitään, mutta ympäristö oli kieltämättä huolestuttava.

Toisena yönä majoituimme vanhassa kaupunginosassa. Majapaikka oli todella huippu ja siellä oli kattoterassi, josta oli upeat maisemat kaupungin ylle. Kolmantena yönä löysimme surffi-nomadihostellin, joka oli todella miellyttävä löytö. Omistaja oli superkiva ja paikka oli muutenkin todella viihtyisä. 

Tuossa nomadihostellissa lähdimme paikan omistajan kanssa läheiseen baariin, jossa oli livekonsertti. Baarin edustalla omistaja sanoi, että hän alkaa nyt tervehtiä ihmisiä. Ilmiselvästi hänet tunnettiin tuossa lähiössä.

Loppujen lopuksi nämä kuvaukset olivat yhdet mielenkiintoisimmista, joissa olemme olleet. Saimme kokea elokuvan yhden kenties tärkeimmistä kohtauksista. 

Yllättävä kohtaaminen kuuluisan näyttelijän kanssa

Menimme jälleen Gran Canarialle, tällä kertaa erääseen sarjaan, jossa näyttelee kuuluisa espanjalainen näyttelijä Miguel Ángel Silvestre. Hassua kyllä, tämä ei ole sinällään ensimmäinen kerta, kun törmään kyseiseen näyttelijään.

Ensimmäisen kerran näin hänet La Buena Estrella -tapahtumassa Zaragozassa vuonna 2012. Kiitos blogini, minulla on tästä todistusaineistoa! 

Lue täältä, klik kyseinen blogipostaus vuodelta 2012.

Seuraavan kerran tapasin hänet vuonna 2019, kun olin mukana Sky rojo -sarjan kuvauksissa. Sainpa napattua myös yhteiskuvan, jota en tietenkään tuolloin voinut laittaa kyseiseen artikkeliin. 

Artikkeli löytyy täältä, klik.

Tällä hetkellä voisin julkaista kuvan, mutta en halua tehdä sitä, koska siinä näkyy niin monen muun ihmisen kasvot. En koe oikeaksi jakaa sitä.

 

Sky Rojo -sarja julkaistiin vuonna 2021, ja mielestäni siitä tuli enemmän hitti kuin huti. Miguel Ángel Silvestre esittää sarjassa parittajaa, joka jahtaa kolmea pakomatkalle lähtenyttä prostituoitua.

Näistä lähtökohdista lähdimme mieheni kanssa Gran Canarialle avustajiksi. Tällä kertaa kuvauksiin oli varattu myös minun auto. Olin tästä erittäin hämmästynyt, sillä autoni on vuosimallia 2001.

Onneksi mieheni hoiti ajamisen, sillä en tykkää ajaa moottoritiellä tai kaupungissa, puhumattakaan laivaan menosta.

Gran Canarialla kirjauduimme hostelliin, jossa olemme jo vakioasiakkaita. Kuvauspaikalle piti mennä vasta iltapäivällä, joten kävimme ensin läheisessä ostoskeskuksessa syömässä ennen töihin menoa.

Juuri kun olimme menossa sisään, mieheni oli videopuhelussa syöpää sairastavan ystävänsä kanssa. 

Sitten joku kuvausporukasta tuli mukaan videopuheluun. En siinä vaiheessa ehtinyt sisäistää, kuka tuo ”joku” oli. 

No, arvaatte varmaan!

Oli huikeaa, kun Miguel Ángel Silvestre jutteli mieheni syöpäsairaalle ystävälle kuin vanhalle tutulleen ja piristi näin hänen päiväänsä. 

Miguel Ángel on ehdottomasti sympaattisin näyttelijä, johon olen törmännyt.

Tuolla reissulla emme päässeet kameran eteen ollenkaan, mutta minun auto pääsi! Tämä oli hyvä juttu, sillä meidät valittiin uudestaan samaan sarjaan! 

Teimme siis uuden reissun Gran Canarialle ja sekin oli ikimuistoinen omalla tavallaan. Minä näyttelin sairaanhoitajaa ja mieheni potilasta.

Nauroimme, miten meille aina tulee tällaiset roolit... Joulupukki ja joulupukin avustaja, sairaanhoitaja ja potilas, reportteri ja Saksan delegaation jäsen, pappi ja nunna... 

Tällä toisella kuvausmatkalla emme tavanneet Miguel Ángel Silvestreä. 

Mutta kolmas kerta toden sanoi. Teimme kolmannen matkan kyseisen sarjan kuvauksiin, ja tällä kertaa näimme Miguel Ángel Silvestren todella läheltä.

Hän puhui minulle ja laittoi jopa kätensä käsivarrelleni. Olin jännityksestä aivan sanaton. Olimme juuri katsomassa, mistä kohti hänen tulee mennä, ja se sattui olemaan aivan minun selkäni takana.

Viime hetkellä ohjaaja päätti kuitenkin vaihtaa paikkaani. Jää nähtäväksi, näynkö sarjassa ollenkaan. Yhdessä kohtauksessa kävelen suomalaisessa design-mekossa. 

Vanha kuva Sky rojo -sarjan kuvauksista.

Matka Lanzarotelle ilman tietoa, missä vietämme yömme

Huhtikuussa kävimme myös Lanzarotella! Voisin vielä mainita siitä reissusta tässä lopussa, koska tuskin ehdin tekemään siitä erillistä artikkelia, eikä minulla ole kuviakaan muistona.

Matkustimme Lanzarotelle ilman tietoa, missä vietämme yön. Teimme tämän vain päästäksemme töihin erään elokuvan kuvauksiin.

Meillä oli vain meno-paluulento varattuna, mutta ei majoitusta. Työvuoro alkoi klo 16 eräässä pienessä kylässä, ja mietin kuumeisesti, missä vietämme seuraavan yön.

Kuvauksissa oli mukana myös Gran Canarialta tuttu kaverimme. Hän oli siellä töissä osana kuvausporukkaa ja oli jo monena yönä nukkunut autossa.

Kuvaukset saatiin purkkiin, ja klo 23 nautimme illallista. Emme edelleenkään tienneet, missä voisimme olla yötä.

Kuten aina, elokuvan kuvauksia seuraa joukko uteliaita silmäpareja. Eräs nainen tuli juttelemaan illallisen aikana.

Ensin luulin hänen olevan osa kuvausporukkaa. Sitten ajattelin, että hän on jonkinlainen pummi, sillä hänessä oli jotain erikoista… 

Kun nainen sai tietää, ettei meillä ole yösijaa, hän tarjosi meille omaa kotiaan. Niinpä majoituimme hänen luonaan, aivan yllättäen. 

Paljastui, että hän on opettaja ja oli tullut vain seuraamaan, miten elokuvaa tehdään.

Olimme tietenkin todella kiitollisia majapaikasta, joka järjestyi kuin ihmeen kaupalla.

Seuraavana päivänä kuvaukset alkoivat vasta klo 17. Ennen sitä hengailimme tuossa pienessä kylässä ja vietimme aikaa kaverimme kanssa. 

Meillä ei ollut yöpaikkaa, mutta opettajanainen kysyi, haluammeko tulla yöksi. Se ei kuitenkaan ollut tarpeen, sillä menimme lentokentälle.

Sattui kuitenkin niin, että Lanzaroten lentokenttä oli yöaikaan kiinni. Menimme johonkin läheiseen ”koppiin” ja nukuimme lattialla.

Näin mukavia reissuja olemme kokeneet.

 

Meillä ei ole vielä tiedossa uusia kuvauksia, mutta olemme laittaneet paljon verkkoja vesille. Uskon, että saamme vielä tälle kesälle jotain. 

 

Tähän mennessä olen ollut kuvauksissa joka kuukausi (paitsi en kesäkuussa), joten toivon, että pääsen pian uusiin kuvauksiin joko Teneriffalle, Gran Canarialle tai vaikka manner-Espanjaan.

TENERIFFA ASUNNON VUOKRAUS – MITEN ONNISTUIN LÖYTÄMÄÄN ASUNNON?

Teneriffan asuntotilanne on haastava. Ihmisiä virtaa tänne ja jokainen toivoo voivansa saada palan unelmaelämää. 

Teneriffaa on maalailtu paratiisisaarena ja sitähän tämä onkin. Mutta nyt on menty jonkin näkymättömän rajan yli.

Saaren haasteet ja turistien tulva

Teneriffalle vyöryy vuosittain miljoonia turisteja, ja tämä massiivinen virta laittaa meidät paikalliset tiukille. Asuntopula vaivaa erityisesti perheitä ja lemmikkieläinten omistajia. 

Hinnat ovat nousseet pilviin, eikä tarjonta tahdo vastata kysyntään, mikä saa hermot kireälle. Itsekin olen omin silmin nähnyt seinän, jossa turistien toivottiin palaavan takaisin kotiin.

Teneriffa ja Suomen Lappi – samanlaiset haasteet

Teneriffan tilanne muistuttaa monella tapaa Suomen Lappia, jonne virtaa niin turisteja kuin kaivosyhtiöitä. Rikkaudet valuvat muualle, mutta ympäristöongelmat jäävät paikallisten harteille. 

Ymmärtääkseni myös Lapin hintataso on noussut, ja asuntojen saaminen on yhä hankalampaa. Onneksi Teneriffalla ei sentään ole kaivostoimintaa, mutta turismin aiheuttamat ongelmat aiheuttavat päänvaivaa.

Jäteongelmat kasaantuvat saarelle, ei ainoastaan roskat vaan myös epämiellyttävät eritteet. 

Pieni saari ei pysty käsittelemään näin massiivista jätteiden määrää, mikä osaltaan johtaa niiden päätymiseen mereen. Seurauksena meidän turistien ja paikallisten on uiskenneltava likaisessa vedessä.

Mieti tarkkaan Teneriffalle muuttamista

Siksipä arvoisa lukija, haluan, että mietit todella tarkkaan Teneriffalle matkustamista tai muuttoa. En missään nimessä halua lytätä unelmaasi. Itse asiassa unelmia todellakin pitää olla.

Mutta onko Teneriffa todella se paikka, jossa haluat asua? Mikä sinua kutsuu Teneriffalle? Onko olemassa muita maita tai alueita, jotka voisivat vastata toiveisiisi?  

Lisäksi moni ei ota huomioon sitä, että Teneriffalla on tulivuori. Tämä on vulkaaninen saari ja tuo tulivuori voi purkautua minä hetkenä hyvänsä.

Juuri Teide tekee tästä saaresta niin taianomaisen, koska täällä on mahtavat energiat. On kuin saarella olisi oma sielunsa.

Jos kaikesta huolimatta päätät valita Teneriffan, se ei tule olemaan helppo tie.

Samalla uskon vahvasti, että tämä saari valitsee ihmiset. Tänne tulee paljon porukkaa, mutta vain harvat jäävät. Suurin osa jatkaa matkaansa jossain vaiheessa.

Tietyllä tapaa Teneriffa on monelle pysähdyspaikka. Tänne tehdään joko matka, tullaan talvehtimaan tai jäädään asumaan. 

Uskon, että jokaisella matkalla tai oleskelulla on merkityksensä. Tämä tietenkin pätee myös muihin paikkoihin, ei vain Teneriffaan.

Silti… Tässä saaressa on jotain todella taianomaista. Minulle tämä on mahdollistanut sen, että olen kasvanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämäni aikana.

Teneriffa asunnon vuokraus

Teneriffalla asuessa olen vaihtanut paikkaa ja asuntoa monta kertaa. Yleensä olen vuokrannut huoneen ja kaksi kertaa olen vuokrannut asunnon – yhdessä toisen henkilön kanssa.

Viime syksynä olin jälleen vailla omaa kotia. Tiesin, että huoneen etsintä – asunnosta puhumattakaan – voi olla haastavaa. 

Toivoin vain, että löytäisin kivan paikan. Sitten laitoin ilmoituksen erääseen ryhmään. Sattumalta eräs kaverini huomasi ilmoituksen ja otti minuun yhteyttä.

Tunsin entuudestaan hänen asuntonsa ja vuoristokylän, joka on kulkuyhteyksien päässä. Eli jos autolleni sattuisi jotain, voisin aina liikkua bussilla. 

Ei siis tarvinnut miettiä kaksi kertaa, kun päätin muuttaa hänen luokseen. 

Minua ei haitannut edes se, että asunto oli aivan hautausmaan vieressä, eikä kaverillani ollut valokuitunettiä, mutta lupasi hoitaa sen.

                                                                      Ystävän ottama kuva.

El Médano kutsui

Minulla oli jo siis huone varattuna pienessä vuoristokylässä Etelä-Teneriffalla. En vain ehtinyt koskaan muuttaa sinne, kun kohtalo puuttui peliin.  

El Médanossa asuva ystäväni ilmoitti yhtäkkiä muuttavansa takaisin manner-Espanjaan, jolloin hänen asuntonsa vapautuisi. 

Varovasti tiedustelin kämpän kohtalosta ja olisiko sitä mahdollista jopa vuokrata. Tiesin, että kyseinen asunto oli hintaluokaltaan harvinaisen edullinen.

Selvisi, että asunto oli jo luvattu toiselle henkilölle. Ystäväni ystävä asui Lontoossa ja suunnitteli Teneriffalle muuttoa. 

Se ei vain koskaan toteutunut. Hän ei saanut järjestettyä asioitaan niin, että olisi voinut sitoutua maksamaan kuukausittaista vuokraa.

Niinpä kämppä vapautui. Tässä vaiheessa ystäväni ilmoitti minulle, että jos asunto kiinnostaa, hän suosittelee minua vuokraisännälle. 

Tartuin tilaisuuteen, vaikka minua jännitti tämän askeleen ottaminen ihan yksin. Olen yrittäjä ja tuloni ovat vaihtelevat. 

Kaikesta huolimatta juttelin vuokraisännän ja hänen tyttärensä puolison kanssa. Sovimme, että tulen katsomaan asuntoa ja tutustumme toisiimme.

Niin sitten hurautin yksi päivä El Médanoon. Ajattelin, että tälle kämpälle on kysyntää ja varmaan pitkä liuta ihmisiä jonossa.

Siksi yllätyin isosti, kun he myönsivät kämpän minulle jo tuon ensimmäisen tapaamisen aikana.

Silloin tunsin, että universumi oli auttanut minua asuntoasian kanssa. Tämä ei ollut sattumaa. Sattumia ei ole olemassa. Universumi halusi, että tulen El Médanoon.

Niin minä nyt asun täällä El Médanossa ja olen todella kiitollinen tästä. Kiitos rakkaan ystäväni, minulla on oma koti. 

Asunnon löytäminen Teneriffalla on siis mahdollista, jopa näin ilman takaajaa ja yrittäjänä. Mutta se vaatii aikamoista tuuria. 

Kuten alussa pohdin, minusta tuntuu, että saari valitsee, ketkä lopulta saavat tänne jäädä.

Minun paikkani näyttäisi olevan täällä edelleen. 

Onko sinulla kokemuksia asunnon vuokrauksesta Teneriffalla tai jollain muulla Kanarian saarella? Jaa kokemuksesi kommenteissa!

UUSI VUOSI – ENNUSTUKSET JA PERINTEET

Muistan elävästi lapsuudestani, kuinka valoimme tinan ja sitten yritimme ennustaa tulevaa vuotta sen avulla. Nuo muistot ovat hauskoja ja säilyvät sydämessäni ikuisesti.

Nykyisin asun El Médanossa, Teneriffalla, ja kaksi ystävääni liittyi seuraani täällä. He ovat alun perin kotoisin Venäjältä, mutta asuneet Espanjassa jo vuosia.

Venäjällä erilaiset uuden vuoden ennustukset ja perinteet ovat vahvasti läsnä. Siitä sitten saimme idean... 

Päätimme yhdessä tarkastella, mitä tuleva vuosi voisi mahdollisesti tuoda tullessaan.

Meillä oli oikein mukavaa, joten haluan nyt jakaa, miten uuden vuoden ennustukset voi tehdä helposti.

Suomessa tinaa ei ole valettu vuosiin, sillä se kiellettiin. Höh. 

Jokin hauska ja leikkimielinen perinne olisi mukava tuoda uudenvuoden juhlintoihin.

Hauskaa tässä on se, ettei rituaalia tarvitse toteuttaa juuri uuden vuoden iltana tai yönä. 

Tämän voi tehdä aina 19. tammikuuta asti, sillä vuoden alku on taikauskomusten mukaan erityisen maagista aikaa.

Sinullakin on siis runsaasti aikaa toteuttaa tämä rituaali, jos haluat. Voit kokoontua vaikka ystäväporukalla.

Uusi vuosi ennustaminen kynttilän avulla

Tätä rituaalia varten tarvitset kynttilän, lusikan, kulhon ja sytkärin. Itse hankin kynttiläni El Médanossa sijaitsevasta kristallikaupasta. 

Pohdin pitkään, minkä värisen kynttilän haluaisin, ja lopulta valitsin kultaisen kynttilän.

Illan koittaessa aloitimme tämän hauskaksi ja leikkisäksi koetun uuden vuoden perinteen. Ensimmäisenä kokeilun aloitti ystäväni, joka sytytti vihreän kynttilänsä ja alkoi valuttaa steariinia lusikkaan. 

Me kolme tarkkailimme kiinnostuneina steariinin valumista lusikkaan.

Kun steariinia oli tarpeeksi, oli vielä lämmitettävä lusikan pohjaa kynttilällä, sillä osa steariinista oli jo ehtinyt kovettua. Lusikan kuumentaminen teki steariinista täysin nestemäistä, ja silloin oli toiminnan hetki. 

Steariini kaadettiin nopealla käsiliikkeellä kulhoon, jossa oli kylmää vettä. Se jähmettyi hetkessä, muodostaen jonkinlaisen kuvion.

Tässä vaiheessa oli hyvä luottaa omaan intuitioon. Tämä synnytti mielenkiintoisia keskusteluja, kun ystävien kanssa yhdessä pohdimme, mitä kuvio voisi mahdollisesti tarkoittaa. 

Esimerkiksi omassa steariinissani (katso kuvat) muodostui kukka tai puu, ja tulkitsimme sen niin, että tänä vuonna puhkean kukkaan ja alan loistaa.

Perinteen mukaan yksi kierros olisi riittänyt, mutta päätimme tehdä vielä toisen. Tällä kertaa valitsin kultaisen kynttilän. 

Steariini näytti todella taianomaiselta, kun kullanväriset hippuset säihkyivät siinä. Harmillisesti se ei välittynyt lopputulokseen.

Joka tapauksessa meillä oli niin hauskaa, että suosittelen muitakin kokeilemaan!

Kaipaatko sinäkin lapsuuden tinanvalamista ja voisitko kenties harkita tämän rituaalin kokeilemista?