MITÄ HISTORIA ON MEILLE OPETTANUT

Olen aina rakastanut historiaa. Minulle historian tapahtumat ovat kuin tarinoita ja kuten kaikki tiedämme, jokaisella tarinalla on jokin opetus. 

Muistan, miten etenkin yläasteella kiinnostukseni nousi uusiin sfääreihin. Kerran jouduin jopa luokasta ulos liiallisen aktiivisuuden vuoksi. Kukaan muu luokallani ei ollut niin innostunut historiasta kuin minä. Opettaja turhautui ja minä pääsin opiskelujen jälkeen töihin museoihin Suomessa. Loppu onkin sitten historiaa. Näinkin voi siis käydä.

Miksi koen historian niin tärkeänä?

Mielestäni historian tunteminen on erittäin tärkeää siksi, koska ne, jotka eivät tunne sitä, ovat tuomittuja toistamaan sitä. Yksi asia on kuitenkin hyvä pitää mielessä: historia on voittajien kirjoittama. 

Siksi historia, aivan niin kuin median kirjoitukset, tulee kyseenalaistaa. On hyvä esittää kysymyksiä. Miksi? Kysy aina miksi? Mikä tahansa asia tulee eteen, kysy… miksi? Ja jatka kysymistä, miksi, miksi, miksi? Niin kauan, kunnes totuus tulee esille.

Noh, ihan näin helppoa se ei ole. Aina ei tiedetä lopullista totuutta. Aina se ei tule näkyville heti. Uskon kuitenkin siihen, että ennemmin tai myöhemmin totuus tulee esille. Se on vain ajan kysymys, milloin. Aika näyttää totuuden. 

Tarina vuosikymmenien takaa

N a t s i-S a k s a alkoi syrjiä juutalaisia H i t l e r i n valtaannousun myötä, v.1933 alkaen. Sitä pidettiin h o l o k a u s t i n alkuna. Juutalaiset olivat ihmisryhmä, jonka n a t s i t pyrkivät tuhoamaan. N a t s i-S a k s a jakoi kansalaisensa parempiin ja huonompiin ihmisiin: puhtaat saksalaiset ja nuo saastaiset taudinlevittäjät, j u u t a l a i s e t.

Miljoonien j u u t a l a i s t e n kylmäverinen m u r h a a m i n e n ei tapahtunut yhdessä yössä. Se alkoi pikku hiljaa, salakavalasti. J u u t a l a i s t e n oikeuksia poistettiin pala palalta. Eivätkä he protestoineet, vaan antoivat myöten. Ehkä he ajattelivat, että ”ei tässä mitään, kyllä tämä kohta menee ohi” ja ”parempi, ettemme suututa saksalaisia entisestään”.

Ensin saksalaisia kehotettiin välttämään j u u t a l a i s t e n kauppoja. Jossain vaiheessa tuli keltainen tähti rinnuksiin, joka erotti j u u t a l a i s e t saksalaisista. Vasta silloin he alkoivat todella huolestua. J u u t a l a i s e t olivat alinta kastia, saastaisia kaikkien pelkäämiä taudinlevittäjiä. Heiltä kiellettiin yhteiskuntaan osallistuminen, eivätkä he saaneet pyörittää liiketoimintaansa.

J u u t a l a i s e t yrittivät selviytyä henkilö-, perhe -ja yhteisötasolla niin fyysisesti kuin henkisesti. Jo pelkästään hengissä pysyminen ja oman ihmisarvonsa säilyttäminen, olivat yksinkertaisin tapa vastustaa n a t s i e n pyrkimyksiä.

Lopulta j u u t a l a i s e t eristettiin yhteiskunnasta ja heidät vietiin k e s k i t y s l e i r e i l l e. Tässä vaiheessa oli liian myöhäistä protestoida. He eivät voineet enää tehdä mitään. Toki yrityksiä oli, mutta me kaikki tiedämme, miten lopulta kävi. K e s k i t y s l e i r e i l l ä j u u t a l a i s e t m u r h a t t i i n kylmäverisesti. Osa joutui vasten omaa tahtoaan osallistumaan l ä ä k e t i e t e e l l i s i i n toimenpiteisiin tai kokeisiin. Arviolta noin 6 miljoonaa j u u t a l a i s t a kuoli toisen m a a i l m a n s o d a n aikana. Lopullista lukua ei tiedä kukaan.

Miten tämä oli mahdollista? Miksi kukaan ei puuttunut? V a l t i o n m e d i a k o n e i s t o oli toitottanut kaiken tapahtuvan saksalaisten turvallisuuden ja terveyden nimissä. He kertoivat j u u t a l a i s t e n tartuttavan saksalaisiin tauteja. Saksassa oli käytössä myös ”t e r v e y s p a s s i”, jolla saksalaiset todistivat oman puhtautensa, kun taas j u u t a l a i s e t se esti osallistumasta yhteiskuntaan.

Saksalaiset uskoivat v a l t i o n ja m e d i a n valheet. Se meni täydestä, koska kansa oli saatu pelkäämään. Ja pelko on tehokas keino hallita. Kaikki kauheudet tapahtuivat v a l t i o n, m e d i a n ja yritysten yhteistyössä.

Lopulta toisen m a a i l m a n s o d a n kauheudet tulivat päivänvaloon ja alkoivat N ü r n b e r g i n oikeudenkäynnit. Johtavat n a t s i t joutuivat oikeuden eteen s o t a r i k o k s i s t a ja r i k o k s i s t a ihmisyyttä vastaan. Heidät tuomittiin kuolemaan tai elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Oli vuosi 1945. Tämä tapahtui siis 76 vuotta sitten.

Silloin sanottiin ”ei koskaan enää” ja siksi luotiin N ü r n b e r g i n säännöstö. Jotta nämä tapahtumat eivät enää koskaan toistuisi.

Miksi kerron tästä nyt?

Koska historia toistaa itseään. Juuri nyt, aivan meidän nenämme edessä paljon suuremmalla mittakaavalla. Mitä luulet, olemmeko me nykyisin yhtään sen parempia ihmisiä? Emme. Ihminen ei valitettavasti ole muuttunut yhtään tässä 100 vuoden sisällä, ehkä jopa päinvastoin.

Kun katsoo, mitä Suomessa tai muualla tapahtuu, tulen surulliseksi. Näen niin selvästi, että m e d i a toimii p r o p a g a n d a k o n e i s t o n a ja ihmisiä a i v o p e s t ä ä n. Paitsi nyt r o k o t t a m a t t o m a t ovat juutalaisia. Olen pahoillani, jos luulet, että nykyiset tapahtumat ovat terveyden nimissä. Näin saksalaisetkin luulivat.

Meillä on ”p a n d e m i a”, jossa tauti on niin vaarallinen, että tarvitaan testi, joka kertoo onko henkilöllä se vai eikö ole, eikä Suomen k u o l l e i s u u s l u k u ole noussut yhtään.  Ja r o k o t e, jota jaetaan ilmaiseksi ja muilla lahjuksilla kuten ilmaisilla ämpäreillä. Jopa vaikuttajat on valjastettu markkinoimaan. 

Jos et ota p i i k k i ä, olet paha ihminen. Ja nyt Suomeen puuhataan n a t s i-p a s s i a. Eli käytännössä ihmiset halutaan pakottaa p i i k i l l e, jopa lapset! Vaikka lapsille tauti ei ole vaarallinen. Sen sijaan tiedämme, että p i i k k i on. Siitä voi tulla h a i t t a v a i k u t u k s i a tai siihen voi kuolla.

Olemme unohtaneet N ü r n b e r g i n säännöstön, minkä rikkominen menee H a a g i n kansainvälisen r i k o s t u o m i o i s t u i m e n tuomiovallan alle. Mikä tahansa l ä ä k e t i e t e e l l i n e n toimenpide testeistä maskeihin ja r o k o t t e i s i i n on laiton, ellei henkilö ole siihen itse suostunut, eikä kukaan järjestö tai ylempi valta voi antaa siihen suostumusta yksilön puolesta. Suomi on hyväksynyt N ü r n b e r g i n säännöstön. Ja silti Suomi rikkoo koko ajan ihmisoikeuksia, lakeja ja haluaa jakaa kansan kahtia, joka on muuten yksi k a n s a n m u r h a n merkeistä. 

Jatkammeko tällä tiellä?

Luottaisitko sinä tällaiseen v a l t i o o n, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja lakeja? Luottaisitko S a n n a M a r i n i n hallitukseen, kun tiedämme hänen kuuluvan e l i i t i n verkostoon? Ja että tuo e l i i t t i haluaa tehdä ”T h e G r e a t R e s e t”? Luottaisitko sinä oman terveytesi r i k o l l i s t e n l ä ä k e y h t i ö i d e n käsiin? Luottaisitko m e d i a a n, joka koko ajan tuo esille vain yhtä näkökantaa ja se on ”mene p i i k i l l e” ja ”r o k o t t a m a t t o m a t ovat vaarallisia”?

Nyt on aika vastustaa k o r o n a p a s s i a. Nyt on aika sanoa ”riittää”. Kohta voi olla liian myöhäistä.

 

Ps. Jouduin kirjoittamaan jotkin avainsanojen kirjaimet erillään, koska s e n s u u r i on niin kova täällä ja muissa kanavissa. Niin ei pitäisi olla. Jos todella eläisimme vapaassa maailmassa, ei minun tarvitsisi toimia näin, vaan voisin ilmaista oman mielipiteeni.

SUOMEN MATKA ─ NÄIN SE SUJUI

Tarkkasilmäisimmät saatoitte huomata, että matkustin Suomeen tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä postauksessa, miten matka sujui k o r o n a rajoituksineen ja testeineen ja millaista oli olla Suomessa 2,5 vuoden jälkeen.

Tämä matka tuli täysin yllättäen. Näinä aikoina matkustaminen ei innosta ollenkaan. Mikä sitten sai minut menemään Suomeen? Ehkä suurimpana syynä oli sisäinen ääneni, Higher Self, joka pyysi minua matkustamaan Suomeen perheeni luokse. Ja että minun tulisi olla siellä kuukausi. 

Näin tapahtui. Myös ystävälläni oli osuutta asiaan. Hän kysyi viime hetkeen asti, olisinko halukas tulemaan Suomeen hänen kanssaan ja jos mahdollista samalla lennolla.

Jos et vielä tiedä, mitä tarkoitan puhuessani sisäisestä äänestä ja Higher Selfistä, kannattaa lukea postaukseni: Hypnoosi – tällainen oli kokemukseni. 

Lentojen osto

Lentoliput hankin viime tipassa. Minulla oli menopaluu lennot Barcelonaan (Iberia) ja toiset menopaluu lennot Barcelonasta Helsinki-Vantaalle (KLM). Teneriffa-Barcelona oli suora lento, kun taas Barcelona-Helsinki-Vantaa välillä jouduin tekemään välilaskut: menolennolla Amsterdamissa ja paluulennolla Pariisissa.

Lentoja ostaessa en ollut huomannut, että paluulennon välilasku on tosiaan Pariisissa. Luulin, että paluulennonkin välilasku olisi sama kuin mennessä eli Amsterdamissa. En ehkä olisi ottanut sitä lentoa, koska minulla ei juuri nyt ole kovin hyvät vibat Ranskasta. Vaikka muuten se onkin minulle niin rakas ja tärkeä paikka.

Miten matka Suomeen sujui?
Ensinnäkin tarvitsin todistuksen, että minulla ei ole sitä k:lla alkavaa tautia. R o k o t u s todistus olisi käynyt myös tai todistus sairastetusta k o r o n a s t a. Netistä kunnan sivuilta latasin itselleni myös matkustustodistuksen, jolla voin todistaa olevani oikeutettu Kanariansaaren vakituisena asukkaana edullisempaan lentoon. Tosiaan meillä saaren vakkariasukkailla on tällainen oikeus, kun matkustamme manner-Espanjaan.

Turvatarkastukset sujuivat Espanjan päässä hyvin. Suomeen palatessa kuulin koneessa aivan kuin joku olisi sanonut nimeni ja "this is the last time". Kylmänväreet kulkivat pitkin selkääni ja säikähdin. Onko tämä minun viimeinen visiittini Suomessa? 

Seuraavaksi minua olivat vastassa Suomen päässä rajanylitys tiukempine sääntöineen, mikä "yllätti". Piti täyttää lomake. Ensimmäinen tarkastaja tsekkasi minun k-todistuksen ja täyttämäni lomakkeen. Hän huomasi, että olen menossa Pohjois-Karjalaan ja sanoi, että pitäisi ottaa taksi… *Syvä hiljaisuus.* Sitten hän lisäsi ymmärtävänsä, että minun tapauksessa en varmaan ole menossa taksilla Pohjois-Karjalaan. Tämän kierroksen jälkeen vielä joku rajavartija tsekkasi minun passin.

Menin suorinta reittiä junalle ja ostin junalipun Joensuuhun. Joka tuutista tuli k o r o n a a. Junassa muistuteltiin maskipakosta. Veli haki minut Joensuusta ja niin pääsin maaseudulle, jossa olin karanteenissa, enkä liikkunut yhtään minnekään.

Terveyskeskus soitti kolmen päivän päästä ja pyysi testeihin, joihin kuitenkin kieltäydyin menemästä vedoten karanteeniin. 

Kuukausi Suomessa ─ mitä tein?

Yksi kuukausi meni oikeasti tosi nopeasti Suomessa. Karanteeniajan olin vain luonnonhelmassa, meditoin suuren kiven päällä ja kävin uimassa lammella. Mikä parasta näin perhettäni, ystäviä ja sukulaisia. Sain pidellä ystäväni vastasyntynyttä vauvaa sylissäni.

Perheeni tapaaminen oli tunteellinen hetki ja silmänikin kostuivat. Keskustelimme paljon maailmantilanteesta ja näemme kaikki selvästi, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Tämä synkkä maailmantilanne saa minun kulmakarvat kurttuun ja silmät kyyneliin. Ehkä tämän ajanjakson on tapahduttava, jotta ihmiskunta heräisi suurempaan tietoisuuteen.

Muuten minulla on elämässä ihana flow. Uskon vahvasti siihen, että asiat järjestyvät. Tuota uskoa tarvittiin, koska minulla ei ollut varaa heittäytyä lomailemaan. Minun oli tehtävä töitä. Hetken minut meinasi vallata paniikki, koska heinäkuussa koko Suomi oli lomalla ja tarvitsin uusia projekteja.

Onneksi sellainen löytyi! Ei tosin Suomesta, vaan kansainvälisestä yrityksestä. Aloitin isommassa projektissa, jossa työskentelen tälläkin hetkellä. Olen niin kiitollinen siitä, että kun yksi projekti päättyy, toinen alkaa. Joka kerta, kun näin tapahtuu, se vahvistaa minun uskoani Jumalaan, universumiin, korkeampaan voimaan. 

Ilotalosta intialaiseen

Myös Teneriffan ystäväni, jonka kanssa tulimme samaa matkaa Helsinkiin, tuli myöhemmin kotipaikkakunnalleni päiväretkelle. Tutustuimme tietenkin nähtävyyksiin. Tänä kesänä oli mielenkiintoinen ja kantaaottava taidenäyttely. Päivämme oli täynnä taidetta ja kulttuuria.

Vaatteet sävy sävyyn taideteoksen kanssa. ':D

Söimme intialaisessa ravintolassa ja menimme sitten vielä kahville paikkakunnan korkeatasoisimpaan paikkaan. Ihastelimme maisemia yläilmoista. Päivä oli täydellinen. 

Paluu Espanjaan

Stressasin paluumatkaa ja k o r o n a todistusta. Olisin halunnut varata Finnairin k o r o n a testin, mutta se ei onnistunut. Ajat olivat menneet. Finnairin testit ovat ainakin inhimillisen hintaisia. Lentokentän muut testit ovat kalliita. Lasken tämän käyttäytymistieteen alaiseksi painostukseksi. Ihmisiä ohjataan systemaattisesti ”valitsemaan” p i i k k i. Jokainen voi hiljaa mielessään miettiä, miksi näin on.

Tulin lentokentälle hyvissä ajoin ja vietin jopa yön siellä. Niin paljon stressasin tätä testiasiaa, että en ottanut pienintäkään riskiä, että tulisin lennolle myöhässä. Yö lentokentällä sujui yllättävän hyvin. Siellä oli penkit, joissa pystyin oikaisemaan itseni. Ja yllättäen oli myös viltti, jonka joku oli jättänyt siihen. Siinä hetkessä, kun kylmissäni näin viltin, oli jotain maagista. Tunsin, miten universumi huolehtii minusta. Niinpä päätin hyödyntää vilttiä ja kääriydyin siihen. Minun ei tarvinnut kokea lentokentän kylmyyttä, vaan viltin lämmössä sain jopa nukuttua.

Päästäkseni Espanjaan piti täyttää ”Formulario de control sanitario”. Täyttämällä sen saa QR-koodin, joka vaaditaan päästäkseen Espanjaan. Tein sen Helsinki-Vantaalla omalla koneellani. Check-in yhteydessä tietenkin haluttiin nähdä k-todistus ja minulla se oli negatiivinen testitulos (ei r o k o t u s tai sairastettu k o r o n a). Juttelin erään miehen siis toisen matkustajan kanssa, joka kertoi minulle olevansa r o k o t e t t u, mutta maksoi juuri 200 euroa (kaksi sataa!!!) negatiivisesta testistä.

Pian minulla oli lento Ranskan kautta. Koneessa piti täyttää vielä joku lippu lappu. Pariisin lentokentällä en tuntenut oloani hyväksi. Ranskan tapahtumat painoivat mieltäni. Ranskassa on menossa (edelleen tätä kirjoittaessa) hurjat m i e l e n o s o i t u k s e t ja kansanliike, koska k-p a s s i a vaaditaan joka paikassa. Kahville, ravintoloihin, ruokakauppoihin…

Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä ei ole enää normaalia. Sinäkin, joka uskot tässä maailmassa olevan vaarallinen p a n d e m i a, kuulet varmasti sisimmässäsi äänen kuiskaavan, että jokin mättää. Kuuntele sitä ääntä. Voin sanoa, että asiat eivät ole kohdallaan. Etkö usko? Suosittelen silloin tutustumaan t o i s e n  m a a i l m a n s o d a n historiaan. Jos et nyt näe, miten maailma on vinksallaan, ok. Uskon, että tulevaisuudessa tulet näkemään. Jotkut eivät ehkä koskaan. Se on sitten tarkoitettu niin.

Ranska on minulle erityinen maa siinä mielessä, että olin siellä yhden kesän Au Pairina. Pariisin kadut ja nähtävyydet ovat minulle tuttuja. Jotenkin olen aina tuntenut Ranskan minulle kotoisaksi paikaksi. Siksi Ranskan tilanne kosketti erityisesti. Mutta tällä kertaa… kamala tunne painoi minua. Kun kone sitten lähti kohti Barcelonaa, olin todella helpottunut.

Barcelonan päässä matkustajilta tarkistettiin tämä kyseinen QR-koodi. Pitiköhän vielä sielläkin näyttää uudestaan negatiivista k-todistusta, en muista. Barcelonassa vaihdoin vaatteet. Se auttoi siihen, etten tuntenut oloani niin nuhjuiseksi. Nukuin kaiken kukkuraksi lentokentällä. Kyllä, toinen yö lentokentällä. Vaikka ei uskoisi, minulla oli kylmä. Oli elokuun alku ja Barcelonan kentällä sai hytistä. Nyt minulla ei ollut vilttiä, johon kääriytyä.

Aamuyöstä tein uudestaan turvatarkastuksen. K-todistusta tarvittiin. Söin aamupalaa lentokentällä ja sitten olinkin jo lähtöportilla valmiina nousemaan Teneriffan koneeseen. Ja kun sitten pääsin Teneriffan koneeseen, olin niin helpottunut. Olin matkalla takaisin kotiin, minun rakkaalle saarelleni. 

Takaisin Teneriffalle

Teneriffan päässä minun piti näyttää negatiivinen k-todistus jälleen. Matkapuhelimen akku oli loppumaisillaan. Sanoinkin lentokentän työntekijälle, että minulla on mahdollisesti akku loppu, enkä ehkä pysty siksi näyttämään todistusta. Mies hymähti iloisesti, että siihen on helppo ratkaisu. Onneksi ei tarvinnut alkaa latailemaan puhelinta, vaan pystyin vilauttamaan koodia. Olin takaisin Teneriffalla. Noh, matka ei ollut vielä kesken, sillä vielä minun piti matkustaa bussilla. Lento oli nimittäin tullut saaren pohjoisosaan ja minä asun etelässä…

Voitte uskoa, kun loppu viimein työnsin avaimen kotioveeni likaisena, nuhjuisena ja väsyneenä, olin… helpottunut! Ja kun pääsin suihkuun ja siitä seuraavaksi sänkyyn nukkumaan, olin kiitollinen, erittäin kiitollinen.

Oletko sinä matkustanut viime aikoina jonnekin? Miten maailman tilanne on vaikuttanut sinun matkusteluun?

MYSTINEN KUUKIVI

Sain tietää kuukiven olemassaolosta ensimmäisen kerran kuunnellessani Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan ensimmäistä osaa. Siitä hetkestä lähtien en saanut kuukiveä pois mielestäni...

Aloin etsiä sitä netistä kuumeisesti. Kunnes päätin ostaa yhden korun itselleni syntymäpäivälahjaksi. Harmi vain, että tuon korun kuukivi paljastui feikiksi avattuani kirjekuoren ja pidellessäni korua käsissäni. Voi sitä pettymystä!

Harmittelin omaa hyväuskoisuuttani ja vannoin, etten enää ostaisi koruja netistä. Päätin, että nyt odotan sen oikean kiven kanssa. Jos minun on tarkoitettu saada ikioma kuukivi, niin se tulee tapahtumaan.

Aloin opiskella mineraaleista. Nimestään huolimatta kuukivi ei suinkaan ole Kuusta, vaikka niin voisi päätellä. Sen ulkonäkö kuitenkin voi muistuttaa vaaleaa Kuuta. Kuu itsessään on kiehtova, sillä siitä tuleva valo on Auringon heijastamaa.

Tutkiessani kuukiveä, huomasin sillä olevan paljon mielenkiintoisia ominaisuuksia. 

Kuukivi

- tasapainottaa tunteita ja hormoneja

- on hedelmällisyyden ja feminiinisen energian kivi

- vahvistaa mieltä

- edistää naisen terveyttä

- vahvistaa intuitiota ja selvänäköisyyttä

- lievittää täydenkuun aikaan unettomuutta ja levottomuutta

- auttaa empatiakyvyssä ja luovuudessa

- luo yhteyttä Kuun energian kanssa

- puhdistaa kruunuchakraa ja kolmatta silmää hoitaen koko chakrajärjestelmää

- avaa rakkaudellisen energian ja tukee uusissa aluissa

- suojelee matkailijoita heidän matkoillaan, varsinkin öisin 

Nämä ovat kaikkien kuukivien ominaisuuksia. Lisäksi kuukiven väristä riippuen sillä voi olla lisäominaisuuksia. Minun kuukiveni on kaunis helmenvaalea, joten se stimuloi psyykkistä havainnointikykyä ja auttaa unityöskentelyssä (mitä se sitten tarkoittaakaan?). Se tukee henkistä kasvua. Tyynnyttää ja hoitaa tunteita ja mieltä.

On mielenkiintoista, että kuukivi tuo elämään rakkautta ja sitä pidetään uusien alkujen kivenä. Se muistuttaa Kuusta, joka kasvaa ja pienenee, aivan kuten elämässäkin on muutoksia, ylä- ja alamäkiä.

Erityisen ilahtunut olin huomatessani, että kuukivi sopii mainiosti Härälle, joka on siis minun horoskooppimerkkini. Kuukivi sopii myös seuraaville horoskoopeille: Rapu, Vaaka, Neitsyt ja Kalat.

On jotenkin todella kiehtovaa ajatella, että kivissä on tällaista energiaa. Jotenkin sitä on aina ajatellut, että kivet ovat… noh, vain kiviä. Nyt kuitenkin olen herännyt siihen, että myös kivillä kuten kaikella muullakin universumissa on omat energiansa, värähtelynsä, ja niissä on uskomatonta voimaa. 

Tieteellisesti tätä ei ole todistettu. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että maailmassa on vielä paljon asioita, joita ei ole todistettu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei se toimisi. Riittää, että sinä tiedät sen toimivan. Ja joissakin tapauksessa oma usko on kaikki, mitä tarvitaan. Ihmismielellä on mieletön voima.

Ja niin on kivissäkin. Kivien historia on pitkä. Niitä on hyödynnetty tuhansia vuosia eri kulttuureissa ympäri maailmaa. Kiviä on käytetty kautta aikojen fyysisesti ja emotionaalisesti tuomaan harmoniaa niin kehoon kuin mieleen. Jokainen mineraali on ainutlaatuinen rakenteeltaan ja koostumukseltaan vaikuttaen sen läpi virtaavaan energiaan. Siksi jokaisella kivellä on erilainen vaikutus.

Näin löysin oman kuukiveni

Kovin pitkään minun ei tarvinnut kuukiveäni odotella, kun olin todennut jättäväni asian ”universumin haltuun”. Meni 2 kuukautta ja toive toteutui. Kyllä universumi on ihmeellinen!

Miten kaikki kävi? Sattuipa niin, että ystäväni pyysi minut mukaan erääseen kauppaan Las Galletas-nimiseen pieneen merenrantakaupunkiin. Siellä oli myynnissä vähän kaikenlaista hippitavaraa. Ja sitten tietenkin myös niitä kiviä. Valitettavasti mikään niistä ei kutsunut minua. Sanoin tämän myyjälle ja kerroin myös todellisen toiveeni.

Myyjä kaivoi esille ”kuukiven”, mutta jouduin kyseenalaistamaan sen aitouden. Hän ei voinut väittää vastaan. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin opalina, jota usein myydään kuukivenä. Lähdin siis kaupasta tyhjin käsin… Toistin itselleni, että kyllä se aito ja oikea kuukivi löytyy, kun sen aika on.

Söimme ystäväni kanssa jäätelötötteröt. Siinä jutellessa muistin Los Cristianosissa sijaitsevan kivikaupan. Mainitsin siitä myös hänelle. Aloimme tutkia kaupan Instagram-sivustoa. Ja kuinka ollakaan, huomasimme sinne juuri tulleen kuukiviä!

Hämmästykseni oli suuri. Tästä huolimatta en rohjennut ehdottaa kivikauppaan menoa. Olimmehan ystäväni autolla liikkeellä. Yllättäen hän kuitenkin kysyi minulta mennäänkö sinne. Ja minä vastasin, että mennään vain. 

Tuon ajomatkan aikana mieleeni pulpahti luku 22. Itse kauppa löytyi helposti Los Cristianosista. Se oli paljon pienempi kuin olin ajatellut Instagram-kuvien perusteella. Pyysin myyjältä saada tarkastella kuukiviä lähempää.

Näin kuukiven, jonka hintalapussa oli... yllätys, yllätys luku 22. Silloin tiesin siinä olevan minun kiveni. Asiassa ei ollut mitään epäselvää. 

Minä vain tiesin sen olevan minulle. Enemmän päänvaivaa tuotti oikean ketjun valitseminen. Sekin kyllä löytyi lopulta. Hatunnosto kauppiaan ystävällisyydelle ja kärsivällisyydelle!

Tietenkin kivikaupassa oli paljon muutakin ja tutkin valikoimaa suurella mielenkiinnolla. Jostain syystä mieleeni pulpahti eräs miehen nimi ja mietin, voisiko se olla kauppiaan nimi. 

Sitten tukahdutin ajatuksen ajattelemalla ”tunnen niin monia sen nimisiä” ja ”enhän minä voi noin vain arvata tuiki tuntemattoman ihmisen nimeä”.

Lähdimme ostoksiemme kanssa, mutta lupasimme palata takaisin pian uudestaan. 

Huomaa Auringon heijastama kuvio veden pinnassa. Minusta se näyttää sydämeltä. Tämä kuva on otettu Suomessa. Jatka lukemista postauksen loppuun, niin saat selville, miksi.

 

Maaginen hetki

Menimme vielä ystäväni kanssa iltaa istumaan meren äärelle. Aurinko oli jo painumassa horisontin taakse, kun kävelin meren rannalle kuukivikoruni kanssa. Uusi kivi on hyvä puhdistaa kaikista energioista. Merivesi on erinomainen tähän tarkoitukseen. 

Sinä hetkenä, kun laitoin kuukivikoruni meren aaltojen huuhdeltavaksi, tapahtui jotain maagista. Helmenvaalea kuukiveni loisti sinisen väreissä ohikiitävän hetken.  

Kylmänväreet kulkivat pitkin kehoani. Tämä koru oli tarkoitettu minulle. Koin suurta kiitollisuutta universumille ja herkistyin sisintäni myöten. Tunsin, miten elämässäni on suurta johdatusta.  

Tämä ei ollut suinkaan ainoa "outo juttu". Kun palasimme autolle, cd-soitin alkoi soida. Siis ilman, että olimme siihen tietääksemme koskeneet. Oudoksi asian teki sen, että se ei ollut toiminut vuosiin ja cd, joka oli sisällä, oli ollut jumissa eli sitä ei oltu saatu sieltä aikaisemmin pois.

Katsoimme hetken aikaa toisiamme. Miten voi olla mahdollista? Ystäväni starttasi ja hurautimme koteihimme. En enää muista, mikä kappale oli kyseessä, mutta tässä on jotakin samaa.

Sattumalta tosiaan asun samassa teneriffalaisessa kylässä ystäväni kanssa. 

Sattumalta oli Täysikuu, joten laitoin kuukiveni latautumaan ulos ja imemään Kuun energiaa. 

Ja sattumalta Lucinda Riley, joka alunperin oli antanut minulle idean kuukivestä, nukkui ikiuneen. 

Onko sinulla omaa voimakiveä? Oletko kokenut tällaisia maagisia hetkiä omassa elämässäsi? 

P.S. Palasin muuten siihen kivikauppaan. Minulle tuli vahva tunne, että tarvitsen vielä yhden kiven ennen Suomen matkaani… Kyllä, kirjoitan tätä Suomesta käsin!

Ostin itselleni ja ystävälleni omat shungit-kivikorut. Shungit on hyvin harvinainen mineraali, jonka suurin esiintymä on Venäjän Karjalassa, Äänisjärven läheisyydessä. Erään tarinan mukaan se olisi tullut Maahan meteoriitin mukana.

Shungit suojaa erityisesti negatiivisilta energioilta. Sitä on käytetty vuosisatoja parantamiseen ja veden puhdistamiseen ja sen on sanottu myös auttavan suojautumaan laitteiden säteilyltä.

Ostaessani kivikorut, päätin kysyä kauppiaalta vielä yhtä asiaa. Kerroin hänelle edellisestä käynnistäni ja miten olin saanut päähäni erään nimen. Pyysin häntä korjaamaan olenko oikeassa vai väärässä. Ja sitten kysyin ”onko sinun nimesi David?”

Arvatkaa mitä?! Kyllä oli. Eikö ole uskomatonta?

Voit uskoa, miten hämmästyneitä olimme kumpikin.