TANTRA JA HÄMMÄSTYTTÄVÄ KOKEMUS

”Tantra? Tantrapäivä, niin mikä?” Kun ystäväni kutsui minut mukaan, minulla ei ollut tantrasta suurempaa tietoa. Oli vain mielikuva jostain seksiin ja nakuiluun liittyvästä. Kun ystäväni vakuutti sen olevan turvallinen ja kunnioittava, päätin osallistua. 

Ajatus metsässä luonnon keskellä tapahtuvasta sessiosta kuulosti korvaani hauskalta, mutta kyllä mielessä kävi, mihin sitä on taas itsensä luvannut mukaan.

Niinpä eräänä loppukesän päivänä hurautimme La Esperanzaan, joka on täynnä ihania mäntymetsiä. Juuri sinä päivänä oli jopa metsäpalovaroitus ja esimerkiksi Forestal Park oli suljettu. Porukkaa ei siis juurikaan ollut liikkeellä.

Tämä oli meille hyvä ja huono juttu. Kävi nimittäin niin, että osa metsäteistä oli suljettu ja missasimme kokoontumispaikan. Kun tähän vielä lisätään se, että puhelimien kentät olivat huonot tai ei kenttää ollenkaan, soppa oli valmis.

Päätimme hyödyntää lähellä sijaitsevan Forestal Parkin parkkipaikkaa. Teimme pienen haikin metsän uumeniin etsiäksemme sopivan paikan sieltä jostain. Muu porukka meni hakemaan kamppeet ja pari mattimyöhäistä. 

Minä jäin hetkeksi yksin metsän keskelle ihmettelemään paikan mystistä tunnelmaa. Minulle tuli olo, että en taida olla yksin… Ja silti olin siinä, aivan yksin.

Pian kuulin iloista puheensorinaa ja tantrapoppoo ilmestyi, myös ne mattimyöhäiset. Päätimme mennä vielä vähän syvemmälle metsään löytääksemme sen täydellisen spotin. Me emme halunneet tyytyä ihan ookoo paikkaan. 

Ja se täydellinen paikka löytyi kuin löytyikin. Siellä aurinko ja puiden varjo tanssahtelivat kauniissa sopusoinnussa. Mikä tahansa paikka se ei ollut, koska puiden välissä pilkotti jonkun rakentama maja. 

Pohdimme jonkun halunneet todella eristäytyä tästä maailmasta. Paikalla ei kuitenkaan näkynyt ristin sielua, vain meidän tantraporukka ja koira.

Istuimme piiriin, jossa tietenkin esittäydyimme ja jokainen sai kertoa, mitä tantra on ja mitä se itse kullekin merkitsee. Minä en paljoa osannut kertoa, koska enhän ollut edes googlettanut ”mitä tantra on?”, vaan tosiaankin menin niin avoimin mielin kuin vain mahdollista.

Mitä tantra on?

Tantraopettaja kertoi oman näkemyksensä:

”Tantra on filosofia. Se on yhteys omaan energiaan, tunteisiin, intiimi suhde itsensä kanssa. Tantra ei ole vain seksiä ja fyysistä kontaktia. Se on paljon enemmän… Se on jotain, joka vapauttaa, laajentaa tietoisuutta ja itseä. Ennen kaikkea se on yhteys omaan sydämeen.”

Kuuntelin haltioituneena, mutta samalla suustani pääsi huomaamatta kysymys: mutta voiko tantra olla vaarallista? Opettaja naurahti ja vakuutti, että ei. Voin vain hyötyä siitä, kun tulin tantrasessioon.

Nämä olivat ne kuuluisat sanat ennen seuraavaa episodia… 

Pysäyttävä ja veret seisauttava kokemus metsän keskellä

Aloitimme tantrasession hengitysharjoituksilla. Hengittelimme opettajan neuvoessa, miten kaikki tapahtuu. Olimme jokainen varmasti enemmän tai vähemmän ”omissa maailmoissamme” ja voin vain kuvitella, miten hullulta meidän meno on voinut näyttää ulkopuolisen silmin katsottuna.

Siinä me olimme piirissä metsän keskellä, sisään ja ulos-hengittelyä silmät kiinni. Kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain todella outoa…

Porukkamme nuorin kaveri, reilu parikymppinen nuori mies, näytti siltä kuin olisi saanut epilepsiakohtauksen tai ainakin melkein. Hänen silmänsä olivat valkoisina. 

Me kaikki, paitsi opettaja, säikähdimme. Opettaja reagoi nopeasti. Hän ohjasi nuoren makuuasentoon ja hieroi jaloista. Me muut keräännyimme ympärille. Ystäväni kasteli nuoren pään vedellä. 

Eikä aikaakaan, kun nuorukainen tuli takaisin omaan kehoonsa ja tietoisuuteensa. Huokaisimme kaikki helpotuksesta. Ehdotimme, että parasta voisi olla vain seurata sivusta tätä hommaa. Niin hän asettui istumaan puun alle ja katsoi, miten jatkoimme hengitysharjoituksia ja puhuimme vierailla kielillä.

Joku kysyi tauolla, miten hullulta tämä oikein hänen silmäänsä näyttää. Hän totesi hyvin tyynesti ja rauhallisesti, että se näyttää paljon vähemmän hullulta kuin mitä luulisi. Hymyilimme hänelle. Espanjalaiseksi hän oli hyvin hiljainen, rauhallinen ja jopa jäykkä.

Lopuksi asetuimme piiriin jakamaan kokemuksiamme tantrasessiosta. Millainen oli oma kokemukseni? Koin tämän hyvin vapauttavana ja mielenkiintoisena sessiona. 

Hengitysharjoitusten aikana koin aivan kuin siellä metsässä olisi ollut joku muukin, kuin jokin henki. Toki koirakin liikuskeli siellä, mutta siltikin minusta tuntuu, että oli jotain muuta. Oli se sitten vaikkapa puiden oksia kutitteleva tuuli.

Odotin jännittyneenä, mitä tämä hiljainen mies porukkamme nuorimpana paljastaisi omasta kokemuksestaan. Enkä varmasti ollut ainoa. Kaikki suuntasivat huomionsa häneen. Hän kertoi, että yhtäkkiä hän vain tunsi laajentuvansa. Hän tunsi meidät ympärillään, metsän puut ja kasvit. Hän oli kuin yhtä kaiken kanssa ja oli jossain muualla, kunnes yhtäkkiä heräsi ja lopulta palasi.

Opettaja oli vaikuttunut ja niin myös me muut. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tällä nuorukaisella on lahja. Todellinen syntymälahja. Se, miten nopeasti kaikki tapahtui ilman, että nuorukainen olisi koskaan edes meditoinut. Kun miettii vaikkapa sitä, miten haastavaa on päästä valaistuneeseen tilaan ja mieli tyhjäksi. Se vaatii vuosien sinnikästä harjoittelua, eivätkä sitä silti kaikki koe.

Opettaja lupasi, että jos tämä kokemus ei nuorta miestä säikäyttänyt ja tämä haluaisi jatkaa henkisellä polulla, olisi hän käytettävissä. Itse uskon, että tämä ei ollut sattumaa. 

Aivan kuin olisi tarkoitettu niin, että nuori mies tulisi juuri tuona päivänä meidän mukaamme ja saisi tuon kokemuksen. Uskon ja toivon, että se oli hänelle päivä elämässä ”ennen ja jälkeen”.  Ja todellakin, tällaista ei varmasti tapahdu joka päivä!

Tantrailun jälkeen söimme piknik-hengessä siellä metsän keskellä, makoilimme ja keskustelimme. Sitten oli aika lähteä kuplasta ja palasimme autoillemme. Vitsit, miten mahtava päivä, jota edelleen muistelen lämmöllä.

Miksi kerron tästä?
Halusin jakaa tämän hämmästyttävän kokemuksen, koska se todistaa, että me olemme paljon enemmän. Meissä ihmisissä on mieletön voima. Me olemme kosmisia olentoja. Me olemme yhteydessä toisiimme ja universumiin. 

Kaikki on energiaa. Ja koska kaikki on energiaa, ei kuolemaakaan ole. Energia muuttaa vain muotoaan. Uskon vahvasti siihen, että kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä. Eikä vähiten hypnoosikokemukseni takia, jossa pääsin kurkistamaan kahteen edelliseen elämääni.

Tämä kokemus oli minulle hyvin ainutlaatuinen omalla henkisellä polullani, vaikka se ei edes tapahtunut minulle. Jos olen aivan rehellinen, olisin itse halunnut kokea jotain samanlaista kuin tuo nuori mies. 

En tiedä, miten nuorukaisen lopulta kävi, palasiko hän omaan elämäänsä ja jatkoi normaalisti sitä vai saiko hän siitä innostuksen jatkaa henkisellä polulla. Toivon, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto.

Oletko sinä kokeillut tantraa? Onko sinulle tapahtunut jotain vastaavaa?

MITÄ HISTORIA ON MEILLE OPETTANUT

Olen aina rakastanut historiaa. Minulle historian tapahtumat ovat kuin tarinoita ja kuten kaikki tiedämme, jokaisella tarinalla on jokin opetus. 

Muistan, miten etenkin yläasteella kiinnostukseni nousi uusiin sfääreihin. Kerran jouduin jopa luokasta ulos liiallisen aktiivisuuden vuoksi. Kukaan muu luokallani ei ollut niin innostunut historiasta kuin minä. Opettaja turhautui ja minä pääsin opiskelujen jälkeen töihin museoihin Suomessa. Loppu onkin sitten historiaa. Näinkin voi siis käydä.

Miksi koen historian niin tärkeänä?

Mielestäni historian tunteminen on erittäin tärkeää siksi, koska ne, jotka eivät tunne sitä, ovat tuomittuja toistamaan sitä. Yksi asia on kuitenkin hyvä pitää mielessä: historia on voittajien kirjoittama. 

Siksi historia, aivan niin kuin median kirjoitukset, tulee kyseenalaistaa. On hyvä esittää kysymyksiä. Miksi? Kysy aina miksi? Mikä tahansa asia tulee eteen, kysy… miksi? Ja jatka kysymistä, miksi, miksi, miksi? Niin kauan, kunnes totuus tulee esille.

Noh, ihan näin helppoa se ei ole. Aina ei tiedetä lopullista totuutta. Aina se ei tule näkyville heti. Uskon kuitenkin siihen, että ennemmin tai myöhemmin totuus tulee esille. Se on vain ajan kysymys, milloin. Aika näyttää totuuden. 

Tarina vuosikymmenien takaa

N a t s i-S a k s a alkoi syrjiä juutalaisia H i t l e r i n valtaannousun myötä, v.1933 alkaen. Sitä pidettiin h o l o k a u s t i n alkuna. Juutalaiset olivat ihmisryhmä, jonka n a t s i t pyrkivät tuhoamaan. N a t s i-S a k s a jakoi kansalaisensa parempiin ja huonompiin ihmisiin: puhtaat saksalaiset ja nuo saastaiset taudinlevittäjät, j u u t a l a i s e t.

Miljoonien j u u t a l a i s t e n kylmäverinen m u r h a a m i n e n ei tapahtunut yhdessä yössä. Se alkoi pikku hiljaa, salakavalasti. J u u t a l a i s t e n oikeuksia poistettiin pala palalta. Eivätkä he protestoineet, vaan antoivat myöten. Ehkä he ajattelivat, että ”ei tässä mitään, kyllä tämä kohta menee ohi” ja ”parempi, ettemme suututa saksalaisia entisestään”.

Ensin saksalaisia kehotettiin välttämään j u u t a l a i s t e n kauppoja. Jossain vaiheessa tuli keltainen tähti rinnuksiin, joka erotti j u u t a l a i s e t saksalaisista. Vasta silloin he alkoivat todella huolestua. J u u t a l a i s e t olivat alinta kastia, saastaisia kaikkien pelkäämiä taudinlevittäjiä. Heiltä kiellettiin yhteiskuntaan osallistuminen, eivätkä he saaneet pyörittää liiketoimintaansa.

J u u t a l a i s e t yrittivät selviytyä henkilö-, perhe -ja yhteisötasolla niin fyysisesti kuin henkisesti. Jo pelkästään hengissä pysyminen ja oman ihmisarvonsa säilyttäminen, olivat yksinkertaisin tapa vastustaa n a t s i e n pyrkimyksiä.

Lopulta j u u t a l a i s e t eristettiin yhteiskunnasta ja heidät vietiin k e s k i t y s l e i r e i l l e. Tässä vaiheessa oli liian myöhäistä protestoida. He eivät voineet enää tehdä mitään. Toki yrityksiä oli, mutta me kaikki tiedämme, miten lopulta kävi. K e s k i t y s l e i r e i l l ä j u u t a l a i s e t m u r h a t t i i n kylmäverisesti. Osa joutui vasten omaa tahtoaan osallistumaan l ä ä k e t i e t e e l l i s i i n toimenpiteisiin tai kokeisiin. Arviolta noin 6 miljoonaa j u u t a l a i s t a kuoli toisen m a a i l m a n s o d a n aikana. Lopullista lukua ei tiedä kukaan.

Miten tämä oli mahdollista? Miksi kukaan ei puuttunut? V a l t i o n m e d i a k o n e i s t o oli toitottanut kaiken tapahtuvan saksalaisten turvallisuuden ja terveyden nimissä. He kertoivat j u u t a l a i s t e n tartuttavan saksalaisiin tauteja. Saksassa oli käytössä myös ”t e r v e y s p a s s i”, jolla saksalaiset todistivat oman puhtautensa, kun taas j u u t a l a i s e t se esti osallistumasta yhteiskuntaan.

Saksalaiset uskoivat v a l t i o n ja m e d i a n valheet. Se meni täydestä, koska kansa oli saatu pelkäämään. Ja pelko on tehokas keino hallita. Kaikki kauheudet tapahtuivat v a l t i o n, m e d i a n ja yritysten yhteistyössä.

Lopulta toisen m a a i l m a n s o d a n kauheudet tulivat päivänvaloon ja alkoivat N ü r n b e r g i n oikeudenkäynnit. Johtavat n a t s i t joutuivat oikeuden eteen s o t a r i k o k s i s t a ja r i k o k s i s t a ihmisyyttä vastaan. Heidät tuomittiin kuolemaan tai elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Oli vuosi 1945. Tämä tapahtui siis 76 vuotta sitten.

Silloin sanottiin ”ei koskaan enää” ja siksi luotiin N ü r n b e r g i n säännöstö. Jotta nämä tapahtumat eivät enää koskaan toistuisi.

Miksi kerron tästä nyt?

Koska historia toistaa itseään. Juuri nyt, aivan meidän nenämme edessä paljon suuremmalla mittakaavalla. Mitä luulet, olemmeko me nykyisin yhtään sen parempia ihmisiä? Emme. Ihminen ei valitettavasti ole muuttunut yhtään tässä 100 vuoden sisällä, ehkä jopa päinvastoin.

Kun katsoo, mitä Suomessa tai muualla tapahtuu, tulen surulliseksi. Näen niin selvästi, että m e d i a toimii p r o p a g a n d a k o n e i s t o n a ja ihmisiä a i v o p e s t ä ä n. Paitsi nyt r o k o t t a m a t t o m a t ovat juutalaisia. Olen pahoillani, jos luulet, että nykyiset tapahtumat ovat terveyden nimissä. Näin saksalaisetkin luulivat.

Meillä on ”p a n d e m i a”, jossa tauti on niin vaarallinen, että tarvitaan testi, joka kertoo onko henkilöllä se vai eikö ole, eikä Suomen k u o l l e i s u u s l u k u ole noussut yhtään.  Ja r o k o t e, jota jaetaan ilmaiseksi ja muilla lahjuksilla kuten ilmaisilla ämpäreillä. Jopa vaikuttajat on valjastettu markkinoimaan. 

Jos et ota p i i k k i ä, olet paha ihminen. Ja nyt Suomeen puuhataan n a t s i-p a s s i a. Eli käytännössä ihmiset halutaan pakottaa p i i k i l l e, jopa lapset! Vaikka lapsille tauti ei ole vaarallinen. Sen sijaan tiedämme, että p i i k k i on. Siitä voi tulla h a i t t a v a i k u t u k s i a tai siihen voi kuolla.

Olemme unohtaneet N ü r n b e r g i n säännöstön, minkä rikkominen menee H a a g i n kansainvälisen r i k o s t u o m i o i s t u i m e n tuomiovallan alle. Mikä tahansa l ä ä k e t i e t e e l l i n e n toimenpide testeistä maskeihin ja r o k o t t e i s i i n on laiton, ellei henkilö ole siihen itse suostunut, eikä kukaan järjestö tai ylempi valta voi antaa siihen suostumusta yksilön puolesta. Suomi on hyväksynyt N ü r n b e r g i n säännöstön. Ja silti Suomi rikkoo koko ajan ihmisoikeuksia, lakeja ja haluaa jakaa kansan kahtia, joka on muuten yksi k a n s a n m u r h a n merkeistä. 

Jatkammeko tällä tiellä?

Luottaisitko sinä tällaiseen v a l t i o o n, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja lakeja? Luottaisitko S a n n a M a r i n i n hallitukseen, kun tiedämme hänen kuuluvan e l i i t i n verkostoon? Ja että tuo e l i i t t i haluaa tehdä ”T h e G r e a t R e s e t”? Luottaisitko sinä oman terveytesi r i k o l l i s t e n l ä ä k e y h t i ö i d e n käsiin? Luottaisitko m e d i a a n, joka koko ajan tuo esille vain yhtä näkökantaa ja se on ”mene p i i k i l l e” ja ”r o k o t t a m a t t o m a t ovat vaarallisia”?

Nyt on aika vastustaa k o r o n a p a s s i a. Nyt on aika sanoa ”riittää”. Kohta voi olla liian myöhäistä.

 

Ps. Jouduin kirjoittamaan jotkin avainsanojen kirjaimet erillään, koska s e n s u u r i on niin kova täällä ja muissa kanavissa. Niin ei pitäisi olla. Jos todella eläisimme vapaassa maailmassa, ei minun tarvitsisi toimia näin, vaan voisin ilmaista oman mielipiteeni.

SUOMEN MATKA ─ NÄIN SE SUJUI

Tarkkasilmäisimmät saatoitte huomata, että matkustin Suomeen tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä postauksessa, miten matka sujui k o r o n a rajoituksineen ja testeineen ja millaista oli olla Suomessa 2,5 vuoden jälkeen.

Tämä matka tuli täysin yllättäen. Näinä aikoina matkustaminen ei innosta ollenkaan. Mikä sitten sai minut menemään Suomeen? Ehkä suurimpana syynä oli sisäinen ääneni, Higher Self, joka pyysi minua matkustamaan Suomeen perheeni luokse. Ja että minun tulisi olla siellä kuukausi. 

Näin tapahtui. Myös ystävälläni oli osuutta asiaan. Hän kysyi viime hetkeen asti, olisinko halukas tulemaan Suomeen hänen kanssaan ja jos mahdollista samalla lennolla.

Jos et vielä tiedä, mitä tarkoitan puhuessani sisäisestä äänestä ja Higher Selfistä, kannattaa lukea postaukseni: Hypnoosi – tällainen oli kokemukseni. 

Lentojen osto

Lentoliput hankin viime tipassa. Minulla oli menopaluu lennot Barcelonaan (Iberia) ja toiset menopaluu lennot Barcelonasta Helsinki-Vantaalle (KLM). Teneriffa-Barcelona oli suora lento, kun taas Barcelona-Helsinki-Vantaa välillä jouduin tekemään välilaskut: menolennolla Amsterdamissa ja paluulennolla Pariisissa.

Lentoja ostaessa en ollut huomannut, että paluulennon välilasku on tosiaan Pariisissa. Luulin, että paluulennonkin välilasku olisi sama kuin mennessä eli Amsterdamissa. En ehkä olisi ottanut sitä lentoa, koska minulla ei juuri nyt ole kovin hyvät vibat Ranskasta. Vaikka muuten se onkin minulle niin rakas ja tärkeä paikka.

Miten matka Suomeen sujui?
Ensinnäkin tarvitsin todistuksen, että minulla ei ole sitä k:lla alkavaa tautia. R o k o t u s todistus olisi käynyt myös tai todistus sairastetusta k o r o n a s t a. Netistä kunnan sivuilta latasin itselleni myös matkustustodistuksen, jolla voin todistaa olevani oikeutettu Kanariansaaren vakituisena asukkaana edullisempaan lentoon. Tosiaan meillä saaren vakkariasukkailla on tällainen oikeus, kun matkustamme manner-Espanjaan.

Turvatarkastukset sujuivat Espanjan päässä hyvin. Suomeen palatessa kuulin koneessa aivan kuin joku olisi sanonut nimeni ja "this is the last time". Kylmänväreet kulkivat pitkin selkääni ja säikähdin. Onko tämä minun viimeinen visiittini Suomessa? 

Seuraavaksi minua olivat vastassa Suomen päässä rajanylitys tiukempine sääntöineen, mikä "yllätti". Piti täyttää lomake. Ensimmäinen tarkastaja tsekkasi minun k-todistuksen ja täyttämäni lomakkeen. Hän huomasi, että olen menossa Pohjois-Karjalaan ja sanoi, että pitäisi ottaa taksi… *Syvä hiljaisuus.* Sitten hän lisäsi ymmärtävänsä, että minun tapauksessa en varmaan ole menossa taksilla Pohjois-Karjalaan. Tämän kierroksen jälkeen vielä joku rajavartija tsekkasi minun passin.

Menin suorinta reittiä junalle ja ostin junalipun Joensuuhun. Joka tuutista tuli k o r o n a a. Junassa muistuteltiin maskipakosta. Veli haki minut Joensuusta ja niin pääsin maaseudulle, jossa olin karanteenissa, enkä liikkunut yhtään minnekään.

Terveyskeskus soitti kolmen päivän päästä ja pyysi testeihin, joihin kuitenkin kieltäydyin menemästä vedoten karanteeniin. 

Kuukausi Suomessa ─ mitä tein?

Yksi kuukausi meni oikeasti tosi nopeasti Suomessa. Karanteeniajan olin vain luonnonhelmassa, meditoin suuren kiven päällä ja kävin uimassa lammella. Mikä parasta näin perhettäni, ystäviä ja sukulaisia. Sain pidellä ystäväni vastasyntynyttä vauvaa sylissäni.

Perheeni tapaaminen oli tunteellinen hetki ja silmänikin kostuivat. Keskustelimme paljon maailmantilanteesta ja näemme kaikki selvästi, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Tämä synkkä maailmantilanne saa minun kulmakarvat kurttuun ja silmät kyyneliin. Ehkä tämän ajanjakson on tapahduttava, jotta ihmiskunta heräisi suurempaan tietoisuuteen.

Muuten minulla on elämässä ihana flow. Uskon vahvasti siihen, että asiat järjestyvät. Tuota uskoa tarvittiin, koska minulla ei ollut varaa heittäytyä lomailemaan. Minun oli tehtävä töitä. Hetken minut meinasi vallata paniikki, koska heinäkuussa koko Suomi oli lomalla ja tarvitsin uusia projekteja.

Onneksi sellainen löytyi! Ei tosin Suomesta, vaan kansainvälisestä yrityksestä. Aloitin isommassa projektissa, jossa työskentelen tälläkin hetkellä. Olen niin kiitollinen siitä, että kun yksi projekti päättyy, toinen alkaa. Joka kerta, kun näin tapahtuu, se vahvistaa minun uskoani Jumalaan, universumiin, korkeampaan voimaan. 

Ilotalosta intialaiseen

Myös Teneriffan ystäväni, jonka kanssa tulimme samaa matkaa Helsinkiin, tuli myöhemmin kotipaikkakunnalleni päiväretkelle. Tutustuimme tietenkin nähtävyyksiin. Tänä kesänä oli mielenkiintoinen ja kantaaottava taidenäyttely. Päivämme oli täynnä taidetta ja kulttuuria.

Vaatteet sävy sävyyn taideteoksen kanssa. ':D

Söimme intialaisessa ravintolassa ja menimme sitten vielä kahville paikkakunnan korkeatasoisimpaan paikkaan. Ihastelimme maisemia yläilmoista. Päivä oli täydellinen. 

Paluu Espanjaan

Stressasin paluumatkaa ja k o r o n a todistusta. Olisin halunnut varata Finnairin k o r o n a testin, mutta se ei onnistunut. Ajat olivat menneet. Finnairin testit ovat ainakin inhimillisen hintaisia. Lentokentän muut testit ovat kalliita. Lasken tämän käyttäytymistieteen alaiseksi painostukseksi. Ihmisiä ohjataan systemaattisesti ”valitsemaan” p i i k k i. Jokainen voi hiljaa mielessään miettiä, miksi näin on.

Tulin lentokentälle hyvissä ajoin ja vietin jopa yön siellä. Niin paljon stressasin tätä testiasiaa, että en ottanut pienintäkään riskiä, että tulisin lennolle myöhässä. Yö lentokentällä sujui yllättävän hyvin. Siellä oli penkit, joissa pystyin oikaisemaan itseni. Ja yllättäen oli myös viltti, jonka joku oli jättänyt siihen. Siinä hetkessä, kun kylmissäni näin viltin, oli jotain maagista. Tunsin, miten universumi huolehtii minusta. Niinpä päätin hyödyntää vilttiä ja kääriydyin siihen. Minun ei tarvinnut kokea lentokentän kylmyyttä, vaan viltin lämmössä sain jopa nukuttua.

Päästäkseni Espanjaan piti täyttää ”Formulario de control sanitario”. Täyttämällä sen saa QR-koodin, joka vaaditaan päästäkseen Espanjaan. Tein sen Helsinki-Vantaalla omalla koneellani. Check-in yhteydessä tietenkin haluttiin nähdä k-todistus ja minulla se oli negatiivinen testitulos (ei r o k o t u s tai sairastettu k o r o n a). Juttelin erään miehen siis toisen matkustajan kanssa, joka kertoi minulle olevansa r o k o t e t t u, mutta maksoi juuri 200 euroa (kaksi sataa!!!) negatiivisesta testistä.

Pian minulla oli lento Ranskan kautta. Koneessa piti täyttää vielä joku lippu lappu. Pariisin lentokentällä en tuntenut oloani hyväksi. Ranskan tapahtumat painoivat mieltäni. Ranskassa on menossa (edelleen tätä kirjoittaessa) hurjat m i e l e n o s o i t u k s e t ja kansanliike, koska k-p a s s i a vaaditaan joka paikassa. Kahville, ravintoloihin, ruokakauppoihin…

Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä ei ole enää normaalia. Sinäkin, joka uskot tässä maailmassa olevan vaarallinen p a n d e m i a, kuulet varmasti sisimmässäsi äänen kuiskaavan, että jokin mättää. Kuuntele sitä ääntä. Voin sanoa, että asiat eivät ole kohdallaan. Etkö usko? Suosittelen silloin tutustumaan t o i s e n  m a a i l m a n s o d a n historiaan. Jos et nyt näe, miten maailma on vinksallaan, ok. Uskon, että tulevaisuudessa tulet näkemään. Jotkut eivät ehkä koskaan. Se on sitten tarkoitettu niin.

Ranska on minulle erityinen maa siinä mielessä, että olin siellä yhden kesän Au Pairina. Pariisin kadut ja nähtävyydet ovat minulle tuttuja. Jotenkin olen aina tuntenut Ranskan minulle kotoisaksi paikaksi. Siksi Ranskan tilanne kosketti erityisesti. Mutta tällä kertaa… kamala tunne painoi minua. Kun kone sitten lähti kohti Barcelonaa, olin todella helpottunut.

Barcelonan päässä matkustajilta tarkistettiin tämä kyseinen QR-koodi. Pitiköhän vielä sielläkin näyttää uudestaan negatiivista k-todistusta, en muista. Barcelonassa vaihdoin vaatteet. Se auttoi siihen, etten tuntenut oloani niin nuhjuiseksi. Nukuin kaiken kukkuraksi lentokentällä. Kyllä, toinen yö lentokentällä. Vaikka ei uskoisi, minulla oli kylmä. Oli elokuun alku ja Barcelonan kentällä sai hytistä. Nyt minulla ei ollut vilttiä, johon kääriytyä.

Aamuyöstä tein uudestaan turvatarkastuksen. K-todistusta tarvittiin. Söin aamupalaa lentokentällä ja sitten olinkin jo lähtöportilla valmiina nousemaan Teneriffan koneeseen. Ja kun sitten pääsin Teneriffan koneeseen, olin niin helpottunut. Olin matkalla takaisin kotiin, minun rakkaalle saarelleni. 

Takaisin Teneriffalle

Teneriffan päässä minun piti näyttää negatiivinen k-todistus jälleen. Matkapuhelimen akku oli loppumaisillaan. Sanoinkin lentokentän työntekijälle, että minulla on mahdollisesti akku loppu, enkä ehkä pysty siksi näyttämään todistusta. Mies hymähti iloisesti, että siihen on helppo ratkaisu. Onneksi ei tarvinnut alkaa latailemaan puhelinta, vaan pystyin vilauttamaan koodia. Olin takaisin Teneriffalla. Noh, matka ei ollut vielä kesken, sillä vielä minun piti matkustaa bussilla. Lento oli nimittäin tullut saaren pohjoisosaan ja minä asun etelässä…

Voitte uskoa, kun loppu viimein työnsin avaimen kotioveeni likaisena, nuhjuisena ja väsyneenä, olin… helpottunut! Ja kun pääsin suihkuun ja siitä seuraavaksi sänkyyn nukkumaan, olin kiitollinen, erittäin kiitollinen.

Oletko sinä matkustanut viime aikoina jonnekin? Miten maailman tilanne on vaikuttanut sinun matkusteluun?