KUVAUSMATKA GRAN CANARIALLE

Unohtamaton viikko on nyt takanapäin. Matkustin Gran Canarialle marras-joulukuun taitteessa, jossa työskentelin avustajana eräässä kansainvälisessä tv-sarjassa meidän huipputiimin kanssa.

Edellisestä matkastani kerroin tässä postauksessa, klik. 

Viikko oli täynnä naurua, iloa, hyviä keskusteluita ja tietenkin paljon töitä. Hoidin jopa omia copywriterin hommia kaiken sen keskellä. 

Miten viikko sujui Gran Canarialla?

Ensinnäkin menimme jälleen kerran naapurisaarelle laivalla. Aallokko oli tällä kertaa rajumpi. Hyvä, kun laivassa pystyi kävelemään horjumatta. Pysyimme siis kiltisti kahvilan tuoleilla.

Tällä kertaa mukana oli uusi seurueen jäsen, eräs laulajanainen. Olimme taas heränneet todella aikaisin, sillä emme halunneet riskeerata, että saavumme kuvauksiin myöhässä. Lopulta tulimme reilusti etuajassa. Saimme syödä heti alussa ja sitten kuvaukset alkoivat. 

Minä pääsin tekemään erikoisavustusroolin ja olinkin aivan kameran edessä. Vuorosanoja minulla ei ollut, vaan piti pelata eleillä ja ilmeillä. Nauroin itsekseni, miten kerta kerralta taso vain nousee ja kokemukset paranevat. 

Ohjaajan assistentti näytti minulle kuvia tästä suorituksesta kuvausten jälkeen ja olin aivan ihmeissäni. En voinut usko, että olin siinä! "Olenko tuo todellakin minä?" 

Tiistaina kuvauksia ei ollut, koska päänäyttelijä oli sairaana. Meille tuli siis yllättäen vapaapäivä, mutta silti saisimme siitä palkan. Minä tein samanaikaisesti copywriterin töitäni, eli en valitettavasti voinut hyödyntää vapaata.

Tämä tuli minulle kuin tilauksesta, sillä minun oli kiireellisesti palautettava kirjoitustöitä. En tiedä, miten olisin saanut ne tehtyä ilman tuota vapaapäivää. Kaiken lisäksi tein työt ensimmäistä kertaa kännykällä. En nimittäin ollut ottanut tietokonetta mukaan. 

Unohtumattomia kuvaussessioita

Keskiviikkona kuvaukset jatkuivat. Niihin sisältyi juhlimista ja rantakohtauksia. Minä pääsin niihin mukaan. Jos ei kaikkiin, niin ainakin suureen osaan.

Kuvausassistentti etsi pareja ja ilmoittauduin mukaan matkakumppanini kanssa. 

Eli se sama mies, johon olin tutustunut toisissa kuvauksissa Teneriffalla. Se sama mies, joka on lähtöisin Zaragozasta. Se sama mies, jonka synttärijuhlissa olin ollut. 

Ja nyt yhtäkkiä olimmekin tällä yhteisellä matkalla Gran Canarialla jo toista kertaa. Aika uskomatonta!

Pussasimme assistentin edessä ja hän kysyi yllättyneenä, olemmeko pari. Vastasimme:

- Acting, acting.

Kerroimme olevamme ammattilaisia. Ja sitä tietenkin olemme! 

Niin sitten pääsimme kohtaukseen, jossa tehtävämme oli esittää treffeillä olevaa paria. Ja kyllä, siinä oli suutelukohtauksia. 

Minä siis suutelin kuvauksissa ensimmäistä kertaa ikinä. Sarjan tuottaja-päänäyttelijä oli niin tyytyväinen, että hehkutti meille ”hyvin tehty!”.

Olimme myös pari eräässä toisessa kohtauksessa, jossa kävelimme kadulla ja pussasimme. Aluksi meidät oli meinattu erottaa, mutta kuvausparini oli toista mieltä.

Kuvausporukka heltyi ja laittoi meidät taas yhteen. Heidän mielestään näytimme aivan oikealta parilta.

Kuvasimme paljon rannalla, joten minäkin olin bikineissä. Ne vaihtuivat monta kertaa eli minulla oli monta eri lookia. 

Myös hiukset saivat kyytiä. Minulle osui taas se sama kampaajamies, joka oli jo edellisellä viikolla laittanut hiukseni. 

Nyt halusin, että nimenomaan hän laittaa hiukseni. Niin tyytyväinen olin hänen loihtimiin kampauksiin!

Niin hauskaa, että itketti

Yhdessä rantakohtauksessa minut laitettiin toisen miehen pariksi. Tehtävänäni oli hieroa hänen hartioita ja ottaa aurinkoa aurinkotuolin vieressä hiekalla. 

Yksi sarjan näyttelijöistä oli vitsikäs ja piti hauskaa meidän kustannuksellamme. Hän heitti alumiinipallon ja leivän meidän suuntaamme. Otimme asian huumorilla.

Tauolla tämä näyttelijä töräytti pierun ja laittoi sen meidän piikkiin. Reaktioni: nauroin vedet silmissä. En ollenkaan tajunnut, että meitä kuvattiin eli ”Action” oli sanottu ja kuvausparini yritti hienovaraisesti asiasta vihjaista. 

Kun viimein tajusin kameran pyörivän, hyppäsin oitis rooliin ja kirjaimellisesti heittäydyin rantahiekalle. Otin aurinkoa ja olin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tiedätte tunteen, miten vaikea on yrittää olla vakava ja samanaikaisesti pidättää naurua. Juuri sellaiset olivat tuntemukseni sillä hetkellä. 

Viimeinen kuvauspäivä oli alusta loppuun eräällä upealla rannalla Gran Canarialla. Ja se huipentui kuviin ja erittäin energiseen ilmapiiriin. Aistin, miten energiat olivat todella korkealla!

Sain yhteiskuvat näyttelijän kanssa. Hän oli ne meille velkaa! Tosin en voi niitä tähän laittaa. 

Näiden paljastusten takia en myöskään tule kertomaan, mikä sarja on kyseessä. Eli on parempi, että se jää mysteeriksi. 

Tätä tosin on mainostettu jopa rapakon toisella puolella, eli ei mikään ihan pikkutuotanto ole kyseessä. Oletan, että sarjan näyttelijät ovat superjulkkiksia omassa maassaan. 

Kuvausviikon kruunasi yllättävä kohtaaminen. Tosiaan näin kaikki päänäyttelijät. Sattumalta törmäsin yhteen heistä yllättäen vessassa. Muistatte varmaan, kun kerroin tässä postauksessa, miten vessat toimivat kuvauspaikoilla? 

Tässäkin vessat olivat rekassa, miehet ja naiset. Tälle miesnäyttelijälle kerroin, miten hyvin hän näytteli. Hän kiitteli kovasti ja sanoi myös minun tehneen oikein hyvää työtä.  

Kotiinpaluu

Lauantaina tulimme laivalla takaisin heti kuvausten jälkeen ja menin siitä suoraan ystävän synttäreille, joita en halunnut missata.

Ei, vaikka olin ollut hereillä aamusta, klo 5 saakka. Lopulta olin hereillä jotain 20 tuntia! Tai no, laivassa olin nukkunut hieman. 

Aallokko oli niin iso, että laiva keikkui... Minä meditoin hetken ja ajattelin olevani vain kehdossa.

Kuvausmatkan jälkeen pää oli pyörällä kaikesta tapahtuneesta. Lyhyessä ajassa oli tapahtunut niin paljon. Tiimimme, jossa ensin olimme olleet toisillemme tuntemattomia, olikin nyt hitsautunut yhteen.

Mietin myös, että vaatii aikamoista rohkeutta suudella kuvauksissa. Ja silti olin sen tehnyt. 

Olen itse joskus toimittajana kysynyt eräältä näyttelijältä suutelukohtauksista ja tämä kertoi, että kyllä hän suuteli ihan oikeasti näyttelijäpariansa, eikä vain näytellyt suutelevansa. 

Itse mietin, että en kuitenkaan suutelisi ihan ketä tahansa – edes ”työn puolesta”. Tämä oli poikkeus, koska pidän tästä miehestä myös oikeassa elämässä. Vaikka emme ole tunteneet pitkään, meillä on yhteys. 

Voisi siis sanoa, että parasta kuvauksissa oli erilaiset ja monipuoliset kohtaukset, joissa olimme mukana. Meitä kokeneempia avustajia kohdeltiin kuin näyttelijöitä, eli todellakin piti näytellä, eikä vain hengailla mukana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun todella tunsin olevani näyttelijä.

Olen niin onnellinen ja todella kiitollinen kaikista näistä hyvistä hetkistä. Nyt olen monta uutta kokemusta rikkaampi. Hienoa myös, että sain kiitosta omasta työstäni. 

Uravaihdosta ei silti ole luvassa. Jatkan työskentelyä copywriterina ja kirjoittajana. Jatkossakin aion toki vilahtaa elokuvien ja sarjojen maailmassa, mutta turvallisesti avustajana tai käsikirjoittajana. 

Ai niin, seurasi tästä kuvausreissusta jotain hyvää. Aloitan uuden käsikirjoitusprojektin. Käsikirjoitan nyt erästä tv-sarjaa. 

Tutustuessani paremmin meidän huipputiimin jäseniin, selvisi, että yhdellä heistä oli tv-sarjaidea. Kerroin hänelle omia ajatuksiani, joista hän innostui niin paljon, että lopulta mietimme, miksi emme työskentelisi yhdessä?  

Kotiin palasin väsyneenä, mutta onnellisena.

Ja juuri, kun oli tullut kotiin… Sain yllättävän kutsun La Palmalle! Tartuin kutsuun ja pian löysinkin itseni matkaamasta saarelle. 

Kuka minut kutsui ja miksi? Siitä lisää sitten ehkä seuraavassa postauksessa...

Stay tuned!

YLLÄTTÄVÄ MATKA GRAN CANARIALLE

Muistatko, kun kerroin, kuinka tapasin yhden miehen erään sarjan kuvauksissa? Kuinka olimme siellä ”brunssilla”? Kuinka huomasimme, että meitä molempia yhdistää Zaragoza? Ja kuinka hän sitten kutsui miut omille syntymäpäiväjuhlillensa?

No, tarina on nyt saanut jatkoa. Aloitin nimittäin teatteri- ja elokuvanäyttelytunnit, jotka ovat joka tiistai hänen maatilahuvilassa. Niiden yhteydessä olen tutustunut häneen paremmin. Jos jo tutustuessani olin ”who is this guy?”, niin nyt vielä enemmän.

Hän kokosi pienen ryhmän minut mukaan lukien ja yhdessä haimme castingiin Gran Canarialle. Sitten ristimme sormemme.

Ja arvatkaa mitä? Meidät hyväksyttiin! Vaikka olemme Teneriffalta ja siksi on vaikea päästä loikkaamaan Gran Canarian puolelle. 

Tämä oli siis todellinen yllätysmatka! En yhtään osannut odottaa, koska meitä pidettiin jännityksessä aina viime metreille asti. Osallistumisemme ei siis ollut ollenkaan varmaa… Ja muutenkin kaikki tapahtui jotenkin viime tipassa, nopealla aikataululla.

Mutta niin vain meidät hyväksyttiin erään kansainvälisen sarjan kuvauksiin avustajiksi. Tämä mysteerimies organisoi matkan ja minä autoin omalta osaltani. 

Varasin majoituksen, jonka hän oli ensin etsinyt. Minä sain majoituksesta vieläkin paremman diilin Bookingin kautta. Olin näköjään kerryttänyt pisteitä sen verran, että tuli alennusta.

Matkustimme laivalla Gran Canarialle ja hurautimme autolla majapaikkaan. Se oli ihanan iso ja tilava talo. 

Ensimmäinen kuvauspäivä.

Ensimmäinen kuvauspäivä

Seuraavana aamuna olimme jo klo 6 jälkeen paikalla, vaikka työt alkaisivat klo 7. Tämä teki kuvausporukkaan ison vaikutuksen. 

Saimme luonnollisesti aamupalaa. Sitten homma alkoi edetä tyypillisesti, niin kuin aina. Vaatteet, meikki ja hiukset.

Mieskampaaja tuskastui hiuksiini, koska niissä ei ole niin paljon volyymia kuin espanjalaisilla. Voin sanoa, että kyllä minuakin tuskastuttaa, mutta minkäs teet. 

En mahda hiuksilleni mitään. Ne ovat sellaiset, kun ovat. Toki käyn säännöllisesti kampaajalla ja muutenkin yritän hoitaa niitä parhaani mukaan. Lisäksi yritän panostaa ravintoon, vedenjuontiin ja lisäravinteisiin.

Noh, kampaaja päätti, että tehdään oikein sähäkät kiharat. Hän sai luotua sellaiset kikkurat, että hiusten pituus puolittui! 

Ensimmäinen kuvauspäivä.

En ollut tunnistaa edes itseäni, tiimiläisistä puhumattakaan. Kun nimittäin olin valmis ja aloin jutella matkakumppanilleni, hän yllättyi, että se olin minä. Hän ei ollut tunnistanut minua ollenkaan. 

Olin täysin muuttunut ulkonäöllisesti! Tämä tietysti oli hirveän hauskaa ja nauroimme tälle mahat kippurassa. 

Jälleen kerran kuvauksissa oli paljon odottelua. Pääsin mukaan joihinkin kohtauksiin. Tykkäsin siitä, että vaikka olin vain taustahenkilö, minulla oli kuitenkin selkeä tehtävä, oma tarina, jota esittää.

En ollutkaan koskaan ajatellut, että voisi olla tällaisia rinnakkaistarinoita. Ihana ajatus. 

Noh, miun kampaus ei kestänyt koko päivää, vaan kiharat laimentuivat. Se ei tavallaan haitannut… minua. Mutta kampaajamiestä kylläkin! Hän nimittäin joutui uudestaan laittamaan hiukseni!

Mutta se oli tarpeen myös siksi, koska asukin vaihtui. Kaiken kaikkiaan vaihdoin vaatteita kolme kertaa ja hiuksetkin laitettiin yhtä monta kertaa. 

Vitsailimme, että kohta kampaaja tappaa minut, kun joutui olemaan miun pääni kimpussa näin monta kertaa ja pitkään!

Toinen kuvauspäivä.

Söimme hotellin buffetissa, joka oli minulle positiivinen yllätys. Varsinkin se ruokien määrä. Pysyin ruokavaliolleni uskollisena eli en syönyt lihaa ollenkaan. 

Tein itselleni salaattilautasen ja sitten söin kalaa ja perunoita. Jälkiruoaksi nautin paahtovanukasta ja jäätelöä mansikoilla.

Kuvauspäivä saatiin onnellisesti purkkiin ja minäkin selvisin elävien kirjoissa kampaajan saksilta. 

Itse asiassa kaikki meni niin nappiin, että meidän tiimi buukattiin ensi viikolle!!! Olimme aivan äimänkäkenä, mutta niin innoissamme tästä uutisesta.

Lopuksi nappasimme mukaamme vielä evästä, joten meillä oli iltapalakin valmiina. 

Emme lähteneet majoituspaikkamme talosta seikkailemaan minnekään. Juttelimme henkisyydestä ja sielunsuunnitelmista. Tosin kaikki porukastamme eivät ole henkisiä.

Toinen kuvauspäivä

Toinen kuvauspäivä alkoi hieman myöhemmin, mutta jälleen kerran olimme ajoissa paikan päällä. Itse asiassa tässäkin oli sama kaava. Aamupalaa, vaatteet, hiukset ja meikki. 

Kampaajamies tunnisti ja muisti minut jo kaukaa ja peräti moikkasi. Kun lopulta istahdin hänen eteensä, hän teki minulle yksinkertaisen kampauksen. Suorat hiukset. Ja täytyy sanoa, että tykkäsin!

Kuvauksissa oli todella hauskaa. Minun tehtävä oli oikeastaan köllötellä aurinkotuolissa ja kyllä, pelkässä uimapuvussa. 

Olin auringossa kaiken kukkuraksi tosi pitkään ja sain luultavasti auringonpistoksen. Täytyy myös tunnustaa, että kommelluksilta ei voinut välttyä. Nukahdin siihen tuolille. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että oli jo iltapäivä ja olimme jo syöneetkin.

Yhtäkkiä tunsin, kuinka joku tarttui minua jalasta ja kuulin jostain kaukaisuudesta kysymyksen: "¿Estás bien?"

Räpsäytin silmäni auki ja mutisin, että ”kyllä täällä kunnossa ollaan”. Onneksi minulla oli aurinkolasit, mutta mietin, miten ihmeessä hän huomasi, että olin nukahtanut? En tietääkseni kuorsaa…

Kuvauksissa oli taas todella hauskaa. Meidän tiimi on niin huippu. Todellinen huipputiimi, joka rokkaa ja isosti. 

Olen NIIN onnellinen, että sanat eivät riitä kuvaamaan tätä. Tunnen, miten ELÄN ja nyt on IHANAA palata omiin kirjoitustöihin. 

Viikonloppuna jouduin sitten tekemään näitä kirjoitustöitä, mutta se ei haittaa. Mitäpä en tekisi intohimosta ja rakkaudesta lajiin?

Oletko sinä lähtenyt joskus yllättävälle (työ)matkalle?  

KOKEILIN PILVEN POLTTOA

Espanjassa pilven eli kannabiksen poltto kuten myös kasvattaminen omaan käyttöön on laillista. Jos pilven polttelusta jää kiinni jossain julkisessa tilassa, rapsahtaa siitä mojovat sakot. 

Minulle tarjoutui hiljattain tilaisuus kokeilla avaruuskakkua, eli kannabiksen lehtiä sisältävää kakkua ja toinen tilaisuus, jossa sain kokeilla pilven polttoa.

Tässä postauksessa kerron kokemukseni. Huom! Kerron tässä tosiaan vain omista kokemuksistani. Mietin jopa, julkaistako tätä ollenkaan...

Suhteeni alkoholiin ja muuta taustatietoa

Omasta taustastani sen verran, että minulla ei ole ollut mitään riippuvuuksia menneisyydessä. Ainoastaan kahvinjuonti, jonka jätin yli vuosi sitten. Ihan siitä syystä, etten halua olla riippuvainen millekään aineelle.

Tantraretriittikokemus oli minulle tähän iso sysäys, sillä siellä tajusin, miten riippuvainen olin kahvista. Se sai siis jäädä. Ja olen oikein tyytyväinen päätökseeni.

Alkoholia kulutan silloin tällöin. Se on silloin viinilasillinen tai pari. Joko ravintolassa ruoan seurana tai jossain juhlissa, kuten syntymäpäivillä. Arjessa harvemmin tulee muuten juotua. Vaikka joskus saatan juoda ihan ilman mitään sen kummempaa syytä.

Muutaman kerran olen kokeillut alkoholia kirjoittamisen kyytipoikana, loistavin tuloksin. Sain nimittäin teksteistäni hyvää palautetta. Tunteet olivat nousseet pintaan ja silmät kostuneet. Enkä jäänyt koukkuun. Tästä kokeilusta olen kertonut täällä klik.

En tykkää vetää överikännejä tai olla muutenkaan takki auki niin, että menettäisin kontrollin. Alkoholin haitat näin jo lapsena, kun tuli seurattua joidenkin sukulaisten alkoholin käyttöä ja jopa alkoholiriippuvuutta.

Tajusin siis jo nuorena alkoholin ja huumeiden vaarat. Huumeisiin minulla on ollut aina tiukka linja. En halua koskea niihin pitkällä tikullakaan.

Noh, tässä muutama vuosi sitten Santa Cruzissa asuessani tutustuin erääseen hollantilaiseen mieheen. Hän oli siihen mennessä älykkäin tuntemani mies ja niinpä yllätyin hänen kertomuksistaan Hollannin huumekulttuuriin liittyen.

Siellä on vapaampi suhtautuminen huumeisiin. Näin lyhyesti sanottuna. Hän jo tuolloin houkutteli minua kokeilemaan sieniä. Sieniä! No, sienikokeilu jäi sikseen. En koskaan kokeillut.

Mutta huumekeskustelu hänen kanssaan avarsi minua sen verran, etten ollut enää aivan niin tiukka ja tuomitseva kuin ennen olin ollut.

Lisäksi eräs ystäväni heitti pommin ja paljasti, että pilven polttelusta hän oli saanut avun uniongelmiin. Ja kun hän taas pystyi nukkumaan hyvin, jätti hän pilven sikseen. 

Kaverini kuoli yliannostukseen

Samaan hengenvetoon on todettava, että olen menettänyt erään kaverini lääkkeiden yliannostukseen. Tämä tapahtui vuonna 2006. 

Lääkkeisiinkin on mahdollista olla riippuvainen. Hän oli ja pahasti. Osasi vekslata asiat niin, että sai eri paikkakuntien apteekeista lääkkeet ja niillä pään sekaisin.

Eräänä päivänä hän löytyi kuolleena. Nuori kaveri, olikohan 25-vuotias. Minä olin parikymppinen. Tapaus kouraisi ja syvältä. 

Kaiken lisäksi hän oli käytännössä valehdellut koko elämänsä. Silloin opin kantapään kautta: kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Varoitusmerkit olivat ilmassa, mutta en silloin suostunut uskomaan niitä. 

Tupakkakokeiluja ja ensikosketus pilveen

Noina nuoruusvuosina minulle tuli tilaisuus kokeilla tupakkaa ja yllättäen myös pilveä. Paitsi, että tupakkaa olin kokeillut jo lapsena, ehkä 7-vuotiaana, siis todella nuorena. 

Naapurintäti antoi maistaa ja se oli kyllä tehokas keino. Ei tehnyt mieli sen jälkeen aloittaa, kun tiesi, miten pahaa se on.

Serkku kyllä yritti teininä saada minut polttamaan, mutta minua juttu ei innostanut. Myöskin bileissä oli tupakkaa tarjolla ja saatoin joskus vetäistäkin savut, mutta minulle ei koskaan tullut siihen mitään himoa. Ja hyvä niin!

Yhtenä iltana kaverini polttivat pilveä ja heillä oli hirmuisen hauskaa. Jokin ääni sisälläni kuitenkin varoitti, ettei kannata kokeilla. Niinpä en ottanut henkäystäkään. Sain kuitenkin savut kasvoilleni ja silloin olin tavallista hilpeämpi.

Ollessani turistiviihdyttäjänä Kanarialla vuonna 2007 asuinkaverini käytti hasista ja sen hän minulle myös sanoi suoraan, ”etten ihmettelisi”. Katsoin vain vierestä, enkä ymmärtänyt. 

Muuten vaikutti fiksulta kaverilta. Osasi muistaakseni jopa viittä eri kieltä. Kiinnitin jo silloin huomiota, että ikäisekseen tyyppi oli paljon vanhemman näköinen.

Pilvenpolttokokeiluni Teneriffalla

Vuosia myöhemmin tulin uudestaan Teneriffalle. Tänne asetuin ja täällä löysin elämän flown. Täällä myös huomasin, että pilvenpoltto on melkoisen yleistä. Siihen suhtaudutaan rennosti ja sen on ”melkein kuin tupakkaa”. Jota muuten täälläkin vedetään paljon.

Aluksi katsoin hieman pahalla silmällä näitä pilvenpolttelijoita. Hollantilaiskaverin ja muiden tuttujen myötä suhtautumiseni on pehmennyt. Kasvaessani henkisesti olen pyrkinyt siihen, etten tuomitsisi ketään. Enhän itsekään ole täydellinen!

Tämä vuosi on minulla ollut vauhdikas. Olen muuttanut tai vaihtanut maisemaa jo 9 kertaa. Nyt toivon, että voisin hengähtää vähän pidempään tässä ihanassa, uudessa asunnossani.

Sain kutsun syntymäpäiville, jonne päätin mennä. Siellä vastaan tuli tämä avaruuskakku. Otin palan. Sinä iltana tanssin, joka on minulle hyvin epätavallista. 

En kuitenkaan huomannut, että olisin tavallista hilpeämpi tai että se olisi vaikuttanut minuun. Viiniä join kolme lasillista monen tunnin aikana, joten en ollut varsinaisesti edes humalassa.

Uteliaisuuteni pilven polttoa kohtaan heräsi tuttavien myötä, jotka sitä käyttävät. Halusin selvittää, mistä on kysymys. Halusin ymmärtää paremmin. 

Toisaalta kirjoittajana ajattelen, että haluan elämääni mahdollisimman paljon uusia kokemuksia. Kokemuksista voin ammentaa tarinoita ja toisaalta saan syvyyttä. Millainen kirjoittaja olisinkaan, jos en olisi kokenut näin paljon elämässäni? Luulisin, että pirun tylsä sellainen.

Eräs tuttavani kertoi, että hän käyttää pilveä tyyliin viikonloppuisin rentoutuakseen. Sanoin, että ”I’m in”. 

Niinpä eräs perjantai-ilta treffasimme. Menimme lähiravintolaan pizzalle. Joimme viiniä ja meillä oli hirmuisen hauskaa. Kävelimme asunnolle, jossa hän majoittui. Omistajat olivat muualla. Olimme vain hän ja minä. Hän kääri tupakkasätkän, johon sekoitti kannabista.

Ja minä poltin. Poltin ja poltin. Yritin vetää keuhkoihin. Ja sainkin keuhkoihin asti. Mutta… ei mitään. Ei minkäänlaista vaikutusta. En tuntenut mitään.

Kokeilimme hetken kuluttua uudestaan uuden sätkän kanssa. Ja homma toistui. 

Loppupäätelmä

Tuon kokeilun jälkeen tiesin, että tämä ei ole minulle. En silti halua tuomita pilvenpolttelijoita. Ajattelen, että pilvi ei ole tavallinen huume. Sellainen, jonka myötä elämä on pilalla. 

Näen sen, että oikein käytettynä se voi olla jopa lääke. Se voi laajentaa tajuntaa. En silti halua ketään nyt rohkaista käyttämään pilveä.

Olen myös huomannut, että kovasti pilveä polttavat näyttävät ikäistään vanhemmilta. Se näkyy heissä. Kuten se, jos käyttää muita huumeita, se vaan näkyy.

Lyön muuten vetoa, että pääministerimme ei ole huumausaineiden suhteen puhdas pulmunen. Hänestä on aistittavissa se, mitä olen nähnyt omin silmin.

Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi. Ja sitäkin kiitollisempi, että minulle ei ole syntynyt riippuvuuksia. Itse en ainakaan haluaisi näyttää ikäistäni vanhemmalta. Haluan muutenkin elää terveellisesti ja huolehtia kropastani.

Uskon, että olen luonut itselleni blokkitilan, mitä tulee pilven polttoon. Sieluni ei halua tässä elämässä olla riippuvainen.

Minua odottaa mielenkiintoinen polku ja kasvan henkisesti koko ajan. Toivon jopa, että kokisin tässä elämässä valaistumisen. Mutta… siihen taitaa olla matkaa!