TANTRARETRIITTI ─ NÄIN SEN KOIN

Tantraretriitistä voi tulla äkkiseltään outoja mielikuvia. Ensimmäisenä minulle ainakin mieleen nousee, mitähän siellä tehdään? Ja uskaltaako sinne mennä ollenkaan? 

Tantra on varmasti aina ollut suosittua. Mutta minusta tuntuu, että etenkin viime aikoina tantra ja muut retriitit ovat tulleet entistä suosituimmiksi. Nämä eriskummalliset ajat ovat varmasti vaikuttaneet siihen osaltaan.

Edellisessä postauksessani kerroin ensikosketuksestani tantraan ja mitä opin siitä.

Mutta miten päädyin nyt tantraretriitille?

Kaikki alkoi siitä, kun lähdin ystävieni mukana retkelle Pohjois-Teneriffalle. Täytyy muuten sanoa, että olen aivan mykistynyt, miten uskomattoman kaunista seutua se on. 

Vierailimme El Sauzal-kylässä, josta on henkeäsalpaavan näkymät Teidelle ja merelle. El Sauzalissa sijaitsee myös eräs aivan ihastuttava puisto. Juuri sinne menimme kävelemään, viettämään aikaa ja vain juttelemaan rennosti.  

Halasin puuta kyynel silmäkulmassa. Tämä vuosi ei ole ollut minulle helppo. Tämä on ollut suuri kasvun vuosi. Olen kehittynyt huimasti ja ottanut askeleita eteenpäin niin ammatillisesti, henkisesti ja ihmisenä. Mutta ilman kasvukipuja tämä ei ole tapahtunut. Olen välillä ollut niin turhautunut, eikä kyyneleiltä ole vältytty.

Ystäväni lohduttivat, kun näkivät minun turhautumisen. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kävi ilmi, että juuri sinä viikonloppuna oli tulossa tantraretriitti. He ehdottivat retriittiä minulle. 

Ajatus tuntui hyvältä, mutta rahapuoli sai minut mietteliääksi. Olin juuri ollut Suomessa ja hävettää tunnustaa, ettei minulla ole säästöjä vieläkään.

Samana päivänä tapasimme tantraopen, sillä hän asuu tuossa kylässä. Hän kertoi, että retriittiin voi osallistua osamaksullakin. Hinta ei muuten ollut ollenkaan paha. Kun sain tietää tuosta mahdollisuudesta, tein päätöksen.

Tantraretriitin aloitus

Osallistuin retriitille yhdessä lopulta ystäväni kanssa. Hänkin innostui tulemaan mukaan, vaikka oli ollut jo kerran vastaavanlaisella retriitillä. 

Menimme yhtä matkaa autolla Pohjois-Teneriffalle eräänä perjantai-iltapäivänä. Siellä on eräs ihana pieni maatilkku lähellä La Orotavaa omassa kuplassaan metsän keskellä. Siellä tuntuu kuin aika pysähtyisi ja olisi jossain aivan omassa maailmassa. 

Heti ensitöikseni oli valittava nukkumapaikka. Huoneet olivat todella pieniä ja niissä oli kerrossängyt. Päätin jäädä samaan huoneeseen ystäväni kanssa. 

Huom. Tämä kuva ei ole retriittipaikasta.

Pian meillä oli illallinen päärakennuksessa. Tarjolla oli vain kasvisruokaa, ei ollenkaan lihaa. Ruokahetken aikana oli hyvä tilaisuus vaihtaa muutama sana retriittiin osallistuvien kanssa. Minä olen uusien ihmisten kanssa aluksi ujo, mutta kun pääsen vauhtiin, juttelen mielelläni ja vaihdan ajatuksia. 

Ruokailun jälkeen menimme hieman erillään olevan rakennuksen ovelle odottamaan. Oli uskomattoman pimeää. Niin pimeää, että se kietoi meidät vaippaansa. Vain tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja kuu. 

Olimme jonossa odottaen sisäänpääsyä. Vain yksi henkilö kerrallaan sai mennä sisälle. Kengät otimme pois ennen kuin astuimme sisälle. Normaalisti Espanjassa tämä on hyvin harvinaista. Mutta tällä kertaa oli tärkeää olla ilman kenkiä.

Kun tulin sisälle, minun piti pysähtyä, laittaa silmät kiinni ja levittää kädet. Minulle tehtiin auran puhdistus käyttämällä palo santoa. Palo Santo on spirituaalinen puu, jota on käytetty ammoisista ajoista lähtien tuomaan onnea, poistamaan huonoja energioita, puhdistamaan tila ja luomaan parempi yhteys jumaliin. 

Sain valita itselleni mieluisimman paikan salista. Mainittakoon, että ainoana valonlähteenä olivat suureen piiriin asetetut kynttilät kunkin paikan merkkinä. Asetuin istumaan meditaatioasentoon kynttilä edessäni.

Meditaation aikana piti hengittää sisään ja ulos rauhallisesti samalla tuijottaen kynttilän liekkiä. Sitten piti tehdä sama, mutta silmät kiinni. Ja näin meditaatio jatkui, silmät auki ja sitten silmät kiinni suloisessa sopusoinnussa. Tämä oli hyvin voimaannuttava meditaatio. 

Mitä tapahtui seuraavina päivinä?

Tiivistetysti teimme retriitin aikana paljon meditaatioita, hengitysharjoituksia, tanssimme, purimme pahaa oloa ja negatiivista energiaa ja opimme käyttämään myös muita aistejamme. Oma kokemukseni retriitistä oli vapauttava, upea, ravisuttava ja jopa raju. Kerron kohta, miksi… Jatka lukemista, jos haluat tietää, mitä hurjaa minulle tapahtui retriitin aikana.  

Ensinnäkin kroppani reagoi hyvin vahvasti siihen, että en saanut kahvia. Kyseinen majapaikka on niin sitoutunut arvoihinsa ja omaan elämäntapaansa, että kaikki huumeet olivat kiellettyjä. Niiden joukossa siis myös kahvi. Ajatella! En ollut varautunut tähän yllätykseen. Jos olisin tiennyt kahvinpuutteesta etukäteen, olisin varmastikin tuonut omat kahvini. Niin tärkeä kahvi on minulle…

Siitä seurasivat vieroitusoireet eli päänsärky. Kaikesta huolimatta tsemppasin itseäni osallistumaan ja ottamaan joka hetkestä kaikki irti. Yksi iso itseni ylittämisen hetki oli, kun minun piti tanssia muiden edessä piirin keskellä.

Voit uskoa, että tämä oli minulle hyvin tukala hetki, koska en koe itseäni esiintyjätyypiksi. En nauti huomion keskipisteenä olosta, vaan olen enemmänkin kuuntelija ja sivusta seuraava tarkkailija.

Nyt jouduin yhtäkkiä muiden eteen! Ja sitten, kun tarkoituksena oli tanssia sillä tavalla, että löytäisin yhteyden itseeni. Kappalevaihtoehtoja ei ollut paljoa, vain kaksi. Viisi henkilöä ennen minua oli tanssinut ja valinnut sen hidastempoisen ja herkän kappaleen. 

Kun tuli minun vuoro ja olin kahvin tuskissani, halusin jotain nopeatempoisempaa. Niinpä valitsin kakkosvaihtoehdon ihan vain rytmin ja vaihtelun vuoksi. Kappaleeksi valikoitui Miguel Bosen Morenamia-kappale. Tanssahtelin silmät kiinni ja piilouduin huivini taakse. Silmät minulla olivat kiinni, jotta voisin keskittyä hetkeen täysin. 

Kun tanssi päättyi, naurahdin hermostuneesti ja huikkasin haluavani kahvin. 

Vaikka kaikki retriitin harjoitukset olivat tärkeitä ja mielenkiintoisia, niin mieleen jäi myös eräs pariharjoitus. Parit valikoituivat aivan sattumalta ”suoraan lennosta”. Harjoituksen aikana kosketimme toisiamme. 

Kosketuksella, pelkällä hipaisullakin, on valtava vaikutus. Oli maagista uppoutua toiseen ihmiseen, tuijottaa häntä silmiin ja löytää yhteys. Oli vain se hetki, kun sormet sivelivät hitaasti (mutta aina ehdottoman kunnioittavasti!) toisen ihmisen ihoa vasten tai leikittelivät hiussuortuvilla.

Luottamustakin testattiin, kun parini kuljetti minua sokkona ympäri aluetta. Ja vastaavasti minä vein häntä. Tässä harjoituksessa aistit pääsivät todella testiin. Samalla sai kokea ympäröivän maailman eri tavalla, kuin mihin on normaalisti tottunut. 

Paha olo yllätti

Mutta sitten… Tuli hetki, jolloin aloin voida pahoin fyysisesti. Jouduin poistumaan salista ulos ja sitten minä vain oksensin sinne luontoon. En voinut pidätellä ehtiäkseni vessaan. Jäin roikkumaan rappusille. Tantraopettaja tuli paikalle nopeasti selvittämään asiaa.

Kroppani reagoi näin vahvasti kahvinpuutteeseen ja retriittiin. Tarkoitan sitä, miten retriitin aikana päästin irti pahasta olosta ja sisälläni olevasta negatiivisuudesta. Se sitten purkautui näin. Tantraopettaja sanoi tämän olevan vain rohkeimmille. Sanat, jotka piirtyivät mieleeni ”Esto es sólo para los valientes.”

Ainakin kommentti sai minut hymyilemään ja ehkä hivenen paremmalle mielelle. Jäin siihen portaille potemaan huonoa oloani. Yksin minun ei tarvinnut olla, koska parini oli siinä. Muut jatkoivat sisällä paritehtäviä.

Pahoittelin, että nyt pilasin hänen tantraretriittinsä. Hän ei kuitenkaan asiaa harmitellut, sillä tämä oli hänen toinen retriittinsä. Hän oli jo aikaisemmassa retriitissä tehnyt nuo harjoitukset.

Oloni oli edelleen surkea, joten menimme majapaikkaan. Hän suihkutti päälleni jotain yrttisekoitusta, joka oli erittäin miellyttävä. Jouduin silti vielä juoksemaan oman huoneeni kylppärin pöntölle oksentamaan. 

Pihalla törmäsimme majapaikan omistajaan, jolle kerroimme tilanteestani. Hän lupasi antaa minulle semmoisen ihmelääkkeen, jolla tulen kuntoon.

Seuraavaksi tuli iltaruoan aika. Minäkin menin sinne, koska halusin saada jotain purtavaa. Mikään ei olisi kamalampaa kuin herätä yöllä nälkään. Ja varsinkin vieraassa paikassa. Mutta ruoka ei pysynyt sisälläni. Oksensin omalle lautaselleni. En ole ehkä pitkään aikaan kokenut mitään niin noloa.

Siinä vaiheessa oli luovutettava. En voinut syödä mitään. Majapaikan omistaja antoi minulle lupaamansa pullon. Nappasin muutaman hedelmän mukaani ja pullon kainaloon. 

Pahoittelin tilannetta ja vetäydyin huoneeseeni. Joku toi minulle vielä lämmintä yrttijuomaa, joka teki hyvää. Menin nukkumaan suihkun kautta muiden jäädessä meditoimaan täysikuun ja tähtitaivaan alle.

Loppuhuipennus

Seuraavana päivänä oloni oli huomattavasti parempi. Kaikki kysyivät yksi toisensa perään, miten voin. Itse asiassa olin jo paljon paremmassa kunnossa. Retriittiäkin olisi jäljellä vielä aamupäivä. 

Teimme siinä meditaation ja sen aikana tapahtui jotain todella uskomatonta. Meditaation tarkoituksena oli löytää oma talismaani. Eli oma voimaesine.

Minä sain meditaation aikana näyn. Se oli vanha kirjekuori, jossa oli muutama postimerkki ja postileimat. Sen jälkeen näin mustaa äärettömyyttä vasten kultaisin kirjaimin ”Hemingway”. Sitten yhtäkkiä kaikki aakkosten kirjaimet satoivat päälleni ja tulivat minuun päästä varpaisiin. Tuntui, kuin olisin saanut itsensä Hemingwayn voimaa itseeni.

Ja jälleen kerran palataan siihen, miten Hemingway ilmestyy elämääni yksi toisensa jälkeen. Meditaatiossa en edes tietoisesti tätä luonut. Olin vaipunut sellaiseen tilaan, että tämä näky vain tuli minulle. 

Sellaisen johtopäätöksen olen tehnyt, että Hemingway näyttäisi olevan minun henkioppaani. Eli hyvää tarkoittava olento, joka auttaa minua polullani kasvaessani kirjoittajana ja ihmisenä. On aika coolia ajatella, että saan apua itseltänsä Hemingwayltä! Ja että kuolema ei olekaan kaiken loppu…

Retriitin jälkeen olin lukuisia kokemuksia paljon rikkaampi. Lähdin olo keventyneenä (kirjaimellisesti) ja tunsin, miten karistin negatiiviset asiat pois. Ne olivat nousseet yläilmoihin mustana möykkynä ja hävinneet sinne.

En voi kuin suositella jokaiselle tantraretriittiä. Tämä oli erittäin hyvä, antoisa, avartava kokemus. Ja ei, nakuilla ei tarvinnut! Tai kokea muutakaan epämiellyttävää. Ei sillä, että nakuilussakaan mitään pahaa olisi. Mutta tämä tantraretriitti oli erittäin kunnioittava ja hyvä kokemus.

Oletko joskus ollut retriitillä tai harkitsetko sellaiselle menoa?

 

P.S. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka menin hypnoosiin toista kertaa. Enkä malta olla intoilematta, miten huikea kokemus se oli. Sanoisinko, että tajunnanräjäyttävä. Siitä lisää myöhemmin. Yritän saada kirjoitettua ja julkaistua viimeistään ensi viikonloppuun mennessä, joten pysythän kuulolla…

P.P.S. Retriitin jälkeen en ole enää juonut kahvia. Kärsin melko pitkään päänsäryistä, mutta nyt voin oikein hyvin, eikä kahvia ole ollut ikävä. Tein näin ison päätöksen, koska en halua olla riippuvainen mistään. En juo enää muitakaan juomia, joissa on kofeiinia.