ALKOHOLI JA KIRJOITTAMINEN

– Nimeä minulle edes yksi oikeasti merkittävä kirjoittaja, joka EI olisi juonut alkoholia? tokaisee hollantilainen ystäväni. 

 

Mieleni tekisi mainita J.K. Rowling. On vaikea kuvitella Harry Potterin äitiä ja yksinhuoltajaa kilisyttämässä lasia. Puren kuitenkin kieltäni. Hän on kotoisin Englannista. Kukapa tietää, miten alkoholi on liittynyt hänen tarinaansa vai onko edes liittynyt…

Kuuluisat kirjailijat ja alkoholi
Tiedän, että monen merkittävän kirjailijan elämään alkoholi on kuulunut. Onkin helpompi mainita ne suuruudet, joiden tarinassa alkoholilla oli osuutta.

Edgar Allan Poe, Truman Capote, Oscar Wilde, William Faulkner, Dorothy Parker... Ja Ernest Hemingway. Vain muutamia mainitakseni. Lista on todella pitkä. (Lähde: Los escritores y el alcohol: literatura con una copa en la mano)

Kulkevatko alkoholi ja kirjoittaminen käsi kädessä? 
On jotenkin jännä huomata, miten alkoholi on yhdistänyt noita kuuluisuuksia. Faulkner tykkäsi kirjoittaa viskipullo seuranaan ja jos mahdollista, mieluiten Jack Daniels-merkkiä. Truman Capote nautti martineista. Hemingway tykkäsi absinttista ja alkoholi liitetään muutenkin häneen vahvasti. Onpa hän kuulemma sanonut ”kirjoita humalassa, korjaa selvin päin”. (Lähde: Escribe borracho, corrige sobrio: el alcohol y los escritores)

Kuva lainattu netistä.

Eri kirjoittajilla on omat tapansa virittäytyä kirjoitusmoodiin. Jollekin se on liikunta, joku juo kahvia, joku kirjoittaa yöllä, joku aamun ensitunteina… Ja monet turvautuvat pulloon, jopa huumeisiin. 

Alkoholi rentouttaa ja silloin tekstiä varmasti syntyy. Mutta vain, jos se on kirjoittajassa. Alkoholi ei ole taikasauva, joka taikoo tekstin tyhjästä.

Poikkeuksetta kaikki kirjoittajat ovat jossain vaiheessa taistelleet tyhjän paperin kanssa. Kirjoittaa pitäisi, mutta pää lyö tyhjää. Minulle tuo tyhjän paperin kammo on tuttu tunne. Työasiat hoituvat ongelmitta, mutta kun pitäisi kirjoittaa itselle, asia on toinen. 

Tekstiä syntyy, kun olen inspiraation vallassa. Koen, että silloin se on parhaimmillaan, aitoa, eikä väkisin väännettyä. Ilman inspiraatiota en osaa asettua aloilleni ja löytää sitä momenttia kirjoittamiselle.

Asiaa ei auta se, että minulla on ”näkymätön muuri” ympärilläni. Ainakin, jos on uskomista hollantilaista ystävääni. Alkoholi voisi auttaa murtamaan tuota näkymätöntä muuria. Tai itse asiassa tiedän, että se auttaa.

Kuuluisista kirjailijoista esimerkiksi Raymond Chandler tarvitsi alkoholia kirjoittaakseen, koska muuten tekstiä ei tullut. Kirjoittaessaan erään elokuvan käsikirjoitusta, hän joutui selittämään kärsivänsä kirjoittajan blokista ja alkoholi oli ainoa keino sen selättämiseen. Niinpä hän sitten kirjoitti humalassa. (Lähde: 10 escritores a los que les gustaba (demasiado) la bebida)

Psykologi Fernanda Giamberini ei kannusta ihmisiä juomaan alkoholia tullakseen luovimmiksi. Ihmiset eivät ole yhtään sen luovempia alkoholin kanssa kuin ilman sitä. Alkoholi voi ainoastaan auttaa tuomaan esille ihmisessä jo olevan luovuuden, koska se alentaa luovuuden tukahduttamisen esteitä. (Lähde: La escritura, el alcohol y otros demonios)

Viha-rakkaussuhde alkoholiin

Kuten varmaan kaikilla suomalaisilla, myös minulla alkoholi on varjostanut elämääni lapsuudesta asti. 

Sain kasvaa raittiissa kodissa, mutta olen nähnyt ihmisiä, joille alkoholi on maistunut hyvinkin ronskilla kädellä. Ensimmäinen muistoni alkoholista oli eräänä juhannuksena, jolloin koko suku kokoontui. Tätini istahti keltaisessa kesämekossaan kiikkustuoliin. Hetken päästä hän keikahti niin, että alkoholit lensivät kaaressa minun päälleni. 

Olen nähnyt, miten monen elämän alkoholi on suoraan sanottuna pilannut. Pienestä pitäen opin alkoholin vaarat. Ironista kyllä olen opiskellut alkoholeja ja työskennellyt tarjoilijana. Tein drinkkejä ja vieläpä pidin siitä. 

Monta humalaista olen kohdannut silmästä silmään. Minua päin on jopa heitetty snapsilasi ja kassakin yritettiin kerran ryöstää. Mutta jos näitä ei lasketa, drinkkien teko oli oikeasti hauskaa. Erityisesti viinien maailma alkoi kiehtoa enemmän ja enemmän.  

Viini on viisasten juoma
On tunnustettava, että olen kirjoittanut alkoholin vaikutuksen alaisena. Itsehän en ole ostanut eläissäni pulloa kirjoittamistarkoituksiin. 

Juttu on niin, että autoin kaveriani erään käsikirjoituksen kirjoittamisessa. Silloin tuli juotua seuraksi pari lasillista viiniä. Huomasin, että kirjoittaminen todellakin sujui paremmin ja lopputuloksesta tuli mielestäni erittäin hyvä. Kirjoittaminen oli myös hauskempaa.  

En silti tykkää ajatuksesta, että tarvitsisin alkoholia vauhdittamaan luovaa kirjoittamistani. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että alkoholi on päihde. Se aiheuttaa riippuvuutta. Enkä minä halua olla riippuvainen. Siihen voi jäädä koukkuun jopa henkisesti. Olisi aivan kamalaa, jos luova kirjoittamiseni olisi alkoholin juonnista kiinni.

Toisaalta en näe viiniä pahana. Toisin kuin väkeviä, joista en edes perusta. Viini kuuluu espanjalaiseen kulttuuriin ja onhan Espanja tunnettu viinimaa. Jos minä nappaan sen pari lasillista viiniä vauhdittaakseni kirjoittamista, tuskin se minusta juoppoa tekisi. Varsinkin, jos ajoittaisin luovan kirjoittamisen sessiot vain viikonloppuun. 

Kuten monessa muussakin asiassa, myös tässä on pidettävä käyttö kohtuullisena. Pieni määrä voi hyvinkin tuoda tarvittavan sysäyksen inspiraatiota. Mutta jos ylittää rajan ja on aivan tillin tallin, kääntyykin se vastaan. Ehkäpä seuraavana päivänä en saisi edes selvää omista kirjoituksistani!

Tästä muistutti myös hollantilainen ystäväni. Hän oli sitä mieltä, että vaikka kävimme tämän alkoholikeskustelun, hän ei halua syytä niskoilleen, jos se riistäytyy käsistä.  

Luultavasti minun on pikkuisen seurattava Hemingwayn jalanjälkiä.

Miten sinä virittäydyt kirjoittamismoodiin? Entä, mitä mieltä olet alkoholin käytöstä kirjoittamisessa? Ajatuksia puolesta ja vastaan?