JOUDUIN ONNETTOMUUTEEN

Minulla piti olla etäpalaveri. Minulla piti olla lenkki ystäväni ja hänen koiransa kanssa. En päässyt kumpaankaan. Sen sijaan jouduin ensiapuun, josta pystyin juuri ja juuri laittamaan ystävälleni lyhyen viestin: ”En pääse lenkille, jouduin onnettomuuteen.”

Ystäväni hätääntyi, kun näki viestini, enkä enää vastannut hänen viesteihinsä. Samoin etäpalaverin toinen osapuoli huolestui. Olinhan vasta aamulla vahvistanut, että palaverissa nähdään. Ja sitten minua ei kuulunutkaan paikalle…

Mitä tapahtui?

Kelataan tapahtumia siihen hetkeen, kun olen kotonani. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä, yhdessä hetkessä. En olisi voinut tehdä mitään estääkseni onnettomuutta. Se vain tapahtui.

Kokkasin pastaa. Nostin kattilan kaksinkäsin liedeltä. Juuri silloin, kriittisimmällä hetkellä, kattilan kahva irtosi. Kuuma, kiehuva vesi kaatui jalalleni.

Katsoin hämmentyneenä jalkaan ja yritin prosessoida tapahtunutta mielessäni. Sitten tunsin helvetinmoista kipua. En ole eläissäni tuntenut niin kovaa kipua kuin sinä hetkenä. Minulla oli pitkälahkeiset housut jalassa ja se vain pahensi asiaa.

Onnekseni en ollut kuitenkaan yksin kotonani. Ja onnekseni terkkari oli lähellä. Ensiapuna jalka piti tietysti jäähdyttää kylmällä vedellä. Juoksin heti kylpyhuoneeseen ja valutin kylmää vettä jalalleni. Siinä meni jonkun aikaa. En laskenut minuutteja. Halusin vain terkkariin ja saada apua. Hoin, kuinka minun on päästävä terkkarille. En ollut kokenut tällaista kipua. Itkin tuskasta. Minuutit kuluivat, kun annoin veden valua vammalle.

Ystäväni toimi kylmänrauhallisesti, ei panikoinut ja läsnäolollaan sai minut rauhalliseksi. Puin päälleni mekon ja niin lähdimme matkaan. Ystäväni oli tukenani, kun itse olin raajarikkona. Terkkarille ei onneksi ollut pitkä matka, sillä se on aivan lähellä.

Kävelin omin jaloin terkkarin ovelle
Minut laitettiin pyörätuoliin. Terkkarin henkilökunta toimi hienosti ja rauhallisesti. Muille ihmisille minun jalan näkeminen oli varmasti järkyttävää ilmeistä päätellen. Muistan sen espanjalaisen naisen, jonka silmistä näin kauhun ja säälin.

Minut vietiin huoneeseen, jossa hoito alkoi. Tässä vaiheessa muistin, että minun pitää ilmoittaa tapaamisten perumisesta. Laitoin silmät ristissä viestit kännykälläni. En ollut tajunnut ollenkaan ajankulua. Viestini tuli erittäin myöhässä.

Tilanne oli oikeasti paha ja akuutti. Minulle tuli toisen asteen palovamma laajalle alueelle jalkaa. Se hoidettiin oikein hyvin, mutta voin sanoa, että koski. Siitä huolimatta, että minulle oli annettu anestesiapiikki kivun poistamiseksi. En aluksi meinannut suostua ottamaan piikkiä. Lopulta pitkin hampain suostuin.

Hoitajan kanssa juttelimme koirista ja kuinka haluan adoptoida rescue-koiran. Ja ajattelin sitä koiraa, jota olin käynyt katsomassa. Ja niitä koiria, joita olin vapaaehtoisena käyttänyt lenkillä. Ajattelin maatilaa, jonne aion muuttaa. Ja itkin. Itkin niin paljon. Puristin ystäväni kättä ja tuijotin häntä silmiin.

Sitten pääsin lepäämään sohvan pohjalle jalka paketissa. En tuntenut enää kipua. Ystäväni haki apteekista kipulääkkeet ja antibiootin. Toinenkin ystäväni tuli kylään ja sain niin paljon herkkuja, että mikäs siinä oli ollessa.

Olen niin kiitollinen kaikesta avusta, jota sain ja huolehtivista ystävistäni. Olen myös kiitollinen siitä, että ei käynyt pahemmin. Minulla edelleen on sormet, joilla kirjoittaa. Silmät, jotka näkevät ja mieli, joka toimii.

Onnettomuuden jälkeen

Ensin ajattelin, että en jää sohvan pohjalle. Mutta melko pian huomasin, että minua väsytti ja sohva oli oikein kutsuva. Tein paljon meditaatiota parantaakseni jalkani. Harjoitan muutenkin nykyisin meditaatiota päivittäin aamuin illoin. Nyt tein sitä vieläkin enemmän. Parin päivän välein minun piti käydä terkkarilla vaihtamassa siteet. Ystäviltäni sain kävelykepit lainaan ja niiden avulla pystyin kävelemään rasittamatta jalkaa.

Uskon, että tämä tuli kohdalleni universumin opetuksena. Jostain syystä minun piti pysähtyä. Se kyllä tuli tarpeeseen. Tämä tapaus herätteli minua. Miten pienestä oma terveys voikin olla kiinni. 

Siitä yllätyin positiivisesti, että sain sairausloman ajalta korvausta yrittäjänä. Se ei ollut iso, mutta kyllä sekin tuli tarpeeseen. Myös hoitohenkilökunta hoiti minua oikein hyvin. 

Palovamma parani todella nopeasti. Lääkäri ja hoitaja ihmettelivät, miten nopeasti se parani. Itsehän en edes uskaltanut katsoa jalkaani, jotta se ei vaikuttaisi minuun. Keskitin kaiken energiani paranemiseen. Minulle myös suositeltiin, että kiinnittäisin erityistä huomiota proteiinin saamiseen. 

Olen toiveikas, että tähän ei jäisi arpea. Luultavasti siihen jää kuitenkin joku jälki. Mutta jos siihen jotain jää, ajattelen sen vain kertovan eletystä elämästä.

Joudun nyt välttelemään aurinkoa vuoden ajan. Aurinko ei saa osua yhtään jalkaani. Jos joskus tulevaisuudessa otan aurinkoa, pitää siihen laittaa aurinkorasvaa korkeimmalla suojauksella.

Aluksi en voinut pitää edes pitkälahkeisia housuja jalassa, vaan olin kotonani ilman. Jos piti päästä ihmisten ilmoille, laitoin päälleni mekon. Muuten olin vuode- tai pitäisikö sanoa sohvapotilaana. 

Kun pääsin lopullisesti siteestä eroon, aloin rasvata jalkaa terkkarilta saamallani nestemäisellä vaseliinilla. Sen jälkeen kokeilin hopeavettä ja nyt rasvaan sitä aidolla aloe veralla. 

Täällä Teneriffalla on paljon aloe vera-tuotteita myynnissä. Ystäväni hankki minulle putelin ja se on toiminut oikein hyvin. Pikku hiljaa olen päässyt normaaliin eloon kiinni ja totuttelen taas arkirutiineihin.

Tämä tapahtui perjantaina 17.9.2021. Ja se oli tähänastisen elämäni pahin ja tuskallisin onnettomuus. 

Oletko sinä saanut joskus palovamman?

HYPNOOSISSA TOISTA KERTAA ─ USKOMATON KOKEMUKSENI

Sisäinen ääneni oli vahva. Minusta todella tuntui, että hypnoosiin on päästävä toista kertaa. Niinpä varasin itselleni uuden ajan ja näin sen vaivan, että matkustin Etelä-Teneriffalta pohjoiseen, Puerto de la Cruziin.

Jälleen kerran tein samoin kuin viimeksi eli kävin aamupalalla läheisessä kahvilassa. Arvelin, että sessio ei tulisi tällä kertaa olemaan niin pitkä kuin viimeksi, mutta olisi hyvä syödä varmuuden vuoksi.

Odotin joogakeskuksen ovella, kunnes hypnoterapeuttini tuli paikalle. Sisällä vaihdoimme kuulumiset, jonka jälkeen meditoimme yhdessä. Toistimme mantraa. Tämä oli minulle uudenlainen tapa meditoida, sillä en ollutkaan aikaisemmin käyttänyt mantroja tässä yhteydessä. 

Tämän postauksen aikana voit kuunnella tätä Youtubesta.

Käyttämämme tekniikka

Aikaisemmassa postauksessani kerroinkin hypnoosista yleisesti, mutta en maininnut käytettyä tekniikkaa. Ennen kuin kerron enemmän, lienee paikallaan huikata siitä. 

Ehkäpä joku innostuu tutkimaan asiaa enemmän tai ties vaikka löytää itselleen uuden uran. Jos kirjoittajan työtä ei lasketa, en voisi kuvitella mielenkiintoisempaa ammattia kuin hypnoterapeutti.

Tekniikka, jota hypnoterapeuttini käyttää, on Quantum Healing Hypnotic Technique (QHHT). Sitä käytetään, jotta ihminen pääsee näkemään oman menneen elämänsä tai useamman. 

Siinä vaivutaan unen ja valveen välimaastoon, jossa esiin tulee se meidän tiedostamaton osa, alitajunta, sielu, Higher Self. Se osa meistä, joka on yleensä piilossa tietoiselta mieleltä. Sisäinen ääni, jota kuuntelemme aivan liian harvoin.

Tämän tekniikan pioneerina tuli tunnetuksi Dolores Cannon, joka kirjoitti aiheesta useita kirjoja. Hän väitti, että ihmisillä on menneitä elämiä ja tämän hän todisti omilla potilaillaan. Hypnoosin avulla he pystyivät tutkimaan menneitä elämiä, joita ihminen ei pystyisi muuten muistamaan tietoisessa tilassa.

Dolores oli hypnotisoija ja parantaja, joka pyrki auttamaan potilaitaan. Hän uskoi, että tämän tekniikan avulla potilas saa yhteyden itseensä, alitajuntaan (Higher Self, sielu), joka puolestaan on yhteydessä Lähteeseen, universumiin, Jumalaan tai miksi kukakin sitä haluaa kutsua.

Ihminen saattaa kantaa taakkoja, jotka ovatkin tulleet menneistä elämistä ─ eikä välttämättä itse edes tiedä sitä. Hänellä voi olla pelkoja, fobioita, traumoja tai muita seurauksia, jotka näkyvät nykyisessä elämässä. 

Tutkimalla menneitä elämiä, niitä voidaan käsitellä ja auttaa potilasta. Jo se, että ihminen ymmärtää, mistä hänen pelkonsa kumpuaa, on todella helpottava tieto. 

Toinen kerta hypnoosissa

Tällä kertaa hypnoosissa oli mukana uusia elementtejä. Oli tullut uusi patja, johon asetuin makuuasentoon. Yläpuolellani riippui tähti. Käsiini sain kristallit ja päähäni unimaskin ja kuulokkeet.

Musiikki alkoi ja kuuntelin sitä. Ehkä suurin ”pelkoni” on, että en pääse hypnoositilaan. Yritin uppoutua musiikkiin, mutta se oli hieman hankalaa. Musiikissa oli jotain, josta en tykännyt. Se ei ollut niin miellyttävä kuin viime kerralla. Unimaskikin painoi ikävästi päätä.

Mutta, kun hypnoterapeutti otti kuulokkeet pois päästä, olin näköjään onnistunut vajoamaan unen ja valveen välimaastoon eli siihen tavoiteltuun tilaan. En ollut hereillä, mutta en unessakaan. Olin koko ajan tietoinen ympäröivästä maailmasta, jopa siitä päätäni painavasta unimaskista.

Hypnoosin aikana näin jälleen sen saman nuoren naisen, josta olin kertonut aikaisemmin täällä blogissa. Suora lainaus aikaisemmasta postauksestani:
” Ensimmäisessä näkemässäni elämässä olin nuori nainen, joka seisoi yksin peloissaan synkässä metsässä. Sitten hän joutui jonkinlaisen pahan hengen hyökkäyksen kohteeksi, jota vastaan hän taisteli, mutta lopulta kuoli veren valuessa maahan.”

Nyt tässä hypnoosisessiossa pääsin näkemään tämän ruskea- ja kikkuratukkaisen nuoren naisen elämää. Näin, missä hän työskenteli, välähdyksiä hänen elämästään ja lopulta hänen kuolemansa. Toistan: Sain siis selville, millainen oli oma edellinen elämäni ja lopulta myös kuolema.

Mutta se ei päättynyt siihen!

Palataan siihen hetkeen, kun olin kuollut väkivaltaisesti synkän metsän keskelle. Seuraavaksi nousin henkenä ylös, ylös, ylös avaruuteen. Tilaan, jossa ei ollut aikaa tai paikkaa. Tunsin itseni vapaaksi! Liitelin ja pyörin siellä ”nauttien kyydistä”.   

Hypnoterapeutti pyysi minua tarkkailemaan, onko ympärilläni ketään näkymätöntä olentoa. En ollut varma, sillä niin pimeää siellä oli.

”I’m not sure, because this is a dark place.”

Niinpä hypnoterapeutti kehoitti minua kutsumaan apua oppailtani, jos joku kuulisi minut.  

”Maybe there is, but I don’t see.” totesin.

En nähnyt mitään, vaikka pyysin, että minulle näyttäydyttäisiin. Seuraavaksi toivoin, että paikalle ilmestyy joku hyvää tarkoittava olento. 

Ja siinä hän oli, nenäni edessä. Enkeli. Hänellä oli vaaleat, kiharat hiukset ja valkoinen kaapu. Hän ojensi minulle kätensä kuin kehotuksena seurata häntä. Kysyin enkelin nimeä ja tämä esittäytyi Gabrieliksi. Seurasin enkeliä ja astuimme valoon. 

Mitä valossa tapahtui?  Tunsin ympärilläni olevan Jumalan, suuren rakkauden, joka ympäröi minua. En nähnyt Häntä, mutta tunsin Hänet. Hän oli rakkaus, kirkkaus ja valo. 

Enkeli seisoi vieressäni, mutta en tiennyt, mitä tapahtuu. Ja niin kysyin Gabrielilta, mitä minun täytyy tehdä. Polvistuin maahan Jumalan eteen ja pyysin anteeksi kaikkia virheitäni. Toivoin saavani uuden tilaisuuden. (Tätä kirjoittaessa minulla meni kylmänväreet.)

Ymmärrän nyt, että tämä on minun uusi tilaisuuteni elää parempi elämä. Edellinen elämäni oli päättynyt aivan liian aikaisin ja se päättyi kamalalla tavalla, väkivaltaisesti. 

Kysymyksiä Higher Selfille

Hypnoterapeutti kyseli improvisoiden tilanteen mukaan. Hän myös luki paperilta minun omat kysymykset, jotka olin miettinyt valmiiksi ennen sessiota. 

Tiedustelimme, mikä on minun nykyisen elämäni tarkoitus. Se on ihmisten auttaminen. Tehtäväni on kirjoittaa tarinoita, moraalisia opetuksia. Nämä olivat toki tulleet esille aikaisemmassa sessiossa. Asiat eivät siis olleet muuttuneet siltä osin.

Entä, miksi minun piti tulla uudestaan hypnoosisessioon? Sain vastaukseksi tarvitsevani apua, sillä en tee sitä, mitä minun on tarkoitus tehdä ja minun pitää kasvaa myös henkisesti.

”She needs help. She is not doing what she is supposed to do. And also in spiritual way. She needs to grow.”

Higher Self ilmoitti napakasti, mutta ystävällisesti, missä on kehitettävää. Minun tulee noudattaa Higher Selfin antamia selkeitä ohjeita jokapäiväisessä elämässäni ja ennen kaikkea meditoida säännöllisesti. Nimenomaan meditointi on todella tärkeää. Se on kaiken avain.

Kiitosta sain siitä, että olin kyllä tehnyt meditaatiota. Higher Self toivoi vain nyt, että tekisin hieman enemmän ja säännöllisemmin. En voi kuulemma kehittyä henkisellä polullani ilman sitä.
”In the mornings and in the evenings. 15 and 15 minutes, minimum.”

Higher Self kiitti myös sitä, kuinka seuraan sydäntäni ja intuitiotani. Siitä osoituksena tekemäni Suomen matka ja tantraretriitti. Kysyimme, voisiko Higher Self auttaa minua muuttumaan päättäväisemmäksi.

”Yes.” kuului hänen vastauksensa.

Higher Self paransi minua valolla, jotta minun on helpompi meditoida.

”She is on a good path. Just keep going. Not to loose this opportunity”.

Kysyimme, miksi Higher Self näytti tuon nuoren naisen elämän. Siksi, että en hukkaisi tätä elämääni, kuten Daisy teki. Nyt minulla on uusi tilaisuus tässä elämässä.

”That she shoudn’t waste her life like Daisy did. And now she have the opportunity to do it in this lifetime.”

Entisessä elämässä nimeni oli tosiaan Daisy.

Kysyin, miten saisin tasapainoa elämääni, jotta voisin kirjoittaa kaikki tarinani? Higher Self ohjeisti nousemaan aikaisin ja menemään nukkumaan aikaisemmin. Aamun meditoinnin ja aamupalan jälkeen minun tulisi tehdä päivän työt, ruokailla klo 11 ja klo 15. Iltapäivällä minulla olisi sitten hyvin aikaa tehdä haluamiani asioita.

Kysyimme myös, mitä minun tulisi parantaa itsessäni. Olin kertonut hurjasta tantraretriittikokemuksestani hypnoterapeutille. Itse ajattelen, että minulla on varmasti jotain parannettavaa itsessäni, mutta mitä?

Higher Self tiesi vastauksen:

”Yes, just bad memories. And she needs to move on in her life, not think the past, concentrate on the moment, not worry about the future, not worry about the money. Everything will sorted out. I will help. It’s important that she could finally write her stories.”

Higher Self sanoi minun kärsivän, koska en nyt kirjoita ja minulla on aina joku tekosyy, kuten että pitää tehdä töitä. Hänen mukaansa minun pitää vain järjestää arkielämäni ja löytää rutiinit elämääni. En saa antaa arvokkaiden hetkien valua hukkaan.

Ja Higher Self on niin oikeassa!

“Daisy did not do, what she was ment to do. She died too young and paid big prize. Now she has other opportunity.”

Kysyimme myös jalassani olevasta syntymämerkistä. Hypnoterapeutti luki paperilta kysymykseni: ”Minulla on syntymämerkki ja olen kuullut, että se on haava edellisestä elämästä. Voisitko näyttää minulle tarinan sen takaa? ”

Higher Self vastasi:

”I just showed it.”

Higher Self viittasi tällä siihen, että hypnoosin alussa olin nähnyt Daisyn elämän ja miten hän kuoli metsään väkivaltaisesti. En kuitenkaan varsinaisesti nähnyt, miten hän kuoli.

”It’s not important how.”

Tiedän kuitenkin nyt tapahtumat, jotka edelsivät kuolemaa. Ja sen, miksi hän kuoli niin nuorena. En ole pitänyt omasta syntymämerkistäni. Olen kokenut sen jotenkin häiritsevänä. Vaikka tiedän, että niin monilla ihmisillä on syntymämerkkejä ja jopa ihan näkyvällä paikalla! Minulla se ei edes ole missään näkösällä. Se näkyy ainoastaan silloin, jos olen bikineissä.

Vasta aikuisena olen alkanut olla itselleni armollisempi. Jossain vaiheessa mietin jopa tatuoinnin ottamista. Tein siitä jopa postauksen tänne. Ajattelin, että itsensä valitsemaa tatuointia on kivempi katsoa. 

Jätin vain kertomatta, että halusin myös peittää syntymämerkkini. Tatuoinnin kanssa tulin lopulta tulin siihen tulokseen, että en sitä ota. Tämä merkki on osa minua.

Tämä Daisyn koskettava tarina sai minut suhtautumaan syntymämerkkiini toisin. Se todellakin voi olla ihan konkreettinen merkki eletystä (menneestä) elämästä ja siksi se on kaunis, eikä mikään hävettävä asia. 

Huh, tulipas sanottua. Mietin, paljastaako tätä kohtaa ollenkaan täällä. Jotenkin tämä asia on aina ollut iso juttu itselle, vaikka ei se ole.

Nyt, kun uskallan mainita siitä tässä, olen onnistunut selvästi kasvamaan ja kehittymään armollisuudessa itseäni ja vartaloani kohtaan. Minulla ei todellakaan ole mikään mallivartalo, mutta olen hyvä juuri tällaisena kuin olen! 

Lopuksi kysyimme, mitä muuta Higher Self haluaisi kertoa minulle. Higher Self painotti, miten tärkeää on, että seuraan ohjeita. Tarvitsen elämääni tasapainoa ja näillä ohjeilla se onnistuu. Higher Self myös sanoi, että marraskuussa meillä on uusi hypnoosisessio.

”That she has a little pressure to follow these advices.”

Lopuksi kiitimme Higher Selfiä vastauksista kaikkiin kysymyksiini. Heräsin hypnoosista ja otin unimaskin pois. Olin itkenyt. 

Huh, miten uskomaton kokemus. En voi kuin suositella tätä jokaiselle. Me ihmiset olemme niin paljon enemmän kuin tämä meidän keho ja mieli. Niin paljon enemmän, kuin mitä meidän systeemi ja yhteiskunta meille opettaa. Oli todella mullistavaa nähdä entinen elämäni, tavata enkeli Gabriel ja itsensä Jumala.

Hypnoosin jälkeen

Seuraavaksi minulla oli keskustelutuokio hypnoterapeutin kanssa. Kävimme läpi kaikkea koettua ja pohdimme saamiani vastauksia. Tämä sessio oli minulle uskomaton, kertakaikkisen uskomaton. En voi edes sanoin kuvailla, miten uskomatonta on nähdä edellistä elämäänsä ja oma kuolemansa. 

Nyt ymmärrän itseäni paremmin ja miksi olen tällainen kuin olen. Miksi olen syntynyt juuri tähän perheeseen ja moni muukin asia loksahti paikoilleen.

Suuri oivallus on ymmärtää, että kuolema ei ole kaiken loppu. Se on vain uusi alku. Miten tässä maailmassa on myös näkymätön maailma, jota emme välttämättä näe silmin, mutta tiedämme sen olevan siellä. Miten paljon tässä maailmassa onkaan asioita, joita ei voi silmin havaita tai tieteellä (vielä) todistaa, mutta ne ovat olemassa.

Ja sitten… kyllä minunkin tietoinen mieleni kyseenalaisti kokemaani. Olikohan se nyt totta? Olikohan se vain mielikuvitusta? Höpöhöpöä. 

Tietoinen mieli yritti selittää asian näin: ”Daisy oli se koira puistossa…” Mutta… vaikka Daisy oli se koira puistossa, jota omistaja huusi ja johon törmäsin yhden ainoan kerran, silti nimi jäi jostain syystä mieleeni. Vaikka minulla on huono nimimuisti. Mutta jostain syystä juuri tuo nimi jäi mieleeni. 

Ihminen ei voi myöskään keksiä jotain ”uutta”. Koska se ”uusi” asia tulee jostain. Ne kumpuavat tuolta jostain sisältä. Mistä muualta ne voisivat tulla, elleivät nimenomaan sieltä edellisestä elämästä?

Lupasin, että noudatan Higher Selfin ohjeita ja Daisyn elämästä saatuja oppeja, joista tärkeimpänä olivat:

Mieti jokaista päätöstäsi elämässä. Jokaisella valinnalla on seurauksensa. Seuraa aina sydäntäsi.

Hypnoterapeutti hymyili ja sanoi:
”No, nyt sinulla on tarina, josta kirjoittaa.”

Oletko sinä tietoinen omista edellisistä elämistä? Lukisin mielelläni sinun kokemuksistasi!

 

P.S. Aion kirjoittaa ylös Daisyn elämän. Haluaisitko sinä lukea hänen elämästään? Tietää, miksi hän kuoli? Ehkä voisin julkaista täällä blogissa? Tai sitten kirjoitan pöytälaatikkoon, jossa se saisi sitten odottaa sopivaa hetkeä nähdä päivänvalo.

TANTRARETRIITTI ─ NÄIN SEN KOIN

Tantraretriitistä voi tulla äkkiseltään outoja mielikuvia. Ensimmäisenä minulle ainakin mieleen nousee, mitähän siellä tehdään? Ja uskaltaako sinne mennä ollenkaan? 

Tantra on varmasti aina ollut suosittua. Mutta minusta tuntuu, että etenkin viime aikoina tantra ja muut retriitit ovat tulleet entistä suosituimmiksi. Nämä eriskummalliset ajat ovat varmasti vaikuttaneet siihen osaltaan.

Edellisessä postauksessani kerroin ensikosketuksestani tantraan ja mitä opin siitä.

Mutta miten päädyin nyt tantraretriitille?

Kaikki alkoi siitä, kun lähdin ystävieni mukana retkelle Pohjois-Teneriffalle. Täytyy muuten sanoa, että olen aivan mykistynyt, miten uskomattoman kaunista seutua se on. 

Vierailimme El Sauzal-kylässä, josta on henkeäsalpaavan näkymät Teidelle ja merelle. El Sauzalissa sijaitsee myös eräs aivan ihastuttava puisto. Juuri sinne menimme kävelemään, viettämään aikaa ja vain juttelemaan rennosti.  

Halasin puuta kyynel silmäkulmassa. Tämä vuosi ei ole ollut minulle helppo. Tämä on ollut suuri kasvun vuosi. Olen kehittynyt huimasti ja ottanut askeleita eteenpäin niin ammatillisesti, henkisesti ja ihmisenä. Mutta ilman kasvukipuja tämä ei ole tapahtunut. Olen välillä ollut niin turhautunut, eikä kyyneleiltä ole vältytty.

Ystäväni lohduttivat, kun näkivät minun turhautumisen. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kävi ilmi, että juuri sinä viikonloppuna oli tulossa tantraretriitti. He ehdottivat retriittiä minulle. 

Ajatus tuntui hyvältä, mutta rahapuoli sai minut mietteliääksi. Olin juuri ollut Suomessa ja hävettää tunnustaa, ettei minulla ole säästöjä vieläkään.

Samana päivänä tapasimme tantraopen, sillä hän asuu tuossa kylässä. Hän kertoi, että retriittiin voi osallistua osamaksullakin. Hinta ei muuten ollut ollenkaan paha. Kun sain tietää tuosta mahdollisuudesta, tein päätöksen.

Tantraretriitin aloitus

Osallistuin retriitille yhdessä lopulta ystäväni kanssa. Hänkin innostui tulemaan mukaan, vaikka oli ollut jo kerran vastaavanlaisella retriitillä. 

Menimme yhtä matkaa autolla Pohjois-Teneriffalle eräänä perjantai-iltapäivänä. Siellä on eräs ihana pieni maatilkku lähellä La Orotavaa omassa kuplassaan metsän keskellä. Siellä tuntuu kuin aika pysähtyisi ja olisi jossain aivan omassa maailmassa. 

Heti ensitöikseni oli valittava nukkumapaikka. Huoneet olivat todella pieniä ja niissä oli kerrossängyt. Päätin jäädä samaan huoneeseen ystäväni kanssa. 

Huom. Tämä kuva ei ole retriittipaikasta.

Pian meillä oli illallinen päärakennuksessa. Tarjolla oli vain kasvisruokaa, ei ollenkaan lihaa. Ruokahetken aikana oli hyvä tilaisuus vaihtaa muutama sana retriittiin osallistuvien kanssa. Minä olen uusien ihmisten kanssa aluksi ujo, mutta kun pääsen vauhtiin, juttelen mielelläni ja vaihdan ajatuksia. 

Ruokailun jälkeen menimme hieman erillään olevan rakennuksen ovelle odottamaan. Oli uskomattoman pimeää. Niin pimeää, että se kietoi meidät vaippaansa. Vain tähdet tuikkivat iloisesti yötaivaalla ja kuu. 

Olimme jonossa odottaen sisäänpääsyä. Vain yksi henkilö kerrallaan sai mennä sisälle. Kengät otimme pois ennen kuin astuimme sisälle. Normaalisti Espanjassa tämä on hyvin harvinaista. Mutta tällä kertaa oli tärkeää olla ilman kenkiä.

Kun tulin sisälle, minun piti pysähtyä, laittaa silmät kiinni ja levittää kädet. Minulle tehtiin auran puhdistus käyttämällä palo santoa. Palo Santo on spirituaalinen puu, jota on käytetty ammoisista ajoista lähtien tuomaan onnea, poistamaan huonoja energioita, puhdistamaan tila ja luomaan parempi yhteys jumaliin. 

Sain valita itselleni mieluisimman paikan salista. Mainittakoon, että ainoana valonlähteenä olivat suureen piiriin asetetut kynttilät kunkin paikan merkkinä. Asetuin istumaan meditaatioasentoon kynttilä edessäni.

Meditaation aikana piti hengittää sisään ja ulos rauhallisesti samalla tuijottaen kynttilän liekkiä. Sitten piti tehdä sama, mutta silmät kiinni. Ja näin meditaatio jatkui, silmät auki ja sitten silmät kiinni suloisessa sopusoinnussa. Tämä oli hyvin voimaannuttava meditaatio. 

Mitä tapahtui seuraavina päivinä?

Tiivistetysti teimme retriitin aikana paljon meditaatioita, hengitysharjoituksia, tanssimme, purimme pahaa oloa ja negatiivista energiaa ja opimme käyttämään myös muita aistejamme. Oma kokemukseni retriitistä oli vapauttava, upea, ravisuttava ja jopa raju. Kerron kohta, miksi… Jatka lukemista, jos haluat tietää, mitä hurjaa minulle tapahtui retriitin aikana.  

Ensinnäkin kroppani reagoi hyvin vahvasti siihen, että en saanut kahvia. Kyseinen majapaikka on niin sitoutunut arvoihinsa ja omaan elämäntapaansa, että kaikki huumeet olivat kiellettyjä. Niiden joukossa siis myös kahvi. Ajatella! En ollut varautunut tähän yllätykseen. Jos olisin tiennyt kahvinpuutteesta etukäteen, olisin varmastikin tuonut omat kahvini. Niin tärkeä kahvi on minulle…

Siitä seurasivat vieroitusoireet eli päänsärky. Kaikesta huolimatta tsemppasin itseäni osallistumaan ja ottamaan joka hetkestä kaikki irti. Yksi iso itseni ylittämisen hetki oli, kun minun piti tanssia muiden edessä piirin keskellä.

Voit uskoa, että tämä oli minulle hyvin tukala hetki, koska en koe itseäni esiintyjätyypiksi. En nauti huomion keskipisteenä olosta, vaan olen enemmänkin kuuntelija ja sivusta seuraava tarkkailija.

Nyt jouduin yhtäkkiä muiden eteen! Ja sitten, kun tarkoituksena oli tanssia sillä tavalla, että löytäisin yhteyden itseeni. Kappalevaihtoehtoja ei ollut paljoa, vain kaksi. Viisi henkilöä ennen minua oli tanssinut ja valinnut sen hidastempoisen ja herkän kappaleen. 

Kun tuli minun vuoro ja olin kahvin tuskissani, halusin jotain nopeatempoisempaa. Niinpä valitsin kakkosvaihtoehdon ihan vain rytmin ja vaihtelun vuoksi. Kappaleeksi valikoitui Miguel Bosen Morenamia-kappale. Tanssahtelin silmät kiinni ja piilouduin huivini taakse. Silmät minulla olivat kiinni, jotta voisin keskittyä hetkeen täysin. 

Kun tanssi päättyi, naurahdin hermostuneesti ja huikkasin haluavani kahvin. 

Vaikka kaikki retriitin harjoitukset olivat tärkeitä ja mielenkiintoisia, niin mieleen jäi myös eräs pariharjoitus. Parit valikoituivat aivan sattumalta ”suoraan lennosta”. Harjoituksen aikana kosketimme toisiamme. 

Kosketuksella, pelkällä hipaisullakin, on valtava vaikutus. Oli maagista uppoutua toiseen ihmiseen, tuijottaa häntä silmiin ja löytää yhteys. Oli vain se hetki, kun sormet sivelivät hitaasti (mutta aina ehdottoman kunnioittavasti!) toisen ihmisen ihoa vasten tai leikittelivät hiussuortuvilla.

Luottamustakin testattiin, kun parini kuljetti minua sokkona ympäri aluetta. Ja vastaavasti minä vein häntä. Tässä harjoituksessa aistit pääsivät todella testiin. Samalla sai kokea ympäröivän maailman eri tavalla, kuin mihin on normaalisti tottunut. 

Paha olo yllätti

Mutta sitten… Tuli hetki, jolloin aloin voida pahoin fyysisesti. Jouduin poistumaan salista ulos ja sitten minä vain oksensin sinne luontoon. En voinut pidätellä ehtiäkseni vessaan. Jäin roikkumaan rappusille. Tantraopettaja tuli paikalle nopeasti selvittämään asiaa.

Kroppani reagoi näin vahvasti kahvinpuutteeseen ja retriittiin. Tarkoitan sitä, miten retriitin aikana päästin irti pahasta olosta ja sisälläni olevasta negatiivisuudesta. Se sitten purkautui näin. Tantraopettaja sanoi tämän olevan vain rohkeimmille. Sanat, jotka piirtyivät mieleeni ”Esto es sólo para los valientes.”

Ainakin kommentti sai minut hymyilemään ja ehkä hivenen paremmalle mielelle. Jäin siihen portaille potemaan huonoa oloani. Yksin minun ei tarvinnut olla, koska parini oli siinä. Muut jatkoivat sisällä paritehtäviä.

Pahoittelin, että nyt pilasin hänen tantraretriittinsä. Hän ei kuitenkaan asiaa harmitellut, sillä tämä oli hänen toinen retriittinsä. Hän oli jo aikaisemmassa retriitissä tehnyt nuo harjoitukset.

Oloni oli edelleen surkea, joten menimme majapaikkaan. Hän suihkutti päälleni jotain yrttisekoitusta, joka oli erittäin miellyttävä. Jouduin silti vielä juoksemaan oman huoneeni kylppärin pöntölle oksentamaan. 

Pihalla törmäsimme majapaikan omistajaan, jolle kerroimme tilanteestani. Hän lupasi antaa minulle semmoisen ihmelääkkeen, jolla tulen kuntoon.

Seuraavaksi tuli iltaruoan aika. Minäkin menin sinne, koska halusin saada jotain purtavaa. Mikään ei olisi kamalampaa kuin herätä yöllä nälkään. Ja varsinkin vieraassa paikassa. Mutta ruoka ei pysynyt sisälläni. Oksensin omalle lautaselleni. En ole ehkä pitkään aikaan kokenut mitään niin noloa.

Siinä vaiheessa oli luovutettava. En voinut syödä mitään. Majapaikan omistaja antoi minulle lupaamansa pullon. Nappasin muutaman hedelmän mukaani ja pullon kainaloon. 

Pahoittelin tilannetta ja vetäydyin huoneeseeni. Joku toi minulle vielä lämmintä yrttijuomaa, joka teki hyvää. Menin nukkumaan suihkun kautta muiden jäädessä meditoimaan täysikuun ja tähtitaivaan alle.

Loppuhuipennus

Seuraavana päivänä oloni oli huomattavasti parempi. Kaikki kysyivät yksi toisensa perään, miten voin. Itse asiassa olin jo paljon paremmassa kunnossa. Retriittiäkin olisi jäljellä vielä aamupäivä. 

Teimme siinä meditaation ja sen aikana tapahtui jotain todella uskomatonta. Meditaation tarkoituksena oli löytää oma talismaani. Eli oma voimaesine.

Minä sain meditaation aikana näyn. Se oli vanha kirjekuori, jossa oli muutama postimerkki ja postileimat. Sen jälkeen näin mustaa äärettömyyttä vasten kultaisin kirjaimin ”Hemingway”. Sitten yhtäkkiä kaikki aakkosten kirjaimet satoivat päälleni ja tulivat minuun päästä varpaisiin. Tuntui, kuin olisin saanut itsensä Hemingwayn voimaa itseeni.

Ja jälleen kerran palataan siihen, miten Hemingway ilmestyy elämääni yksi toisensa jälkeen. Meditaatiossa en edes tietoisesti tätä luonut. Olin vaipunut sellaiseen tilaan, että tämä näky vain tuli minulle. 

Sellaisen johtopäätöksen olen tehnyt, että Hemingway näyttäisi olevan minun henkioppaani. Eli hyvää tarkoittava olento, joka auttaa minua polullani kasvaessani kirjoittajana ja ihmisenä. On aika coolia ajatella, että saan apua itseltänsä Hemingwayltä! Ja että kuolema ei olekaan kaiken loppu…

Retriitin jälkeen olin lukuisia kokemuksia paljon rikkaampi. Lähdin olo keventyneenä (kirjaimellisesti) ja tunsin, miten karistin negatiiviset asiat pois. Ne olivat nousseet yläilmoihin mustana möykkynä ja hävinneet sinne.

En voi kuin suositella jokaiselle tantraretriittiä. Tämä oli erittäin hyvä, antoisa, avartava kokemus. Ja ei, nakuilla ei tarvinnut! Tai kokea muutakaan epämiellyttävää. Ei sillä, että nakuilussakaan mitään pahaa olisi. Mutta tämä tantraretriitti oli erittäin kunnioittava ja hyvä kokemus.

Oletko joskus ollut retriitillä tai harkitsetko sellaiselle menoa?

 

P.S. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka menin hypnoosiin toista kertaa. Enkä malta olla intoilematta, miten huikea kokemus se oli. Sanoisinko, että tajunnanräjäyttävä. Siitä lisää myöhemmin. Yritän saada kirjoitettua ja julkaistua viimeistään ensi viikonloppuun mennessä, joten pysythän kuulolla…

P.P.S. Retriitin jälkeen en ole enää juonut kahvia. Kärsin melko pitkään päänsäryistä, mutta nyt voin oikein hyvin, eikä kahvia ole ollut ikävä. Tein näin ison päätöksen, koska en halua olla riippuvainen mistään. En juo enää muitakaan juomia, joissa on kofeiinia.   

TANTRA JA HÄMMÄSTYTTÄVÄ KOKEMUS

”Tantra? Tantrapäivä, niin mikä?” Kun ystäväni kutsui minut mukaan, minulla ei ollut tantrasta suurempaa tietoa. Oli vain mielikuva jostain seksiin ja nakuiluun liittyvästä. Kun ystäväni vakuutti sen olevan turvallinen ja kunnioittava, päätin osallistua. 

Ajatus metsässä luonnon keskellä tapahtuvasta sessiosta kuulosti korvaani hauskalta, mutta kyllä mielessä kävi, mihin sitä on taas itsensä luvannut mukaan.

Niinpä eräänä loppukesän päivänä hurautimme La Esperanzaan, joka on täynnä ihania mäntymetsiä. Juuri sinä päivänä oli jopa metsäpalovaroitus ja esimerkiksi Forestal Park oli suljettu. Porukkaa ei siis juurikaan ollut liikkeellä.

Tämä oli meille hyvä ja huono juttu. Kävi nimittäin niin, että osa metsäteistä oli suljettu ja missasimme kokoontumispaikan. Kun tähän vielä lisätään se, että puhelimien kentät olivat huonot tai ei kenttää ollenkaan, soppa oli valmis.

Päätimme hyödyntää lähellä sijaitsevan Forestal Parkin parkkipaikkaa. Teimme pienen haikin metsän uumeniin etsiäksemme sopivan paikan sieltä jostain. Muu porukka meni hakemaan kamppeet ja pari mattimyöhäistä. 

Minä jäin hetkeksi yksin metsän keskelle ihmettelemään paikan mystistä tunnelmaa. Minulle tuli olo, että en taida olla yksin… Ja silti olin siinä, aivan yksin.

Pian kuulin iloista puheensorinaa ja tantrapoppoo ilmestyi, myös ne mattimyöhäiset. Päätimme mennä vielä vähän syvemmälle metsään löytääksemme sen täydellisen spotin. Me emme halunneet tyytyä ihan ookoo paikkaan. 

Ja se täydellinen paikka löytyi kuin löytyikin. Siellä aurinko ja puiden varjo tanssahtelivat kauniissa sopusoinnussa. Mikä tahansa paikka se ei ollut, koska puiden välissä pilkotti jonkun rakentama maja. 

Pohdimme jonkun halunneet todella eristäytyä tästä maailmasta. Paikalla ei kuitenkaan näkynyt ristin sielua, vain meidän tantraporukka ja koira.

Istuimme piiriin, jossa tietenkin esittäydyimme ja jokainen sai kertoa, mitä tantra on ja mitä se itse kullekin merkitsee. Minä en paljoa osannut kertoa, koska enhän ollut edes googlettanut ”mitä tantra on?”, vaan tosiaankin menin niin avoimin mielin kuin vain mahdollista.

Mitä tantra on?

Tantraopettaja kertoi oman näkemyksensä:

”Tantra on filosofia. Se on yhteys omaan energiaan, tunteisiin, intiimi suhde itsensä kanssa. Tantra ei ole vain seksiä ja fyysistä kontaktia. Se on paljon enemmän… Se on jotain, joka vapauttaa, laajentaa tietoisuutta ja itseä. Ennen kaikkea se on yhteys omaan sydämeen.”

Kuuntelin haltioituneena, mutta samalla suustani pääsi huomaamatta kysymys: mutta voiko tantra olla vaarallista? Opettaja naurahti ja vakuutti, että ei. Voin vain hyötyä siitä, kun tulin tantrasessioon.

Nämä olivat ne kuuluisat sanat ennen seuraavaa episodia… 

Pysäyttävä ja veret seisauttava kokemus metsän keskellä

Aloitimme tantrasession hengitysharjoituksilla. Hengittelimme opettajan neuvoessa, miten kaikki tapahtuu. Olimme jokainen varmasti enemmän tai vähemmän ”omissa maailmoissamme” ja voin vain kuvitella, miten hullulta meidän meno on voinut näyttää ulkopuolisen silmin katsottuna.

Siinä me olimme piirissä metsän keskellä, sisään ja ulos-hengittelyä silmät kiinni. Kunnes yhtäkkiä tapahtui jotain todella outoa…

Porukkamme nuorin kaveri, reilu parikymppinen nuori mies, näytti siltä kuin olisi saanut epilepsiakohtauksen tai ainakin melkein. Hänen silmänsä olivat valkoisina. 

Me kaikki, paitsi opettaja, säikähdimme. Opettaja reagoi nopeasti. Hän ohjasi nuoren makuuasentoon ja hieroi jaloista. Me muut keräännyimme ympärille. Ystäväni kasteli nuoren pään vedellä. 

Eikä aikaakaan, kun nuorukainen tuli takaisin omaan kehoonsa ja tietoisuuteensa. Huokaisimme kaikki helpotuksesta. Ehdotimme, että parasta voisi olla vain seurata sivusta tätä hommaa. Niin hän asettui istumaan puun alle ja katsoi, miten jatkoimme hengitysharjoituksia ja puhuimme vierailla kielillä.

Joku kysyi tauolla, miten hullulta tämä oikein hänen silmäänsä näyttää. Hän totesi hyvin tyynesti ja rauhallisesti, että se näyttää paljon vähemmän hullulta kuin mitä luulisi. Hymyilimme hänelle. Espanjalaiseksi hän oli hyvin hiljainen, rauhallinen ja jopa jäykkä.

Lopuksi asetuimme piiriin jakamaan kokemuksiamme tantrasessiosta. Millainen oli oma kokemukseni? Koin tämän hyvin vapauttavana ja mielenkiintoisena sessiona. 

Hengitysharjoitusten aikana koin aivan kuin siellä metsässä olisi ollut joku muukin, kuin jokin henki. Toki koirakin liikuskeli siellä, mutta siltikin minusta tuntuu, että oli jotain muuta. Oli se sitten vaikkapa puiden oksia kutitteleva tuuli.

Odotin jännittyneenä, mitä tämä hiljainen mies porukkamme nuorimpana paljastaisi omasta kokemuksestaan. Enkä varmasti ollut ainoa. Kaikki suuntasivat huomionsa häneen. Hän kertoi, että yhtäkkiä hän vain tunsi laajentuvansa. Hän tunsi meidät ympärillään, metsän puut ja kasvit. Hän oli kuin yhtä kaiken kanssa ja oli jossain muualla, kunnes yhtäkkiä heräsi ja lopulta palasi.

Opettaja oli vaikuttunut ja niin myös me muut. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tällä nuorukaisella on lahja. Todellinen syntymälahja. Se, miten nopeasti kaikki tapahtui ilman, että nuorukainen olisi koskaan edes meditoinut. Kun miettii vaikkapa sitä, miten haastavaa on päästä valaistuneeseen tilaan ja mieli tyhjäksi. Se vaatii vuosien sinnikästä harjoittelua, eivätkä sitä silti kaikki koe.

Opettaja lupasi, että jos tämä kokemus ei nuorta miestä säikäyttänyt ja tämä haluaisi jatkaa henkisellä polulla, olisi hän käytettävissä. Itse uskon, että tämä ei ollut sattumaa. 

Aivan kuin olisi tarkoitettu niin, että nuori mies tulisi juuri tuona päivänä meidän mukaamme ja saisi tuon kokemuksen. Uskon ja toivon, että se oli hänelle päivä elämässä ”ennen ja jälkeen”.  Ja todellakin, tällaista ei varmasti tapahdu joka päivä!

Tantrailun jälkeen söimme piknik-hengessä siellä metsän keskellä, makoilimme ja keskustelimme. Sitten oli aika lähteä kuplasta ja palasimme autoillemme. Vitsit, miten mahtava päivä, jota edelleen muistelen lämmöllä.

Miksi kerron tästä?
Halusin jakaa tämän hämmästyttävän kokemuksen, koska se todistaa, että me olemme paljon enemmän. Meissä ihmisissä on mieletön voima. Me olemme kosmisia olentoja. Me olemme yhteydessä toisiimme ja universumiin. 

Kaikki on energiaa. Ja koska kaikki on energiaa, ei kuolemaakaan ole. Energia muuttaa vain muotoaan. Uskon vahvasti siihen, että kuoleman jälkeen alkaa uusi elämä. Eikä vähiten hypnoosikokemukseni takia, jossa pääsin kurkistamaan kahteen edelliseen elämääni.

Tämä kokemus oli minulle hyvin ainutlaatuinen omalla henkisellä polullani, vaikka se ei edes tapahtunut minulle. Jos olen aivan rehellinen, olisin itse halunnut kokea jotain samanlaista kuin tuo nuori mies. 

En tiedä, miten nuorukaisen lopulta kävi, palasiko hän omaan elämäänsä ja jatkoi normaalisti sitä vai saiko hän siitä innostuksen jatkaa henkisellä polulla. Toivon, että tuo jälkimmäinen vaihtoehto.

Oletko sinä kokeillut tantraa? Onko sinulle tapahtunut jotain vastaavaa?