SUOMEN MATKA ─ NÄIN SE SUJUI

Tarkkasilmäisimmät saatoitte huomata, että matkustin Suomeen tänä kesänä. Ajattelin nyt jakaa tässä postauksessa, miten matka sujui k o r o n a rajoituksineen ja testeineen ja millaista oli olla Suomessa 2,5 vuoden jälkeen.

Tämä matka tuli täysin yllättäen. Näinä aikoina matkustaminen ei innosta ollenkaan. Mikä sitten sai minut menemään Suomeen? Ehkä suurimpana syynä oli sisäinen ääneni, Higher Self, joka pyysi minua matkustamaan Suomeen perheeni luokse. Ja että minun tulisi olla siellä kuukausi. 

Näin tapahtui. Myös ystävälläni oli osuutta asiaan. Hän kysyi viime hetkeen asti, olisinko halukas tulemaan Suomeen hänen kanssaan ja jos mahdollista samalla lennolla.

Jos et vielä tiedä, mitä tarkoitan puhuessani sisäisestä äänestä ja Higher Selfistä, kannattaa lukea postaukseni: Hypnoosi – tällainen oli kokemukseni. 

Lentojen osto

Lentoliput hankin viime tipassa. Minulla oli menopaluu lennot Barcelonaan (Iberia) ja toiset menopaluu lennot Barcelonasta Helsinki-Vantaalle (KLM). Teneriffa-Barcelona oli suora lento, kun taas Barcelona-Helsinki-Vantaa välillä jouduin tekemään välilaskut: menolennolla Amsterdamissa ja paluulennolla Pariisissa.

Lentoja ostaessa en ollut huomannut, että paluulennon välilasku on tosiaan Pariisissa. Luulin, että paluulennonkin välilasku olisi sama kuin mennessä eli Amsterdamissa. En ehkä olisi ottanut sitä lentoa, koska minulla ei juuri nyt ole kovin hyvät vibat Ranskasta. Vaikka muuten se onkin minulle niin rakas ja tärkeä paikka.

Miten matka Suomeen sujui?
Ensinnäkin tarvitsin todistuksen, että minulla ei ole sitä k:lla alkavaa tautia. R o k o t u s todistus olisi käynyt myös tai todistus sairastetusta k o r o n a s t a. Netistä kunnan sivuilta latasin itselleni myös matkustustodistuksen, jolla voin todistaa olevani oikeutettu Kanariansaaren vakituisena asukkaana edullisempaan lentoon. Tosiaan meillä saaren vakkariasukkailla on tällainen oikeus, kun matkustamme manner-Espanjaan.

Turvatarkastukset sujuivat Espanjan päässä hyvin. Suomeen palatessa kuulin koneessa aivan kuin joku olisi sanonut nimeni ja "this is the last time". Kylmänväreet kulkivat pitkin selkääni ja säikähdin. Onko tämä minun viimeinen visiittini Suomessa? 

Seuraavaksi minua olivat vastassa Suomen päässä rajanylitys tiukempine sääntöineen, mikä "yllätti". Piti täyttää lomake. Ensimmäinen tarkastaja tsekkasi minun k-todistuksen ja täyttämäni lomakkeen. Hän huomasi, että olen menossa Pohjois-Karjalaan ja sanoi, että pitäisi ottaa taksi… *Syvä hiljaisuus.* Sitten hän lisäsi ymmärtävänsä, että minun tapauksessa en varmaan ole menossa taksilla Pohjois-Karjalaan. Tämän kierroksen jälkeen vielä joku rajavartija tsekkasi minun passin.

Menin suorinta reittiä junalle ja ostin junalipun Joensuuhun. Joka tuutista tuli k o r o n a a. Junassa muistuteltiin maskipakosta. Veli haki minut Joensuusta ja niin pääsin maaseudulle, jossa olin karanteenissa, enkä liikkunut yhtään minnekään.

Terveyskeskus soitti kolmen päivän päästä ja pyysi testeihin, joihin kuitenkin kieltäydyin menemästä vedoten karanteeniin. 

Kuukausi Suomessa ─ mitä tein?

Yksi kuukausi meni oikeasti tosi nopeasti Suomessa. Karanteeniajan olin vain luonnonhelmassa, meditoin suuren kiven päällä ja kävin uimassa lammella. Mikä parasta näin perhettäni, ystäviä ja sukulaisia. Sain pidellä ystäväni vastasyntynyttä vauvaa sylissäni.

Perheeni tapaaminen oli tunteellinen hetki ja silmänikin kostuivat. Keskustelimme paljon maailmantilanteesta ja näemme kaikki selvästi, mihin suuntaan asiat ovat menossa. Tämä synkkä maailmantilanne saa minun kulmakarvat kurttuun ja silmät kyyneliin. Ehkä tämän ajanjakson on tapahduttava, jotta ihmiskunta heräisi suurempaan tietoisuuteen.

Muuten minulla on elämässä ihana flow. Uskon vahvasti siihen, että asiat järjestyvät. Tuota uskoa tarvittiin, koska minulla ei ollut varaa heittäytyä lomailemaan. Minun oli tehtävä töitä. Hetken minut meinasi vallata paniikki, koska heinäkuussa koko Suomi oli lomalla ja tarvitsin uusia projekteja.

Onneksi sellainen löytyi! Ei tosin Suomesta, vaan kansainvälisestä yrityksestä. Aloitin isommassa projektissa, jossa työskentelen tälläkin hetkellä. Olen niin kiitollinen siitä, että kun yksi projekti päättyy, toinen alkaa. Joka kerta, kun näin tapahtuu, se vahvistaa minun uskoani Jumalaan, universumiin, korkeampaan voimaan. 

Ilotalosta intialaiseen

Myös Teneriffan ystäväni, jonka kanssa tulimme samaa matkaa Helsinkiin, tuli myöhemmin kotipaikkakunnalleni päiväretkelle. Tutustuimme tietenkin nähtävyyksiin. Tänä kesänä oli mielenkiintoinen ja kantaaottava taidenäyttely. Päivämme oli täynnä taidetta ja kulttuuria.

Vaatteet sävy sävyyn taideteoksen kanssa. ':D

Söimme intialaisessa ravintolassa ja menimme sitten vielä kahville paikkakunnan korkeatasoisimpaan paikkaan. Ihastelimme maisemia yläilmoista. Päivä oli täydellinen. 

Paluu Espanjaan

Stressasin paluumatkaa ja k o r o n a todistusta. Olisin halunnut varata Finnairin k o r o n a testin, mutta se ei onnistunut. Ajat olivat menneet. Finnairin testit ovat ainakin inhimillisen hintaisia. Lentokentän muut testit ovat kalliita. Lasken tämän käyttäytymistieteen alaiseksi painostukseksi. Ihmisiä ohjataan systemaattisesti ”valitsemaan” p i i k k i. Jokainen voi hiljaa mielessään miettiä, miksi näin on.

Tulin lentokentälle hyvissä ajoin ja vietin jopa yön siellä. Niin paljon stressasin tätä testiasiaa, että en ottanut pienintäkään riskiä, että tulisin lennolle myöhässä. Yö lentokentällä sujui yllättävän hyvin. Siellä oli penkit, joissa pystyin oikaisemaan itseni. Ja yllättäen oli myös viltti, jonka joku oli jättänyt siihen. Siinä hetkessä, kun kylmissäni näin viltin, oli jotain maagista. Tunsin, miten universumi huolehtii minusta. Niinpä päätin hyödyntää vilttiä ja kääriydyin siihen. Minun ei tarvinnut kokea lentokentän kylmyyttä, vaan viltin lämmössä sain jopa nukuttua.

Päästäkseni Espanjaan piti täyttää ”Formulario de control sanitario”. Täyttämällä sen saa QR-koodin, joka vaaditaan päästäkseen Espanjaan. Tein sen Helsinki-Vantaalla omalla koneellani. Check-in yhteydessä tietenkin haluttiin nähdä k-todistus ja minulla se oli negatiivinen testitulos (ei r o k o t u s tai sairastettu k o r o n a). Juttelin erään miehen siis toisen matkustajan kanssa, joka kertoi minulle olevansa r o k o t e t t u, mutta maksoi juuri 200 euroa (kaksi sataa!!!) negatiivisesta testistä.

Pian minulla oli lento Ranskan kautta. Koneessa piti täyttää vielä joku lippu lappu. Pariisin lentokentällä en tuntenut oloani hyväksi. Ranskan tapahtumat painoivat mieltäni. Ranskassa on menossa (edelleen tätä kirjoittaessa) hurjat m i e l e n o s o i t u k s e t ja kansanliike, koska k-p a s s i a vaaditaan joka paikassa. Kahville, ravintoloihin, ruokakauppoihin…

Jokainen varmasti ymmärtää, että tämä ei ole enää normaalia. Sinäkin, joka uskot tässä maailmassa olevan vaarallinen p a n d e m i a, kuulet varmasti sisimmässäsi äänen kuiskaavan, että jokin mättää. Kuuntele sitä ääntä. Voin sanoa, että asiat eivät ole kohdallaan. Etkö usko? Suosittelen silloin tutustumaan t o i s e n  m a a i l m a n s o d a n historiaan. Jos et nyt näe, miten maailma on vinksallaan, ok. Uskon, että tulevaisuudessa tulet näkemään. Jotkut eivät ehkä koskaan. Se on sitten tarkoitettu niin.

Ranska on minulle erityinen maa siinä mielessä, että olin siellä yhden kesän Au Pairina. Pariisin kadut ja nähtävyydet ovat minulle tuttuja. Jotenkin olen aina tuntenut Ranskan minulle kotoisaksi paikaksi. Siksi Ranskan tilanne kosketti erityisesti. Mutta tällä kertaa… kamala tunne painoi minua. Kun kone sitten lähti kohti Barcelonaa, olin todella helpottunut.

Barcelonan päässä matkustajilta tarkistettiin tämä kyseinen QR-koodi. Pitiköhän vielä sielläkin näyttää uudestaan negatiivista k-todistusta, en muista. Barcelonassa vaihdoin vaatteet. Se auttoi siihen, etten tuntenut oloani niin nuhjuiseksi. Nukuin kaiken kukkuraksi lentokentällä. Kyllä, toinen yö lentokentällä. Vaikka ei uskoisi, minulla oli kylmä. Oli elokuun alku ja Barcelonan kentällä sai hytistä. Nyt minulla ei ollut vilttiä, johon kääriytyä.

Aamuyöstä tein uudestaan turvatarkastuksen. K-todistusta tarvittiin. Söin aamupalaa lentokentällä ja sitten olinkin jo lähtöportilla valmiina nousemaan Teneriffan koneeseen. Ja kun sitten pääsin Teneriffan koneeseen, olin niin helpottunut. Olin matkalla takaisin kotiin, minun rakkaalle saarelleni. 

Takaisin Teneriffalle

Teneriffan päässä minun piti näyttää negatiivinen k-todistus jälleen. Matkapuhelimen akku oli loppumaisillaan. Sanoinkin lentokentän työntekijälle, että minulla on mahdollisesti akku loppu, enkä ehkä pysty siksi näyttämään todistusta. Mies hymähti iloisesti, että siihen on helppo ratkaisu. Onneksi ei tarvinnut alkaa latailemaan puhelinta, vaan pystyin vilauttamaan koodia. Olin takaisin Teneriffalla. Noh, matka ei ollut vielä kesken, sillä vielä minun piti matkustaa bussilla. Lento oli nimittäin tullut saaren pohjoisosaan ja minä asun etelässä…

Voitte uskoa, kun loppu viimein työnsin avaimen kotioveeni likaisena, nuhjuisena ja väsyneenä, olin… helpottunut! Ja kun pääsin suihkuun ja siitä seuraavaksi sänkyyn nukkumaan, olin kiitollinen, erittäin kiitollinen.

Oletko sinä matkustanut viime aikoina jonnekin? Miten maailman tilanne on vaikuttanut sinun matkusteluun?