sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

GAME OF THRONES/VALTAISTUINPELI –RISUJA JA RUUSUJA

Älä lue, jos et ole nähnyt sarjaa –sisältää tietoa juonesta!
Kuva on lainattu täältä.
Game of thrones on yksi lempisarjoistani, mutta johon suhtaudun hyvin ristiriitaisesti. Silti odotan sen jokaista jaksoa kuin kuuta nousevaa. Aloitin sarjan seuraamisen ihan alusta –tietenkin ja olen seurannut sitä espanjan kielellä.

Game of thrones on sarja, joka saa pohtimaan asioita monelta kantilta. Pitkä matka on tullut kuljettua sarjan mukana. Sarjahan perustuu George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-fantasiakirjasarjaan. En ole kylläkään vielä lukenut kirjoja.  
Kuva on lainattu täältä.
Sarjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Westerosin maanosaan, jossa aatelissuvut käyvät valtataistelua. Uhkaava, todellinen vaara lähestyy kuitenkin kylmästä pohjoisesta. Siellä on suunnattoman suuri jäämuuri, jota vartioi Yövartion veljeskunta. Muurin toisella puolen on tuntematon, kylmä maailma ja taruolentoja. Lisäksi talvi on tulossa…

Tapahtumat alkoivat Talvivaarasta, jonka lordi Ned Stark ja hänen vaimonsa Catelyn saavat vieraakseen itse kuninkaan. Starkeilla on viisi lasta Robb, Sansa, Arya, Bran ja Rickon sekä äpäräpoika Jon Nietos. Kuningas Robertilla on kuningattarensa, Cersei. Tällä on kuitenkin salasuhde oman veljensä Jaimen kanssa. Heillä on myös toinen veli, pienikokoinen Tyrion Lannister. Ned lähtee kahden tyttärensä kanssa maan pääkaupunkiin Kuninkaansatamaan.

Samaan aikaan Viserys Targaryen juonii meren toisella puolen päästäkseen valtaistuimelle. Hän ei epäröi käyttää siskoaan Deanerysia juonensa välikappaleena.

Näistä tapahtumista alkaa kaikki. Ja mielenkiintoista on myös se, että sarjaa on kuvattu Maltalla, Pohjois-Irlannissa, Islannissa ja yllätyksekseni myös Kroatiassa, Dubrovnikissa. Voi, kun olisin tämän tiennyt viime syksynä, kun olin paikan päällä reissussa.

Ruusut
Hahmoja on lukuisia Game of thrones –sarjassa. Näin suuri näyttelijäkaarti on poikkeuksellista. On ihailtavaa, miten jokaisella on oma osansa tarinassa ja miten juoni toisensa perään on punoutunut. Tällaisessa sarjassa ohjaajalla on varmasti ollut täysi työ pitää kaikkia lankoja käsissään.

Sarjan maailma on uskottava, ihmeellinen, mielenkiintoinen, vaikka kaikki on puhdasta fantasiaa.
Seurattuaan sarjaa siihen pääsee sisälle ja henkilöiden kohtalot alkavat kiinnostaa yhä enemmän. Esimerkiksi itseäni kiinnostaa suuresti Jon Nietos. 

Yllättäviä juonenkäänteitä on ollut vaikka kuinka. Sellaisiakin, joita en ollut osannut odottaa. Vai kuka voi väittää, ettei prinssi Obreyn Martellin hirvittävä kuolema yllättänyt?

Käsittääkseni sarja on myös uskollinen kirjoille, korjatkaa jos olen väärässä. Game of thrones on hyvin monitahoinen ja -mutkainen sarja. Se on hyvä, mutta minulle espanjan kielellä seuratessa se on ollut haasteellista ja olen miettinyt, että olisi hyvä katsoa toiseen kertaa sarja läpi ja mieluiten suomeksi.

Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat oikeasti hyviä, jokainen kuin tehty rooliinsa. Omia lempihahmojani ovat Tyrion Lannister. Hahmo on kehittynyt valtaisasti! Juoposta, teräväkielisestä rakastuneeksi petetyksi hupsuksi, joka tuomittiin kuolemaan. Huh, toivottavasti ei kuolisi!
Kuva on lainattu täältä.
Daenerys Targaryen, oikeasti kiltti, hyvä hahmo. Niin kaunis. Ainoa hahmo, joka oikeasti ansaitsisi valtaistuimen.
Kuva on lainattu täältä.
Jon Nietos. Ensin oli mielenkiintoista seurata hänen perhesuhteitaan, sillä hänhän on äpärä. Hän halusi tietää, kuka oli hänen oikea äitinsä, mutta Ned ei ehtinyt sitä paljastamaan. Selviääköhän se koskaan… Sitten hänen seikkailunsa muurin toisella puolen ja miten hän rakastui villiin naiseen Ygritteen. Ja onhan Jon Nietos tietenkin komea! ;)
Kuva on lainattu täältä.
Sansa Stark. Aluksi hän ei ollut kovin mielenkiintoinen. Nyt tuntuu, että hän on kasvanut naiseksi. Mutta millaiseksi?
Kuva on lainattu täältä.
Risut
Kun aloitin sarjan katsomisen, minulle tuli tunne, että se sisältää liian paljon seksiä. Se oli melkein kynnyskysymys jatkaako sarjan seuraamista.

Hahmojen runsaslukuisuus on toki hyvä asia, mutta samalla myös huono. Näin suuren joukon kanssa ei ole päässyt tutustumaan niin syvällisesti hahmoihin kuin toivoisi. Lisäksi juuri, kun hahmo on alkanut kiinnostamaan, niin se kuolee.

Sarjan hahmoista yksi toisensa perään on kuollut mitä kammottavimmilla tavoilla. Nyt viimeisimpänä näin Jon Nietoksen viha-rakkaus kohteen Ygritten kuoleman. Juuri, kun niin mielenkiinnolla odotin, mitä tapahtuisi heidän rakkaustarinalleen… Vaikka Ygritte oli tavallaan paha, kostonhaluinen, näin hänessä jotain hyvää. Olisin halunnut nähdä, miten juttu Jonin kanssa kehittyisi. Olen tavallaan siis pettynyt!

Mikä johtaa toiseen ajatukseen… Eikö tässä sarjassa tapahdu mitään hyvää?! Hahmo toisensa perästä on kuollut; milloin kidutetaan, tapetaan. Kaikki ovat toisiaan vastaan, jopa sisarukset! Petoksia, sotia, hirvittäviä kuolemia, salaisuuksia. Näitä on nähty tarpeeksi. Välillä tarvitaan jotain hyvääkin tapahtuvaksi... Totta kai kunnon tarina pitää sisällään kivikkoisen polun ja kyyneleitä. Mutta myös onnistumisia tarvittaisiin!

Toivoisin, etteivät sarjan tekijät kompastu liiallisella väkivallalla ja petoksilla mässäilyyn. En tietenkään tiedä, miten tapahtumat etenivät kirjoissa ja ne varmasti ohjaavat sarjan lopullisen juonen. Mutta silti… odottaisin nyt jotain hyvää tapahtuvaksi… Sarja alkaa olla niillä rajoilla, että jaksaako tällaista menoa enää katsoa.

Lisäksi sarja tuntuu osittain junnaavan paikoillaan lukuisista juonenkäänteistä huolimatta. Niin milloinkas se talvi olikaan tulossa? Kun siitä niin puhuttiin ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Milloin tapahtuu yhteenotto näiden aatelissukujen välillä vai unohtavatko he keskinäiset valtapelinsä suuremman vaaran edessä?           
Kaikessa synkkyydessään sarja on varmasti jäänyt historiaan.

Mitä mieltä te olette Game of Thrones –sarjasta? Mitkä ovat teidän lempihahmojanne?

post signature

maanantai 2. kesäkuuta 2014

JUTTU, JOKA VEI MATKAHALUT –MELEKEIN

Kun reissaa maailmalla, niin sitä tekee kaikkensa, että matkasta tulee ikimuistoinen ja ettei vain mitään ikävää pääsisi tapahtumaan. Sellaista, joka voisi pilata matkan ja sitä myöten koko loman. Loman, jota on odotettu pitkään ja hartaasti, säästetty rahaa, tehty suunnitelmia ja ladattu mieletön määrä odotuksia. Tietenkin yritän mennä matkoille avoimin mielin, ettei tulisi pettymyksiä, mutta kyllä sitä silti jotain odottaa.

Matkoilta toivon uusien paikkojen näkemistä ja kokemuksia ja mielellään myös ihan kivaa säätä. Matkailu on minulle henkireikä arkeen ja mahdollisuus nähdä ja kokea niin paljon. Niin kävi tälläkin kertaa, mutta valitettavasti ei siinä positiivisessa merkityksessä.

Onkin perin ironista, että olen matkannut monessa kolkkaa, eikä koskaan ole sattunut mitään maata kaatavaa. Kunnes nyt tulin Suomeen…

Matkoillani olen yrittänyt tehdä kaikkeni, mikä tehtävissä on, ettei mitään ikävää sattuisi. Minulla on aina matkavakuutus. Hotellin valinnassa olen tarkka ja saatan käyttää sen etsimiseen tuntikausia. Minulla on ne tietyt kriteerit, joiden perusteella seulon hotelleja ja lopulta päädyn johonkin tiettyyn hotelliin. Erityisen tärkeitä ovat muiden matkailijoiden kirjoittamat arvostelut hotellissa ja hotellin saama pistemäärä. Tähdet ovat yhdentekeviä, jos hotellin saama pistemäärä on ala-arvoinen. 

Väärässä paikassa väärään aikaan
Tulin matkalle Suomeen. Reissuuni oli monta hyvää syytä. Viettäisin muutaman superhauskan päivän ystäväni kanssa minulle uudessa ja tuntemattomassa kaupungissa. Osallistuisin luokkakokoukseen, jossa näkisin viiden vuoden tauon jälkeen entisiä luokkakavereitani. Saisin hyvästellä mummoni, joka on nyt niin huonossa kunnossa, että on ehkä vain päivien kysymys, milloin hän poistuu keskuudestamme. Näkisin perhettäni, sukulaisiani ja kavereitani. Kaikki nuo toteutuivatkin, mutta reissun päällä miulle sattui jotain todella ikävää, varmastikin jokaisen matkailijan pahin painajainen. Ei, se ei ollut koneen myöhästyminen, joka sekin tuli tällä reissulla koettua. Meille ilmoitettiin, että koneessa on tekninen vika ja ettei ole tietoa, milloin päästään lähtemään. Siinä vaiheessa olin vain iloinen siitä, että onneksi tuo tekninen vika huomattiin nyt eikä vasta ilmassa.

Matkailijan painajaisella tarkoitan jotain ihan muuta. En vain odottanut, että se sattuisi Suomessa, suomalaisessa hotellissa. Sen kerran, kun en ollut niin tarkka ja luotin, ettei Suomessa mitään voi sattua. _Tietenkin_ minulle sattui.

Majoituin pari yötä nimeltä mainitsemattomassa hotellissa jossain päin Suomea luokkakokouksen merkeissä. Tuon hotellireissun jälkeen jalkani oli ihan syödyt, kauttaaltaan täynnä punaisia erikokoisia puremia. Puremakohdat kutisivat. Laskin n. 80 paukamaa. Heti, kun pystyin, menin lääkäriin jopa pariin otteeseen ja puremiksihan ne varmistuivat. Kyseessä oli lude, lintukirppu tai pölypunkki. Harmi vain, ettei sitä tuon tarkemmin voinut sanoa.

Menin ihan paniikkiin. Jos se olisi lude, niin jokainen varmasti tietää, että siinä vaiheessa on syytäkin olla paniikissa. Ensimmäiseksi tiedustelin luokkakavereiltani, oliko muilla puremia. Kyllä oli, mutta hyvin vähän ja heidän mielestään itikoiden aiheuttamia. Mutta minun yli 80 puremaa ei todellaan voinut olla itikan, vaan niin kuin lääkäri sanoi, ”joku pedissä ollut olento”. Hoidoksi sain mietoa kortisonivoidetta ja allergialääkettä, joka sisältää antihistamiinia.

Aloitin saunottamisen. Valvoin yötämyöten ja manailin huonoa onneani. Saunotin kaikki mahdolliset reissukamppeet ja tavarat. Vaatteet pesin 60 C-asteessa. Siihen meni päiviä, koska koko matkalaukun ja vaatekaapin sisältö oli käytävä läpi. Höyrykoneella kävin läpi patjan ja sohvan. Mikä homma! Kaiken kaikkiaan tapaus on aiheuttanut todella paljon harmaita hiuksia. Henkisesti tämä on ollut todella raskasta.

Otin yhteyttä hotelliin ja terveystarkastajaan. Hotelli suhtautui minuun aluksi hyvin epäuskoisesti, mutta ottivat asian vakavasti terveystarkastajan käydessä siellä. Asiaa nyt selvitellään ja olen parhaillaan vaatimassa omia oikeuksiani. Alustavissa tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään hotellista ja minä olen ollut ainoa, joka on valittanut. Kaikella järjellä ajateltuna ei tämä ole muualta voinut tulla, koska tämä tuli hotellissa yöpymisien aikana ja sitä ennen oli ihan täysin terve iho jaloissa.Erityisen ikävää tässä on se, että minun iho on niin herkkä, että tästä luultavammin jää ikuiset arvet jalkoihin.

Reissuintoni sai tämän myötä pahan kolauksen ja kirpparisuunnitelmani menivät jäihin kunnes saan terveystarkastajan lausunnon. Näillä näkymin näyttää, ettei se olisi ollut lude, vaan vaaraton lintukirppu. Kuitenkin vielä odotan kauhunsekaisin tuntein, milloin ilmestyy uusi purema. Pienenkin öpykän nähdessäni hyppään melkein kattoon.

En halunnut miettiäkään enää uusia matkoja, vaikka vielä vähän aikaa sitten olin haaveillut meidän menevän Amsterdamiin. Lopulta puolisoni kysyi, josko kuitenkin lähdettäisiin. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Hän ehdotti Roomaa –ikuista kaupunkia. Aloin varovaisesti lukea siitä. Mitä enemmän luin, sitä innostuneempi aloin olla. Myös kavereideni reissusuunnitelmat antoivat pontta. Kyllä minäkin haluaisin päästä reissuun tänä kesänä! Lopulta intouduin tutkimaan hotelleja. Ja mitäpä olenkaan viime päivät tehnyt? Katsellut lukuisia hotelleja ja etsinyt turvallista ja viihtyisää majapaikkaa, jossa olisi jotain persoonallista ja hyvällä sijainnilla. Ehkä tämä tapaus ei vienytkään minun matkahaluja.

Onko teille sattunut matkan aikana jotain ikävää? 
post signature