lauantai 30. marraskuuta 2013

KUN SYKSY TULI VAATEKAAPPIIN

Nyt eletään vielä syyskautta Espanjassa, vaikka itse syksyalkoi aikoja sitten ja talvi alkaa virallisesti joulukuun puolella. Tämän syksyisen postauksen kirjoitinkin jo syksyn alussa, mutta vasta nyt päädyin julkaisemaan...
Syksyllä vaatteissa näkyy synkkyyttä, mutta myös väriloistoa. Näkyy erilaisia värejä. Ehkä ei niin iloisia ja kirkkaita kuin keväällä. Värejä kuitenkin. Syksyn tulo näkyy myös luonnossa. Lehdet ovat lakastuneet, jopa täällä. Katselin harmaan ruskeaa katukuvaa. Vähän ihmisiä kadulla, vaikka tämä on tosi iso kaupunki. Isompi kuin Helsinki ja silti kadulla näkyy päiväsaikaan vain kourallinen ihmisiä ja yöllä ei varmaan ristinsielua. Aikaisempiin vuosiin verrattuna näky on ankea. 

Täällä on kaikesta huolimatta lämmin ja kylämäinen tunnelma! Se on paljon sanottu minulta, joka olen maalta Pohjois-Karjalasta kotoisin ja joka olen ollut töissä tämän espanjalaisen kaupungin keskustassa. Uskomatonta, mutta omalla tavallaan söpöä, miten mummot ja papat tulivat luokseni höpöttelmään kuin oltaisiin tunnettu iät ajat.
Syksy=muutos?
Näin, kun lehti tippui puusta. Se leijui suoraan miun päälle. Ehkä se oli merkki. Nyt on muutosten aika.

Minua on jo pidemmän aikaa kyllästyttänyt oma tyyli. Kaipaan vaihtelua, jotain uutta. Kun tuo lehti osui minuun, tein monta päätöstä. Tein päätöksen olla iloisempi ja onnellisempi. Tein päätöksen alkaa iloita enemmän pienistäkin asioista. Tein päätöksen alkaa parantaa vaatekaapin sisältöä. Viime aikoina on tullut liian usein tunne, ettei ole mitään päälle laitettavaa. Vaikka on. Mutta ne samat vaatteet. 

Pidän klassisesta, yksinkertaisesta tyylistä. Mutta en halua kuitenkaan pukeutua mummomaisesti. Enkä liian hienosti. Enkä liian rennostikaan. En pidä korkokengistä. Tykkään katsella muiden kauniita korkokenkiä, ihastella, miten hyvin muut osaavat kävellä niillä. Haluaisin tykätä korkokengistä, omistaa sellaiset ja osata kävellä niillä. Mutta ne tuntuvat niin hienoilta. Kunnes yksi päivä menin ja ostin ikiomat korkokengät ja aloin käyttää niitä. Siitä lisää tuonnempana!

Syksyssä on parasta, kun saa taas vetää sukkikset jalkaan ja pukea hameita. Omatekoinen hame, josta kirjoittelin täällä, on jo päätynyt käyttöön! Kunpa joskus muistaisin kuvatakin...

Kaipaisin uusia tuulia vaatekaappiin.

Paitaostoksilla
Olenkin käynyt Mangossa ja Cache-Cachessa. Ostin kolme paitaa. Kolme! Yksi on mustavalkoinen, jossa on tosi kiva leikkaus. Uskon sen sopivan monen muun kanssa. En uskonut löytäväni Mangosta mitään. Siellä tartuin neljään erilaiseen vaatteeseen. Sellaisiin, jotka normaalisti olisin ohittanut ja sanonut, ettei tuo ole minua varten. Vaateliikkeissä silmäilen vaatteet nopeasti ja teen valinnan sillä sekunnilla. Nyt muutin strategiaa ja kiersin kunnolla. Edelleen vähän liiankin nopeasti, mutta monen vaatteen kohdalla pysähdyin miettimään, voisiko se olla miun. 
Catche-Cache

Sovituskopissa kokeilin neljää paitaa ja kaksi niistä päätyi ostoskoriin, aika hyvin! Punaisen paidan kohdalla ei liiemmin tarvinnut miettiä, kun osasin perustella itselleni aika hyvin, miksi se käy minulle. Siinä yhdistyivät pirtsakka väri, kiva leikkaus, kaulus ja ilmavuus, jota ei muissa omistamissani vaatteissa ole.
Mango
Toinen ostokseni Mangosta oli tämä harmaa kukkakuvioinen paita. Jotain ihan tyystin erilaista, jota miulta ei varsinkaan löydy. Ja juuri siksi se kiehtoi. Sellaisenaan päällelaitettuna en siitä hirveämmin syttynyt, koska näytti kuin siitä puuttuisi jotain. Kokeilin niinkin hullua yhdistelmää kuin Cache-Cachen paitaa, jolloin tämä kukkapaita näytti ihan erilaiselta. Luultavasti ne kaksi erilaisine kuvioineen ei mätsää yhtään, mutta näytti jotenkin kivalta, leikkisältä. Siinä tuli tunne, että kukkapaidassa on potentiaalia.
Mango
Pitkän aikaa mallailtuani suuren suuren peilin edessä, tein epävarman valinnan ostamalla kukkapaidan. En ole varma, sopivatko nuo kaksi vaatekappaletta toisilleen, enkä kertaakaan ole niitä laittanut käyttöön yhtäaikaa. Molempia olen käyttänyt erikseen ja tykännyt kovasti.

Se oli kuitenkin iso askel minulle. Tästä alkoi operaatio vaatekaappi. Taidan odottaa tammikuun alennuksia, ennen kuin ryntään pää kolmantena jalkana ostoksille.
post signature

torstai 28. marraskuuta 2013

TORSTAIN KUVA

Olen varmaan taas tosi tylsä, kun osallistun Valokuvatorstain haasteeseen –jonka aihe on muuten kultaiset vuodet, luontoaiheisella kuvalla. Mutta minkäs teet, kun pidän niin kovin luonnosta. Valokuva-arkistostani ei löytynyt muutakaan kuvaa, joka sopisi haasteeseen.

Tämä kuva on kuvattu Sorian reissulta Espanjassa, josta kerroin täällä, klik. Kuvaa on muokattu siten, että vain tietty osa kuvasta on värillinen ja loppuosa mustavalkoista. Jotenkin tuo kuva on syksyinen, vaikka se on kuvattu lopputalvesta.

En tiedä millä kriteereillä  päädyin juuri tähän kuvaan. Varsinkaan, kun tämä ei mikään maata mullistava kuva ole, vaan ihan tuikitavallinen maisemakuva. Jotenkin tästä vain tuli sellainen fiilis, joka kuvastaa ajankulkua. Niin kuin vesi virtaa, niin myös aika kulkee. Mustavalkoisuus ja väriläikkä kuvastavat mielestäni menneen ja nykyajan kohtaamista.

post signature

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

VALOKUVATORSTAI –ENSIMMÄISTÄ KERTAA MUKANA!

Valokuvauksesta on tullut yhä suurempi osa elämääni kiitos matkustelun ja bloggauksen. Myös ulkomailla oleskelun myötä olen herkempi ottamaan kuvia kuin jos olisin kotikonnuillani Suomessa. Tätä nykyä kamera tosiaan kulkee lähes aina mukana. Ilokseni olen huomannut, että pientä kehitystä parempaan on tapahtunut.

Valokuvaus ei nimittäin mielestäni ole ollenkaan helppoa! Se, miten näen maailman, ei ole samanlainen linssin takaa. Nähdessäni jonkun upean maiseman, kaivan kamerani esille ja nappaan kuvan tai useamman. Yleensä vain todetakseni, ettei se ole läheskään sellainen, millaisena minä olin maiseman nähnyt.

Näine ajatuksin ajattelin nyt hypätä ensimmäistä kertaa mukaan Valokuvatorstain haasteeseen! Kiitos Nauran auringolle-blogin Matkattarelle, joka vinkkasi tästä mahdollisuudesta!  

Jos oikein intoudun, niin jatkoa on luvassa. Haluaisin joku päivä osata kuvata niin, että ympäröivän maailman kauneus ikuistuisi kuvaan. Niinkuin minä näen sen omin silmin. Se on varmaan helpommin sanottu kuin tehty, ellei jopa mahdottomuus. Yrittänyttä ei laiteta.

Valokuvatorstaihin olin aikaisemmin törmännyt satunnaisesti muissa blogeissa ja aina ihastellut muiden kekseliäisyyttä.

Vaikkei miulla mitään huippukuvia olekaan, niin tällaiseen on mukava ottaa osaa ja toivottavasti kuulla myös teidän ajatuksianne. 

Haaste kuului näin: ” Minkälaisen valokuvan sinä lähettäisit Mars-planeetalle?”
Tämä oli todella kinkkinen aihe! Ensinnäkin, kenelle kuva on? Sattumoisin juuri toissapäivänä olin nähnyt dokumentin, jossa pohdittiin elämän mahdollisuutta Marsissa. No, lähdin liikkeelle ajatuksesta, että jospa siellä vaikka olisikin joku… 

Mitä haluaisin näyttää tälle jollekulle? Ensimmäisenä tulee mieleen luonto, koska se on jotain niin kaunista.

Ryhdyin selailemaan valokuva-arkistojani. Löysin neljä kuvaa, joissa kussakin oli jotain kivaa. Kaikki kuvat on Espanjassa kuvattu. Yksi oli maisemakuva Aragonian luonnosta, lumihuippuisia vuoria, karua luontoa. Toinen kuva oli merimaisema Teneriffalta, jossa maa ja meri kohtasivat. Kolmannessa kuvassa näkyi sateenkaari, myöskin Teneriffalla kuvattu. Neljännessä oli vesiputous, kuvattu Monasterio de Piedrassa.
Päädyin sateenkaareen. Mielestäni se on yksi upeimmista ilmiöistä maailmassa. Yksinkertainen, mutta silti aina niin uskomattoman kaunis.
post signature

perjantai 22. marraskuuta 2013

POSTAUSTOIVEITA?

Blogini perustamisesta on kulunut jo lähemmäs toista vuotta. Olen edelleen kirjoittamisesta yhtä innostunut kuin alkuaikoina. Kirjoittaminen on ollut todella mukava harrastus, jota on tehnyt mielellään. Joskus haaveilin toimittajan ja kirjailijan ammatista.

Miulla on ollut haaveena jo pidemmän aikaa aloittaa oman kirjan tekeminen (pöytälaatikkoon). Kokea kirjoittamisprosessi. Kirjoittaminen on niin erilaista verrattuna sarjakuvien tekemiseen. Miulla olisi jo aihe valmiina. Näin joskus melko mielenkiintoisia unia ja kirja perustuisi niihin. No, en vain vielä ole saanut aikaiseksi aloittaa. En tiedä, miten. Kerran jo aloitin yhden kirjan kirjoittamisen, mutta sitten tuli umpikuja ja en tiennyt miten jatkaa tarinaa. Ja siihen se sitten tyssäsi.
 
Tänne blogiinkin tekisi mieli kirjoitella useammin! Aikaa vain ei ole aina tarpeeksi. Ja pakko myöntää, että viime aikoina pää on lyönyt tyhjää kaiken kiireen keskellä.  Joitakin postausideoita miulla on liittyen Espanjaan ja Zaragozaan. 

Tulossa ”jossain vaiheessa” (jep, en uskalla luvata milloin) postaus, jossa esittelen joitakin helmipaikkoja ihanasta kotikaupungistani. Työn alla ovat myös postaukset e-kirjasta ja siitä, kun ostin nyt itselleni korkokengät. 8 vuoden tauon jälkeen! Sekä eräästä 100-vuotiaasta kasvista, joka on kulkenut sukupolvelta polvelle.

Ajattelin kysyä, mitä TE haluisitte lukea? Onko teillä joitakin kysymyksiä vaikkapa Espanjaan ja täällä asumiseen liittyen? Haluaisitteko lukea enemmän kuulumisia, tavallista elämää Espanjasta? Vaatejuttuja? 

Olen kovasti viime aikoina nähnyt vaivaa tyylini parantamiseksi/muuttamiseksi, joten siitä voisin kirjoittaa jotain. Joitakin uusia vaatteita on tullut vaatekaappiin. 

Hassua kuinka olen aloittanut monet postaukset. Mutta sitten juuri ennen julkaise-napin painamista olen jänistänyt ja jättänyt koko tekstin julkaisematta. Keksimättä edes kunnon syytä miksei. Ehkä pelko siitä, ettei aihe ole kovinkaan kiinnostava ja niin ollen, kukaan ei jaksaisi lukea? 

Kenties olen liian kriittinen omia postauksiani kohtaan. Haluan kirjoittaa tarinoita. Tuottaa tekstiä, jota on ilo lukea ja panostaa valokuviin. Haluan postauksieni olevan sopivan pituisia, ei liian pitkiä ja jaarittelevia. Juuri nyt miusta tuntuu, että jaarittelen! Ei näin… :D Erityisen ilahtunut olen kommenteistanne, joita on aina niin kiva saada!

Blogini on varsinainen sekamelska, koska minua sattuu kiinnostamaan eri aiheet laidasta laitaan, enkä kuitenkaan ole yhteenkään aiheeseen pyhittäytynyt täysin. Pidän elokuvista ja kirjoitan tännekin mielelläni niistä, mutta en halua täyttää blogia pelkästään elokuva-ja sarja-arvosteluilla sekä promotilaisuuksilla. Elämässä on paljon muutakin!

Nyt teillä on mahdollisuus vaikuttaa blogin sisältöön, joten laitattehan kommenttia!  
                                                                 
post signature

tiistai 19. marraskuuta 2013

SEIKKAILU PORTAVENTURASSA

Se oli perjantai-iltapäivä, kun lähdimme reissuun autolla. Oli tarkalleen ottaen kello 18.30, mutta tuntui kuin se olisi ollut todellisuudessa paljon enemmän. Kiitos pimeyden, joka oli laskeutunut kaupungin ylle. Miten ihmeellistä, että Espanjassakin pimeys tulee näin aikaisin!
Suuntasimme kohti rannikkoa, jossa meitä odottaisi ikimuistoinen viikonloppu PortAventurassa. Ja sitä se olikin kaikin mahdollisin tavoin… 

PortAventura on valtava huvipuisto, jossa on lukuisia, huikeita laitteita. Viime vuonna siellä kävi n. 3 540 000 henkeä, mikä tekee siitä Espanjan eniten vieraillun puiston. Henkilökohtaisesti PortAventura on miulle se paras huvipuisto. 

PortAventuraa kehitetään koko ajan ja vuosittain sinne on tullut laiteuutuuksia. Kuten Shambhala viime vuonna… Shambhala on tarunhohtoinen kuningaskunta, rauhan ja hyvinvoinnin tyyssija. Minä lähdin tuolle tutkimusmatkalle… Menin Euroopan korkeimpaan vuoristorataan (76 m), jossa on Euroopan suurin vuoristoradan lasku (78 m) ja jossa nopeus ensimmäisen alamäen kohdalla on jopa 134 km/h. Olin kauhusta jäykkä ja kiljuin. En uskaltanut mennä enää toista kertaa… 
China
Kuvassa kaksi vuoristorataa, Shambhala (harmaa) ja Dragon Khan (punainen).
Sattumalta PortAventurassa oli eräs ystäväpariskuntamme, joten kiersimme puistoa porukalla. Muut menivät vielä useampaan otteeseen Shambhalaan. Sää ei suosinut ekana päivänä, vaan aurinko kiersi meidät melko kaukaa. Vettä tuli kuin saavista. Siksi ei ollut suurempia jonoja, mutta toisaalta osa laitteista oli suljettuina.

Kiersimme puistoa, jossa alueet vaihtuvat teeman mukaan. Sieltä löytyy Välimeri, Polynesia, Kiina, Meksiko ja Villi Länsi (SesamoAventura myös, mutta se on suunnattu lapsille). Meillä oli tuuria ja saimme hotelliksi PortAventuran, josta pääsee suoraan sisälle puistoon. Ystäväpariskunta puolestaan majoittui Hotelli Golden Riverissa, josta on myös suora sisäänkäynti puistoon. Hotellit El Paso ja Caribe sijaitsevat hieman kauempana. Olimme todella kiitollisia kohdallemme osuneesta hotellista, sään ollessa, mitä oli.
PortAventura -hotellista
PortAventura-hotellista
Seuraavana päivänä ei onneksi enää satanut ja loppujen lopuksi kävimme kaikki kiinnostavimmat laitteet läpi. Näimme myös esityksiä, joista nautimme täysin siemauksin. Erityisesti Pasaje Rec, jossa kiersimme Rec-elokuvien innoittamissa näyttämöissä. 
Mediterrània, kuvassa näkyy osittain Furius Baco.

Polynesia
Far West
Itse Halloween –teema oli melko heppoinen. Toki, puisto on iso ja on varmasti vaikea koristella sitä. Jos sitä kuitenkin mainostetaan kyseisellä teemalla, niin olisin odottanut enemmän. Enemmän koristuksia, näyttelijöitä puistossa säikyttelemässä vierailijoita… Enemmän Halloween –tunnelmaa! Nyt tuli tunne, että puiston aukioloaikaa on haluttu laajentaa suuremman kävijämäärän toivossa. Tätä aikaisemmin olin kuullut paljon positiivista palautetta PortAventuran Halloweenista, joten kieltämättä miun odotuksetkin oli korkealla.

Reissu oli joka tapauksessa tosi kiva –säästä ja heppoisesta Halloween-teemasta huolimatta. Pääsimme juuri niihin laitteisiin, joihin halusimmekin. Kotimatkalle lähdimme iltapäivällä. Taas kerran yhtä kokemusta rikkaampana.
post signature

maanantai 18. marraskuuta 2013

MIUN MATKAKARTTANI –HAASTE

Toteutin oman matkakarttani Miss Bubble –blogin Satun muistaessa minua tällä haasteella. Kiitos!

Oli hauska ruksata ne maat, joissa olen käynyt ja nähdä se prosentteina. Sain vaatimattomat 7%. Vielä on paljon näkemistä tässä suuressa maailmassa, jossa itse on niin pieni.

Rakastan matkustamista, onhan se on yksi suurimmista iloista elämässäni. Se, että saa nähdä ja kokea ympärillä olevaa maailmaa, tutustua uusiin ja erilaisiin kulttuureihin. Nähdä kaunista luontoa, sen monimuotoisuutta ja hämmästyä kerta toisensa jälkeen. Maailma on niin kaunis. 
On vaikea sanoa vain yhtä suosikkipaikkaa, kun ihania paikkoja on ollut niin monia. Jokaisessa on ollut puolensa. Jotain kaunista, unohtumatonta. 

Espanjassa olen saanut nähdä ja kokea huikean paljon, joten se tulee väistämättä ensimmäisenä mieleen. Kanarian saaret. Barcelona. Madrid. Cordoba. Granada. Sevilla. El Escorial. Avila. Soria. Salou. Tarragona. Ne lukuisat pienet espanjalaiskylät, joissa olen vieraillut. Sekä tietenkin tämän hetkinen kotikaupunkini Zaragoza.
Viimekertainen matkani ulkomaille on vielä tuoreessa muistissa. Se suuntautui Budapestiin Unkarin maalle ja sieltä aina Kroatiaan asti, Zagrebin kautta Dubrovnikiin. Plitvicen kansallispuisto oli sen matkan yksi kohokohdista. Budapest oli kerta kaikkiaan upea kaupunki. 

Eilen puolestani palasin PortAventuran –reissulta, josta lisää tuonnempana. 

Aina ei tarvitse mennä kauas tai matkustaa maailman ääriin. Omilla kotikulmillakin voi olla mielenkiintoisia paikkoja tutkittavaksi. Täällä Zaragozassa olen tutustunut moniin paikkoihin. Olen käynyt museoissa, puistoissa, katedraalissa, kirkoissa, Expo 2008 maailmannäyttelyssä, Aljaferian palatsissa ja lukuisissa näyttelyissä. Viimeksi vierailin elokuvafestivaaleilla, josta kerroin täällä klik. Zaragozassa myös arkkitehtuuri on kaunista. Erityisesti casco antiguo!

Näkemistä on riittänyt. Monesti olen törmännyt zaragozalaisiin, jotka kuitenkin kummaksuvat: ”mitä näkemistä täällä muka on? Kaupunkihan on nähty parissa päivässä!” Kuulostaa kovin suomalaiselta! Suomalaiset niin kovin usein vähättelevät, suorastaan lyttäävät omaa kotipaikkaansa. Sen sijaan voisi nähdä ne hyvät puolet, koska jokaisessa paikassa on varmasti jotain hyvää. 

Zaragoza perustettiin n.2000 vuotta sitten ja sitä nimitetään neljän kulttuurin kaupungiksi. Tänne ovat jättäneet jälkensä roomalaiset, muslimit, juutalaiset ja kristityt. On siis mahdottomuus, ettei täällä olisi näkemistä!

En tiedä, minne seuraavaksi menen matkalle. Mieli tekisi mennä jonnekin oikein kauas. Ja ainakin haluaisin nähdä Espanjaa lisää, kuten vaikkapa ne kyläpostauksessa mainitsemani kylät. Ulkomaista kohdelistallani ovat Kuuba, Skotlanti, Uusi-Seelanti, Japani, Yhdysvallat, Italia, Norja, Islanti ja ylipäätänsä Etelä-Amerikan maat.

Haluaisin nähdä matkakartan seuraavalta blogilta: Nauran auringolle ja kaikki muut, jotka ette ole tätä vielä tehneet! Huikatkaa blogissani osallistumisestanne, jotta voin käydä tutustumassa matkakarttaanne. :)


Haasteen idea on yksinkertainen:

1. Näytä matkakartan (Travbuddy tai vastaava) avulla missä maissa olet käynyt ja paljonko se on prosentteina.

2. Kerro, mielellään perusteluineen, mikä tai mitkä vierailemistasi maista ovat olleet suosikkejasi.

3. Paljasta vielä se maa (tai kaupunki), johon et ole vielä päässyt matkustamaan, mutta johon pääsystä haaveilet.

4. Kiitä sitä boggaajaa, jolta olet haasteen saanut ja vinkkaa myös Casa Volmariin omasta matkakartasta, jotta voin käydä siihen tutustumassa. http://casavolmari.blogspot.fi/

5. Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa.

post signature