keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

MIELENKIINTOINEN NAVARRA

Navarra on yksi Espanjan itsehallintoalueista ja sijaitsee maan pohjoisosassa Ranskan rajalla naapureinaan Baskimaa-, Aragonia- ja La Rioja –itsehallintoalueet. Alueen pääkaupunki on Pamplona, jonne päätimme mennä pidennetyn viikonlopun viettoon löydettyäni erinomaisen tarjouksen Weekendesk -sivustolta.

Todella edullisen hotellihuoneen hintaan sisältyi runsaat aamupalat, visiitit viinikellarissa ja Oliten palatsissa sekä pullo viiniä.
Meillä ja tosiaan aragonialaisilla oli pidennetty viikonloppu syystä että San Jorge, Aragonian päivä, osui juuri sunnuntaiksi. Jos mikä tahansa juhlapäivä osuu sunnuntaiksi, niin silloin se siirtyy maanantaille.
 
En ollut koskaan käynyt Navarassa. Enkä viinikellarissa. Enkä Oliten palatsissa. Myöskään Pamplona ei ollut tuttu entuudestaan. Näin ollen tällä reissulla kaikki oli minulle aivan uutta.

Zaragozasta on matkaa Oliteen noin 130 km ja Pamplonaan puolestaan 180 km. Periaatteessa voisi siis vielä puhua lähimatkailusta.

Matkaan lähdimme autolla ja olimme katsoneet sellaisen reitin, ettei tietulleja osuisi kohdalle. Seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota autoillessa Espanjassa. Moottoritiet ovat Espanjassa hyvässä kunnossa ja säästävät monesti aikaa, mutta niiden käyttö on maksullista. Kannattaa siis muistaa, että aina on olemassa vaihtoehto ja voi ajaa teitä pitkin, joiden käytöstä ei veloiteta erimaksua.


Viinikellarissa
Saavuimme Oliten kylään. Siellä meille oli varattu visiitti viinikellarissa, joka on Navarran toiseksi vanhin. Se on perustettu vuonna 1913. Oppaana toimi vanhempi mieshenkilö, joka oli selvästi innostunut viininvalmistuksesta ja näytti tiloja. Kunnes tulimme valtavan suuren munanmuotoisen viinitynnyrin kohdalle.

Opas kertoi, että tässä vaiheessa yleisö pitää häntä hulluna, mutta samaan hengenvetoon painotti, ettei ole keksinyt mitään päästään tai lukenut Wikipediasta. Siinä vaiheessa alkoi tuntua, että nyt ollaan jännän äärellä.

Ensinnäkin munanmuotoinen viinitynnyri on harvinaisuus. Niitä on maailmassa vain alle 20 kpl ja Espanjassa ainoastaan kaksi. Ranskalainen yhtiö valmistaa viinitynnyrin ja sen tekemiseen menee vuoden päivät. Toinen vuosi hurahtaa viinin valmistuessa tynnyrin sisällä, jonka jälkeen se pullotetaan ja viedään myyntiin nimellä ”Ovum”.  

Tämän muotoinen tynnyri edistää viinin luonnollista valmistusprosessia, mutta sen lisäksi siinä tapahtuu varsin kummallinen ilmiö, jolle ei ole keksitty selitystä tähän päivään mennessä. Varmaa on vain se, että munasta tullut viini on ensiluokkaista ja yllättää maullaan viinin ystävät.

Viinin ollessa munanmuotoisessa tynnyrissä, alkaa neste liikkua ympyrää. Tuloksena syntyy harvinainen viini -jopa maailman mittakaavassa! Nestettä pitää olla vähintään se 600 litraa, muuten ilmiö ei toimi. Se ei myöskään tapahdu tavallisessa viinitynnyrissä.

Vitriviuksen mies, Leonardo Da Vincin versio lienee se kaikista kuuluisin, esittää miestä täydellisine mittasuhteineen ja esille tuli myös numero áureo. Luonnossa kaikki mittasuhteet ovat tasapainossa ja täydellisiä, jopa ihmispäätä myöten. Ehkä siksikin munanmuotoisessa valmistunut viini on… täydellistä?


Oliten palatsi
Jatkoimme Oliten kylään tutustumista. Vanha kaupunginosa on koko kylän parasta antia, jonka kruunasi opastettu kierros Oliten palatsissa.

Kyseessä on nimenomaan palatsi, sillä se palveli Navarran kuningaskunnan hovin asuinpaikkana. Siitä on käytetty myös nimitystä Oliten linna. Palatsin ja linnan ero on kuitenkin se, että linna rakennetaan puolustusta varten, kun taas palatsissa asuu kuningaskunnan hoviväki.

Niin tai näin, rakennus oli kuin suoraan sadusta! Se ei ollut mitenkään yhtenäisen näköinen, vaan jokainen kolkka tai torni oli erilainen, toinen toistaan viehättävämpi tai erikoisempi. Kierreportaita oli paljon.

Kuningattarelle piti saada puutarha, joten sitä kannattelemaan tehtiin suuri sali, mutta salille itsessään ei ollut käyttöä. Keskellä linnaa kasvaa puu ja legendan mukaan sen on siihen istuttanut itse palatsin rakennuttaja Carlos III. Todellisuudessa puu on vanha, muttei ihan niin vanha.

Palatsi on vaikuttava ja toista samanlaista ei tule vastaan. Se on monen eri palatsin ja linnan taidonnäyte yhdessä paketissa. Carlos III tykkäsi matkustaa ja paljon. Ranskassakin hän saattoi viipyä matkalla parisen vuotta ja imi vaikutteita ja ideoita, jotka sitten kopioi omaan palatsiinsa. Rakennusprosessi kesti kaiken kaikkiaan yli 20 vuotta.

Palatsi näyttää myös ihan liian täydelliseltä. Syystä, että sitä on restauroitu reippaalla kädellä. Restauroimisessa on kuitenkin tehty selkeä pesäero vanhan ja uuden välillä.

Tänä päivänä Oliten palatsi onkin tunnettu matkailukohde –eikä suotta. Se todellakin on tutustumisen arvoinen!








Pamplona ja baskiksi Iruña
Oliten jälkeen menimme Pamplonaan. Tosin tässä vaiheessa reissu sai dramaattisemman käänteen, sillä mies ei voinut hyvin ja mietimme, onko edessä sairaalareissu. Onneksi se meni ohi ja pääsimme Pamplonaan ehjin nahoin. Oikeastaan hotellimme sijaitsi Noáin -kylässä Pamplonan kupeessa, kahdeksan km päässä kaupungista.

Hotellista minulla on vain hyvää sanottavaa. Aamupala oli runsas ja mikä parasta, siellä sai aitoa appelsiinimehua suoraan appelsiineista puristettuina.

Syntymäpäivänäni tutustuimme Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin.
Mitä tehdä Pamplonassa?
Ensinnäkin ihan ensimmäiseksi kannattaa mennä matkailuneuvontaan, jossa saa kartan kaupungista. Siitä on hyvä aloittaa.

Pamplona on kuuluisa heinäkuussa järjestettävästä San Fermín –juhlasta, jota on vietetty vuodesta 1922 lähtien. Sen kenties kuuluisin ohjelmanumero on juurikin härkäjuoksu, jossa ihmiset juoksevat 849 metrin pituisen pätkän. Niinpä me aloitimme tekemällä ”härkäjuoksun”.

Härkäjuoksun aloituspisteessä näkyy paikka, jossa härkiä säilytetään kesätapahtuman aikaan. Reitin alkupuolella on myös kohta, jossa pyydetään siunausta matkan varrelle. Ja sitä härkäjuoksuissa todellakin tarvitaan! Loukkaantumiset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, eikä myöskään kuolemantapauksilta ole vältytty, joskin ne ovat äärimmäisen harvinaisia (16 kuolemantapausta).
Siunausta pyytämässä.

Meillä oli myös tuuria, sillä näimme tanssiesityksen, jossa ihmiset tanssivat perinneasuissa. Vierailimme myös karkkikaupassa… Mukaan tarttui poksahtelevia karkkeja, jotka kirjaimellisesti poksahtelevat suussa!
Kiertelimme ympäri vanhaa kaupunginosaa ja lopulta tutustuimme Ciudadelaan, joka on linnoitus ja Pamplonan tärkein nähtävyys.

Lopuksi oli ihan pakko päästä vierailemaan kuuluisaan kahvilaan, joka on perustettu vuonna 1888 ja jossa kuuluisa yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway vieraili usein.

Sattumalta näin suomalaisten seurueen, mutta ei tullut huikattua mitään. Keskityin nauttimaan kahvilasta ja sen ainutlaatuisesta ilmapiiristä ja hyvästä seurasta.

Jos jonnekin Ernest Hemingway on jättänyt jalanjälkensä, niin Pamplonaan ja etenkin Café Iruñaan. Kahvilassa on säilytetty vanhan ajan sisustus ja siellä on aitoa historian havinaa. Lisäksi se on kohtuuhintainen. Ehdottomasti paikka, joka kruunasi Pamplonan visiittimme.
Kotimatka
Eilen lähdimme kotimatkalle, mutta ennen sitä päätimme koukata paikassa, jonka opas oli maininnut opastuskierroksella. Ujué. Keskiaikainen kylä, joka on mainittu joskus jopa yhdeksi Espanjan kauneimmista kylistä. Halusimme käyttää tilaisuuden hyväksi ja koukata paikan päällä.

Matkalla Ujuéen poikkesimme San Martín de Unx –kylässä. Myös se on keskiaikainen kylä ja asukkaita 370 henkeä, mutta paikka vaikutti oikeasti melko hiljaiselta. Palveluita ei juuri ollut.
San Martín de Unx.
Matka kiemurtelevaa tietä pitkin seuraavaan kohteeseen huikeiden maisemien äärellä oli sinänsä jo seikkailu.

Ujué vaikutti paljon eloisammalta, vaikka asukkaita siellä on vain n.180. Näimme paljon lampaita. Näimme kirkon, josta oli jäljellä vain perustukset, mutta jonka ympärillä pyöri puolentusinaa työmiestä. Ilmeisesti olivat laittamassa teitä kuntoon. En usko, että ainakaan kirkkoa ehtivät restauroida seuraavalle turistikaudelle.

Kiertelimme Ujuén keskiaikaisilla kapeilla kaduilla. Ihastelimme huikeita maisemia. Katsoessa yhteen suuntaan, näkyi Moncayo. Katsoessa toiseen suuntaan, näkyi Pyreneet. Korppikotka liiteli niin lähellä, että suu pyöreänä jähmetyin vain tuijottamaan sitä.
Ujué.
Ujué.
Ujué.

Lopuksi halusimme jotain juotavaa, koska oli niin kuuma päivä. Menimme kahvilaan, jossa oli myös matkamuistomyymälä. Tuliaisiksi ostimme leipää.

Kaiken kaikkiaan tämä reissu oli yksi parhaimmista koskaan! Suosittelen kaikille vastaavanlaista reissua ja hyödyntäkää ihmeessä Weekendesk –sivustoa. Oli mukava viettää syntymäpäiviä muualla, mutta tätä kirjoittaessa tulin yllätetyksi synttärilahjalla. Sain lahjaksi Ernest Hemingwayn kirjoittaman Fiesta –kirjan.

Oletko sinä vieraillut jossakin näistä paikoista?
post signature

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

VASTUSTAMATON TARJOUS

Minulla on kohta syntymäpäivät. Yleensä syntymäpäivien aikaan olemme lähteneet jonnekin. Myös tänä vuonna sillä erotuksella, että olisimme menneet asumattomaan taloon keskelle ei mitään.

Luonnon rauhaa ilman nykyajan mukavuuksia ja mikä parasta, saisimme majoittua ilmaiseksi. Mökkeilyä parhaimmillaan. Näin maalailin tulevaa reissua mielessäni.

Kunnes syntymäpäivät alkoi häämöttää uhkaavasti. Ja ajatus mökkeilystä alkoi ahdistaa! Ensinnäkin koko kylä on oikeasti Jumalan selän takana, eikä siellä ole yhtään mitään. Ei edes kauppaa. Ihmisiä asuu ympärivuotisesti ehkä viisi henkeä. Myöskään talossa ei ole mitään ja olisi pitänyt raahata kaikki oliiviöljystä lähtien.
Niinpä päädyin tutkimaan erilaisia lähimatkoja. Ja kuinkas ollakaan… Vastaan tuli vastustamaton tarjous. Se oli niin hyvä, että lopulta suostuttelin miehen mukaan. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että ensin ostin ja vasta sitten kysyin. Tarjous oli nimittäin niin hyvä ja olen aivan täpinöissäni tulevasta reissusta!

Lähtökohdat täydelliselle matkalle on olemassa. Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.

Ensi viikolla palaan blogiin matkakuulumisten kera. Olkaahan siis kuulolla! Vielä en paljasta kohdetta, mutta pitäkää peukkuja, että reissu sujuu hyvin!
post signature

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

PÄIVÄRETKI

On taas se aika vuodesta. Kevät, pääsiäinen ja muutama vapaa. Mitä tehdä silloin?

Moni espanjalainen lähtee matkalle tai omaan kyläänsä. Me päätimme lähteä luontoon –jälleen. Viimevuotinen pääsiäisretki oli niin onnistunut, että tänäkin vuonna teki mieli lähteä. 

Päiväretkeilylle on monta hyvää syytä, kun taas kauemmaksi matkaamiseen ei. Pääsiäisen aikaan Espanjassa hinnat ovat pilvissä. On ruuhkaa, menit sitten autolla tai jotenkin muuten. Kansa on juhlahumussa. 
 
Niinpä ajatus luontoon menosta tuntui harvinaisen hyvältä. Luontoa tulee arkena nähtyä ihan liian vähän. Kaupungissa, kun elämme. Sanomattakin lienee selvää, ettei ajatus muutamasta vapaasta neljän seinän sisällä tuntunut houkuttelevalta.
Enää piti siis valita vain kohde. Minne mennä? Aragoniassa mahdollisuudet retkeilyyn ovat lukemattomat. Täältä löytyy Pyreneiden vuoristo. On kansallispuistoja, retkeilyreittejä ja yksinkertaisesti; menet minne menet, paikka on täynnä upeita maisemia. Ja sitten on Monasterio de Piedra

Sinne olisin niin halunnut mennä yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että siellä on aivan liikaa muita. Niinpä minun piti keksiä joku muu kohde. Sen valintaan vaikutti myös ajankohta, jolloin lumisade saattaa vielä yllättää. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: et halua joutua lumipyryyn kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä ilman talvirenkaita! 

Kysyin myös espanjalaisilta kavereiltani vinkkiä. Sainkin lukuisia hyviä ideoita, joskin osa oli jo entuudestaan tuttuja. Peräti kaksi kaveria vinkkasi sellaisesta paikasta kuin Nacimiento de Pitarque. Netissäkin sitä suositeltiin. Matka ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman pitkältä, reilu 160 km Zaragozasta. 
Kysyimme myös yhtä kaveria mukaan, mutta hän ei innostunut. Niinpä lähdimme retkelle kaksistaan. 

Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan parhaimmasta päästä GPS-sekoiluiden myötä ja niin tuli tehtyä pitempi lenkki kuin olisi ollut tarpeen. Kaiken lisäksi loppupuolella tie oli erittäin haastava, niin kapea ja mutkainen ja jokunen pätkä huonossa kunnossa. Minulla taas oli aivan kamala pissahätä, joten soppa oli valmis. 

Kun loppuviimein pääsimme itse kylään, yllätyimme siitä, miten paljon siellä oli autoja ja ihmisiä. Hyvä, kun löysimme parkkipaikan. Heti autosta päästyä otimme suunnan lähimpään baariin. Vessa –ja juomatauko. 

Kun odotin baarin terrasilla yksinäni, pölähti yhtäkkiä olan takaa mies ja huikkasi: “Hei, muistatko minut?!”. Hyvä etten tipahtanut tuolilta. Hän oli miehen kaveri, ei siis sama, jota olimme kysyneen mukaan, vaan eri. Oli uskomaton sattuma löytää tuttu juuri siitä paikasta ja juuri sillä kellonlyömällä. Vedet silmissä naurettiin, että kylläpä maailma on pieni.

Mieskin yllättyi, kun lopulta tuli paikalle. Oli ihmetellyt kenen kumman kanssa juttelen. 

Lähdettiin sitten kolmistaan tutustumaan Pitarque –joen synty –nimiselle reitille. 

Nacimiento de río Pitarque 
Pitarque –kylästä on selkeästi ohjattu, mistä reitti alkaa. Täytyy siis tavallaan kulkea kylän läpi ennen kuin itse patikkareissu pääsee varsinaisesti starttaamaan. 
Taivaalla voi bongata korppikotkia. Vasemmalla puolella näkyy vehreä laakso, jota reunistavat karut kalliot ja jossa kiemurtelee Pitarque –joki. Reitin varrella on pari kohtaa, jossa jokea pystyy ihastelemaan lähietäisyydeltä nähden samalla pieniä vesiputouksia.


Lopulta tulimme reitin loppusuoralle, jossa joki oikein kuohusi. Vesi oli matalammalla kuin normaalisti, sillä pystyi näkemään uomia, jotka vesi on ajan saatossa hionnut muotoonsa. 

Koska emme enää tohtineet jatkaa aivan loppuun, päätime syödä. Reitin aivan loppuun meneminen olisi vaatinut jo aikamoista seikkailuhenkeä. Olisi pitänyt ylittää vesiosuuksia ja kiipeillä kalliolle.
Sen sijaan ruokailun jälkeen menimme toiselle puolelle jokea, josta näimme kuvassa olevan vesiputouksen.
Sitten palasimme samaa reittiä pitkin kylään ja kotimatka alkoi. Taivaalla aurinko piirsi todella huikeat auringonsäteet ja se päivä todellakin tuntui Pitkäperjantailta.
 Mitä sinä teit pääsiäisenä? Pidätkö patikoinnista?
post signature

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

AIKUISTEN YSTÄVÄKIRJA

Kiitos haasteesta, Laura. Vihdoinkin sain tämän tehtyä!
Nimeni on Asta.

Jotkut tosin kutsuvat minua Astita. Tai täällä blogissa Vivi. :)

Olen syntynyt vuonna 1986, eli olen siis mielestäni ylittänyt yhden rajapyykin elämästäni.


Lapsuuskotini langallinen numero: Ei tietoa.


Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Viulisti, kirjailija tai arkeologi.


Mutta isona minusta tulikin: Matkailualan restonomi, joka on työskennellyt museoissa ja näyttelyissä, ollut extrana elokuvissa, työskennellyt tarjoilijana, hoitoavustajana ja monessa muussa hommassa. Tällä
hetkellä olen yrittäjä, jolla on oma henkilökohtainen projekti. Olen myös taiteilija, joka piirtää omaa sarjakuvaa sekä kirjoittaja, joka julkaisee ensimmäistä kertaa toukokuussa.

Täydellinen puoliso: Täydellistä ei olekaan, mutta minulle hän on mieheni eli sellaisena kuin hän on.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Kirjoittaisin ja panostaisin enemmän henkilökohtaiseen projektiini.

Harrastan nyt: Lukemista ja kirjoittamista.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: En kuuntele Spotifyta. Tosin kuuntelen silloin tällöin Yle X:ää älypuhelimella. Etenkin silloin, kun siivoan...

Noloin teeveeohjelma josta pidän: The last man on Earth.


Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Pizzat ja lasagnet.


Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: olen surullinen. Tai iloinen.
Lapsuuteni lempilelu: Nukkekoti.

Lempilelu nykyään: Tietokone. Kännykkä.


Salainen paheeni: Napostelu.


Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Sotkuisuus, en vain osaa pitää järjestystä yllä (paitsi työpaikalla ja keittiössä).


Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Et voi muuttaa menneisyyttäsi tai korjata virheitäsi, mutta voit vaikuttaa, millainen olet nyt ja tulevaisuudessa. Opi virheistäsi. Älä murehdi menneisyyttä, vaan elä tässä hetkessä. Nauti  elämän pienistä asioista ja ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on, sen sijaan kuin miettisit, mitä sinulla ei ole.  Tee aina parhaasi. Tartu tilaisuuksiin, joita maailma tarjoaa.

post signature