maanantai 16. heinäkuuta 2018

BLOGIYSTÄVÄKIRJA


Menninkäisen blogista bongasin blogiystäväkirjan ja päätin ottaa kopin. 

Bloggaajan nimi: Vivi Vinna

Blogin nimi: Vivi Vinna Journal

Ikä / blogin ikä: Olen jo 32 –vuotias, ja blogilla on puolestaan kuusi vuotta.

Aikaisemmat blogit: Ei kannata mainita, ei siis mitään mainitsemisen arvoista. 

Miksi aloitit bloggaamisen? Kirjoittamisen ilosta! Halusin kirjoittaa. Nyt olen huomannut, miten hyvä asia se on ollut, että on tullut taltioitua otteita elämästä.

Mistä aiheesta postaat mielelläsi? Matka –ja kulttuurijutut ovat omaa sydäntäni lähellä. 

Mistä aiheista et postaa mielelläsi? En haluaisi tehdä sellaisia ”sekasilli”postauksia, vaikka niitäkin tulee tehtyä. Mietin myös tarkkaan, mikä on liian henkilökohtaista ja mistä ”uskaltaa” kertoa. Olen kuitenkin uskaltanut kertoa vaikeimmistakin asioista, kuten erosta.
Blogistani tulee isona: Toivottavasti blogi pysyy ulkosuomalaisena, mutta… Jääköön tulevaisuus mysteeriksi. Blogi kuitenkin tulee jatkumaan. Yksi tai ehkä kaksi kertaa on ollut lopettaminen mielessä, mutta eihän siitä tulisi mitään.
Kuinka kriittinen olet omaa blogiasi kohtaan? Teen blogia rennolla otteella, joten täällä blogissani olen itseäni kohtaan armollinen, enkä ota tätä mitenkään vakavasti. Postauksetkin haluan kirjoittaa pilke silmäkulmassa, koska sellainen minäkin olen livenä.
Mitä tapahtuu blogisi kulissien takana? Työskentelen mielenkiintoisissa paikoissa ja olen monessa mukana. Opiskelen ja kirjoitan.
Blogin kautta olen saavuttanut: Olen tullut paremmaksi kirjoittajaksi. Suomen kieli pysyy yllä kivasti blogin avulla.
Blogisalaisuutesi: En ole kertonut kavereilleni bloggaamisharrastuksesta. Jotkin ystävät tietävät, mutta silloinkaan he eivät välttämättä tiedä minkäniminen blogini on. 
Suosikkisovellukseni: Facebook ja WhatsApp.

Lempibloggaajasi: Jos pitäisi nostaa yksi teistä monista, niin ehkä se olisi Mielekäs miellekartta. Ajatuksella kirjoitetut ja laadukkaat kirjoitukset ovat koukuttavaa luettavaa.
Mikä erottaa blogisi muista blogeista? Ulkosuomalaisuus ja Espanja-aiheiset jutut.
Paras blogimuistoni: Bloggaajaystäväni Satun kanssa treffaillut.
Kenet haastan mukaan? Jokaisen, joka lukee tätä tekstiä ja jolla sattuu olemaan oma blogi. Kommentoithan alla, jos otat haasteen vastaan!
post signature

perjantai 13. heinäkuuta 2018

KESÄN KUULUMISIA

Heräsin aamulla aikaisin. Sain inspiraation kirjoittaa kuulumisia. Aloin kirjoittaa näppäimistö sauhuten. Sitten tuli tunne, että tekstini on liian rönsyilevä ja haluanko kertoa sittenkään blogin puolella kuulumisiani näin avoimesti…

Päätin, että antaa mennä. Ei tekstien tarvitse olla täydellisiä tai loppuun asti viilattuja –siis täällä blogin puolella. Blogi on ja tulee olemaan minulle harrastus ja vaikka haaveilen kirjoittamisesta ns. next levelillä, niin miksen saisi täällä irrotella oikein kunnolla?

Minulle on tänä kesänä sattunut yhtä sun toista, joista tekee mieli kirjoittaa. Eikä ainoastaan kesästä, vaan myös tulevasta. Edellisessä postauksessa paljastin suunnitelmiani ja kuinka kaipaan Espanjaan. Sen kirjoittamisesta on vierähtänyt tovi, joten haluaisin tässäkin tekstissä palata aiheeseen. Syksyn tuloon ja mitä silloin tapahtuu..?

Ennen kuin loikkaan syksyn suunnitelmien puimiseen, niin kerron pikaisesti kesän kuulumiset.

Oma kirja
Alkukesästä julkistettiin toinen kirjani, jonka olen kirjoittanut yhdessä muiden kirjoittajien kanssa. Kirja esiteltiin Espanjassa entisessä kotikaupungissani kirjamessuilla. Se on kooste meidän kirjoittajaporukan kirjoittamista tarinoista ja nyt nuo tarinat tosiaan pääsivät kirjaksi asti. Samalla päädyin myös espanjalaiseen lehteen. Saimme tukea eräältä kuuluisalta kirjailijalta, joka on tsempannut meitä kovasti parin vuoden ajan ja patistanut kirjoittamaan. Kirjoittamani tarina kertoo selviytymisestä ja tarinassa on myös koira.

Tuntuu uskomattomalta saada omaa tekstiä kansien väliin, vaikka kyseessä on vain muutama sivu. Olenkin nyt eräällä toisella kirjoittajakurssilla tavoitteena kirjoittaa kokonainen kirja. Teen sitä verkossa ja taistelen aikaa vastaan. Työt vievät ison siivun ajastani ja kun tulen kotiin, olen väsynyt päivän hulinoista. Olen siirtänyt kirjoittamista tuonnemmaksi, mutta samaan aikaan sisälläni vain kasvaa tunne kirjoittamisesta tai räjähdän.

Totta puhuen, olenhan minä kirjoittanut! Lehtiartikkeleita, joista yksi julkaistiin paikallislehdessä. Muita artikkeleita en ole vielä saanut julkaistuksi, vaikka yritystä on ollut. En aio kuitenkaan luovuttaa. Jos Suomessa en saa julkaistuksi, niin yritän Espanjassa. Hyvä, että molemmat kielet ovat hallussa. Yritän nyt olla kuulolla ja antaa elämän johdattaa. Eli jos Suomessa ei ovia avaudu, niin ehkäpä sitten Espanjassa? Minun sisäinen ääni vie minua vahvasti Espanjaan päin.

Ennen kuin kerron lisää, niin haluan mainita pari hauskaa ja vähemmän hauskaa juttua.

Dokumenttielokuva
Kesäni yksi omituisimmista tapahtumista oli, kun päädyin dokumenttielokuvan kuvauksiin. Kuvauksissa hauskinta oli se, että näyttelin omaa itseäni. Päädyin kuvauksiin sattumalta, kun tulin aamulla töihin ja huomasin pihalla kaksi hemmoa kuvaamassa. Oli todella mielenkiintoista ja onneksi ei tarvinnut puhua, sillä se ei olisi varmastikaan luonnistunut.

Tulipahan koettua ja olen yhtä muistoa rikkaampi. Täytyy siis sanoa, että minulla on todella mielenkiintoinen työ –ei ole tylsää päivää! Olen töissä asiakaspalvelutehtävissä, mutta en paikkaa tämän tarkemmin halua paljastaa. Itse asiassa niitä on kolme, eikä yksikään ole millään muotoa tavallinen ja ne kaikki liittyvät matkailuun tavalla taikka toisella.

Tv-sarja
Sain kutsun erääseen suomalaiseen tv-sarjaan haastateltavaksi. Sarja on todella laadukas ja vaikka en sitä totta puhuen ole katsonut, niin se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Myös aihe on kiinnostava ja sellainen, josta kertoisin mielelläni. Aion kuitenkin näillä näkymin kieltäytyä kutsusta, sillä olen varmastikin töissä. Toisekseen en osaisi puhua kameroiden edessä. Olen ollut avustajana elokuvissa ja nyt viimeksi siinä dokumenttielokuvassa, mutta eihän silloin tarvinnut puhua.

Kameran edessä en osaisi olla luonnollinen. Ja en tosiaan halua olla mikään teennäinen, vaan oma itseni. Minulla on vielä aikaa miettiä ennen lopullista vastaustani, mutta näin koen tällä hetkellä.

Outo tapaus
Olin torilla. Kiertelin eri kojuissa ja päädyin ihastelemaan magneettikoruja. En ollut aikaisemmin nähnyt niitä missään, joten kiinnostukseni heräsi. Olin lukenut niistä joskus netissä.

Yhtäkkiä paikalle saapui eräs tuttava, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hän jatkoi matkaansa ja minä jäin tutkimaan koruja. Sieltä löytyi yksi pieni, viehättävä koru, mutta emmin raaskinko ostaa. Silloin tuo tuttava tulee uudestaan paikalle ja tarjoutuu ostamaan minulle korun. Kieltäydyin jyrkästi ja moneen otteeseen. En halua jäädä kenellekään ”velkaa” ja olisihan se nyt vähintäänkin outoa tai epäilyttävää. Tämä vanhempi mieshenkilö oli siis ollut samassa työpaikassa yhtenä kesänä ja olin ollut kuulemma niin kiva työkaveri ja hyvä asiakaspalvelija, josta koru olisi kiitos. Siinä torilla hänellekin sanoin, että jokainen tekee omilla rahoilla mitä haluaa ja että hänen tulisi käyttää ne itseensä. Siitä huolimatta hän halusi antaa korun minulle.  Lopulta suostuin, mutta kävimme läpi, että se ei tosiaan tarkoita mitään muuta kuin kiitos tuosta kesästä.

Olin todella kiitollinen ja otettu, että minun työtä arvostetaan. En voi vieläkään uskoa, kun se tuntuu isolta lahjalta. Nyt minulla on ensimmäinen, oma magneettikoru, josta olen todella iloinen. Mieleeni piirtyi myös myyjän kommentti: ”Oot ilmeisesti ihan älyttömän hyvä asiakaspalvelija.”

Koru on pieni ja siro. Siinä on lootuksenkukka, jonka symboliikkaan tutustuin myöhemmin ja tuntui kuin minulle tehdyltä. 

Syksystä
Näin on aika rientänyt ja toki kesääni on mahtunut paljon, paljon muuta kuten opiskelua. Tämä on ollut tähän asti upea kesä, vaikka tällä hetkellä minulla on jalassa muutama tikki. Tikit laittoi minulle muuten ulkomaalainen, noh puoliksi suomalainen lääkäri, joka on syntynyt samana vuonna kuin minä ja samassa kuussa. Hauska sattuma!

Vielä on kesää jäljellä. Loppukesältä toivon itselleni opiskeluintoa ja aikaa lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Eniten minua huolestuttaa ja pelottaa tuleva syksy. On vaan niin helppoa sanoa, että sinne menen. Mutta kun se on kohta ihan oikeasti edessä. Mitä silloin tapahtuu? Mistä saan rahaa? Uskallanko heittäytyä täysin tyhjän päälle?

Tilannehan on se, ettei minulla ole asuntoa, eikä työtä. Ei ole enää Suomessakaan silloin, ei sen puoleen. Ehdottomasti olen menossa Espanjaan, Suomessa minua ei sido mikään. Ja kuten mainitsin aikaisemmin, niin se on se sisäinen ääni, outo tunne. Espanja on minun koti, toinen kotimaani.

Tällä hetkellä en olekaan niin varma menenkö kuitenkaan Teneriffalle... Tai siis menen kyllä, mutta että jäänkö sinne enää? Ystäväni Pamplonassa on houkutellut minua sinne. Pamplona on aivan ihana paikka ja olen kirjoittanutkin siitä täällä klik.
Haluaisin matkustella ja nähdä maailmaa. Haluaisin olla yrittäjä. Olen miettinyt onko mahdollista yhdistää nämä… Olen tällainen haaveilija, taiteilijasielu ja varmasti on tulossa kivikkoinen polku. Eikä varmasti ole helppoa, olen kerran sen kokenut ja oli todella vaikeaa. Mutta haluaisin uskoa parempaan huomiseen, että jos teen sitä omaa juttua, niin ajan kanssa kaikki järjestyy ja löydän paikkani.

Samaan aikaan minua polttaa halu matkustella ja nähdä maailmaa. Haluan reissun päälle! Mutta minä ikään kuin kielsin reissut itseltäni ennen kuin työkuviot ovat kunnossa.

Twist trip
Siitä se ajatus sitten lähti… Aion vierailla syksyllä Espanjassa eri paikoissa ja ideana on yhdistää kavereiden näkeminen, rento lomailu ja kirjoittaminen. Ajattelin myös hävyttömästi käyttää hyväkseni kavereitani ja yöpyä heidän luonaan.

Ideana on yhdistää loma, matkustelu ja kirjoittaminen. Tuntuu, että tarvitsen irtioton, jota kautta voisin selvittää ajatuksiani. Menisin Espanjaan syyskuussa.

Mietin nyt aloittaisinko tämän hullun matkan, jota tykkään kutsua hyvin kuvaavalla sanalla twist trip. Taisin keksi ä tämän sanan juuri päästäni, mutta road trip ei mielestäni kuvaa ollenkaan tätä matkaa, kun en aja tienpäällä.

Mietin myös menisinkö peräti Vaasan kautta. Vaasa on ihana paikka ja siellä asuu hyvä ystäväni. Vaasasta menisin Helsinkiin, josta minulla on lento edelleen Madridiin.

Listalla on ainakin Madrid, Zaragoza, Pamplona, Logroño, Barcelona (ehkä?) ja lopuksi Teneriffalle. Näistä paikoista minulla on yöpaikat kaikissa paitsi Barcelonassa ja Madridissa, joten jää nähtäväksi, miten ne toteutuu. Lisäksi minua houkuttaisi kovasti kokea joku minulle aivan UUSI paikka Espanjassa. Olisiko ehdotuksia..?









Niin, matkani viimeinen etappi olisi Teneriffa, vaikkei tosiaan ole varmaa jäänkö sinne. Asuntotilanne on huono. Työtilanne on huono. Eli ei näytä ollenkaan hyvältä minun tilanne! Alkuun saattaisinkin tarvita lisätuloja, jos omat kuviot ei mene suunnitelmien mukaan. Uskoisin, että marraskuuhun asti minulle järjestyisi asuminen Teneriffalla. Sitten voisin tulla jouluksi Suomeen?

Monenlaisia ajatuksia pyörii päässä. Syksy on vielä kaukana, mutta… Se lähestyy. Hitaasti, mutta varmasti. Hyppy tuntemattomaan pelottaa. Siitä minulla onkin kokemusta. Olikohan minulla silloin viimeksi moukan tuuria? Mitä jos nyt asiat eivät järjesty yhtä hyvin? No, se jää nähtäväksi. Aion muuten sitten blogata reissun päältä. Twist trip. Kyllä, sen minä teen!

 Mitäs paikkaa suosittelisit minulle Espanjassa vierailuun ja miksi?
 post signature