KARANTEENIELÄMÄÄ ESPANJASSA

Olen Teneriffalla, kaupungissa, joka yleensä aina kylpee auringon valossa. Kuitenkaan viime aikoina en ole voinut nauttia tuosta päivänpaisteesta. Olen ollut karanteenissa maaliskuun puolesta välin. Silloin Espanjaan tuli ulkonaliikkumiskielto.

Mutta minusta tuntuu kuin siitä olisi kulunut paljon pidempään. Meidän kaikkien elämä muuttui hetkessä, ihan silmän räpäyksessä. Elämämme heitti kerralla monta volttia ympäri ja tässä sitä ollaan. Mutta mitä on kaksi viikkoa minun elämässäni? Tai kuukausi tai pari? 

Olen suhtautunut karanteeniin positiivisesti, koska minusta todellakin tuntuu, että nyt olemme jonkin ison äärellä. Jonkin ison muutoksen, joka vie kohti jotain parempaa. 

Toisaalta tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Olen kokenut suurta iloa nähdessäni, miten luonto saa levätä, elpyä ja miten sade on raikastanut ilmaa. Olen ollut turhautunut ihmisten välinpitämättömyydestä, kantanut huolta omasta, muiden ja koko maapallon tulevaisuudesta, surrut yrittäjien tilanteita, pelännyt  ohikulkevaa myrskyä ja ilmastonmuutosta. Olen tuntenut myös kiitollisuutta elämän pienistä, suurista asioista. Siitä, että olen saanut olla terveenä, minulla on ystäviä, ruokaa, työtä ja toistaiseksi vielä kattokin pään päällä.

Minulla on ollut ne omat rutiinit, joista pidän kiinni. Siinä mielessä elämäni ei ole muuttunut. Töitä on ja niitä voin tehdä etänä. Se, mikä on muuttunut, kotitreenistä on tullut osa jokapäiväistä elämääni. Ennen ei puhettakaan, että olisin alkanut kotona liikkumaan näin säntillisesti. 

Kuva: Pixabay. Muut kuvat blogini varrelta.

Nyt ei ole muuta mahdollisuutta. Oli otettava itseään kiinni. Joka päivä treenaan huoneessani Youtube-videoiden tahtiin. Ja myös joogaan. Ennen ne olisivat jääneet ajatuksen tasolle. 

Varsinkin joogauksesta olin haaveillut pidempään. Jo nyt olen huomannut sen positiiviset vaikutukset niin keholle kuin mielelle. Vitsailen myös ystävilleni, että karanteenin jälkeen olen paremmassa kunnossa kuin ennen sitä. 

Ulos en uskalla mennä ennen kuin aivan äärimmäisen pakon edessä. Eikä näitä tällaisia turhia reissuja ulkomaailmaan edes tule tiukan ulkonaliikkumiskiellon ja suurien sakkojen pelossa. 

Huomioitani karanteenin aikana

Olen alkanut tarkastella elämää uusin silmin. Jokaista liikettä, pientä hetkeä, pieniä, suuria asioita. Ja olen huomionut seuraavaa…

Kuinka eräänä päivänä Santa Cruzissa alkoi sataa ja vesipisaroiden iloinen roiske kantautui korviini. Ja se oli sen päivän kohokohta. Sen jälkeen onkin satanut aika monta kertaa!

Kuinka naapurin ikkunasta ilmeisen epätoivonen mies huusi: ”Minä tapan itseni!” 

Kuinka eräs leidi tanssi katolla ja uhkasi juoda itsensä känniin.  

Kuinka yläkerran naapurin vilkas peiton heilutus raikui koko kerrostalossa. 

Kuinka viikko sitten täällä myrskysi. Myrskysi niin kovaa, että pelkäsin kerrostalon romahtavan. Heräsin yöllä tuulen ulvontaan ja kurkistaessani ikkunasta ulos näin palmujen kumartavan ja sateen hakkaavan maata koko voimallaan. Käperryin sänkyyni ja vielä senkin jälkeen kuulin kuinka ikkunan ulkopuolella oleva metallikaihdin kolisi. Ja silloin pelkäsin. Mietin, tältäkö maailmanloppu tuntuu ja näyttää?

Kuinka seuraava päivä valkeni ja oli kuin mitään myrskyä ei koskaan olisi ollutkaan. 

Kuinka pääsin ruokakauppaan ensimmäistä kertaa kahden viikon karanteenin jälkeen. Siellä oli tiukat hygieniakontrollit ja osa hyllyistä ammottivat tyhjyyttään.

Kuinka ihmiset taputtavat joka päivä kello 19 osoittaakseen kiitollisuuttaan hoito- ja pelastushenkilökuntaa kohtaan. 

Kuinka itse juuri sinä kellonlyömänä olin kotimatkalla ruokakaupasta. Tulen aina muistamaan, miten kaduilla ei ollut juuri ristinsielua, mutta ikkunoissa ja parvekkeilla oli sitäkin enemmän porukkaa. Jotenkin tuli sellainen olo, että on kaiken kansan silmätikku ja siihen päälle vielä raikuvat aplodit.

Kuinka pääsin kerrostalon käytävään erään koiraansa ulkoiluttavan seniorin vanavedessä ja joka hyppäsi hissiin nokkani edestä, eikä jäänyt minua odottelemaan. Ennen se olisi ollut todella epäkohteliasta, mutta nyt se ei ole edes sallittua. Vain yksi henkilö kerrallaan saa mennä hissiin. Niin ne ajat muuttuvat!

Kuinka asunnolleni tullessa otin kengät heti pois. Espanjassa tosiaan ei ole sama käytäntö kuin Suomessa, vaan normaalisti kengillä voi lampsia sisälle ja ne vaihdetaan vasta omassa huoneessa sisätossuihin. Voi olla, että käytäntö muuttuu tästä eteenpäin monessa espanjalaisessa kodissa.

Kuinka pesin kädet ja vaihdoin vaatteet. Vasta sitten nakkasin ruoat jääkaappiin. Jatkuva varovaisuus, käsien pesu ja hyvä hygienia – ne ovat aseeni koronaa vastaan. 

Kuinka seuraavana päivänä kävin viemässä roskat. Muovit muovinkeräykseen, paperi paperiin, lasit omaansa ja vielä sekajäte. Juuri, kun käännyin takaisin mennäkseni asunnolleni, kurvasi poliisiauto kävelytien viereen ja kysyi, minne matka.  Vastasin meneväni kotiin ja ennen kuin ehtivät lisäkysymyksiä esittää, kerroin vieneeni roskat. En saanut sakkoja, mutta sydän taisi jättää muutaman lyönnin välistä. 

Millaista on sinun karanteenielämäsi ja millaisia huomioita olet tehnyt?

KORONAVIRUS - EI HYVÄ, MUTTA TARPEELLINEN

Mitenkään vähättelemättä tätä virusta tai sairastuneita tai kenties jopa henkensä menettäneitä, koronan ilmestyminen maailmaan, Suomeen, oli tarpeellinen.  Ei hyvä, mutta tarpeellinen. 

 

Korona tuli ihmiskuntaan ja syystä. Korona tuli meille opetuksena ja varoituksena. 

Koska ihmiset eivät toimi, ennen kuin on aivan pakko.

Toivon todella, että tämä pandemia vihdoin avaa silmämme. Meillä on nyt iso mahdollisuus muutokseen. Puhun muutoksesta, joka muuttaa koko ihmiskunnan, koko maailman, ja vie meidät uuteen aikakauteen. 

Koronaviruksesta ei ensimmäisenä tule mieleen, mitä hyvää se on tuonut tullessaan. Mutta kuten vanha sananlaskukin sanoo: ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Mitä hyvää koronavirus on tuonut tullessaan?

Kuva: Pixabay.

1. Positiiviset vaikutukset ympäristölle

Koronan takia koko maailma pysähtyi. Kirjaimellisesti. Tehtaat ja yritykset suljettiin, lentojen määrät laskivat, rajoja laitettiin kiinni ja ihmisten liikkumista rajoitettiin. Esimerkiksi Espanjassa on ulkonaliikkumiskielto koronaviruksen leviämisen pysäyttämiseksi.

Tämä on mahdollistanut planeetalle historiallisen hengähdystauon. Ilma on alkanut puhdistautua. Kaupungeissa, kuten Madridissa, tilanne on nyt huomattavasti parempi ilmansaasteiden osalta. Ilmanlaatu on nimittäin hyvä tällä hetkellä! Tämä on uskomatonta. Puhutaan kuitenkin kaupungista, jossa on niin paljon saastetta liikenteen takia, että sitä on jouduttu jopa rajoittamaan. Tämä valaa minuun voimaa karanteenista selviämiseen.

Myös Kiinassa ilmansaasteet ovat vähentyneet. Siellä ilmansaasteet ovat tosiaan vuosittain vaatineet ihmishenkiä. Edelleenkään ilma ei ole puhdasta, vaan epäterveellisellä tasolla liikutaan. Uskoisin kuitenkin, että kaupunkilaiset havahtuvat tähän muutokseen.  Tilanne on nimittäin parempi, mitä se oli kuukausia sitten!

Ilmanlaatua voi seurata reaaliajassa täältä. 

Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, mitä vaarallisella tasolla oleva ilmanlaatu tarkoittaa.

Silloin, kun täällä oli se todella paha calima, tunsin keuhkoissani, miten oli vaikea hengittää. Ja minä olen perusterve henkilö, jolla ei ole astmaa tai allergioita. Caliman aikaan ilma oli raskasta ja ilmanlaatu hälyttävällä tasolla. Heti, kun se alkoi parantua, aloin tuntea sen myös hengittäessäni. 

Korona on tuonut mukanaan muitakin hyviä vaikutuksia ympäristölle. 

Vesi on kirkkaampaa. Esimerkiksi Italiassa, Venetsian kanaalissa nyt, kun kadut hiljenivät turisteista. 

Kuva: Pixabay.

2. Viihtyisämmät kaupungit

Viikko sitten tein viimeisen lenkkini Santa Cruzissa ennen eristäytymistäni neljän seinän sisälle. Huomasin, miten kaupungista oli tullut viihtyisämpi. Kuulin ensimmäistä kertaa linnun laulun päiväsaikaan ja ilmakin tuntui raikkaalta. Se hiljaisuus, rauhallisuus... Se oli jotain uskomattoman upeaa.

Kun ihmisiä ei kaduilla juuri näkynyt, kieltämättä se pisti miettimään tämän maailman menoa. 

3. Kotimainen ruoantuotanto ja autonomia

Pohdinnoissani aloin miettiä, että toivottavasti tämän jälkeen kotimainen ruoka nousisi arvoon arvaamattomaan. Toivon, että me suomalaiset arvostaisimme kotimaista ruoantuotantoa ja että ymmärtäisimme, miten tärkeää autonomia ruoantuotannon osalta on. 

Itsenäinen maa ei voi olla riippuvainen muista maista. Koska, jos me emme huolehdi itsestämme ja omista tarpeistamme, voimme uskoa, että hädän keskellä sitä ei kukaan muu tee. 

Kuva: Pixabay.

4. Arjen sankarit

Niin Suomessa kuin Espanjassa ovat töissä ne, joiden toiminta on yhteiskunnan kannalta kriittinen. Ne arjen sankarit, jotka pitävät yhteiskunnan pyörät pyörimässä ja huolehtivat, että me selviämme tästäkin iskusta. 

Niihin sankareihin kuuluvat hoitohenkilökunta, poliisit ja pelastustyöntekijät, ruoantuottajat, kuljettajat, kassatyöntekijät, siistijät, opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät, virkamiehet ja päättäjät ja sekä varmasti monia muita ammatteja.

Mieleeni hiipii väkisinkin J. Karjalaisen laulu…

Näille sankareille kuuluu suuri kiitos. Ja jo heidänkin puolestaan aivan kaikkien tulisi ottaa korona vakavasti. Nyt, kun on tilaisuus, suomalaisten kannattaa eristäytyä. Ettei vain sinnekin tulisi tällaista liikkumiskieltoa, mitä Espanjassa.

5. Arvomaailma uusiksi

Korona-virus ei tule olemaan kuin joku ebola, sars tai sikainfluenssa. Ne herättivät aikoinaan kauhua ja pelkoa, mutta ne eivät koskaan levinneet näin laajalti. Korona viilettää ympäri maailmaa. Se on laittanut ihmiskunnan polvilleen. Ja millaisella tavalla!

Ihan kuin luontoäiti olisi käskenyt meidät kaikki omiin koteihimme miettimään, mitä olemme tehneet.

Koronavirus tulee jättämään historiallisen jäljen maailmaan -  aika ennen ja jälkeen. Se on vaikuttanut koko maailmaan ennen näkemättömällä tavalla.

Kerrankin ihmisillä on aikaa olla, viettää perheen kanssa laatuaikaa tai tarttua siihen kirjaan, johon muuten ei olisi löytänyt sopivaa hetkeä.

Kerrankin on aikaa pysähtyä. Miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Pohtia omaa elämää, maailmaa, luontoa. Nyt viimeistään osaa arvostaa ystäviä, perhettä, omaa vapautta liikkua, puhdasta ilmaa ja ympäristöä, jota monesti pidämme itsestäänselvyytenä. 

Moni meistä on kulkenut elämässään laput silmillä, automaattivaihteella. Elämäntapamme on tehnyt meistä kiireisiä, stressaantuneita ja juoksemme tapaamisesta toiseen minuuttiaikataululla.  

Kuva: Pixabay.

Mutta nyt jos koskaan arvomaailmaamme ravistellaan. Korona toi herätyksen. On aika pohtia, mikä on oikeasti tärkeää tässä elämässä? Mitä pitäisi muuttua, että meillä olisi planeetta vielä tulevillekin sukupolville? 

Tunnen surua miettiessäni kerskakulutusta ja "business as usual"-mentaliteettia. Tiedän, että minun ja meidän jokaisen pitää elää, ansaita joka päiväinen leipämme... Haluan korostaa, miten tärkeää kotimaisten yrittäjien tukeminen on. 

Mutta samalla jotain on muututtava ja tapahduttava, jotta planeettamme säilyisi myös jälkipolville.

Eräs espanjalainen tuttavani teki katoamistempun ja matkusti Balille juuri, kun koronatilanne oli räjähtämässä käsiin. En tiedä, miten ihmeessä hän siinä onnistui varsinkin, kun kaikkea matkustamista pitäisi juuri nyt välttää.

Tämä sai minut ajattelemaan, että olemmeko todella  näin pirun itsekkäitä? Ettemme kestä olla vaikka kotona? Itse näen karanteenin mahdollisuutena elämäni suurimpaan matkaan, matkaan itseeni ja omaan arvomaailmaani. Voin miettiä, miten tehdä maailmasta parempi paikka ja siksi kirjoitan myös tätä postausta.

Jos joku vielä tämän jälkeen ilkeää sanoa ”Fakta on se, että koronavirus unohdetaan aivan kuten ebolakin”, niin hävetköön. 

Itse asiassa uskon, että tämä on vasta alkusoittoa, mitä tuleman pitää… On aivan selvää, että korona tuo mukanaan toisen kriisin. Talous tulee romahtamaan. Meille kaikille tulee todella kovat ajat. En uskalla edes ajatella, miten siitä tullaan selviämään. On kuitenkin lohdullista ajatella, että olemme tässä samassa veneessä.

Tämän jälkeen jokainen varmasti näkee asiat ja elämänsä eri näkövinkkelistä. Ja se jos, mikä on positiivista!

Mitä ajatuksia sinulle heräsi? 

KORONAVIRUS – ESPANJASSA HÄTÄTILA, KATSO PYSÄYTTÄVÄT KUVAT

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa maahan on julistettu kansallinen hätätila ja ulkonaliikkumiskielto. 

 

Mutta palataanpa pikakelauksella taaksepäin.

Korona-uutisia alkoi tulla pikku hiljaa, yhä enemmän ja enemmän. Ei kulunut varmaan päivääkään, kun ”korona sitä ja korona tätä”.

Minua asia ei huolestuttanut tippaakaan ja sivuutin uutiset Kiinassa jylläävästä viruksesta. Kuolleisuusprosentti oli vain 3 %.

Kuva ajalta, kun kaikki oli niin kuin ennen.

Sitten alkoi kantautua uutisia Italian tilanteesta ja jopa koto-Suomestakin tuli joitakin tapauksia esille. Tässä vaiheessa aloin ymmärtämään, että kyseessä on erittäin ärhäkästi leviävä virus.

Ja sitten se tuli Teneriffalle, minun kauniille saarelle! 

Totta puhuen koko koronatilanne alkoi jopa ärsyttämään. Yritin suhtautua siihen järkevästi eli että hyvää hygieniaa on noudatettava ja jos pieninkin flunssaoire iskee, jäisin kotiin.

Vielä tammikuussa en edes tiennyt omista maalis-huhtikuun suunnitelmista. 

Noh, nyt tosiaan eletään jo maaliskuuta ja kävipäs sitten niin, ettei täältä lähdetä yhtään mihinkään. Siihen vaikuttivat ratkaisevasti kolme asiaa. 

Kuva ajalta, kun kaikki oli vielä hyvin.

1. Saan asua vielä maaliskuun ajan Santa Cruzissa.

2. Huhtikuussa menen Etelä-Teneriffalle ystäväni luokse auttamaan koiranhoidossa.

3.  Korona-virus laittoi koko maailman polvilleen ja Espanjassa on hätätila sekä ulkonaliikkumiskielto. 

Vaikka lennot olivat hämmästyttävän edullisia vähän joka suuntaan, en uskaltanut ostaa lippua. En siksi, että pelkäisin virusta, vaan koska ei yhtään tiedä, olisinko päässyt takaisin. Ja kyllä minä haluaisin vielä Teneriffalla olla…

Jatkoin siis normaalia elämääni - koronauutisista huolimatta.

Kun sitten olin kirjastolla torstaina, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun turvamies koputti olalle. Minun pitäisi kuulemma välittömästi siirtyä, koska kussakin pöydässä saa olla vain kolme henkilöä kuuden sijasta. Myöhemmin päivällä kirjasto suljettiin ja kaikki ajettiin ulos. 

Olin vielä siinä vaiheessa epäuskoinen. Olin juuri palannut takaisin myös kuntosalille alkaakseni liikkua enemmän ja tukea paikallista yritystä koronan keskellä. Koska en vain halunnut elää pelon kanssa. En halua pelon hallita elämääni. 

Yritin viettää normaalia elämääni. Minun elämäni on oikeasti jo muutenkin tosi matalaprofiilista, koska yritän vain päästä eteenpäin elämässäni. 

Koronavirus päällä ja ihmiset jonottavat Mercadonaan.

Perjantaina ostin kahden viikon ruoat. Ihmisiä näkyi paljon ja joillakin oli kaupassa kumihanskat käsissä. Lisäksi monet peruselintarvikkeet, kuten kananmunat, olivat loppuneet. 

Sitten tuli ilmoitus Espanjan hätätilasta. Vielä lauantaina kuntosali oli auki ja moni muukin paikka. Olin uskaltautunut mennä lenkkeilemään. Ihmisiä näkyi kadulla. 

Tänään sunnuntai-aamuna lähdin uudestaan reippaasti lenkkeilemään ja nappasin nämä pysäyttävät kuvat. Ihmisiä oli liikkeellä enää hyvin vähän. Tein porrastreeniä ja sitten palasin kotiin. Pesin heti kädet. Täällä meitä on nyt kolme asukasta, koska minun huoneeseeni tuli uusi asukki maaliskuun alussa. Minä nukun vierashuoneessa.

Kadut ovat tyhjillään satunnaisia kulkijoita lukuunottamatta.

Nyt en enää uskalla mennä ulos. Ulkonaliikkumisesta voi rapsahtaa mojova sakko.

Ei naurata. Tavallaan olin vastuuton. Onnekseni en törmännyt poliisiin. Sakkoja en tarvitsisi elämääni juuri nyt, mutta en kyllä halua sitä koronaakaan. 

Silti koiraa voi mennä ulkoiluttamaan. Ruokakauppaan ja apteekkiin saa mennä. Muuten koko maa on kiinni. Ihmisten on pysyttävä sisällä. Espanjalaisille tämä on kova paikka. Todella kova. 

 

Ja minulle myös. Tunnen itseni täysin terveeksi. Täällä asunnolla on kaksi muuta, jotka köhivät. Minä tunnen itseni terveeksi kuin pukki. Mutta tervekin voi kuulemma tartuttaa muita. Vaikka ei olisi oireita.

Vain ruokakaupat ja apteekit saavat olla auki, mutta kadulla näkyi muitakin työntekijöitä.

Toivon, että tilanne olisi ohi mahdollisimman pian, joten siinäkin mielessä on järkevää sulkeutua neljän seinän sisälle pariksi viikoksi. 

Sillä... mitä pari viikkoa on minulle? Ei mitään. Meidän isovanhempamme joutuivat lähtemään sotaan. Meitä pyydetään vain olemaan sisällä. 

En ole nähnyt Santa Cruzia näin tyhjänä koskaan...

Ja minulla on suunnitelma, mitä tehdä. Onnekseni voin työskennellä kotoa käsin. Aion myös ilahduttaa ihmisiä minitarinoillani sosiaalisen median kautta. Aion lukea. Aion joogata. Aion juosta kerrostalon rappusia ylös ja alas. Aion kurkkia ikkunasta ja yrittää saada D-vitamiinia.

Tilanne vetää sanattomaksi.

Maailma ei tule olemaan entisensä

On aivan selvää, että koronavirus muuttaa maailmaa. Tulee olemaan aika ennen ja jälkeen. Minulle tämä on jo herättänyt monenlaisia ajatuksia ilmastonmuutokseen ja taloustilanteeseen liittyen. Uusi talouskriisi häämöttää.

Jotenkin uskomatonta ja samalla lohdullista, että koko ihmiskunta saatiin polvilleen vain yhden pienen viruksen takia. Ja luulenpa, että tämä on vasta alkusoittoa sille, mitä on tulossa. En halua pelotella tai olla pessimistinen. En halua luoda paniikkia.

Minä lenkillä... Kotoa olen saanut kasvatuksen, että joka päivä pitää nokka laittaa ulos. Mutta nyt ensimmäistä kertaa joudun neljän seinän sisälle kahdeksi viikoksi. En poistu edes ruokakauppaan.

Tämä korona on minulle vähän kuin sikainfluenssan ja ebolan toistoa, mutta PALJON suuremmassa mittakaavassa. Vaikka Kiina olisi valehdellut korona-luvut päin prinkkalaa, niin Espanjan tietojen perusteella olen laskenut kuolleisuusprosentin olevan vain 3 %. Eli tosi matala! Mutta terveyssektori ei kestä sairaaloiden ja terveyskeskusten täyttymistä sairastuneista. Siksi tämä pitää saada kuriin asap.

Mutta mitäs sitten, kun tulee paljon pahempi virus? Se on minusta vain ajan kysymys. Ja mitä me silloin teemme?

Tämä kuva symboloi tätä aikaa. Pysäyttävä kuva, miten tyhjillään kadut ovat ja sitten vasemmalla rakennuksessa kuva vanhasta ja nuoresta naisesta ikään kuin merkkinä, että meidän tulee huolehtia vanhemmistamme.

Seuraavaassa postauksessa kerron, millaisia ajatuksia minulle on tullut ja miten korona voi muuttaa maailmaa itse asiassa yllättäen parempaan suuntaan.

Yksi asia on ainakin varmaa. Elämme jännittäviä aikoja ja tässä on suuri mahdollisuus parempaan huomiseen. Loppuun vielä pari kappaletta, jotka tulevat muistuttamaan minua aina ja ikuisesti tästä ajasta, jota juuri parhaillaan elämme.

Miten sinä suhtaudut koronaan? Miten korona näkyy sinun arjessasi?