perjantai 29. toukokuuta 2015

KOTIINPALUU JA KULTTUURISHOKKI

Matka meni hyvin ja Suomessa ollaan. Matka oli myös todella pitkä, josta ei pääse yli eikä ympäri. Onneksi se meni hyvin, eikä aivan yksin tarvinnut kentällä olla. Sattui nimittäin niin hauskasti, että osuimme kaverini kanssa samalle lennolle. Kyllä maailma on pieni!

Olen nyt ollut reilun viikon Suomessa. Jos olen joskus äimistellyt jotain Espanjassa, uuden kulttuurin keskellä, niin kyllä Suomeen paluussakin riittää sulateltavaa. Eikä välttämättä siinä positiivisimmassa merkityksessä. Onko esimerkiksi ruoka muka ollut aina näin kallista?!

Taidanpa listata tähän asioita, jotka ovat ihastuttaneet taikka kauhistuttaneet täällä.
1. Hinnat
Ensimmäiseksi järkytyin hinnoista. Olin lentokentällä. Lähdevesipullo maksoi yli 3€. Jos osti kaksi niin silloin pullo irtosi reilulla 2 eurolla. Kaupoissa etenkin ruoan hinnat olivat jotain aivan järkyttävää. Hintaero Espanjaan on tuntuva. Suomessa ostoskori on kaksi kolme kertaa kalliimpi, näin mututuntumalla heitettynä. Ruokien hinnat tuntuivat niin kalliilta, että se vain vahvisti päätöstäni tehdä tänä kesänä oma kasvimaa.

2. Ruokakauppojen monipuolisuus
Suomessa ruokakauppojen hyllyt oikein notkuvat valinnanvaraa. Etenkin karkki -ja suklaaosasto on paljon suurempi. Myös jogurteissa on paljon enemmän valinnanvaraa. Espanja kuitenkin voittaa hedelmissä ja kasviksissa.

En polta, mutta nauratti ne numerot kassan vieressä. Espanjassa jos tupakkaa haluaa ostaa, niin siellä on tupakkakauppa erikseen.

3. Sää
Nyt on ollut paljon aurinkoisia päiviä ja lämpötilakin on ollut esimerkiksi tänään +18. Täällä se tuntuu ihanan lämpimältä, mutta Espanjassa menisin ulos takki visusti päällä. Siellä se tuntuu kylmemmältä. Oikeasti.

4. Pitkät välimatkat
Täällä ei ruokakauppa ole ihan lähellä. Auto on välttämätön. Kaikki on kaukana. Laitoin polkupyörän kesäkuntoon ja aion kääntää pitkät välimatkat voitoksi.

5. Näppäimistö
Tässähän on jo ä ja ö valmiiksi!

6. Sauna
Olen käynyt melkein joka päivä saunassa. Ja tietenkin itse laitan tulet. Tätä arjen luksusta minulla ei ole Espanjassa.
7. Vesi
Suomessa vesi maistuu paremmalta. Se tulee suoraan lähteestä ja on oikeasti maailman parhaimman makuista. Mutta teinpä lentokentälläkin niin, että vessassa otin omaan tyhjään pullooni vettä ja ihan oli juomakelpoista. Se yli 3€ vesipullosta oli ihan liikaa.

8. Erilainen juomakulttuuri
Espanjassa kaikki juovat paljon vettä. Kaikilla on oma vesipullo mukana. Se on myös ruokajuoma. Sitä juotetaan lapsille.

Suomessa juodaan kahvia, mehua ja maitoa. Mutta vettä ei tunnu juovan kovinkaan moni?! Vesi olisi myös edullisempi ruokajuoma kuin maito tai mehu. Vettä suositellaan juotavaksi 1-2 litraa päivässä. Itse en käytä enää maitoa ruokajuomana, vaan juon aina vaan vettä.

Suomessa kahvia tunnutaan juovan joka hetki, mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä. Itsekin juon täällä enemmän kahvia kuin Espanjassa. Siellä riittää mainiosti yksi kuppi aamulla. Kahvien maussakin on paljon eroa. Suomessa se on miedompaa ja Espanjassa vastaavasti tujumpaa.

9. Suomen kieli
On jotenkin ihana taas kuulla suomen kieltä joka puolella. Lentokoneessa kapteenikin oli niin hauska, kun selosti kaiken sujuvasti murteella ja sai kaikille hymyn huuleen.

10. Suomenkielinen tekstitys
Olen nyt seurannut Outlander-sarjaa televisiosta, vaikka olen nähnyt sen jo espanjaksi. On jotenkin outoa nähdä ja seurata tekstitystä, kun yleensä katson kaikki sarjat ja elokuvat ilman.

11. Luonto lähellä
Täällä luonto on lähellä. Ei tarvitse mennä erikseen mihinkään puistoon.
12. Kirpputorit
Suomessa kirppareilla on hauska kierrellä, kun koskaan ei tiedä, mitä löytää vai löytääkö mitään. Espanjassa ei oikein ole kirppareita, eikä kirppistelykulttuuria. Jos löydät Espanjasta kirpparin, niin se on joko todella siisti ja hyvin kauppamainen -ja hinnat myös sen mukaiset.

13. Myöhässä olevat kaverit
Olen tottunut Espanjassa kavereita nähdessä, että hyvin todennäköisesti olen myöhässä. Tai jos ehdin kerrankin itse ensin paikalle, niin se toinen on myöhässä. Normimenoa Espanjassa. Suomessa kulttuuri on kuitenkin ollut toinen, ellei nyt ole tapahtunut jotain ihmeellistä uutta murrosta. Minulle kävi niin, että tapasin neljää kaveriani. Kolme heistä ilmoitti, että tulevat myöhässä ja neljännen kaverin kohdalla myöhästyin itse. Hupsista!

Tällaisia juttuja tuli nyt mieleen omasta näkökulmasta. Tässä on tosiaan huomaa myös sen, miten Espanjassa asun kaupunkiympäristössä, kun taas Suomessa olen maalla. Onhan sekin jo aikaimoinen shokki, kun joutuu yhtäkkiä kaupungin vilskeestä keskelle ei mitään.

Mukavaa kesän alkua!
post signature

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

LIEBSTER AWARDS KYSYMYKSIÄ

Olen jo matkafiiliksissä, vaikka Suomen matkaan on vielä muutama päivä. Näillä näkymin pääsen reissuun aikataulun mukaisesti, sillä lakon uhkaa ei enää ole. Ennen reissua siis vielä ainakin tämä yksi postaus Espanjasta käsin… 

Nappasin haasteen Päivänsäteen Menninkäinen –blogista ja muutkin innokkaat voivat osallistua halutessaan.

1. Mikä on lempivuodenaikasi, miksi?
Tykkäsin ennen Suomen syksystä, sillä silloin oli sopivan lämmintä ja kaunis ruska sekä pääsi tietenkin sienimetsään. Nykyisin minulla ei ole lempivuodenaikaa.

Tykkään kaikista ja jokaisessa on ne omat hyvät (ja huonot) puolensa! Mutta voisin sanoa, että vähiten tykkään keväästä… Viime vuosina minulle on tullut allergiaoireita keväisin ja joka kevät ne tuntuvat vain pahenevan. 

Suomessa on hienoa, kun on neljä vuodenaikaa. Kesässä on parasta vaihtelevat säät. Yleensä ei ole ainakaan liian kuumaa. Ukkosessa on jotain mystistä tunnelmaa. Siitä tulee mieleen lapsuudenkesät. Sateella taasen on hyvä (teko)syy jäädä sisälle lukemaan jotain kevyttä lukemista. Uintireissut. Oma kasvimaa. Kukkaset.

Syksyssä viehättää ruska-aika. Marjat ja sienet.

Talvessa parasta on kaunis lumivaippa, joka kimaltelee tuhansien pienien timanttien lailla. Silloin voi harrastaa talvilajeja. Hiihtoa, lumikenkäilyä ja luistelua…

Keväästä ei tule mitään muuta hyvää mieleen, kuin kesän odotus. Ja tietenkin omat synttärit, pääsiäinen ja vappu. 

2. Kerro yksi ikimuistoisimmista lomamuistoistasi.
Minun ja miehen road trip Karjalan kunnailla. Alla oli autovanhus Opel, joka oli melkein yhtä vanha kuin mitä mie olin tuolloin. Nyt olen niin iloinen, että kirjoitin jo silloin blogia ja tallensin seikkailumme. Oli hauska palata noihin tunnelmiin lukemalla omat kirjoituksensa läpi ja katselemalla matkakuvia.

Muutama kirjoitus Venäjän matkastamme järjestyksessään
5. Paluu


3. Mitä kieliä puhut?
Äidinkieleni suomen lisäksi puhun espanjaa ja englantia. Niiden lisäksi olen opiskellut venäjää, saksaa, ranskaa ja ruotsia. Edelleen haaveilen vielä joku päivä osaavani niitä tai ainakin jotakin noista yhtä hyvin kuin mitä nyt osaan espanjaa ja englantia. 

4. Monessako maassa olet reissannut?
Suomessa (vaikkei sitä lasketa), Venäjällä, Ruotsissa, Virossa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Kanarian saarilla, Portugalissa, Andorrassa, Italiassa, Tsekissä, Unkarissa, Kroatiassa ja Tunisiassa. Eli 14 maassa.

5. Kerro kolme asiaa, mitkä tekevät sinut tällä hetkellä onnelliseksi?
Viikonlopun vietto, melkein loppusuoralla oleva villasukka ja yhdessä olo läheisten kanssa.

6.  Millainen olisi unelmiesi matkakohde, miksi? (Ei tarvitse olla mikään tietty paikka tältä planeetalta)
Hih, nyt tuli mieleen matka avaruuteen. Siellä näkisi avaruuden, maapallon ja kokisi painottomuuden. Se olisi ihan huikea matka.

Mutta jos nyt kuitenkin pysyttäisiin tällä pallolla, niin sellainen kohde, jossa olisi kulttuuria, nähtävyyksiä ja luontoa sekä jokin ikimuistoinen kokemus. Portugali täyttää aika hyvin nuo kriteerit… Ja tietenkin Espanja.

7. Millaisia kesäsuunnitelmia löytyy?
Matka Suomeen. Kesätyö, tapahtumia, perheen ja kavereiden näkemistä sekä Suomen kesästä nauttimista. Unohtamatta elokuvia, sarjoja ja lukemista. Haluan tehdä oman kasvimaan. Lisäksi on pakko taas päästä marjaan ja sieneen. Uusia lomamatkoja ulkomaille ei valitettavasti ole suunnitelmissa, sillä oltiin vasta Portugalissa ja nyt on muita rahareikiä. 

8. Jos saisit korjata yhden epäkohdan maailmasta, mikä se olisi?
Haluaisin, että jokaisella maailman ihmisellä olisi työpaikka ja mielekäs työ. Kun on työ, niin muutkin asiat järjestyisivät elämässä ja olisi sellainen rutiini ja tarkoitus. Jos taas joku on niin rikas, ettei tarvitse töitä tehdä, niin onnea vain. Silloin toivoisin, että tämä henkilö auttaisi muita, joilla ei ole ollut niin onnekas elämänpolku.
Tai ehkä sittenkin toivon, että jokainen tekisi hyviä ja oikeita asioita elämässään. Eli laitetaan hyvä ja hymy kiertämään! 

9. Mitkä ovat lempiherkkujasi kotona ja maailmalla?
Karjalanpiirakat. Meillä on ne maailman parhaimmat piirakat ja ei ole niitä voittanutta. Ruisleipä. Maailmalla taasen paikasta riippuen. Pääasia, että tulee tutustuttua toisen maan ruokakulttuuriin. 

10. Mitkä ovat parhaimpia tuliaisia maailmalta? Keräiletkö jotain tiettyjä asioita reissuiltasi muistoksi?
Paras tuliainen on sellainen, jota voi syödä. Eli tuon matkoiltani juurikin jotain syötävää mukanani. Portugalista ostettiin perinteisiä leivoksia. 

En keräile mitään. Ei haluta kotiin turhaa krääsää. Sen sijaan olemme jo pidemmän aikaa miettineet, että vastaisuudessa ostettaisiin matkaopaskirja tulevasta matkakohteesta. Tähän mennessä meillä on kirjat Suomesta, Espanjasta, Lontoosta ja Lissabonista.

11. Mikä biisi kuvaa parhaiten tämän hetken fiilistäsi?
Itselle jo oikeaksi klassikoksi muodostunut biisi, jota tulee kuunneltua yleensä silloin, kun palaan kotikonnuille. Yleensä ei tule kuunneltua musiikkia.
post signature

lauantai 16. toukokuuta 2015

LÄHTÖ LÄHESTYY -VAI LÄHESTYYKÖ?

Taas on se aika vuodesta, kun tämä muuttolintu kohottaa siipensä ja lentää Suomeen takaisin kotikonnuille. Lennon pitäisi lähteä Madridista ensi viikolla ja välilasku tuttuun tapaan Helsingissä. Paitsi että lentoni osuu juuri lakkopäiville. Olen kuin tulisilla hiilillä ja odotan palavasti uutisia, vaikuttaako lakko lentooni vai ei.

Minulle tällaista ei ole koskaan käynyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Jos lentoni perutaan, niin joudun lentämään eri päivänä. Katsotaan siis, miten käy. Jos lentoni toteutuu suunnitelmien mukaan, niin matkastani kotikonnuille tulee pitkä. Välilasku Helsingissä ja siellä palloilua peräti viisi tuntia. Saiskohan ottaa mukaan pari tulitikkua..? Vois laittaa ne silmiin, etten ihan nukahda kentällä ja menetä jatkolentoani. ;)
Kaikesta huolimatta lento kotikonnuille tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa juna Helsingissä, mutta mutta... Minulta meni VR:ään luotto kauan sitten ja toisekseen liput tulee ihan yhtä kalliiksi kuin lentäen. Mieluummin olen ne viisi tuntia kentällä kierrellen kauppoja (ja lukien) kuin junassa istua töröttäen. 

Mukava nähdä omaa perhettä pitkästä aikaa! On myös kiva viettää kesää Suomessa. Aijon myös hyödyntää sen ajan ja tehdä töitä. 

Vaikka matka alkaa vasta ensi viikolla (kyllä, lakkouhasta huolimatta olen vakaasti päättänyt päästä Suomeen ensi viikolla), niin olen aloittanut jo matkalaukun pakkaamisen. Inhoan kaikenlaista kiirettä, joten pikkuhiljaa olen jo ruvennut täyttämään laukkua. Tästä laukusta tulee vähän painavampi kuin normaalisti, sillä haluan viedä ainakin osan vuosien varrella kerääntyneistä kirjoista ja myydä ne sitten siellä. Sydäntä särkisi heittää kirjoja roskiin, kun olen aina tykännyt kierrättää. 

Sellaisia kuulumisia tällä erää.
post signature

perjantai 15. toukokuuta 2015

NELJÄ PÄIVÄÄ ILMAN NETTIÄ

Omassa arjessa netti on melko iso osa. Pidän sillä yhteyttä perheeseen, ystäviin, sukulaisiin ja hoidan myös työasioita.
 
Koneella katson elokuvat ja sarjat. Kirjoitan blogia koneella. Luen blogeja koneella. Käsittelen kuvat koneella. Maksan laskut ja hoidan pankkiasiat verkossa.

Kone ja netti ovat todella käteviä. On helppoa, kun kaikki on ikään kuin yhdessä paikkaa. Yhteydenpito on niin helppoa ja vaivatonta. Koneen lisäksi minulla on myös älypuhelin, jota tulee vilkuiltua vähän väliä. Whatapp-viestejä tulee niin paljon, etten aina ehdi vastaamaan. Suurin osa ei toki ole minulle, vaan olen erilaisissa ryhmissä. Sitä on kuitenkin tavallaan velvoitettu lukemaan nekin viestit, kun olen osa ryhmää. 

Välillä liika on liikaa. Arjen tuoksinnassa netistä irrottautuminen ei ole niin helppoa. Pakolliset asiat on hoidettava. Matkat kuitenkin antavat oivan mahdollisuuden netistä irrottautumiseen. Kun nyt viimeksi olin Portugalissa, päätin ottaa samalla irtioton netistä. Jätin aivan tahallani älypuhelimen kotiin. Matkassa oli toinen vanhanaikainen puhelin. Kannettavaa konetta en muutenkaan ole koskaan ottanut matkoille.
Nyt siis kerron, miten nuo neljä päivää ilman nettiä sujuivat. 

Ensimmäisenä päivänä oli hieman orpo olo, sillä vähän olisi tehnyt mieli aamupalalla selailla uutisia ja Facebookia sekä vilkaista tulevaa säätä. Sen sijaan tyydyin kurkkaamaan huoneemme ikkunasta ulos. Tuloillaan näytti olevan kaunis, aurinkoinen päivä.

Ihan täysin ilman yhteydenpitoa perheeseen ja ystäviin en ollut. Olin jättänyt Facebookiin ja Whatsappiin viestit, etten ole näinä päivinä tavoitettavissa netin kautta. Siitä huolimatta olin saanut pari viestiä... Vanha kunnon tekstiviesti toimii!

Seuraavat päivät sujuivat vaivattomammin netittä. Toinen päivä oli pilvinen ja kolmantena satoi. Huomasimme kuitenkin, että hotellissamme laitetaan säätiedotus seinälle, joten sen perusteella tiesimme varautua sadekuuroihin.

Sen ensimmäisen päivän jälkeen en enää kaivannutkaan nettiä. Oli vapauttavaa vain mennä. Mikä ihana vapauden tunne! Ei tarvinnut miettiä viesteihin vastaamista, tai blogiin kirjoittamista, vaan pystyi keskittymään siihen hetkeen. Matkaan ja yhdessäoloon. 

Neljä päivää ilman nettiä ei toki ole kovin pitkä aika, mutta sen verran sopiva, että se teki hyvää. Ainoastaan paluumatkalla bussissa huomasin kaipaavani jotain tekemistä ja älypuhelin olisi ollut siihen oiva väline.

Muuten ja kaiken kaikkiaan tämä kokemus oli todella positiivinen! Kotiin palasin aivan uudenlaista intoa puhkuen. Älypuhelin ja Facebook olivat aivan pullollaan viestejä, mutta se ei haitannut. 

Tämä ei ollut suinkaan pisin aika ilman nettiä, vaan kerran eräällä matkalla olin peräti kaksi viikkoa internetin ulottumattomissa. Ja se vasta hyvää tekikin. 

Tämä kokeilu ei jää myöskään viimeiseksi. Haluan kannustaa muitakin netistä irrottautumiseen. Nyt kun kesä on tuloillaan ja monilla alkaa kesälomat, niin netissä roikkumisen sijaan suosittelen menemään ulos tai tekemään jotain muuta. Silloin loma todella tuntuu lomalta.

Oletko kokeillut olla ilman nettiä lomalla/matkoilla?
 post signature

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

KORKEAMMALLA KUIN LINNUT

Eipä pitkään aikaan ole tämän tytön jalat tutisseet niin paljon kuin mitä eilen, jolloin koin yhden ehkä elämäni pelottavimmista hetkistä.

Halusimme tehdä vappuviikonloppuna jotain erilaista, joten hetken mielijohteesta päätimme toteuttaa erään pitkään mielessä kummitelleen haaveen. Menimme Sabyes-kylässä sijaitsevaan luontokohteeseen. Sabyes löytyy Huescasta, ja matkaa sinne on ehkä jotain 90 kilometriä täältä Zaragozasta. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena, että kylässä on vain 29 asukasta! Tosin on sitä pienemmissäkin kylissä tullut käytyä.

Ajoimme kylän läpi ja jatkoimme kohti edessä kuultavia lakeuksia. Sitä mukaa, kun nousimme yhä ylös vuorille, tuntui tie vain kapenevan.

Saavuimme luontokohteeseemme, jossa tarkoituksenamme oli kiivetä Peña San Miguel-vuorelle. Sinne vie kävelyreitti ja sen myötä mahdollisuus nousta todella korkealle ihastelemaan maisemia. Kirjaimellisesti. Reitillä joutuu kulkemaan niin vaaka –kuin pystytasossa. Miehelle se oli jo tuttu juttu. Reitti olisi vaikuttava ja itsensä olisi laitettava likoon, mutta palkintona olisi huikean upeita maisemia. 

Parkkeerasimme auton ja lähdimme kohti punaista vuorta. Pieni polku kieputteli oikealle vasemmalle, ja taas oikealle, mutta koko ajan suunta oli vakaasti ylöspäin. Se olikin se matkan helpoin osuus.

Tulimme kohtaan, jossa täytyi jo vähän ponnistaa ja samalla pitää ketjusta kiinni kulkien hieman sivuttain. Mutta ei sekään vielä ollut mitään sen rinnalla, mitä oli tulossa. Alta aikayksikön tulimme kohtaan, jossa täytyi itsestään löytää se sisäinen apina ja kiivetä ylös.

Mies neuvoi ja minä tein perästä: askel kerrallaan ja molemmat kädet aina tiukasti kiinni kalliossa olevista metallikahvoista. Tämäkin oli vielä suhkot helppo osuus, vaikka huokaisin helpotuksesta selviydyttyäni tasaiselle kallionkielekkeelle. 

Seuraavaksi vastaan tuli tikapuut. Kiipesin tikapuita pitkin ylös. Tikapuiden yläpäässä piti ottaa sivuaskel oikealle, jotta voisi jatkaa matkaa. Sen sivuaskeleen ottaminen tuntui jo kamalan pelottavalta, mutta onnistuin siinäkin. Nyt olin metallikahvojen kohdalla ja matkaa pitäisi jatkaa ylöspäin. Etenin hitaasti, mutta varmasti. Askel kerrallaan. Olin tullut kallionkielekkeeseen, minkä vuoksi näköyhteys metallikahvoihin hävisi. Minua pelotti ja se iso, ulospäin työntyvä kieleke oli pelottava. 

Minulle tuli tunne, etten saa jalkoja asettumaan millään lailla. Siinä vaiheessa meinasinkin heittää pillit pussiin ja sanoinkin miehelle, että minä en tätä pysty tekemään. En pysty. En voi. Nieleksin. Oloa ei helpottanut yhtään se, että hikosin, kädet olivat märät ja jalat tärisivät. 

Missään vaiheessa en uskaltanut katsoa, miten korkealla olimme. Hoin vain mielessäni, että askel kerrallaan. Askel kerrallaan. Nyt vain sitä askelta en enää voinut ottaa. Pyöreän kallionkielekkeen takia en tuntenut voivani laittaa jalkojani turvallisesti siihen metallikahvaan, johon minun olisi pitänyt astua. 

Tähänkö matka tyssäsi? Ei sentään. Sain kerättyä rohkeuteni rippeet ja lopulta jollain ilveellä selvitin itseni tuosta tukalasta paikasta. Pääsin ylös. Vielä yksi riimuosuus ja olin vuoren huipulla. Mikä tunne! Minä TEIN sen!

Lisää kuvia reitistä täällä klik
Vuoren huipulla  
Maisemat siellä ylhäällä olivat todellakin huikeita. Olen aina tykännyt ihastella maisemia korkeista paikoista, mutta olinkohan nyt ensimmäistä kertaa korkeammalla kuin koskaan aiemmin? Ainakaan koskaan aikaisemmin en ole tuollaista savottaa tehnyt päästäkseni yläilmoihin. 

Minulla heräsi suuri kunnioitus noita maisemia kohtaan. Tunsin itseni niin pieneksi ja silti niin suureksi. Oli jotenkin epätodellinen olo, kun näin joidenkin lintujen lentävän matalammalla kuin missä me olimme. En ollut koskaan nähnyt lintua siitä persfektiivistä. Yleensä aina ollut päinvastoin, linnut korkeammalla kuin me. 

Parkkipaikka ylhäältä katsottuna.
Vuoren huipulta löytyi kaivo, joka ottaa veden talteen. Siellä oli vanha melkein tuhatvuotinen rakennus, nyt jo pahasti raunioilla.

Ihasteltuamme maisemia, lähdimme laskeutumaan. Sama reitti, mutta nyt suunta alaspäin. Se oli kamalaa, kun taas kädet olivat ihan hiessä ja pelkäsin lipeäväni alas hetkenä minä hyvänsä. Jalat tutisivat niin paljon, että se jopa haittasi kulkuani. Oli keskityttävä täysillä itse suoritukseen. 

Lopulta selviydyin alas kunnialla. Myönnän, että olen melko hermostuvaa sorttia, enkä edes kärsi korkeanpaikan kammosta, mutta sitä suuremmalla syyllä tämä oli tehtävä. Minun oli ylitettävä itseni. Minun oli poistuttava omalta mukavuusalueeltani. En ehkä koskaan eläissäni ole ollut näin jännittynyt ja peloissani. Se oli pelottavaa. Ei se ehkä kuvissa näytä niin hurjalta, mutta voin vannoa, että paikan päällä koettuna ja omilla silmillä nähtynä se oli hurjaakin hurjempaa!

Panoraama.
Oletteko te poistuneet omalta mukavuusalueeltanne  ja tehneet jotain todella extremeä?
post signature

lauantai 2. toukokuuta 2015

HOTELLI FLAMINGO, LISSABON, PORTUGALI

Portugalin matkalla yövyimme Marqués de Pombal  -aukion läheisyydessä, sopivan kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Hotelliksi valikoitui Hotelli Flamingo. Käytössäni on eräänlaiset hotellikriteerit, joiden perusteella paras hotelli seuloutuu.

Kuvauksen perusteella Hotelli Flamingo näytti täyttävän nuo kuuluisat kriteerit eli aamupala, 24 h vastaanotto, hyvä sijainti, edullinen hinta, televisio, oma kylpyhuone. Lisäksi siellä piti olla kylpyamme.

Hotelli on remontoitu vuonna 2010.
Kuva on lainattu netistä.
Millaiseksi majoitus sitten osoittautui?
Hotelli oli päällisin puolin ihan siisti. Se oli remontoitu, mutta tuntui vanhalta. Tällaisissa hotelleissa on oma viehätyksensä.

Meille sattui pieni huone, jossa oli pieni kylppäri. Hotellissa on kyllä isompiakin huoneita. Tiedämme tämän kuvista, mutta myös siitä, että ensin laittoivat meidät isompaan twin huoneeseen. Halusimme kuitenkin vaihtaa sen double-huoneeseen, vaikka se olikin pienempi. Siellä oli kuitenkin juuri ne mukavuudet, mitä pitikin olla (esim. vuodevaatteet, pyyhkeet) -paitsi se kylpyamme. Sitä ei ollut. Hiustenkuivaaja oli todella vanha ja sai varoa, ettei se säry käsiin. Televisio oli myös pieni ja vanhanaikainen mötikkä.

Patja oli todella kova omalle selälleni, kun taas miehen mielestä se oli juuri sopiva. Tyynyt olivat ihan kamalia, kovia ja möykkymäisiä. Patjat ja tyynyt kaipaisivat kovasti päivitystä! Kuten myös telkkari, vaikka asiansa ajoikin.

Huoneesta avautui näkymä sisäpihaan ja varmaan osittain sen ansiosta oli hiljaista ja rauhallista. Eikä muista hotellivieraista kantautunut minkäänlaista mölyä.

Huoneessa oli myös minibaari, jota ei luonnollisestikaan käytetty -paitsi omien eväidemme säilyttämiseen.

Aamupala oli yksinkertainen ja se oli joka päivä sama. Muroja kahta eri sorttia, leikkeleitä, munakokkelia, leipää ja sämpylöitä, voisarvia, voita, marmeladia, kahvia, maitoa ja mehua.

Hotellin sijainti on melko hyvä ja metro lähellä. Hotellissa vastaanotto on auki 24h. Henkilökunta oli ystävällistä.

Suosittelisinko hotellia?
Hintansa puolesta kyllä, jos ei löydy parempaa. Hinta oli todella hyvä! Me emme matkallamme tarvinneet enempää, vaikka se sänky oli epämukava. Jos menen uudestaan Lissaboniin, niin voisin palata tähän hotelliin. Toisaalta varmasti tsekkaisin muut vaihtoehdot ensin läpi. 
                                                                                        Hotel Flamingo
                                                                                        Rua Castilho 41,
                                                                                             Lissabon.
post signature