perjantai 30. lokakuuta 2015

AJATUKSEN VIRTAA MATKALAUKUSTA PARKKIPAIKKAAN

Madridin matka kolkuttaa jo ovella. Tällä hetkellä päässä virtaa tuhat ja yksi ajatusta. Suurin huolenaiheeni on hotellivarauksemme, sillä siinä oli jotain häikkää. Omistaja ei puhu hyvin espanjaa, mutta ei kyllä englantiakaan. Kaiken lisäksi puhelu katkesi pari kertaa... Tiedän, että joku yöpaikka meillä on, mutta rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä huomisesta tulee. 

Minulle ei ole koskaan sattunut tällaista tapausta hotellin kanssa... Tuli vähän sellainen vaikutelma, että mikä sunnuntaimaalari siellä on hääräämässä. Todella hermostuttavaa! Ja ärsyttävää.
Koska kaikesta huolimatta jonkinmoinen yöpaikka siellä pitäisi olla, niin lasken hitaasti yhdestä kymmeneen ja yritän unohtaa asian hetkeksi keskittymällä pakkauspuuhiin.

Aloin tässä miettiä, mitä pakata matkalle ja ennen kaikkea miten. Matkalaukun pakkaaminen(kaan) ei ole mitään mukavaa puuhaa, vaan se välttämätön paha
 
Onneksi se hoituu jo suhkot rutiinilla. Automaattisesti kaivoin pienimmän matkalaukkuni. Sen saman, jonka ostin viime keväänä edulliseen hintaan ja on kuulkaas reissannut jo peräti Portugaliin asti kanssani. Väri on tylsääkin tylsempi, mutta ostohetkellä vaakakupissa painoivat muut seikat kuin ulkonäölliset. 

Jos jotain hyvää pitää etsiä sen rujosta ulkomuodosta, niin eipähän houkuttele varkaita. Kuka tällaista tusinalaukkua himoitsisi? Tosin melko moni muukin matkaaja turvautuu samaan kikkaan, joten minun on syytä laittaa siihen jotain, jolla erottaisin sen muista. Tällä erää siinä roikkuu vain sininen nauha, mutta se pahalainen maastoutuu siniseen matkalaukkuun liian hyvin!

Tälle matkalle minun ei tarvitse vielä asiaa ratkaista, sillä menemme Madridiin autolla. Tosin enää pitäisi vain keksiä mihin parkkeerata auto, sillä parkkipaikat voi olla yllättävän kalliita keskustassa.

Pientä sinistä matkalaukkuani pakatessani rupesin pähkäilemään, ettei se ehkä sittenkään ole paras mukaan otettava. 

Kyllä kai viikonlopun kamppeet pitäisi saada mahdutettua reppuun? Ainakin joskus sain, kun tein useammin tällaisia viikonloppupyrähdyksiä. Tosin ajatus reppureissailusta ei viehätä, mutta ei myöskään matkalaukun roudaaminen. 

Tällä hetkellä olen kallistunut repun kannalle. Siihen saa yllättävän hyvin vaatteita ja muuta mahdutettua, kun taas matkalaukku tuntuu liian isolta. Ja ystäväni sanoja lainatakseni: ”se on vain järjestelykysymys.” Katsotaan olenko yhtä hyvä järjestelemään. Viikonlopun reissua varten tarvitsee yllättävän paljon... 

Palailen blogin puolelle ensi viikolla Madridin matkan myötä. Pitäkää peukkuja, että hotelliasia järjestyy!

Hyvää viikonloppua ja Halloweenia! Loppuun kuva muutaman vuoden takaisesta Halloween-asustani ja noitamaisia ilmeitä... Hattu, peruukki ja kasvomaalit ostin naamiaisasuliikkeestä. Mutta tuo viitta. Se on aito. Sain sen lainaan. Ajatella, että se on joskus ollut oikeasti erään señoriton käytössä ollut viitta. Mikään käytännöllinen vaate tuo ei ollut, sillä parin kerran kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että viitta voi painaa yllättävän paljon... Mutta nyt lähden täältä pulisemasta ja toivottelen teille vielä kerran upeaa Halloweenia ja upeaa viikonloppua! :)
post signature

torstai 29. lokakuuta 2015

YÖPYMISPAIKAT MATKAN VARRELLA

Muistatteko viime matkamme Koillis-Espanjaan, sieltä edelleen Ranskaan ja Andorraan? Jos joku ei vielä ole lukenut, niin reissukertomuksiani voi käydä kurkkimassa täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Nyt viimein paljastan, missä me yövyttiin. Käytössäni on ne vanhat tutut hotellikriteerit, jotka ovat säilyneet matkasta toiseen. Ne on ne minun kriteerini, joilla valikoituu se paras hotelli. 

Lloret de Mar, Espanja (Katalonia)
Matkamme ensimmäinen etappi oli Lloret de Marissa. Hotelliksemme valikoitui Cleopatra Spa Hotel, joka täytti kriteerit, mutta sen lisäksi sieltä löytyi uima-allas, poreallas, höyrysauna ja tavallinen sauna. 

Huone oli yksinkertainen, eikä maisemassa ollut hurraamista. Mutta se oli tilava, siinä oli parveke ja kylpyhuonekin oli ihanan iso. Huoneessa ei ollut kuin tasan yksi ainoa asia tuomassa egyptiläistä henkeä, mutta se ei missään nimessä haitannut. 

Tässä hotellissa meillä oli puolihoito, eli aamupala ja iltapala kuuluivat hintaan. Sekä tietenkin spa. Se oli hyvä valinta. Ravintolassa buffet oli todella iso ja monipuolinen. Mitään priimalaatua ruoka ei ollut, mutta ihan ok. 

Henkilökunta oli ystävällistä, puhuivat meille espanjaksi ja muutenkin kohtelivat meitä hyvin. Lloret de Mar kuuluu Kataloniaan ja juuri nyt siellä on sellainen vallankumousilmapiiri, kun ajavat Katalonian itsenäistymistä. Tällöin ei ole ihan itsestäänselvyys, miten meitä muualta Espanjaa tulevia kohdellaan. Mutta tässä hotellissa meitä kohdeltiin hyvin. 

Voisin siis hyvinkin kuvitella palaavani tähän hotelliin, jos menisin uudestaan noille hoodeille. Ja suosittelen toki muillekin tätä hotellia. 

Lloret de Marissa parkkipaikkapula oli huutava ja oikeastaan kaikki paikat olivatkin maksullisia. Jos siis matkaatte Lloret de Mariin autolla, niin tehkää niin kuin me, ja ”vuokratkaa” Mercadonasta parkkipaikka viikoksi. Hinta 15€. Tulee halvemmaksi kuin maksaa parkkipaikasta 20€/pvä! 
Cleopatra Spa Hotel. Kuva on lainattu netistä.
Carcassonne, Ranska
Carcassonne oli täydellinen kiintopiste Etelä-Ranskan visiitille. Siellä yövyimme sellaisessa paikassa kuin La Rapière. Se oli helppo löytää ja sijainti oli todella hyvä, aivan Carcassonnen keskiaikaisen kaupungin kupeessa. Ensivaikutelma oli kuin olisimme tulleet ravintolaan. Paikka täytti kriteerini, mutta huomionarvoista on myös ilmainen parkkipaikka.

Huone oli vasta remontoitu ja varsin viehättävä. Ainut miinuspuoli oli pieni kosteus huoneessa. Aamupala oli yllättävän hyvä, vaikkakin yksinkertainen. Ranskassa olen kuitenkin nähnyt hotelleja, joiden aamupala on ollut tyyliin voisarvi marmeladin kera ja kuppi kahvia. Eli yksinkertaistakin yksinkertaisempi. La Rapièssa sentään oli tarjolla muutakin, esimerkiksi todella hyviä viinirypäleitä, kiivejä, muroja, leipää... 

Mitä tulee palveluun, niin eivätpä tietenkään osanneet (tai halunneet puhua?) espanjaa tai englantia. Emme ruokaileet tässä paikassa aamupalaa lukuunottamatta. Wifi-yhteys oli vain yleisissä tiloissa. Ihan ok paikka parin päivän visiitille ja hyvä hinta-laatusuhde.

Grau Roig, Andorra                 
Andorrassa koin elämäni parhaimman hotellielämyksen Grau Roig Boutique & Spa -hotellissa. Majoituimme kaksi yötä. Kaikki oli täydellistä jokaista yksityiskohtaa myöten. 

Henkilökunta oli todella ystävällistä.

Huone oli todella ylellinen ja paras, jossa olen koskaan yöpynyt.  Televisio oli iso. Maisemat olivat kauniita. Kylpyhuone oli mieletön, siis siellä oli kylpyamme ja sitten vielä suihkukaappi. 

Aamupala oli elämäni paras. Buffet-aamupala, jossa tarjolla oli kaikkea. Siis aivan kaikkea! Se oli erittäin monipuolinen, mutta sen lisäksi todella laadukas. Koskaan en ole törmännyt näin laadukkaaseen aamupalaan kaikista niistä hotelleista, joissa olen elämäni varrella yöpynyt. Ja niitä on monia. Itse asiassa olen jopa asunut hotellissa, niin Suomessa kuin Espanjassa. Hotelliskaala on laaja. Tavallisesti yövyn normaaleissa kolmen tai neljän tähden hotelleissa, mutta olen joskus päässyt jopa viiden tähden hotelliin. Vertailupohjaa minulla siis on.

Tarkoituksella olin katsonut hotellin, jossa on pieni kylpyläosasto. Tästä hotellista se löytyi ja vaikka se oli pieni, niin enempää ei tarvittu. Ainut miinus, että höyrysauna oli juuri sillä kerralla rikki, mutta koska edellisenä iltana oltiin oltu, niin se ei haitannut. Hassua oli myös se, että jos halusi mennä ulkona olevaan porealtaaseen, niin piti mennä ravintolan läpi. Voitte vaan kuvitella immeisten ilmeet, kun me hipsittiin kylpytakeissa ravintolan läpi. En näe tätä huonona juttuna, koska se lähinnä huvitti meitä. Ja arvatkaa oliko kivaa, kun ulkona ei ollut ketään muuta kuin myö?

Hotelli oli kertakaikkisen täydellinen. Kuulostaa todella imelältä, mutta tämä hotelli ansaitsee tulla hehkutetuksi. Eri toten kannattaa mennä kesällä, jos haluaa saada kohtuuhintaan ja nauttia kylpyläosastosta. Tämä hotelli on hiihtoaseman vieressä, joten pääsesonki on tietenkin talvella, jolloin hinnatkin ovat varmasti pilvissä. 
Vasen kuva minun, muut lainattu netistä.
Yhteenveto
Kaikki matkan varrella olevat yöpymispaikat ansaitsevat tulla suositelluiksi. Jokaisessa oli ne omat hyvät puolensa, mutta ennen kaikkea läpäisivät meikäläisen kriteerit (tosin viimeisen hotellin kohdalla joustin pikkuisen hinnassa). Aivan erityisesti suosittelen tuota Grau Roig Boutique & Spa hotellia. 

Luojan lykky, että kaikki majapaikat sisälsivät myös wifin, joka todella tuli tarpeeseen, vaikka en ollut ottanut sitä etukäteen huomioon. Keksimme nimittäin, että kun laittaa älypuhelimen Maps-aplikaatioon reitin ilmaisen wifin kautta, niin sen avulla pääsee ajelemaan vaikka ulkomaille!
post signature

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

KUNTOSALILLE KUNTOKUUROILEMAAN!

Olen liikkunut tytöntylleröstä asti. Aikaisemmin enemmän harrastuksenomaisesti ja siksi, koska se oli kivaa. Oli kivaa mennä lumikenkäilemään metsään. Luistella pitkin jään pintaan. Hiihtää laduilla. Ratsastaa hevosella. Kävellä metsässä. Uida järvissä ja lammissa. Pelata sulkapalloa. Rullaluistella. Pyöräillä. Jo 16-vuotiaana ilmoittauduin kuntosalille, jossa kävin epäsäännöllisen säännöllisesti, eikä minulla ollut hajuakaan mistään treeniohjelmista. Tein mitä mieli teki. Pääasiahan oli, että tein jotain? 
 
Opiskeluaikoina kävin iltapäivisin eri jumpissa pari kertaa viikossa ja kuntosalilla silloin tällöin. Hiihto ja muu jäi. Kuntosaliharjoittelusta ei ollut edelleenkään suurempaa tietämystä, eikä mielenkiintoa. Kuhan tein jotain. 

Kunnes sitten muutin Espanjaan. Täällä aloitin 3 vuotta sitten kuntosalin, mutta treeniohjelmalla. Oli ohjaajat, jotka neuvoivat jokaisen laitteen käytön oikeaoppisesti. Tuloksia alkoi näkyä. Lihakset tulivat esiin ja olin todella tyytyväinen omaan kehooni. 

Olen ollut ajoittain myös Suomessa ja kuntosali on silloin kyllä jäänyt, mikä näkyy heti omassa kunnossa. Kunnes olen palannut takaisin Espanjaan ja takaisin kuntosalille. Olen myös huomannut, että Suomessa lihon muutaman kilon ja Espanjassa laihdun. Varsinainen jojoilija! Kyse on tosiaan vain muutamasta kilosta. Huomionarvoista on se, että olen siis pysynyt koko aikuisiän lähes samanpainoisena. Mahdun omiin teiniajan vaatteisiini. 

En silti voi olla huomioimatta, että Espanjassa elän sitä kaikkein terveellisintä elämää. Ruokavalio on paljon terveellisempi täällä kuin Suomessa. Suomessa syön ihan liikaa leipää ja salaattia liian vähän… 
Kuntosalille, mars
Tulipas pitkä pohjustus, mutta halusin tehdä postauksen siitä, että olen nyt palannut takaisin kuntosalille. Olen käynyt siellä lokakuun alusta asti pari kolme kertaa viikossa. 

Viime viikolla ja tällä viikolla olen käynyt suhkot ahkerasti. Hikoilin kuin sika. Sain ahaa-elämyksen. Tänne on tultava joka päivä. On tehtävä joka päivä jotain. Juttelin ohjaajan kanssa. Haluan saada tämän pallovatsan pois.

Sain hyvät vinkit, miten tästä eteenpäin. Ihanne olisi, jos tulisin joka päivä salille. Jokaisen treenin alussa juoksisin sellaisen puolisen tuntia lämmittelynä. Sitten steppiä ja tavoite on 12 min. Seuraavaksi laitteita, joilla saan harjoitettua lihaksiani.  Kaiken sen päälle teen eliptica-laitteella 20 minuuttia. Hiki on taattu! Tosin en tiedä jaksanko ihan joka kerta juosta puolta tuntia. Ei siksi ettenkö jaksaisi, mutta kun se on niin tylsää. Mutta yrittänyttä ei laiteta! :)
Tällä treeniohjelmalla on helppo aloittaa ja sitten se kannattaa vaihtaa toiseen. Treeniohjelmia voi kysyä omalta kuntosalilta.
Mistä tämä yhtäkkinen ”yli”-innostus. Vähempikin riittäisi ja ennen minua ei olisi saanut kirveelläkään kuntosalille joka päivä. Mutta minulla onkin nyt aivan erityinen motivaatio. Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa kerroin olleeni castingissä? Noh, ei minulle tietenkään ole ilmoitettu pääsenkö. Tulipahan vain mieleen, että jos oikeasti se soitto tulisi, niin minun olisi parempi olla kunnossa. Ja olisi hienoa olla huippukunnossa. Varsinkin, kun elokuvan aihe on sellainen, johon avustajiksi haluttiin nimenomaan urheilullisia tyyppejä. 

Vaikka en tiedä valitaanko minut, niin joka tapauksessa tämä on todella hyvä syy motivoida itseään. Kuukauden päästä haluan olla huippukunnossa! 

Tosin minulla on muitakin menoja ja salille meno joka päivä ei onnistu. Mutta tästä eteenpäin ainakin yritän mennä niin usein kuin mahdollista! 

Kuntosali on niin kätevä täällä kaupungissa, koska liikkumismahdollisuuksia on rajoitetusti. Täällä en enää uskalla pyöräillä, sillä missä ei ole pyörätietä, niin Espanjan lain mukaan pitäisi pyöräillä autojen keskellä. Ei kiitos.

Oikeastaan olen löytänyt täällä kuntosalin. Tarkoitan, että siitä on tullut minun juttuni. Sitä ei pilaa sää, sillä salille pääsee aina –satoi tai paistoi. Lisäksi, kun siitä on maksanut kuukausitaksan, niin se motivoi todellakin käyttämään kuntosalia.

Nyt todella yritän parhaani, että kuntokuuri pitää. Ruokailen terveellisesti ja kaikki herkut jäävät toistaiseksi. Paitsi silloin, kun menen Madridiin. Kirjoitin tästä täällä, koska siitä saa lisää motivaatiota jakaessa kuntosuunnitelmat muiden kanssa. On ikään kuin pakko seistä sanojensa takana!

Käytkö sinä kuntosalilla tai oletko joskus käynyt? Onko sinulla vinkkejä juoksemiseen?
post signature

tiistai 27. lokakuuta 2015

KAUHUFESTAREILLA

Viikonloppuna täällä Zaragozassa oli tapahtuma, elokuvafestivaalit, jotka oli pyhitetty kauhulle ja fantasialle. Olen jo muutamana vuonna käynyt kyseisessä tapahtumassa.
 
Ensimmäistä kertaa kirjoitin siitä tässä postauksessa klik, jolloin näin itsensä Colin Arthurin ja kuinka yllätyin miekkosen espanjan kielen taidosta! Silloin näin myös kuuluisan näyttelijättären, joka on tuttu mm. Serranon perheestä ja Rec-elokuvasta…

Tänä vuonna festivaalissa oli paljon mielenkiintoisia elokuvia kuten esimerkiksi Kingsman:salainen palvelu, Frankenstain (1931), Pimeyden prinssi (Dracula, 1958)...

Pidin siitä, että siihen oli otettu punaiseksi langaksi Frankenstein-teema. Kauhu itsessään on jo niin laaja käsite. Teema näkyi esitteissä ja Frankenstain-elokuvan muodossa. Näiden lisäksi juontaja kertoi hyytävää historiaa hahmon synnystä ohjelmanumeroiden välissä. Kyseessähän on alun perin Mary Shelleyn kirjoittama romaani, joka julkaistiin v. 1818. 

Olisin suonut teeman näkyvän enemmissäkin määrin. Elokuvia oli laidasta laitaan, mistä en kuitenkaan missään nimessä valita. Ihan hyvä, että oli tavallaan "jokaiselle jotakin". 

Mistä en pitänyt: aikataulussa ei pysytty, vaan espanjalaiseen tapaan ohjelma oli myöhässä. Oli teknistä ongelmaa. Tapahtumaa ei osattu hoitaa ammattitaitoisesti. 
Harmillista, koska todella tykkään tästä tapahtumasta ja mielelläni näkisin salin täynnä ihmisiä. Nyt meitä oli vain kourallinen. Mikä varmasti johtuu siitä, ettei tätä ehken osata markkinoida hyvin, mutta toisaalta se on pitkä. Kolme päiväinen ja jokaisena päivänä monta tuntia. Esimerkiksi perjantaina tapahtuma alkoi klo 19 ja ohjelmaa kesti aina klo 01.45 asti. Epäilen kenenkään olleen koko tuota aikaa, paitsi järjestäjien. Me ainakin tehtiin niin, että valittiin ohjelmasta meille mielenkiintoisimmat jutut. Poistuimme siinä vaiheessa, kun oli jouduttava seuraavaan paikkaan eli haukkaamaan iltapalaa lähiön baarissa.

Me osallistuttiin perjantaina ja sunnuntaina. Perjantaina nähtiin lyhytelokuvia, vampyyri-elokuva (2015) ja alkupätkä keskustelutilaisuudesta ”ilmestyksiä Aragoniassa”. 

Sunnuntaina puolestaan mentiin katsomaan ne pari leffaa, ensimmäinen vuodelta 1931 ja toinen 1958. 

Vaikka tapahtuman ohjelma oli todella mielenkiintoinen, niin jotain jäi siis puuttumaan. Parin vuoden takainen festivaali oli paljon onnistuneempi!

Oletko sinä joskus osallistunut johonkin elokuvatapahtumaan? 
post signature

lauantai 24. lokakuuta 2015

STRESSITASO NOUSI NOLLASTA SATAAN

Käytiin tänään aamupäivällä Puerto Venecia –ostoskeskuksessa. Se on tämän kaupungin merkittävin ja isoin ostoskeskus perinteisen Gran Casa –ostoskeskuksen rinnalla. Aragonia –ostoskeskus on tosi pieni, mutta uudehko ja erityisesti leffateatteri on hyvä. Siellä me yleensä käydään leffassa, jos käydään. Muitakin ostoskeskuksia on, mutta ne ovat hiipuneet. Kaikki suuntaavat joko Puerto Veneciaan tai Gran Casaan.

Puerto Veneciassa kävimme Decathlonissa, Primarkissa ja jossain pelikaupassa. Sekä Decathlon että Primark on tosi suuria liikkeitä molemmat. Ensimmäiseksi mainitussa myydään kaikkea urheiluun liittyvää ja toisessa vaatteita. 

Jostain syystä etenkin Primarkissa stressitaso nousee hetkessä nollasta sataan. Tätä ei tapahdu minulle missään muualla. Ensinnäkin Primarkissa on niin paljon ihmisiä, mutta vielä se yksistään ei haittaisi. Eniten ehkä sieppasee se lukematon vaatemäärä ja kun kaikki on sikin sokin, isoina kekoina ja joskus vaatteita on jopa lattialla asti. 

Se hälinä, vaatekaaos ja epäjärjestys ei houkuttele ostamaan. Yleensä haluan sieltä pois, mielellään mahdollisimman pian. Sovituskopit ovat puolestaan kuin peililabyrinttejä, mikä on melko hauskaa –jos se ei olisi tupaten täynnä ihmisiä. Tälläkään kertaan en ostanut mitään Primarkista.
Onneksi Puerto Venecia on noin muuten mukava paikka. Se on hyvin suunniteltu. Sinne pääsee bussilla tai autolla. Ja parkkeerasitpa auton mihin tahansa, niin joka puolelta pääsee kätevästi sisään ilman, että tarvitsisi kierrellä ja kaarrella etsien jotain tiettyä sisäänkäyntiä. Se on myös yllättävän kaunis ollakseen ostoskeskus. 

Tällä kertaa erityisesti huomioni varastivat lukuisat kalat, joita oli hauska seurata. Heti, kun vähänkin heilutin kättä, niin kalat tulivat pintaa kohdin. Lisäksi siellä oli joitakin erikoisen näköisiä yksilöitä, kuten kala, jolla oli niin pitkä pyrstö, että siitä tuli mieleen hääpuku...
Puerto Venecesiassa ostoskeskukselle tyypillisesti sielläkin ajantaju katoaa. Siis mikä ihme taika noissa paikoissa on? Ajantaju vain häviää ja sen yhden tunnin sijasta huomattiin olleemme - noh, aika paljon pidempään. Ehkä noilla kaloilla oli jotain tekemistä asian kanssa. ;)

Kolmas mielenkiintoinen seikka liittyen ostoskeskuksiin on, että siellä väsyy yllättävän nopeasti. 

Neljäs ja itsestäänselvyys, lauantai ei ollut nappipäivä mennä ostoskeskukseen, sillä muutama muukin oli saanut saman idean. Yleensä yritämme mennä jonain muuna päivänä, mutta tänään se vain natsasi suunnitelmiimme ja piti tehdä jokunen ostos.

Normaalisti en olisi tehnyt tästä aiheesta postausta. Mutta minulla on nyt tosi paljon intoa ja inspiraatiota kirjoittaa, eikä siihen auta muu kuin tehdä se postaus, vaikka se olisi ihan pöljä. Mutta joo, ihan vakavissani siis pohdin, miten stressaannuttavaa ja/tai väsyttävää jossain tietyssä paikassa käyminen on ja miten ihmeessä se ajantaju häviää noissa ostoskeskuksissa?!

Oletko käynyt joskus Primarkissa? Käytkö miten usein ostoskeskuksissa? Oletko huomioinut samaa kuin minä?
post signature

perjantai 23. lokakuuta 2015

VIINIRYPÄLEET TESTISSÄ

Viime kesänä tapasin nuoren naisen, joka kertoi haluavansa kokeilla erilaisia hunajia. Hän oli haastanut itse itsenä kokeilemaan erilaisia juttuja. Ja sillä kertaa olivat vuorossa erilaiset hunajat erilaisine makuineen. Oli voikukkahunajaa jne. Ajatus kuulosti niin ihanan kutkuttavalta ja suloiselta, että päätin itsekin joskus toteuttaa vastaavanlaisen testin. 

Ennen hunajia vuorossa ovat viinirypäleet. Innostuin tässä yksi päivä testailemaan ja kokeilemaan erilaisia viinirypäleitä. Ostin kolmea erilaista laatua hedelmäkaupasta ja myyjä ihmetteli minun todella pitävän viinirypäleistä. 

Ja tykkäänhän minä. Todellisuudessa olen huono syömään hedelmiä ja päivän aikaan pitäisi ehdottomasti syödä enemmän. Täällä on tyypillistä ottaa hedelmä jälkiruoaksi, mutta itse tulen niin täyteen, ettei ruoan jälkeen tule syötyä hedelmiä. Viinirypäleet ovat kuitenkin niin helppoa popsittavaa ja niitä voi napsia ennen tai jälkeen aterian.

Lisäksi täällä Espanjassa olen oppinut siihen, että tiettynä vuodenaikana syödään tiettyjä hedelmiä. Esimerkiksi talvi on appelsiinien aikaa. Keväällä ilmestyvät mansikat, vaikkakaan ne eivät ole mitään verrattuna Suomen mansikoihin. Kesällä syödään vesimelonia. Loppukesällä /syksyllä nektariineja ja persikoita. Silloin maku on parhaimmillaan ja hinta ok.
Testailu alkaa
Näissä viinirypäleissä on valkoista, punaista ja kolmannesta en osaa sanoa, mitä –lajikkeista puhumattakaan.
Maistelin kaikkia vuoron perään. Ensimmäinen havainto, että kaikki viinirypäleet sisältävät siemeniä. Sehän ei haittaa, paitsi tuossa kolmannessa lajikkeessa, koska rypäleet ovat pienempiä verrattuna valkoiseen ja punaiseen. Kokoero oli melko iso, vaikka kuvassa se ei näykään. Se on myös näistä viinirypäleistä se, joka toi mieleeni Ranskan matkamme. 

Viimeksi siellä ollessa majoituspaikassa oli juuri tällaisia viinirypäleitä tarjolla aamupalalla. Ja voi että, miten ne olivat niin hyviä siellä. Lisäksi näimme matkallamme, miten maaseudulla oli täysi kuhina päällä viinirypäleiden osalta. Oli viinirypäleiden keruuaika. 

Valkoinen rypäle maistui parhaimmalta. Raadissa oli myös mieheni, joka totesi saman. Valkoinen on paras sellaisenaan popsittavaksi. 

Punainen rypäle oli ok, mutta ei niin hyvä kuin valkoinen. Se kuitenkin sopii kivasti salaatteihin.

Kolmas oli näistä se, josta vähiten pidimme makunsa puolesta. Lisäksi se oli niin pieni, kun taas tykkäämme vähän isommasta. 
Jatkossa ostamme siis valkoisia viinirypäleitä. Jos joskus taas innostun laittamaan rypäleitä salaattiin, niin siihen punainen on oivallinen siihen tarkoitukseen. 

Tämä oli lähinnä tällainen leikkimielinen kokeilu, mistä viinirypäleistä tykkään. Näitä oli joka tapauksessa hauska testailla. Valkenipahan samalla, mitkä ovat suosikkejamme eli ei tarvitse arpoa kauppareissulla.

Tiedätkö sinä, mikä viinirypäle on oma suosikkisi? Mikä on lempihedelmäsi noin muuten?
post signature

torstai 22. lokakuuta 2015

PAINELUTERAPIAA

Monissa blogeissa näkyy yhä enemmissä määrin ns. yhteistyöpostauksia. Sellaisia, joissa bloggaaja käy vaikkapa kauneushoidossa tai saa testattavakseen jonkun tuotteen. Vastineeksi siitä hän kirjoittaa postauksen.

Minulle näin ei ole käynyt koskaan. Kaikki, mitä olen kokenut ja kirjoittanut blogissani olen maksanut omasta pussistani tai korkeintaan saanut joulu-tai syntymäpäivälahjana mieheltä. Kaikki kokemukseni olen myös kirjoittanut rehellisesti. 

Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni paineluterapiahoidossa. Hassun tästä kokemuksesta teki sen, että se oli minulle ilmainen. Kyseessä ei ole mikään yhteistyöpostaus. Kaikki sai alkunsa eräänä kauniina päivänä, kun olin keskustassa asioilla. 

Olin juuri kadulla juttelemassa tuttavani kanssa, kun eräs nuori nainen kysyi, olisiko meillä pieni hetki aikaa täyttää kyselylomake. Kyseessä oli Clínica Láser2000 –yrityksen tunnettuuskysely. Yritys toimii ympäri Espanjaa. Tunnustan tässä vaiheessa, etten tuntenut tätä klinikkaa ennen tätä kyselyä. Hupsista... 

Kyselyyn vastaamalla saimme molemmat lahjaksi haluamamme hoidon eri vaihtoehdoista. Minä valitsin paineluhoidon, koska minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se on. Olen juuri sellainen, joka tykkää haalia erilaisia kokemuksia ja elämyksiä elämäänsä. Uudet kokemukset ilostuttavat ja rikastuttavat. Arvata saattaa, miten iloiseksi tulin tuosta lahjasta!

Eilen lunastin tuon lahjan ja pääsin paineluterapiaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni! Jännitti, vaikka olin saanut varsin fiksuja neuvoja ystävältäni. Kuulemma ennen ja jälkeen paineluterapian kannattaa käydä pissillä. 

Ihan ensimmäiseksi piti täyttää lomake. Pienen odottelun jälkeen minut ohjattiin paineluterapiahuoneeseen. Siellä minulle esiteltiin laite ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mitä paineluterapia on?
Paineluterapiassa on käytössä erikoishousut, joissa on ilmataskuja. Hoidon aikana ilmataskut täyttyvät ja luovat painetta jalkoihin. Tämä parantaa verenkiertoa. Se auttaa turvotukseen, vähentää selluliittia ja parantaa ihon ulkonäköä tehden siitä tasaisemman. Tämä siis, jos kävisin säännöllisesti. 

Ennen kuin sain luvan sukeltaa noihin erikoishousuin, minun piti tietenkin ottaa omat housuni pois ja laittaa hygieniasyistä kertakäyttöiset paperihousut. Myös sukat otin pois, vaikka ne eivät kiristäneet ja olivat muutenkin ohuet. 

Paineluterapia kokemuksena
Minun hoito kesti puolisen tuntia ja olin huoneessa yksin noissa erikoishousuissa kuunnellen rytmikästä espanjankielistä musiikkia. 

Kokemuksena paineluterapia oli todella positiivinen. Se ei tehnyt yhtään kipeää, vaan oli, kuin olisin ollut hieronnassa. Minulle yksin olo sopi tosi hyvin, sillä siten pystyin rentoutumaan paremmin. 

Koin siis tämän ennen kaikkea rentouttavana hoitona, joka oli minulle täysin uusi kokemus. Koin, että olo keveni. Jaloille tämä teki hyvää ja voin hyvinkin uskoa, että tästä voisi olla apua turvotukseen. Selluliitin vähenemiseen en osaa ottaa kantaa, koska siihen vaadittaisiin useampi käyntikerta.  

Jos jotain miinusta pitäisi sanoa, niin se oli se musiikki. Kyllähän sitä kuunteli, mutta se ei ehkä ollut paras mahdollinen hetkeen, jossa haluaisi rentoutua.

Yhden paineluterapian hinta on 20€, mutta sitä suositellaan otettavaksi sarjana kerran viikossa 8-15 viikon ajan. Tällöin hintakin on puolet edullisempi. 

Klinikan työntekijät olivat superystävällisiä, mikä mielestäni on tärkeää. Varsinkin tällaisessa klinikassa, jossa ihmiset ovat ihmisten kanssa tekemisissä. Silloin hyvällä asiakaspalvelulla ja ammattitaidolla on merkitystä. 
Mitä jatkossa?
Tällä hetkellä en koe tätä minulle välttämättömäksi hoidoksi. Panostan liikkumiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vanhemmiten alkaisi tehdä mieli hemmotella itseään tai jos kiinnostaisi siinä vaiheessa antaa appelsiini-iholle tai turvotukselle kyytiä.

Minulle tämä ei siis ole ajankohtainen, mutta jollekin muulle varmasti. Vaikka nyt ollaan vasta lokakuussa, niin joulu lähestyy koko ajan. Tässä on yksi lahjaidea, jota aion vakavissani harkita. 

Olen tosi kiitollinen tästä kokemuksesta. Uskomattominta tässä on se, että tämä kaikki tapahtui siksi, että pysähdyin kuuntelemaan. Annoin omasta ajastani sen pienen hetken naiselle, jota en tuntenut. Enkä odottanut mitään vastalahjaksi. Yllätyin suuresti, kun sain tällaisen lahjan (ja minulla on vielä yksi ilmainen paineluterapiahoito jäljellä). Samalla ymmärsin, että elämässä pienet hetket on tärkeitä.

Anna elämän viedä. Jos joku pysäyttää kadulla, niin onko se niin kauheaa vaihtaa muutama sana, kuunnella, mitä toisella on sanottavana? Muuten voi menettää jotain hienoa. Se riski on joskus otettava, muuten kohdalle ei koskaan osu mitään tai ketään. 

Uuden ystävänkin voi kohdata mitä omituisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Itse asiassa yksi ystävistäni bongasi minut kadulla. Ei tunnettu, mutta pysähdyin, vaikka minulla oli oikeasti todella kova kiire. Osallistuin arvontaan. Minulla ei ollut arpaonnea, enkä voittanut. Mutta sain jotain arvokkaampaa; ystävän. 

Onko paineluterapia tuttu? Oletko sinä joskus ollut paineluterapiahoidossa?
post signature