tiistai 31. heinäkuuta 2012

WAR OF THE DEAD -STONE'S WAR (kauhu, toiminta, v.2011, 85min.)

Elokuva filmattiin jo vuonna 2007, mutta ensi-iltansa se sai vasta v.2011. War of the dead –Stone’s war –elokuva oli tarkoitus esittää Cannesin elokuvajuhlilla v.2008.

Ohjaaja: Marko Mäkilaakso (hän on myös käsikirjoittanut elokuvan)
Rooleissa: Andrew Tiernan, Mikko Leppilampi

Esittely
Toisen maailman sodan aikaan kapteeni Stone johtaa yhdysvaltalaisista ja suomalaisista koostuvaa sotilasjoukkoa kohti vihollista, mutta annettu missio ei hoidu ihan niin kuin pitäisi…

Arvostelu
En oikein tykännyt tästä elokuvasta. Olisin kyllä halunnut tykätä, sillä erityisesti zombi –ja kaikenlaiset kauhuelokuvat ovat tämän tytön mieleen. Elokuvan lähtöidea; zombit, toinen maailmansota ja natsien kokeet oli äärimmäisen nerokas ja hyvä. Voi, voi kunpa käsikirjoitukseen olisi panostettu enemmän aikaa ja kehitelty juoni paremmaksi toisin sanoen uskottavammaksi, niin tästä olisi voinut tulla kaikkien aikojen zombi-elokuva.

Mutta ei! Elokuvassa ei tuntunut olevan sellaista punaista lankaa, ei mielenkiintoista päähenkilöä, ei kunnon selviytymistarinaa ja henkiinjäämiskamppailua. Mukaan ujutetulla rakkaustarinalla ei ollut päätä eikä häntää. Näyttelijät, kuten Mikko Leppilampi, eivät loistaneet tässä elokuvassa. Kaikesta näkyi näytteleminen, esimerkiksi vuoropuheluissa oli sellaisia kliseitä. Elokuva ei nostattanut kylmiä väreitä, eikä pelottanut mitenkään.

Muuten elokuva on ok ja vaikea sota-aihe hoituu kunnialla. Elokuva ei sentään ole tylsä, vaikka välillä on hetkiä, jolloin tuntuu, ettei tarina etene suuntaan eikä toiseen.
Kuva on lainattu täältä.



Elokuvan trailerin voi katsoa täältä.

MEKKOJA, MEKKOJA

Olen jo jonkin aikaa halunnut hankkia vaatekaappiini sellaisen ihanan ilmavan kesämekon. Sellaisen, joita nyt pitkin kesää on näkynyt naisten yllä Espanjan katukuvassa. En koskaan ole ollut varsinaisesti mikään mekkotyttö, mutta näillä helteillä mieli on muuttunut. Jos vain löytysi se unelmien kappale, niin ties vaikka minustakin kuoriutuisi kunnon mekkotyttö ja ehkäpä en sitten enää huolisikaan mitään muuta päälleni kuin mekkoja, mekkoja? ;)

Lukuisista yrityksistä huolimatta sellaista unelmien mekkoa ei ole tullut vastaan. Joko ei värit tai kuviot ole miellyttäneet tai sitten se ei ole istunut ollenkaan kivasti. Viimeksi koettaessani erästä kesämekkoa, se näytti pikemminkin teltalta minun päällä. 

Tässä on yksi mekko, joka ainakin mallin yllä näyttää hienolta. Tämä kyseinen mekko on "Mile" Multicolor (Privalia).
Kuva on lainattu Privalian Facebook-sivuilta, täältä.

Tässä puolestaan asu menneeltä viikonlopulta. Vihreä mekko on tämän kesän ostoksia, eli siis melkoisen tuore tapaus ja tykkään siitä tosi paljon. Sellainen kevyt, liehuva, ilmava kunnon kesämekko se ei ole, mutta muuten varsin söpö! Ja on muuten tuonut miulle jo tähän mennessä harvinaisen paljon harmaita hiuksia.

Siis sille on jo nyt sattunut vaikka mitä -todellinen huonon onnen mekko! Tällä hetkellä se on tuolla lipaston päällä odottamassa, että otan neulaa ja lankaa kauniiseen käteen ja alan ompelemaan. Huoooh!

Pahoittelut muuten huonosta kuvanlaadusta, hämärässä/yöllä kuvaaminen on haastavaa ja väkisin tulee tollain sumuinen, jos ei ole jalustaa. Mutta tähän on nyt tyytyminen. 

                                                                                           Mekko: Mango

maanantai 30. heinäkuuta 2012

KESÄMEKOT

Ei ole kyllä epäselvää, mikä on espanjattarien kesävaate nro1. Se on kesämekko. Niitä on monenlaisia, mutta kaikille niille yhteistä on värien kirjo ja useimmiten ilmava, kevyt malli. 

Mekko on kesähelteillä varsin järkevä vaate ja uumoilen tulevina kesinä kesämekkojen suosion vain kasvavan. 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

MATKAKOHTEEN POHDINTAA

Kriteereitä
Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, niin tuleva matka suuntautuu jonnekin päin maailmaa, mutta tietyin kriteerein. Ehkä tärkein kriteeri on budjetti, sitä kun on vaikea sivuuttaa pelkällä olan kohautuksella. Matka ei siis hirmu kalliiksi saisi tulla… ja se puolestaan tekee juuri sen oikean matkakohteen löytämisen haastavaksi, vaikkakin myös helpottaa siinä mielessä, ettei ihan minne vain voi mennä. Kuten esimerkiksi jonnekin Yhdysvaltoihin, heheh!

Ehkä joku saari…
Yksi vaihtoehto voisi siis olla joku Kanarian saarista. Mallorca, Menorca ja Ibiza tuntuvat olevan liian ”lähellä”... Mieli tekisi mennä siis jonnekin hieman kauemmaksi. Kanarian saarista vain Lanzarote on tuttuakin tutumpi.
Lanzarote, kuva on lainattu täältä.
Lanzarote on karu saari, se on kuin kuu ja juuri siinä piilee sen kauneus. Lanzaroten luonto on tutustumisen arvoinen. Erityisesti eräs luola jäi mieleen ollessani siellä opastetulla kierroksella. Sen jälkeen olen ollut aina todella kiinnostunut luolista! 

Juuri Lanzarotella tein sukellusretken meren syvyyksiin. Ensimmäisellä kerralla olin niin kauhusta jäykkänä, etten uskaltanut mennä pintaa syvemmälle. Voitteko kuvitella sitä pelkoa? Se on hirmuinen tunne. Huh, vieläkin tulee kylmänhiki pintaan. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan tosi paljon. Huomasin, että jopa pikkulapset kävivät sukeltamassa ja eivät olleet moksiskaan! En siis halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, vaan ilmoittauduin seuraavalle retkelle. Uskalsinhan minä lopulta sukeltaa ihan pohjaan asti, varsinainen uroteko!  

Koska Lanzarote on minulle tuttu, niin tämänkertainen matka ei sinne tule suuntautumaan. Suosittelen kuitenkin Lanzarotea muille matkailijoille!

Fuerteventura on myös poissa laskuista, koska se ei vaikuta niin mielenkiintoiselta. Lomallani en vain halua olla rannalla, vaan muutakin tekemistä pitäisi olla. Muillekaan pikkusaarille emme matkaa, koska ne ovat jostain syystä kalliimpia. Käytännössä siis Gran Canaria tai Teneriffa, jonne saa matkoja edullisesti. Ehkä Teneriffa on voiton puolella, koska voisi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja matkustaa myös La Gomeraan. La Gomera on kuulemma kaunis ja vehreä saari. 
La Gomera, kuva on lainattu täältä.
Tenerife, kuva on lainattu täältä.

Kaupunkiloma
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut matkasta Budapestiin, ilman mitään erityistä syytä -ehkä vain mielenkiinnosta tutustua Unkariin ja sen pääkaupunkiin? Kaupunkilomien hyvä puoli on ehdottomasti siinä, että on paljon näkemistä ja voi tutustua kulttuuriin, museoihin ja nähtävyyksiin ja ihan vain kierrellä ja nähdä mielenkiintoisia paikkoja. Kesäloman ollessa kyseessä, ajatus lomasta pelkässä kaupungissa ei tunnu kovin houkuttelevalta, vaikka muuten Budapest houkuttaisi. Tekisi mieli olla lähellä luontoa ja meri voisi olla kiva… Tästä sitten tuli mieleen seuraava vaihtoehto…  

Budapest, Unkari, kuva on lainattu täältä.

Erilainen matkakohde
Olisiko tuolla jossain kohde, jossa olisi kaikkea -erityisesti historian havinaa, luontoa ja merta? Paikka, jossa aika pysähtyisi katuja pitkin kävellessä ja yhtäkkiä huomaisit siirtyneesi ajassa taaksepäin? Sellainen paikka on todellakin olemassa. Se on Kroatia. Olen lukenut maasta paljon ja vaikuttaa siltä, että siellä on kaikkea. Nähtäväksi jää, onko Kroatia seuraava matkakohteeni. Intoa ainakin olisi, mutta se budjetti…  
Dubrovnik, Kroatia, kuva on lainattu täältä.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän matkahaaveista ja suosituksista! Minne haluaisitte matkustaa? Mikä on ollut mieleenpainuvin matkakohde ja miksi?




lauantai 28. heinäkuuta 2012

MATKAKUUME KUUMOTTAA

Ajatuksia reissuun lähdöstä
On taas se aika vuodesta, jolloin matkakuume käy sietämättömäksi. Kaikilla muilla tuntuu olevan matkasuunnitelmat selvillä, ovat parhaillaan reissun päällä tai jo käyneet matkoilla.

Enää puuttuu vain ne omat suunnitelmat. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Reissuun olisi päästävä. Ja minähän lähden! Työsopimuskin päättyi, eikä jatkoa ole näköpiirissä, joten oivallinen sauma lähteä arkea pakoon jonnekin päin maailmaa. Järkevää? Ei ehkä, mutta eikö elämä ole tarkoitettu elämiseen ja nauttimiseen? Ja minä haluan nähdä maailmaa. Raha-asioita ehtii murehtimaan reissun jälkeen, vai mitä? ;)

Toteutusta vaille valmis –ainakin melkein
Reissuun lähtö tietää kolmea asiaa…
1. matkakohteen valinta
2. budjetin ja matkasuunnitelman laatiminen (ah, lempipuuhaani!)
3. varausten teko ja eikun menoksi!

Reissulta haluaisin…
- kauniita, erilaisia maisemia ja luontoa
- mahdollisesti merta
- jotain järkevää näkemistä ja tekemistä
- edullinen matka
- monipuolisesti kaikkea
- viimeisenä, vaan ei vähäisempänä… haluaisin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja mennä casinolle pelaamaan pokeria. Hah, nyt varmasti yllätin teidät? ;)

Pokeri on yksi rakkaista harrastuksistani, paitsi että olen pitänyt piiiitkän tauon pelilöistä, voisi melkeinpä puhua sapattivuodesta. Nyt, kun vihdoin aloin kaivata pokeri texas hold'emin pariin ja olisin halunnut aloittaa treenaamisen mahdollista tulevaa casinoreissuani silmällä pitäen, niin eipä onnistunutkaan. Espanja ei anna enää pelata netissä...  Kaikki ilotko miulta viedään? Kihisen kiukusta. 

Ensiapua matkakuumeeseen
Ensi viikolla tämä tyttö saa kuitenkin muuta ajateltavaa kuin vaikkapa se pokeri ja lähtee päivämatkalle Barcelonaan. Reissu on jo lukkoon lyöty, jee! Eräs ystäväni tulee Suomesta asti Espanjaan ja näen häntä sitten Barcelonassa. Täytyykin tästä lähteä ostamaan bussiliput…Barcelonan matkasta jo aika hyvin tiedetään, minne suunnistetaan ja siitä lisää tuonnempana.

 Hyvää viikonloppua!



perjantai 27. heinäkuuta 2012

ALENNUSLÖYTÖ

On nuo alennukset vaarallista aikaa. Mielessä oli toki pyörinyt, että kaipaan uusia tuulia vaatekaappiin, mutta en sentään ajatellut ruveta vielä ostelemaan uusia juttuja.

Toissapäivänä piipahdin hetken mielijohteesta Cache-Cachessa. Halusin katsella kesämekkoja. Kokeilin muutamaa, mutta ei, ei hyvä. Kauniilta ne näyttävät vaaterekissä roikkuessa, mutta minun päälle ne ei vain istu. Olin jo poistumassa liikkeestä, kun silmäni iskeytyivät hameeseen, joka valloitti heti. Hameessa huomion kiinnittää ihastuttavat kuviot. Alennuksen myötä hinnasta oli tiputettu puolet pois. Kun vielä kokeilin hametta, en voinut kuin todeta, että olin ihastunut: täydellinen hame! 
Niin sitten päädyin ostamaan hameen. Värimaailma on periaatteessa sitä samaa, mitä vaatekaapistani jo löytyy vähän liiankin paljon, mutta hameen kuviointi on ihana. Kuviollisia vaatteita ei minulla pahemmin ole, eikä varsinkaan toista samanlaista, joten jotain hitusen erilaista onnistuin tuomaan vaatekaappiini. Nyt vain pitäisi keksiä, miten yhdistellä... :)



torstai 26. heinäkuuta 2012

SAMA VAATE, ERI HENKILÖ

Eräänä kauniina päivänä poikkesin huvikseni Mangossa ihan vain sovittelemassa vaatteita ja tutkimassa, miltä ne näyttäisivät juuri minun yllä. Mangon sovitustilat ovat todella isot, eikä sovituskopeissakaan valittamista ole. 

Sovittaessani vaatteita, huomasin sattumalta erään toisen vanhemman, ehkä noin 40-vuotiaan naisen olevan myös sovittamassa. Hän oli juuri kokeilemassa keltaisia sortseja ja ilmavaa paitaa, joka oli väriltään beige ja siinä oli sinisiä pallukoita ja vieläpä joku kuvio kruunaamassa koko komeuden. Tuo yhdistelmä keltaisine sortseineen ja paitoineen kävi sille naiselle ihan älyttömän hyvin! Siis itsekin hämmästyin siitä, miten hyvin ne kävi hänelle ja jotenkin hän alkoi säteillä. Okei, iso, leveä hymy sai osaltaan paljon aikaan. Joka tapauksessa vaatteet näyttivät kerta kaikkiaan niin hyviltä, että minulla heräsi mielenkiinto, miltä ne näyttäisivät minun päällä.

Etsin vaatteet ja menin sovittamaan. Myyjä katsoi tuimana kulmien alta ja katsahti tuomiini vaatteisiin, ennen kuin lopulta päästi minut sovittamaan. Varmaan hän ajatteli: ”Hetkinen, nuo näyttää tutuilta… Eikö äsken eräs toinen kokeillut just noita samoja?”

Luikin pika-pikaa sovituskoppiin ja vetäisin verhon kiinni. Vaihdoin vaatteet ja olin innoissani. Katsoin itseäni peilistä ja dadaa… En tiedä, mitä odotin. Ehkä toivoin ”säteileväni” samalla lailla kuin näkemäni nainen. Niissä samoissa vaatteissa näytin kuitenkin pliisulta, enkä tuntenut oloani kotoisaksi. Tuijotin peilikuvaani hetken ja sitten totesin, ettei näin pirteä kokonaisuus sittenkään käy minulle. Samalla tuli todistetuksi fakta, jonka jo tiesinkin, mutta aina se unohtuu: sama vaate ei todellakaan näytä samalta toisen henkilön päällä.

Vähin äänin palautin vaatteet myyjälle ja luikin pois Mangosta. Enkä sen koommin ole palaillut…

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

VINKKEJÄ ESPANJALAISIIN HÄIHIN

Espanjalaiset häät: vinkit, neuvot ja selostukset

Kokosin tähän muutamia vinkkejä ja neuvoja, jotka perustuvat omaan kokemukseeni, kuulemaani, näkemääni ja mitä on tullut luettua sieltä sun täältä vuosien varrella.

Kutsu
Häihin tulee kutsu, mutta jos on todella hyvät tutut kyseessä, niin kutsu saatetaan antaa käteen ja siinä ei edes välttämättä eritellä kutsuttuja.

Lahjat
Vieraat lahjoittavat rahaa, jos siis lahjalistaa ei ole tehty. Hyvä muistisääntö on ”maksa oma osuus ja vähän päälle”. Euroissa tämä siis tarkoittaa vähintään 200-250€. Kyllä, luit oikein. Se on paljon rahaa, mutta espanjalaiset myös todella panostavat häihinsä. Tuota summaa en ole edes vetäissyt hatusta, vaan olen kuullut tämän monelta eri taholta espanjalaisten suusta ja parissa espanjalaisessa häissä vieraana ollessa allekirjoitan tämän. 

"Häälahja" laitetaan suoraan pankkitilille ennen häitä tai annetaan kirjekuoressa hääpäivänä.

Pukeutuminen
Yksinkertaista. Pukeudu parhaimpiisi. Jos mahdollista, osta itsellesi uusi juhlapuku.

Miehet pukeutuvat niin kuin aina häihin mennessä eli koko puku, pitkähihainen kauluspaita ja solmio.

Naiset laittavat juhlamekon tai jopa pitkän puvun. Myös jakkupukuja olen häissä nähnyt. Varminta on kuitenkin seurata etikettiä ja vielä varmempaa on kysyä morsiusparilta! 

Kutsussa voi myös olla vinkkiä pukeutumiseen (miehet ja naiset).

Värit, joita kannattaa välttää...
valkoinen: morsiamen väri
keltainen: ei tietoa miksi, mutta näin olen jostain lukenut
(musta: en ole lukenut mistään, että se olisi jotenkin kiellettyjen listalla, mutta se on niin synkkä väri ja Espanjassakin hautajaisiin pukeudutaan mustiin, joten siinä mielessä minun oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei kokomusta sovi häihin)

Vihkiminen
Ole ajoissa juhlapaikalla! Todennäköistä on, että vihkiminen alkaa hivenen myöhässä, mutta siitä huolimatta on tärkeää saapua paikalle hyvissä ajoin.

Harkitse taksin käyttöä. Taksin voi joko soittaa, napata kadulta kättä heilauttamalla tai menemällä taksiparkkiin, jossa on yleensä takseja päivystämässä.

Kirkkohäissä vieraat saavat pienen lehtisen, jossa on morsiusparin vihkivalat. Lehtinen on myöhemmin myös muisto tilaisuudesta.

Kirkkohäissä erikoista on kolikon vaihto ”mikä on sinun, on myös minun”.

Espanjalaisissa häissä sulhasen äiti saattaa poikansa alttarille ja morsiamen isä saattaa tyttärensä alttarille. Sen lisäksi vanhemmat ovat mukana toimituksessa morsiusparin kanssa kaiken kansan edessä. Myös siviilihäissä tämä ei ole tavatonta. Vihkimispaikka on koristeltu isoin kukka-asetelmin parin maun mukaan. Tavallisesti kukka-asetelmat on kuitenkin tehty valkoisista kukista. 
Kuva on lainattu täältä.
Kuva on lainattu täältä.
Toimituksen jälkeen vieraat menevät ulos odottamaan paria ja sen jälkeen heidän päällensä heitetään ”jotain”. Tuo ”jotain” voi olla ruusun terälehtiä, riisiä tai molempia. Se voi olla jopa kolikoita. 
Kuva on lainattu täältä.
Tämän jälkeen ikuistetaan vieraat kuviin ja sen jälkeen alkaa ruokailu parin valitsemassa ravintolassa. 

Ruokailu
Alussa annetaan alkujuoma eli tervetuliaismalja ja jokainen juo sen ihan omaan tahtiinsa, koska vieraatkin saapuvat eri aikaan paikalle.
Kuva on lainattu täältä.

Ravintoloissa on lähes aina pöytäjärjestys eli pöydät on numeroitu ja kunkin numeron kohdalla lukee, ketkä istuvat kyseisessä pöydässä.

Ruokailu on pitkän kaavan mukaan, johon helposti vierähtää muutama tunti. Alkoholia nautitaan (ruoan kanssa tarjoillaan viinejä ja sen jälkeen drinkkejä). Nauti alkoholipitoisia juomia kohtuudella –älä siis humallu. Jos olet autolla, älä juo alkoholia pisaraakaan.

Ruokailun jälkeen juhlat jatkuvat, mutta miten, se riippuu hääparista. Joissakin häissä vanhempi väki poistuu takavasemmalle ja nuoret jatkavat kaupungin yöelämään. Itse olin espanjalais-puolalaisissa häissä, joissa tosiaan vanhempi väki lähti pois ruokailun jälkeen. Tämä oli myös morsiusparin toive, koska jatkopaikkaan ei olisi mahtunut koko juhlaväki. Toisaalta myös liian aikaista poistumista ei välttämättä katsota hyvällä. Riippuu siis ihan parista, miten häät jatkuvat. Plussaa on hyvä tilannetaju!

Nautinnollista hääjuhlaa!
Toivottelee

tiistai 24. heinäkuuta 2012

HEDELMÄINEN MAKUNAUTINTO

Kirjoitan tänne blogin puolelle vinkkiä paikoista, jonne kannattaa poiketa Espanjan reissulla.

Vinkkaan teille tällä kertaa sellaisesta paikasta kuin Frutolandia; yritys, joka myy pääasiassa mehuja ja voileipiä. Kyseessä ei ole mitkä tahansa mehut, vaan ne on itse tehtyjä ja todella laadukkaita –mausta puhumattakaan. Frutolandia perustettiin ensin Zaragozaan ja myöhemmin se on levinnyt Valenciaan ja Pamplonaan. Piakkoin yritys avaa ovensa myös Madridissa ja Barcelonassa.

Itse poikkesin jokin aika sitten Frutolandiaan ja aina haltioidun heidän mehuistaan. Ne ovat taivaallisia! Itse tilasin sellaisen mehun, joka sisälsi appelsiinia, persikkaa, banaania, mansikkaa ja maitoa. Maku oli jälleen kerran taivaallinen ja juoma ihastuttavan raikas. Ihan täydellistä!



maanantai 23. heinäkuuta 2012

BARCELONA MIELESSÄIN

Innoissani tässä suunnittelen minireissua Barcelonaan, jonne suuntaan ensi viikolla. Barcelona on toki tuttu kaupunki, mutta on ihanaa palata takaisin ja kiertää tuttuja paikkoja. Reissuni pääasiallinen tarkoitus ei ole kaupunkiin tutustuminen, vaan ennen kaikkea hyvän ystävättäreni tapaaminen.

Mikäpäs sen kivempaa kuin kiertää tuttuja paikkoja hyvässä seurassa. Sen verran seikkailumieltä otan mukaan, että tutuilta poluilta poikkeaminen on sallittua, jos vaikka näkisin jotain aivan uutta. Uudet nähtävyydet olisivat piristävä poikkeus. Koska ystävättäreni tulee Suomesta asti, niin menemme hänen ehdoillaan ja tulemme varmasti kiertämään Barcelonan kuuluisimmat nähtävyydet.

Tässä vielä tämän päivän asua: vihreä hame ja kauluspaita, jonka jo esittelinkin aikaisemmassa postauksessani täällä ja nyt siis jo heti käytössä. Ihmeen hyvin tuo valkoinen nyt käy minulle -kiitos rusketuksen. Jos olisin ihan naturellina, niin minua tuskin erottaisi tuosta valkoisesta. ;)

Vihreällä hameella puolestaan on jo useampi vuosi takanaan, vaikkei uskoisi -eihän? On tuo hame edelleen vain niin ihana! Ikäisekseen hyvin säilynyt. Vaikka vihreä värinä sinällään tylsistyttää, on se kaikesta huolimatta kuitenkin aika hyvä väri ja noh.. käy minulle pirun hyvin, kun silmätkin on samanväriset. Aika hyvä tekosyy ostaa aina vihreää, paitsi etten enää aio ostaa, ellei se olisi ihan uusi sävy... Vaatekaappini värimaailma kaipaa uusia tuulia.
Valkoinen kauluspaita: Mango
Vihreä hame: Espanjasta
Sandaalit: Kaymo

PÄIVÄN PIRISTYS: HUIMAT LÄMPÖTILAT

Zaragozassa, Espanjassa, vastaan tuli lämpömittari, joka näytti peräti +57ºC. Tottakai nappasin kuvan todistusaineistoksi... 
Huhhuh hellettä! Jos siis pitäisi paikkansa. Kesällä joinakin yksittäisinä päivinä lämpötila toki saattaa kohota jopa +40ºC, muttei nyt sentään paljoa siitä ylemmäs. 

Lämpömittareihin ei siis kannata luottaa aina! Itse asiassa olen nähnyt monen monituiset kerrat, että yksi mittari näyttää yhtä ja toinen toista. Lopulta päädynkin laskemaan keskiarvon, ettei matematiikan taidot vain pääse ruostumaan. ;) Kuvassa näkyvä mittari näytti kuitenkin niin pahasti metsään, ettei se ainakaan ihan kunnossa ole. Oikea lämpötila tuona päivänä oli +29ºC.



sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

ESPANJALAINEN TORTILLA ELI PERUNAMUNAKAS

Hei, kerrankin onnistui minun tortilla niin hyvin, että ilkeää laittaa tänne. ;)

Niinkin yksinkertaisista aineksista kuin oliiviöljystä, suolasta, sipulista, kananmunista ja perunoista saa tehtyä todellisen makunautinnon. Helppoa, hyvää ja halpaa. Perunamunakas sopii mainiosti iltapalalle tai illanistujaisiin. Espanjalaisista ruoista se onkin yksi lemppareistani.
Resepti
4-5 perunaa
4-5 kananmunaa
½ tl suolaa
oliiviöljyä ”sopivasti”
1 sipuli

1. Pilko sipuli pieneksi silpuksi ja laita paistinpannuun, jossa reilusti oliiviöljyä.
2. Viipaloi perunat ja laita sipulin seuraksi pannuun. Oliiviöljyä pitäisi olla sen verran, että perunaviipaleet juuri ja juuri peittyvät.
3. Anna paistua miedohkolla lämmöllä kunnes perunat ovat kypsyneet ja pehmenneet, mutta eivät ole kuitenkaan liian pehmeitä.
4. Sekoita kananmunat kulhossa ja lisää suola. Sen jälkeen laita peruna-sipuliseos kulhoon ja sekoita.
5. Ota oliiviöljy talteen paistinpannulta (öljyä voi käyttää muussa ruoanlaitossa)
6. Laita pari ruokalusikallista oliiviöljyä paistinpannulle (sitä samaa, minkä juuri otit talteen)  ja kaada muna-peruna-sipuli-suolaseos.
7. Anna kypsyä, mutta huolehdi, ettei munakas pala pohjaan.
8. Käännä munakas lautasen avulla (lautanen munakkaan päälle ja nopeasti käännä paistinpannulta lautaselle). Ei haittaa, vaikka keskeltä olisi hieman löysä.
9. Laita tortilla uudestaan paistinpannulle paistumaan myös toiselta puolen. Valmista!

lauantai 21. heinäkuuta 2012

UUTTA VÄRIÄ VAATEKKAAPPIIN

Sain aikamoisen hepulin miettiessäni, miten tylsä vaatekaappini värimaailma on! Vaatteeni ovat pääasiassa mustaa, vihreää, sinistä ja violettia. Minulla ei ole yhden yhä vaatetta, joka olisi vaikkapa oranssi, koralli taikka pinkki.

Syy tähän on helppo löytää: värianalyysi. Sen jälkeen, kun tyylikurssilla kävimme läpi värianalyysia, niin olen selkeästi rajoittunut ostamaan vain vihreää ja violettia, perus mustan lisäksi. Sellaisestakin perusväristä kuin valkoisesta minulle sanottiin, ettei se oikein käy minulle. Taitaa minulla olla peräti pari valkoista vaatekappaletta siitä huolimatta...

Nyt sitten pistin stopin värirajoitteisuudelleni! Ostin KELTAISEN paidan. Siis keltaisen! Näytin mielestäni hieman oudolta keltaisessa, mutta pistetään se nyt sen piikkiin, että nämä viime vuodet olen kulkenut vihreässä, violetissa ja sinisessä. Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki värit käy kaikille, täytyy löytää vain se oikea sävy. 

Kaksi asiaa sai minut vakuuttuneeksi keltaisesta paidasta. Yksi: vaatekaappini suorastaan huutaa uusia värejä seurakseen, siis muitakin kuin sitä iänikuista vihreää ja violettia. Kaksi: kyseinen vaatekappale oli niin söpö ja niin edullinen alelöytö, joten pitkään asiaa päässäni pyöriteltyä ostin ja en kadu. 

Toisen aleostokseni tein Mangosta, josta löysin kivan valkoisen peruspaidan. Vaikka kyseessä on ehkä jopa hivenen tylsä valkoinen, mutta ajattelin, että se on helppo yhdistää ihaniin hameisiini. Toivottavasti… Ja valkoinenhan kuuluu kesään -tottakai! Sovittaessani tuota valkoista paitaa huomasin jopa saaneeni pientä päivetystä, vaikka aurinkoa olen pyrkinyt välttelemään.

Seuraavaksi yritän kuvata oikein ahkerasti päivän asuja, niin näkyy, miten olen valjastanut kesävaatteet käyttöön. Viime aikoina en oikein ole saanut aikaiseksi kuvattua... Olen kohdannut dilemman. Haluaisin ulkokuvia, mutta yksin on vähän noloa ottaa kuvia itsestään ja ei se ole niin helppoakaan. Mutta jospa minä... tai jos nappaan tylsiä sisäkuvia, niin haitanneeko tuo. 

                                                                    Keltainen paita: Stradivarius 
                                                                   Valkoinen paita: Mango



perjantai 20. heinäkuuta 2012

LA CURE GOURMANDE

La Cure Gourmande on vanhan ajan tyylinen herkkupuoti, jossa herää lapsuudenmuistot. Puoteja on ympäri Espanjan, Ranskan ja Belgian. 
Astuessani sisään käsintehtyjen keksien huumaava tuoksu tulvahtaa ovella vastaan. Vedän syvään henkeä. Ystävälliset myyjät toivottavat tervetulleeksi.

Kierrän herkkupuodissa ja annan vain hetken viedä mennessään ihastellessani upeita yksityiskohtia, joita pieni puoti on pullollaan.
Berlandises -karkit
Keksejä on myynnissä 19 eri sorttia. On perinteisiä keksejä, täytettyjä sekä rapeita keksejä, joita on hyvä kostuttaa kahvissa, teessä taikka maidossa. Miksei rapea keksi kävisi myös raikkaan marjamehun seuralaiseksi? On mm. suklaisia, marjaisia ja mantecadoja. Mantecado-keksit ovat perinteisiä juuri Välimeren maissa ja varsin erikoisia koostumukseltaan.

Keksejä ostaessa saa sekoittaa makuja, sillä hinta on sama ja se määräytyy painon mukaan. Noin 3-4 keksiä painaa 100g ja 2 mantecadoa painaa 100g. Myynnissä on ihastuttavia metallirasioita, jotka sinä itse voit täyttää haluamallasi kekseillä. Varsin hyvä lahjaidea siis. Myynnissä on myös jo valmiiksi täytettyjä metallirasioita, mutta niissä on vain yksi maku. Metallirasioissa keksit säilyvät hyvin. Keksejä on niin ikään mahdollista ostaa irtona eli laittaa paperipussiin, jossa ne säilyvät noin 5 pvän ajan.

Tikkarit ovat näyttävästi esillä. Ne, kuten kaikki muutkin puodin herkut, ovat perinteisesti valmistettuja. Jos haluaa karkin ilman tikkua, voi ostaa Berlandises –karkkeja, joissa makuvaihtoehtoina on eri hedelmien kirjo.
Tikkarit
Puodissa ollessani näin erään pikkutytön, joka hämmästyneenä katsoi tikkareita. Silmät säteillen hän levitti kätensä ja huudahti: "Paratiisi!"
Callisons on kuin hedelmäinen marsipaani, jonka päällä sokerikuorrute. Se on ranskalainen erikoisuus ja on koostumukseltaan pehmeä. Callisons sopii erinomaisesti herkutteluhetkiin ja vaikkapa kahvin seuralaiseksi, siinä missä keksitkin.

Tutkin toffee-osastoa, jossa valikoima on suuri. Toffeet ovat unelmapehmeitä. Nougat puolestaan on ranskalaista turronia, mutta toisin kuin espanjalainen turron, se ei ole kovaa, vaan pikemminkin kuohkeaa. Nougat jakaa mielipiteitä. Sitä joko rakastaa tai vihaa.
Toffee, taempana suklaat kylmävitriinissä. Jos haluat ostaa suklaata, pyydä myyjää palvelemaan.
Suklaa… jokaisen naisen salainen pahe. La Cure Gourmanden suklaa ei ole mitä tahansa, vaan ehtaa belgialaista suklaata. Tieto, joka ilahduttanee kaikkia hyvän suklaan ystäviä. Belgialainen suklaahan on maailmankuulua. Suklaa on ensiluokkaista ja sisältää vähintään 68% kaakaota. Esille laitto jo itsessään on niin näyttävää, että ei voi kuin ihastella. Myynnissä on myös suklaalevyjä.

La Cure Gourmanden erikoisuus on hauskat suklaiset oliivit. Se sisältää paahdetun mantelin, jota ympäröivät suklaa-ja valkosuklaakerrokset näyttäen kuitenkin erehdyttävästi oliivilta. Kuulemani mukaan valikoimaan on lisäksi tulossa uusia, herkullisia makuja. Joka tapauksessa suklaaoliivi on jo nyt ihan täydellinen makunautinto!
Vanhan ajan tyylisiä metallirasioita, joita myydään joko tyhjinä taikka keksien kera. Mahdollista on myös ostaa rasioita, joihin on tehty sekoitus puodin herkkuista. Taempana näkyy suklaaoliiveja.
Puodin hintataso saattaa tuntua aluksi korkealta, mutta loppujen lopuksi se on mielestäni pieni hinta siitä, että tuotteet ovat perinteisesti valmistettuja, laadukkaita ja eivät sisällä säilöntä-ja väriaineita.

Erityiseen tilaisuuteen tai hemmotteluhetkeen, lahjaksi taikka tuliaisiksi voin suositella. Itse ostin muutaman rasian kera keksien ja laitoin Suomeen. Kaikki kehuivat. Äitini oli tarjonnut keksejä vieraalle, joka sitten piipahti useammankin kerran kylässä. Liekkö herkullisten keksien toivossa... ;)



torstai 19. heinäkuuta 2012

KIKO MAKEUP MILANO

Jos törmäätte Kikoon Espanjassa, Iso-Britanniassa, Portugalissa, Ranskassa taikka Italiassa ja kosmetiikkavarastossanne on vaikkapa kynsilakan kokoinen aukko, niin kannattaapi astua sisään asti. Kikossa myydään kosmetiikkaa, mutta etenkin kynsilakkavalikoima on päätä huimaava ja parasta on edullinen hinta. 
Ainakin täällä Espanjan puolella Kikossa myytävien kynsilakkojen normihinta on 3,90€, mutta meilläpäin on jatkuvasti joku kynsilakka alennuksessa hintaan 1,50€. 
Eilen piipahtaessani Kikossa oli paikka seonnut täysin ja kaikki kynsilakat olivat tarjouksessa hintaan 1,50€. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostaakko vai eikö. Tällä kertaa vain sävyn valinta tuotti päänvaivaa. Lopulta päädyin helmenvalkoiseen kynsilakkaan, koska edellinen puteli tulikin käytettyä viime viikonloppuna. Kaiken lisäksi se on lempparini kaikista väreistä, mitä kynsiin laitetaan. Helmenhohtoisissa kynsissä on sitä jotain.
 Vivi Vinna on tyytyväinen. Ja suosittelee Kikoa! Kiko rulez!


HIUKSET "KIINNI"

Alkoi kyllästyttämään nämä hiukset, varsinkin, kun lauantaina oli niin ihana ja hyvin onnistunut juhlakampaus kiharoineen ja kaikkineen. Niin sitten päädyin laittamaan hiusosiot molemmilta puolin kiinni pinnein. Todella yksinkertaista, mutta kaunista. Tykästyin tähän tyyliin, joten tulen varmasti jatkossakin laittamaan hiukset näin suloisesti. Kuva on eiliseltä.

Eilen kävellessäni puistossa tuli nähtyä sellainenkin pieni ihme kuin koira puussa. Monet koirathan kulkevat vapaasti isäntänsä kanssa, kuten tässäkin tapauksessa. Paitsi, että kissan nähdessään koira katosi kuin taikaiskusta. Oikeastaan vain haukkuminen paljasti sen olinpaikan. Se oli jollain ilveellä saanut itsensä puuhun, ja aika korkealle kaiken lisäksi. Kissa veti kuitenkin pidemmän korren. Se oli kiivennyt paljon ylemmäs koiran saavuttamattomiin.



keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

SE TUNNE, KUN…

…tajuan puhuvani paremmin espanjaa kuin englantia. Vuodet Espanjassa ovat tehneet tehtävänsä ja englanti alkaa painua unholaan. Asia, jota en uskonut tapahtuvan kohdalleni. Ikinä.

Eilen sattunutta
Olin kuntosalilla, kun eräs mies kysyi, olenko Suomesta. Johon huikkasin olevani juuri sieltä. Paljastui, että hänen ex-tyttöystävänsä on … Suomesta myöskin! Hän puhui englanniksi ja minä vastasin ESPANJAKSI! Kun huomasin sen, aloin puhumaan englanniksi, mutta englantipa ei sujunutkaan enää niin luontevasti. Se oli kamalaa mongerrusta!

Tuon kuntosalireissun jälkeen en voinut kuin kauhistella omaa englannin tasoani. Todennäköisesti kyseessä oli alkukangerrusta, enhän ole käyttänyt englantia valovuosiin. Kuitenkin tykkään kielestä ja muistan, miten tosissani siihen silloin joskus panostin. En siis halua kadottaa kieltä, jonka olen jo kerran oppinut niin hyvin!

Asialle on tehtävä jotain ja kieli palautettava mieleen. Pitääkin alkaa katsoa niitä niin rakastamiani sarjoja… englanniksi. Täytyy tunnustaa, että mieleen pitäisi palauttaa pikaisesti myös ruotsi ja venäjä ja ennen kaikkea opiskella niitä lisää. Vähänkö olen niin kade ystävättärelleni, joka osaa puhua sujuvasti äidinkielensä suomen lisäksi englantia, espanjaa, ranskaa ja ruotsia. Joillekin on suotu kielipäätä, minulle ei. 

Kuva on lainattu täältä.
Jos joskus opitte jonkun kielen, niin pitäkää siitä kiinni! Kieltä täytyy käyttää, ettei se unohdu. Unohtaminen on ihan liian helppoa…
Kuva on lainattu täältä.