maanantai 30. marraskuuta 2015

JACA –PORTTI PYRENEILLE

150 km säteellä omasta kotipaikasta voi löytyä vaikka mitä ihmeellistä. Kuten vaikkapa Jaca, tuo 14 000 asukkaan pikkukaupunki lähellä Pyreneiden vuoristoa. Kohteeksi Jaca valikoitui ihan sattumalta, oivallisen LetsBonus-sivuston kautta. Tuli vastaan niin hyvä tarjous, ettei sitä voinut ohittaa.

Jo aikaisemminkin toitotin lähimatkailun puolesta. Viimeistään tämän reissun jälkeen voin allekirjoittaa, ettei tosiaankaan tarvitse aina lähteä merta edemmäs kalaan ja että lähelläkin voi olla yllättävän paljon näkemistä.

Meiltä Zaragozasta matkaa Jacaan on kaiken kaikkiaan 145 km. Ajomatka sujui hyvin, vaikkakin oli niin tuulinen päivä kuin olla voi. Tuntui kuin olisi ollut keskellä villiä länttä, kun ympärillä oli aavikkomaisemaa ja tuulen mukana risupallot kulkivat tien yli ristiin rastiin. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä enemmän maisemat muuttuivat.

Jaca on hyvä tukikohta Pyreneillä vierailuun. Pikkupaikka, jossa on kuitenkin eloa ja näkemistä. 

Meillä oli huonoa tuuria, sillä tulimme juuri ruokailuajan jälkeen iltapäivällä kaupunkiin. Ravintolat eivät olleet auki tai eivät yksinkertaisesti enää tarjoilleet murkinaa. Ennen kuin taas illalla avaisisivat ovensa. Niinpä piti tyytyä tapaksiin. Sitä etsiessä sain esimakua kaupungista, sillä kiersimme vanhassa kaupunginosassa. 
Matkareittimme: Jaca --> Canfranc --> Panticosa (balnearios --> Panticosa (kylä) --> Jaca --> Riglos --> Zaragoza
Majoitus
Majoituspaikkanamme toimi Hotel & Spa Real Jaca, joka oli miellyttävä neljän tähden hotelli. Meille oli luvassa kylpyläkierros ja hieronta. Juuri kylpylä oli yksi tärkeimmistä syistä, miksi tartuin tarjoukseen –hyvän hinnan lisäksi. Kylpylässä pääsisin saunaan. Se on yksi niistä jutuista, jota kaipaan Suomesta. Oman kodin saunaa. Espanjassakin osaa olla kylmä talvella. Sauna olisi siihen paras apu, mutta täällä kodeissa ei ole sellaista luksusta. 

Tämä hotellin kylpylä oli pieni, kuten Espanjassa yleensäkin, mutta viehättävä. Saunoja oli kaksi erilaista; perinteinen suomalainen ja höyrysauna. Lisäksi oli pari erilaista suihkukaappia, kuuma ja kylmä. Näiden lisäksi vielä jääkylmä, jossa kokonainen vesiastia jääkylmää vettä kaadetaan kertaheitolla päälle. Kylpylässä oli tietenkin vielä poreallas, joka kruunasi kylpyläkierroksen. Parasta oli, että saimme olla ihan rauhassa. Siihen päälle vielä hieronta, joka aluksi jännitti, mutta lopulta meni ihan hyvin.

Huone oli sopivan tilava ja jopa viehättävä, josta löytyi juuri ne jutut, mitä pitääkin. Aamupala oli mannermainen buffet-aamiainen. Aamupalalla kokeilin tyypillistä espanjalaista herkkua, jota voin teillekin suositella. Ensin paahdetaan leipäpala, loraus oliiviöljyä, tomaattisosetta levitteeksi ja päälle kuivakinkkua. Niin hyvää! 

Seuraava päivä hyödynnettiin heti aamusta.

Canfranc
Suuntasimme Canfranc-kylään, joka sijaitsee Aragonian laaksossa. Asukkaita on vain reilu 550 henkeä. Siellä puhkui kylmä vuoristotuuli, mutta muuten päivä oli onneksi hyvä sään puolesta. Aurinko paistoi täydeltä terältä.

Mitä sitten teimme tuossa pikkukylässä? Tutustuimme tietenkin alueen tärkeimpään nähtävyyteen: Canfrancin hylättyyn juna-asemaan, joka ei enää vuosiin ole ollut käytössä, mutta joka on tärkeä pala historiaa. Lisäksi sitä ympäröi mystisyyden verho. 
Kansainvälinen Canfrancin asema perustettiin 1928. Asema jakautui kahteen osaan, espanjalaisten ja ranskalaisten. Toisen maailman sodan aikoihin mukaan tulivat saksalaiset, joiden kuuluisa kulta kulki sitä kautta. Pikku hiljaa asema hiipui, kunnes se lopetettiin. Kaunis rakennus jäi rapistumaan. Lopulta huomattiin, että se pitäisi säilyttää. Hallitus huomautti asiasta Renfeä, Espanjan rautatieyhtiötä, jolle asema kuului. Renfe lupasi kunnostaa rakennuksen, jos hallitus maksaisi sen. Lopulta paikkaa ruvettiin laittamaan kuntoon, mutta eivät sitten huomanneet säilyttää tärkeitä yksityiskohtia.

Vaikka asema ei olekaan entisessä loistossaan, niistä yksityiskohdista puhumattakaan, niin se on todella mielenkiintoinen käyntikohde. Suosittelen lämpimästi opastuskierrokselle osallistumista espanjan kielen taitoisille. Hinta on (tällä hetkellä) 3€.

Lisäksi Canfrancissa on lukuisia kävelyreittejä, mutta meidän oli aika suunnata seuraavaan kohteeseemme.
Canfrancin rautatieasema taustalla.
Panticosa (balnearios=kylpylä)
Panticosa on kuuluisa kuumista lähteistään. Minä ihastuin huikeisiin vuoristomaisemiin, joita menimme varta vasten ihastelemaan. Siinä oli taikaa. Vuoristo on niin kaunista seutua ja varsinkin, kun lumivaippa oli laskeutunut. 
Eikä tyydytty vain katsomaan, vaan mennä köpöteltiin pitkin vuoristopolkua. Sekin oli jo peittynyt lumeen… Uusi takki pääsi siis heti ensimmäisellä kerralla kovaan testiin, mutta pärjäsi loistavasti. Ei tullut vilu.
Vuoristo, kivet ja lumi teki liikkumisesta haastavaa. Kaiken kukkuraksi pieni puro solisi kivien ja lumen keskellä. Ei onneksi kastuttu, ei. 

Retki vuoristomaisemissa oli mitä mahtavin! Seuraavassa postauksessa lisää Jacan matkasta... 
Tehtävä: löydä tästä kuvasta rakennus
Erittäin tuttu näky meidän matkoilla. Mies edellä, minä perässä. Syy: kuvien otto.
Oletko sinä joskus käynyt Jacassa / Pyreneillä?
post signature

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

MITÄ OSTIN MATKALTA?

Minulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset ostamista kohtaan. Yhä enemmän vierastan shoppailua. Olenkin päättänyt, että minulle paras tapa kuluttaa, on ostaa tarpeeseen. Vaikka myönnettävä on, että joskus tulee tuhlattua johonkin ihan höhlään juttuun. Sellaiseen, jota ei oikeasti tarvitse, mutta joka olisi kiva omistaa.

Esimerkiksi vaikkapa kynsilakka. Minulla on niitä hurumykkä, mutta kun ne on vaan niin kivoja.

Yleensä matkoilla en tuhlaa aikaa ja rahaa shoppailuun. Ehkä saatan pyörähtää matkamuistomyymälässä tai museokaupassa huvin vuoksi, mutta harvemmin tulee oikeasti ostettua mitään. 

Aivan erityisesti minua viehättävät erikoisemmat putiikit, kirpputorit ja markkinat. Erikoisella tarkoitan sellaista putiikkia, johon ei muuten törmäisi. Esimerkkinä vaikkapa Roomassa näkemäni Pinokkio-aiheinen liike, joka myi kaikkea Pinokkiin liittyvää. Niissä on kiva pyörähtää ja niitä on kiva tutkia. 

Madridin matkalla en ostanut yhtään mitään, mutta Andorrassa kyllä. Muistatteko vielä viime syyskuussa tekemäni matkan, jolloin kävimme mm. Andorrassa? Matkakertomukseni voi käydä lukemassa täältä klik, jos joltakulta jäi se sivusuun. 

Olin etukäteen suunnitellut ostavani hajuvettä, mutta sen sijasta mukaan tarttuikin jotain ihan muuta. Ja nyt vihdoin ja viimein paljastan, mitä ostin tuolta reissulta.

Ensin kengät…
Huomioni kiinnittyi kenkiin. Olen vaikka kuinka pitkään haaveillut sporttisista kengistä, jotka sopisivat niin vuoristoon kuin kuntosalille, juoksuun taikka lenkkeilyyn. Ilokseni sellaiset kengät löytyivät! Jonkin aikaa piti etsiä. Kun sitten näin yhdet harmaat jossa oli ripaus pinkkiä, niin se oli siinä. 

Olen tainnut päästä yli inhokkiväristäni. Vaaleanpunainen ei edelleenkään kuulu lemppareihini, mutta pinkki sopivassa suhteessa on kiva. Kengät olivat omassa mittapuussa melko arvokkaat, mutta onhan ne toki myös hyvät ja varmasti kestävät pitkään. Tuolla matkalla ne myös pääsivät heti käyttöön, kun mentiin kävelylle hotellia ympäröiviin maisemiin. 

Sittemmin ne ovat olleet kovassa käytössä, sillä laitan ne aina jalkaan kuntosalille mennessä. Välillä tuntuu, että juoksemisestakin on tullut välineurheilua. Kun on hyvät kengät, niin juokseminenkin on astetta kivempaa.
Sitten takki…
Andorrassa ollessa kävimme myös outleteissa. Siellä oli vaikka mitä ihania merkkitakkeja sopuhintaan eli parhaimmillaan jopa puolet alkuperäisestä hinnasta. Minä päätin ostaa kenkien kaveriksi takin, jonka voisin vetäistä päälle vuorilla. 

Heh, tästä saa kuvan, että minä kävisin useinkin vuoristossa. Ei suinkaan, mutta maaseudulla kyllä. Ja yleensä siellä on kylmempää. Olen oikea vilukissa, joten hyvä takki on hyvä olla. Esimerkiksi tällaisille retkille.

Lopulta ostin oranssin takin, joka pitää vettä -täydellinen vuoristoon ja maaseudulle. Tämä päällä tulee ainakin nähdyksi, niin pirsakan värinen se on.Toki tärkeä kriteeri metsässä liikkuessa. Lisäksi takissa on kivat yksityiskohdat, esimerkiksi sivuilla on harmaa-valkoista ruutukuviota. Voisin ihan hyvin kuvitella käyttäväni tätä kaupungissakin, jos joskus on sellainen päivä. Yleensä kaupungissa tulee kuljettua elegantissa lookissa. En ole niin hienohelma, ettenkö voisi olla sporttivaatteissa. Riippuu siis ihan päivästä! 

Vasta tänä viikonloppuna takki pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, kun lähdimme vuoristomaisemiin. Siitä lisää myöhemmin... Muuten täällä kotikaupugissa on ollut ihan ihmeellisen lämmintä koko syksyn ajan. Huomaa, että vielä on syksy. Lehdet ovat jo tippuneet puista ja parisen viikkoa sää on ollut viileämpi. On ollut sumuista ja pimeys tulee aikaisemmin. Talvi on siis jo aivan ovella. Ja silloin varmasti tämä takki pääsee useammin käyttöön!
Mitä pidät kengistä? Entä takista?
post signature

lauantai 21. marraskuuta 2015

LÄHIMATKAILUSTA

Aina ei tarvitse matkustaa kauas mennäkseen matkalle. Joskus pieni irtiotto arjesta matkaamalla vaikkapa naapurikaupunkiin riittää ja on ihan yhtä mukavaa (tai ainakin melkein) kuin ulkomaille mentäessä. Ja on sitä paitsi ekologisempi vaihtoehto!

Monillehan matkailu tarkoittaa nimenomaan ulkomaille menoa. Matkailua on myös kotimaassa, omassa läänissä ja maakunnassa reissaaminen. Haluan tässä postauksessa nostaa esille lähimatkailun. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. 
Lähimatkailu tarkoittaa matkailua omilla lähiseuduilla. Tiedätkö sinä, mitä nähtävää on kotipaikkakunnallasi ja siitä 150 km säteellä?

Niin kivaa kuin reissaaminen ulkomailla on, myös kotimaan matkailu ja yleensäkin lähimatkailu on huomionarvoista. On tärkeää tutustua omaan lähiympäristöönsä, tutustua alueen nähtävyyksiin tai osallistua johonkin ihan uuteen aktiviteettiin. Puhumattakaan sen positiivisesta merkityksestä alueen yrityksille. Lisäksi, kun matkustaa lähelle, jää enemmän aikaa olla itse kohteessa. 

Kun tuntee oman alueensa, silloin sitä myös osaa arvostaa. Vasta silloin sen näkee uusin silmin. Kokeile -saatat vaikka yllättyä!

Täällä Espanjassa, Zaragozan kaupungissa asuessani olen luonnollisesti tutustunut myös lähiseutuihin. Jo ihan ensimmäisellä Espanjan matkallani menin Pyreneille. Telttailimme lähellä Ranskan rajaa huikeissa vuoristomaisemissa. Kävimme Huescassa. Huesca on kaupunki n. 75 km päässä Zaragozasta. Sittemmin olen palannut sinne jopa uudestaan, kuten tässä postauksessa.

Ensimmäisen Espanjan reissuni jälkeen olen tasaisin väliajoin mennyt milloin minnekin. Siis täällä Aragonian maakunnassa. Luonnonpuisto Monasterio de Piedra teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Muistan ne pienet kylät kuten Aínsa, Calamocha... Vuoristomaisemat pohjoisessa ja karummat aavikkomaisemmat etelässä. Loarren linna. Borja ja Ecce homo.
Vierailulla Loarren linnassa.
Espanja itsessään on äärettömän monimuotoinen maa, mutta pelkästään tämän itsehallintoalueen sisälläkin on ollut näkemistä yllin kyllin. Jokaisessa paikassa on jotain näkemistä. Olen ihan varma, että myös Suomessa!
 
Matkailu lähiseudulla on antanut minulle paljon. Tunnen paremmin, mitä näillä hoodeilla on. Tiedän tärkeimmät nähtävyydet ja minne veisin ystäväni. Enkä siltikään ole nähnyt vielä kaikkea! 

Seuraavaksi tarkoitukseni onkin mennä Jacaan. Se on pieni 14 000 asukkaan kunta ja sijaitsee pohjoisemmassa kuin Zaragoza. Sinne on matkaa 145 km. Juuri tämä Jacan matka sai minut pohtimaan lähimatkailua ja muistelemaan omia aikaisempia reissujani. Jacassa on tultu käytyä joskus kauan sitten. Koska silloin en nähnyt sitä kovin paljoa, niin menen sinne ihan mielelläni uudestaan. Toivottavasti tällä kertaa meitä ei yllätä lumipyry kuten silloin!

Tämä matka tuli vähän kuin puskan takaa. Espanjassa ovat suosittuja ns. ”escapada” eli suomeksi irtiotto, pako. Näihin minilomiin ympätään yleensä jotain ekstraa ja houkutteleva hinta. Noh, arvatkaa kuka tarttui tällaiseen escapadaan? Se oli niin ihanan edullinen, että olisi ollut synti jättää niin hyvä tarjous käyttämättä. Niinpä ensi viikolla starttaamme parin päivän pikapyrähdykselle. Jaca, täältä tullaan!
Oletko sinä lähimatkaillut?
post signature