sunnuntai 3. syyskuuta 2017

ALUSTAVA ”MATKASUUNNITELMA”

Olen tässä viime päivät haaveillut tulevasta matkasta ja siitä, että pääsisin lataamaan akkuja meren rannalle. Että saisi vain olla ilman kiireitä. Nauttia auringon lämmöstä. Kenties jopa pulahtaa mereen. Lukea. Katsoa elokuvia. Olla poissa arkiympyröistä.


Kuten kerroin edellisessä postauksessa, meille on varattu majoitus ja lennot. Tässä kuussa suuntaamme kohti Gran Canaria. Itse asiassa tuleva matka on jo aivan lähellä. Kohta palaan takaisin Espanjaankin. 

Minulle on nyt muotoutunut alustava matkasuunnitelma. Tosin se elää koko ajan ja onkin jo ehtinyt muuttua hieman majoituksen osalta. Matkasuunnitelma on ehkä pahinta, mitä voi tehdä, jos tarkoitus on saada mahdollisimman rentouttava loma. Siksi välttämättä en halua puhua suunnitelmasta, vaan jonkinlaisesta listasta, mitä milloinkin nähdä. Mutta se ei olisi mikään kiveen hakattu, vaan menisimme fiiliksen mukaan. Sekin olisi aivan kauheaa, jos olisi paikan päällä, mutta sitten ei tietäisi yhtään, minne mennä.

Tässä vaiheessa on varmaa vain kolme asiaa. 
Meillä on meno-paluulennot Madridista Gran Canarialle. 
Majoitumme Las Palmasissa: pari yötä laivassa ja hotellimajoitus. 
Olemme vuokranneet auton. 
Syy, miksi lopulta päädyttiin muuttamaan majoitusjärjestelyitä, johtui yksinkertaisesti miehestä. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että olisi aivan kaameaa viettää koko loma laivassa, jossa ei ole edes suihkua ja jossa huoneemme olisi takuulla siitä pienimmästä päästä. Hän tykkäisi enemmän hotellimajoituksesta mukavuuksien kera.
 
Noh, sehän passasi minulle. Kieltämättä olin itsekin ajatellut, että mitä minä olin mennyt tekemään varatessani majoituksen laivasta kokonaiseksi viikoksi? Onneksi asia ratkesi ja kompromissi löytyi. Laivamajoitus kutistui siis vain pariin yöhön ja lisäksi majoitumme tosi kivanoloisessa hotellissa.

Kaiken kaikkiaan Gran Canarialla olisi tarkoitus viettää seitsemän päivää. Haluaisin jonkinlaisen ”suunnitelman” mitä tehdä minäkin päivänä, mutta en siis mitään minuuttiaikataulua. 

Oikeammin sanottuna siis sellainen "must see” –lista kohteista ja jonkinlainen järkevä järjestys sen toteuttamiseen ilman kiireen tuntua tai aikatauluja. Myös rannalla lötkyilyä haluamme tälle lomalle, sellaista rentoutumista ilman minkäänlaista pakkoa mennä minnekään.

I PÄIVÄ
Tulopäivä, jolloin heti aamulla nappaisimme auton lentokentältä ja menisimme majoituspaikkaan. Sitten vain rentoutuisimme ilman suurempaa suunnitelmaa. Voisimme mennä rannalle (esim. Las Canteras), emmekä tekisi yhtään mitään. Jos jaksetaan, niin tutustuisimme Las Palmasiin

Ostaisimme ruoat marketista.

II PÄIVÄ
Salinasin merivesialtaat ja Agataen kylään tutustuminen. Söisimme ravintolassa. Mietin sellaista kuin Ragú (Paseo de los Poetas 10, Agaete).

Playa de las Nieves olisi varmasti myös tutustumisen arvoinen.

Las Palmasista Agataen kylään on matkaa 40 km, joten auto tulee jo tässä vaiheessa tarpeeseen.

III PÄIVÄ
Menisimme lähimpään rantaan lekottelemaan. Päivä ilman suurempaa suunnitelmaa.

Voisimme tutustua Teror –kylään.

IV PÄIVÄ
Lähtisimme kohti Maspalomasia. Las Palmasista on sinne matkaa 57 km. Aamupäivän voisimme lekotella rannalla. Siitä jatkaa Playa del Inglésiin ja Playa de Amadores


Sitten takaisin hotellille.

V PÄIVÄ
Roque Nublo ja Pico de las Nieves tutustuminen. Patikointia ja näköalapaikkoja.

Mahdollisesti luolaravintola Barranco de Guayadeque.

VI PÄIVÄ
Jardín botánico Viera y Clavijo.

Caldera de Bandama.

Jos ei olla ehditty vielä luolaravintolaan, niin sitten tänään.

Illalla voisi käydä kasinolla Las Palmasissa. Ehkä. 

VII
Viimeinen päivä nauttia kunnolla Gran Canariasta, joten Bufadero de la Garita kruunaisi retken ja sitten voisimme lekotella taas jollain rannalla.


VIII
Lähtöpäivä ja auton palautus ennen lähtöä.


Gran Canarian muut kohteet

Jos aikaa jää, niin Gran Canarialta ei ilmeisesti ainakaan tekeminen lopu. Lisäksi voisi vaan ajaa huristella ilman suurempia suunnitelmia. 

Tällaisista asioista tuleva lomamme voisi pitää sisällään. Ehkä. Katsotaan matkan jälkeen, millainen siitä lopulta tuli!
Kuva on lainattu netistä.
Onko sinulla antaa vielä vinkkejä Gran Canarialle? 
post signature

torstai 17. elokuuta 2017

KESÄ TULI, KESÄ MENI

Tämä kesä on mennyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu, että tässäkö se nyt oli. Vain silmänräpäys. Mietin. Mihin se kaikki aika on mennyt?! Vastahan oli kesäkuu... Silloin satoi lunta. LUNTA! Siis kesäkuussa?! En muista koskaan nähneeni lumisadetta kesäkuussa. En vieläkään unohda sitä. Minulla oli jalassa villasukat ja kauhistelin Suomen kesää ja voiko tämä olla totta. Samalla suunnittelin seuraavaa kolmea kuukautta. Minulla oli pitkä lista asioista, joita halusin tehdä. Aloitin jopa markkinointikurssin.

Juhannus oli nurkan takana ja menin juhannusyön vaellukselle. Taas porukassa, metsän siimeksessä. Kuljimme 14 kilometrin mittaisen matkan hyvin vaihtelevassa maastossa. Oli harjuja, ylä-ja alamäkiä, metsäteitä, soita… Mukana oli myös koira.
 
Yöttömässä yössä oli jotain… taianomaista. Bongasimme myös uunituoreen karhun jätöksen ja näimme hiekkatiellä jälkiä. Karhu oli varmasti ollut paikalla vain hetkeä aiemmin. Katselikohan se meitä jostain? Olikohan sillä pentuja?

Saavuimme määränpäähämme: majapaikkaan pienessä kylässä, jossa oli iltapalaa ja sauna. Yöksi emme kuitenkaan jääneet, vaan linja-auto kuljetti meidät takaisin keskustaan ja siitä jokainen meni kotiinsa yöksi.

Kesäkuussa näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ilveksen. En voinut kuvitellakaan, että se voi olla niin hemmetin iso. Ja kun sanon iso, niin todellakin tarkoitan sitä. Veikkaan, että se oli uros ja vanha yksilö. Sen verran hitaasti se löntysteli. Ei se ollut meistä moksiskaan, kun olimme sen takana. Päätänsä käänsi, ihmetteli. Ja sitten se sai jalat alleen ja katosi pöpelikköön.
Heinäkuu ei ollut säiden puolesta kovin kaksinen. Töitä riitti senkin edestä. Oikeastaan silloin ei ne huonotkaan säät haittaa, kun siitä ei voisi ottaa iloa irti. Työskentelin kolmessa työpaikassa asiakaspalvelutehtävissä. Hauskaa oli! Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin. Koin uuden ja erilaisen työpaikan huumaa.

Olin töissä myös Ilosaarirockissa. Minulla ja meillä oli todella hauskaa! Vieläkin naurattaa. Meidän työpoppoo, voi että. Sitä viikonloppua en tule unohtamaan! Toivottavasti otettaisiin uusiksi ensi vuonna. Jos olen maisemissa...

Ensi vuodesta ei vielä tiedä. Kaikki on niin epävarmaa ja samalla niin monia mahdollisuuksia. Yritän nyt availla mahdollisuuksien ovia. Kurkistaa, mikä olisi minun mahdollisuus. Haluan uskoa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, että asiat järjestyvät.

Kesän yksi kohokohdista oli myös sukulaisten vierailu. Vaikka en heitä paljoa tunne, mutta vietimme kivan ja kulttuuripainotteisen päivän yhdessä. Se päivä meni nopeasti.




Elokuun alussa otin hengähdystauon ja tein pienen matkan. Matkustin toiselle puolelle Suomea. Idästä länteen. Olin Vaasassa. Menin sinne ystäväni luokse kylään. Oli niin hauskaa! Vaikka viime näkemisestä on kolme vuotta, niin tuntui kuin ei olisi kulunut niin pitkä aika ollenkaan. Oli vain se hetki ja me kaksi. Juttu luisti ja ystäväni näytti minulle Vaasaa.


Vaasassa oli suurkaupungin tuntua, kun kuuli eri kieliä. Paitsi yöllä. Silloin siellä oli vähän kuollutta. Sori Vaasa! Ensin oltiin eräässä baarissa, mutta ei ollut oikein meidän tyylinen paikka. Siellä oli oikeastaan hyvää vain ne pelit, joita sitten pelattiin ja voitettiin.

Voittorahoilla käytiin pizzalla. Kekkasimme yhden suomenruotsalaisen menopaikan, joka oli auki myöhään. Sinne siis!

Vaasassa kiersimme myös kirpparilla ja teimme ostoksia. Kävimme jälkkärillä todella hienossa paikassa… Kunnes koitti kotiinlähdön aika.  



Olen suunnitellut myös ulkomaanmatkaa. Olen aivan innoissani. Pitkäaikainen haaveeni toteutuu ja me mennään Gran Canarialle! Aivan huikeeta. Olen miettinyt Gran Canariaa tosiaan jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut oikein sopivaa saumaa. Tämän kesän jälkeen tuntuu, että pieni loma on paikallaan ja mieluiten sellainen paikka, jossa olisi mahdollisimman paljon aurinkoa.

Kanariansaarista minulle on entuudestaan tuttuja Lanzarote ja Teneriffa. Molemmat saaret tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten tulen varmasti pitämään tästä kolmannestakin saaresta. Haaveenahan minulla olisi joskus koluta kaikki Kanariansaaret.

Taas matkan varaaminen jäi viime tippaan. Kirosin hiljaa itsekseni, kun tajusin, että hinnat olivat pompsahtaneet. Päätin tutkia Airbnb:tä. Löysinkin sieltä astetta erikoisemman majoituksen ja ennen kuin huomasinkaan, olin varannut meille paitsi majoituksen ja myös lennot.

Tällä kertaa tarkoitus olisi majoittua laivassa. Siinä ei ole suihkua, vaan se löytyy satamasta. Se ei minua haittaa, mutta kieltämättä mieleen on alkanut hiipiä monia kysymyksiä. Toisaalta ajatus viikosta laivassa kiehtoo. Ajatus olla laineilla. Meressä. Ajatus, että voi eläytyä kokonaan toisenlaiseen tapaan olla. Koen, että se voisi olla minulle jotain uutta. Inspiroivaa.

Miten sinun kesäsi on mennyt? Vinkkejä Gran Canarialle?
post signature

maanantai 12. kesäkuuta 2017

KIRJAPROJEKTI

Vihjailin jokin aika sitten kirjaprojektista. Nyt olisi aika paljastaa, missä mennään. Tätä blogipostausta kirjoitan muuten Suomesta käsin, sillä tulin nyt kesän viettoon ja työntekoon.

Kirjaprojekti tosiaan oli pitkä prosessi, joka alkoi yli vuosi sitten. Silloin aloitin kirjoituskurssilla, jonka ohjaajana toimi eräs kuuluisa espanjalainen kirjailija. Sittemmin hänestä on tullut meidän oppi-isä, eli edelleen auttaa meitä luovassa kirjoittamisessa, antaa vinkkejä ja ohjeita ja olemmepa päässeet mukaan erilaisiin tapahtumiin.

Blogin lisäksi harrastan siis kirjoittamista pöytälaatikkoon. Minulla on vaikka kuinka monta ”kirjaa” aloitettuna sekä tarinoita. Yksi kirjoittamistani tarinoista pääsi kirjan kansien väliin. Se oli minulle kuin lottovoitto. Kuten myös se, että saimme niin ansioituneen kirjailijan vetämään kurssia. Kirjoittamiskurssi päättyi, mutta sen hedelmänä syntyi ihan oikea kirja. Oikea etelän hetelmä. ;) 

Jokainen, joka oli vuoden ajan ollut mukana kurssilla ja kirjoittanut sen oman tarinansa, sai mahdollisuuden julkaisuun.
Näin minulla oli tavallaan myös onnea matkassa, mutta toisaalta, olenhan minä tämän eteen tehnyt kovasti töitä vuoden päivät. Yhtä tarinaa kirjoittaessa ei sentään niin pitkään vierähtänyt, vaan se oli muutamassa päivässä tehty homma.

Minun tarina on täyttä fiktiota, mutta sain siihen inspiraatiota Suomessa käydystä eutanasia-keskustelusta. Tarinassani on myös ronskimpaa kieltä. Yleensähän ne kirosanat opitaan ensimmäisenä, joten en ole niitä pelännyt käyttää. Mutta erittäin säästeliäästi. Ja kun luin tarinan lyhyen version yleisölle tässä joitakin kuukausia sitten (blogistani löytyy video), niin ei kukaan näyttänyt pahastuvan, vaan pikemminkin sieltä alkoi kuulua hörähtelyä.

Kirjoittamiskurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut inspiroitumaan siinä määrin, etten ole koskaan tuntenut olevani näin inspiroitunut.

Kurssilla tartuimme kynään ja paperiin ja aloimme vain kirjoittaa eri tehtäviä. Tarkoitus oli saada se oma sisäinen, kirjoittajan ääni kuuluviin. Minulla se on se sisäinen pöpöttäjä, joka pääsee vauhtiin. Kurssilla kirjoitan espanjaksi. Jos kirjoittaisin suomeksi, kukaan ei minua ymmärtäisi, sillä lähes kaikki kurssikaverit ovat espanjalaisia. Yksi on Brasiliasta ja toinen Venezuelasta.
Kotona on sitten asia erikseen, jolloin kirjoitan suomeksi, sillä minun omalla äidinkielelläni. Monesti saatan alkaa kääntämään jo kirjoitettua tekstiä espanjaksi ja kuinka ollakaan, päähän alkaa tulla uusia asioita tekstiä täyttämään ja rikastuttamaan. Eli ehkä se ei olekaan niin huono juttu, että soudan ja huopaan kahden kielen välissä. Espanja on rikas kieli ja olen niin kiitollinen, että osaan sitä.

Kirjoittajakurssin tuloksena syntyi kirja, joka julkaistiin reilu viikko sitten kirjamessuilla Zaragozassa. Sitä jaettiin ilmaisina näytenumeroina ja kurssitoverini signeerasivat ne. Itse en valitettavasti päässyt paikalle, sillä olin siinä vaiheessa jo Suomessa. Harmitti todella paljon, että menetin omat julkkarit. Olin kuitenkin siitä huolimatta päässyt espanjalaiseen lehteen, sillä kirjailija oli kirjoittanut kolumnin, jossa kertoi tapahtumasta ja meistä nuorista kirjoittajista.

Myöskään kirjoittajakaverini eivät olleet unohtaneet minua, vaan jokainen omisti minulle pienen tekstin allekirjoituksen kera yhteisteokseemme. Minulle tuli melkein tippa linssiin niitä lukiessa, sillä ketkä osaisivat kirjoittaa kauniimmin kuin itsensä kirjoittajat..? Heidän terveisensä valoivat minuun uskoa, toivoa ja inspiraatiota.
Nyt on aika keskittyä seuraavaan kirjaprojektiin. En tiedä tuleeko siitä yksi tarina vai peräti kokonainen ihka ensimmäinen kirja ja päätykö se pöytälaatikkoon. Varmaa on, että tänä kesänä kynä ja paperi sauhuavat ja tietokoneen näppäimistö joutuu koville.

Oikein hyvää kesää täältä itäisestä Suomesta!
post signature

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MITÄ KUULUU IHOLLENI AKNEN JÄLKEEN?

Aikalailla pari vuotta sitten kirjoitin aknesta ja nimenomaan aikuisiän aknesta, josta minulla oli omakohtaista kokemusta. Tosin olen kärsinyt myös nuoruusiän aknesta. Tiedän siis erittäin hyvin, miltä tuntuu, kun iho ei voi hyvin, naama on täynnä finnejä ja punaisia kohtia ja tuntuu, ettei mikään auta.

Nyt pari vuotta kirjoituksen jälkeen voin hyvillä mielin kertoa, että ihoni voi todella hyvin. Mikä parasta: minä onnistuin jättämään e-pillerit ilman, että akne puhkeaisi uudelleen. Huippua on myös se, että jos siltä tuntuu, voin lähteä ulos ilman meikkiä.Nyt kerron, mitä tässä välissä on tapahtunut eli miten kaikki kävi. 

Pienenä pohjustuksena niille, jotka eivät tiedä taustoja: minulle puhkesi akne neljä vuotta sitten, kun tulin talvella takaisin Suomeen. Ilmastonmuutos, stressi, apea mieliala ja e-pillereiden jättäminen saivat ihon oireilemaan. Halusin lopettaa pillereiden käytön, koska ne eivät enää tuntuneet mieluisilta käyttää. Uskon, että siltikin suurin syyllinen aknen puhkeamiseen oli e-pillereiden käytön lopettaminen.
Ennen ja jälkeen kuvat. Vasemmalla kuva aktiivisesta aknesta (kesällä 2013) ja jälkeen (keväällä 2015).
Kamppailua aknen kanssa
Olin kuullut ja lukenut paljon siitä, miten monelle ilmestyy akne juurikin e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Pelkäsin, että minulle käy samoin. Niin myös kävi. En säästynyt aknelta. Muutaman kuukauden kuluttua lopettamisen jälkeen ihoni kunto huononi merkittävästi. Se sattui samaan aikaan Suomeen muuton aikoihin. Olin 26-vuotias.

Minulle oli puhjennut akne. Kyse ei ollut mistään parista finnistä, vaan poski oli kauttaaltaan kirkuvan punainen. Sanomattakin lienee selvää, että se vaikutti itsetuntoon. Jos elämä muutenkin potki päähän, niin ei siihen halua lisäksi vielä akneongelmia. Tiedän, että se voi vaikuttaa pinnalliselta. Kyseessähän on puhtaasti ulkonäköseikka. Mutta silti se oli iso asia. Minulle.

Aknen aikoihin halusin vain peitellä sitä meikkivoiteella, mutta se vain pahensi itse ongelmaa. Hakeuduin lääkärille ja ratkaisu oli, että pitäisi aloittaa e-pillerit uudestaan. Ironisesti siis minun pitäisi alkaa pillereiden käyttäjäksi uudestaan, kun olin alun perin halunnut päästä niistä eroon. 

En voinut aloittaa pillereitä uudestaan heti, sillä kuukautiskierto oli sekaisin. Ehti kulua muutama kuukausi, ennen kuin pystyin aloittamaan e-pillerit uudestaan. Tuona aikana akne oli ehtinyt pahentua. Pillereiden aloittamisen jälkeen uusia finnejä ei enää tullut, mutta iho helotti silti punaisena.

Apua Espanjasta
Palasin Espanjaan ja hakeuduin dermatologille, josta sain avun. Se oli kallis käynti, sillä se maksoi n. 90€. Sieltä sain selkeän ihonhoito-ohjelman. Onneksi Espanjassa apteekkireissu ei tullut niin kalliiksi kuin mitä pelkäsin. Pillereiden syöntiä oli kuitenkin jatkettava. 

Ihonhoito-ohjelman avulla sain selätettyä ongelman. Minulla oli kuitenkin toinen ongelma: e-pillerit. Miten enää uskaltaisin jättää pillerit, jos minulle tulee taas akne? Ystäväni lohdutti, että kyllä se hormonitoiminta laantuu iän myötä ja siksi minulle ei välttämättä tule aknea uudestaan, jos ja kun joskus tulevaisuudessa aion jättää pillerit.

Olin huojentunut parantuneesta ihostani ja niin iloinen, että siltä osin ongelma oli voitettu. Pystyin myös jättämään dermatologin hoito-ohjelman, sillä iho oli parantunut. Silloin päätin hoitaa ihoani vain parhaimmilla ihonhoitotuotteilla ja niin aloitin Mary Kay –tuotteiden käytön.
Ensimmäinen kohtaus
Kului puolitoista vuotta ja olin jälleen Suomessa kesällä 2015. Uusin e-pillereiden reseptin. Tuona kesänä sain kuitenkin ”ensimmäisen” migreenikohtaukseni. Silmissä sumeni. Näin saharaitakuviota. En voinut lukea tietokoneen näytöllä olevaa tekstiä. Luulin, että silmissäni on jotain vikaa. Soitin hätääntyneenä optikolle, joka lupasi ottaa minut vastaan klo 14, eli reilu tunnin päästä puhelinsoitostani.

Kun lopulta pääsin optikolle, näin aivan normaalisti, mutta minulla oli todella kova päänsärky. Optikko sanoi, että kuulostaa ihan migreeniltä. Migreeniin auttaa lepo pimeässä huoneessa, jonka sittemmin opin. Tuona kesänä minulla oli muistaakseni pari kertaa migreeni. Muistelen, että ihan ensimmäisen vastaavanlaisen kohtauksen olin saanut itse asiassa jo talvella.

Aika kului ja migreenikohtaukset olivat harvinaisia. Olin oppinut, että jos vähänkin näen saharaitakuvioita, on parasta ottaa lääke esim. aspiriini, ettei se etenisi päänsärkyvaiheeseen. Minä olen vielä sellainen, että viimeiseen asti yritän välttää kaikenmaailman lääkkeitä, sillä en halua laittaa kehooni mitään ylimääräistä. Ja silti samaan aikaan käytin e-pillereitä…

Viime vuoden kesällä olin jälleen Suomessa ja halusin uusia e-pillereiden reseptin. Uusittaessa reseptiä kysytään kysymyksiä. Yksi niistä oli ”oletko kärsinyt aurallisesta migreenistä?”. Meni hetki, ennen kuin sain sanotuksi, että itse asiassa minulla on ollut joitakin migreenikohtauksia kuluneen vuoden aikana.

Pois pillerikierteestä
Sain käskyn lopettaa pillereiden käytön HETI. E-pillereitä ei saa missään nimessä käyttää, jos kärsii migreenistä. Se on hengenvaarallista. Olisin voinut kuolla.

Tietenkin oma terveys on paljon tärkeämpi kuin mikään muu asia. Varsinkin minulle se on korvaamattoman tärkeä. Terveyttä en haluaisi menettää koskaan. Se on sellainen asia, jota arvostan äärettömän paljon ja siksi olen aina tehnyt parhaani itseni huolehtimiseksi. Liikun, syön hyvin, en tupakoi, en juuri käytä alkoholia enkä varsinkaan huumeita. 

Olen kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja toivon, että olen sitä vastaisuudessakin. Siksi minulle oli melkoinen shokki tajuta, että olen leikkinyt omalla hengelläni noinkin pitkään. Olisin voinut saada aivoinfarktin. Onneksi en saanut. Pillereiden käyttö loppui saman tien.

Siinä sitten kävimme keskusteluja, mitä tehdä, jos akne puhkeaa. Tietenkin akne on pikkujuttu verrattaessa siihen, että voisin olla kuollut. Silti murehdin sitä etukäteen.

Mitä tein?
Jatkoin ihostani huolehtimista entiseen malliin Mary Kayn tuotteilla. Minun kaikki ihonhoitotuotteet olivat ja ovat edelleen Mary Kayta ja jopa meikkivoide ja puuteri. Lisäksi käytän kasvoharjaa ihonhoidossa.

Aloin kuitenkin valmistautua siihen, että minulle tulee akne. Sehän on väistämätöntä, vai mitä?

Netistä sai lukea vastaavanlaisia tarinoita lukuisia. Ainakaan en olisi ainoa, jolle niin on käynyt. 

Sattumalta törmäsin tähän artikkeliin. Löysin otsonoidun oliiviöljyn.

Hämmästyin todella paljon kyseisestä tuotteesta, mutta jos sitä on kokeillut joku julkkis, niin sen on pakko olla hyvä juttu. 

Vaihtoehtoja oli lukuisia, mutta lopulta päädyin O-Live normaaliin otsonoituun oliiviöljyyn. Kaiken lisäksi kyseessä on SUOMALAINEN tuote. Minulla luotto suomalaisiin tuotteisiin on äärimmäisen korkea. 

Tilasin tuotteen Ruohonjuuri-verkkokaupasta ja hinta oli erittäin kohtuullinen (n.20€). Kun sain paketin, siinä oli käsivoidenäyte ja lappu, jossa kiitettiin, että olin valinnut juuri heidät. Eniten kuitenkin hämmästyin, että mukana oli kaksi A4-sivua molemmin puolin täynnä asiaa O-liven otsonoiduista ihonhoitotuotteista.
Otsonoitu oliiviöljy on antimikrobista öljyä, jota laitetaan kasvoille kasvovoiteen tavoin. O-Livellä on jo reilu 10 –vuoden kokemus. Tuotteita suositeltiin säilytettävän jääkaapissa, jossa niiden terapeuttiset vaikutukset säilyvät pidempään. Tuotteiden testauksessa ei ole tehty eläinkokeita.

”O-LIVE-tuotesarja sisältää otsonoituihin öljyihin perustuvia kosmeettisia tuotteita, joilla on myös hoitavia vaikutuksia. Kaikkia öljyjä on käsitelty happi-otsoniseoksella päiväkausia. Ostonikaasun reagoidessa öljyn kanssa, syntyy otsonideja, peroksideja ja muita happea sisältäviä yhdisteitä, joilla on terapeuttisia vaikutuksia.”

”Tuotteiden valmistusaineena on luonnonmukainen kasviöljy.”

Lisäksi kerrottiin hyvin tarkkaan, miten tuotteet vaikuttavat. Niillä on siis antimikrobisia ominaisuuksia ja antibiooteista poiketen otsonoidut öljyt tehoavat myös muunlaisiin mikrobeihin, kuten silsa-, home -ja muihin sieniin, viruksiin ja erilaisiin parasiitteihin. Käytännössä nämä ominaisuudet tekevät siitä erinomaisen mihin tahansa ulkoiseen infektioon niin ihmisille kuin kotieläimillekin, mutta otsonoidun oliiviöljyn on havaittu tehostavan antioksidanttisuojausta ja siten ennaltaehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista ja jopa auttaa nuorentamaan sitä.

Lisäksi kerrottiin hyvinkin tarkasti miten käyttää O-liven tuotteita. Minua kiinnosti akne, josta kerrottiin seuraavaa:
”Akne: käytetään normaalia otsonoitua O-LIVE öljyä kahdesti päivässä. Mikäli iho ei ole rikkonainen, voidaan aloittaa myös vahvalla. Kun oireet on saatu kuriin, voidaan ylläpitävää hoitoa tehdä O-LIVE OxyCream-voiteilla, joita on tarkoituksenmukaista käyttää myös hoitokuurin aikana päiväsaikaan. ”


Jo pelkästään se, että tuotteesta annettiin näin paljon infoa minulle, yksittäiselle asiakkaalle, oli minusta positiivista. Toisaalta tuote kuulosta liian hyvältä ollakseen totta ja pelkäsin sen olevan humpuukia. Ehdottomasti info oli hyvä juttu, sillä siten sain lukea suoraan valmistajalta, mihin tätä oikeasti voi käyttää ja mistä heillä on tutkimustuloksia. Toisaalta he uskalsivat myöntää myös sellaiset ihotaudit, joista heillä ei ole olemassa tutkimustietoa.

Minä käytin tuotetta säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä noin kerran viikossa alkuaikoina ja lopulta harvemmin. Voin sanoa, että sen käyttö ei ole kovin mieluisaa, sillä kuten arvata saattaa, niin koostumus on öljymäinen. Kaiken lisäksi tuote tuoksuu pahalle. Silti pikkuvikoja, jos tuote todella toimii. 
Vein putelin mukanani Espanjaan ja olen käyttänyt sitä viime kesästä asti. Aina kun minulle ilmestyy finni naamaan, laitan tuotetta. Kunhan ensin tietenkin olen pessyt kasvoni huolellisesti eli aina puhtaalle iholle. Ja heti finnit tuntuvat katoavan.

Olen niin vakuuttunut tästä tuotteesta sekä säännöllisestä ihonhoidosta, että en voi kuin suositella. Varsinkin tämä otsonoitu oliiviöljy tuntuu erittäin potentiaaliselta tuotteelta. 

En kuitenkaan osaa sanoa varmaksi miksi minulle ei enää ole puhjennut aknea. Olenko jo vain niin vanha, että hormonitoiminta on laantunut, kuten ystäväni ennusti? Vai onko se säännöllisen ja tarkan ihonhoidon ansiota? Vai onko se tämä otsonoitu oliiviöljy? Vai kenties kaikkien noiden tekijöiden summa? 

Joka tapauksessa. Olen todella kiitollinen, että akne ei ole palannut ja pillereiden jättämisestä on kulunut jo 10 kuukautta. En ole enää pillereiden orja!
Kuvat on otettu kännykällä, eikä niitä ole muokattu. Ainoastaan kuvan kokoa on pienennetty. Minulla on meikkiä (mm.meikkivoidetta ja poskipunaa). 
Oletko sinä onnistunut välttämään iho-ongelmat e-pillereiden lopettamisen myötä? Tai oletko itse joskus kärsinyt aknesta? Oliko otsonoitu oliiviöljy sinulle entuudestaan tuttu?
 post signature
Ps. Haluaisin vielä korostaa, ettei tämä ole mikään tuotemainos, vaan minun ihan oma, henkilökohtainen kokemukseni. Jos joku siellä ruudun toisella puolella kärsii aknesta, niin suosittelisin vähintäänkin kokeilemaan otsonoitua oliiviöljyä. Tai jos olet jo kokeillut, niin kerro ihmeessä oma kokemuksesi! Kuulisin mielelläni.

maanantai 8. toukokuuta 2017

KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

Voi kamala! Huomasin juuri, että minulla  n.30 postausta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet roikkumaan valmiina tai keskeneräisinä, enkä ole saanut niitä julkaistua. Pitäisiköhän alkaa purkamaan postauksia ja aloittaa haasteesta, jonka sain niin pitkä aika sitten, etten enää muista haastajaa? Toisaalta osa postauksista tuntuu nyt niin höhliltä, että ehkä parempi osoite niille olisikin roskakori.

Tässä joka tapauksessa kysymyshaaste vastauksineen ja kiitos sinulle kuka ikinä olitkaan, kun haastoit minut. Ja pahoittelut erittäin myöhäisestä vastaamisesta.

1. Mielestäsi paras asia Suomessa/suomalaisessa kulttuurissa? 
Ihmiset ovat melko rehellisiä, heidän sanaansa voi luottaa. Sisu. Kekseliäisyys. Esimerkkinä vaikkapa sauna. Aikojen saatossa on tullut monenlaisia versioita kuten savusauna, telttasauna…

Suomessa miulle parasta onkin juuri sauna, vuodenaikojen vaihtelu ja luonto. Fazerin suklaata, muumeja ja salmiakkia unohtamatta! Ja joka miehen oikeus, oiken alleviivattuna.

Arvostan Suomea hyvinvointivaltiona, esim. koulujärjestelmä on hieno. Oikeasti, Suomessa on moni asia paljon, paljon paremmin kuin Espanjassa. Toisaalta olen myös aidosti huolissani, miten Suomi selviytyy näistä haastavista ajoista.

2. Mikä on lempiyksityiskohtasi kodissasi? Kuvankin voi laittaa!
Zaragozan kartta seinällä. Tykkään kovasti katsoa ja opetella eri katujen nimiä.

3. Minkälaisen tatuoinnin ottaisit?
Juuri tästä syystä en ottaisi tatuointia, koska olisi ihan hirveän vaikea päättää mikä kuvio olisi vartalossa lopun ikää ja luultavasti myöhemmin kaikesta huolimatta kyllästyisin siihen.

Jos pitää joku sanoa, niin luultavasti riikinkukko olisi mieletön tatuointi. Mutta ei realistinen, vaan upein värein. Vaikka kuvassa olevaan tyyliin… Älkää kysykö miksi juuri riikinkukko. Minä vain tykkään väreistä.
Kuva on lainattu täältä.
Toinen tatuointi-idea voisi olla pelikortit, sillä pokeri on ollut minulle tärkeä harrastus jo vuosia. 

Oikeasti en todellakaan halua tatuointia. Tatuoinnit kiinnostavat, kunhan ne ovat muiden eikä minun iholla. On myös tavattoman mielenkiintoista kuulla tarina tatuoinnin takana. 

4. Mikä on ihanin asia, joka sinulle on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana?
Minulle on tapahtunut monia ihania juttuja, mutta jos pitäisi sanoa vain yksi, niin se olisi se Pamplonan matka. Koska matkustelu on vain niin ihanaa ja se oli superihana matka.

5. Minkälaisen interreili-reitin tekisit?
Saksa, Ranska, Italia Slovenia… Yksi maa kerrallaan. Ei liian montaa maata tai paikkaa, koska sitten ei ehdi nauttimaan itse matkasta. Riippuu tietenkin, miten pitkään on tarkoitus reissata. Pidän kovasti siitä tunnelmasta, mikä junamatkustuksessa on.

6. Mihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?
Olen tyytyväinen, että osaan vieraita kieliä. Olen luonut oman sarjakuvamaailman. Minulla on paljon mielikuvitusta ja olen todella luova ja idearikas. Olen saanut toteutettua joitakin unelmiani. Olen päässyt matkustelemaan ja kokeilemaan uusia juttuja, mutta ennen kaikkea kasvanut ihmisenä ja oppinut virheistäni.  

Pinnallisimmista asioista tykkään silmieni väristä. Ne on tummanvihreät. Olen myös nyt tyytyväinen ihooni. Kärsin aknesta neljä vuotta sitten ja se veti mielen maahan. Nyt iho on kunnossa ja kaunis. Hoidankin sitä tarkasti joka päivä, aamuin illoin. Monesti olen miettinyt, että naiset käyttävät suuria summia hiustenhoitoon ja laittoon kampaajilla, mutta sitten kuitenkin ihonhoitoon ei saateta panostaa ollenkaan niin paljon. Ihosta kuitenkin pitäisi huolehtia. Jokainen on saanut syntyessään terveen ihon, joten sitä kannattaa vaalia. Kasvot on se ensimmäinen asia, jonka muut näkevät.

7. Nimeätkö koskaan mitään esineitäsi?
En. Lapsena kyllä. Miulla oli Otto-nalle.

8. Mikä on paras/mielenkiintoisin museo, jossa olet käynyt?
Niitä on monia, koska melkein aina reissussa tulee käytyä museoissa. Madame Tussauds vahamuseo Lontoossa ja Louvre Pariisissa ovat olleet ne kaikista mielenkiintoisimmat. Ja Quinta de Regaleira, joka ei nyt varsinaisesti ole museo, vaan palatsi, jossa on ylellinen puutarha-alue. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista paikoista, joissa olen elämäni aikana vieraillut.

9. Minkä maan ilmasto on mielestäsi ihanteellisin? 
Helppo! Suomen! Siellä on neljä vuodenaikaa, voitte nauttia neljästä erilaisesta vuodenajasta ja se tuo vaihtelua ja antaa mahdollisuuksia harrastaa erilaisia juttuja. Talvella luistelua, hiihtoa, lumikenkäilyä jne. Kesällä uintia, patikointia, pyöräilyä, rullaluistelua. Jos aina olisi +20-25ºC niin siihen kyllästyisi. Minä ainakin kaipaan vaihtelua ja sitä, että sen kylmän huomaa ja tuntee nahoissaan. Sen jälkeen sauna tuntuu harvinaisen hyvälle! :) Ja kesä!

10. Mikä on lempiravintolasi ja mitä siellä yleensä tilaat?
Voi, kun en käy kovin usein ulkona syömässä ja silloinkin tulee mentyä johonkin ihan uuteen paikkaan. Ulkona käydessä tulee valittua joko menu del día, kebab, hampurilainen tai pizza. 

Tosin yksi ruokapaikka, jota voin suositella täällä Zaragozassa ja jossa minäkin olen onnistunut käymään useammin kuin kerran. Se on libanonilaista ruokaa tarjoava La Feria. Käykää siellä, jos tulette Zaragozaan! Hinta-laatu on kohdallaan.
11. Jos joutuisit kuvittelemaan itsesi 70-vuotiaana, niin minkälainen mummo olisit?
Aktiivinen ja hymyilevä. Kävisin paljon reissussa. Ihanne olisi olla talvet Espanjassa, kesät Suomessa. Sitten vanhana. Ja olisin sellainen mummo, joka vielä senkin ikäisenä tykkää laittautua ja hoitaa itseään. Kävisin hemmotteluhoidoissa ja kuntosalilla.

12. Jos sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä turistimatkalle Pohjois-Koreaan, lähtisitkö, ja miksi/miksi et?
Voisi pelottaa, mutta jos sellainen tilaisuus tulisi, niin miksi ei? Tulisi taas yksi kokemus lisää.

13. Typerin tai ärsyttävin asia nykyisessä asuinmaassasi?
Espanjassa minua ärsyttää todella moni asia, mutta näköjään hyvät puolet vievät silti voiton, kun vuodesta toiseen löydän itseni täältä edelleen. 

Espanjassa ärsyttää byrokratia. Kaikki täytyy tehdä vaikeimman kautta ja apua on turha odottaa, minkä lisäksi sinua pompotellaan paikasta toiseen. Töykeät asiakas”palvelijat”. Tavallinen elämä on tehty vaikeaksi köyhille, niille joilla ei ole työtä ja yrittäminen/yrittäjyys on tehty myös hankalaksi ja kalliiksi. Ikuisuudelta tuntuva talouskriisi, jonka ainut hyvä puoli on se, että asuntojen hinnat eivät ole enää niin mahdottoman korkeita. Paitsi nykyään suunta näyttää olevan jälleen se, että hinnat ovat kohonneet ja ovat kohonemaan päin. Töiden löytymisen vaikeus ja haasteellisuus. Ja siihen liittyen, miten sukulaisia sekä hyviä ystäviä suositaan työelämässä. Ja jos oikein synkistelen, niin Espanjassa on vain kolmenlaista tapaa päästä töihin:  virkamieheksi tai-naiseksi osallistumalla oposiciones-kokeisiin, saamalla työpaikan kontaktin kautta tai ryhtymällä yrittäjäksi. Espanjalaiset poliitikot on sieltä minne aurinko ei paista... Järjettömiä lakeja, eikä kuitenkaan konkreettisia ratkaisuja yhtään mihinkään.

14. Jos et voisi asua nykyisessä maassasi etkä Suomessa, minne muuttaisit?
Uuteen-Seelantiin. Olen kuullut, että siellä on pulaa työntekijöistä kaikilla aloilla.

15. Voisitko kuvitella olevasi kotiäiti?
En.

16. Jos sinusta tehtäisiin reality-sarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?
Täytyy tunnustaa, että tämä haaste tosiaan meinasi tyssätä tähän kysymykseen. Ei minusta saa reality-sarjaa. Mutta voisin kuvitella hyvinkin itseni matkaavan ympäri ämpäri maailmaa ja haastattelevan ulkosuomalaisia, vähän niinkuin Espanjalaiset maailmalla -sarjassa, mutta espanjalaisten sijaan pääosassa olisivat suomalaiset. Koska olen itsekin ulkosuomalainen, niin tietäisin esittää hyviä kysymyksiä maassa elämisestä. Lisäksi haastateltava voisi esitellä kotikaupunkiaan suomalaisille. Sarjan nimi voisi olla Suomalaiset maailmalla tms.

17. Onko sinulle vaikeampaa höpsötellä vai olla vakava?
Fiiliksen mukaan! Tarvittaessa molemmat onnistuu, vaikka voisin petrata tuossa höpsöttelyssä.

18. Jos saisit muuttaa yhden asian ulkoisessa olemuksessasi, niin mikä se olisi vai muuttaisitko mitään?
Haluaisin miulla olevan hivenen parempi ryhti ja valkoisemmat hampaat.

19. Viettäisitkö mieluummin päivän käärmeitä kuhisevassa viidakossa vai meressä alueella, jossa on nähty haita?
Olen aina halunnut käydä viidakossa, joten…

20. Mitä kieliä puhut?
Puhun äidinkielenäni suomea sekä sujuvasti englantia ja espanjaa. Olen opiskellut myös ranskaa, saksaa, venäjää ja ruotsia, mutta en osaisi keskustella noilla kielillä.

21. Jatkokysymys: Toivoisitko, että osaisit enemmän kieliä?
Totta kait toivoisin! Voi, kun osaisinkin noita muita opiskelemiani kieliä, eri toten venäjää ja saksaa.

22. Mikä biisi soi taustalla, jos kuuntelet musiikkia just nyt?
Tällä hetkellä en kuuntele musiikkia.

23. Mikä on lempipaikkasi?
Kodit Suomessa ja Espanjassa. Metsä. Se on jotenkin mystinen paikka. Siellä on aitoa rauhaa ja hiljaisuus. Espanjassa Monasterio de Piedra on todella lähellä sydäntäni. Rakastuin siihen ensi silmäyksellä.

24. Mitä pelkäät?
Läheisten ja omaa kuolemaa. Terveyden menetystä ja sitä, ettei elämä kannakaan.

25. Mikä on hurjin kokemuksesi?
Hurjan voi ymmärtää monella tavalla. Yksi hurjimmista (villeimmistä) kokemuksista oli, kun uskalsin sukeltaa meressä. 
Tai jos hurjan ymmärtää pelottavana, niin sitten se on tulipalo, joka aiheutti kämpässä mittavat savuvahingot. Tapaus sattui vuosia sitten Suomessa. Palasin kämpille ja paksu savupilvi tuli eteisessä vastaan. Joku oli murtautunut huvikseen ja sytyttänyt sen tuleen. Syyllistä ei saatu koskaan kiinni.

26. Uskotko kohtaloon? Perustele
Uskon. Tai johonkin korkeampaan voimaan, Jumalaan. Tuntuu nimittäin kohtalokkaalta, että syntymäpäiväni on juuri Aragonian päivänä. Aragonia on itsehallintoalue Espanjassa, jossa asun ja josta mieheni on kotoisin. Täällä kulkee tie, jonka nimi on kirjain+kaksi numeroa. Hassu sattuma, että sillä kirjaimella alkaa miun nimi ja ne kaksi numeroa ovat syntymäpäiväni.

Toisaalta haluan myös uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä ja oma elämä riippuu täysin itsestä. 

En ole päättänyt kumpaan uskon enemmän, kohtaloon vai siihen, että olen oman onneni seppä. Ehkä pääasia on se, että itsestä tuntuu, että ollaan menossa oikeaan suuntaan.  

27. Kenen kolmen artistin/bändin tuotantoon minun (haastajan) pitäisi ehdottomasti tutustua?
Voi, apua, miten vaikea kysymys! Kuuntelen hyvin harvoin musiikkia. Olen todella epämusikaalinen kaikin puolin. Ja yleensä käy niin, että jos pidän jostain, niin se on se biisi, ei artisti...Mutta seuraavat kannattaa tsekata:
The Doors
Amy Winehouse
Kiss

28. Millainen olisi unelmavaltiosi?
Kaikilla olisi omaa mielenkiinnonkohdettaan vastaava työ, mutta kuitenkin yhteen hiileen puhaltaen yhteisössä. Yhteisöllisyys olisi arvossaan, kukaan ei olisi siis yksin ja kaikkia autettaisiin. Yrittäminen olisi tehty mahdollisimman helpoksi. Ei olisi paperisotia, ei turhia lakipykäliä. Ei olisi valtioiden rajoja. Ei köyhyyttä tai nälänhätää. Kaikki olisivat samanarvoisia ja vapaita, mutta ennen kaikkea onnellisia.

29.  Autatko köyhyydestä kärsiviä ihmisiä jotenkin? Miten?
En auta tällä hetkellä. Olin aikaisemmin vapaaehtoisena Punaisessa Ristissä, mutta sanoin itseni irti, sillä heidän kauttaan ei tullut kovinkaan montaa operaatiota, johon olisin voinut osallistua. Tuntui turhalta jatkaa, kun homma tuntui olevan enemmänkin passiivista kuin oikeaa toimintaa. Alun perin olin aloittanut siksi, että halusin auttaa antamalla omaa aikaani ja siten auttaa muita. Rahaa en halua antaa, koska ne menisi välikäsille.

Joka tapauksessa tällä hetkellä tilanne on se, että ensin minun on autettava itse itseäni, jotta voisin auttaa muita.

30. Mitä pieniä ekotekoja jokaisen ihmisen pitäisi vähintään tehdä? Kierrätys. Ei heittää mitään sellaista pois, jota joku muu voisi vielä käyttää.

31. Mikä kirja kaikkien kannattaisi lukea? Miksi?
Raamattu. En ole kovin uskonnollinen, mutta suosittelen siitä huolimatta. Ihan siksi, että jos kaikki eläisivät sen oppien mukaan, niin maailma olisi parempi paikka. Minusta tuntuu, että ihminen pohjimmiltaan tarvitsee uskoa. Oli se usko mitä tahansa.

32. Minkä asian mainitset ensimmäisenä ulkomaalaiselle kertoessasi hänelle suomalaisesta kulttuurista? 
Täytyy sanoa, että monesti on tullut mainittua ilmastosta. Mutta yleensä vain siksi, koska espanjalaiset aloittavat tuon sääkeskustelun.

33. Mikä on paras tapa matkustaa?
Auto. Sillä saa mennä omaan tahtiin riippumattomana aikatauluista. Se tuo upean vapauden tunteen!

post signature