perjantai 12. elokuuta 2016

BONGAA MINUT TÄNÄÄN TELEVIOSTA!

Huomasin ohjelmatiedoista, että televisiosta tulee tänään Neloselta elokuva, jossa minä ja mies oltiin avustajina. Avustajina oleminen oli minulle tai meille ikimuistoinen kokemus ja siitä aikoinaan kerroin mm. tässä postauksessa klik.

Olin avustajana toista kertaa. Pääsin mukaan ja minun vanavenessä myös mies. Kaksin aina kaunihimpi. Miehelle kokemus avustajana olemisesta oli ensimmäinen laatuaan, mutta kummallakaan se ei jäänyt viimeiseksi.

Muistan vieläkin, miten jännittävää avustajaksi pääseminen oli. Voi sitä jännityksen, laittautumisen ja vaatteiden pähkäilyjen määrää. Opin ainakin kantapään kautta, ettei kannata ottaa laukkua, jossa näkyy merkki. Opimme myös, ettei kannata pukea valkoista päälle...

Kommelluksista huolimatta extrana olosta jäi oikein positiivinen fiilis ja lähdettäisiin vaikka heti uudestaan.

Nyt jos olet kotona television äärellä, niin käännä kanava Neloselle, nauti mukiin menevästä suomalaisleffasta ja siinä sivussa saatat bongata meidätkin. Me oltiin aika alkupään kohtauksessa, juhlatunnelmissa. Elokuva alkaa klo 21, Nelonen. 

Näihin jännittäviin tunnelmiin lätkäisen vielä leffan musavideon, jolle myös päädyttiin. Jännää!


post signature

torstai 11. elokuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT -VIIKKOKATSAUS

Pari viikkoa on taas kelkassa. Tällä kertaa tuli seurattua vain sarjoja. Elokuvissa saldo jäi pyöreään nollaan. Tällä kertaa olen aivan innoissani etenkin yhdestä sarjauutuudesta, johon jäin aivan totaalisesti koukkuun.

Mutta itse asiaan. Näin Pemberleyn kartanon tragedia -sarjan viimeisen jakson. Minisarjassa oli tosiaan vain kolme jaksoa. Aikaisemmin olin hieman moittinut sarjaa, sillä näyttelijät eivät minuun oikein iskeneet. Päätösjakso oli paljon puhuva, hyvin tehty ja loppu sai liikuttumaan. Voin kyllä siis suositella sarjaa, joskin hieman pitkin hampain. Onhan se hyvin tehty loppujen lopuksi. Minä vain olen sitä ikäpolvea, jolle ainoa oikea Mr. Darcy on Colin Firth ja Elizabeth Bennett on Jennifer Ehle.
Kuva on lainattu netistä.
Seuraavaksi kekkasin aloittaa Yle areenalla Kuun pimeä puoli -sarjan. Harmi vain, että sarja olisi esillä siellä vain pari päivää, eli olin oikein kunnon mattimyöhäinen!

Kuun pimeä puoli (Обратная сторона Луны) on venäläinen sarja, joka on heidän versionsa brittiläisestä Life on Mars -sarjasta. Sarjassa nykyajan poliisi joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena hän matkaa ajassa taaksepäin. Suoraan vuoteen 1979, jolloin Venäjä oli vielä Neuvostoliittoa. Aikaan, jolloin poliisien eli miliisin otteet olivat kovakouraisemmat. Sarjan päähenkilönä on yliluutnantti Mihail Solovjov, joka joutuu keskelle ei vain kulttuurishokkia, vaan myös kamppailemaan sen kanssa, onko hän todella tullut hulluksi vai matkustanut ajassa taaksepäin.

Yle areenalla sarja olisi enää pari päivää, joten aloitin armottoman kilpajuoksun aikaa vastaan. En kuitenkaan päässyt kuin puoleen väliin, kun sarja tosiaan poistettiin Yle areenasta. Löysin sen Youtubesta, jossa se oli venäjäksi ilman tekstityksiä! Koska olen opiskellut venäjää, päätin tarttua härkää sarvista ja katsoa sarjan loppuun täysin venäjäksi. En todellakaan ymmärrä kaikkea, vain yksittäisiä sanoja tai helppoja dialogeja. Myös elekieli ja elävä kuva auttavat.

Sarja on kuitenkin niin hyvä, että kielimuurista huolimatta en halua jättää sitä kesken. Kaiken lisäksi se on suorastaan innostanut jatkamaan venäjän opiskelua. Se on muistuttanut minua myös espanjan opiskelun alkuajoista. Miten en silloinkaan kaikkea ymmärtänyt, mutta sinnikkäästi piti vain opiskella ja katsoa leffoja -espanjaksi. Nyt vain kieli on vaihtunut.

Tosiaan suosittelen lämpimästi! Se on niin erilainen. Päänäyttelijä on, paitsi komea, niin osaa myös näytellä eläväisesti, niin hyvin ja tuo jotenkin realistiseksi tuon aikamatkailuteeman, joka ainakin itseäni kovin kiehtoo.

Sarjassa on vähän toistoa, kuten muissakin aikamatkailuaiheisissa sarjoissa. Kuun pimeä puoli on miinuspuolistaan huolimatta niin kiinnostava, että se oikein imaisee sisäänsä. Eniten tietenkin kiinnostaa, pääseekö Mihail omaan aikaansa takaisin? Monien muiden kysymysten lisäksi…

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että en kuunaan olisi uskonut venäläistä sarjaa NÄIN hyväksi. Tämä sarja todella avasi silmäni ja mieli tekisi tutustua muihinkin venäläisiin elokuviin ja sarjoihin oikein toden teolla.
Kuva on lainattu netistä.
Kuva on lainattu netistä.
Kuva on lainattu netistä.
Oletko sinä katsonut jompaakumpaa sarjaa? Mitä pidit? Entä oletko noin muuten nähnyt venäläisiä sarjoja / elokuvia?
post signature

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

LEFFA T JA SARJAT -VIIKKOKATSAUS

Viime viikolla tuli taukoa, joten tässä on nyt peräti kaksi viikkoa samassa postauksessa. Eipä ole tullut oltua ruudun äärellä, joten voin sanoa katsoneeni vain kahta eri sarjaa. Nyt on kesä, mikä ihana tekosyy. Totta puhuen olen ollut myös vähän väsynyt.

Mutta sitten viikkokatsaukseen.
Elokuvia olen nähnyt tasan yhden; Suite francaise, vuodelta 2015. En yleensä pidä sotaa käsittelivistä elokuvista, olipa sota sen pääosassa tai ei, niin jotenkin ei vain nappaa. Varsinkin, jos se sijoittuu ensimmäiseen tai toiseen maailmansotaa, niin minulla nousee niskavillat pystyyn.

Jostain syystä päätin uskaltaa katsoa tämän elokuvan. Ehkä siksi, että "arvasin", että vaikka sodalla on tärkeä rooli, niin se ei kuitenkaan ole se tämän elokuvan juttu.

Itse asiassa siinä kävikin lopulta niin, että pidin tästä leffasta! Toki siinä oli sotateema vahvasti, mutta kaikki oli kuvattu jotenkin niin inhimillisestä näkökulmasta. Toisaalta siinä käsiteltiin monelle tuttuja tunteita, kiellettyä rakkautta, auttamista…

Päähenkilö Lucille (Michelle Williams) vaikutti harvinaisen herkältä, jopa särkyvältä. Michelle onnistui roolissaan siinä mielessä. Tällaista hahmoa ei monessa leffassa olekaan ja siinä mielin on varmasti haastavaa, kun ”sankaritar” on ulkoisesti herkkä tyttönen. Vaikka lopulta paljastuu, ettei niin olekaan.

Tämä leffa on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se on monisyinen. Se kertoo yhden elämää suuremman tarinan. Piste. Se ei ole sellainen elokuva, joka jäisi mietityttämään. Kaikesta huolimatta sanoisin sen olevan erinomainen leffa.
****

Sarjoista seurasin tuttuun tapaan Outlanderia, jossa lähestytään viimeisiä jaksoja hitaasti, mutta varmasti.
Lisäksi aloitin minisarjan, eli Pemberleyn kartanon tragedia.

Pemberyleyn kartanon tragedia kertoo Jane Austenin romaanin hengessä Mr. Darcyn ja Elizabethin myöhemmät vaiheet rikostarinan siivittämänä.

Idea vaikutti hyvältä, mutta jotenkin toteutus ontuu. Ehkä en vain pidä uusisa Elizabeth Bennetistä ja Darcystä…

Lydia puolestaa näyttelee niin yli, vaikka toki hänen hahmonsa on niin yliampuva kuin olla voi. Noh, suhtaudun tähän sarjaan vähän ristiriitaisesti, mutta niin vain on pakko nähdä se viimeinenkin jakso.

Näillä eväillä on menty. Jos minun leffojen ja sarjojen katselu on näin vähäistä, niin ehkäpä seuraavankin viikkokatsauksen julkaisen sitten parin viikon päästä.

Yritän nyt nauttia kesästä, mitä siitä on nyt enää jäljellä. Vaikka rentoilun merkeissä se ei menekään, kun hommaa tuntuu riittävän. Mutta jos joku pieni irtiotto onnistuisi, niin sehän olisi plussaa. Ainakin ensi viikonloppuna ajattelin lähteä musiikkitapahtumaan, joten sitä odotellessa.

Mukavaa viikon alkua! 

Oletko sinä ehtinyt katsoa mitään näinä parina viikkona kesän aikaan?
post signature

lauantai 30. heinäkuuta 2016

MATKASUUNNITELMIA SUOMEEN JA ESPANJAAN

Tässä jokin aika sitten pohdin kuumeisesti, minne mennä matkalle ja mikä olisi meidän kohteemme. Nyt vihdoinkin matkasuunnitelmat ovat varmistuneet -ainakin näin alustavasti, jos ei mitään yllättävää satu!

Haluamme matkata Suomessa ja nauttia Suomen luonnosta. Niinpä mies tulee tänne meidän kotipaikkaan ja lepäilee täällä luonnon helmassa. Espanjalaisille Suomen luonto on eksoottinen, rauhoittava kokemus.

Patikkaretki metsään
Ajattelimme vihdoinkin toteuttaa patikkaretken pidemmällä mittakaavalla. Tarkoittaen sitä, että yöpyisimme reitin varrella olevassa autiotuvassa. En vielä koskaan ole tehnyt sellaista retkeä ja kieltämättä nyt alkaa tuntua, että olisi korkea aika sellainen toteuttaa!

Tosin minulla ei ole aavistustakaan siitä käytäntöpuolesta, kuten muonista, miten paljon vettä mukaan ja mitä muita varusteita tarvittaisiin. Myös nukkuminen autiotuvassa arveluttaa. Riittääkö pelkkä makuupussi vai tietääkö se kipeää selkää? Myös syyssäässä retkeily arveluttaa, sillä niiltä sateilta ei varmaan voi välttyä ja entä jos lämpötilakin on viilentynyt reippaasti? Mutta kaipa se selviää… Ja vielä voi käydä niinkin, että päädytään vain päivän mittaiseen lenkkiin. Saa nähdä!
Kuva on lainattu.
Etelä-Karjalaan
Meillä on tarkoitus suunnata myös Imatralle. Kylpylässä olisi kiva käydä, mutta sen lisäksi ne kuuluisat kosket täytyy ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Lisäksi luin Linnavuoren luolasta, jossa ehdottomasti olisi nastaa käydä piipahtamassa.

Luolat ovat kiehtoneet minua aina. Matkoillakin mahdollisuuksien mukaan osallistun luolaretkille. Tähän mennessä en ole joutunut pettymään. On huikeaa, että Suomestakin löytyy luolia.

Imatrasta palaisimme pikavauhtia takaisin kotipaikkaan, joskin voisimme pyörähtää Savonrannassa. Kuulin, että siellä on nähty erikoisia valoilmiöitä. Myös risteily voisi kiinnostaa, kun luin jostain, että syksyisin sellaisia järjestetään. Mutta taas jälleen kerran tietoa on huonosti saatavilla. Kuka järjestää? Mistä ja milloin lähdöt? Hinnat? Taitaa jäädä omatoimimatkailuksi se kohta.

Saatamme piipahtaa myös Kolilla, mutta se jää nähtäväksi.

Helsingin kupeeseen
Sittenpä suunnataan Etelä-Suomeen. Onni-bussilla ajateltiin hurauttaa Joensuusta Helsinkiin. Ja… sieltä Porvooseen!

Helsingissä majoitus on todella kallista. Kohtuuhintaisia paikkoja on niukasti. Tajusin, että Porvoo on ihan siinä Helsingin kupeessa ja bussilla meno edullista. Majoituskaan ei olisi ihan niin kallista kuin Helsingissä, joten voisimme yöpyä useamman yön Helsingin yhden yön hinnalla.

Niinpä Porvoosta tuli meidän matkakohde vähän niinkuin varkain. Sieltä on kuitenkin niin helppoa piipahtaa Helsingissäkin ja onhan Porvoo itsessäänkin varmasti näkemisen arvoinen. Haaveilen eritoten Vallisaaressa käynnistä Helsingin puolella, jos mikäli laivat kulkevat vielä syyskuun puolella sinne?
Kuva on lainattu.
Takaisin Espanjaan
Palaamme Espanjaan, mutta loma ei suinkaan ole ohi. Minä haaveilin auringonpaisteesta ja rannasta, joten päätimme lopulta mennä lähimmälle biitsille. Sellainen löytyy Salousta, joten sinne siis. Salou ei petä koskaan.

Olen varannut hotellin H10-hotelliketjusta. Varauksen tein suoraan hotellin sivuilla. Vaikka hinta oli sama kuin esim. Booking-sivustolla, niin ehdot olivat huomattavasti paremmat. Varauksen voi peruuttaa ja se maksetaan vasta paikan päällä.

Sikäli jännä mennä majoittumaan hotelliin, jonka saman ketjun toisessa hotellissa olin yhden kauden töissä animaattorina. Siitä tiedän, että hotellit ovat tasokkaita, mutta nyt saan kokea sen turistin näkökulmasta.
Kuva on lainattu.
Tällaisia reissusuunnitelmia meillä olisi Suomen ja Espanjan varalle. On mukavaa, kun on jotain, jota odottaa.

Ottaisimme mielellämme vastaan kaikki mahdolliset vinkit ja neuvot! Matkasuunnitelma voi vielä muuttua sen miljoona kertaa. Oikeastaan mitään muuta ei olla lyöty lukkoon kuin nuo majoitukset Imatralla, Porvoossa ja Saloussa. Nekin voi perua, jos jotain sattuisi. En sano, että "onneksi ne voi perua", koska en tientekään mitään peruutuksia haluaisi, vaan että kaikki sujuisi lupsakkaasti.

Nyt haluaisinkin kuulla, oletteko te käyneet joissakin noissa kohteissa? Mitä suosittelisitte? Muita vinkkejä ja neuvoja?
post signature

maanantai 25. heinäkuuta 2016

KESÄKUVIA MUMMON ASUSSA

Päätin tarttua tuumasta toimeen ja ikuistaa kuviin vintage-mekkoja. Eikä mitä tahansa, vaan oman mummoni.

Jos muistatte, viime kesänä minua kohtasi suuri suru, kun mummoni menehtyi. Häneltä jäi minulle monta, upeaa mekkoa. En silloin keksinyt niille käyttöä ja olin melkoisen varma, etten niitä tule koskaan pitämäänkään. Jätin itselleni kaksi mielestäni kauneimman näköistä mekkoa ja loput lahjoitin eteenpäin puvustamistarkoituksiin.

Minua lämmitti kovasti ajatus, että ne pääsisivät joskus käyttöön: teatteriin, näyttelijöiden ylle ja yleisön eteen. Ajatus tuntuu vieläkin hyvältä. Kuitenkin viime keväänä mekot palasivat mieleeni kummitelemaan. Sain ajatuksen. Voisin ikuistaa ne kuviin! Minun ylläni. Siten minulle jäisi niistä kaunis muisto.

Tänään toinen mekoista pääsi ylleni. Teimme serkkutytön kanssa retken metsäisiin maisemiin, kosken äärelle. Hän oli suurinpiirtein ainoa henkilö, jolta ilkesin kysyä apua kuvausprojektiin.

Vaatteet sain kätevästi vaihdettua kuvauspaikan lähellä olevassa uimahuoneessa. En ollut sovittanut etukäteen mekkoja. Heti mekon päälle saatuani, totesin sen olevan minulle liian iso. Jotenkin olin automaattisesti kuvitellut olevani samasta muotista tehty kuin isoäitinikin. Hän oli vielä vanhoilla päivilläänkin ollut hoikka. Sattui kuitenkin niin, että mukana oli samasta kankaasta oleva vyö. Kiepsautin sen vyötärölle, jolla sain tasoitettua sitä, ettei mekko näytä ihan teltalta ylläni.

Oli jotenkin outoa, mutta jännää, olla mummon vaatteessa; vintage-mekossa, joka oli ihan oikeasti kuulunut hänen pukuvarastoonsa. Ikää mekolla lienee villinä veikkauksena viitisenkymmentä vuotta. Silti mekko om kuin uusi.

Kuvia napsittiin pääsääntöisesti kännykällä. Vaikka laatu ei olekaan paras mahdollinen, niin mielestäni kuvista tuli siitä huolimatta tosi kivoja. Vai mitä olette mieltä?

post signature

tiistai 19. heinäkuuta 2016

LEFFAT JA SARJAT -VIIKKOKATSAUS

Huh, meinasi jäädä tämän tai siis oikeammin viime viikon leffat ja sarjat -viikkokatsaus tekemäti. On ollut vain niin haipakkaa! 

En siis ymmärrettävästi paljoa ehtinyt näkemään, mutta jotain kuitenkin.

Tuttuun tapaan seurasin Outlander -sarjaa ja en oikein pitänyt kaikista juonikuvioista… Sarjassa on kuitenkin jotain kivaa, joten katson sen nyt loppuun asti, kun kerta aloitin.

Elokuvista näin Sanansaattaja ja Sucker Punch, kaksi niin erilaista leffaa kuin olla voi!
Kuva on lainattu.
Sucker Punch (v.2011) kuuluu genreltään toimintafantasiaan. Se kertoo nuoresta tytöstä, joka viedään mielisairaalaan 1950 -luvulla, mutta hän elää omassa mielikuvitusmaailmassaan. 

Noh, en yleensä tämän tyyppisistä leffoista perusta. Tässä vainm oli, miksi nauliuduin ruuduun eteen. Lopulta se ei osoittautunut kovin kummoiseksi, mutta leffan sanoma iski.
**1/2
Kuva on lainattu.
Kuva on lainattu.
Sanansaattaja ( The go - between, v.2015) taasen kertoi 1900 vuodesta, jolloin Leo -niminen köyhä poika pääsee rikkaan koulukaverinsa luokse kesäksi. Kohtalokas kesä jätti häneen ikuiset arvet.

Sanansaattaja on riipaiseva tarina. Se on tehty erinomaisen hyvin. Siinä on hyvät näyttelijät, liikuttava, romanttinen tarina. Kaiken kaikkiaan Sanansaattaja on kuvattu hyvin. Todellakin suosittelen kaikille, joita kiinnostavat tällaiset historialliset elokuvat.
****

Mitä leffoja / sarjoja sinä olet nähnyt?
post signature