tiistai 17. lokakuuta 2017

PÄIVÄN PIRISTYS: IDIOOTTEILLE

Tiedättekö sen kirjasarjan “para Dummies”? Vapaasti käännettynä se tarkoittaa ”idiooteille”. Onko se edes rantautunut Suomeen? Joka tapauksessa tarkoitan juuri sitä. Kirjoja, jotka ovat kirkkaankelta-mustakantisia ja teema vaihtelee kitaransoitosta Espanjan historiaan tyyliin ”digitaalisten pelien suunnittelua idiooteille”. Niitä on joka kirjakaupassa ja nurkassa Espanjassa. Jos olet käynyt edes kerran Espanjassa, olet varmasti jossain kohtaa siihen törmännyt, vaikket ole sitä ehkä välttämättä noteerannut. Juuri niitä kirjoja tarkoitan. 

Wikipedian mukaan kustantaja kuitenkin painottaa, että hulvattomasti nimetyllä kirjasarjalla ei suinkaan tarkoiteta idiootteja, vaan kokemattomia ja aloittelijoita jonkin uuden asian äärellä ja se on yksinkertaisesti tehty opastamaan selkokielellä ja ymmärrettävästi. 

Tänään Zaragozan keskustan tuntumassa ollessani törmäsin tulevaisuuden oppilaitokseen eli Dummy-akatemiaan, jonka pitäisi kohta avautua. Tämähän ei sikäli ole minulle uusi juttu, sillä olen ennenkin nähnyt tuon punaisen akatemian ja kyltin, jossa luvataan avaamista jo ehkä toista vuotta? 
Nyt vain rupesi naurattamaan, kun mietin tuota kirjasarjaa ja tulevaa akatemiaa. Jos sitä on edes tullakseen. Siis miettikää, miten hulvatonta olisi opiskella ”Dummy” –akatemiassa! Laittaa se ansioluetteloon! Heillä on varmasti pitkä lista opiskelijoita, jotka oikein kuola valuen odottavat ovien avautumista. 

Onhan opiskelu kovan työn, tuskan, hien ja valvomattomien yön pikkutuntien takana. Eri toten valmistuminen. Se on kuin saisi sulan hattuun. Ja mikäs sen parempi, jos sen saisi Dummy -akatemiasta. Dadaa!
Huh, tulipahan taas aikamoinen aivopieru jaettua. Mutta... kuten muutkin Päivän piristys –juttusarjani postaukset… tämäkään ei sovi tosikoille. Peace and love. 
Ja hei! Tunnustettakoon, että tokihan kirjoittajalta eli minulta löytyy yksi kappale ”para Dummies” –DVD:tä. Sen tarina on sellainen, että olin paikallisessa käytettyjä pelejä, DVD:eitä ja muuta elektroniikkaa myyvässä liikkeessä. Siellä törmäsin DVD:hen: ”Poker para Dummies”. Pakkohan se oli ostaa, kun hintakin oli päätä huimaavat 1,50e.
Oikein hulvatonta viikon alkua!
post signature

tiistai 26. syyskuuta 2017

PAINAJAINEN KOTIMATKALLA

Vihjasin edellisessä postauksessani, ettei kotimatka mennyt kuin Strömssössä. Olipahan tosiaankin aikamoinen kotimatka. Huhhuh.

Olimme viettäneet viikon loman Gran Canarialla, kun oli tarkoitus lähteä kotimatkalle. Lento lähtisi aikataulun mukaan klo 18.30. Meillä oli siis aamupäivä aikaa tehdä jotain kivaa, joten menimme erääseen ostoskeskukseen. 

Lentokentälle tulimme hyvissä ajoin ja samalla palautimme vuokra-auton. Olimme tulleet ajan kanssa, joten oli hyvin aikaa palloilla.
Teimme check-inin tiskillä. Virkailija kysyi ystävällisesti haluaisimmeko laittaa laukut ruumaan, johon emme suostuneet (onneksi).
Turvatarkastusten jälkeen odottelimme kaikessa rauhassa. Lähtöportista ei ollut ilmestynyt vielä tietoa, joten emme voineet muuta kuin odottaa. Suunnittelimme, että Madridissa syömme sitten kunnolla ja nyt pärjätään vain omilla eväillä. 
Mies seikkaili netissä ja minä luin sähkökirjaa. Lähtöportin ilmoittamista siirrettiin, kunnes yhtäkkiä näytöllä luki: ”DELAYED”.
Hetken aikaa meni ihmetellessä, että mitäs nyt. Lento siis myöhästyisi ja lähtisikin klo 20.30 –eli kaksi tuntia myöhemmin! Aloimme laskeskella, mihin aikaan saavumme Madridiin ja aloimme ounastella, että menee todella hilkulle. 

Päätimme siis syödä tässä välissä tukevasti, sillä heti Madridiin päästyämme siihen ei olisi aikaa, vaan pitäisi yrittää ehtiä bussiin.
Menimme pikaruokaketjuun, jossa oli tietenkin aivan jäätävät jonot. Jonossa tuhraantui aikaa paljon enemmän, mitä olimme ajatelleet. Kun lopulta saimme ruoka-annoksemme, piti syödä melko kiireellä, sillä koneeseen nousu oli alkamassa. 
Ihmettelimme myös, kun käytössä oli kaksi porttia yhdelle lennolle… Älkää kysykö, miten tämä on noin niin kuin käytännössä mahdollista, mutta näin siellä kuuluteltiin.
Koneeseen nousu oli yhtä sekasortoa ja siinäkin tuhlaantui kallisarvoista aikaa ainakin vartin verran ellei enemmän. Odottavan aika on pitkä ja hätähousulle ikuisuus. Alkoi näyttää yhä selvemmin siltä, että emme tule ehtimään Madridiin ajoissa klo 23.45 lähtevään bussiimme. 
Lentomatka meni muuten hyvin muutamaa turbulenssia lukuun ottamatta. Kun lopulta saavuimme Madridiin, oli kello jo yli puolen yön. Kaiken kaikkiaan olimme myöhästyneet mojovat 2,5 tuntia ja sanomattakin oli selvää, että emme enää ehtineet bussiimme. 
Kentällä matkustajia vastassa oli kyseisen lentoyhtiön virkailija, joka järjesteli matkustajien asioita. Meidän tapauksessa hän ei voinut auttaa, sillä emme olleet ostaneet ”Bus & Fly” –lippua. Eipä lentolippuja ostellessa tullut pieneen mieleenkään tällainen nevö hööd -vaihtoehto.
Tilanne oli siis se, että olimme menettäneet oman bussimme. Luonnollisesti tuohon aikaan bussiyhtiön lipunmyynti –ja infopiste oli jo kiinni. Automaatista näimme, että seuraava bussi oli loppuunmyyty ja sitä seuraava lähtisi vasta aamulla klo 10 maissa ja sekin Supra eli tavallista bussia paljon kalliimpi vaihtoehto.
Blablacar.es yritimme etsiä ketä vain, joka lähtisi Madridista Zaragozaan. Se ei tietenkään tuottanut tulosta, sillä siihen aikaan kaikki ovat nukkumassa. 
Mietimme hotellimajoitusta, mutta lentokentän "lähellä" oleva hotellit olisivat maksaneet hunajaa. Junakin lähtisi vasta aamulla ja olisi myöskin kallis vaihtoehto.
Kuvitelkaahan itsenne samaan tilanteeseen. Yöllä lentokentällä. Haluat vain päästä kotiin, mutta vaihtoehdot ovat vähissä… Siinä tilanteessa ei paljoa naurata.
Minä olen sikäli kyllä tottunut matkustamiseen ja etenkin lukemattomiin tunteihin kentällä, mutta tällä kertaa en ollut valmistautunut ajatukseen HENKISESTI. Ja sitä, kun on tottunut, että bussit kulkevat tiuhaan, niin tuli vähän puskan takaa, miten vähän aamuyöllä on Madridista busseja Zaragozaan… Siis ei yhtään! 
Meillä oli enää yksi oljenkorsi. Jäimme odottamaan sitä seuraavaa bussia, joka oli loppuunmyyty ja kysyä kuljettajalta apua tilanteeseen. Liputhan meillä oli, mutta siihen bussiin, joka oli jo lähtenyt. 
Oli suuri helpotus, kun pääsimme tähän bussiin. Ei voi kuin kiittää! Olimme niin helpottuneita. Jos emme olisi päässeet tähän bussiin, niin voi vain arvailla, millä ilveellä olisimme päässeet takaisin kotiin. 
Loppu hyvin kaikki hyvin! Mutta ei enää koskaan Iberian lennoille! Ja mikä olikaan myöhästymisen syy? Epäilen vahvasti, että halusivat yksinkertaisesti vain yhdistää kaksi lentoa -matkustajien kustannuksella! Lentäjä kyllä selitti ettei aikaisempi lento ollut ehtinyt Teneriffalta. Enpä usko.  

Onko sinulle sattunut jotain ikävää tai odottamatonta reissun päällä?
post signature

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

GRAN CANARIA –TÄLLAINEN OLI MATKAMME


Ota mukava asento, ehkä kahvikupponen, niin pysyt hereillä ja aloita nojatuolimatka kanssamme Gran Canarialle! Tästä tulee pitkä tarina.

Gran Canaria on yksi Espanjan Kanarian saarista, jotka muistuttavat Euroopassa eniten Karibiaa ja sen trooppista ilmastoa. Kanariansaaria on kutsuttu Autuaiden tai Onnellisten saariksi. Eikä suotta. Saaria on seitsemän, joista jokainen erilainen. Ilmasto on täydellinen. Näin oli jopa antiikin mytologiassa, jossa ne miellettiin maanpäälliseksi paratiisiksi, läntisen maailman viimeiseksi satamaksi ja jumalten puutarhaksi.

Minulle ovat tulleet tutuiksi niin Lanzarote kuin Teneriffa. Nyt oli Gran Canarian vuoro. Ei kahta ilman kolmatta ja hauska sattuma, että se on myös Kanariansaarista kolmanneksi suurin saari. Teneriffan ollessa suurin ja Fuerteventura toiseksi suurin. Mielenkiintoista on se, että Gran Canarialla on kuitenkin eniten rantaviivaa (550 km). 

Siinä oli hyvä lähtökohta täydelliselle lomalle. Ensin bussilla Zaragozasta Madridiin ja sieltä edelleen Gran Canarialle. Lentäen, kuinkas muutenkaan, sillä Kanariansaarethan sijaitsevat Atlantin valtamerellä.
Majoitumme pienessä veneessä satamassa, Las Palmas de Gran Canaria –pääkaupungissa. Lentokentältä nappasimme vuokra-auton. Emme ikipäivänä olisi voineet kuvitella, että tuon kokoisessa saaressa olisi niin paljon liikennettä. Eri toten pääkaupunki oli aivan tukossa ja pian meille valkeni myös karu totuus: kaupungissa tulisi olemaan erittäin hankala löytää vapaata, ilmaista parkkipaikkaa. Las Palmas de Gran Canarialla on jumankekka iso ongelma!
Onneksemme satamassa oli parkkipaikka autolle pientä lisämaksua vastaan, joten ainakin pariksi päiväksi ongelma oli ratkaistu.

Yötä veneessä
Olin kovasti jännittänyt etukäteen venemajoitusta. Millaista se olisi? Vastaisiko se odotuksia? Miten käytännön asiat? 

Vene oli pieni. Siis todella pieni. En ollut pitkään aikaan noussut veneeseen. Ei sillä, että siitä minulla kauheasti kokemusta olisi. Siihen piti kavuta, mikä ensimmäisellä kerralla jännitti, mutta myöhemmin sujui kuin tottuneimmalla tekijällä.

Omistaja oli eräs islantilainen supermukava mies. Hän tietenkin esitteli aluksensa ja mitä se piti sisällään, sekä siinä sivussa perheensä ja ystävänsä. Se oli kuin asuntovaunu, mutta merellä. Oli televisio, kahvinkeitin, jääkaappi jne. Vessaa ja suihkua ei ollut. Olimme osanneet varautua siihen. Luojan kiitos ne olivat olemassa satamassa, joten siinä mielessä ei ollut hätäpäivää.
Yö satamassa oli rauhallinen. Elämisen ääniä, ehkä musiikkia, mutta rauhallista. Oli mukava pötkötellä sängyssä ja katsoa elokuvaa. Vene keinui. Omistajan mukaan se voi jopa tuoda mieleen muistoja lapsuudesta.

Keinuminen oli ihanan rauhoittavaa. Meri oli ihana. Se tunnelma oli jotain aivan erityistä ja ainutlaatuista. Satama oli kuin oma pieni yhdyskuntansa ja tuntui, että siellä kaikki tunsivat toisensa. Tutustuimme laivan omistajan kaveriin, joka sattui olemaan jonkinmoinen julkisuuden henkilö -ainakin Kanarialla. 

Palvelut olivat tietenkin lähellä, joten oli helppoa mennä vaikkapa illalliselle ravintolaan.

Meidän laivavierailun ja koko Gran Canarian matkan huippukohta oli purjehdusretki, jota ei voi kuin suositella. Oppaana meillä oli itse laivan omistaja, joka näytti kädestä pitäen purjehtimisen perusteita ja veikkasi, että tämän jälkeen mekin taatusti haluamme ikioman veneen. 

Purjehtimisessa parasta oli, kun tuuli puhalsi purjeisiin ja sitten piti vain vaihtaa purjeiden suuntaa ja ohjata venettä. Ei kuulunut minkään moottorin pauhua, vaan luontoäidin voimilla mentiin. Oli hauskaa keikkua aalloilla. En tullut merisairaaksi, mutta pari päivää tuntui, kuin olisi ollut vieläkin merellä.

Las Palmas de Gran Canaria
Luonnollisesti aloitimme Gran Canariaan tutustumisen Las Palmasista, johon tutustuimme parin ensimmäisen päivän aikana. Sää oli sen verta pilvinen, ettei rannalle meno houkuttanut. Lisäksi ihmettelimme, miten kaupat ovat kiinni ja laitoimme sen ensin siestan piikkiin. Kunnes tajusimme, että Kanarialla on joku juhlapäivä. Tai ainakin Las Palmasissa.
Kiertelimme vanhaa kaupunginosaa, joka on ihan kiva. Lisäksi menimme myös ostoskeskuksiin.

Las Palmasista olimme varanneet myös seuraavan majoituksemme eli Hotel Parque. Niin upea kolmen tähden hotelli, että menisi aivan neljän tähden hotellista. Todella vahva suositus tälle hotellille.

Lisäksi hotellin vieressä on japanilainen ravintola, josta saa taivaallisen hyvää ruokaa edullisesti. 


Firgas
Yksi niistä pienistä, idyllisistä kylistä, jotka on nähtävä Gran Canarialla. Maisemat ovat kylästä katsottuna todella henkeäsalpaavan kauniita. Plussaa oli se, että parkkipaikka löytyi nopeasti ja siellä oli tilaa.

Arucas
Arucas on kaunis pieni kylä, mutta kuten Las Palmasissakin, niin myös siellä on todella iso parkkipaikkaongelma. Liikennettä on kuin viimeistä päivää, mutta parkkeeraaminen on työn ja tuskan alla. 
Arucasin merkittävin nähtävyys on sen erikoinen kirkko. Sen vierellä on iso ilmainen parkkipaikka. Harmi vain, että se tuppaa olemaan tupaten täynnä ja vaikka kuinka kiertelet, tuntuu, ettei kukaan ole lähdössä yhtään minnekään ja samalla huomaat, miten autoja tulee koko ajan vain lisää. Niinpä menimme etsimään vapaata paikkaa muualta ja olimme myös valmiita kaivamaan kuvetta. Sen verta turhauttavaa alkoi tuntua vapaan paikan metsästys. 

Kun viimein näet vapaan parkkipaikan, niin eikö vain se edessä oleva pakettiauto kurvaa siihen nenäsi edestä. Kun seuraavan kerran näet vapaan paikan, niin se edessä oleva iso maastoauto on juuri silloin peruuttamassa siihen. Samalla tajuat olevan aikamoinen ihme, jos tuon megaluokankokoisen auton saa siihen mahdutettua ja kaiken lisäksi huomaat kyseisen ajoneuvon naiskuljettajan tajuavan saman asian kiroilusta päätellen. Eikun uusi kierros takaisin päin katsomaan, olisiko auto hävinnyt vähin äänin pois.

Lopulta löysimme vapaan paikan. Eihän siihen mennyt aikaa kuin ehkä tunti. Huono uutinen oli se, että siitä piti ensinnäkin maksaa ja siinä saisi olla vain tunnin. Tunnin! Eihän se riittäisi mihinkään. Niinpä tutustuimme pikapikaa Arucas-kylään ja erityisesti sen kauniiseen kirkkoon, joka jo kaukaa kiinnittää huomion.

Turisti-infon työntekijä suositteli rommitehtaassa vierailua, joten päätimme ottaa neuvosta vaarin ja menimme sinne. Kappas vain, rommitehtaan parkkiin auto sujahti kuin hansikas käteen ja vielä olisi ollut tilaa. Kaiken lisäksi se oli ilmainen!
Menimme tutustumaan tehtaaseen ja kierros oli todella mielenkiintoinen. Ei turhia lirkutteluja, vaan asiaa. Visiitti oli ohi ehkä jopa vähän liian nopeasti. En ehtinyt ottaa edes kuvia. Ensin kiersimme varastotiloissa, joissa säilytettiin rommitynnyreitä. Erikoista niissä oli se, että moni julkkis oli käynyt vetäisemässä niihin nimmarinsa.  Näimme lyhyen videon rommin teosta. Kuljimme läpi tehtaan nähden mm. tuotantolinjan.

Kierros huipentui myymälään, jossa oli maistelutuokio. Tässä erikoista oli se, että erilaisia alkoholeja oli vaikka miten montaa sorttia, eikä juuri minkäänlaista valvontaa. Jokainen siis tarjoili itse itselleen. Tosin yksi pullo oli sellainen, että maistiaisesta olisi joutunut maksamaan extraa. Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Kyseessä oli 30 –vuotias rommi! Rommitehtaassa vierailu maksoi 2,50€, joten ehdottomasti ”must see” –kohde (paitsi ei absolutisteille ja alkoholisteille).

Teror
Myös Teror on yksi Gran Canarian kylistä, joita meille suositeltiin. Harmi vain, että juuri silloin, kun olisimme sinne halunneet mennä, siellä oli fiesta. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen kokemus, mutta tie oli katkaistu. Olikohan fiesta sitten vain kyläisille, eikä tällaisille turisteille? 
Yritimme onneamme seuraavana päivänä paremmalla menestyksellä. Tosin lopulta kylä ei ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen, joten siitä tuli sellainen piipahdus. Teimme pikaisen pyörähdyksen ja nautimme patonkipalaset Terorin chorizo-makkaralla höystettynä. 

Sää oli jälleen kerran pilvinen ja jopa sumuinen.

Jardín Canario
Mitä tehdä Gran Canarialla, jos kohdalle osuu pilvinen päivä? Kannattaa suunnata kanarialaiseen puutarhaan. Puutarha osoittautuikin valtavaksi puistoalueeksi, jossa oli lukuisia rappusia ja monenlaisia osioita. 

Ehdottomasti yksi Gran Canarian matkamme helmistä. Sumu ja sade loivat erittäin mystisen tunnelman puistoretkellemme.
Dedo de Díos ja Las Salinasin merivesialtaat

Dedo de Dios ei kuulunut meidän alkuperäiseen matkasuunnitelmaan. Mutta kun olimme menossa Agaeten kylään, huomasimme kyltit. Niinpä vaihdoimme lennosta sen kohteeksemme, sillä kuka nyt ei haluaisi nähdä Jumalan sormea?
Tosin tätä nykyä Jumalan sormi on vain suurikokoinen kivenjärkäle meressä. Kuulemma joku trooppinen myrsky pyyhkäisi alueen yli 130 km tuntinopeutta ja lähetti sormen meren pohjaan suuren pamauksen saattelemana.  Nyt itse sormi on enää muisto vain. Gran Canarian symboli ja monen taiteilijan inspiraation lähde sai kovan kolauksen. Tuon hetken moni kanarialainen tulee muistamaan. Sormen dramaattinen päätyminen merenpohjaan palautti mieleen legendan. Legendan, jonka mukaan Jumalan sormen häviäminen liittyy maailmanloppuun.

Tämä oli yksi niistä harvoista päivistä, kun pystyimme olemaan rannalla.
Las Salinasin merivesialtaat sijaitsevat vain kivenheiton päässä, joten loppupäivä kului sillä puolella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja uiminen laavasta muodostuneissa altaissa on ikimuistoinen kokemus.
Maspalomas

Ehkä Gran Canarian se kaikista tunnetuin ranta, joka on tunnettu kuuluisista dyyneistään ja suojeltu alue. Lisäksi se on koko Gran Canarian turistirikkain alue. 
Rannalla oli kiva lekotella ja meressä tuli pulahdettua. Sillä reissulla aurinkolasini hävisivät mereen aallokon iskiessä kovempaa kuin olin osannut odottaa. Hetken aikaa meni, ennen kuin ne löytyivät. Olisin ollut ihan pulassa ilman niitä!

Teimme myös kävelyretken ja päädyimme nudistirannalle, jossa 99% oli alastomia miehiä. Gran Canaria onkin gay-turistien mekka. Yritin ottaa kuvaa dyyneistä ja eikö vain aataminasuinen mies eksy kuvaan.
Bufadero de Garita
Matkamme kruunasi tämä ihastuttava luontonähtävyys. Menin kuvatessa niin lähelle, etten huomannut lähestyviä tyrskyjä. Kannattaa siis olla varovainen, etenkin kuvatessa.
Gran Canaria on tietenkin paljon muuta. Se on kaunista luontoa, mutkittelevia teitä, meren rantaa… Ei siis ihme, että turistimassat tulevat sinne. Näin syyskuussa turisteja ei kuitenkaan ollut suuremmin tai ainakaan haitaksi asti. Paisi kaupungeissa ja moottoriteillä, mutta se ongelma lienee ympärivuotinen ja vaikka ei olisi yhtään turistia.
Kaiken kaikkeaan reissumme olimme erittäin onnistunut! Vieläkin voin melkein aistia aaltojen keinun, meren ja tuulen. Huikea reissu!

Kotimatka sen sijaan ei ollut ruusuinen, mutta jätän sen seuraavaan postaukseen. Jos luit tänne asti, niin kiitos ja kumarrus. Saatoit nimittäin juuri lukea koko blogini pisimmän postauksen ever. 

Mitä ajatuksia Gran Canaria sinussa herättää?
post signature