tiistai 14. maaliskuuta 2017

TÄLLAINEN OLI THE WALKING DEAD –TAPAHTUMA MADRIDISSA

Viime viikon torstai 9. maaliskuuta oli päivämäärä, jonka taatusti jokainen The Walking Dead –sarjan fani oli merkinnyt kalenteriinsa.
 
Sarjan tähdet olivat Eurotour –kiertueella ympäri Eurooppaa ja Madrid viimeinen etappi.
Kuva on lainattu netistä.
Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka hetken mielijohteesta päätin osallistua ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo buukannut itselleni majoituksen. Jos minun täytyisi valita uudelleen, niin sanoisin: “Oi kyllä!” 

Jos matka jotain oli, niin ainakin ikimuistoinen!

Ennen kuin kerron tarkemmin oman kokemukseni, niin selvitän vähän taustoja. The Walking Dead on yhdysvaltalainen televisiosarja ja se perustuu samannimiseen Robert Kirkmanin luomaan sarjakuvaan. Siinä ryhmä ihmisiä yrittää selviytyä maailmassa, jonka zombiet ovat valloittaneet. 

Olen seurannut sarjaa sen alkuajoista lähtien. Parhaillaan on menossa seitsemäs tuotantokausi. Parin heikomman kauden jälkeen sarja on toden teolla herännyt henkiin, kun kuvioihin on tullut mukaan sarjakuvista tuttu vihollinen Negan

Matka Madridiin
Zaragozasta lähdin keskiviikon ja torstain välisenä yönä bussilla. Saavuin ennen kello kuutta aamulla. Metro ei ollut edes vielä auennut. Siinä oli hyvän aikaa katsoa reitti hostellille ja kun metro lopulta aukesi, menin tukka putkella.

Tarkoitus oli jättää matkalaukku hostellille. Paikka löytyi nopeasti. Ikävä kyllä, jos olisin halunnut jättää matkalaukun säilytykseen, niin se olisi pitänyt jättää hostellin käytävälle. Siis käytävälle, josta muutkin asiakkaat kulkevat. 

Normaalimatkalla tämä ei olisi ollut ongelma. Tällä kertaa se ei vain voinut tulla kysymykseen, sillä olin myös työmatkalla. Epätoivo alkoi iskeä, kun tutkin puhelimellani mahdollisia maksullisia matkatavaran säilytyspaikkoja Madridissa. Yritin neuvotella vastaanottovirkailijan kanssa. Tarjouduin jopa maksamaan, mutta heidän toimistonsa oli niin pieni, ettei laukkua olisi voinut jättää.

Lopulta löysin yhden paikan läheltä, mutta se aukeaisi vasta kello 9! Paniikki alkoi iskeä.

Viimein vastaanottovirkailija myöntyi ja raivasi minun matkalaukun kokoisen tilan toimistosta. Kiittelin erittäin vuolaasti ja tarjouduin uudestaan maksamaan vaivannäöstä. Hän ei ottanut rahaa vastaan. 

Suuntasin The Walking Dead –tapahtumapaikalle. Onnekseni se oli erittäin lähellä hostellia, vain viiden minuutin kävelymatkan päässä. Kuljin pitkin pieniä katuja. Niitä Madrid on pullollaan! Cine Capitol löytyi nopeasti. Sen sijaan kirjaimellisesti järkytyin jonon pituudesta, jonka loppua oli hankala löytää. 
Kyllähän se löytyi -lopulta. Oli vain yksi mutta. Ennen minua oli yli 900 immeistä. Tässä vaiheessa todella aloin epäillä olevani hullu. Lähteä nyt Zaragozasta Madridiin asti ja vain huomatakseni, että olen saapunut “myöhässä”. Oli nimittäin epävarmaa, pääsenkö sisään ollenkaan.

Tässä vaiheessa tutustuin myös muihin jonossa oleviin. Yhtäkkiä kaikki alkoivat juosta ja minä myös. 

Löysin itseni Capitolin edestä. Paikalla vallitsi täysi kaaos. Kukaan ei ymmärtänyt, missä mennään. Lopulta saimme tietää, että olimme joutuneet erilleen alkuperäisestä jonosta ja olimmekin jonossa, jossa saisi pyytää nimmareita. 

Piti tehdä päätös. Palata joko alkuperäiseen jonoon tai jäädä niille sijoille. Arvatkaa kumpaan päädyin? Olisi ollut liian riskialtista palata, sillä en olisi välttämättä onnistunut pääsemään sisälle tapahtumaan… Sen sijaan toinen rivi aidan vieressä ei ollut ollenkaan pöllömpi paikka.

Odotin kaiken kaikkiaan 13-14 tuntia. Miten selvisin?
Vinkit jonotukseen
Pue mukavat vaatteet, mutta sään mukaan. Kerrospukeutuminen on fiksua, myös Espanjassa. Lämpötilan kohotessa voi ottaa vaatekerroksia pois.
• Varaa syömistä ja vettä.
• Juo, mutta mahdollisimman vähän –et halua joutua lähtemään vessaan juuri kriittisimmällä hetkellä!
• Tutustu ympärillä oleviin ihmisiin, juttele ja tehkää yhteistyötä.
• Säästä kännykän virtaa, jotta akkua olisi jäljellä vielä h-hetkelläkin.
The Walking Dead -Eurotour
Odottaminen palkittiin. Tapahtuma starttasi. Lavalle syöksyi zombie, jota eräs mies piti riimussa. Yleisö oli hurmoksessa. Ihmiset alkoivat valua sisään. Yleisömeri valtasi Gran Vía –kadun Madridissa. 
Lopulta myös illan tähdet tulivat paikalle. Espanjalaisittain myöhässä! Rick (Andrew Lincoln) meni suoraan sisään ja sarjan tuottaja Greg Nicotero myös. Negan (Jeffrey Dean Morgan) ja Daryl (Norman Reedus) tulivat lähelle yleisöä ja kirjoittivat ties miten monet nimmarit. Norman intoutui jopa ottamaan videokuvaa ja selfieitä! 
Minä en saanut nimmaria, mutta pääsin mukaan yhteiskuvaan. Muiden kirkuessa kovaa, minä olin varmaan ainoa, joka yritti tervehtiä kohteliaasti sanomalla “Hello!”. Ja arvatkaa mitä? Norman sanoi “Hi!”. 

Sitten he hävisivät Capitolin sisuksiin. Valot sammuivat. Poliisi tuli paikalle ja ajoi yleisön pois, sillä “ei täällä enää tapahdu mitään”.
 
Olen todella kiitollinen, että tällainen tapahtuma järjestettiin. Ikävä kyllä monella muulla ei jäänyt tapahtumasta yhtä hyviä fiiliksiä. Monet, jotka olivat odottaneet saman verran kuin minä tai jopa enemmän, eivät päässeet sisään. Ensimmäiset olivat tulleet paikalle paria päivää aikaisemmin. Tapahtumasta puuttui kontrolli, mikä osaltaan siivitti huhuja, mutta ennen kaikkea sai suuren osan yleisöstä raivon valtaan. Yksi hurjimmista huhuista oli, että joku päästi ihmisiä VIP-jonoon maksua vastaan. Joka tapauksessa tapahtuman organisointi ei mennyt nappiin. Ei Fox, ei näin. Toivottavasti tästä kuitenkin opittaisiin ja seuraavalla kerralla kuri ja järjestys säilyisi. 
Minulla oli tuuria. Ja paljon. Reissu ei mennyt hukkaan ja sain kaupan päälle iloisen mielen, joka on kantanut näihin päiviin asti. Sekä tutustuin aivan mahtaviin tyyppeihin.
post signature

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

HULLU?

Heh, varasin itselleni juuri majoituksen Madridista. Olenko aivan järjiltäni? Mies jo ainakin kommentoi, että olen. Noh, hulluuksia on mukava suunnitella ja vielä hauskempi toteuttaa.

Ja mikäs sen vielä mukavampaa, jos olisin saanut yllytettyä miehen tai ystäväni reissuun mukaan. Valitettavasti kumpikaan ei näin nopean aikataulun takia voinut lupautua mukaan, sillä kuten arvata saattaa, heillä on ne omat menonsa ja siihen ei valitettavasti mahdu matka Madridiin.

Minä sentään pystyin omien töiden puolesta organisoimaan siten, että täsmämatka on kuin onkin mahdollista. Suunnitelmiini kuuluu paljon töitä sekä alku-että loppuviikosta. Kuten edellisestä postauksesta selvisi, olen töissä Titanicilla. Sen lisäksi lupauduin mukaan johonkin tapahtumaan, johon tarvittiin englannin kielen taitoista immeistä. 

Minulla on nyt monta rautaa tulessa ja pakko myöntää, että esimerkiksi oman yrityksen markkinointi sosiaalisessa mediassa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tosin menoa haittasi myös se, että jouduin olemaan melkein viikon ilman tietokonetta, sillä se piti viedä huoltoon.

Sain kuitenkin erävoiton vaikeuksista. Tietokone tuli takaisin entistä ehompana. Heti piti tulla tänne kirjoittamaan, sillä sormet oikein syyhysivät. Olen ollut ihan liian pitkään poissa blogin parista. 

Joka tapauksessa tilanne on nyt siis se, että joudun menemään yksin Madridiin ja parhaillaan mietin, mihin soppaan sitä on taas itsensä sotkemassa. En kuitenkaan ole sillä(kään) saralla ensikertalainen. Olen ennenkin matkustanut yksin tarpeen niin vaatiessa. Madrid on minulle melko tuttu paikka, sillä olin siellä Au Pairina. Tosin siitäkin alkaa kohta olla lähemmäs kymmenen vuotta... eli pieni ikuisuus.
Madridin matkalle on pari hyvää syytä. Ensinnäkin lempparisarjani The Walking Dead  -näyttelijät Rick, Daryl ja Neagan tulevat kaupunkiin ja siellä järjestetään fanitapaaminen! Tämä siis ensi viikolla. Huono uutinen on se, että en taatusti ole ainoa, joka on saanut saman idean. Juuri tähän kiteytyy matkani hulluus. 

Lähteä nyt Zaragozasta Madridiin asti, kun ei ole minkäänlaista taetta siitä, pääsenkö edes koskaan mukaan tapaamiseen. Varsinkin, kun kyseessä on a)pääkaupunki ja b)julkkiksia. Tuoreessa muistissa on se epäonninen kerta täällä Zaragozassa, jolloin kaikki ei mennyt kuin Strömssössä. Jos jo täällä oli meno tuollaista, niin millaistahan se mahtaa olla Madridissa..? 

Keksin, että voisin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Menisin Madridiin ja hyvällä onnella näkisin The Walking Dead -sarjan näyttelijät, mutta hyödyntäisin matkan tekemällä liiketapaamisia. Näin ollen, jos en pääse fanitapaamiseen, niin ainakin voisin lohduttautua sillä, ettei reissu menisi aivan hukkaan. 

Tosin pelkään, ettei reissu senkään osalta mene aivan nappiin. Monta kertaa olen potenut huonoa omaatuntoa, etten ole riittävän hyvä. Toisaalta uskon vankasti omaan liikeideaani. Muita töitä on tehtävä ohella, sillä ei tämä vielä lyö leiville. Haluaisin uskoa tälle olevan markkinaraon ja minun pitää vain löytää se. 

Joka tapauksessa yksi asia on varmaa. Matka Madridiin on toteutumassa. Pohjois-Karjalan tyttö hyppää ensi viikolla bussiin ja lähtee kohti Espanjan pääkaupunkia. Se, miten minun käy siellä jääköön seuraavaan blogipostaukseen… Ellen ehdi kiireiden ohella päivittämään blogia juuri ennen matkaa!

Oletko sinä toteuttanut hulluja päähänpistoja?
post signature

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

TITANIC ON TÄÄLLÄ

Jokaiselle sanoo varmasti jotain nimi Titanic. Tuo oman aikansa suurin ja loisteliain höyrylaiva ja sen surullisen kuuluisa neitsytmatka. Jäävuoreen törmäys ja kuinka laivan uppoaminen Atlantin valtameren syvyyksiin vaati 1500 matkustajan ja miehistön jäsenen hengen. Oli vuosi 1912.

Yhä yli 100 vuotta tapauksen jälkeen Titanic kiehtoo yhä. 

Kun kuulin Titanic The Exhibition -näyttelyn saapuvan Zaragozaan, olin aivan innoissani. Minun piti päästä näkemään se. 
Näyttely lipui Zaragozaan, Centro Augusta -ostoskeskukseen viime marraskuussa ja jossa se on yhä, tarkalleen ottaen huhtikuun 2. päivään asti.

Kyseessä on tietenkin yksi maailman eniten vierailtu kiertävä Titanic –näyttely. Espanjassa se on ollut mm. Barcelonassa, Madridissa ja nyt viimein Zaragozassa, jonne se tuli Puolasta asti ja jatkaa matkaansa Ruotsiin. 

Näyttelyssä on noin 200 esineen vaikuttava kokoelma aitoja, Titanicilla olleita esineitä. Niiden joukossa mm. kaulakoru, jonka omistajattaren rakkaustarina oli inspiraation lähde James Cameronin elokuvalle. 
Esillä on tarkkoja jäljitelmiä hyteistä. Vieraat pääsevät kulkemaan laivan käytävää pitkin, joka johdattaa matkustajien kohtaloihin sekä tietenkin itse onnettomuuteen. Vieraat voivat jopa koskettaa aitoa jäävuorta.

Jokainen saa mukaansa ääniopastuksen, mp3-laitteen, joka kertoo tarkasti, mutta sopivan tarinanomaisesti ja ohjaa Titanicin saloihin. Kesto on n. 90 min.  Ääniopastus on mahdollista saada eri kielillä, jopa suomeksi! Opastus on myös kirjallisena, jos on syystä tai toisesta estynyt käyttämään laitetta. Paikalle pääsee myös pyörätuolilla liikkuvat.

Olen itse tutustunut tähän näyttelyyn ja voin suositella lämpimästi kaikille, joita Titanic kiinnostaa. Näyttely on tehty erittäin ammattimaisesti, toteutettu hyvin ja laajan yleisön huomioiden. Visiitin kruunaa ääniopastus, joka sisältyy pääsylipun hintaan. Kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä näyttelytiloissa on kylmä.

Kannustan kaikkia, joilla on mahdollisuus: tulkaa Zaragozaan ja menkää näyttelyyn. Älkääkä yllättykö, jos näette minut. Olen yksi näyttelyn työntekijöistä, jossa palvelen vieraitamme espanjaksi, englanniksi ja suomeksi. Suomalaisia on tähän mennessä käynyt vain yksi. Terveisiä vain, jos luet tätä!

Tämä on ehdottomasti ollut yksi työhistoriani mielenkiintoisimmista paikoista. En vieläkään voi uskoa olevani Titanicilla, sillä se on aina kiinnostanut minua. Elokuvan olen katsonut lukuisia kertoja. Kaiken kukkuraksi täällä Zaragozassa, aivan naapurissani, on Titanic-niminen kahvila. Nämä on näitä elämän pieniä sattumuksia! Vaikka samaan hengen vetoon täytyy todeta, että jos kummituksia/henkiä olisi olemassa, niin tämä olisi se paikka, jossa niitä olisi...

Titanic on täällä vielä 1,5 kuukauden ajan. Kuusi viikkoa. Viimeiset hetket alkavat olla käsillä, joten nyt jos koskaan, kannattaa tulla. Parhaillaan helmikuun ajan tulevina sunnuntaina ja 5. marraskuuta  klo 17.30 on mahdollista osallistua erikoisopastuksiin, joissa opas-näyttelijä on kuin yksi laivan matkustajista ja tutustuttaa ryhmän Titanicin tarinaan rakkaustarinoiden kautta. 

Yksi niistä, kenties vähemmän tunnettu, on espanjalaisen Víctor Peñascon ja tämän vaimon Pepitan tarina. He olivat Titanicilla omalla häämatkallaan, kun ensin olivat kiertäneet ympäri Eurooppaa. Víctorin äiti halusi, etteivät nämä astuisi yhteenkään laivaan. Niinpä nuoripari kirjoitti ennen matkaansa etukäteen valmiiksi lukuisia kortteja ja käskivät, että ne lähetettäisiin äidille maalta käsin heidän itsensä ollessaan laivalla. 
Kuva on lainattu netistä.
Kuva on lainattu netistä.
Erikoisopastukset järjestää GozARTE, johon kannattaa olla yhteydessä, jos haluaa varmistaa paikkansa. Muuten pääsyliput näyttelyyn voi hankkia normaalisti ihan paikan päällä.

Titanic –näyttely on avoinna seuraavasti:
Tiistaista perjantaihin klo 16-20 (viimeiset matkustajat sisään ennen klo 20). Pääsylippu 9€.
Lauantai ja sunnuntai  sekä juhlapäivät klo 10-20. Pääsylippu 10€.
Maanantai klo 10-20. Pääsylippu 6€. 

Oletko joskus vieraillut  Titanic-näyttelyssä?
                                
post signature

tiistai 31. tammikuuta 2017

RIMAKAUHUA (JA VIDEO!)

Tiedättekö sen tunteen, kun mahassa lentää miljoona perhosta? Minulla oli sellainen tunne viime keskiviikkona. Jännitti, pelotti ja hermostutti, mutta samaan aikaan olin todella innoissani.

Aragoniassa on tammikuun ajan vietetty FAN –tapahtumaa (Festival de Aragón Negro); kauhua, rikoksia, fantasiaa, elokuvia, kirjoja, sarjakuvia… Lista on pitkä. Tapahtuma on ainutlaatuinen koko Espanjan mittakaavassa. 

Olen kauhun ystävä ja ilman muuta halusin osallistua tapahtumaan. Kun minulle tarjoutui tilaisuus vieläpä lukea itse kirjoittamani tarina, en empinyt hetkeään. Vaikka vielä silloin en edes tiennyt, mitä aion kirjoittaa. Minulla oli pari kuukautta aikaa hioa tekstiä ja olin lopputulokseen varsin tyytyväinen. 

Ennen tilaisuutta tapasin kaksi ystävääni kahvilassa, minkä jälkeen siirryimme teatterille. 

Ensin siellä ei ollut juuri ketään, mutta pian sali täyttyi ihmisistä. Heidän joukossaan kuuluisa kirjailija, jonka kirjan julkistamistilaisuutta olimme tulleet juhlistamaan. Hän esitteli minut monille ihmisille, mutta eihän minulla pysy nimet päässä. Minulle jää kasvot paremmin mieleen. 
Tilaisuus alkoi lähestulkoon aikataulussa ja minä jouduin piinapenkkiin heti tuoreeltaan eli lavalle yleisön eteen. Toisaalta niin oli parempi. Sain sen heti pois alta, eikä tarvinnut jännittää asiaa sen enempää.

Kun luin kirjoitustani, teksti alkoi sumentua. Piilolinssit pettivät juuri pahimmalla mahdollisella hetkellä! Onneksi oman tekstin muistaa, vaikka sen näkisi kahtena. Silti ei ollut kivaa tällainen näön sumeneminen. Yleisöön en edes uskaltanut katsoa, vaan luin nenä paperissa kiinni. Lopulta kaikki sujui hyvin ja sain aplodit yleisöltä.

Kirjailija, kustantaja ja toimittaja aloittivat oman osuutensa, jossa pääosassa oli tietenkin kirja. Yleisö sai esittää myös kysymyksiä ja lopulta heillä oli mahdollisuus ostaa teos nimmarilla varustettuna. 

Jäimme vielä teatterille. Sain positiivista palautetta tarinastani ja kehotuksen jatkaa kirjoittamista. 
Tämä kuva on eräästä aikaisemmasta kirjan julkaisutilaisuudesta viime keväältä (sama kirjailija, sama paikka, eri aika).
Tämä oli minulle todella upea kokemus. Olen kyllä tottunut esiintymään yleisön edessä, mutta koska tällä kertaa luin omaa tekstiäni ja vieläpä espanjaksi, niin se teki siitä astetta hermostuttavampaa. Vieras kieli on aina vieras kieli ja huomaan itsekin, miten minulla on vahva suomalaisaksentti, mutta en vain saa sitä pois.

Tämä oli myös henkilökohtaisempi juttu, nimittäin oman tekstin lukeminen ääneen yleisölle. Aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista!

Linkki videoon täällä klik! (Google Drive) 

Mitä pidit tarinasta? Oletko sinä joutunut yleisön eteen ja jännittikö?
post signature

lauantai 28. tammikuuta 2017

JULKKISTAPAAMINEN

Huh, mikä viikko. Olen ollut jatkuvassa liikkeessä. Minulla on ollut niin huikea viikko, että ehdottomasti haluan jakaa parhaimmat palat kanssanne. Aloitetaan siis viime tiistaista.

Zaragozassa tapahtui, nimittäin La buena estrella. Elokuvatapahtuma, jota kautta olen jo monen monta kertaa päässyt tutustumaan eri elokuviin ja näyttelijöihin.

Tällä kertaa paikalle tuli näyttelijä Arturo Valls ja ohjaaja Pepón Montero uusimman elokuvaprojektinsa myötä. Arturo on tuttu televisiosta, sillä hän on humoristi, näyttelijä ja juontaja. 

Minä olin jo hyvissä ajoin paikalla, kuten moni muukin. Nappasin pääsylipun, joka on siis ilmainen, mutta koska niitä on vain rajallinen määrä, halusin tietenkin varmistaa paikkani. Edellisestä kerrasta oli ehtinyt hurahtaa liian pitkä aika ja varmaan muistatte sen onnettoman kerran, kun en päässytkään paikalle. 
Nytpä pääsin! Erityisen tästä kerrasta teki sen, että sain kuvan muistoksi. Pitkään aikaan ei ole voinut ottaa tällaisia otoksia, jossa poseerataan julkkiksen kanssa. Heillä, kun on yleensä aina kiire ja tapahtuman jälkeen he lähtevät viivana rautatieasemalle napatakseen junan Madridiin. 

Tällä kertaa oli tuuria. Bongasin Arturo Valssin Paraninfon kahviosta. Siellä hän oli kuin kuka tahansa, paitsi moni tietenkin halusi ottaa valokuvan hänen kanssaan. 

Minä olen sen verran ujo, että vähän nolottaa pyytää tällaisia räpsyjä. Ihan tavallisia immeisiä ne julkkiksetkin ovat. Paikalla oli monta muuta saman idean saanutta, joten lopulta oli helppoa mennä ”jonon hännille”, vaikka hänellä oli kesken lehdistötilaisuus. Se oli todella hieno ele häneltä.

Poistuimme kahvilasta ja menimme jonottamaan salin oven luokse, jotta voisimme valita parhaimmat paikat –eturivistä tietenkin. 

Näyttelijä ja ohjaaja olivat tulleet promoitoimaan Los del túnel –elokuvaa ja seremoniamestarina toimi Luis Alegre. 
Los del túnel –elokuva alkaa siitä, mihin moni muu elokuva päättyy. Kyseessä on komedia, joka kertoo ryhmästä erilaisia ihmisiä, kuten esimerkiksi sankari, parisuhdekriisistä kärsivä pari, teini, idiootti Toni (Arturo Valls), jotka joutuvat loukkuun tunneliin 15 päiväksi. Lopulta heidät pelastetaan, mutta mitä heille sitten tapahtuu..?
Ohjaaja kertoi, miten leffan idea syntyi. Ajatus lähti halusta kertoa posttraumasta. Kun ryhmä selviytyy, yksi ryhmän jäsenistä, Toni, ajautuu vertauskuvalliseen tunneliin. 

Yleisö sai esittää kysymyksiä. Jo eräänlaiseksi perinteeksi on muodostunut, että vanharouva Maria Rosa, aloittaa kysymysten esittämisen. Hän on todellinen elokuvafanaatikko, sillä hän on nähnyt 99% kaikista espanjalaisista elokuvista. Ja loppuja hän ei ole nähnyt, koska ei ole annettu. 

Maria Rosa on jo tavallaan paikallinen kuuluisuus. Kaikki kysyvät häneltä elokuvasuosituksia ja mielipidettä elokuva-asioissa ja Arturo sanoikin hänen olevan influencer. Se on jo paljon, ottaen huomioon, ettei hänellä ole Facebookia, Whatsappia, Twitteriä –eikä kuulemma ole edes tarve.

Tunti hurahti nopeasti ja kaikilla oli mukavaa. Minulle ainakin heräsi mielenkiinto nähdä tuotos elokuvateatterissa. Ja voi miten charmantti ja symppis oli Arturo!
Tämä leffa lähtee myös kansainväliseen levitykseen, joten jännityksellä jäämme odottamaan millaisen vastaanoton se saa.
  post signature