tiistai 17. lokakuuta 2017

PÄIVÄN PIRISTYS: IDIOOTTEILLE

Tiedättekö sen kirjasarjan “para Dummies”? Vapaasti käännettynä se tarkoittaa ”idiooteille”. Onko se edes rantautunut Suomeen? Joka tapauksessa tarkoitan juuri sitä. Kirjoja, jotka ovat kirkkaankelta-mustakantisia ja teema vaihtelee kitaransoitosta Espanjan historiaan tyyliin ”digitaalisten pelien suunnittelua idiooteille”. Niitä on joka kirjakaupassa ja nurkassa Espanjassa. Jos olet käynyt edes kerran Espanjassa, olet varmasti jossain kohtaa siihen törmännyt, vaikket ole sitä ehkä välttämättä noteerannut. Juuri niitä kirjoja tarkoitan. 

Wikipedian mukaan kustantaja kuitenkin painottaa, että hulvattomasti nimetyllä kirjasarjalla ei suinkaan tarkoiteta idiootteja, vaan kokemattomia ja aloittelijoita jonkin uuden asian äärellä ja se on yksinkertaisesti tehty opastamaan selkokielellä ja ymmärrettävästi. 

Tänään Zaragozan keskustan tuntumassa ollessani törmäsin tulevaisuuden oppilaitokseen eli Dummy-akatemiaan, jonka pitäisi kohta avautua. Tämähän ei sikäli ole minulle uusi juttu, sillä olen ennenkin nähnyt tuon punaisen akatemian ja kyltin, jossa luvataan avaamista jo ehkä toista vuotta? 
Nyt vain rupesi naurattamaan, kun mietin tuota kirjasarjaa ja tulevaa akatemiaa. Jos sitä on edes tullakseen. Siis miettikää, miten hulvatonta olisi opiskella ”Dummy” –akatemiassa! Laittaa se ansioluetteloon! Heillä on varmasti pitkä lista opiskelijoita, jotka oikein kuola valuen odottavat ovien avautumista. 

Onhan opiskelu kovan työn, tuskan, hien ja valvomattomien yön pikkutuntien takana. Eri toten valmistuminen. Se on kuin saisi sulan hattuun. Ja mikäs sen parempi, jos sen saisi Dummy -akatemiasta. Dadaa!
Huh, tulipahan taas aikamoinen aivopieru jaettua. Mutta... kuten muutkin Päivän piristys –juttusarjani postaukset… tämäkään ei sovi tosikoille. Peace and love. 
Ja hei! Tunnustettakoon, että tokihan kirjoittajalta eli minulta löytyy yksi kappale ”para Dummies” –DVD:tä. Sen tarina on sellainen, että olin paikallisessa käytettyjä pelejä, DVD:eitä ja muuta elektroniikkaa myyvässä liikkeessä. Siellä törmäsin DVD:hen: ”Poker para Dummies”. Pakkohan se oli ostaa, kun hintakin oli päätä huimaavat 1,50e.
Oikein hulvatonta viikon alkua!
post signature

tiistai 26. syyskuuta 2017

PAINAJAINEN KOTIMATKALLA

Vihjasin edellisessä postauksessani, ettei kotimatka mennyt kuin Strömssössä. Olipahan tosiaankin aikamoinen kotimatka. Huhhuh.

Olimme viettäneet viikon loman Gran Canarialla, kun oli tarkoitus lähteä kotimatkalle. Lento lähtisi aikataulun mukaan klo 18.30. Meillä oli siis aamupäivä aikaa tehdä jotain kivaa, joten menimme erääseen ostoskeskukseen. 

Lentokentälle tulimme hyvissä ajoin ja samalla palautimme vuokra-auton. Olimme tulleet ajan kanssa, joten oli hyvin aikaa palloilla.
Teimme check-inin tiskillä. Virkailija kysyi ystävällisesti haluaisimmeko laittaa laukut ruumaan, johon emme suostuneet (onneksi).
Turvatarkastusten jälkeen odottelimme kaikessa rauhassa. Lähtöportista ei ollut ilmestynyt vielä tietoa, joten emme voineet muuta kuin odottaa. Suunnittelimme, että Madridissa syömme sitten kunnolla ja nyt pärjätään vain omilla eväillä. 
Mies seikkaili netissä ja minä luin sähkökirjaa. Lähtöportin ilmoittamista siirrettiin, kunnes yhtäkkiä näytöllä luki: ”DELAYED”.
Hetken aikaa meni ihmetellessä, että mitäs nyt. Lento siis myöhästyisi ja lähtisikin klo 20.30 –eli kaksi tuntia myöhemmin! Aloimme laskeskella, mihin aikaan saavumme Madridiin ja aloimme ounastella, että menee todella hilkulle. 

Päätimme siis syödä tässä välissä tukevasti, sillä heti Madridiin päästyämme siihen ei olisi aikaa, vaan pitäisi yrittää ehtiä bussiin.
Menimme pikaruokaketjuun, jossa oli tietenkin aivan jäätävät jonot. Jonossa tuhraantui aikaa paljon enemmän, mitä olimme ajatelleet. Kun lopulta saimme ruoka-annoksemme, piti syödä melko kiireellä, sillä koneeseen nousu oli alkamassa. 
Ihmettelimme myös, kun käytössä oli kaksi porttia yhdelle lennolle… Älkää kysykö, miten tämä on noin niin kuin käytännössä mahdollista, mutta näin siellä kuuluteltiin.
Koneeseen nousu oli yhtä sekasortoa ja siinäkin tuhlaantui kallisarvoista aikaa ainakin vartin verran ellei enemmän. Odottavan aika on pitkä ja hätähousulle ikuisuus. Alkoi näyttää yhä selvemmin siltä, että emme tule ehtimään Madridiin ajoissa klo 23.45 lähtevään bussiimme. 
Lentomatka meni muuten hyvin muutamaa turbulenssia lukuun ottamatta. Kun lopulta saavuimme Madridiin, oli kello jo yli puolen yön. Kaiken kaikkiaan olimme myöhästyneet mojovat 2,5 tuntia ja sanomattakin oli selvää, että emme enää ehtineet bussiimme. 
Kentällä matkustajia vastassa oli kyseisen lentoyhtiön virkailija, joka järjesteli matkustajien asioita. Meidän tapauksessa hän ei voinut auttaa, sillä emme olleet ostaneet ”Bus & Fly” –lippua. Eipä lentolippuja ostellessa tullut pieneen mieleenkään tällainen nevö hööd -vaihtoehto.
Tilanne oli siis se, että olimme menettäneet oman bussimme. Luonnollisesti tuohon aikaan bussiyhtiön lipunmyynti –ja infopiste oli jo kiinni. Automaatista näimme, että seuraava bussi oli loppuunmyyty ja sitä seuraava lähtisi vasta aamulla klo 10 maissa ja sekin Supra eli tavallista bussia paljon kalliimpi vaihtoehto.
Blablacar.es yritimme etsiä ketä vain, joka lähtisi Madridista Zaragozaan. Se ei tietenkään tuottanut tulosta, sillä siihen aikaan kaikki ovat nukkumassa. 
Mietimme hotellimajoitusta, mutta lentokentän "lähellä" oleva hotellit olisivat maksaneet hunajaa. Junakin lähtisi vasta aamulla ja olisi myöskin kallis vaihtoehto.
Kuvitelkaahan itsenne samaan tilanteeseen. Yöllä lentokentällä. Haluat vain päästä kotiin, mutta vaihtoehdot ovat vähissä… Siinä tilanteessa ei paljoa naurata.
Minä olen sikäli kyllä tottunut matkustamiseen ja etenkin lukemattomiin tunteihin kentällä, mutta tällä kertaa en ollut valmistautunut ajatukseen HENKISESTI. Ja sitä, kun on tottunut, että bussit kulkevat tiuhaan, niin tuli vähän puskan takaa, miten vähän aamuyöllä on Madridista busseja Zaragozaan… Siis ei yhtään! 
Meillä oli enää yksi oljenkorsi. Jäimme odottamaan sitä seuraavaa bussia, joka oli loppuunmyyty ja kysyä kuljettajalta apua tilanteeseen. Liputhan meillä oli, mutta siihen bussiin, joka oli jo lähtenyt. 
Oli suuri helpotus, kun pääsimme tähän bussiin. Ei voi kuin kiittää! Olimme niin helpottuneita. Jos emme olisi päässeet tähän bussiin, niin voi vain arvailla, millä ilveellä olisimme päässeet takaisin kotiin. 
Loppu hyvin kaikki hyvin! Mutta ei enää koskaan Iberian lennoille! Ja mikä olikaan myöhästymisen syy? Epäilen vahvasti, että halusivat yksinkertaisesti vain yhdistää kaksi lentoa -matkustajien kustannuksella! Lentäjä kyllä selitti ettei aikaisempi lento ollut ehtinyt Teneriffalta. Enpä usko.  

Onko sinulle sattunut jotain ikävää tai odottamatonta reissun päällä?
post signature

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

GRAN CANARIA –TÄLLAINEN OLI MATKAMME


Ota mukava asento, ehkä kahvikupponen, niin pysyt hereillä ja aloita nojatuolimatka kanssamme Gran Canarialle! Tästä tulee pitkä tarina.

Gran Canaria on yksi Espanjan Kanarian saarista, jotka muistuttavat Euroopassa eniten Karibiaa ja sen trooppista ilmastoa. Kanariansaaria on kutsuttu Autuaiden tai Onnellisten saariksi. Eikä suotta. Saaria on seitsemän, joista jokainen erilainen. Ilmasto on täydellinen. Näin oli jopa antiikin mytologiassa, jossa ne miellettiin maanpäälliseksi paratiisiksi, läntisen maailman viimeiseksi satamaksi ja jumalten puutarhaksi.

Minulle ovat tulleet tutuiksi niin Lanzarote kuin Teneriffa. Nyt oli Gran Canarian vuoro. Ei kahta ilman kolmatta ja hauska sattuma, että se on myös Kanariansaarista kolmanneksi suurin saari. Teneriffan ollessa suurin ja Fuerteventura toiseksi suurin. Mielenkiintoista on se, että Gran Canarialla on kuitenkin eniten rantaviivaa (550 km). 

Siinä oli hyvä lähtökohta täydelliselle lomalle. Ensin bussilla Zaragozasta Madridiin ja sieltä edelleen Gran Canarialle. Lentäen, kuinkas muutenkaan, sillä Kanariansaarethan sijaitsevat Atlantin valtamerellä.
Majoitumme pienessä veneessä satamassa, Las Palmas de Gran Canaria –pääkaupungissa. Lentokentältä nappasimme vuokra-auton. Emme ikipäivänä olisi voineet kuvitella, että tuon kokoisessa saaressa olisi niin paljon liikennettä. Eri toten pääkaupunki oli aivan tukossa ja pian meille valkeni myös karu totuus: kaupungissa tulisi olemaan erittäin hankala löytää vapaata, ilmaista parkkipaikkaa. Las Palmas de Gran Canarialla on jumankekka iso ongelma!
Onneksemme satamassa oli parkkipaikka autolle pientä lisämaksua vastaan, joten ainakin pariksi päiväksi ongelma oli ratkaistu.

Yötä veneessä
Olin kovasti jännittänyt etukäteen venemajoitusta. Millaista se olisi? Vastaisiko se odotuksia? Miten käytännön asiat? 

Vene oli pieni. Siis todella pieni. En ollut pitkään aikaan noussut veneeseen. Ei sillä, että siitä minulla kauheasti kokemusta olisi. Siihen piti kavuta, mikä ensimmäisellä kerralla jännitti, mutta myöhemmin sujui kuin tottuneimmalla tekijällä.

Omistaja oli eräs islantilainen supermukava mies. Hän tietenkin esitteli aluksensa ja mitä se piti sisällään, sekä siinä sivussa perheensä ja ystävänsä. Se oli kuin asuntovaunu, mutta merellä. Oli televisio, kahvinkeitin, jääkaappi jne. Vessaa ja suihkua ei ollut. Olimme osanneet varautua siihen. Luojan kiitos ne olivat olemassa satamassa, joten siinä mielessä ei ollut hätäpäivää.
Yö satamassa oli rauhallinen. Elämisen ääniä, ehkä musiikkia, mutta rauhallista. Oli mukava pötkötellä sängyssä ja katsoa elokuvaa. Vene keinui. Omistajan mukaan se voi jopa tuoda mieleen muistoja lapsuudesta.

Keinuminen oli ihanan rauhoittavaa. Meri oli ihana. Se tunnelma oli jotain aivan erityistä ja ainutlaatuista. Satama oli kuin oma pieni yhdyskuntansa ja tuntui, että siellä kaikki tunsivat toisensa. Tutustuimme laivan omistajan kaveriin, joka sattui olemaan jonkinmoinen julkisuuden henkilö -ainakin Kanarialla. 

Palvelut olivat tietenkin lähellä, joten oli helppoa mennä vaikkapa illalliselle ravintolaan.

Meidän laivavierailun ja koko Gran Canarian matkan huippukohta oli purjehdusretki, jota ei voi kuin suositella. Oppaana meillä oli itse laivan omistaja, joka näytti kädestä pitäen purjehtimisen perusteita ja veikkasi, että tämän jälkeen mekin taatusti haluamme ikioman veneen. 

Purjehtimisessa parasta oli, kun tuuli puhalsi purjeisiin ja sitten piti vain vaihtaa purjeiden suuntaa ja ohjata venettä. Ei kuulunut minkään moottorin pauhua, vaan luontoäidin voimilla mentiin. Oli hauskaa keikkua aalloilla. En tullut merisairaaksi, mutta pari päivää tuntui, kuin olisi ollut vieläkin merellä.

Las Palmas de Gran Canaria
Luonnollisesti aloitimme Gran Canariaan tutustumisen Las Palmasista, johon tutustuimme parin ensimmäisen päivän aikana. Sää oli sen verta pilvinen, ettei rannalle meno houkuttanut. Lisäksi ihmettelimme, miten kaupat ovat kiinni ja laitoimme sen ensin siestan piikkiin. Kunnes tajusimme, että Kanarialla on joku juhlapäivä. Tai ainakin Las Palmasissa.
Kiertelimme vanhaa kaupunginosaa, joka on ihan kiva. Lisäksi menimme myös ostoskeskuksiin.

Las Palmasista olimme varanneet myös seuraavan majoituksemme eli Hotel Parque. Niin upea kolmen tähden hotelli, että menisi aivan neljän tähden hotellista. Todella vahva suositus tälle hotellille.

Lisäksi hotellin vieressä on japanilainen ravintola, josta saa taivaallisen hyvää ruokaa edullisesti. 


Firgas
Yksi niistä pienistä, idyllisistä kylistä, jotka on nähtävä Gran Canarialla. Maisemat ovat kylästä katsottuna todella henkeäsalpaavan kauniita. Plussaa oli se, että parkkipaikka löytyi nopeasti ja siellä oli tilaa.

Arucas
Arucas on kaunis pieni kylä, mutta kuten Las Palmasissakin, niin myös siellä on todella iso parkkipaikkaongelma. Liikennettä on kuin viimeistä päivää, mutta parkkeeraaminen on työn ja tuskan alla. 
Arucasin merkittävin nähtävyys on sen erikoinen kirkko. Sen vierellä on iso ilmainen parkkipaikka. Harmi vain, että se tuppaa olemaan tupaten täynnä ja vaikka kuinka kiertelet, tuntuu, ettei kukaan ole lähdössä yhtään minnekään ja samalla huomaat, miten autoja tulee koko ajan vain lisää. Niinpä menimme etsimään vapaata paikkaa muualta ja olimme myös valmiita kaivamaan kuvetta. Sen verta turhauttavaa alkoi tuntua vapaan paikan metsästys. 

Kun viimein näet vapaan parkkipaikan, niin eikö vain se edessä oleva pakettiauto kurvaa siihen nenäsi edestä. Kun seuraavan kerran näet vapaan paikan, niin se edessä oleva iso maastoauto on juuri silloin peruuttamassa siihen. Samalla tajuat olevan aikamoinen ihme, jos tuon megaluokankokoisen auton saa siihen mahdutettua ja kaiken lisäksi huomaat kyseisen ajoneuvon naiskuljettajan tajuavan saman asian kiroilusta päätellen. Eikun uusi kierros takaisin päin katsomaan, olisiko auto hävinnyt vähin äänin pois.

Lopulta löysimme vapaan paikan. Eihän siihen mennyt aikaa kuin ehkä tunti. Huono uutinen oli se, että siitä piti ensinnäkin maksaa ja siinä saisi olla vain tunnin. Tunnin! Eihän se riittäisi mihinkään. Niinpä tutustuimme pikapikaa Arucas-kylään ja erityisesti sen kauniiseen kirkkoon, joka jo kaukaa kiinnittää huomion.

Turisti-infon työntekijä suositteli rommitehtaassa vierailua, joten päätimme ottaa neuvosta vaarin ja menimme sinne. Kappas vain, rommitehtaan parkkiin auto sujahti kuin hansikas käteen ja vielä olisi ollut tilaa. Kaiken lisäksi se oli ilmainen!
Menimme tutustumaan tehtaaseen ja kierros oli todella mielenkiintoinen. Ei turhia lirkutteluja, vaan asiaa. Visiitti oli ohi ehkä jopa vähän liian nopeasti. En ehtinyt ottaa edes kuvia. Ensin kiersimme varastotiloissa, joissa säilytettiin rommitynnyreitä. Erikoista niissä oli se, että moni julkkis oli käynyt vetäisemässä niihin nimmarinsa.  Näimme lyhyen videon rommin teosta. Kuljimme läpi tehtaan nähden mm. tuotantolinjan.

Kierros huipentui myymälään, jossa oli maistelutuokio. Tässä erikoista oli se, että erilaisia alkoholeja oli vaikka miten montaa sorttia, eikä juuri minkäänlaista valvontaa. Jokainen siis tarjoili itse itselleen. Tosin yksi pullo oli sellainen, että maistiaisesta olisi joutunut maksamaan extraa. Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Kyseessä oli 30 –vuotias rommi! Rommitehtaassa vierailu maksoi 2,50€, joten ehdottomasti ”must see” –kohde (paitsi ei absolutisteille ja alkoholisteille).

Teror
Myös Teror on yksi Gran Canarian kylistä, joita meille suositeltiin. Harmi vain, että juuri silloin, kun olisimme sinne halunneet mennä, siellä oli fiesta. Se olisi ollut todella mielenkiintoinen kokemus, mutta tie oli katkaistu. Olikohan fiesta sitten vain kyläisille, eikä tällaisille turisteille? 
Yritimme onneamme seuraavana päivänä paremmalla menestyksellä. Tosin lopulta kylä ei ollutkaan ihan niin mielenkiintoinen, joten siitä tuli sellainen piipahdus. Teimme pikaisen pyörähdyksen ja nautimme patonkipalaset Terorin chorizo-makkaralla höystettynä. 

Sää oli jälleen kerran pilvinen ja jopa sumuinen.

Jardín Canario
Mitä tehdä Gran Canarialla, jos kohdalle osuu pilvinen päivä? Kannattaa suunnata kanarialaiseen puutarhaan. Puutarha osoittautuikin valtavaksi puistoalueeksi, jossa oli lukuisia rappusia ja monenlaisia osioita. 

Ehdottomasti yksi Gran Canarian matkamme helmistä. Sumu ja sade loivat erittäin mystisen tunnelman puistoretkellemme.
Dedo de Díos ja Las Salinasin merivesialtaat

Dedo de Dios ei kuulunut meidän alkuperäiseen matkasuunnitelmaan. Mutta kun olimme menossa Agaeten kylään, huomasimme kyltit. Niinpä vaihdoimme lennosta sen kohteeksemme, sillä kuka nyt ei haluaisi nähdä Jumalan sormea?
Tosin tätä nykyä Jumalan sormi on vain suurikokoinen kivenjärkäle meressä. Kuulemma joku trooppinen myrsky pyyhkäisi alueen yli 130 km tuntinopeutta ja lähetti sormen meren pohjaan suuren pamauksen saattelemana.  Nyt itse sormi on enää muisto vain. Gran Canarian symboli ja monen taiteilijan inspiraation lähde sai kovan kolauksen. Tuon hetken moni kanarialainen tulee muistamaan. Sormen dramaattinen päätyminen merenpohjaan palautti mieleen legendan. Legendan, jonka mukaan Jumalan sormen häviäminen liittyy maailmanloppuun.

Tämä oli yksi niistä harvoista päivistä, kun pystyimme olemaan rannalla.
Las Salinasin merivesialtaat sijaitsevat vain kivenheiton päässä, joten loppupäivä kului sillä puolella. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja uiminen laavasta muodostuneissa altaissa on ikimuistoinen kokemus.
Maspalomas

Ehkä Gran Canarian se kaikista tunnetuin ranta, joka on tunnettu kuuluisista dyyneistään ja suojeltu alue. Lisäksi se on koko Gran Canarian turistirikkain alue. 
Rannalla oli kiva lekotella ja meressä tuli pulahdettua. Sillä reissulla aurinkolasini hävisivät mereen aallokon iskiessä kovempaa kuin olin osannut odottaa. Hetken aikaa meni, ennen kuin ne löytyivät. Olisin ollut ihan pulassa ilman niitä!

Teimme myös kävelyretken ja päädyimme nudistirannalle, jossa 99% oli alastomia miehiä. Gran Canaria onkin gay-turistien mekka. Yritin ottaa kuvaa dyyneistä ja eikö vain aataminasuinen mies eksy kuvaan.
Bufadero de Garita
Matkamme kruunasi tämä ihastuttava luontonähtävyys. Menin kuvatessa niin lähelle, etten huomannut lähestyviä tyrskyjä. Kannattaa siis olla varovainen, etenkin kuvatessa.
Gran Canaria on tietenkin paljon muuta. Se on kaunista luontoa, mutkittelevia teitä, meren rantaa… Ei siis ihme, että turistimassat tulevat sinne. Näin syyskuussa turisteja ei kuitenkaan ollut suuremmin tai ainakaan haitaksi asti. Paisi kaupungeissa ja moottoriteillä, mutta se ongelma lienee ympärivuotinen ja vaikka ei olisi yhtään turistia.
Kaiken kaikkeaan reissumme olimme erittäin onnistunut! Vieläkin voin melkein aistia aaltojen keinun, meren ja tuulen. Huikea reissu!

Kotimatka sen sijaan ei ollut ruusuinen, mutta jätän sen seuraavaan postaukseen. Jos luit tänne asti, niin kiitos ja kumarrus. Saatoit nimittäin juuri lukea koko blogini pisimmän postauksen ever. 

Mitä ajatuksia Gran Canaria sinussa herättää?
post signature

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

ALUSTAVA ”MATKASUUNNITELMA”

Olen tässä viime päivät haaveillut tulevasta matkasta ja siitä, että pääsisin lataamaan akkuja meren rannalle. Että saisi vain olla ilman kiireitä. Nauttia auringon lämmöstä. Kenties jopa pulahtaa mereen. Lukea. Katsoa elokuvia. Olla poissa arkiympyröistä.


Kuten kerroin edellisessä postauksessa, meille on varattu majoitus ja lennot. Tässä kuussa suuntaamme kohti Gran Canaria. Itse asiassa tuleva matka on jo aivan lähellä. Kohta palaan takaisin Espanjaankin. 

Minulle on nyt muotoutunut alustava matkasuunnitelma. Tosin se elää koko ajan ja onkin jo ehtinyt muuttua hieman majoituksen osalta. Matkasuunnitelma on ehkä pahinta, mitä voi tehdä, jos tarkoitus on saada mahdollisimman rentouttava loma. Siksi välttämättä en halua puhua suunnitelmasta, vaan jonkinlaisesta listasta, mitä milloinkin nähdä. Mutta se ei olisi mikään kiveen hakattu, vaan menisimme fiiliksen mukaan. Sekin olisi aivan kauheaa, jos olisi paikan päällä, mutta sitten ei tietäisi yhtään, minne mennä.

Tässä vaiheessa on varmaa vain kolme asiaa. 
Meillä on meno-paluulennot Madridista Gran Canarialle. 
Majoitumme Las Palmasissa: pari yötä laivassa ja hotellimajoitus. 
Olemme vuokranneet auton. 
Syy, miksi lopulta päädyttiin muuttamaan majoitusjärjestelyitä, johtui yksinkertaisesti miehestä. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että olisi aivan kaameaa viettää koko loma laivassa, jossa ei ole edes suihkua ja jossa huoneemme olisi takuulla siitä pienimmästä päästä. Hän tykkäisi enemmän hotellimajoituksesta mukavuuksien kera.
 
Noh, sehän passasi minulle. Kieltämättä olin itsekin ajatellut, että mitä minä olin mennyt tekemään varatessani majoituksen laivasta kokonaiseksi viikoksi? Onneksi asia ratkesi ja kompromissi löytyi. Laivamajoitus kutistui siis vain pariin yöhön ja lisäksi majoitumme tosi kivanoloisessa hotellissa.

Kaiken kaikkiaan Gran Canarialla olisi tarkoitus viettää seitsemän päivää. Haluaisin jonkinlaisen ”suunnitelman” mitä tehdä minäkin päivänä, mutta en siis mitään minuuttiaikataulua. 

Oikeammin sanottuna siis sellainen "must see” –lista kohteista ja jonkinlainen järkevä järjestys sen toteuttamiseen ilman kiireen tuntua tai aikatauluja. Myös rannalla lötkyilyä haluamme tälle lomalle, sellaista rentoutumista ilman minkäänlaista pakkoa mennä minnekään.

I PÄIVÄ
Tulopäivä, jolloin heti aamulla nappaisimme auton lentokentältä ja menisimme majoituspaikkaan. Sitten vain rentoutuisimme ilman suurempaa suunnitelmaa. Voisimme mennä rannalle (esim. Las Canteras), emmekä tekisi yhtään mitään. Jos jaksetaan, niin tutustuisimme Las Palmasiin

Ostaisimme ruoat marketista.

II PÄIVÄ
Salinasin merivesialtaat ja Agataen kylään tutustuminen. Söisimme ravintolassa. Mietin sellaista kuin Ragú (Paseo de los Poetas 10, Agaete).

Playa de las Nieves olisi varmasti myös tutustumisen arvoinen.

Las Palmasista Agataen kylään on matkaa 40 km, joten auto tulee jo tässä vaiheessa tarpeeseen.

III PÄIVÄ
Menisimme lähimpään rantaan lekottelemaan. Päivä ilman suurempaa suunnitelmaa.

Voisimme tutustua Teror –kylään.

IV PÄIVÄ
Lähtisimme kohti Maspalomasia. Las Palmasista on sinne matkaa 57 km. Aamupäivän voisimme lekotella rannalla. Siitä jatkaa Playa del Inglésiin ja Playa de Amadores


Sitten takaisin hotellille.

V PÄIVÄ
Roque Nublo ja Pico de las Nieves tutustuminen. Patikointia ja näköalapaikkoja.

Mahdollisesti luolaravintola Barranco de Guayadeque.

VI PÄIVÄ
Jardín botánico Viera y Clavijo.

Caldera de Bandama.

Jos ei olla ehditty vielä luolaravintolaan, niin sitten tänään.

Illalla voisi käydä kasinolla Las Palmasissa. Ehkä. 

VII
Viimeinen päivä nauttia kunnolla Gran Canariasta, joten Bufadero de la Garita kruunaisi retken ja sitten voisimme lekotella taas jollain rannalla.


VIII
Lähtöpäivä ja auton palautus ennen lähtöä.


Gran Canarian muut kohteet

Jos aikaa jää, niin Gran Canarialta ei ilmeisesti ainakaan tekeminen lopu. Lisäksi voisi vaan ajaa huristella ilman suurempia suunnitelmia. 

Tällaisista asioista tuleva lomamme voisi pitää sisällään. Ehkä. Katsotaan matkan jälkeen, millainen siitä lopulta tuli!
Kuva on lainattu netistä.
Onko sinulla antaa vielä vinkkejä Gran Canarialle? 
post signature

torstai 17. elokuuta 2017

KESÄ TULI, KESÄ MENI

Tämä kesä on mennyt nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu, että tässäkö se nyt oli. Vain silmänräpäys. Mietin. Mihin se kaikki aika on mennyt?! Vastahan oli kesäkuu... Silloin satoi lunta. LUNTA! Siis kesäkuussa?! En muista koskaan nähneeni lumisadetta kesäkuussa. En vieläkään unohda sitä. Minulla oli jalassa villasukat ja kauhistelin Suomen kesää ja voiko tämä olla totta. Samalla suunnittelin seuraavaa kolmea kuukautta. Minulla oli pitkä lista asioista, joita halusin tehdä. Aloitin jopa markkinointikurssin.

Juhannus oli nurkan takana ja menin juhannusyön vaellukselle. Taas porukassa, metsän siimeksessä. Kuljimme 14 kilometrin mittaisen matkan hyvin vaihtelevassa maastossa. Oli harjuja, ylä-ja alamäkiä, metsäteitä, soita… Mukana oli myös koira.
 
Yöttömässä yössä oli jotain… taianomaista. Bongasimme myös uunituoreen karhun jätöksen ja näimme hiekkatiellä jälkiä. Karhu oli varmasti ollut paikalla vain hetkeä aiemmin. Katselikohan se meitä jostain? Olikohan sillä pentuja?

Saavuimme määränpäähämme: majapaikkaan pienessä kylässä, jossa oli iltapalaa ja sauna. Yöksi emme kuitenkaan jääneet, vaan linja-auto kuljetti meidät takaisin keskustaan ja siitä jokainen meni kotiinsa yöksi.

Kesäkuussa näin myös ensimmäistä kertaa elämässäni ilveksen. En voinut kuvitellakaan, että se voi olla niin hemmetin iso. Ja kun sanon iso, niin todellakin tarkoitan sitä. Veikkaan, että se oli uros ja vanha yksilö. Sen verran hitaasti se löntysteli. Ei se ollut meistä moksiskaan, kun olimme sen takana. Päätänsä käänsi, ihmetteli. Ja sitten se sai jalat alleen ja katosi pöpelikköön.
Heinäkuu ei ollut säiden puolesta kovin kaksinen. Töitä riitti senkin edestä. Oikeastaan silloin ei ne huonotkaan säät haittaa, kun siitä ei voisi ottaa iloa irti. Työskentelin kolmessa työpaikassa asiakaspalvelutehtävissä. Hauskaa oli! Tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin. Koin uuden ja erilaisen työpaikan huumaa.

Olin töissä myös Ilosaarirockissa. Minulla ja meillä oli todella hauskaa! Vieläkin naurattaa. Meidän työpoppoo, voi että. Sitä viikonloppua en tule unohtamaan! Toivottavasti otettaisiin uusiksi ensi vuonna. Jos olen maisemissa...

Ensi vuodesta ei vielä tiedä. Kaikki on niin epävarmaa ja samalla niin monia mahdollisuuksia. Yritän nyt availla mahdollisuuksien ovia. Kurkistaa, mikä olisi minun mahdollisuus. Haluan uskoa, että kaikella on aikansa ja paikkansa, että asiat järjestyvät.

Kesän yksi kohokohdista oli myös sukulaisten vierailu. Vaikka en heitä paljoa tunne, mutta vietimme kivan ja kulttuuripainotteisen päivän yhdessä. Se päivä meni nopeasti.




Elokuun alussa otin hengähdystauon ja tein pienen matkan. Matkustin toiselle puolelle Suomea. Idästä länteen. Olin Vaasassa. Menin sinne ystäväni luokse kylään. Oli niin hauskaa! Vaikka viime näkemisestä on kolme vuotta, niin tuntui kuin ei olisi kulunut niin pitkä aika ollenkaan. Oli vain se hetki ja me kaksi. Juttu luisti ja ystäväni näytti minulle Vaasaa.


Vaasassa oli suurkaupungin tuntua, kun kuuli eri kieliä. Paitsi yöllä. Silloin siellä oli vähän kuollutta. Sori Vaasa! Ensin oltiin eräässä baarissa, mutta ei ollut oikein meidän tyylinen paikka. Siellä oli oikeastaan hyvää vain ne pelit, joita sitten pelattiin ja voitettiin.

Voittorahoilla käytiin pizzalla. Kekkasimme yhden suomenruotsalaisen menopaikan, joka oli auki myöhään. Sinne siis!

Vaasassa kiersimme myös kirpparilla ja teimme ostoksia. Kävimme jälkkärillä todella hienossa paikassa… Kunnes koitti kotiinlähdön aika.  



Olen suunnitellut myös ulkomaanmatkaa. Olen aivan innoissani. Pitkäaikainen haaveeni toteutuu ja me mennään Gran Canarialle! Aivan huikeeta. Olen miettinyt Gran Canariaa tosiaan jo pidemmän aikaa, mutta ei ole tullut oikein sopivaa saumaa. Tämän kesän jälkeen tuntuu, että pieni loma on paikallaan ja mieluiten sellainen paikka, jossa olisi mahdollisimman paljon aurinkoa.

Kanariansaarista minulle on entuudestaan tuttuja Lanzarote ja Teneriffa. Molemmat saaret tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten tulen varmasti pitämään tästä kolmannestakin saaresta. Haaveenahan minulla olisi joskus koluta kaikki Kanariansaaret.

Taas matkan varaaminen jäi viime tippaan. Kirosin hiljaa itsekseni, kun tajusin, että hinnat olivat pompsahtaneet. Päätin tutkia Airbnb:tä. Löysinkin sieltä astetta erikoisemman majoituksen ja ennen kuin huomasinkaan, olin varannut meille paitsi majoituksen ja myös lennot.

Tällä kertaa tarkoitus olisi majoittua laivassa. Siinä ei ole suihkua, vaan se löytyy satamasta. Se ei minua haittaa, mutta kieltämättä mieleen on alkanut hiipiä monia kysymyksiä. Toisaalta ajatus viikosta laivassa kiehtoo. Ajatus olla laineilla. Meressä. Ajatus, että voi eläytyä kokonaan toisenlaiseen tapaan olla. Koen, että se voisi olla minulle jotain uutta. Inspiroivaa.

Miten sinun kesäsi on mennyt? Vinkkejä Gran Canarialle?
post signature

maanantai 12. kesäkuuta 2017

KIRJAPROJEKTI

Vihjailin jokin aika sitten kirjaprojektista. Nyt olisi aika paljastaa, missä mennään. Tätä blogipostausta kirjoitan muuten Suomesta käsin, sillä tulin nyt kesän viettoon ja työntekoon.

Kirjaprojekti tosiaan oli pitkä prosessi, joka alkoi yli vuosi sitten. Silloin aloitin kirjoituskurssilla, jonka ohjaajana toimi eräs kuuluisa espanjalainen kirjailija. Sittemmin hänestä on tullut meidän oppi-isä, eli edelleen auttaa meitä luovassa kirjoittamisessa, antaa vinkkejä ja ohjeita ja olemmepa päässeet mukaan erilaisiin tapahtumiin.

Blogin lisäksi harrastan siis kirjoittamista pöytälaatikkoon. Minulla on vaikka kuinka monta ”kirjaa” aloitettuna sekä tarinoita. Yksi kirjoittamistani tarinoista pääsi kirjan kansien väliin. Se oli minulle kuin lottovoitto. Kuten myös se, että saimme niin ansioituneen kirjailijan vetämään kurssia. Kirjoittamiskurssi päättyi, mutta sen hedelmänä syntyi ihan oikea kirja. Oikea etelän hetelmä. ;) 

Jokainen, joka oli vuoden ajan ollut mukana kurssilla ja kirjoittanut sen oman tarinansa, sai mahdollisuuden julkaisuun.
Näin minulla oli tavallaan myös onnea matkassa, mutta toisaalta, olenhan minä tämän eteen tehnyt kovasti töitä vuoden päivät. Yhtä tarinaa kirjoittaessa ei sentään niin pitkään vierähtänyt, vaan se oli muutamassa päivässä tehty homma.

Minun tarina on täyttä fiktiota, mutta sain siihen inspiraatiota Suomessa käydystä eutanasia-keskustelusta. Tarinassani on myös ronskimpaa kieltä. Yleensähän ne kirosanat opitaan ensimmäisenä, joten en ole niitä pelännyt käyttää. Mutta erittäin säästeliäästi. Ja kun luin tarinan lyhyen version yleisölle tässä joitakin kuukausia sitten (blogistani löytyy video), niin ei kukaan näyttänyt pahastuvan, vaan pikemminkin sieltä alkoi kuulua hörähtelyä.

Kirjoittamiskurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut inspiroitumaan siinä määrin, etten ole koskaan tuntenut olevani näin inspiroitunut.

Kurssilla tartuimme kynään ja paperiin ja aloimme vain kirjoittaa eri tehtäviä. Tarkoitus oli saada se oma sisäinen, kirjoittajan ääni kuuluviin. Minulla se on se sisäinen pöpöttäjä, joka pääsee vauhtiin. Kurssilla kirjoitan espanjaksi. Jos kirjoittaisin suomeksi, kukaan ei minua ymmärtäisi, sillä lähes kaikki kurssikaverit ovat espanjalaisia. Yksi on Brasiliasta ja toinen Venezuelasta.
Kotona on sitten asia erikseen, jolloin kirjoitan suomeksi, sillä minun omalla äidinkielelläni. Monesti saatan alkaa kääntämään jo kirjoitettua tekstiä espanjaksi ja kuinka ollakaan, päähän alkaa tulla uusia asioita tekstiä täyttämään ja rikastuttamaan. Eli ehkä se ei olekaan niin huono juttu, että soudan ja huopaan kahden kielen välissä. Espanja on rikas kieli ja olen niin kiitollinen, että osaan sitä.

Kirjoittajakurssin tuloksena syntyi kirja, joka julkaistiin reilu viikko sitten kirjamessuilla Zaragozassa. Sitä jaettiin ilmaisina näytenumeroina ja kurssitoverini signeerasivat ne. Itse en valitettavasti päässyt paikalle, sillä olin siinä vaiheessa jo Suomessa. Harmitti todella paljon, että menetin omat julkkarit. Olin kuitenkin siitä huolimatta päässyt espanjalaiseen lehteen, sillä kirjailija oli kirjoittanut kolumnin, jossa kertoi tapahtumasta ja meistä nuorista kirjoittajista.

Myöskään kirjoittajakaverini eivät olleet unohtaneet minua, vaan jokainen omisti minulle pienen tekstin allekirjoituksen kera yhteisteokseemme. Minulle tuli melkein tippa linssiin niitä lukiessa, sillä ketkä osaisivat kirjoittaa kauniimmin kuin itsensä kirjoittajat..? Heidän terveisensä valoivat minuun uskoa, toivoa ja inspiraatiota.
Nyt on aika keskittyä seuraavaan kirjaprojektiin. En tiedä tuleeko siitä yksi tarina vai peräti kokonainen ihka ensimmäinen kirja ja päätykö se pöytälaatikkoon. Varmaa on, että tänä kesänä kynä ja paperi sauhuavat ja tietokoneen näppäimistö joutuu koville.

Oikein hyvää kesää täältä itäisestä Suomesta!
post signature

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MITÄ KUULUU IHOLLENI AKNEN JÄLKEEN?

Aikalailla pari vuotta sitten kirjoitin aknesta ja nimenomaan aikuisiän aknesta, josta minulla oli omakohtaista kokemusta. Tosin olen kärsinyt myös nuoruusiän aknesta. Tiedän siis erittäin hyvin, miltä tuntuu, kun iho ei voi hyvin, naama on täynnä finnejä ja punaisia kohtia ja tuntuu, ettei mikään auta.

Nyt pari vuotta kirjoituksen jälkeen voin hyvillä mielin kertoa, että ihoni voi todella hyvin. Mikä parasta: minä onnistuin jättämään e-pillerit ilman, että akne puhkeaisi uudelleen. Huippua on myös se, että jos siltä tuntuu, voin lähteä ulos ilman meikkiä.Nyt kerron, mitä tässä välissä on tapahtunut eli miten kaikki kävi. 

Pienenä pohjustuksena niille, jotka eivät tiedä taustoja: minulle puhkesi akne neljä vuotta sitten, kun tulin talvella takaisin Suomeen. Ilmastonmuutos, stressi, apea mieliala ja e-pillereiden jättäminen saivat ihon oireilemaan. Halusin lopettaa pillereiden käytön, koska ne eivät enää tuntuneet mieluisilta käyttää. Uskon, että siltikin suurin syyllinen aknen puhkeamiseen oli e-pillereiden käytön lopettaminen.
Ennen ja jälkeen kuvat. Vasemmalla kuva aktiivisesta aknesta (kesällä 2013) ja jälkeen (keväällä 2015).
Kamppailua aknen kanssa
Olin kuullut ja lukenut paljon siitä, miten monelle ilmestyy akne juurikin e-pillereiden lopettamisen jälkeen. Pelkäsin, että minulle käy samoin. Niin myös kävi. En säästynyt aknelta. Muutaman kuukauden kuluttua lopettamisen jälkeen ihoni kunto huononi merkittävästi. Se sattui samaan aikaan Suomeen muuton aikoihin. Olin 26-vuotias.

Minulle oli puhjennut akne. Kyse ei ollut mistään parista finnistä, vaan poski oli kauttaaltaan kirkuvan punainen. Sanomattakin lienee selvää, että se vaikutti itsetuntoon. Jos elämä muutenkin potki päähän, niin ei siihen halua lisäksi vielä akneongelmia. Tiedän, että se voi vaikuttaa pinnalliselta. Kyseessähän on puhtaasti ulkonäköseikka. Mutta silti se oli iso asia. Minulle.

Aknen aikoihin halusin vain peitellä sitä meikkivoiteella, mutta se vain pahensi itse ongelmaa. Hakeuduin lääkärille ja ratkaisu oli, että pitäisi aloittaa e-pillerit uudestaan. Ironisesti siis minun pitäisi alkaa pillereiden käyttäjäksi uudestaan, kun olin alun perin halunnut päästä niistä eroon. 

En voinut aloittaa pillereitä uudestaan heti, sillä kuukautiskierto oli sekaisin. Ehti kulua muutama kuukausi, ennen kuin pystyin aloittamaan e-pillerit uudestaan. Tuona aikana akne oli ehtinyt pahentua. Pillereiden aloittamisen jälkeen uusia finnejä ei enää tullut, mutta iho helotti silti punaisena.

Apua Espanjasta
Palasin Espanjaan ja hakeuduin dermatologille, josta sain avun. Se oli kallis käynti, sillä se maksoi n. 90€. Sieltä sain selkeän ihonhoito-ohjelman. Onneksi Espanjassa apteekkireissu ei tullut niin kalliiksi kuin mitä pelkäsin. Pillereiden syöntiä oli kuitenkin jatkettava. 

Ihonhoito-ohjelman avulla sain selätettyä ongelman. Minulla oli kuitenkin toinen ongelma: e-pillerit. Miten enää uskaltaisin jättää pillerit, jos minulle tulee taas akne? Ystäväni lohdutti, että kyllä se hormonitoiminta laantuu iän myötä ja siksi minulle ei välttämättä tule aknea uudestaan, jos ja kun joskus tulevaisuudessa aion jättää pillerit.

Olin huojentunut parantuneesta ihostani ja niin iloinen, että siltä osin ongelma oli voitettu. Pystyin myös jättämään dermatologin hoito-ohjelman, sillä iho oli parantunut. Silloin päätin hoitaa ihoani vain parhaimmilla ihonhoitotuotteilla ja niin aloitin Mary Kay –tuotteiden käytön.
Ensimmäinen kohtaus
Kului puolitoista vuotta ja olin jälleen Suomessa kesällä 2015. Uusin e-pillereiden reseptin. Tuona kesänä sain kuitenkin ”ensimmäisen” migreenikohtaukseni. Silmissä sumeni. Näin saharaitakuviota. En voinut lukea tietokoneen näytöllä olevaa tekstiä. Luulin, että silmissäni on jotain vikaa. Soitin hätääntyneenä optikolle, joka lupasi ottaa minut vastaan klo 14, eli reilu tunnin päästä puhelinsoitostani.

Kun lopulta pääsin optikolle, näin aivan normaalisti, mutta minulla oli todella kova päänsärky. Optikko sanoi, että kuulostaa ihan migreeniltä. Migreeniin auttaa lepo pimeässä huoneessa, jonka sittemmin opin. Tuona kesänä minulla oli muistaakseni pari kertaa migreeni. Muistelen, että ihan ensimmäisen vastaavanlaisen kohtauksen olin saanut itse asiassa jo talvella.

Aika kului ja migreenikohtaukset olivat harvinaisia. Olin oppinut, että jos vähänkin näen saharaitakuvioita, on parasta ottaa lääke esim. aspiriini, ettei se etenisi päänsärkyvaiheeseen. Minä olen vielä sellainen, että viimeiseen asti yritän välttää kaikenmaailman lääkkeitä, sillä en halua laittaa kehooni mitään ylimääräistä. Ja silti samaan aikaan käytin e-pillereitä…

Viime vuoden kesällä olin jälleen Suomessa ja halusin uusia e-pillereiden reseptin. Uusittaessa reseptiä kysytään kysymyksiä. Yksi niistä oli ”oletko kärsinyt aurallisesta migreenistä?”. Meni hetki, ennen kuin sain sanotuksi, että itse asiassa minulla on ollut joitakin migreenikohtauksia kuluneen vuoden aikana.

Pois pillerikierteestä
Sain käskyn lopettaa pillereiden käytön HETI. E-pillereitä ei saa missään nimessä käyttää, jos kärsii migreenistä. Se on hengenvaarallista. Olisin voinut kuolla.

Tietenkin oma terveys on paljon tärkeämpi kuin mikään muu asia. Varsinkin minulle se on korvaamattoman tärkeä. Terveyttä en haluaisi menettää koskaan. Se on sellainen asia, jota arvostan äärettömän paljon ja siksi olen aina tehnyt parhaani itseni huolehtimiseksi. Liikun, syön hyvin, en tupakoi, en juuri käytä alkoholia enkä varsinkaan huumeita. 

Olen kiitollinen, että olen pysynyt terveenä ja toivon, että olen sitä vastaisuudessakin. Siksi minulle oli melkoinen shokki tajuta, että olen leikkinyt omalla hengelläni noinkin pitkään. Olisin voinut saada aivoinfarktin. Onneksi en saanut. Pillereiden käyttö loppui saman tien.

Siinä sitten kävimme keskusteluja, mitä tehdä, jos akne puhkeaa. Tietenkin akne on pikkujuttu verrattaessa siihen, että voisin olla kuollut. Silti murehdin sitä etukäteen.

Mitä tein?
Jatkoin ihostani huolehtimista entiseen malliin Mary Kayn tuotteilla. Minun kaikki ihonhoitotuotteet olivat ja ovat edelleen Mary Kayta ja jopa meikkivoide ja puuteri. Lisäksi käytän kasvoharjaa ihonhoidossa.

Aloin kuitenkin valmistautua siihen, että minulle tulee akne. Sehän on väistämätöntä, vai mitä?

Netistä sai lukea vastaavanlaisia tarinoita lukuisia. Ainakaan en olisi ainoa, jolle niin on käynyt. 

Sattumalta törmäsin tähän artikkeliin. Löysin otsonoidun oliiviöljyn.

Hämmästyin todella paljon kyseisestä tuotteesta, mutta jos sitä on kokeillut joku julkkis, niin sen on pakko olla hyvä juttu. 

Vaihtoehtoja oli lukuisia, mutta lopulta päädyin O-Live normaaliin otsonoituun oliiviöljyyn. Kaiken lisäksi kyseessä on SUOMALAINEN tuote. Minulla luotto suomalaisiin tuotteisiin on äärimmäisen korkea. 

Tilasin tuotteen Ruohonjuuri-verkkokaupasta ja hinta oli erittäin kohtuullinen (n.20€). Kun sain paketin, siinä oli käsivoidenäyte ja lappu, jossa kiitettiin, että olin valinnut juuri heidät. Eniten kuitenkin hämmästyin, että mukana oli kaksi A4-sivua molemmin puolin täynnä asiaa O-liven otsonoiduista ihonhoitotuotteista.
Otsonoitu oliiviöljy on antimikrobista öljyä, jota laitetaan kasvoille kasvovoiteen tavoin. O-Livellä on jo reilu 10 –vuoden kokemus. Tuotteita suositeltiin säilytettävän jääkaapissa, jossa niiden terapeuttiset vaikutukset säilyvät pidempään. Tuotteiden testauksessa ei ole tehty eläinkokeita.

”O-LIVE-tuotesarja sisältää otsonoituihin öljyihin perustuvia kosmeettisia tuotteita, joilla on myös hoitavia vaikutuksia. Kaikkia öljyjä on käsitelty happi-otsoniseoksella päiväkausia. Ostonikaasun reagoidessa öljyn kanssa, syntyy otsonideja, peroksideja ja muita happea sisältäviä yhdisteitä, joilla on terapeuttisia vaikutuksia.”

”Tuotteiden valmistusaineena on luonnonmukainen kasviöljy.”

Lisäksi kerrottiin hyvin tarkkaan, miten tuotteet vaikuttavat. Niillä on siis antimikrobisia ominaisuuksia ja antibiooteista poiketen otsonoidut öljyt tehoavat myös muunlaisiin mikrobeihin, kuten silsa-, home -ja muihin sieniin, viruksiin ja erilaisiin parasiitteihin. Käytännössä nämä ominaisuudet tekevät siitä erinomaisen mihin tahansa ulkoiseen infektioon niin ihmisille kuin kotieläimillekin, mutta otsonoidun oliiviöljyn on havaittu tehostavan antioksidanttisuojausta ja siten ennaltaehkäisee ihon ennenaikaista vanhenemista ja jopa auttaa nuorentamaan sitä.

Lisäksi kerrottiin hyvinkin tarkasti miten käyttää O-liven tuotteita. Minua kiinnosti akne, josta kerrottiin seuraavaa:
”Akne: käytetään normaalia otsonoitua O-LIVE öljyä kahdesti päivässä. Mikäli iho ei ole rikkonainen, voidaan aloittaa myös vahvalla. Kun oireet on saatu kuriin, voidaan ylläpitävää hoitoa tehdä O-LIVE OxyCream-voiteilla, joita on tarkoituksenmukaista käyttää myös hoitokuurin aikana päiväsaikaan. ”


Jo pelkästään se, että tuotteesta annettiin näin paljon infoa minulle, yksittäiselle asiakkaalle, oli minusta positiivista. Toisaalta tuote kuulosta liian hyvältä ollakseen totta ja pelkäsin sen olevan humpuukia. Ehdottomasti info oli hyvä juttu, sillä siten sain lukea suoraan valmistajalta, mihin tätä oikeasti voi käyttää ja mistä heillä on tutkimustuloksia. Toisaalta he uskalsivat myöntää myös sellaiset ihotaudit, joista heillä ei ole olemassa tutkimustietoa.

Minä käytin tuotetta säännöllisen epäsäännöllisesti, ehkä noin kerran viikossa alkuaikoina ja lopulta harvemmin. Voin sanoa, että sen käyttö ei ole kovin mieluisaa, sillä kuten arvata saattaa, niin koostumus on öljymäinen. Kaiken lisäksi tuote tuoksuu pahalle. Silti pikkuvikoja, jos tuote todella toimii. 
Vein putelin mukanani Espanjaan ja olen käyttänyt sitä viime kesästä asti. Aina kun minulle ilmestyy finni naamaan, laitan tuotetta. Kunhan ensin tietenkin olen pessyt kasvoni huolellisesti eli aina puhtaalle iholle. Ja heti finnit tuntuvat katoavan.

Olen niin vakuuttunut tästä tuotteesta sekä säännöllisestä ihonhoidosta, että en voi kuin suositella. Varsinkin tämä otsonoitu oliiviöljy tuntuu erittäin potentiaaliselta tuotteelta. 

En kuitenkaan osaa sanoa varmaksi miksi minulle ei enää ole puhjennut aknea. Olenko jo vain niin vanha, että hormonitoiminta on laantunut, kuten ystäväni ennusti? Vai onko se säännöllisen ja tarkan ihonhoidon ansiota? Vai onko se tämä otsonoitu oliiviöljy? Vai kenties kaikkien noiden tekijöiden summa? 

Joka tapauksessa. Olen todella kiitollinen, että akne ei ole palannut ja pillereiden jättämisestä on kulunut jo 10 kuukautta. En ole enää pillereiden orja!
Kuvat on otettu kännykällä, eikä niitä ole muokattu. Ainoastaan kuvan kokoa on pienennetty. Minulla on meikkiä (mm.meikkivoidetta ja poskipunaa). 
Oletko sinä onnistunut välttämään iho-ongelmat e-pillereiden lopettamisen myötä? Tai oletko itse joskus kärsinyt aknesta? Oliko otsonoitu oliiviöljy sinulle entuudestaan tuttu?
 post signature
Ps. Haluaisin vielä korostaa, ettei tämä ole mikään tuotemainos, vaan minun ihan oma, henkilökohtainen kokemukseni. Jos joku siellä ruudun toisella puolella kärsii aknesta, niin suosittelisin vähintäänkin kokeilemaan otsonoitua oliiviöljyä. Tai jos olet jo kokeillut, niin kerro ihmeessä oma kokemuksesi! Kuulisin mielelläni.