UUSI PALTTOO SAAPUI VAATEKOMEROON

Tänään sain ilokseni viestiä postista. Pakettini oli saapunut turvallisesti perille. Vaikka olin jo mielessäni suunnitellut olevani tiukasti töiden parissa, niin en tietenkään voinut vastustaa paketin hakemista. Varsinkin, kun olin jo odottanut niin pitkään sen sisältöä, nimittäin uutta talvitakkiani!

Hain pakettini postista piätäkauten. Voi miten mukava oli nähdä uusi takkini, varsinkin, kun se nyt tällä kertaa näytti olevan moitteettomassa kunnossa. Vaikka takkivalikoimani on melko laaja sekä Suomen että Espanjan vaatekomerossani, oli siellä kuitenkin talvitakin mentävä aukko. 

Nyt on uusi palttoo saapunut vaatekomerooni ja malttamattomana haluaisin lähteä ulos jo pelkästä uuden takin kokeilemisen riemusta. Tämä ilta on kuitenkin kaikesta huolimatta oltava etätöiden parissa, mutta ainakin sain jo tuntumaa takkiin ottaessani näitä kuvia. 

Tämä takki tulee olemaan kovassa käytössä. Toivottavasti ei ainakaan se päällä palele. Uskon, että vaivannäkö kannatti. Terveisin uuden takin onnellinen omistaja. Eihän siitä edellisen ehdan talvitakin ostosta ehtinyt vierähtää kuin viisi vuotta... Espanjassa semmoisia ei tarvittu ;) 

PÄIVÄ, JOLLOIN MELKEIN KUOLIN

Okei, otsikko on ehkä liioiteltu, mutta sydän lyö edelleen tuhatta ja sataa. Menin tänään kirjastolle asioimaan. Siellä on niin mukava käyä, kun se on tuossa kivenheiton päässä. Käyn siellä aina tulostamassa ja skannailemassa, mutta lehtiäkin jään mielelläni lukemaan. Siellä on ihana kiikkutuolikin, jonka olen vallannut vakiopaikakseni. Miehän olen ihan aina halunnut ikioman kiikkustuolin.

 

Tällä kertaa menin kirjastoon ihan vain tulostamaan tärkeitä juttuja, mutta höyryten. Piti tehdä sitä, tätä ja tuota ja kiire, kiire. Voitte varmaan kuvitella. ;) Tulostamisen jälkeen jäin pieneksi toviksi juttelemaan mukavanoloisen kirjaston tädin kanssa. Sitten piti taas rientää.

Kävelin jalkakäytävällä (en siis missään, missä ei saisi kävellä). Yhtäkkiä kuuluu valtaisa rysähdys. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä, aivan nenäni edessä. Näin hirmuisen määrän lunta tippuvan alas rytinällä. Vaistomaisesti peitin pääni käsin. Olin ihan hirveän säikähtänyt. Mietin, että se oli niin lähellä, ettei se kaikki lumi tullut niskaan. Ja sitä oli paljon! Iso kasa. Siellä olisi voinut olla lohkareita ja jäätä.

Mietin, mitä jos… mitä jos en olisi jäänyt siksi pieneksi toviksi juttelemaan. Se voisin olla nyt minä tuon kasan alla… mitä jos se kasa olisikin tullut niskaan jne. Onneksi nyt selvisin vain säikähdyksellä. Näköjään suojelusenkeleitä onkin olemassa. Mutta kaikista pahinta on se, että tuossa vieressä on koulu ja pieniä lapsia. Lunta on vielä katoilla vaikka kuinka. Eikä vain lunta, vaan myös jääpuikkoja.

Espanjassa ollessani olin näköjään samalla unohtanut sen, miten vaarallinen maa Suomi voi olla talvella. Tämän tapauksen jälkeen rupesin pohtimaan elämää ja miten kallisarvoinen se on, mutta miten helposti sen voikaan menettää.

YSTÄVÄNPÄIVÄKUULUMISIA

Hei, hyvää ystävänpäivää näin hieman myöhässä! Olin töissä nämä päivät ja vapaa-aikaa ei ole ollut nimeksikään, niinpä en ole ehtinyt tehdä uusia postauksia. Ystävilleni toki jo toivottelin hyviä ystävänpäiviä, kuten myös espanjalaisille ystävilleni. Sitten vasta muistin, että ai niin, Espanjassahan tuo San Valentin on rakastavaisten juhla. Siellä ei siis juhlita 14.2. ystävänpäivänä ollenkaan. No, ei kai se haittaa.

Kuva on lainattu täältä.

Töistä tultuani olen tehnyt (sarjakuva)työtäni ja vaikka se ei niin työltä tunnukaan, niin jo vain vapaa-aikani menee kuin siivillä piirtäen ja ideoiden. Dead-linet painaa päälle. Huh. Kaiken tämän kiireen keskellä olen alkanut salaa haaveilemaan oman sarjakuva-albumin teosta. Haihattelua? Ehkä. Joka tapauksessa... Olisi ihana koota stripit yksiin kansiin. Niitähän miulla riittää… Nimikin minulla olisi valmiina… Hih. 

Toinen haaveilun aiheeni liittyy tuleviin matkoihini. Olen tosiaan palaamassa Espanjaan, kunhan olen nyt ollut töissä ja saanut rahaa säästöön. Olen miettinyt kovasti, että olisi ihanaa opiskella itselle uusi ammatti. Alanvaihdos voisi olla paikallaan. Varsinkin, jos siten työllistyisi Espanjassa paremmin. Olen miettinyt vakavissani opiskelua lähi-tai hammashoitajaksi.

Nyt kuitenkin haaveissa päällimmäisenä siintää matkat. Kesän lomakohdetta olisi suunniteltava ja mietin, että tällä kertaa matka voisi olla pidempi. Minähän lähtisin vaikka maailman ääriin, mutta matkakumppanini ei varmaan olisi samaa mieltä. Ehkä siis Euroopassa pysytään. Olen miettinyt Kroatiaa, Skotlantia, Venäjää tai Turkkia. Toisaalta minua houkuttaisi myös interrail-reissu. Minua kiehtoo ajatus matkustaa halki Euroopan. Euroopassa olisi monia, monia ihania maita, jotka olisi valloittavaa nähdä, kiertää ja kokea. 

Tällä erää jätän mahdolliset matkakohteet mietintämyssyyn ja sitten tuonnempana mietin paremmin, kun aikaakin olisi sitten enemmän. Huomenna olisi vielä töitä ja sitten parin päivän vapaa, jolloin pystyn keskittymään sarjakuviin. Loppurutistus. Jaksaa, jaksaa.

 

ILOISIA ASIOITA

Ystäväni kysyi puhelimessa, miltä tuntuu olla taas täällä. Suomessa. Entisessä opiskelukaupungissani. Paljon on tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Onneksi suurimmaksi osaksi iloisia asioita. Iloiselta ei kylläkään tuntunut silloin, kun muutin ja ensimmäisen yön jälkeen tuntui kuin tukehtuisin siihen paikkaan. En tiedä mikälie ahdistuskohtaus se oli vai johtuiko yksinkertaisesti huonosta ilmanvaihdosta, eikä ikkunaakaan saanut silloin auki repimälläkään. Onneksi nyt sekin on korjattu.

 

Nyt olen jo alkanut kotiutua, vaikka tuntuuhan tämä oudolta olla taas täällä. Suunnittelen jo kuitenkin innoissani Espanjaan paluuta ja uusia matkoja, joista lisää tuonnempana. Nyt keskityn töihin. Iloisia, yllättäviä asioita on tullut vastaa jopa siinä määrin, että pakosti sitä miettii, milloin tulee ne ikävät asiat? Mutta niin kuin ystäväni mummo sanoo, niin ei piä alkaa maalamaan piruja seinille. ;)

Jo se, että olen nyt töissä, on iloinen juttu. Enpä olisi uskonut tekeväni kolmea työtä yhtaikaa. Miulla on nyt kokopäivätyö, minkä lisäksi olen silloin tällöin viikonlopputöissä tarjoilijana drinkkejä vääntämässä. Mahtavaa, drinkkien teko on aina huippuhauskaa. Lisäksi teen nyt paljon sarjakuvia. Sitä tunnetta, kun näkee oman sarjakuvan lehdessä, on vaikea kuvailla. Se on ihanan lämmin tunne, jotenkin häkellyttävä. Mutta eipä siitä sen enempää. ;)

Näiden iloisten asioiden lisäksi hämmästyin kovin, kun voitin blogiarvonnassa ja sain palkinnoksi kosmetiikkatuotteita. Olin niin innoissani siitä ja olenkin jo kokeillut kaikkia niitä tuotteita. Näköjään olin kuin pikkutyttö ennen joulua, kun sain tietää voitosta. Koska eihän miulle nyt mitään niin hienoa voisi sattua, eihän?

Eilen olin kirjastossa, jossa olen alkanut piipahtaa yhä useammin. Näin siellä mielenkiintoisen kirjan ja miun sormet jo syyhyävät innosta päästä lukemaan se. Kyseessä on Löytöretki Espanjaan. Kirja vaikuttaa todella lupaavalta ja laadukkaalta.