JOULUN ODOTUSTA

Tänä vuonna vietän Joulua Espanjassa. Se taitaa olla viides jouluni tässä maassa, vaikka tosi asiassa olen seonnut laskuissa jo aikoja sitten. Milloin olemme Suomessa, milloin Espanjassa.
 

Joulu Suomessa on aina paras. On lunta. On aito oikea joulukuusi, jonka olemme itse hakeneet. Kerran kun menimme metsään, oli jo pilkkopimeää. Oli haastavaa löytää kuusi säkkipimeydessä taskulampun valossa!

Espanjassa joulu ei ole samanlainen. Ei ole lunta. Aurinko paistaa. Lämpöäasteita on 8 tällä siunaaman hetkellä. Joulumielikin oli kadoksissa, kunnes koristelin koko huushollin. Miten joulukuusi, vaikkakin teko, voi olla niin kaunis? Tai kynttilä. Tai lyhty. Ne pienet suuret jouluiset jutut. 

Mutta sitten on se iänikuinen panikointi lahjoista. Suomessa ei koskaan tarvitse stressata, koska kukaan ei odota mitään sen kummempaa. Yhdessäolo on tärkeintä. Niin kuin tietenkin täällä Espanjassa, jolloin koko perhe kokoontuu yhteen. Ja se tarkoittaa tätejä, setiä, serkkuja ja heidän lapsiansa. Montakymmentähenkeä. Onneksi miun ei tarvitse tehdä jouluruokia. Menen valmiiseen pöytään. Ensimmäisenä joulunani Espanjassa söin etanoita. Ne oli aika hyviä. Mutta ei täällä ole jouluruokia, niin kuin Suomessa. Aina on menu vaihtunut. Ja sen koommin ei ole etanoitakaan osunut kohdalle.

Tänä jouluna lahjojen osto jäi viime tippaan. Onnistuin kuitenkin hankkimaan kivat lahjat. Kiva lahja on sellainen, josta on hyötyä ja iloa. Tai se voi olla ainutkertainen kokemus, elämys. Kun olin joululahjojen metsästyksessä, löysin myös itselleni jotain kivaa. Ostin pari korua. Olisin halunnut ostaa myös jonkun kivan vaatteen jouluksi, mutta ei löytynyt mieluista. Oli yksi mekko, mutta vähän vääränvärinen ja se maksoi 60€, joka on liian paljon vaatteesta jolle ei ole käyttöä kuin kerran pari vuodessa. 

Espanjalaiseen jouluperinteeseen kuuluu itämaan tietäjät, jotka tuovat lahjat ja tämä tapahtuisi loppiaisena. Mutta pikku hiljaa suomalainen keksintö nimeltä Joulupukki on näkynyt yhä enemmän Espanjassa. Kyllä menee pikulasten päät pyörälle, kun yksi päivä järjestettiin Joulupukkimaraton Madridissa. Monet ja monet joulupukit juosta vilistivät ja sitä näytettiin jopa televiisorissa. Jos olisin lapsi, kyseenalaistaisin koko joulupukin, mutta leikkisin mukana, jotta saisin lahjat aikaisemmin! ;)

Hyvää Joulua!

MYÖHÄINEN VASTAUS HAASTEESEEN

Viime päivät olen kulkenut sumussa. Kirjaimellisesti. Sumu laskeutui Zaragozaan ja enää ei pyykitkään tahdo kuivua ulkosalla. Lämpötila keikkuu nollan tienoilla, pikku pakkastakin on ollut yön seutuvilla. Ilmapiiri on mystinen sumun seassa, mutta onneksi ei tuule. Tuuli on paljon pahempi juttu.

Viime viikonloppuna lähdin yöelämään. Näin kerrostalon rappukäytävän ja siellä olevan joulukuusen. Sinä hetkenä, sumun keskellä, ihastellessa rappukäytävää, päätin tarttua kännykän kameraan ja ottaa kuvan. Eipä tietenkään tuo ihana näky tallentunut niin kuin minä näin ja koin tuon maagisen hetken. Tällä kuitenkin osallistun valokuvatorstaihin, jonka aiheena on, mitä tontut näkevät kurkkiessaan ikkunoista.

Joulu on ovella ja en ole ehtinyt kirjoittaa blogiin saati edes postikortteja lähetettyä. Vähän on huono omatunto, kun minä puolestani olen saanut kortteja tänne Espanjaan asti. Mutta aattona soittelen perheelle ja laitan jouluterveiset sähköisesti. 

Tosiaan on ollut kiirettä, eikä syynä ole edes ne tyypilliset joulukiireet. Aika on kulunut kuin siivillä, kun olen kouluttautunut, paiskinut töitä ja valmistautunut lauantain tapahtumaan. Kaiken huipuksi olen nyt flunssassa ja toivon paranevani lauantaiksi. 

Meitä on kivan kokoinen poppoo järkkäämässä jouluista hyväntekeväisyystapahtumaa. Suunnittelin jopa teeman ja sisutuksen. Näin mielessäni kuinka peitämme pöydät valkoisilla lattiaan asti ulottuvilla liinoilla. Näin ne valkoiset joulutähdet, joissa on valo ja laitetaan ikkunaan. Kuvittelin valoja, tuikkuja ja kynttilöitä. Jopa ison discopallon kattoon! Kukkia ehdottomasti. Sekä joulukuusi. Sellainen vihreä, jossa olisi vähän valkoista. Kuvittelin koristetimantteja pöydille… 

Ja sitten, kun esittelin ideani, sain täystyrmäyksen! Tuli se tyypillinen ”ei ole rahaa”. Meitä on niin iso poppoo, että jos oltaisiin jokainen laitettua pari euroa, niin olisi saatu upeat koristukset. 

Oli jotenkin harmillista ja surullista huomata, ettei kellään muulla ollut intoa ryhtyä koristelemaan. Heti tuli ”nou-nou”. Se sai miut surulliseksi. Mielestäni jos järjestetään tapahtuma, niin kyllä siihen pitäisi panostaa.  Edes niiden immeisten vuoksi, jotka sinne tulevat. 

Lopputulos. Minä koristelen oman pöytäni, ostan kukat, virittelen valot ja erotun joukosta. Mutta  toivottavasti hyvällä tavalla.

ITSENÄISYYSPÄIVÄ

Itsenäisyyspäivä on tärkeä juttu. Silloin hiljennymme kunnioittamaan Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisyyttä, jonka puolesta sodissa taisteltiin ja jossa myös oma ukkini oli puolustamassa maatamme.

Itsenäisyyspäivän perinteeseeni kuului pitkään Itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen, mutta nyt kun olen asunut ulkomailla, niin se on jäänyt. 6.12. sytytettiin kynttilöitä ja vietettiin aikaa perheen kanssa.

Tämä päivä on myös Espanjassa varsin erityinen. On juhlapäivä: Día de la Constitución Española (Espanjalaisen perustuslain päivä). Silloin joka iikka hiljentyy juhlaan kukin tavallansa.

Osallistun samalla Valokuvatorstain aiheeseen sinivalkoinen seuraavalla kuvalla. Askartelin paperijoutsenen (jossa auttoi tämä video youtubessa). Nyt hiljennyn viettämään näitä kahta juhlaa. Hyvää Itsenäisyyspäivää teillekin sinne ruudun toiselle puolelle!

UUDET KORKOKENGÄT -8 VUODEN TAUON JÄLKEEN!

Olinkin jo kertonut, että ostin itselleni uudet korkokengät. Niinkin pitkän tauon jälkeen kuin 8 vuotta. Jätin mainitsematta, että siinä on ollut aikamoinen savotta totutellessa niiden käyttöön! Ehkä enemmän henkisesti.

En ollut tottunut ollenkaan tällaisiin kenkiin, joissa on vieläpä noin iso korko. Viime kesänä otin varovaista tuntumaa niihin ja nyt pikku pakon edessä ostin kertaheitolla omat. Edelliset oikeat korkokengät olin tosiaan ostanut juuri silloin 8 vuotta sitten, mutta en ollut käyttänyt niitä kuin kerran –ystäväni häissä. 

Korkokenkien käyttämättömyydelle on ollut monta syytä. Ne on epämukavat. Niillä saa epämieluista huomiota. On ihan eri asia käyttää niitä kaupungissa kuin maalla. Miljoona syytä. Nyt, kun miulla on omat, olen niitä myös käyttänyt.

Ostohetkellä halusin panostaa laatuun. Menin El Corte Inglésiin ja etsin mustat kivat kengät. Ongelmaksi muodostui se, että siellä oli kaksi kivaa mallia ja pohdin pitkään, kumpi on miulle. Eräs sympaattinen vanha espanjalaisrouva, joka oli myös asiakkaana kenkäosastolla, kannusti ostamaan molemmat! Siihen en sentään suostunut, vaan tein vaikean valinnan. Päädyin kuvassa oleviin. Ja kyllä näillä on kävelty! Tuntuu hienolta mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja niinkuin ystäväni totesi: "Korkonkengät lisäävät tyylikyyttä"