TENERIFFAN HIEKKAMYRSKY – NÄIN SEN KOIN

Juuri, kun olin ehtinyt kirjoittaa tänne ne maagiset sanat: tästä ei uutisissa koskaan ikinä ole juttua… Niin arvatkaa, mitä tapahtui? Aivan, jouduimme koko maailman huomion silmätikuksi ja suoraan myrskyn silmään. Ei, en liioittele yhtään. Olimme hiekkamyrskyn ytimessä, jännän äärellä niin sanotusti.

 

Ja voin sanoa nyt tätä kokemusta viisaampana, että ihan tyhjästä silloin valittelin tänne. Hmmmm. Ei pitäisi koskaan sanoa mitään ääneen, ainakaan negatiivista, eikä varsinkaan sanoa ”ei ikinä”. 

Calima silloin aikaisemmin helmikuun alussa.

Nyt olen täällä kertomassa, miltä tämä järisyttävä kokemus tuntui. Noh, en päässyt ulos kahteen päivään. Olin oman kotini vanki. Onneksi oli ruokaa ja yhteydet pelasivat, eli ihan hyvin pystyin olemaan ”eristyksissä”. 

Kaikki alkoi oikeastaan jo silloin lauantaina. Olin Etelä-Teneriffalla, jossa kävin pyörähtämässä castingissa. Päivä oli aamusta vielä oikein kaunis. Pääsin Las Americasiin pummilla, eli kurssikaverini ja hänen tyttärensä kyydillä menin. He nimittäin menivät sinne myös! Ja jäivät sitten El Médanoon, pakoon karnevaaleja. El Médanossa puolestaan asuu hyvä ystäväni, jonka kyydillä pääsin takaisin Santa Cruziin. Meidän oli tarkoitus mennä juhlimaan karnevaaleja. 

Minulla oli siis mieletön päivä ja uskomaton tuuri kyytien ja kaiken suhteen. Mutta hyvä tuurini loppui siihen. Karnevaalit peruttiin. Mutta ei kuulemma caliman, vaan tuulien takia, jotka olisivat voineet yltyä jopa hurrikaaninopeuksiin. 

Lauantai-illan jammaillut jäivät siis välistä ja minä syöksyin unten maille. Ystäväni oli mennyt omien kavereidensa luokse. Tässä vaiheessa ikkunat tietenkin oli pitänyt jo laittaa kiinni, ettei tuo Saharan hiekka pöllyä sisälle. Lopulta minusta tuntui, että Zaragozassakin tuuli enemmän. Koko yönä ei varmaan kovin moni lehti liikahtanutkaan...

 

Sunnuntai-aamuna oli jotenkin se tavallinen calima, mutta päivän mittaan tuo uhkaava utu alkoi tulla yhä lähemmäs ja lähemmäs haudaten rakennukset ja vuoret ja meren pois näköpiiristä. 

Calima pahenee hiekkamyrskyksi.

Olin sopinut tapaavani erään suomalaisen, mutta jouduin perumaan tapaamisen. Ikkunanäkymät alkoivat olla kuin tuomiopäivän kirjasta. Vedenjuontiakin suositeltiin ja sitä kyllä meni. 

Hiekkamyrsky. Ulosmenoa ei suositella.

Maailman pilaantunein ilma

Ja sitten tapahtui jotain järkyttävää. Teneriffa kipusi maailman kärkeen ei kovinkaan mairittelevalla tittelillä. Ilma oli maailman pilaantunein Gran Canarian ohella. Siis jotain paljon pahempaa kuin jossain Kiinassa, jossa ilmanlaatu kieputtelee pikaisella silmäyksellä pahimmissa paikoissa 150-200 asteen tietämillä. Ja jossain Saudi-Arabiassa on 500 yhdessä pisteessä. No, meillä Teneriffalla, alleviivaten Santa Cruz, se olikin 895, mutta Gran Canarialla jopa 999!

Näitä lukemia voi tarkkailla reaaliajassa WAQI:n kautta.

Ilmanlaatu jaetaan siis kuuteen kategoriaan: hyvä, kohtuullinen, ei terveellinen herkille ryhmille, epäterveellinen, erittäin epäterveellinen, vaarallinen. Ja me sitten olimme siinä vaarallisessa ilmanlaadussa. 

Voin sanoa, että pikkaisen ahdisti! Ilma oli sellainen painostava. Mietin, että onneksi ei ollut kesä, olisi ollut vielä pahempi, jos tämän lisäksi olisi joutunut kärsimään kuumuudesta. 

Mitä sitten tein sunnuntaina, kun en voinut nokkaani ulos laittaa? Katsoin Netflixissä Salaisuus-dokumentin, jota suosittelen aivan kaikille. Löytyy muuten Youtubesta El Secreto-hakusanalla.

Joissakin kohdin tuli tippa linssiin, kun nämä minunkin ihmeelliset koettelemukset alkoivat käydä järkeen. Siinä siis puhuttiin vetovoimanlaista. Eli vedät asioita puoleesi, hyvässä ja pahassa. Ja siinä kerrottiin, miten voit hyödyntää tätä omassa elämässäsi. Dokumenttia katsellessa en voinut kuin nyökytellä.

Ei tarvinnut katsoa kuin ulos… Siellähän se hiekkamyrsky riehui ja tuntui kuin olisi ollut jossain Marsissa. 

Hiekkamyrsky kaikkein pahimillaan.

Tuona iltana kävin kuitenkin nukkumaan kevein mielin. Tuntui, että olen oman elämäni herra ja ties mitkä mahtivoimat minulla voi olla hyppysissä. 

Maanantaina ilma oli vielä sen verran epäilyttävän näköinen, että totesin sisällä olevan parempi varmuuden vuoksi. Eilen tiistaina sitten uskaltauduin ulos heti aamusta, mutta minulla oli huivi mukana. Ei se ilma kovin normaalilta vielä tuntunut. Matkan varrella karnevaaliporukkaa tuli vastaan. Näin auton, jonka lasi oli laitettu tuhannen päreeksi. Oksennuksiakin tuli vastaan. Normaalia karnevaalimeininkiä siis. 

Menin kirjastolle, jossa olin koko päivän. Niin kuin normaalistikin. Pöydillä oli kuin pölyä. Karnevaalien takia kirjasto oli aidattu ja vastassa oli varoituskyltti. Sinne ei kuulemma saa tulla naamiaisasussa tai ilman henkilöllisyystodistusta. Vartijakin törötti heti ovella ja enhän tietenkään ollut muistanut ottaa henkkareita mukaan. Onneksi niitä ei siinä lopulta kysyttykään. 

Tänään iloitsin siitä, että ilma vihdoinkin tuntuu normaalilta ja voi hengittää ilman, että ahdistaa. Paitsi taisi tuo hiekkamyrsky jonkun hiekanjyvän jättää keuhkoihin, kun henkitorvea kuitenkin ahdistaa. Toivon, että menisi ohi, eikä nyt ainakaan lääkärin puoleen tarvitsisi kääntyä...

Nyt, kun hiekkapöllyistä selvittiin, joku varmaan jo ehti lukea siitä corona-viruksesta, miten se on nyt täällä Teneriffalla. Suhtaudun coronaan ihan samoin aatoksin kuin silloin ebolaankin. Paniikkiin ei siis aihetta. Tai kuten ystäväni mummo aina sanoi: ”Ei maalata piruja seinille”. 

Näkymä tänään keskiviikkona.

Oletko sinä kokenut caliman tai jonkun muun järisyttävän luonnonilmiön?