Miten päädyin 120 hengen hääjuhlaan?
Juhannuslauantaina menin auttamaan hääjuhlaan, jota vietettiin eräällä ihanalla maatilahuvilalla. Päädyin mukaan juhliin talkoolaisena, kun mieheni kysyi, haluanko tulla auttamaan.
Olin salaa hiljaa mielessäni toivonut liikettä ja potkua päiviini. Tykkään nykyisestä kirjoittamistyöstäni copywriterina, mutta se on 100 % istumatyötä, neljän seinän sisällä Teneriffalla.
Heti, kun toivoin tätä mielessäni, sain kutsun tulla auttamaan. Ja minähän menin. En ole tehnyt viiteen vuoteen tarjoilijan töitä, joten pikkuisen jännitti, miten päivä sujuisi. Etenkin, koska tekisin tarjoilijan töitä ensimmäistä kertaa tämän miehen rinnalla.
Jatka siis lukemista, jos haluat tietää, miten selvisin näistä häistä…
Hääjuhlien valmistelua
Olin paikalla klo 13. Vastassa oli yksi paikan vapaaehtoistyöntekijöistä. Ryhdyin siivouspuuhiin, mutta oli minulla myös ns. luppoaikaa, jolloin ei varsinaisesti ollut mitään tekemistä.
Yritin kysyä ”voinko auttaa?”, ”onko vessat varmasti jo puhtaana?” Paljon oli jo valmista, mutta paljon oli myös tekemättä. Huolestuneena mietin, että näinköhän saamme kaiken valmiiksi kello kuuteen mennessä.
Sellainen pieni kaaoksen tuntu oli ilmassa, kun monella meistä ei ollut selvillä, mitä pitää tehdä. Ja osalle taas oli selvillä. Esimerkiksi keittiössä oli täysi tohina päällä.
Pian mieheni tuli paikalle ja jakoi meille tarjoilijoille mustat t-paidat ja tarkemmat ohjeet työtehtävistä. Mustat housut minulla oli onneksi omasta takaa. Muilla oli joko mustat housut tai ihan vain farkut. Lisäksi meillä oli lippikset, miulla ensimmäistä kertaa tarjoilijana!
Kaikki oli valmista, kun vieraat tulivat. He alkoivat virrata alueelle klo 18 maissa. Ilmeisesti he tulivat heti seremonian jälkeen.
Oli mielenkiintoista, miten kaikki olivat pukeutuneita valkoisiin, kuten myös itse hääpari. Lisäksi he olivat oikein kohteliaita ja ystävällisiä, mikä teki illasta erityisen mukavan työskennellä.
Pian nostettiin alkumalja ja tarjolla oli pikkupurtavaa, tyyliin pähkinöitä, sipsiä ja niin edelleen. Minun ei onneksi tarvinnut liikkua tarjottimen kanssa sen 14 viinilasin kanssa.
Sen hoitivat kokeneimmat tarjoilijat. Ja siihen oli myös hyvä syy: jos jotain sattuisi tarjottimen kanssa, jonkun ilta olisi pilalla. Valkoisissa vaatteissa näkyvät niin helposti kaikki tahrat.
Minä olin lasienkeräyspisteellä. Tarjoilijat toivat tarjottimet tyhjien viinilasien ja olutpullojen kanssa. Lajittelin roskat: lasit, muovit ja kartongit eri pusseihin. Viinilasit laitoin pesukoreihin, jossa jokaiselle lasille oli oma paikkansa. Näin lasit on helppo kuljettaa ja pestä.
Meidän ei tarvinnut huolehtia niiden pesemisestä, sillä sen hoitaisi catering-firma. Mainittakoon vielä yksityiskohtana, että korin alla oli pyyhe ja vieressä oli myös toinen kori pienemmille laseille. Lisäksi oli astia, johon heivasin kaikki laseissa olevat nesteet.
Homma alkoi sujua. Omat tarjoilijankokemukset muistuivat mieleeni ja pääsin vauhtiin. Ilostuin suuresti, kun kuulin kaksi kappaletta: Nuvole Bianche ja Pure shores (hitaana versiona). Nuvole Bianche on yksi lempikappaleistani ja Pure shores tuo mieleen minun ja miehen alkuajat.
Yhdellä minua vanhemmalla italialaisella tarjoilijanaisella ja minulla ei ollut yhteistä kieltä, sillä hän ei osannut espanjaa ja englantiakin hyvin vähän. Mutta elekielellä pärjäsimme!
Vieraat siirtyivät uima-altaiden läheisyyteen chill-out-alueelle, jossa odotti kaksi pitkää katettua juhlapöytää. 120 hengen monen ruokalajin illallinen oli alkamassa. Tämä oli minusta se kaikista jännittävin kohta…
Miten selviäisin tarjoiluista? Minun tarjoilijankokemukseni on pääsääntöisesti juomatarjoilusta, mutta ruokatarjoilun puolella en ole juurikaan työskennellyt.
Ennen h-hetkeä ihmiset nauttivat musiikista. Samaan aikaan me valmistimme kovaa vauhtia tapaslautaset. Aloitimme juomatarjoilun. Minä tarjoilin vettä. Kokeneimmat tarjoilijat huolehtivat viinitarjoilusta ja muista juomista.
Veimme erilaisia makkaroita sisältävät tapaslautaset pöytiin. Sitten vuorossa olivat alkupalat. Ennen kuin ehdimme tuoda pääruoan, ihmiset olivat nousseet pois pöydistä katsomaan jotain tanssiesitystä.
Tämä kohta oli minulle haastava, koska en ollut tiennyt, että pääruokia on kaksi: joko liha tai kala. Ja, että minun pitäisi kysyä jokaiselta siitä erikseen.
Lopulta sain tähän apua toiselta tarjoilijalta, joka ruokailuvälineistä pystyi vahvistamaan, kumpi lautanen ruokailijalle tulee.
Mutta muistaakseni pysäytimme tarjoilut tässä kohtaa siksi aikaa, että esitys tulisi loppuun ja ihmiset alkaisivat palata omille paikoilleen. Autoin likaisten lautasten roudaamisessa mieheni työparina.
Loppurutistuksena vielä jälkiruoka ja kahvit. Sitten ihmisillä alkoi olla kiire osallistua seuraavaan ohjelmanumeroon. Koska alue on melko iso, oli se vallan toisessa päässä, puutarhojen keskellä.
Uima-altaan ympäristö autioitui, jolloin saimme peliaikaa siivota. Jälkiruokalautaset, viinilasit, koristeet… Lisäksi karkkibuffetti rakentui niin nopeasti, etten edes tajunnut, ketkä sen ennättivät siihen laittamaan valmiiksi.
Illan päätös
Jossain vaiheessa iltaa huomasin, että selkääni koski. Muuten olin ihan yllättävän hyvässä kunnossa ottaen huomioon, miten raskas ponnistus oli fyysisesti.
Tarjoilu-urakan jälkeen mekin saimme ruokaa. Onneksi olimme saaneet myös ennen töiden alkamista.
Juhlavieraat palasivat uima-altaiden läheisyyteen ja juhlivat aamun pikkutunneille asti. Yli puolet vieraista majoittuivat maatilahuvilalla.
Minä lähdin autolleni, mutta olin hetken aikaa mieheni kanssa. Hän ei voinut lähteä pois töistä, mutta olin kiitollinen yhteisestä hetkestämme kahden kesken.
Minulle jäi hyvä fiilis näistä häistä. Ne olivat niin romanttiset ja oli jotenkin ihanaa, että siellä soi pari itselleni merkityksellistä kappaletta.
Oletko sinä ollut häissä vieraana tai auttamassa?
Jopas oli kokemus! Kuulostaa simtä, että jostain selkäytimestä kaivoit lopulta tarjoilijapuolesi ja homma sujui "vanhasta muistista".
VastaaPoistaMitä muuten tuossa yhdessä kuvassa on noi mukit(?), jotka roikkuu tuoleista?
Mä en ole ollut espanjalaisissa häissä, mutta Suomessa toooooosi monissa. Meidän häissä aikanaan pitopalvelun tyypit vähän katsoi pitkään, kun mies ilmoitti, että hän haluaa hoitaa pöytien kattauksen. Oltiin sitten äidin kanssa apulaisia, joita kurmuutettiin olan takaa, kun jokaisen haarukan, veitsen, lasin ja pöytäliinan piti olla suorassa ja linjassa muiden kanssa. Mutta tulihan siitä hieno, täytyy myöntää.
Joo, oli mahtava kokemus! Näköjään kuoriutui lopulta tarjoilija, vaikka pari pientä mokaa tuli, mutta ei onneksi mitään maata kaatavaa. Nuo mukit oli käsittääkseni illanviettoa varten, johon sai helposti oman juomansa ja muki kulkee mukana. En näitä kyllä ehtinyt näkemään käytössä, mutta muistelen, että eräässä toisessa tapahtumassa oli vähän vastaavanlainen systeemi.
PoistaHih, voin niin kuvitella pitopalvelun reaktion miehesi ilmoitukseen. 😅 Kieltämättä itsekin voisin olla ihmeissäni, jos olisin häissä tarjoilijana ja sulhanen tulisi paikalle hoitamaan meidän töitä. 😁 Olisi kyllä kiva nähdä teidän hääkattaus.