KIEHTOVA KÄSIALA

Eilen olin taas kerran mukana päivätoiminnassa, jossa tällä kertaa tutustuimme käsialan saloihin viriketuokion yhteydessä. Asiantuntijana toimi asiaa harrastanut ja sille jo vuosikymmenien ajan omistautunut ihana mummo. Hän toi paikalle hyvin, hyvin vanhan käsialaa käsittelevän kirjan, jonka oli aikoinaan ostanut omilla säästämillään rahoilla. Kirjalla oli siis kunnioitettavan pitkän iän lisäksi myös tunnearvoa. Annoin oman käsialanäytteeni kirjoittamalla paperille muutaman jutun sitaattikirjasta, minkä jälkeen hän analysoi käsialaani.

Käsiala voi paljastaa luonteestasi yllättävän paljon –tai enemmän, kuin haluat myöntääkään. Käsialatutkimusta kutsutaan grafologiaksi, jonka juuret juontuvat aina 1900 –luvun alkuun. Se kehitettiin alun perin psykologiseksi tutkimusmenetelmäksi selvittämään henkilön luonteenpiirteitä. Nykyisin grafologia luokitellaan näennäistieteeksi, sillä ei ole todisteita sen paikkansapitävyydestä ja lisäksi se on liian epämääräistä ja tulkinnanvaraista.(Wikipedia)

Mitä käsialani sitten kertoi mummolle? Siitä tuli ilmi monenlaista seikkaa. Sulkuihin olen lisännyt oman näkemykseni.

Hän kertoi, että käsialani on normaalin kokoista. Olen tavallinen, jalat maassa oleva tyyppi realistisine tavoitteineen (muutto Espanjaan on todella realistista, hih). Käsialani on selkeää, joten olen rehellinen, mutta toisaalta otan asiat liian kirjaimellisesti. (Totta ja totta. Kaikki pitää tehdä saman kaavan mukaan). Isot kirjaimet ovat yksinkertaisia, jotka viittaavat siihen, että olisin kirjallisesti lahjakas ja luova persoona. (Ehkä miussa on kirjoittajankin vikaa…) 

Koukerot puolestaan paljastavat, että olen itseeni päin kallellaan oleva. (joo, kun puhuu itsestä, niin ei varmasti loukkaa ketään ja liikkuu turvallisilla vesillä). Käsialassani sanojen välit ovat huomattavan pitkät, joten nyt paljastui saituuteni. (Omasta mielestäni olen kyllä ihan normaali, säästän rahaa siinä missä kuka tahansa järkevä tyyppi ja katson, mihin törsään –jos törsään.)

T-kirjainten viivat ovat puolestaan melko alhaalla ja lisäksi yhdistän ne viivalla, mutta valitettavasti mummo ei muistanut siihen hätään sen merkitystä. Kirjoitin myös oman nimikirjoitukseni, jonka perusteella mummo sanoi miun haluavan vähän jopa herättää huomiota. (ei kai miulla nyt niin erikoinen nimmari ole?)

Taas kerran tuli opittua jotain uutta! En tietenkään voinut vastustaa kiusausta, joten menin töistä päästyäni kirjastoon ja lainasin grafologian oppaan.  Kirjan perusteella voisi päätellä, että jos t:n viivat ovat matalalla, niin olisi nöyrä. Toisaalta, jos on yläalueen liitännäisiä, niin olisi nopeaälyinen. Mielelläni hyväksyn mukisematta molemmat vaihtoehdot. Vaikkakin myös passiivisuuden kohdalla mainittiin t:n viivan olevan hyvin alhaalla. (Hui!)

Omasta mielestäni käsialassani on myös teräväviivaisuutta ja tämän oppaan mukaan se kertoisi sitkeydestä.

Yhtä kaikki, grafologia on todella mielenkiintoista. Juuri sen takia lähdin leikkiin mukaan ja koekaniinina olo oli niin hauskaa, että voin suositella muitakin kokeilemaan! Meni syteen tai saveen, ei tuloksia kannata ottaa liian vakavasti…