TULEVA MATKAMME

Kesä alkaa olla lopuillaan ja minulla tai siis meillä alkaa L-O-M-A. Jo on toki aikakin, kun koko kesä on mennyt hujauksessa töitä paiskiessa. Olen saanut olla mielenkiitoisissa työtehtävissä omaksi kokemallani alalla. Mutta aika aikansa kutakin ja paluu Espanjaan on edessä. Sitä ennen on kuitenkin vielä ehdittävä kerätä matkabudjettia kasaan, joten eikun metsään ja poimuri heilumaan. On kiva tehdä tällainen "loppurutistus", kun edessä häämöttää pikku loma.

Ja silloinhan olisi kiva olla jossain muualla kuin kotona. Näin loman korvilla alkoi todella iskeä matkakuume. Akuuttiin matkakuumeeseen auttaa, kun a) ensin kirjoittaa siitä postauksen tänne blogiin ja b) tekee matkavaraukset.

Kyllä! Meidän matkakohde tai pikemminkin kohteet ovat nyt selvillä. Tuleva matka tulee sisältämään rantaa, vuoristoa ja kolme valtiota! Kuulostaa hyvältä, vai mitä?

Kuvat on lainattu netistä.

Matkareitti ja miten se syntyi

En ole varmaan koskaan suunnitellut matkaa niin nopealla aikataululla kuin mitä nyt! Huh.

Tosiaan mietin sitä Gran Canariaa, mutta en lopulta löytänyt mitään superia tarjousta. Kun sitten luin enemmän Etelä-Ranskasta ja minne sinne kannattaa suunnata, niin sitten päädyin siihen. Ja nimen omaan pitkästä aikaa road trip! Hurautettaisiin Ranskaan ja ajettaisiin satoja kilometrejä…

Mieheni on aina minun antanut höyrytä näiden matkasuunnitelmien kanssa, koska hän ei tykkää yhtään suunnitella tai varata mitään. Tälle matkalle hän toivoi vain, että mentäisiin Dali -museoon ja vietettäisiin aikaa Blanes-nimisessä paikassa. Se on Koillis-Espanjassa, ei kovin kaukana Barcelonasta ja rannan äärellä. Koska rantaloma kuulosti omiin korviini ”ihan jees” vaihtoehdolta, niin intouduin tutkimaan majoitusvaihtoehtoja. Siitä se sitten lähti...

Muistin, että sillä suunnalla on pari kylää, joissa olen halunnut käydä jo vaikka kuinka pitkään. Muistatteko tämän postauksen..? Siinä olin listannut mm. Espanjan kauneimpia kyliä. Vaikken itse ollut käynyt yhdessäkään. Gröhöm. Tämän road trip-matkan ansiosta tulen vihdoinkin näkemään kaksi tai ehkä jopa kolme mielenkiintoista kylää..! Olen niin innoissani!

Kuvat on lainattu netistä.

Näin ollen reitin alku alkoi hahmottua… Ensin rannalle ja siellä pari päivää. Sen jälkeen otamme nokan kohti pohjoista, käymme museossa ja noissa kylissä. Siitä rajan yli Ranskaan Carcassonneen, jossa taasen muutama päivä. Matkan viimeinen etappi olisi Andorrassa vuoristomaisemissa.

Tällä road tripillä yöpyisimmekin vain siis kolmessa paikkaa, kolmessa eri valtiossa: Espanjassa, Ranskassa ja Andorrassa. Ranska ja Espanja on varmasti kaikille tuttuja, mutta entäpä Andorra? Se on pienen pieni valtio Espanjan ja Ranskan välissä.

Olisin kovin halunnut mahduttaa reittiin muitakin kyliä ja paikkoja Rankasta, esim. Montpellier. Emme kuitenkaan koskaan ole olleet sellaisia, että tykättäsiin kiitää paikasta toiseen, vaan päinvastoin. Jos johonkin mennnään, niin nautimme sen yhden paikan tutkimisesta ihan rauhassa, ilman kiirettä. Ja koska ollaan lomalla, niin tarkoitus on myös rentoutua ilman mitään minuuttiaikatauluja. Koin, että jos yritän haukata liian isoa palaa, niin siinä voisi käydä niin, että tulemme lomalta väsyneempinä kuin mitä olimme ennen sitä. 

Idea oli, että sopivassa määrin kaikkea. Autolla ajelua. Rannalla ja uima-altailla oleilua. Mielenkiintoisessa Dali-museossa käynti. Besalu ja Castellfollit de la roca -kyliin tutustuminen. Ranskaa maalaismaisemissa ja pala kulttuuria. Andorraa vuoristomaisemissa. Ja takaisin kotikaupunkiimme ja mahdollisesti piipahdus vielä kolmannessa kylässä, Alquezarissa.

Google mapsilla onnistui reitin teko, mittariin tulisi tällä reitillä 1230 km. 

Kaiken kaikkiaan odotan tulevaa matkaa innolla. Tulihan tämä vähän ”äkkiä”. Vastahan minä täällä höpisin, kuinka minäkin haluaisin matkalle ja nyt on jo majoitukset varattu. Kaiken kukkuraksi en viitsinyt hirveästi tutkia majoituksia, vaan luotin intuitioon. Nähtäväksi jää millä menestyksellä... ;)

Oletko joskus vieraillut jossakin noista paikoista? Onko esim. Andorra tuttu? :)

MINNE MATKALLE?

Tässä olen hieman kateellisena lukenut muiden matkoista tai matkasuunnitelmista. Meillä ei ollut alunperin minkäänlaista matkasuunnitelmaa tälle kesää. Päinvastoin! Oli puhe, ettei tänä syksynä mennä yhtään minnekään. Vastahan me oltiin Portugalissa. Siis ”vasta”. Siitähän on aikaa jo 4 kk! Minun mittapuulla siis ikuisuus! Rahaakaan ei olisi, siis ylimääräistä. Eikä oikein jaksettas tehdä tarkempia matkasuunnitelmia, buukata lentoja ja hotelleja, katsoa vierailukohteita, tehdä taas sitä matkarumbaa. Ensin bussilla ja sitten lentäen.

Mutta silti… kaiken järjenvastaisesti orastava matkakuume on taas iskenyt. Olisi sittenkin ihanaa päästä jonnekin vieraalle maaperälle. Pois arkikuvioista. Pois pienellä rahalla. Saada sitä yhteistä aikaa. Nähdä ja kokea jotain uutta. Odottaa tulevaa matkaa (eli lomaa) ja laskea päiviä.

Kesä on mennyt kuin siivillä ja on loppumaisillaan. Syksy lähestyy kovaa vauhtia. Vieläkään meillä ei ole suurempaa suunnitelmaa minne lähdetään. Pikku paniikki on nostamassa päätään. Normaalisti tähän aikaan vuodesta loppukesän/alkusyksyn matkasuunnitelmamme olisi selvillä. Tänä vuonna on toisin. Ja kohta alkaa olla kiire!

Gran Canaria, kuva on lainattu netistä.

Minne siis mennä matkalle? Lähtisimmekö automatkalle Etelä-Ranskaan? Vai pyrähdetäänkö Kanarialle? Vai vierailisimmeko kotimaissa Espanjassa taikka Suomessa? Pidän tosiaan Espanjaa toisena kotimaanani, se on vain niin tuttu ja turvallinen. Maa on kuitenkin sen verran monipuolinen, että vieläkin on tutkimattomia ja mielenkiintoisia kolkkia vaikka kuinka. Kuten vaikkapa ne Kanarian saaret. Suomessa taasen olisi sellaista rauhaa, jossa sielu lepäisi ja saisi olla vain. Varsinkin mieheni mielestä. Itse olen miettinyt niitä muita maita enemmän, kun nyt on taas tullut vietettyä kylmää ja sateista kesää Suomen kamaralla. Aurinkoakin olisi ihan kiva nähdä ja nauttia lämmöstä. 

Zaragozassa, siinä minun Espanjan kotikaupungista, aloitti uusi lentoyhtiö, joka lentää esim. Italiaan. Tarkemmin sanottuna Roomaan. Olimme siellä vuosi sitten, joten vähänkö olisi tylsää mennä sinne taas. Vaikka sitähän sanotaan, että sinne palataan. Mutta en minä ajatellut palata sinne ihan näin pian! Ryanairilla puolestaan olisi lentoja Zaragozasta Milanoon, mutta minua se ei ihan vielä houkuta. Näkisin sen ennemminkin jonkin viikonloppumatkamme kohteena. Ehkäpä sitten ensi keväänä synttäreideni aikaan… Mutta ei nyt.

Automatka Etelä-Ranskassa on ollut mielessä vuosikaudet. Koskaan se ei ole tullut ajankohtaiseksi. Olen joskus asunut siellä lyhyen aikaa. Siksi sillä on erityinen paikka sydämessäni. Olisi ihana palata tuohon maahan ja nähdä sitä toisenlaista Ranskaa, maaseutua, rannikkoa ja luontoa. Kanarian saarista valkkaisimme kohteeksemme Gran Canarian tai Lanzaroten. Teneriffalla olimme muutama vuosi sitten, lue lisää täältä. Jos nyt olisi niin hyvä tuuri kuin silloin ja saisimme superedullisen pakettimatkan Gran Canarialle, niin ei tarvitsisi miettiä kahta kertaa. Paitsi ehkä sitä Ranskaa, jota olen nyt pyöritellyt mielessäni enemmän tai vähemmän.

Jopa siinä määrin, että olen katsellut Ranskan karttaa, lukenut netistä ja silti siitä ei ole tullut selkeää kuvaa. Onko siellä edes mitään ihmeellistä näkemistä?! Portugalin matkamme oli kertakaikkisen upea ja maa niin hieno sekä nähtävää vaikka kuinka, joten jäi sellainen nälkä. Kulttuurin nälkä. Kaunista luontoa olisi myös kiva nähdä. Sellaista, jossa olisi todella kauniita maisemia. Olisi ihana tutkia myös mielenkiintoisia puutarhoja, tai erikoisia museoita. Kävellä vanhoissa maalaiskylissä... Ranskaan menisimme autolla, sillä se on tuossa äärellä. Automatkailussa on myös omanlaista hohtoa ja seikkailun tunnetta. Viimeksi teimme automatkan Venäjälle. 

Siinäpä ne vaihtoehdot oikeastaan ovat. Rahatilanne ei salli kaukomatkailua, mutta toisaalta ei teekään mieli mennä minnekään hirmu kauas.

Etelä-Ranskaa, kuva on lainattu netistä.

Näistä vaihtoehdoista minne sinä menisit ja miksi? Entä onko joku teistä jo käynyt Ranskassa ja voisi suositella minulle jotain kivaa kohdetta tai autoreittiä?

Kiitos ja kumarrus!

WANHOJA ESINEITÄ

Tässä tätä kirjoitan hieman surumielellä. Sain mummoltani kaikkea ihanaa lahjaksi, mutta suru on puserossa. Mummoni on todella huonossa kunnossa. Hän on viimeinen elossa oleva isovanhempani. Olisi niin surullista menettää hänetkin. Kuolema toki kuuluu elämän kiertokulkuun, mutta samalla se on jotenkin niin… lopullista.

Noh, en minä tullut tähän kirjoittamaan kuinka suruissani olen, vaan oikeastaan halusin esitellä, mitä kaikkea ihanaa sain mummolta. Niillä on minulle tunnearvoa. Mielestäni etenkin vanhoissa esineissä on aivan erityistä lumoa. Ehkä olen vähän taikauskoinen, mutta haluaisin uskoa, että esineet ei ole vain esineitä. Vaan, että ne on ikään kuin tarkoitettu juuri sille tietylle henkilölle. 

Ensimmäisenä esittelen wanhan puukon vai liekö kyseessä tikari? Oli miten oli, niin sen täytyy olla todella vanha. Kahva on varmaan visakoivua. Tuo terä on niin kuluneen näköinen, mutta samalla jotenkin hassu. Juuri se tekee tästä niin erityisen. Käyttöön en tätä ota, vaan aion säilyttää sen muistona.

Sitten sain koruja. Rahallisesti ne ei ole kovin arvokkaita ja niistä muutamasta vain yksi oli sellainen, jota oikeasti käyttäisin. Se on todella nätti ja sopii minun klassiseen tyyliini.

Isoäidilläni oli paljon mekkoja. Pari vintage-mekkoa otin itselleni. Tai en tiedä onko juuri nämä vintagea tai retroa. Ne muut oli vieläkin vanhempia ja ehkä juuri siksi en niitä itselleni halunnut. Näissä kahdessa oli vain jotain kivaa ja otin ne sillä ajatuksella, jos joskus pääsisi johonkin ”wanhan ajan pilleissiin”. Ajatus minusta vintage-mekossa saa väkisinkin hymyn huulille, mutta eihän sitä koskaan tiedä. ;) Joka tapauksessa, hyvähän sitä on säilyttää kaapissa pari mummon mekkoa. Loput vintage-mekot lahjoitan eräälle ihanalle henkilölle, joka puvustaa. Ajatus, että joku päivä jollain näyttelijättärellä olisi yllään joku näistä mekoista, lämmittää mieltä. Näin ne ikään kuin saavat uuden elämän.

Lisäksi oli jokunen vaate, jonka otin itselleni.

Ja muistatteko, kuinka kerroin etsiskelleeni itselleni puutuolia. Senkin sain nyt sattumalta mummoltani ja kaiken lisäksi valkoisena, eli juuri sen värisenä, mitä halusinkin. Tuntuu jopa kohtalokkaalta. Nyt minun on melkeinpä pakko toteuttaa suuri haaveeni eli sarjakuvatuoli. Haaveena on saada tehtyä se hyvän sään aikaan eli mahdollisimman pian. Tulevasta sarjakuvaprojektista tulen varmasti turisemaan lisää täällä blogin puolella.

Sokerina pohjalla esittelen vielä minun ehdottoman lempparini, eli lasten potkukelkan. Voi hellyyksien hellyys! Eikös olekin i-ha-na? Tämän(kin) täytyy olla todella vanha. Ajan platinaa -check, kulumaa -check, ruostetta -check!