PERFORMANSSIA KATSOMASSA

Näin lokakuussa Pilarin juhlat kokosivat Zaragozaan kattavan paletin erilaista ja monenlaista ohjelmaa, mutta se perinteisin ohjelmanumero on ja pysyy eli ofrenda de flores. Itse olen tehnyt jo monena vuonna niin, että käsiohjelmasta katson, mitä tuleman pitää ja osallistun vain itseäni kiinnostaviin juttuihin. Tänä vuonna osallistuin Pilarin juhlien tiimoilta kahteen juttuun. Kävin katsomassa performanssia ja piipahdin messuilla.

Performanssi oli alun pitäen kiinnostava jo siksikin, että siinä vaikuttaisi tuntemani taiteilija, josta kerroin tässä postauksessa. 

Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä. 

Menin paikalle jo melko hyvissä ajoin hyvän ystäväni kanssa ja nautimme kupposen kahvia aamuauringon syleilyssä. 

Kun performanssi alkoi, oli yleisöä paikalla kiitettävästi. Toki joukkoon olisi mahtunut enemmänkin porukkaa. 

Puhukoon kuvat puolestaan. 

Performanssi keskeytyi hauskalla tavalla, kun kaupungin roska-auto tuli paikalle, eikä päässyt mustakeltaisen nauhan vuoksi eteenpäin. Hetken aikaa kuljettaja katsoi suu pyöreänä ja laskeutui sitten rekasta sanoakseen muutaman sanan taiteilijoille. Taiteilijat kävivät kiltisti laskemassa nauhan alas ja roska-auto jatkoi matkaansa. Yleisö nauroi katketakseen.

Tällaiset pienet sattumukset, jotka eivät kuulu esitykseen, tekivät siitä jopa paremman. 

Allekirjoittanutkin joutui mukaan, kun taiteilija heitti tämän lehmäkellon kouraan.

Ystäväni ottama kuva.

Performanssi oli jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen taidepläjäys. Siinä yhdistyy taide ja teatteri. Lyhyt ja ytimekäs esitys, josta ei voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää.

Ystäväni ottama kuva.

Oletko sinä nähnyt performansseja? 

Ps.Aikaisempien vuosien juttuja voit lukea mm. täällä klik ja täältä klik.