Aragoniassa on
tammikuun ajan vietetty FAN –tapahtumaa (Festival de Aragón Negro); kauhua,
rikoksia, fantasiaa, elokuvia, kirjoja, sarjakuvia… Lista on pitkä. Tapahtuma on ainutlaatuinen koko Espanjan
mittakaavassa.
Olen kauhun
ystävä ja ilman muuta halusin osallistua tapahtumaan. Kun minulle tarjoutui
tilaisuus vieläpä lukea itse kirjoittamani tarina, en empinyt hetkeään. Vaikka
vielä silloin en edes tiennyt, mitä aion kirjoittaa. Minulla oli pari kuukautta
aikaa hioa tekstiä ja olin lopputulokseen varsin tyytyväinen.
Ennen tilaisuutta
tapasin kaksi ystävääni kahvilassa, minkä jälkeen siirryimme teatterille.
Ensin siellä ei
ollut juuri ketään, mutta pian sali täyttyi ihmisistä. Heidän joukossaan
kuuluisa kirjailija, jonka kirjan julkistamistilaisuutta olimme tulleet
juhlistamaan. Hän esitteli minut monille ihmisille, mutta eihän minulla pysy
nimet päässä. Minulle jää kasvot paremmin mieleen.
Tilaisuus alkoi
lähestulkoon aikataulussa ja minä jouduin piinapenkkiin heti tuoreeltaan eli
lavalle yleisön eteen. Toisaalta niin oli parempi. Sain sen heti pois
alta, eikä tarvinnut jännittää asiaa sen enempää.
Kun luin
kirjoitustani, teksti alkoi sumentua. Piilolinssit pettivät juuri pahimmalla
mahdollisella hetkellä! Onneksi oman tekstin muistaa, vaikka sen näkisi
kahtena. Silti ei ollut kivaa tällainen näön sumeneminen. Yleisöön en edes
uskaltanut katsoa, vaan luin nenä paperissa kiinni. Lopulta kaikki sujui
hyvin ja sain aplodit yleisöltä.
Kirjailija,
kustantaja ja toimittaja aloittivat oman osuutensa, jossa pääosassa oli
tietenkin kirja. Yleisö sai esittää myös kysymyksiä ja lopulta heillä oli
mahdollisuus ostaa teos nimmarilla varustettuna.
Jäimme vielä
teatterille. Sain positiivista palautetta tarinastani ja kehotuksen jatkaa kirjoittamista.
 |
| Tämä kuva on eräästä aikaisemmasta kirjan julkaisutilaisuudesta viime keväältä (sama kirjailija, sama paikka, eri aika). |
Tämä oli minulle
todella upea kokemus. Olen kyllä tottunut esiintymään yleisön edessä, mutta
koska tällä kertaa luin omaa tekstiäni ja vieläpä espanjaksi, niin se teki
siitä astetta hermostuttavampaa. Vieras kieli on aina vieras kieli ja huomaan
itsekin, miten minulla on vahva suomalaisaksentti, mutta en vain saa sitä pois.
Tämä oli myös henkilökohtaisempi juttu, nimittäin oman tekstin lukeminen ääneen yleisölle. Aion ehdottomasti jatkaa kirjoittamista!
Linkki videoon täällä klik! (Google Drive)
Mitä pidit tarinasta? Oletko sinä joutunut yleisön eteen ja jännittikö?Linkki videoon täällä klik! (Google Drive)
Hyvin vedit ja hieno tarina! Kuin sä osaat noin hyvin kirjoittaa...? Puhuit selvästi, etkä kiirehtinyt, niin kuin monesti käy, jos jännittää. Vähänkö hienon tilaisuuden sait ja toivottavasti se poikii jotain tulevaisuudessa.
VastaaPoistaEn tiedä voiko sitä yleisöksi sanoa, mutta tässä hommassa joutuu joka päivä "esiintymään". Ja se on kyllä totta, että mitä enemmän sitä tekee, sen helpommaksi se tulee. Ja kun ottaa hommat huumorilla, eikä pelkää mokaamista, vaan silloinkin nauraa itselleen, niin kaikki menee hyvin!
Oi, kiitos kaunis, Menninkäinen! :) Oikeesti?! Ei vitsit, kiva kuulla. Minä vaan kirjotan, se tulee luonnostaan. Esimerkiksi tämän tekstin loin siten, että ensin mietin juonikuviot(sain inspiraatiota Suomessa käydystä eutanasia-keskustelusta). Eka kirjotin suomeks ja sitten käänsin espanjaks, jolloin tuli viel paljon enemmän sisältöä tehden tekstistä paremman. Tilaisuus oli tosiaan ainutkertainen. Ainakin se poiki sen, että saan ihan oikeasti julkaista tämän tarinan (hieman pidempänä versiona) monen muun kirjoittajan kanssa yhdessä kirjassa. :) Mutta toivottavasti toki tulisi lisää juttuja eteen. Kirjoittamista pitää ehdottomasti jatkaa! ;)
PoistaJoo, siun työ on jokapäiväistä esiintymistä. :) Toi on niin totta, että ottaa vaan huumorilla ja osaa nauraa itselleenkin. :) Mokia sattuu kaikille.
Ps. Huomasitko videolla 8.50 kohdalla valkoisen lentävän hahmon? :O Mikä ihme se on? Ei kai se lintukaan voi olla, kun teatteri on sisätila, ja tuohon tilaan pääsemiseksi pitää kulkea kaksien ovien kautta. :O
No nyt vasta, kun sanoit... Outo juttu... Kyllä se toisaalta vähän lintujen tavoin liikkui, mutta ei sitten taas kuitenkaan. Aave? :O
PoistaOuto juttu! :O Teatterin kummitus. :'D
PoistaOi jännää, itse olisin ollut kauhusta kankea tuollaisessa tilanteessa mutta sä vedit hienosti! Oli hauska kuulla sun puhuvan (tai siis lukevan) espanjaa :)
VastaaPoistaKiitos paljon Hansu! :) Minä en edes uskaltanut katsoa yleisöön.. :P Hih, uskon. :)
PoistaHui pelottavaa, en pystyisi samaan! Kyllähän ainakin kerran olen esiintynyt tosi suuren yleisön edessä kun esittelin lopputyötä muotoiluinstituutissa mutta en yhtään tykännyt ja päätinkin että mulle riittää esiintymiset.
VastaaPoistaHarmittaa en oikein ymmärtänyt tarinaa kunnolla, tarvitsisin sen tekstin kun olen telkkaria tottunut tekstin kanssa katsomaan. Mutta opin kyllä koko ajan uutta sillä olen ottanut netistä yksityisopen, keskustelemme onlinessa 2x viikkossa :D
No mie en uskaltanut kattoa ees yleisöön... Nenä paperissa luin tekstin ja sit liukenin lavalta. :D
PoistaEi se esiintyminen ole helppoa, mutta onneks ei ole pakko. ;)
Voi kääks, no ehkä laitan sen siulle yksityisviestinä. Siinä on joitakin sanoja, joita minäkään en ennen tätä kirjoitusta ollut tarvinnut. :P
Tsemppiä espanjan opiskeluun! :) Vain käyttämällä kieltä, sen oppii, joten hyvä idea tuo yksityisope. :)