sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

PÄIVÄRETKI

On taas se aika vuodesta. Kevät, pääsiäinen ja muutama vapaa. Mitä tehdä silloin?

Moni espanjalainen lähtee matkalle tai omaan kyläänsä. Me päätimme lähteä luontoon –jälleen. Viimevuotinen pääsiäisretki oli niin onnistunut, että tänäkin vuonna teki mieli lähteä. 

Päiväretkeilylle on monta hyvää syytä, kun taas kauemmaksi matkaamiseen ei. Pääsiäisen aikaan Espanjassa hinnat ovat pilvissä. On ruuhkaa, menit sitten autolla tai jotenkin muuten. Kansa on juhlahumussa. 
 
Niinpä ajatus luontoon menosta tuntui harvinaisen hyvältä. Luontoa tulee arkena nähtyä ihan liian vähän. Kaupungissa, kun elämme. Sanomattakin lienee selvää, ettei ajatus muutamasta vapaasta neljän seinän sisällä tuntunut houkuttelevalta.
Enää piti siis valita vain kohde. Minne mennä? Aragoniassa mahdollisuudet retkeilyyn ovat lukemattomat. Täältä löytyy Pyreneiden vuoristo. On kansallispuistoja, retkeilyreittejä ja yksinkertaisesti; menet minne menet, paikka on täynnä upeita maisemia. Ja sitten on Monasterio de Piedra

Sinne olisin niin halunnut mennä yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että siellä on aivan liikaa muita. Niinpä minun piti keksiä joku muu kohde. Sen valintaan vaikutti myös ajankohta, jolloin lumisade saattaa vielä yllättää. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa: et halua joutua lumipyryyn kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä ilman talvirenkaita! 

Kysyin myös espanjalaisilta kavereiltani vinkkiä. Sainkin lukuisia hyviä ideoita, joskin osa oli jo entuudestaan tuttuja. Peräti kaksi kaveria vinkkasi sellaisesta paikasta kuin Nacimiento de Pitarque. Netissäkin sitä suositeltiin. Matka ei myöskään tuntunut aivan mahdottoman pitkältä, reilu 160 km Zaragozasta. 
Kysyimme myös yhtä kaveria mukaan, mutta hän ei innostunut. Niinpä lähdimme retkelle kaksistaan. 

Reissu ei kuitenkaan alkanut aivan parhaimmasta päästä GPS-sekoiluiden myötä ja niin tuli tehtyä pitempi lenkki kuin olisi ollut tarpeen. Kaiken lisäksi loppupuolella tie oli erittäin haastava, niin kapea ja mutkainen ja jokunen pätkä huonossa kunnossa. Minulla taas oli aivan kamala pissahätä, joten soppa oli valmis. 

Kun loppuviimein pääsimme itse kylään, yllätyimme siitä, miten paljon siellä oli autoja ja ihmisiä. Hyvä, kun löysimme parkkipaikan. Heti autosta päästyä otimme suunnan lähimpään baariin. Vessa –ja juomatauko. 

Kun odotin baarin terrasilla yksinäni, pölähti yhtäkkiä olan takaa mies ja huikkasi: “Hei, muistatko minut?!”. Hyvä etten tipahtanut tuolilta. Hän oli miehen kaveri, ei siis sama, jota olimme kysyneen mukaan, vaan eri. Oli uskomaton sattuma löytää tuttu juuri siitä paikasta ja juuri sillä kellonlyömällä. Vedet silmissä naurettiin, että kylläpä maailma on pieni.

Mieskin yllättyi, kun lopulta tuli paikalle. Oli ihmetellyt kenen kumman kanssa juttelen. 

Lähdettiin sitten kolmistaan tutustumaan Pitarque –joen synty –nimiselle reitille. 

Nacimiento de río Pitarque 
Pitarque –kylästä on selkeästi ohjattu, mistä reitti alkaa. Täytyy siis tavallaan kulkea kylän läpi ennen kuin itse patikkareissu pääsee varsinaisesti starttaamaan. 
Taivaalla voi bongata korppikotkia. Vasemmalla puolella näkyy vehreä laakso, jota reunistavat karut kalliot ja jossa kiemurtelee Pitarque –joki. Reitin varrella on pari kohtaa, jossa jokea pystyy ihastelemaan lähietäisyydeltä nähden samalla pieniä vesiputouksia.


Lopulta tulimme reitin loppusuoralle, jossa joki oikein kuohusi. Vesi oli matalammalla kuin normaalisti, sillä pystyi näkemään uomia, jotka vesi on ajan saatossa hionnut muotoonsa. 

Koska emme enää tohtineet jatkaa aivan loppuun, päätime syödä. Reitin aivan loppuun meneminen olisi vaatinut jo aikamoista seikkailuhenkeä. Olisi pitänyt ylittää vesiosuuksia ja kiipeillä kalliolle.
Sen sijaan ruokailun jälkeen menimme toiselle puolelle jokea, josta näimme kuvassa olevan vesiputouksen.
Sitten palasimme samaa reittiä pitkin kylään ja kotimatka alkoi. Taivaalla aurinko piirsi todella huikeat auringonsäteet ja se päivä todellakin tuntui Pitkäperjantailta.
 Mitä sinä teit pääsiäisenä? Pidätkö patikoinnista?
post signature

4 kommenttia:

  1. Vauu mitkä maisemat, ihana reitti! Kyllä pidän kovasti patikoinnista ja onneksi hyvä ystävämme täällä tuntee paljon reittejä. Suomessa minulla on vähän samanlainen patikkakaveri. Pääsiäinen meni kaupungissa nähtävyyksillä sillä veljeni oli täällä käymässä tyttärensä kanssa. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kauniita maisemia todellakin ja ihana reitti kaikin puolin! Ei tuntunut ollenkaan pitkältä, just sopiva pätkä. Teillä on hyvä tuuri, kun on ystävä, joka tuntee reitit siellä. :) Kuulostaa oikein kivalta pääsiäiseltä teilläkin. :)

      Poista
  2. Oikein kaunis ja monipuolinen vaellus! :) Mutta minkä matkan jouduitte ajamaan! Siis todellako 160 km x 2? Huh! Onneksi reitillä oli noin näyttävää, eli kohde oli kaiken vaivan väärti. :) Me miehen kanssa liikumme matkoillamme aina jalan, ja pitkät välimatkat kuljemme julkista liikennettä käyttäen. Se onkin rajannut mahdollisia matkakohteita toisinaan melkoisesti, sillä olemattoman/huonon julkisen liikenteen omaavia paikkoja emme voi harkitakaan. Ja niitähän paikkoja riittää! Onneksi ainakin Espanjan monilla saarilla on mukavan kattavat bussiverkostot. :) Tosin jos matkaa on satoja kilometrejä niin kuin teillä, silloin eivät bussit eivätkä mitkään muutkaan auta! Onneksi joka tapauksessa pääsitte luontoon. :) ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli! :) Juu, tosiaan 160 km x 2. Tosin minulle se ei tunnu matkalta eikä miltään, sillä olen tottunut maaseudulla asuessani pitkiin etäisyyksiin. Esim. Suomessakin olen ajanut tuon matkan vain päästäkseni koskenlaskuun. :D Mieskin yleensä tykkää ajaa. Bussilla olisi kätevämpi mennä siinä mielessä, ettei olisi niin riippuvainen siitä autosta. Nyt reittiä valitessa tosiaan piti katsoa, että pystytään kans palaamaan autolle. :D Bussiverkosto on Espanjassa yllättävän hyvä ja pienempiinkin paikkoihin voi päästä tosin harvemmalla aikataululla. Silloin ehkä pitäisi katsoa joku majoitus, jos bussit ei kulje usein. Ja silloin kannattaa olla tarkkana lipun kanssa. Yhdelle ulkomaalaiselle kävi kerran niin, että osti bussilipun olikohan Zaragozasta Andorraan, niin päätyikin Andorra-nimiseen kylään, eikä Andorra-maahan. ':D

      Juuh, onneksi tuo meidän luontokohde oli jees! :) Ja hyvin kävi, kun osui kaveri samaan paikkaan ja aikaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)