maanantai 12. kesäkuuta 2017

KIRJAPROJEKTI

Vihjailin jokin aika sitten kirjaprojektista. Nyt olisi aika paljastaa, missä mennään. Tätä blogipostausta kirjoitan muuten Suomesta käsin, sillä tulin nyt kesän viettoon ja työntekoon.

Kirjaprojekti tosiaan oli pitkä prosessi, joka alkoi yli vuosi sitten. Silloin aloitin kirjoituskurssilla, jonka ohjaajana toimi eräs kuuluisa espanjalainen kirjailija. Sittemmin hänestä on tullut meidän oppi-isä, eli edelleen auttaa meitä luovassa kirjoittamisessa, antaa vinkkejä ja ohjeita ja olemmepa päässeet mukaan erilaisiin tapahtumiin.

Blogin lisäksi harrastan siis kirjoittamista pöytälaatikkoon. Minulla on vaikka kuinka monta ”kirjaa” aloitettuna sekä tarinoita. Yksi kirjoittamistani tarinoista pääsi kirjan kansien väliin. Se oli minulle kuin lottovoitto. Kuten myös se, että saimme niin ansioituneen kirjailijan vetämään kurssia. Kirjoittamiskurssi päättyi, mutta sen hedelmänä syntyi ihan oikea kirja. Oikea etelän hetelmä. ;) 

Jokainen, joka oli vuoden ajan ollut mukana kurssilla ja kirjoittanut sen oman tarinansa, sai mahdollisuuden julkaisuun.
Näin minulla oli tavallaan myös onnea matkassa, mutta toisaalta, olenhan minä tämän eteen tehnyt kovasti töitä vuoden päivät. Yhtä tarinaa kirjoittaessa ei sentään niin pitkään vierähtänyt, vaan se oli muutamassa päivässä tehty homma.

Minun tarina on täyttä fiktiota, mutta sain siihen inspiraatiota Suomessa käydystä eutanasia-keskustelusta. Tarinassani on myös ronskimpaa kieltä. Yleensähän ne kirosanat opitaan ensimmäisenä, joten en ole niitä pelännyt käyttää. Mutta erittäin säästeliäästi. Ja kun luin tarinan lyhyen version yleisölle tässä joitakin kuukausia sitten (blogistani löytyy video), niin ei kukaan näyttänyt pahastuvan, vaan pikemminkin sieltä alkoi kuulua hörähtelyä.

Kirjoittamiskurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut inspiroitumaan siinä määrin, etten ole koskaan tuntenut olevani näin inspiroitunut.

Kurssilla tartuimme kynään ja paperiin ja aloimme vain kirjoittaa eri tehtäviä. Tarkoitus oli saada se oma sisäinen, kirjoittajan ääni kuuluviin. Minulla se on se sisäinen pöpöttäjä, joka pääsee vauhtiin. Kurssilla kirjoitan espanjaksi. Jos kirjoittaisin suomeksi, kukaan ei minua ymmärtäisi, sillä lähes kaikki kurssikaverit ovat espanjalaisia. Yksi on Brasiliasta ja toinen Venezuelasta.
Kotona on sitten asia erikseen, jolloin kirjoitan suomeksi, sillä minun omalla äidinkielelläni. Monesti saatan alkaa kääntämään jo kirjoitettua tekstiä espanjaksi ja kuinka ollakaan, päähän alkaa tulla uusia asioita tekstiä täyttämään ja rikastuttamaan. Eli ehkä se ei olekaan niin huono juttu, että soudan ja huopaan kahden kielen välissä. Espanja on rikas kieli ja olen niin kiitollinen, että osaan sitä.

Kirjoittajakurssin tuloksena syntyi kirja, joka julkaistiin reilu viikko sitten kirjamessuilla Zaragozassa. Sitä jaettiin ilmaisina näytenumeroina ja kurssitoverini signeerasivat ne. Itse en valitettavasti päässyt paikalle, sillä olin siinä vaiheessa jo Suomessa. Harmitti todella paljon, että menetin omat julkkarit. Olin kuitenkin siitä huolimatta päässyt espanjalaiseen lehteen, sillä kirjailija oli kirjoittanut kolumnin, jossa kertoi tapahtumasta ja meistä nuorista kirjoittajista.

Myöskään kirjoittajakaverini eivät olleet unohtaneet minua, vaan jokainen omisti minulle pienen tekstin allekirjoituksen kera yhteisteokseemme. Minulle tuli melkein tippa linssiin niitä lukiessa, sillä ketkä osaisivat kirjoittaa kauniimmin kuin itsensä kirjoittajat..? Heidän terveisensä valoivat minuun uskoa, toivoa ja inspiraatiota.
Nyt on aika keskittyä seuraavaan kirjaprojektiin. En tiedä tuleeko siitä yksi tarina vai peräti kokonainen ihka ensimmäinen kirja ja päätykö se pöytälaatikkoon. Varmaa on, että tänä kesänä kynä ja paperi sauhuavat ja tietokoneen näppäimistö joutuu koville.

Oikein hyvää kesää täältä itäisestä Suomesta!
post signature

10 kommenttia:

  1. Wow, aivan upean kuuloinen juttu, suurimmat onnitteluni! :)

    Itsekin nautin kirjoittamisesta, ja joskus lapsena jopa haaveilinkin kirjailijan urasta. Enää en tosin usko tekeväni moista radikaalia liikkua, elättäneekö kirjailijana edes itseään ilman muita hommia?

    Haluaisin tiedustella, tapahtuuko sinulla sitä mitä minulla kirjoittaessa: olet saanut jonkun tietyn mittaisen tekstinpätkän valmiiksi, ja kirjoittaessasi se oli sinusta hyvä. Kun luet sen uudelleen kokonaisuutena, ei se tunnukaan toimivan ollenkaan, ja mielesi tekee heittää se roskiin ja fiiliksestä riippuen joko aloittaa kokonaan alusta tai peräti luovuttaa. Minulla käy tätä usein. :D Tapahtuuko samaa myös sinulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, Heidi! :) Minäkin haaveilin lapsena kirjailijan urasta. Aikuistuttua en uskonut silla voivan elää, vaan kouluttauduin saadakseni ns. "oikean ammatin". Josta toki on ollut hyötyä!

      Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ne välttämättä sulje toisiaan pois. Ehdottomasti haluan kannustaa sinua kirjoittamaan ja julkaisemaan! Omia unelmiaan kannattaa tavoitella. Päivätyöstä ei kannata luopua (ainakaan alussa), mutta en näe enää niin mahdottomana sitä, etteikö kirjoittamisella voisi elää tai ainakin sitä voisi tehdä sivutoimisesti. Kannattaa ainakin yrittää, vai mitä? :) Muuan viisas mies sanoi: ”action is everything!”.

      Voi, kuulostaapa tutulta tuo kuvailemasi tunne ja nimenomaan blogitekstien kanssa. Minulla on kansiossa roikkumassa melkoinen määrä postauksia, jotka kirjoittamishetkellä ovat tuntuneet hyvinkin kiinnostavilta aiheilta, mutta sitten en ole "uskaltanut" julkaista niitä tai ne ovat jääneet keskeneräisiksi.

      Minulla on myös pöytälaatikossa tarinoita(kirjan alkuja), jotka nyt luettuina tuntuvat aivan naurettavilta. Tosin enää minulle kirjoittaessa ei käy noin, vaan suurempi ongelma on saada kirjoitetuksi tarina loppuun asti. Mutta se liippaa läheltä tuota kuvailemaasi asiaa, sillä minulle on käynyt niin, että mitä pitemmälle kirjoitin, niin sitä naurettavammalta juoni alkoi tuntua ja se jäi kesken.

      Mutta. Älä koskaan heitä mitään tekstejä pois. Tämän sain ohjeeksi kirjailijalta. Voit aina palata niihin myöhemmin, niitä voi aina muokata ja kirjan kirjoittaminen on sellaista muokkausta. Aina voi viilata. :) Lopulta se on myös oppimisprosessi. Täytyy vaan kirjoittaa tullakseen hyväksi.

      Tulipas pitkä vastaus! Tsemppiä kirjoittamiseen! :) Jos joskus julkaiset, laitathan s-postia, niin luen mielelläni kirjasi. :)

      Poista
  2. Voi miten mahtavaa, onneksi olkoon! Löysin vasta nyt videon, jossa luet tarinaasi (en tiedä, miten se oli aikaisemmin mennyt minulta ohi), ja oli ilo kuulla tekstiäsi. :) Oma espanjan kielen taitoni ei ole riittävä, jotta voisin kommentoida tarinaa, mutta luit selkeästi, ja juuri kuuntelemassani kohdassa sanoit "cojones", mihin taatusti viittasit tässäkin postauksessa tuolla ronskimmalla kielellä. ;) Joka tapauksessa on upeaa, millaisen inspiraation olet löytänyt ja että olet saanut arvokasta kirjoituskurssi- ja julkaisukokemusta! Hyvä palaute teksteistä varmasti tuntuu kaikkein parhaimmalta. :) Onnittelut siis vielä kerran, ja tsemppiä uusiin kirjoitusprojekteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hih, ei se mitään. Minullekin käy monesti noin. Joku juttu menee ohi, kun ei vain aina ehdi koneen äärelle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hieno juttu, että oli kiva kuulla tekstiä kaikesta huolimatta. Hih, kyllä ja muita ilmaisuja ”una maldita oscuridad” ja ”él estaba jodido, terriblemente jodido”. ;) Minusta on ihan ok leikitellä noilla ronskimmillakin sanoilla, mutta se ei saa olla tietenkään itseistarkoitus, vaan pikemminkin sellainen lisämauste, mikäli se sopii tekstiin ja tässä tapauksessa mielestäni sopii oikein kivasti.

      Kirjan julkaisu oli oikein positiivinen kokemus. Toivon, ettei se jää ekaksi ja viimeiseksi- Täytyy siis nyt yrittää hartiavoimin saada niitä kirjoituksia vietyä loppuun asti. Kaikista parasta on tosiaan positiivinen palaute ja jos sen tarinan lukee edes yksi ihminen. Se on ihan huikeaa. Erityisen hyvältä tuntui, kun kirjailija kehui minua todelliseksi kirjoittajaksi.

      Kiitos ihanasta kommentista ja tsempeistä!

      Poista
  3. Onnea onnea! Hienoa, että pöytälaatikkotuotokset näkevät pikkuhiljaa päivänvalon!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kiitos! Näin on tarkoitus ja yrittänyttä ei laiteta. ;) Mukavaa viikon jatkoa, Menninkäinen! :)

    VastaaPoista
  5. Mahtavaa ja jännittävää, onnea! Niin kadehdittavaa, ja vielä espanjaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Hih, juu, hauskaa tosiaan kirjoittaa espanjaksi. ;)

      Poista
  6. Olipa kiva lukea, että olet päässyt julkaisemaan tekstiäsi vieraalla kielellä - se on aina saavutus, josta voi olla ylpeä. Lapsesta asti olen itsekin unelmoinut kirjan kirjoittamisesta, mutta aika ei ole ollut vielä "kypsä". Vietin juuri kaksi talvea peräkkäin Espanjan auringossa tarkoituksena kirjoittaa, mutta vain muutaman runon verran tekstiä syntyi ja loppuaika meni vuorilla vaelteluun ym. mukavaan. Mutta ehkä vielä joskus... Hyvää jatkoa sinulle kirjoittajana niin Suomessa kuin Espanjassakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Tosiaan kivaa, kun saa saavutettua edes sen yhden unelman, kun yhtä toteutunutta unelmaa on monta epäonnistunutta yritystä. :P Oi, kivaa, että Espanja on tuttu siullekin. Siitä se alkaa. :) Kyllä elämässä tietenkin pitää olla sisältöä ja siitähän sitä vasta ammentaakin tulevaisuuden kirjoituksiin. :) Kiitos paljon ja tsemppiä sinullekin kirjoittamiseen! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)