sunnuntai 21. lokakuuta 2018

YSTÄVIEN LÖYTÄMINEN ULKOMAILLA

Näin aikuisiällä ystävien löytäminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Minulla on ollut liian monta muuttoa ja olen joutunut sopeutumaan moniin tilanteisiin. Nuorempana se oli jotenkin ”helpompaa”. Tutustuminen muihin tapahtui kuin itsestään esimerkiksi opiskelujen kautta.

Zaragozassa asuessa niiden ystävien löytäminen oli todella vaikeaa. Siellä ihmiset ovat varautuneita, varsinkin ulkomaalaisia kohtaan. Kahvitteluseuraa löytyi, mutta oikeastaan kaksi parhainta ystävääni löysin vasta monen vuoden asumisen jälkeen. Elämässä on tapahtunut muutoksia, mutta pitkä välimatka ei ole erottanut meitä ja minulla on Zaragozassa aina paikka, mihin mennä yöksi.

Viime talvena muutin Teneriffalle. En tiedä, miten ihmeessä, mutta koskaan ei ole tuntunut niin helpolta elämän aloittaminen uudessa paikassa. Kaikki vain loksahti paikoilleen –ystäviä myöten. Kunnes palasin Suomeen.

Tänä syksynä tulin takaisin Teneriffalle. Ne kaksi viikkoa saaren eteläpäässä vahvistivat minulle, ettei se valistettavasti ole minua varten.
Ystävät jäivät etelään
Muutin viikko sitten Santa Cruziin ja ystävät jäivät etelään. Olen tilanteessa, jossa olen joutunut aloittamaan alusta sosiaalisen verkoston rakentamisen ja miettimään, miten löytää niitä ystäviä?

Kämppäkaverini kanssa on mennyt todella kivasti, sillä hän on hyvin samanhenkinen ja puhelias. Hänen kanssaan olen käynyt kävelyillä ja esimerkiksi eilen olimme kaupungin keskustassa syömässä, minkä jälkeen hän joutui menemään töihin.

Minä menin kahvilaan sen samaisen sympaattisen oloisen espanjalaisnaisen kanssa, johon olin tutustunut vaateliikkeessä. Mukana oli myös hänen miehensä, joka vahti lapsia. Lisäksi pöydän ääressä oli myös espanjattaren kolme naispuoleista ystävää, jotka kaikki ovat kotoisin Teneriffalta!

Se oli mielenkiintoinen iltapäivä. Kielitaitoni joutui todella koetukselle, sillä vielä korva ei ole tottunut Kanariansaarten murteeseen, vaikka se kuulostaa tosi suloiselta. He olivat ehkä 10 vuotta minua vanhempia ja luonnollisesti aivan eri elämäntilanteessa lapsineen ja miehineen.

Onneksi olen tottunut olemaan erilaisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa ja pari tuntia kului kuin siivillä. Sitten pahoittelin, että jouduin poistumaan.

Yksin asioiden äärellä
Olisi ollut kiva mennä kaupungin yöelämään, mutta kenen kanssa? Vaikka olen tottunut tekemään asioita yksin, kuten ollut tapahtumissa yksin ja matkustellut yksin, ollut elokuvissa yksin, kierrellyt museossa yksin, niin on kaksi asiaa, joita en ole tehnyt yksin: mennyt baariin sille yhdelle drinkille tai ravintolaan illastamaan.

Tai noh, joskus kauan sitten Suomessa saatoin mennä paikalliseen pubiin yksin, mutta ihan siitä syystä, että tiesin siellä olevan jonkun tutun, jonka kanssa istua iltaa. Täällä jos menen baariin yksin, niin mitähän tapahtuisi? En taida haluta ottaa selvää!

Minulle ravintolaan illastamaan meneminen ja baariin meno on juurikin nimenomaan ystävien kanssa tehtävää hupia. Olen kyllä miettinyt millaista se olisi yksin, mutta en vain näe siinä mitään järkeä, vaikka muuten olisi kiva mennä drinkille. Toki joskus olen käynyt Suomessa yksin pizzalla tai ravintolassa, mutta Espanjassa en koskaan. Mieluiten säästän sen rahan siihen hetkeen, kun oikeasti olen ystävieni kanssa!

Keskustelin asiasta kämppäkaverini kanssa, kun hän palautui töistä ja oli tuonut pizzaa. Hän oli aivan varma, että kaikki järjestyy ajan kanssa. Toki espanjalaisiin, nimenomaan niihin paikallisiin, ei ole helppo tutustua!

Ystävien löytäminen
Kaikista loogisin paikka ystävien löytämiselle on jonkun harrastuksen kautta. Silloin tavallaan on se yhdistävä asia, josta saa jutun juurta. Minun tapauksessani se olisi kuntosali, jossa aloin käymään.

Työpaikka on paha. En sano, etteikö voisi sieltä ystäviä löytää, mutta jos töissä jo näkee, niin ehkei enää vapaa-ajallaan halua nähdä samoja kasvoja. Minulla tosin ei ole perinteistä työpaikkaa, joten tätä ”ongelmaa” ei ole.

Yksi hyvä tapa löytää ystäviä on ystävien ystävät. Esimerkiksi minä pääsen ajan kanssa tutustumaan kämppäkaverini ystäviin. Koska olemme samanhenkisiä, luultavasti tulen toimeen myös hänen ystäviensä kanssa.

Ensi viikolla tutustun yhteen ystäväni ystävään, jonka kanssa olen laittanut whatsapp-viestejä. Hän auttoi minua huoneen etsinnässä ja ensi viikolla näen hänet sitten ihan livenä.

Huomenna varmaan näen taas sitä samaa miestä, johon tutustuin Facebookin kautta. Hän tulee Santa Cruziin piipahtamaan, koska tämä kaupunki voisi olla yksi mahdollinen paikka, mihin hän harkitsee asettuvansa. Facebook voi siis myös olla oiva keino ystävien löytämiseen, mutta sitä pitää osata käyttää.

Ystävissä tärkeintä on laatu, ei määrä. Ystävät voivat olla eri sukupuolta.

Ystävien löytyminen ei siis tapahdu yhdessä yössä. Itse pitää olla aktiivinen. Aktiivisuudella tarkoitan sitä, että ei voi olla tuppisuu, pitää uskaltaa tehdä ehdotuksia, liikkua kadulla, mennä eri tapahtumiin ja jonkin harrastuksen aloittaminen olisi todella hyvä. Toistan taas itseäni, kun sanon, mutta chansille pitää antaa mahdollisuus. Kotiin ei auta jäädä makaamaan.

Näen myös itsensä kehittämisen tärkeänä. Kun olet itsesi paras versio, iloinen, säteilevä, onnellinen ja ennen kaikkea pipo ei ole kireällä, niin muutkin haluavat olla seurassasi. Ennen kaikkea sinun pitää siis osata olla itsesi seurassa, koska sinä olet itsesi parasta seuraa.

Tällä reseptillä uskon löytäväni ystäviä täältä Santa Cruzistakin. Mutta tällä kertaa en aio odottaa vuosiakausia. Jos näyttää siltä, ettei tämä(kään) ole minun paikka, niin onneksi täältä pääsee pois. Maailma on avoin!

Miten sinä olet löytänyt ystäviä -etenkin ulkomailla? 
 post signature

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)