YKSIN YÖHÖN

Viime lauantaina tein jotain, jota en ollut tehnyt miesmuistiin. Menin Santa Cruzin yöhön –yksin. Tarkemmin sanottuna menin siis baariin. Toki olen reissannut ja tehnyt vaikka mitä ihan itsekseni, eikä minulla ole minkäänlaista ongelmaa viettää aikaa yksinkin. Se on minulle aivan fine. Jollain tapaa nautin myös yksinolosta ja toisinaan jopa tarvitsen sitä. Mutta tällä kertaa menin ilman, että olisin sopinut etukäteen kenenkään kanssa kuten viime kerralla.

Kieltämättä oli melko jännää. Mikä kumma minut sitten sai menemään pubiin yksin? Varsinkin, kun olen aina sanonut, miten baarissa ja ravintolassa käymisen yhdistän nimenomaan kavereiden kanssa olemiseen. 

Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa minulla oli pienoinen kynnys mennä jonnekin yksin. Mietin, miksi ihmeessä? Olenhan esimerkiksi Suomessakin mennyt yksin esimerkiksi festareille ja se jos mikä on minusta aika outoa, mutta huippua. Ehkä minua jännitti, koska olen ulkonäöllisesti valtavirrasta poikkeava. Pukeutuessa siis otin sen huomioon ja laitoin jopa mahdollisimman arkiset vaatteet, vaikka normaalisti laittaisin esimerkiksi hameen. Nyt laitoin mustat farkut ja mustan paidan ja mustat kengät ja musta laukku ja musta takki. Eli niin tylsää kuin vain voi olla. Ajattelin, etten halua yhtään enempää "epämieluista" huomiota. Toisaalta hassua, että edes mietin tällaisia, mutta minä olen tosi pohdiskeleva tyyppi ja saatan miettiä asioita, jotka ei tulisi muille pieneen mieleenkään. 

Halu mennä baariin, vaikka sitten yksin, voitti. Syy on niinkin yksinkertainen, että halusin pois neljän seinän sisältä. Vaikka asunkin Teneriffalla, niin minun elämä ei missään nimessä ole yhtä kuin loma, vaan päivät menevät hyvin nopeasti opiskelujen, kuntosalin, kirjoittamisen ja lukemisen parissa. Sosiaalista mediaa olen yrittänyt vähentää, sillä näen sen myös olevan melkoinen aikasyöppö. 

Niinpä viime lauantaina tosiaan menin pubiin ilman suurempaa suunnitelmaa. Oikeastaan suunnitelmani oli mennä vain yhdelle (tiedän, ne kuuluisat viimeiset sanat). Ajattelin olevani kotonani takaisin noin tunnin kuluttua. Vaan kuinkas kävikään!

En ollut yksin kuin muutaman minuutin, kun siihen tuli jo vanhempi mieshenkilö juttusille. Ihan kiva, nimittäin hänen kautta tutustuin erääseen kaveriporukkaan, jossa oli todella kivoja naisia. Meillä oli niin mukavaa! Aluksi pelkäsin tuppautuvani, mutta he kutsuivat mukaan tanssilattialle.

Tästä paikasta on tullut minun kantapaikkani. Ihan parasta Santa Cruzissa! Sitä vetää amerikkalainen nainen, joka on niin mukava ja ystävällinen. Muutenkin paikka on laitettu tosi kivasti. Punaiset seinät ja niin edelleen. Hinnat ovat edulliset. Sieltä saa jopa siideriä, ajatelkaa!

Ilta sujui kuin tanssi, vaikka porukka hajaantui, menin vielä siihen Santa Cruzin ainoaan yömyöhään auki olevaan discoon yhden naisen ja kahden miehen kanssa. Menin sinne, koska toisella näistä miehistä oli synttärit, joten samahan sitä oli sitten juhlistaa. Täytyy kyllä todeta, että sen verran tuppukylämäinen paikka Santa Cruz on, kun täällä on vain yksi ainoa pikkutunneille auki oleva disco. Kotona olin kuitenkin neljän maissa ja kreivin aikaan, kun alkoi sataa. En halunnut roikkua discossa aamun pikkutunneille. Tosin onneksi oli sateenvarjo mukana. Samaan aikaan toisaalla saaren pohjoisosassa oltiin hätää kärsimässä meren ja sateiden takia ja oli jopa jouduttu evakuoimaan ihmisiä. Tuntui siis aika uskomattomalta. Näin pieni saari ja mitä kaikkea täällä voikaan tapahtua yhdessä yössä. 

Tämä viikko tulee taas olemaan yhtä haipakkaa. Torstaina on myös Thanksgiving ja ajattelin ehdottomasti haluavani osallistua. Olen myös miettinyt, miten kiva olisi tutustua amerikkalaiseen kulttuuriin ja ihmisiin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin minulla on hieman (LUE: paljon) ristiriitaisia tuntemuksia Amerikkaa kohtaan. Ehkä olisi siis kiva poistaa ennakkoluuloja oikeasti tutustumalla enemmän amerikkalaisiin. Tosin sitä yhtä amerikkalaista, johon täällä tutustuin, en ole nähnyt sitten Halloween. 

Onhan Amerikassa paljon hyvää. En tosin usko meneväni sinne ihan lähivuosina, joten tällainen Thanksgiving voi olla lähimpänä, mitä voin päästä amerikkalaista kulttuuria. Eikä myöskään sovi unohtaa, miten suuresti ihailemani Ernest Hemingway oli juurikin Yhdysvalloista. 

Tässä Thanksgiving-tapahtumassa on luvassa amerikkalaista ruokaa ja menu näytti niin hyvältä… Mutta siitä ja tuosta tapahtumasta kirjoitan sitten lisää tuonnempana!

Olisi kiva kuulla, mitä tykkäsit tällaisesta todella arkisesta postauksesta? Jätä kommenttia. Voisin tehdä lisää, jos on kiinnostusta lukea..? Olen käsittellyt yksinäisyys-teemaa aikaisemminkin, viimeksi tässä postauksessa, jossa pohdin yksin matkustamista. 

Kerro minulle myös oletko sinä ikinä viettänyt Thanksgiviniä? Millaista oli?